Päivän kuva
ja runo - vuodet
2007 ja 2008
Muut
päivän kuvat:
Vuosi 2006
Vuosi
2005
Tervetuloa myös uusiin kuviin vuodelta 2010 >>
09.12.2008
Valot tuhannet
Valot tuhannet joulun tuo,
suuri juhla tulee luo,
tutut laulut,
herkut, juomat,
hyvän mielen tuovat,
vaan valot,
pimeydestä kirkastuvat talot,
tunnelman luovat,
mielen rauhoittavat
ja monet muistot eteen tuovat.
-harri
*
09.12.2008
Juhla kaikilla
Valon ihme,
liekki kynttilän,
pysäyttää pienen ystävän,
katsomaan,
kuulemaan,
sanomaa salaista,
sydämessä outoa tunnetta.
-harri
*
01.12.2008
Se sitten siitä
lumesta
Se sitten siitä lumesta,
valkoisesta talviunesta,
ihanista hangista,
kimmeltävistä talvipäivistä
ja valoisista hankiöistä,
puistojen pehmeäoksaisista lumivöistä.
-harri
---
24.11.2008
Vaan, olihan sitä
hetken
Pehmeää lunta kaikkialla,
lumihattuja sisäpihalla,
niin kauniin valkoista,
äänetöntä ja rauhallista.
Ja sydämissä jouluinen odotus,
toivo ja kauneus:
Valkea joulu, se totta olla vois,
jos Luoja meille viel' lisää viimaa
kaduille sois.
-harri
---
01.12.2008
Pimeys
alla jouluisten valojen
Pimeys alla jouluisten valojen,
maisema tummien talojen,
odottaa kirkkautta suuren juhlan,
mi sydämet riemulla täyttää,
yhdessä hetkessä taas rauhallista,
maailma niin onnelliselta näyttää.
Tulee Joulu!
-harri
---
17.08.2008
Suuremman
käsi
Jo vihdoin ma kohtasin käden
suuremman,
käden käteen tunnen tarttuvan.
On kokoa, on korkeutta, ei
kasvoja lain,
seisoi suuri mun rinnallain.
-Vooi, poikanen,
ei siitäkään suuruutta sinullen,
isoveljesi olla voisi,
isoveljesi,
vain hetken turvaa toisi.
Tahdoit kuvitella,
miltä tuntuisi olla kädessä kiinn',
kädessä suuremman,
joka kulkisi rinnallas' siin'.
Kuva vain, kuva vain,
kaipaus sisälläsi suuremman,
mutt' aattele,
aattele kuitenkin, miltä tuntuisi,
käsi kädessä turvaisassa,
hetkisen suojassa.
Ja sitten kuvittele,
se suuruus, mik' ei kuvaan sovi,
mi kaiken sun näkemäsi täyttää,
siin' on sun turvasi, ihminen,
joka kaikessa kasvonsa näyttää,
…elosi kaikki tarpeet täyttää.
-harri
---
Kukkia sinulle, ja lupaukseni
täytin,
näytin min yhteen keräsin, kun keväällä kerroin,
kuvasin kesän, sanoja mukanaan toi,
yhteisen hetken
elämä meille soi…
Kaisaniemen puistossa
Kaisaniemen puiston kaunis hetki,
paistoi aurinko polttavasti,
keväisiä ääniä,
kukkien kauneutta ja tuoksua,
lintujen laulua.
Yks' yksinäinen penkillä
runoineen,
luki sanoissa elämän tietä,
tuli toinen, rohkea, vierelleen,
antoi sanojen runoissa viedä.
Yks' sana,
yks' katse,
yksi hetki rinnalla toisen,
runojen kulku,
sisäisen herkkä kuulo,
herkisti mielen hiljaisen,
avasi yhteisen runojen kielen.
-harri
Lupaukseni täytin, (alla)
runokirjani näytin,
se hyvän mielen toi.
---
29.5.2008
Puiston
penkillä
Tulin puistoon,
kadulla mieleni muutin,
monet muistot,
muistin kukkien kauneuden.
Sadettajat matkaani viilensivät,
rehevät puut, kukat tuoksuivat,
lintujen laulu,
ihana rauhan taulu..
Näin sinun istuvan siinä,
aukealla paikalla puiston penkillä,
paperinippu sylissä,
niihin syventyneenä.
-Anteeksi, rouva, runojako luet,
hänet keskeyttää uskalsin,
herkäksi arvelin.
-Ai, sinulla onkin siinä Saima
Harmajaa,
saanko istua viereesi?
-Olen juuri lähdössä, sanoit hämmentyneenä.
-No, en sitten sinua häiritse,
istun tuonne toiselle aurinkoiselle penkille.
Siin' jotain aloin kirjoittaa,
aurinko polttavasti paistoi,
...yhtäkkiä seisoit siinä,
minun edessä,
ja aloit puhua runoista.
-Istu viereeni hetkiseksi,
ehdotin,
ja saanko lukea nuo runosi?
Ja minä luin,
ääneen ne sinulle lausuin.
Olit hiljaa ja kuuntelit.
-On minulla yksi omakin runo,
haluatko kuulla,
sen eilen kirjoitin, ja Kaukosta hänelle kerroin,
Kaukosta, joka juuri nukkui pois,
hän, ken isäni olla vois.
-No lue, sanoit hieman
hämmästyen.
Ja minä luin, sinulle vähän kiireiselle,
ihanalle vanhalle rouvalle.
-Haluatko kuulla viel' toisen,
kysyin, kun runoni loppui,
se liittyy tähän samaan henkilöön.
-Haluan, ei tässä niin kiirettä.
Ja minä luin sen toisen,
luin vielä kolmannenkin,
ja neljännen,
…kaikki, mitä matkassani oli, minä sinulle luin.
Olit niistä onnellinen, sen
näin.
Kehuit runojeni kulkua,
kehuit ääntäni ja tapaani lukea.
Kerroin sinulle kirjastani, joka on
juuri tulossa,
jossa myös nämä runot mukana.
Miten sen voisi saada, kysyit
kuin varoen.
Minä toimitan sen sinulle, kunhan valmistuu, lupasin,
yhteystietomme toisillemme kirjasin,
sitten poistuit onnellisena ja yllättynein mielin.
-
Sinä sanoit, ett' valmis
runoilija,
oi, voisinpa uskoa sen,
vieraan ihmisen todistuksen,
ett' sanani kulkevat runoilijan
lailla,
kulkevat kauniisti, ei mieltä vailla,
ett' niissä sanojen kauneus,
elämän sisältö, toivo ja ulottuvuus…
oi, ihminen,
kuuntele,
elä elämä kaunoinen,
tai, jos se on kasvattava,
koetteleva, sulla,
ratkeaa kaikki tulevaisuudella.
-harri
---
26.05.2008
Puoli
kuusi
Aivan uskomaton aamun hiljaisuus,
suurkaupunki lepää vielä,
kello aamulla puoli kuusi,
alkanut maanantai, ja viikko uusi.
Kadulla ei ihmistä ainuttakaan,
ei autoja,
ei busseja,
vain kaks' lokkia toistaan tavoittaa.
Kesäinen aamu puoli kuusi,
alkanut viikko uusi.
-harri
---
26.03.2008
Aamun ohikiitävä ajatus
Aamulla jo vihdoin tunsin,
näiden pitkien sairastavien päivien jälkeen,
ois ihanaa ollut, kun oisit ollut sä siinä,
mun vierellä.
Käteni tyhjää hamusivat,
mielikuvani sinussa kulki,
ihoni sinua muisti,
kehoni värinän mieleni tunsi.
Oi, kunpa oisitkin ollut sä
siinä,
oisin kosketellut kuin salaa,
litteää vatsaasi hieronut,
hartioitasi huokaillut,
jalkovälisi lämmintä pehkoa hipaissut,
huuliasi lipaissut,
oisin kiertänyt itseni sinua
vasten,
vatsani vatsaasi vasten painanut,
käsilläni pakaroitasi hellästi puristanut,
huokauksiasi kuunnellut,
tullut ja ollut, odottanut,
sinua seurannut, ilmeitäsi, eleitäsi,
katsonut, kuinka lennät sa onnesi maihin,
jossain kaukana mielesi mitään ymmärtämätön,
rinnallasi rakettina hetkisen kiitänyt,
…oi, miten nainen on käsittämätön.
Niin, tään kaiken ehdin
herätessä ajatella,
tyhjää paikkaasi hamuilla,
muistella, miltä sä tunnuit, kun viimeksi olit siinä,
kiihkeänä mun vierellä.
-harri
---
24.01.2008
Talven
syli helläksi käy
Talven syli helläksi käy,
ei lunta näy vaikk' tuulet tuivertaa,
ilma kosteaa,
vettä sataa.
Talven syli helläksi käy,
ei muistojen talvea näy,
maailma muuttunut,
valkeus pian unohtunut,
humisevat puuskat katuja kuivattaa.
Talven sylikö helläksi?
Kaks' tuntia kulua ehti,
kun huokailin hellyyttä talven,
hurjistuvan tuulen kuulen,
alkoi ikkunat väristä,
viimata kaduilla talojen väleissä,
alkoi luminen tuisku,
muuttui ilma myrskyisäksi,
valkeaksi sakeaksi,
lunta tuiskuvaksi.
Kuulitko huokaukseni, sinä
ilmojen herra,
kuulitko kuinka ivasin iloisista muistoista,
jäätyneistä järvistä ja rannoista,
lumisista puistoista,
lasten riemullisista huudoista.
Sa kuulitko sen,
aamuisen masentuneen huokauksen,
kun tuulet toit,
toit myrskyn kohta lävitse näkymättömän,
toit talven, toit jään,
toit kerralla kaivatun talvisen sään.
-harri
---
29.01.2008
Unelman
ratsu
Ooi, tään kuvan löysin mä
sattumalta,
koneeni uumenista, kun kuvia kirjaani hain,
upean motskarin eteeni sain.
Sen kuvasin kerran aamulla,
olin töihin matkalla,
siin' seisoi äkkiä edessäin,
menopeli,
unelman mielessäni näin.
Kunpa viel' kerran saisin…
polkaista käyniin,
tarttua sarviin tukeviin,
satulaan istua nahkaisiin,
tuntea hyrinän pyllyni alla,
vapauden tuulet iholla kaikkialla,
huumaantua kuin kiihtyisi kehoni
vauhtiin hurjaan,
aistia luonnon läheisyys kauniina kesäisenä aamuna,
hiljaisena sunnuntaina,
matkata jonnekin, ...jonnekin vain,
voiman tunne ranteessain.
Niin, unelmako jostain
nuoruudesta mi kesken jäi,
liianko aikaisin autoon,
kun haave ratsusta kytemään jäi.
-harri
---
27.11.2007
Ensi
lumi
Sinä valkea ihme,
taivainen manna lapsille ja aikuisille,
kauan odotettu ystävä,
kauneutesi sielun syvyyteen yltävä.
Ensi lumi,
sinä poistit syksyn pimeyden,
toit valkeuden,
hetkiseksi elämän kauneuden,
muistutat minua jostain tulevasta
suuresta,
joka kanssani leikkii kuurupiilosta.
-harri
---
01.12.2007
Taas
on kuusi torille tuotu
Jo taas on kuusi torille tuotu,
aamulla pakkasta,
ripaus luntakin meille suotu.
Kuiva on maa,
lumisessa kohdassa ihanasti narahtaa,
varo askelta,
on jo liukasta.
Kuusi loistaa torin reunassa,
näen sen ikkunasta,
mieleen hiipii kaipausta,
…kohta on joulu!
-harri
---
23.11.2007
Ihmeellinen ikkuna
Joulun hellä
tuulahdus,
sen tunsin, näin valon jouluisen,
pienen kynttilän vain,
liekkinsä lepattain.
Valoa katsoin kuin
ikkunaa,
avautuvaa maisemaa,
kauas, kauas, vuotten taa,
ain lapsuuteni jouluun saakka,
menneitten aikain tunnelmaa
pieni valo tavoittaa.
Kuinka nousevat
kasvot jo kauan menneet,
muistuvat kuvat aattojen,
tuoksut jouluisten ruokien,
pehmoisten saunojen.
Ja tunnelma yön
hiljaisen, sen muistan,
kun aattoilta ohi on,
rauha, …jouluyö loputon.
Kuinka ihmeellinen
ikkuna,
on tuo pieni liekki huojuva,
…tunnen jo joulun tuoksua.
-harri
---
20.11.2007
Pikku
poika maailmalla
Pikku poika maailmalla,
pussi selässänsä,
katseleepi kaukaisuuteen,
vislaa mennessänsä.
Minne matka, poika nuori,
kukka hatussansa.
Maailmalle kaukaiselle,
käsi taskussansa.
Etkö pelkää maata suurta,
eikö outo pelota?
Mikäs tässä kulkiessa,
ei huolta huomisesta.
Kuljen kohti uutta maata,
astun kohti tulevaa,
turvan tuopi luonto hurja,
luotu ei mua suremaan.
-harri
---
18.11.2007
Kodin
energia
Tässä minun kodissani on
energiaa,
sanoit kerran sinä viisas, joka elämääni katsoit,
kun uudesta kodistani sinulle kerroin.
"Se ois toiselle
katastrofi", näin sanoit,
"mutta sinulle se on voimaksi,
siellä on hyvä kirjoittaa,
uutta elämää rakentaa."
Ja eihän tässä ole voimaa
puuttunut,
ei sanoja varsinkaan,
ja jos katselen noita vähäisiä kukkiani, miten ne kukkivat,
pian taas pieneksi kasvunsa astiat.
Tuokin Amaryllis, hetki sitten
viel' nuppunen,
nyt soittaa torviaan äänensä kauas kaikuen,
ja jo uusia sekaan vanhojen viel' soivien.
Mihin väliin ajattelit sovittaa
sen,
pian aukeavan torvijoukkuen?
Jouluako soitatte,
lähetätte kaukaisen kukkien tervehdyksen
jota korvani ei kuule,
vain silmäni näkevät,
mielikuvissani kaikuvat äänet yli kaupungin kattojen,
tutun sävelen:
Pian taas kukkien juhla, hellien sydämien.
-harri
---
12.11.2007
Nuori
mieli
Vaikk' vuosia ois
elämä vienyt mennessään pois,
on mieli matkalla,
kesäisellä lomalla,
muistelee,
onnellisia hetkiä tavoittaa:
kaukainen ranta,
lämmin santa jalkojen alla,
vaahtoavat lempeät laineet,
suolan maku iholla,
...muistathan.
Onnea!
-harri
---
30.10.2007
Viimeinen
kesän säde
Sinä loistat hiljaista valoa,
sinä loistat mennyttä kesää,
sinä loistat muistoja menneitä,
ei tule ne eteeni enää.
Mistä keksit sa kukkanen
pienoinen,
mistä keksit sa siihen tulla,
avata lehtesi kirkkahat,
ett' ois hetkinen iloa mulla.
Seass' leimahti syksyisten
tuulien,
leimahti silmille sumuisen aamun,
katsoi kasvosi kohti iloiten,
herätti ajatuksistaan haamun.
Sinä pienoinen orvokki,
kukka pienoinen vain,
aatokseni syksyiset
jo kesään uuteen sai.
-harri
---
30.10.2007
Hertta
ässä
Olit yllättäen edessäni,
maassa hiljaisella kadulla,
syystuulen tuiverruksessa,
lehmusten lehtien seassa.
käsikädessä tyttönen,
aamusella maistelin.
Mikä sinut siihen toi, sattumako
vain,
johdattiko joku askeliain,
reittiä muutimme viel' hetki sitten,
minun mieleni mukaan, ei toisen,
se eteeni toi sun.
"Katso, hertta ässä",
minä sanoin ja sinua osoitin,
kuin suurtakin ihmettä
sinua siinä aamun tuivertamalla kadulla katselin,
ennen kuin poimin, sinut kameraani talletin.
Hiljaisessa
aamukahvipöydässäni sinut muistin,
mitä merkitset, sinä yllättävä kortti,
jos merkitykseen uskoa haluan,
tapaus tuo mieleeni myös hauskan
"Hurmaavan joukkoitsemurhan" katiskan.
Jos kuitenkin jatkan omani
mukaan,
etsin arvoa, sisältöä, viestin,
merkityksen viel' tarkistin, se on rakkautta,
vaan mitä rakkautta, ja kenelle,
itselleni vaiko toiselle.
vaiko toinen toisellemme,
vaiko jotain viel' suurempaa,
minua elämä rakastaa.
Niin, ja mitä on rakkaus kaiken
kaikkiaan,
suurin voima maailman, kaikkea kantava,
sitäkö minulle, rakkauden
universaalista voimaa,
vaiko iloa toisesta, rinnalla kulkevasta,
kättäni puristavasta,
kainalossani kujertavasta.
-harri
---
28.10.2007
Oi
elämäni kaunotar
Katson sinua, oi elämäni kaunotar,
kuinka onkaan
katseesi suora ja rehellinen,
luonteesi puhdas, sen silmistäsi nähdä voin,
ja ihosi niin heleä.
Kampauksesi
arvokas, samalla hieman vallaton,
kauneutesi uskomaton.
Liikkeesi
arvokkaat, ryhtisi suora,
ja olet niin upean pitkä ja hoikka.
Vaan mitä? …Onko
joku yrittänyt muuttaa sinua,
eikö kelvannut kasvojesi arvokas ilme,
yritti enemmän hymyä sinulle.
Niin, maailma on
kova ja julma,
ei kelpaa ain ihminen millainen itse on,
mieleisekseen
toisen muuttaisi,
vaikk' tehtävä kuitenkin mahdoton,
…sinulla viel' niin ihanat vaatteetkin on. >
-harri
---
18.10.2007
Yhteisen
sylin huokaus
Katselin silmiäsi, kuinka ne
säkenöi,
kuinka kasvosi kauniina loisti,
kehosi toisti askel askelelta:
minä nautin, elämäni tanssia tanssin.
Kuinka onnellinen on toinen kun
huomataan,
sylissä kannetaan ja silmiin katsotaan,
kuinka kantaa kaunis sana,
rehellinen katse, ajatus,
yhteisen sylin huokaus:
olen kanssasi onnellinen,
minulla on tässä kaikki,
tässä hetkessä tänä iltana,
sylisi lämmössä silmiesi edessä,
kun näet minut,
kuulet minut, kosketat
ihmisenä hyväksyt ja arvostat.
Kuinka kaivata vois ihminen
muuta,
kuin rakasta rinnalla kulkevaa,
jolta illalla hellä sana,
ja pari hyvän yön suudelmaa.
-harri
---
15.10.2007
Kuvasi
Kuvasi,
paljastunut sisäisesi,
senkö kuvaani vangitsin,
kamerallani sinusta paljastin,
ilmeesi iloisen,
nuoruutesi voiman, kauneuden,
sinä olet siinä,
silmieni edessä niin säteilevänä.
-sinusta onnellinen
---
09.10.2007
Runopuu
Runopuuksi sinut keväällä
ristin,
olit lehtiä vailla,
…minä sanoja.
Törrötti oksasi vain rumina myhkyinä,
…minulla käteni nyrkissä.
Kesä hiljalleen kulki,
luonnon eläväksi,
oksiisi lehtiä,
…minulle sanoja.
Ohitsesi kuljin nyt syksyn
kynnyksellä,
kuinka ovatkaan oksasi tuuheat,
…kuinka runsas on sanojeni puu.
Rinnan kuljemme,
runoilija ja runopuu,
…tulee syksy, lehdet taas lakastuu.
-se runoilija
---
08.10.2007
Hohhoijaa
Mitä sinä katsot, sinä
ohikulkeva,
ihmetteletkö minua, …vanhaa kiveä.
Vooi, kuule,
täss' oon ollut kuin aikain alusta,
hiljaista on ollut,
olen katsellut ja kuunnellut,
viime aikoina vasta,
olen ensi kerran saanut nuuhkia ihmislasta,
kun tuo polku ohitseni kulkea alkoi,
ääniä jo kaukaa kantoi,
silmiäni raotan ain'
ohikulkevalle,
minua hipaisevalle,
eivät minua nää,
monet kiireisesti vain ohitseni viilettää
kepit käsiss' ja reput seliss',
metsän rauhassakaan eivät mitään nää.
Joku tuoss' pyllistellyt marjain
perään,
siihen hetkiseksi herään.
Sinä ensimmäisenä minusta
kuvan otit,
kun heräsin niin kasvoni näit,
mukava kun minulle hymyilit,
ihmetellen vierelleni jäit.
-harri
---
08.10.2007
Ufojen
yö
Yön kauneus,
valojen kirkkaus,
silmän näkö,
mielen vilkkaus,
mullistaa kuva katsojan mielen,
kirvoittaa kielen, ihmettelee:
-Mitä ihmettä siel' oikein lentelee.
Ufojako lie, kun muotonsa sen,
nopsa otos jo kuvaten.
Eei, …ei ufoja,
valoja synkän puiston vain,
Kaisaniemessä astellessain,
kauneutta tavoitin käsin
vapisevin,
ja jaloin horjuvin.
-ihmekuvaaja
---
26.09.2007
Valitsitko
itse, vai oliko se osa?
(Nooh, vähän se on kallellaan,
...niin kuin elämäkin)
Mooi, sinä sanojen sankari,
…oikea konkari.
Sinä kirjoitit, taistelit sanasi
julki,
yötä päivää ne sinussa kulki.
Kuinka kova oli se tie,
joka kuuluisuuteen vei,
…se joka sinulta lopulta kuin hengen vei.
Nautitko työstäsi, sanoja
muistiin piirtää,
vai taakkako vain, painoi harteita.
Valitsitko osasi, vai muualtako
sait,
kipinän, tulen, lopulla jo roihun kait.
Valitsitko itse,
päätitkö kirjasi kirjoittaa,
ihmisiä sanoillasi virvoittaa,
vai oliko se osa,
tehtävä muualta saatu,
…mies tehtävänsä alle kaatu.
-harri
---
24.09.2007
Syksyn
karnevaali
Kuinka odotinkaan,
pääsin pukeutumaan kauneimpaani,
kirkkaaseen juhlapukuuni.
On niin ihana
loistaa riemullista valoa,
osallistua syksyiseen väriloiston juhlaan.
Olihan se
kevätkin,
heräämisen riemu,
vihreä mekko kesällä,
vaan tätä syksyn
juhlaa ei mikään voita,
karnevaaliamme,
ennen kuin taas nukahdamme,
luovumme kauneudestamme.
-harri
---
24.09.2007
Syysretkellä
Täss' kulkevat
isä, äiti, lapsetkin,
syyspäivä ihanin.
Pukeuduttu
kirkkaisiin punaisiin,
päälle ripoteltuihin makeisiin.
Vaikka olenkin
kaunis katsella,
ei sovi koskea, äiti huolehtii,
perhe loppukesästä nauttii.
-harri
---
24.09.2007
Luonto
muistuttaa
Miten ihana on
toista hellästi koskettaa,
olla lähellä ja rakastaa.
Toinen toista
varten luotu,
sopivaksi rinnalle suotu.
Kuinka paljon
puhuukaan luonto,
monesta muistuttaa,
mielikuvista ihanista,
onnen hetkistä tarpeellisista,
…on niitäkin,
joita muistutus puistattaa.
Elämän tahto on jakaa hellyyttä, ja rakastaa.
-harri
---
24.09.2007
Pieni
enkeli
Jos toinen on irti
toisesta,
välillä kuitenkin jokin,
taistelee hennoin
kosketuksin,
venyvin viime voimin,
kuin näkymätön
voima, pieni enkeli,
pieni enkeli vain,
kaikkensa antain.
-harri
---
21.09.2007
On
pieni koju…
…jossa mies myy halpaa makkaraa.
On pieni koju,
jossa mies laulaa runojaan.
On pieni koju jossain kaukana,
ilmakadun varrella.
Ei paikkaa tiedä kukaan,
siellä kulkee kulkija vain,
jotain etsin, tai aatoksissain.
On pieni näyteikkuna,
esillä pieniä sanoja,
ajatuksia, kuvia,
tarinoita, unelmia.
Toinen menee ohi, ei huomaakaan,
toinen katsoo nopsaan, matkaansa jatkaa,
yksi ikkunan äärelle,
uteliaaksi pieneksi hetkeksi.
Tuttu kaukaa kiiruhtaa,
ikkunan eteen seisahtaa,
hetkeksi sisälle, …sitten häviää,
joskus pitkään viivähtää.
Tässä pieni koju sivukadulla,
lähellä tai kaukana,
pienen pieniä sanoja,
unelmia, ajatuksia.
-pikku kauppias
---
20.09.2007
Sinä
nauroit
Sinä nauroit, sen kaukaa kuulin,
saman tien unohdin.
Tulit vastaani silmin kirkkain,
nauravin suin,
roikkuvan paidan päällesi puin.
Sinua katselin ihmeissäni,
iloista ilmettäsi,
vaatteitasi kauniita,
tulisia hiuksia.
Sinut tulitukaksi nimesin,
tavaroiden seasta mukaani nappasin,
etupenkille viereeni istutin,
…koko kotimatkan sinua ihailin.
Perillä sinut syliini suljin ja
hellästi puristin,
tukkaasi silitin,
…silloin sinä nauroit, >>
nauroit sen naurun, jonka torilla
kaukaa kuulin,
sen nyt muistin.
Se olitkin sinä joka nauroit,
minuako joukoista naurullasi esiin kaivoit.
Ilahdutat minua katseellasi,
olemuksellasi virkeällä,
ja naurulla kirpeällä, jonka lahjaksi sain,
en tiennyt siitä ostaessain.
-harri
---
20.09.2007
Naiskauneutta
Kuinka kaunis on nainen, ihminen,
kaunis ulkoinen, sisäinen.
Kuinka silmä silmästä nauttia
voi,
miehen silmälle kauniit muodot kiihkon toi.
Maa täynnänsä kauneutta
silmäin katsella,
ihania asioita kuunnella, kosketella,
vaan, kaunein niistä nainen,
miehen silmä vainen,
ei kylläänsä naista katsella
saa,
naiskauneutta ain arvostaa.
-harri
Kaksi kaunista rinnallain,
toinen nauraa, tulinen tukkansa
hulmuaa,
toinen kehrää,
hellästi kiinni painautuu, silittää.
---
19.09.2007
Katse
kaukaisuuteen
(Hesarin Työväenopiston
portaikossa)
Mitä etsii hän katseellaan,
mitä kaipaa neitonen nuori,
miksi vaatteet päältään pois kuori.
Sulhoako etsit,
elämän turvaa itselleis,
vai tähyätkö mennyttä
kaipausta,
sisääsi jäänyttä haikausta.
Vai katsotko kauas, katsoaksesi
vain,
etsien uutta,
jotain, jotain, … viel' tuntematonta tulevaisuutta.
Etsijän mieli ihmiseen,
kuin poltettu sisäiseen,
ain katselee kaukaiseen toivoen,
elämä vaatii kehityksen,
katseen alastoman pienen ihmisen.
-harri
---
09.09.2007
Osansa
hoitaja
Auringon valosta palasen,
talletat sisälle kukkien,
kuinka kirkas, kuinka keltainen,
oletko lie onnellinen.
Osaasi hoidat rantatien varressa,
melussa ja pölyssä,
huokailetko olla siinä.
yksinäisenä kaupungin vilinässä.
Valitatko osaasi, en kuule sinua,
katselen vain,
opetuksen sinulta sain,
olit minulle, ohikulkevalle,
hetken ilonain.
-ohikulkija
---
06.09.2007
Kuinka
uljaana
>
(kuva Sampopankin
konttorin seinällä,
Helsingin keskustassa)
Kuinka uljaana mies, nainen
rinnallaan,
kuinka uljaana katsoo hän maailmaan,
nainen luottaen uskoon tulevaan.
Tämä tie, …täällä
oikealla,
kulkisi lie vähän helpommalla, hän ajattelee,
…mies kaukaisiin katselee.
Hän on sankari, sotilas,
taistelija,
ilmeensä luja, rohkea,
nainen miettii, minne pesän
meille teen,
tulevaa rakentaa yhteiseen.
-harri
---
06.09.2007
Yhdet
portaat ylöspäin
Yhdet portaat ylöspäin, tämän
kuvan muistoksi nappasin,
jotain muuta ajattelin.
Nyt katselen portaita, seison
tässä,
olenko lie keskellä.
Kuinka onkaan vahvat kädensijat,
kuinka selkeät askelmat jaloille,
turvalliset askelille.
Paljonko lie portaita allapäin,
edessä,… tuolla ylhäällä,
kuin taivas jo häämöttää kirkkaana,
ajatukseni käy vilkkaana.
Oi, olisipa nämä portaat kuin
kasvuni mun,
näkisin nousuni turvatun.
Kuinka suuri on porras,
vaikka pieneltä näyttää,
millä kaikella yksi askelma elämäni täyttää.
-harri
---
04.09.2007
Siin'
on mun unelmain
Siin' on mun unelmain,
vaikka vähän kallellaan tänään,
kasvun edessäni nään.
Sanoja maailmalle,
kukkain alle,
näkyväksi ja kuuluvaksi,
…lokin sontimaksi.
Jos jollain on merkitystä,
sanoilla vain,
kulkevat aina matkassain,
…ihan muuta tänään hain.
-harri
---
04.09.2007
Kukkia
matkalta
Kukkia kullalle matkaltain,
päivästä jonka lahjaksi sain.
Kukkia taitan eteesi sun,
aamuisen kaivatun.
-harri
---
21.08.2007
Elämän kauneutta
Kuinka kaunis on
ranta,
sen ikuistin laivan kannelta,
sunnuntaina
aamulla,
matkalta palatessa.
-harri
---
05.06.2007
Aikainen
kesäaamu
Kuinka kaunis on kesäinen Helsinki,
kuinka ihanat puistonsa sen,
kukkaloiston Eduskunnan portaiden.
Kuinka kaunis on aukeava aamu,
kuinka raikas yön viimeinen tuuli,
kertoo lokkien kirkuminen,
edessä päivä kesäinen,
liian varhain mieleni heräämisen luuli.
-harri
---
30.05.2007
Hetken
laina
Tään mietteen kirjasin
pihalla,
kaiken keskellä juhlassa,
yksi kuulija toivoi runoa rakkauden,
vieläkin liikuttuneena viime kuulemisen.
Minä kiireesti kirjasin,
olin onnellinen kun sanani taas hetken kulkivat,
jossain sisällä
korvani vienosti kuulivat,
…ne kulkivat näin:
Katselen piirteitäsi,
kuuntelen kauniita sanojasi,
kosketan ihoasi lämmintä,
elämme elämän kaunista kevättä.
Rakkautta ihminen janoaa,
saada tuntea hellyyttä toisen ihmisen,
läheisen sydämen,
lainaa on vain tuo
tunne hellä,
ei sitä kauaa saa hymyillen hyväillä,
elon ihanuutta, pian on merellä myrskyävällä.
Miksi tunne tuo kaunis, ihmistä
niin kantava ja ravitseva,
viipyy matkassa vain alussa,
koko elämää ravistavassa.
Ei hätää, ystävä hyvä,
jos onkin rakkaus, oikeammin kait ihastus, niin lyhyt hetki vain,
on ystävyys, mihin se siltana on, vaikk' ihmiselämän kantava,
iloa ja onnea yhteiselle tielle antava.
Niin, … runoni kuitenkin
lukematta jäi,
pelkäsin, jos se olisi jotenkin väärin päin,
tuntuisi vaikka masentavalta,
kuulla ett' ihanuus onkin vain hetken laina sen antajalta,
ja ydin, tuon lopun ajatus syvin,
menisi tuulen mukana kuulijalta.
-harri
---
28.05.2007
Vangittu
vapaus
Minua ahdistaa tämä ajatus,
maahan vangittu vapaus,
muotonsa uljas, kotkan
lentävän,
vain ajatuksin pilviin entävän.
Siin' sidottu on vapaa,
vangittu askeliin,
jalkoihin maallisiin
-
Mitäh ?… oman kuvaniko siinä
näin,
kun katseeni käänsin toisin päin,
niin on tuo patsan kuin
minäkin,
maahan kahlittu vapaa, jaloin raskahin.
-harri
---
13.05.2007
Äitienpäivänä
Onnea
Äidille
( suurenna
)
Onnea Äidille,
jota täss' portilla katselen.
-Tuonneko, äiti, …tuonneko,
…tuota tietäkö?
Maailma on niin suuri ja
pelottava,
yksin kulkea.
-harri
---
17.04.2007
Sitkeä
mänty
Siin' kasvaa kalliosta
yks' yksinäinen puu.
Oman raon löytänyt Helsingin
sydämestä,
vilkkaalta paikalta,
kaiken keskeltä.
Siinä kasvaa yksinään,
kasvanut varmaan koko ikäni,
kasvaa viel' toisenkin iän, ma luulen,
sitkeä, voimansa kuin
loppumaton,
hiljaisen huokauksen kuulen.
Jostain raapii ravintonsa,
peruskalliosta,
sen raosta kuin ilman juurta.
Kas' siell' on toinen
samanmoinen,
kumpareen toisella puolella.
Siinä ovat olleet yhdessä
sen puolensataa vuotta, enemmänkin,
toistansa katselleet,
liekö jotain jutelleet,
seurana olleet toisilleen.
Missä on ihmisen juuret,
mistä ravinto elämän,
onhan joku kallio oltava
ihmiselläkin mistä kasvu,
kallion rako mistä ravinto.
Puuta nyt katson,
siinä se on omillaan,
mikä lie sen siihen laittanut.
Linnut laulavat ympärillä
keväistä viserrystä.
Joku näistä kaikista huolen
pitää,
tämä järjestys ympärillä toimiva,
jokainen toinen toistaan tarvitseva.
Vaan, missä on minun paikkani,
missä tarvitsijani mun,
vai oliko se tässä,
ikuistaa Stadikan kallio,
tämä puu ystävänsä kanssa,
keväisenä aamuna siinä ilossa,
kun yksi lukija vahvisti
sanoillaan minua:
Älä huolestu, olet runoilija.
-harri
---
29.03.2007
Aamuiset
muodot
Kun katselen tätä kuvaa mä aattelen…
koala: hei! … mitä sä teet?
Harri: katselen vaan tätä eilen ottamaani
hassua kuvaa
k: näytäs mullekki
H: minä aattelin että kirjoittaisin siitä
että
k: kuule… musta tuntuu että ois parasta jos et kirjottais siitä
H: niin niin… minä juuri ajattelinkin että
k: joojoo vaikka… mutta ystävän neuvo hei…
älä kirjota
H: sitähän minä olin juuri sanomassa että
ajattelin olla tästä kirjoittamatta
k: ?? ai… miks'?
H: no… kun se on jotenkin
k: mikä se sitt on… onkse se miltä se
näyttää?
H: no miltä se se sinusta sitten näyttää
k: se näyttää ihan ihmisen pehvalta …ihan
sun
H: nono… nii'in, niin se vähän näyttää… ja siksi minä ajattelin
etten kirjoittais siitä mitään
k: aijaa
H: tiedätkös muuten mikä se ihan oikeasti on
k: noh?
H: se on koirapuiston luu… sellainen kivestä
veistetty iso luu
k: nii… ja sitt sun vilkas mielikuvitukses
käski ottaa siitä kuvan…niinkö?
H: nih
k: ja sitte sä ajattelit tehdä siitä jonkun
lirutusrunon..niinkö?
H: noo… eeei… minä ajattelin just niin
että minä kirjoitan siitä, että tästä minä en kirjoita mitään
k: ??? siis täh?
H: niin ajattelin kirjoittaa että, "tästä kuvasta minä en
kirjoitakaan mitään"
k: joo…musta tuntuu kanss samalta.. paras olla
ihan vaan hiljaa
H: sähän oot viisas, koala
k: nooooh…
H: vaan… miksei koiran kiviluusta vois kirjoittaa runoa
( -->
kuva isona )
k: nii'i… miksei… mitä sä siitä sitte
kirjottasit
H: no vaikka.. kuulehan
Koirapuiston
kupeessa mun silmäni heräsivät,
reppuni maahan laitoin,
näin vierelläin muodot niin kiihottavat,
kameran taskusta kaivoin
mun mieleni,
mun muistoni, aikaiseen aamuun kulkivat,
miten rakkaat toinen toisensa syliin sulkivat
k: just ! … ja stop !
H: no mitä nyt?
k: kuule… ystävän neuvo… älä kirjota
tosta koirapuiston luusta
H: ai oletsä sitä mieltä?
k: joo… älä kirjota
H: no sitähän minä olin juuri kirjoittamassa
että "tästä kuvasta minä en sitten kirjota mitään".. ja sitten
sinä tulit siihen kyselemään
k: ai että mun syy vai?
H: ei ei … ei tietenkään.. mutta päätin
juuri että en kirjoita
k: viisas päätös sulta… viisas päätös
...kerranki
---
26.03.2007
Toisella on asiaa
Harri: Katso koala, minä tein sinusta päivän kuvan…. ja runon kanss'.
koala: aha…no millasen?
Harri: no kuulehan…
Siin' toisell' on asiaa
toisellen,
toinen jo pyörtyä taitaa,
kaks' päivää jo
kuunnellut kuumin korvin
puheliasta Laisaa.
Toisella katse
kaukaisuuteen,
sieltä sanat ja asiat napsii,
toinen on rinnalla
omissaan,
väsymys painaa harteitaan,
huokaa: …oi pitäisi jo suunsa kii!
k: höh… näytiksä ton
Laisalle?
H: en… en minä ole uskaltanut
K: annas ku M I N Ä näytän
H: eeei… älä älä… puree vielä meitä
molempia
k: voikse purra?
H: en minä tiedä… ai naisista aina tiedä
k: mutta eikös sinulla ole sitä viisautta…
eiks elämä ole opettanu?
H: on se, on.. mutta…
---
22.03.2007
Kaupan
kaunotar
Kuinka ihanat ovat muotosi
nuorekkaat,
niin hoikat ja suloiset,
kuinka kauniit vaatteesi
kesäiset
ne herättää mun haaveet.
Mikä rentous, mikä olemuksen keveys...
koala: hei… mitä sä oikein kiilut siellä?
Harri: mitä?... ai huomenta koala, mitä
sinulle kuuluu…pitkästä aikaa
k: nii että mitä sä siellä oikein kiilut sen
koneen ääressä?
H: ai tämäkö… no katsos kun…. näin eilen
niin kauniin naisen
k: just joo, taas joku sun mieltäsi
pyörittää
H: niin niin mutt tää onkin vain
k: niin, vain taas jokin ihana niinkö?
H: no niin, tämä oli yks mallinukke
k: ??....mallinukke… ooksä seonnu … taas
H: ei ei kun… tules nyt katsomaan miten ihana
leninki
k: no, näytäs
H: katso nyt… ihana valkea pitsi tuossa
helmassa, se minut pysäytti
k: mitä siitä?
H: no se on jotenkin niin herttainen
k: ?...mä en kyllä ymmärrä sua
H: miten niin?`
k: no kulkea nyt kaupoissa ja ihailla jotain
hameenhelmoja… mallinukkie hameenhelmoja
H: no sitä vartenhan ne on siellä että niitä
ihaillaan
k: on vai?
H: on on, ja sitten kun on ihastuttu, ostetaan
ne mitä siinä esitellään
k: no ostiksä sen... et kai sä vaan menny ja
ost...?
H: minkä?
k: höh… no sen nuken tietty!
H: no en tietenkään… ei se nukke ole
myytävänä vaan ne vaatteeet
k: no ostiksä ne vaatteet siltä
H: en ostanut…ihailin vain… ja otin minä
siitä pari valokuvaa
k: niitäksä siinä äsken kiiluit
H: no no, en minä sentään kiilunut.. yritin
kyllä tallettaa sen hetken tunnelman
k: aijaa… oikein tunnelman.. no mitäs sä
sitt siinä oikein tunsit
H: jaa… no kuulehan, tää jatkuu vielä..
k: nooh
...mikä yksinkertaisuus,
mikä lumoava kokonaisuus.
Sinut Aleksi 13:ssa kohtasin,
vierelläni seisoit hiljaa,
minä eteesi pysähdyin, ihailin hetken,
…katselin sinua hiljaa…
Kameran kaivoin, sinut itselleni
ikuistin,
hameenhelmasi pitsinen koriste minut pysäytti,
sitä sormin herkin kosketin,
edessäsi jotain muistelin ja haaveilin.
k: ?? … voi eeei… taas tota samaa lirutusta!
H: no äläs nyt… se oli jotenkin herkkä
hetki
k: joo joo.. herkkä hetki jonkin mallinuken
edessä..pitsireunoja ja … mä en kyllä tajuu sua
H: mutta kuule koala, … mentäiskö yhdessä
katsomaan sitä vielä
k: yhdessä?... ai ett mäkin siinä kiiluisin
sun kassas sen edessä .. niinkö?
H: eeei… minä ajattelin että kysyttäis
olisiko sitä ihan pientä kokoa
k: miks ?
H: no ostettais se tuolle sun Laisalles… tiedä vaikka miten sievä
siitä tulisi pitsimekossa… ihastuisit vaikka uudelleen siihen
k: ???.... tyhmä! tyhmäää… uudelleen…
enhän mä ole siihen ihastunut… ja vaikka sillä ois millanen mekko päällä
mä en kyllä
H: joo joo joo… mä ajattelin vain että oisit
ollu edes vaikk' hetken herrasmies sille
k: miks ?
H: no vaikka… no joo… antaa olla. .. mitäs
muuten sanot tuosta runosta
k: ai tosta hamerunostako?
H: nih
k: lirutusta..lirutusta… mä en kyllä tajuu
sua
H: kiitos vaan… oikein ystävän kannustusta…
kiitos vaan
---
19.03.2007
Tuntematon
Sinä leijut mun ympärilläin,
katselet kaukaa,
hymyilet minulle,
sisinpäni ei saa rauhaa.
Olen nähnyt,
sylissäkin pitänyt,
hiuksiasi silittänyt,
kehunut,
…olet kadonnut.
En löydä sinua mielestäni,
utuinen kuva jostain vain
viipyy hetken mun aatoksissain.
Muotosi, piirteesi olemuksesi,
on muistostani kadonnut kaikki.
Vaikka olen katsonut, enkö ole
nähnyt,
vaikka olen kuunnellut, enkö ole kuullut,
vaikka olen koskettanut, enkö ole tuntenut,
olen kehunut,
…olen kuitenkin tarkoittanut.
Oletko lie enkeli tuntematon,
minulle näkymätön,
vai miksi muistoni sinut poisti,
kun mieleni ei sinua löydä,
olen muistini edessä onneton ja nöyrä.
-harri
---
27.02.2007
Enkelitaulun muistoksi
laitoit
Enkelitaulu kuin
takaa kuoleman,
meidät saavutti lähtösi jälkeen,
jonnekin
systeemiin sen kirjasit,
viestin meille pojille piirtelit,
sanoillasi lohdutit:
"Kun tämän
saatte, minä jo mennyt oon,
olen muuttunut enkelin muotoon".
Siin' kuljet sa
kuvassa kanssamme,
varjelet siivilläsi meitä,
kun kuljemme
poloiset kaksittain,
elon tuntemattomia teitä.
Ihana tietää,
vai mitä koala,
ett' Ulpukka viel' valvoo meitä,
siipensä suuret
suojanamme,
lempeä katse seuranamme,
ei mielestään meitä heitä.
-harri
---
10.03.2007
Tukka
hyvin, näkyykö kello
Menevän miehen tunnus,
on tämä lausahdus,
"Onks' tukka hyvin, näkyykö kello".
Itseäni katson…,
onkohan tukka hyvin, en sitä edestä nää,
niskavillat enää tärkeää.
Mutta näkyyhän sentään tää
kello, Rolexi,
se tekee minun jo melkein komeexi.
Voisinhan tietenkin hankkia
peruukin,
vaikka ei oiskaan se aitoa tukkaa,
vaan eihän se oo aito tää
kellokaan,
vain kympin rihkamaa,
…voi tätä mies rukkaa.
-harri
---
10.03.2007
Täss'
on mun palkkani
Täss' on mun palkkani tehdyistä
töistä,
tuhansista runoista ja valvotuista öistä.
Tää lantti, jonka
työkaveriltani sain,
kun hellin häntä runollain,
on rahake euron arvoinen,
aseman vessan ovehen.
Saattaahan se viel' kerran
arvoonsa nousta ja onnea antaa,
kun keskustassa liikun,
enkä jaksa hätääni kauemmas kantaa.
Silloin ma muistan sun silmiesi
katseen,
runoni myötä matkasit jonnekin kaukaiseen.
-harri
---
09.03.2007
Uusi
ystävä
Uuden ystävän
sain, tumman ja niin kaunoisen,
hän aina auttaa minua,
ahkera aamusta varhain ja iltojeni ilona.
Hän kehrää
jalkaini juuressa,
toteuttaa kaikki käskyni tarkkaan,
kuuntelee mitä
tehdä tahdon,
muistaa kaiken min muistoon merkkaan.
Hän on uskollinen
ja valmiina aina,
elää kanssani hetkinä innokkaina.
Nimenkin jo hälle
annoin, hän olkoon Ulla,
uus' ystävä uskollinen on nyt mulla,
…antaa nyt vain runojen tulla.
-rakastunut
---
09.03.2007
Ikkunaprinsessa
Sinua katselen ain ohimennen,
mittailen olemustasi kaunista,
ajattelen, mihin sinut
laittaisin,
miten sinua viel' enemmän ihailisin.
Ostaisinko kotiin hyllylleni,
vaiko koneen viereen eteeni.
Mutt' hyllyt jo täynnänsä
ihania asioita,
nukkeja, peikkoja, kaikkia pehmoisia.
Siks' tyydyn mä ihailemaan sinua
ikkunan takaa,
täss' taas kerran edessäsi seison ja mietin,
…olisiko minulla kuitenkin vielä sen verran rahaa.
-ihailijasi
---
Nainen, elämän koreus
Nainen, ah' elämän koreus,
miehen silmän ihastus.
Kuink' eläis' mies ilman naista,
rinnallaan kehräävää kaunokaista,
jonka piirteet miestä niin
viihdyttää,
jonka puheet niin viisaita,
jonka koko olemus, silmät…
suu,
muotonsa ja kosketuksensa herkät, miestä kiihdyttää.
Oi, kuka ikinä keksi tään
ihmeen, ihanan naisen,
miehen rinnalla kulkevaisen,
ain auttavan ja kantavan,
ett' ois mies osaava aina,
vaikka jokainen jo tietääkin,
että taustalla menestyväin miesten,
on tää Luojan luoma,
… nainen auttavainen.
-naisten mies
-harri
Koala: ohhoh… mikäs liturgia toi on
Harri:
niin mikä?
k: no toi minkä sä just kirjotit
H: aaai tämä… ei tämä mitään liturgiaa
ole…mistä sinä tuon keksit
k: sä oot joskus käyttäny sitä sanaa
H: joo mutta se ei sovi tähän… tämä on
runo naiselle
k: aijjaa...miks?
H: no kun huomenna… ai niin sinä et
tiedäkään… huomenna on naisten päivä
k: mitä se sitt tarkottaa?
H: silloin… miten minä sen nyt selittäisin…
...niin, ja sitten sitä selitystä -->
---
07.03.2007
Miksi
ostaa lamppu
Miksi ostaa kaunis lamppu,
vaikka valoja kodissa jo olikin,
ihailla sitä päivin ja illoin,
tuli lompsaan pieni lovikin.
Katsella kauneutta, se mieltä
rauhoittaa,
ihailla nuoruutta, hempeyttä,
elää jotain mi vain haaveissa
lie,
vai, …onko joskus kuljettu tuo muistoin tie,
min kuva kaunis mieleen
piirtää,
toisen rinnalle hetkeksi muistoista siirtää.
Miks' ostaa lamppu näin kaunis
ja hellä,
…tunnen lämpöä sydämellä.
-harri
---
06.03.2007
(aamukahvia hörppiessä)
Onnellisia aikoja
Täss' kulkevat niin iloisina
ukko ja akka,
kuinka onnellista on elämä vasta,
kun vuodet menneet on kulmat
hioneet,
kuoresta kauneuden kaapineet.
Kuinka onnellista on elo silloin,
kun toista saa pitää sylissä rauhaisin illoin,
katsella arvostelematta,
kuunnella sanojaan ymmärtäviä,
huomaamatta muotoa muuttunutta,
hieroa käsiä lämmittäviä.
Riisuttu kaikki silmän koreus,
mielen haihatus,
himon hairahdus,
matkassa lepo ja tyyneys,
rauhaisa sydämen tykytys.
Kuinka kaunista katsella toista,
omaa rakasta, ystävää niin suurenmoista,
rinnalle tottunutta,
sisäiseen syvälle sulautunutta.
-harri
---
28.02.2007
Herttainen
Kohtasin tytön
niin kauniin,
ihonsa sileä,
ilmeensä rauhaisa,
vaaleahiuksinen hurmaava.
Kun hänet ensi
kerran näin,
en silmiäin irti saanut,
kuinka kauniit
vaatteensa,
kuinka suora ryhtinsä,
niin nuori ja herttainen,
oikea unelma kaunoinen.
Minä jo
vanhemmilta heti kysymään,
jotka vierellään kauppaa tekivät,
saanko ottaa kuvan tuosta,…niin kauniista.
Olkaa hyvä vain,
he sanoivat ja onnellisia olivat,
kun joku tytön kauniin huomasi,
omakseen jo heti halusi.
Ja naps, minä
ikuistin sinut itselleni
koneeseeni ja eteeni,
sinut niin ihanan kauniin naisen,
kirpparin pöydällä minua niin kauniisti katsovaisen.
Jos vielä ensi
pyhänä olet siellä,
eikä kukaan ole sinua ostanut,
minä lupaan, pääset mun lämpimään kainaloon,
vierelle näitten ihanain tyttösten,
jotka jo täyttää mun pienen huonehen,
on tummia ja
vaalean ruskea, on mustakin,
mutt' sinä ensimmäinen vaaleakutrinen,
oisko nimesi vaikk'… Herttainen.
-harri
---
26.02.2007
Kaksi
onnellista
Kaksi niin onnellista toistansa
katsoo,
on pilkettä silmässä,
on iloa elämässä.
Kuin "kansi ja vakka",
sanotaan,
siin' toinen toistaan niin ihaillaan.
Ei ymmärrä sivullinen, mikä
toisessa voi viehättää toista,
nähdä jotain niin suurenmoista ja olla onnellinen,
toisesta samanlaisesta,
hapsukkaasta.
Vaan kauneus silmässä katsojan,
toisen rinnalla kulkijan,
on toisessa jotain mitä muut ei
nää,
ulkoinen olemus ei taidakaan olla niin tärkeää.
-harri
Koala: mitä noi-O!
Harri: nää on..ööö… jotain peikkoja
K: joo… tosi peikkoja! … mitä ne täällä
tekee, mun kotona!
H: no tota.. nekin on kotona
K: häh? … missä? … ai täälläkö …
meidän kanssako?
H: niin
K: mmmmitä…ett-o tosissas! … et kai sä
taas oo raahannu tänne jotain tollasia uusia olioita? -->
---
25.02.2007
Täss'
on niin hyvä olla
Täss' on niin hyvä olla,
kuunnella henkesi ääntä,
painautua rintaasi vasten,
kuunnella rakkaan sydäntä.
Sama mieli,
sama ajatus rakkaat täyttää,
toinen jo kohta toiselta näyttää,
toinen toiselleen kaiken onnen täyttää.
Täss' on niin hyvä olla,
toinen rinnalla huokaa,
huokaus omakin kuulijan saa,
hetki onnelliset sydämet rauhoittaa.
-harri
---
Kaksi yksinäistä kulkijaa
taivaalla,
toinen pian jo toisen kohdalla,
niin kaukana, niin kaukana, ja
kauniilta näyttää,
kuin elämän unelman pian täyttää,
kohtaa yksinäinen yksinäisen,
viiva viivan niin kaunoisen.
Kohtaus tapahtui, toinen
vierellä oli,
vai näyttikö, ...näyttikö vain,
ei kulkeneet ees hetkeä rinnakkain.
Toinen kaukana, kaukana, toisesta
käi,
vain viivat taivaalle muistoksi hetkestä jäi,
ja kohta jo haipui mahdollisuus
tuo,
ett' yksinäinen ois tullut yksinäisen luo.
-harri
---
22.02.2007
Kivikylä
Kivikylää joku vihaa,
toinen sitä jo rakastaa,
taloja talojen perässä,
ihmisiä toistensa päällä ja vieressä.
Vaan rannalla,
kaupungin keskellä,
korkealla,
on pesä vapaalla kotkalla.
Siellä se on, ja runojansa
piirtää,
elämän hetkiä muistiin siirtää,
ihailee kaupungin illat ja aamut,
pakkasten paukkeet ja öiset haamut.
Vaan kunhan taas kesä saa
ja kaikki kauniina kukoistaa,
rantain puistot ja vihertävät
puut,
kimmeltää vesi ja nauraa suut.
-harri
---
22.02.2007
Täss'
unelmia matkassa kaksittain
Täss' unelmia matkassa
kaksittain,
tilaajille onnea tuottaa,
kohta tulee kesä, meri aukeaa,
kannella elämä onnea juottaa.
Vene unelma on monelle,
meri vapauden tunteen antaa,
pursi laiturista irtoaa,
siivet näkymättömät seilaajaa kantaa.
Vaan miss' mun unelmain,
mun näkymätön maailmain,
missä rekka mi sen minulle
toisi,
runoilijan elämän eteeni soisi.
Onko lie pakattu, kääritty
muoviin sekin,
muotonsa millainen lie,
kuinka kaukana sen kuljettaja,
onko eessään pitkäkin tie.
Veneen ostaja tietää, se
tulollaan on,
…minulla toive viel' toteutumaton,
vaan minä luotan,
kumpikin meistä toiveensa saa,
kumpikin onnella ratsastaa,
vedet virtaavat alla unelmain,
liplattavat iloisina mun sanani vain.
-harri
---
19.02.2007
Vanhalla
on mitä katsella
Vanhalla on mitä katsella,
mitä menneestä muistella,
näkee hän myös tulevaa,
osaa kuvia mielessään rakentaa.
Miten mennyt meni, mitä aikaan
sai,
tulevan niistä jo ennusti kai.
Sen ikä toi, elämän kokemus
kaikkineen,
iloine, suruine, vastuksineen,
kasvatti sisälleen ymmärryksen
suuren,
löysi matkallaan viisauden juuren.
-harri
---
19.02.2007
Rakkaus
kasvaa
Nuoruus on kaunista, rakkauskin,
min sisällään ihminen kantaa,
kun rinnalle löytää ystävän,
hälle itsestään kaiken antaa.
Ei rakkaus nuorten oo
yksistään,
ett' vain he kulkisivat toinen vierellään,
sama nuori on minullakin
sisälläin,
...sinullakin, oi ystäväin,
jolla vuodet menneet elon
tiellä,
ihanat muistot kaukana siellä.
Vaan mun sisäiseni viel'
nuoruutta elää,
rakkauslaulut sielussain helää,
voin tuntea kaiken kuin tunsin ma
silloin,
kun elin kiimaisin nuoruuden illoin,
enemmän, viel' enemmän, minä
tunnetta saan,
kun rinnalla kypsyneen itseäni hänelle jaan,
rakkaus kasvaa, sen varttunut
ymmärtää,
eteensä saaneena yhäkin niin räiskyvää.
-harri
---
17.02.2007
Kuvan
salaisuus
Sinä näetkö kuvassa rakkautta,
sydämen sykettä, onnellisuutta.
Näetkö tulevan toivetta,
elon suloisuutta.
Se kaikki kuvaajan vierellä
seisoo,
…näetkö?
Täss' vain laineet pauhaa
kallioon,
sydämen rauhaa sielu soi,
tyhjyyttä, rannan autiutta,
tulevat päivät sisään toi.
Kalliot pauhaa paikallaan,
maisema muuttumaton,
kuvan takana ol' ihminen ihana,
muisto sammumaton.
-harri
---
11.02.2007
Siellä
se on!
No mikä se siellä höyryää,
mikä savua noin ilmoille nostaa,
palaako talo vai riitako raju,
joku toiselle vääriä sanoja kostaa.
Eeei mutta, …sehän on se
runoilijan talo,
se siellä kirjoittaa,
sormet napsaa ja pää sauhuaa,
ikkunako lie auki kun pakkasilmaa niin kaunistaa.
Siellä se on, tornissaan,
ja lataa menemään sanojaan,
vaikkei juuri mitään netissä
näy,
niin ajatuksensa kulkee ja kaukana käy,
runot sitt' kerralla sivun
täyttää,
ja näyttää, ei savu tyhjästä tullut,
oli se siellä, kotonaan,
ja kirjoitti kuin hullu, hassuja tarinoitaan.
-yks' höyry
---
04.02.2007
Lumienkeli
Lumienkelin saunasta pihalle
piirsin,
höyryten muotoni lumeen siirsin,
käsieni kaaret kuin kauniit
siivet, kasvoni lumessa,
muotoni maallinen hangessa, paljon silmiltä piilossa.
Lensin hetken, tunsin kylmän
kosketuksen,
polttavan huuman, lumen suudelman.
Olin hetken lumienkeli, sauna
sulatti tuskani pois,
oi jos rinnalla viel' toinen enkeli ollut ois.
-yksinäinen enkeli
---
01.02.2007
Valon
päivän aamuna
Tuli valo takaa kaupungin,
nousi talvinen aamu kaunehin.
Valon aamuna minua muistuttaa,
kaikki jatkuu, …on elo ihanaa,
uskoa, toivoa, päivää uutta,
rohkeasti katsoa tulevaisuutta.
Nousi valo takaa Linnunlaulun,
olin läsnä, elin hetken niin kauniin taulun.
-harri
---
13.01.2007 yöllä
Kaksi
onnellista
Täss' istumme kaksin, Koala ja
mä,
kuinka voikaan toinen olla toiselle tärkeä.
Yhdessä olla vain rinnakkain,
katsella iltaa sammuvaa,
oottaa yön sylissä uutta aamua aukeavaa.
Kuinka voikaan toinen olla
toiselle tärkeä,
kiva kun oot taas siinä, minua ihan lähellä.
-harri
Koala: heei…tosta mä tykkäsin
Harri: ai Koala, sinäkin valvot vielä..
K: joo, .. mä kuulin kun sä luit sen, se toi mun
silmääni kyynelen
H: hyvä Koala! hieno lause
K: oot sä kyllä hyvä kaveri, tosi hyvä…etkä sä oo
koskaan kirjoittanut mitään noin kaunista (snif)
H: nojuu… se vain tuli tässä yöllä, piti oikein
sängystä nousta kirjoittamaan
K: kyllä sä noita saat hypätä kirjoittamassa, mutt' ei
niitä toisia…älä niitä enää hypi...saaksmä sen omaks…saanhan
H: saat sinä
K: sä oot sittenkin ihan hyvä tyyppi….kai
---
10.01.2007
Tulihan
sitä aikaa... ätsiih!
Tulihan sitä aikaa kun jo niin
kaipasin,
flunssan kouriinko itseäni haikasin.
Työ kielletty, paikalle en
mennä voi,
mielessäin silti runoin laulut soi.
Oi anna voimaa, sinä joka
huokaukseni kuulit,
kun aikaa sanoille etsin,
ajan tarvetta leikilläni suustani päästin.
Sinä kuulitkin heti,
näit, on sanojen valta niin suuri,
arkiko estää sanojen virran kuin jykevä muuri.
Nyt on hetki, sen minulle annoit,
peittoin sekaan tään väsyneen kannoit,
vaan mieleni vilkkaana sielläkin
käy
ja sormet napsaa näppäimillä, ei sanojen loppua näy.
Näinhän tämä käy,
tämä sanojen virrassa kulku,
toivottavasti ei eessä minkäänlainen sulku.
…ja taas jo meinasin mun
aamupullani polttaa,
kun tähän jäin,
selkää kuumaa uunia päin.
Kahvi tuoksuu, tään runon
paistaissa tein,
nyt otan kahvihetken itsellein.
-harri
....jatkuu
vielä alla
10.01.2007
Flunssainen
Silmät on raskaat, pää
nuokuksissa,
keho flunssan kourissa,
vaan mieli, mieli se lentää
vain,
vilistää oudoissa sanoissain,
runojen taivaissa vai missä lie,
minne viel' rakentuukaan tää sairastavan tie.
Pitäis' levätä, vaan ei rauhaa
anna sanat,
vain kiihtyen niitä eteeni kannat.
Kuulenhan minä, kuulenhan minä,
ja istunkin tässä,
koneen ääressä sormet näppäimissä.
Jos sanottavaa vaikk' paljonkin
ois tänään,
vahvista, virvoita, parannakin vähän,
etten ihan lyyhisty tähän.
-flunssaiset sormet
---
Kukkia ostin kullallein,
mitä ikinä sitt' merkitseekään tää,
kun punaisen kaunokaisen rinnalla valkea pilkistää.
Kaunishan tämä on,
tuoss' oot sinä, ja tuoss' oon minä,
molemmat niin sievinä pystypäinä.
Kaupasta kynänkin kerjäsin,
sanoin: tarvitsen, kun minä runoilen.
Minä en saa aikaan yhtäkään, kauppias huokasi,
Hei, minä tiedän mistä saat
runoja,
missä niitä runsaasti on,
sen osoite on piiras piste com.
Vaan merkitys kukkainko jotain
olikin,
punainen rakkauden,
valkeako kyynelten,
kun mieli mutkille kiertyi,
suhteeseen jokin kuin mitätön hiertyi,
hiljainen katse ohi toisen kääntyi,
…iloinen hymy itkuun vääntyi.
-harri
---
Aikaisemmat kuvat:
Vuosi 2006
Vuosi 2005