16.08.2007
Katselen vuorta mi edessäin on

Katselen vuorta mi edessäin on,
niin korkea vielä ja arvaamaton.

Näen vain pienen matkan, nousua tai tasaista,
kulku joskus niin vaivalloista.

Oisko tää vain vuori, vai vuoristoko lie,
ylös ja alas voi kulkea mun tie,

vaan onhan täällä paikkoja miss' kauaskin katsella,
itseään lepuuttaa ja ajatella,
jyrkänteen rinteitä huokailla,
rotkoja kauhistella.

Elämän kulkua mäkineen ja tasankoineen,
pimeine öineen ja synkkine luolineen,
monine yllätyksineen.

Välillä sataa ja salamoi,
välillä taas paistaa, mieli unelmoi.

Tämä matka min kuljen nyt kaikkineen,
suruineen ja iloisine vuoripuroineen,
vie eteenpäin eloni määrää,
…kunpa kulkisi en päivääkään tietä väärää.

Kuka tämän kaiken eteeni määrää?

Itsekö lie,
omaniko vain on tää mun tie,
vai onko jossain joku suurempi, joka matkaani katselee,
puolestani huokailee ja päiviäni varjelee.

Tällaista mieleni aattelee tässä ajatusten kalliolla,
miss' kaukaisuuteen aukee mun katseeni ranta,
taivas vain kattona, kuljen vapaita aattehia...

koala: Entäs mä?
Harri: Aai… hei koala!
k: Sä unohdit mut taas.
H: Ai mistä?
k: Tosta sun runostas. Mua ei näy missään… eeinim-missään!
H: Noh…olethan sinä siinä, jalkojeni juuressa kulkemassa ja matkalleni iloa antamassa.

k: Joo joo… mut mä en näy siinä.
H: No, et taida näkyä… minusta se ei vain oikein sopinut siihen.
k: Ai.. vai ei sopinut!
H: Noo ookei.. minä jatkan sitä vielä…
k: Noh…anna mennä… noh..hopihopi.
H: Kuulehan, vaikka sitten näin:

Vaan onneksi minun ei tarvitse yksin käydä ja taistella,
menneitä ja tulevia omin avuin arvuutella.

Onhan minulla rinnalla ystävä parhain,
joka kulkee kanssani jo aamusta varhain.

Häärää täss' jaloissa ja kaikesta osansa vaatii…

k: Hup hup… toi pois…"hääriii täss jaloissa ja osansa vaatii"… se pois!
H: Miksi?
k: Se ei käy. En mä mitään hääri sun jaloissas, minä olen sun rinnallas, välillä edelläski ja valvon sua, ettet sä tee mitään tyhmää.
H: (huokaus)… No joo, miten olisi sitten vaikka näin:

Rinnallain tiellä, väliin edellä,
kulkee mun uskollinen ystävä, rohkea pikku koala-karhu…

k: "Pikku" pois!
H: Okei… siis...

kulkee mun uskollinen ystäväin, rohkea koala-karhu…

k: Viisas ja älykäs… ja rohkea.
H: niin niin tietenkin…

…viisas ja älykäs ja rohkea koala-karhu.

Minne joutuisinkaan ilman häntä, ja uskollisten pienten ystävien joukkoa,
yksinäisen kulkijan tiellä on monenlaista loukkoa. …Noin!

k: Jotain vielä musta… siihen loppuun!
H: (huokaus)… Voi sinua, ..pitikin ottaa toi mukaan.
k:: Mitä sä mutiset taas?
H: Niin ajattelin vain, että pitäähän sinusta nyt vielä vähän laittaa… vaikka näin…

Miten onkaan hän urhea, vaikk' on niin pieni,
kuinka silmänsä kirkkaat, ain iloinen mieli.

Ja uskollinen, uskollinen, hän on aina,
istuu taaskin rinnallain tässä ajatusten kalliolla, aamuvarhaisena torstaina.

k: Hoo… toi on hyvä… toi-ON hyvä!
H: No, hyvä kun kelpas. ...Mihin minä oikein joudun ton kanssa.
k: Sä mutiset taas itekses.
H: Ai niin, ...ajattelin vain että mihin minä joutuisin ilman sinua, koala.
k: Nii'i, sanos-se.

--- 

03.08.2007
Kolmas seikkailun aamu - nyt mökillä … ja se yllätys

Harri: Huomenta koala, ai sinäkin jo heräsit.
koala: Heräsin joo…oven paukaukseen.
H: Ai jaa, minä kävin uimassa.
k: …Etkä aatellu ottaa mua mukaan?
H: Ups… en huomannut… oisitkos sinäkin uinut?
k: No-EN… ei koalat ui… tai en minä tiedä.. en ole koskaan uinut.
H: No mitäs sinä sitten siellä rannassa olisit tehnyt?
k: Kattonu ku sä uit.
H: Ai niin.. olisit vaikka oppinut.. tai innostunut ja tullut mukaan.
k: Hö.. en varmana…tai, ei sitä tiedä vaikka…

H: Olisit sinä varmaan kyllä ollut hyvän näköinen.
k: Ai miten-ni?
H: Minä vain kuvittelin miltä sinä näyttäisit märkine karvoinesi…kuin uitettu kissa.. ihan hassun näköinen varmaan ..hahhahhaaa…
k: Uitettu kissa? …Olisiksmä joku uitettu kissa vai, mitä?
H: No eei..mutta jotain yhteistä teissä varmaan olisi.
k: Uitettu kissa… mä oisin ku uitettu kissa…
H: No heei, ei siinä ole mitään pahaa… eläimet vain monesti on hauskan näköisiä kun niiltä häviää karvat kun ne kastuu… ne painautuu silleen ihoa vasten ja kaikki pienenee.
k: Ai häviää karvat, vai… ai niinku sulla, sun päästäs vai… ai silleenkö?

H: No joo… vähän silleen.. mutta kuulehan, minä kirjoitin yhden runon siinä rannassa.
k: Jonkun lirutuksen taas vai?
H: (huokaus) …sinä et sitten ole yhtään romanttinen.
k: Mikä?
H: Romanttinen, sellainen…hempeä, hellä, kaihoisasti silmiin katsova, korvaan supsuttaja, hellivä, kaikesta kauniista unelmoiva…
k: Joo, must kuule tuntuu ett se riittää ku täs joukos on yks sellane.
H: Joo joo.. no kuules nyt mitä minä kirjoitin
k: nooh...

Yksinäinen ranta,
muisto laiturilla istuvasta kaunokaisesta.

-Se on kylmää, hän sanoo,
ja varpaillaan vettä haroo.

-Minä en tule, hän uhkaa, ja kuitenkin kohta on siinä,
vedessä mun vierellä.

Siitä jo nautin, siitä hetkestä,
tavastaan uimaan tulla,
aina oli niin hauskaa minulla.

Ja tämä kuvakin kuuluu siihen runoon.

k: Hohhoo…just niin.. että sellanen lirutus taas. Ja mikä toi kuva nyt sitte o?
H: Siin' on mun tarralenkkari. Niin, sinä et ymmärtänyt… sinä et sitten ole ollenkaan romanttinen. 
k: No-E, jos se on tommosta, …ihanku sulla ois ikävä jotain.
H: Niin no, kyllä minä vähän tässä kaipailen… eikös sinulla sitten ole koskaan ikävä ketään?
k: Ei-o, tai… on kai sittenkin..
H: Sitä Gertrudia vai?
k: Ai sä arvasit… joo, sitä mä kyllä muistelen välillä… onkos se sitä ikävää?
H: On kai.
k: No sitten minä kyllä ikävöin… mutta tommoseks, mikä se oli…
H: Romanttiseksi.
k: Niin, tommoseks romanttiseks minä en kyllä rupee.
H: Ai niin kuule, vannomatta paras.
k: Hä?

H: Niin että, ei sitä koskaan tiedä… kuule, se mun yllätys sinulle.
k: Ai niin se… mikäs se-o… kerro jo…kerro kerro kerro…
H: Odotahan hetki, minä käyn hakemassa sen.
k: Onks se jossain kaukana?
H: Ei ole, tuolla kassissa, odotapas hetki.
k: Juh.. mä odotan…no, joko?
H: Odota nyt..

H: No niin, koala, suljehan silmäsi.
k: Miks.. enhän minä sitten näe mitään.
H: No sulje nyt… tämä on se yllätys.
k: Mutta enhän minä sitten näe sitä…vai onkse jotain muuta, musiikkia tai jotain syötävää…enhän minä mitään syö, eksä muista… se olikin jotain sellaista…plääh…
H: No sulje nyt ne silmäsi… ei ole syötävää, eikä musiikkiakaan.
k: (huokaus) …no nyt on kiinni.

    

H: Molemmat silmät.
k: Ookeei ookei.

H: No nyt, saat avata.

k: ??
H: Mitäs sanot… mikä sulle tuli… sano nyt jotain.
k: Mikä toi on.. tai siis kuka.. tai siis mistä.. eiku?
H: No heei.. etkös sinä tunne?
k. Apua… voi ku se on nätti.. tai siis, …kuka toi on?
H: Tämä tuli kerran mun mukaan matkoillani.
k: Millä matkoilla.. mistä…miten..kuka?
H: Heei, rauhoitu nyt…väliäkö sillä mistä ja milloin… minä toin sinulle uuden kaverin.. ajattelin että saattaisit pitää hänestä.
k: Pitää… nätti…tai siis…

H: Heei kuule, räpytä välillä silmiäs… ja vedä henkeäkin hetki, sinähän pyörryt kohta.
k: Täh?
H: Ei mitään…kuule, minä jätän teidät nyt hetkeksi toistenne kanssa, menen muihin hommiin.
k: Mee vaan… mee mee vaan.. mut hei, mikä sill on kainalossa… tai siis sylissä.. tommonen pieni?
H: Kuule koala… se on semmoinen pikkukoala…mutta kysele itse lisää, minun pitää nyt mennä.
k: Joo… mee mee.. tai siis, apua…mitä mä teen?
H: No sano sille vaikka jotain, jotain nättiä, kyllä sinä osaat,… olethan sinä viisas ja älykäs ja…
k: Rohkea.
H: Niin just, rohkea.. joten, anna palaa.

k: Mitä?
H: Niin että aloita nyt vaan, kyllä se siitä lähtee.. tiedä vaikka se tykkäis susta…ainakin vähän.. olethan sinä ihan hyvä tyyppi, ..ainakin minun mielestä.
k: Jaa no…hyvä on.. hei kuule, mä oon koala, ton ison kaveri, mä aina autan sitä ku se ite ei oikeen pärjää missään, se tarvii mua melkein kaikkeen ja mä aina osaan sanoa sille mitä sen pitää tehdä ja sit ku se ei taas tiedä…
H: KOALA LOPETA! … sano nyt jotain nättiä, ..tervehdi sitä vaikka ihan ensiksi.
k: Ai niin… moi, mä oon koala, ja mä oon ton kaveri, sen paras kaveri… se ei tulis toimeen ilman mua..

H: Voi taivas sitä… voi kun toi tykkäisi siitä edes vähän… ja tekisi siitä vaikka vähän …romanttisen… minä menen nyt, koala, pärjääksä?
k: Joo pärjään pärjään.. mee vaan, hyvin tää menee… ja kuule, sitten mä oon kauheen taitava tekemään…
H: Just joo, hyvinhän teillä menee… tosiaan… on siinä minulla apuri.
k: Mitä sä mutisit?
H: Een mitään… ajattelin vain että kyllä sinä aina hyvin hallitset kaikki asiat, ja olet ihan mahtava apuri minulle.
k: Joo, kuulitsä hei…mikä sun nimes onkaan…niin kuulitsä miten sekin kehu mua… meillä on menossa tässä yhteinen seikkailu, mutta ei se pärjäis mitenkään ilman mua ku mä osaan..,
H: Voi eei…minä menen nyt.
k: No mee mee… kyllä me pärjätään… ja hei, mikä toi mytty on sun sylissäs?
H: Apua! …KOALA!
k: M-täh?
H: Tai ei mitään… jatka vaan…jatka vaan.. mitähän tästäkin taas tulee?

--- 

02.08.2007
Toinen aamu unelman vuorella

Harri: no moi, koala…mitenkäs nukuit
koala: sä kuorsasit
H: en kai
k: joo'o, kuosasit sä … ja mä valvoin
H: voi anteeksi, en minä tahallani… ehkä se johtui siitä kun valvoin niin pitkään ja sitten nukuin sikeästi kun olin niin puhki eilisestä
k: puhki eilisestä…ethä sä tehny mitään
H: no äläs nyt, kirjoteltiinhan me koko päivä, ja luettiin kirjoja ja..
k: sä luit, em-mä
H: niin, ja leffakin katottiin yhdessä, muistatko
k: ihan tyhmä, mä en ymmärtänyt siitä mitään… ett miehet ois jotain sonneja ja naiset vanhoja lehmiä… en ymmärtänyt…enkä tunne yhtään sonnia enkä lehmää…enkä monia miehiäkään… sut vaan… etkä sä nyt mikään sonni ole… kai

H: no en varmasti… mutta kuule koala, minä mietin eilen koko illan sitä että pitäisköhän tää sivu kuitenkin palauttaa entiselleen.
k: ai miks'
H: …no minä ajattelin, että onko se nyt viisasta kuvata omia juttujaan tällä tavalla… ja sitten keskustella jonkun pienen koalan kanssa kaikenlaisista asioista…kiinnostaakohan sellainen ketään
k: miten niin?
H: niin että jaksaako kukaan lukea tällaisia turhanpäiväisiä jaaritteluja
k: turhanpäiväisiä?
H: niin, ..ja onks tää nyt edes normaalia
k: normaalia? .. miten niin normaalia?

H: no katsos, iso mies…niinku minä…juttelee tässä tuollaisin pienen nuk… tai siis koalakarhun kanssa…niinku sinä
k: mitäs ihmeellistä siinä on.. pitäähän sua jonkun auttaa
H: joo joo…tuota minä juuri tarkoitan
k: ai mitä?
H: niin että minua tässä neuvoo tuollainen pieni koalakarhu…ihan kun en itse osaisi tehdä mitään kunnollista.. enkä päätöksiä asioista
k: no osaaksä sitte?
H: ai mitä?
k: no tehdä niitä kunnollisia asoita ja päätöksiä ite?
H: osaan.. tottakai osaan… kai

k: kuule, kyllä sä tarvitset mua, usko vain ihan tosissas… mä oon sulle tärkee
H: olet olet tärkeä, mutta on tässä jotain hassua.. se vähän vaivaa minua
k: höpö höpö… älä mieti turhaan, kyllä mä autan sua, ja toi tietäjä kanssa... ja varmaan noi muutkin, kunhan alan kuulla niitä
H: ai niin se tietäjäkin… sekin minua vähän mietityttää
k: …miten niin?
H: no että tuollainen tietäjänuk.. tai siis tuollainen tietäjäpöllö tuossa vain tietäisi mikä on oikein ja väärin, ja mitä tuleva tuo tullessaan… ja mitä pitäisi tehdä ja tekemättä jättää
k: no sehän tietää

H: joo joo, mutta kuitenkin… on se minusta aika outoa kaikki…miten se on mahdollista … mistä se kaiken tietonsa saa…niin, ja onkos se varmasti tottakaan
k: on se, totta se on… mä oon nähny .. ja säkin oot
H: miten niin minäkin?
k: no katso mitä se keväälläkin sinusta sano… ja ihan niin on mennyt ku se sano… just sellane sä olit ja sitte sä hiljenit… ja nyt sä etsit jotain uutta…mun kanssa…ja meidän kaikkien kanssa
H: ai sano vai… pitää lukea uudestaan ne jutut   (ks. koala opettaa Harria)
k: joo lue vaan, kyllä se tietää

H: mutta pitäiskö tuo sivu kuitenkin palauttaa entiselleen…ja jatkaa vaan niitä pikku runoja…sitä minä illan mietin ja olin ihan vähällä poistaa kaikki eilinen
k: etkä kyllä poista…no, onhan siinä vähän hiomista vielä, mutta kyllä se siitä lähtee…
H: lähtee vai…niinkö luulet että se kasvaa ja siitä tulee vielä joskus jotain
k: tulee tulee…ja olenhan minä tässä, sun paras kaveris…mä autan sua
H: kiitti vaan… sinä olet kyllä uskollinen kaveri
k: niin oonkii…iha erilailla uskollinen ku ysk toinen
H: älä viitsi…minähän pyysin jo anteeksi, ja lupasin etten enää unohda sinua
k: niin lupasit… ja pidäkin se lupaus… tai sun käy kalpaten

H: mitä, miten niin kalpaten?
k: ei mitään… aattelin vain, ku sä et pärjää tässä yksinäs
H: ai missä en pärjää yksinäni?
k: no tällä vuorella, tällä sun unelmas vuorella…eikös se nyt sen nimine ollu… unelman vuori.. on sekin nimi… mutta mä olen nyt täällä sun kanssas…ja noi kaikki muutkin sun kaveris on täällä…kyllä me pärjätään…ja säkin pärjäät… jotenki
H: ai niin noi kaikki… onhan meitä tässä melkoinen jono menossa vuorta ylöspäin…montakos meitä oikein on
k: ai meitä vai…ennoo laskennu…ja kusä tuot niitä koko ajan lisää niin ei tässä kukaan pysy laskuissakaan
H: komea joukko, pitää myöntää… pitkä rivihän meitä täss' kapuaa rinnettä ylös… mutta kuule

k: noh?
H: onks tää kuitenkaan ihan viisasta?
K. ai mikä?
H: no tämä, että minä aikuinen mies tässä kapuan jotain unelman mielikuvitusvuorta tuollasen pehmoletkan kanssa…oonksmä ihan viisas
k: mmmniiin'no…jos mä en nyt vastais tohon
H: höh..sun kanssas
k: niin, ettei sun mieles pahas…
H: lopeta jo….niin, minä mietin sitäkin että, pitäisköhän minun käydä jollain kallonkutistajalla tarkistuttamassa mun pää

k: häh?... miten-nii? …tai no, onhan se vähän iso… voishan sitä kai vähän pienentää, mutta ei kovin paljon kuitenkaan…tulisit varmaan ihan hassun näköseks
H: en minä nyt sitä tarkoita…minulla olis yks tuttukin
k: onks sen pää kutistettu?
H: eei kun tuttu sellainen ammatti-ihminen, psykoanalyytikko… se kyllä varmaan sais minusta selvän
k: ooksä nyt sitte jotenkin epäselvä… tai kännissä… tai jotain
H: no EN, mutta se vois vähän tutkia minua ja sanoa…ett' mikä mä oikke oon… oonks mä vaikk' joku ahvena

k: mikä?
H: se oli vaan sanonta… yhdestä kirjasta yks lausahdus vain
k: jaa… vai ahvena…mikäs se sitt-o?
H: se on sellainen pieni kala
k: ?... jaa … mitäs jos soittasit sille sun kaverilles… sille sykoahvenalle
H: psykoanalyytikolle!
k: no sille… mitäs jos soittaisit sille
H: ai miksi?
k: aattelin vain… ja itehän sä sitä mietit… soita vaan

H: joo, se vois tutkia mun pääni, ..vähän katsoa mitä se sisältää
k: apua! …sisältää … halkaseekse sen ja sitten kattoo sinne sisälle!
H: joo.. just niin se tekee… vaikka.. ei kai siellä ole kuin suoria putkia vain
k: kauheeta… ai miten niin suoria putkia, mitä putkia?
H: no katsos, on sellaisia sanontoja ja kuvauksia, että miehillä ois putkiaivot
k: putkiaivot? …apua! …tai siis, ...mä en ymmärrä
H: joo ei se mitään… minä en nyt jaksa kuvata niitä sinulle
k: jaa, ehkä on parasta ettet tänä aamuna yritäkään… vai putkiaivot

H: hei muuten, Genu, millaisetkohan aivot sinulla mahtais olla… ja millaisia karvamatoja siellä sinun päässäsi olis
k: apua…paa pois se veitsi… apuaaa… tietäjä auta…se sekoaa nyt kokonaan!
H: älä nyt hösötä, tule pois sieltä koneen takaa.. leikkiä minä vaan laskin
k: …vai leikkiä… kuule onks-sulla se numero?
H: mikä numero?
k: no sen sykoahvenan numero… soita sille… tai annas tänne, mä soitan
H: se on psykoanalyytikko… senkin koala-ahvena
k: täh? …mikä?

H: ei mikään … mutta kuule, ei soiteta vielä tänään… jatketaan matkaa vielä tämä päivä, katsotaan jos huomenna vaikka, tai miltä nyt sitten näyttääkin
k: no ookei, mut huomenna sitten soitat sille…heti aamusta, jooko
H: katsotaan nyt
k: kaveriiiit! … matka jatkuuuu .. antaas nyt tulla sieltä… onpas niitä tosiaan paljon … hei muuten, mikä se eilinen yllätys oli, josta sä meinasit mulle kertoo
H: ai se, …minä kerron sen huomenna, sopiiko
k: joo sopii…heti sen soiton jälkeen, jooko
H: joo joo… että pitikin kertoa tolle siitä mun kaverista… tämän siitä saa kun luottaa tuollaiseen ipanaan
k: mitä sä mutiset siin kävellessäs?
H: een mitään… aattelin vain ääneen jotta, pitäisköhän teille juottaa jotain ihanaa
k: juottaa meille? … höhlä, eihän me mitään tarvita… sinähän tässä vain juotavaa tarvitset, ei me muut

-- 

Harri: muuten,... onkos se nyt hyvä...se etusivun linkki sinun omille sivuilles?
koala: isommalla...isompi kuva!
H: ai vieläkö isompi?... eikös se nyt tuosta jo...
k: ei näy...liian pieni... laita isompi...ii äss oo ämm pee iiii .. isompi
H: ookei ookei.. siis isompi .. odotas taas hetki

--- 

02.08.2007
Lähdetääs seikkailulle

Harri: kuules koala, vai pitäiskö mun sanoa Gennart
koala: sano vain koala, se on jotenkin niin… lämmin
H: no joo, kuule...lähdettäiskös mökille
k: ai nyt vai… ai hetikö?
H: niin, ja sinä tulisit mukaan tietysti
k: aai mökille…kivaa… mennään mökille, mennään mökille, mennään mök...!

H: no rauhoitu nyt vähän, …oiskos se hyvä ajatus… tutkittais tätä unelman vuorta siellä yhdessä ja silleen…
k: joo joo!
H: minä voisin esitellä sen yllätyksenkin sinulle siellä
k: ai sen mistä sä lupasit puhua huomenna?
H: niin, just sen
k: mulle on yllätys, mulle on yllätys, mulle on…!
H: kuule rauhoitu nyt, sinähän tässä kohta sitä sun sykoahvenaas tarvitset

k: juu juu… rauhoitun rauhoitun… millo me lähetään?
H: muutaman tunnin kuluttua… sopiiko sinulle…ootko valmis… onkos kamat pakattu?
k: mitkä kamat?
H: ai niin, ethän sinä taida mitään tarvitakaan…vaatteita ainakaan
k: nih… mulla on tää karva… onhan sullakin toi sun karva… miks sä tarviit vaatteita

H: ai sinä meinaat että lähtisin tästä vain pelkissä karvoissa, niinkö?
k: niin… tai… no, ei kai se käy
H: no EI se kuule käy
k: ei sitte…mä vaan ajattelin
H: kaikkea se ajatteleekin…muuten niin fiksu tyyppi, mutta joskus sillä lyö kyllä tyhjää
k: mitä sanoit?
H: een mitään… ajattelin vain että oot niin fiksu tyyppi ja sinulta onnistuu kaikki kuin tyhjää vaan
k: juu, sellanen mä oon… sellane ahvena, vai miten se oli
H: juu just sellainen, oikea sykoahvena

k: mut mites noi kaikki meidän kaverit?
H: mitä niistä?
k: mihinkäs ne…tuleeks ne mukaan kanssa…kaikki?
H: voi eei, …ei nyt…ei tällä kertaa… autohan tulisi ihan täyteen niistä
k: nii vissiin… on niitä aika paljon, vai mitä?
H: on niitä… mennään ihan kahdestaan ja vähän seikkaillaan taas, jooko... ja suunnitellaan 
k: joo, seikkaillaan… niinku joskus ennenki tehtiin, muistaksä?
H: muistan muistan…. meillä oli kivaa

k: joo niin oli… muuten, pitäiskö se sana muuttaa?
H: mikä sana?
k: se sun sivustos sana siinä etusivulla
H: mikä sana siinä pitäisi muuttaa?
k: no kun siinä lukee että matkalle uudelle vuorelle… tervetuloa matkalle…
H: niin, ja…
k: niin että jos se oliskin että seikkailulle… jos tästä vuoresta tulisikin sellainen oikea seikkailun vuori… se matkalla-sana tuntuu jotenkin niin …pieneltä... ajatteles, seikkailu unelman vuorella (ja maalailee pikku kätösellään kaaria taivaalle)

H: hyvä idea, koala, … hyvä kun otit puheeksi… teenkin sen nyt heti saman tien
k: silleen
H: kyllä sinä oletkin sitten hyvä kaveri.. miten minä pärjäisin ilman sinua
k: nii'i… sanos-se

    

--- 

01.08.2007
Koala arvioi uutta sivuston sisältöä

Harri: kas, koala…sinäkin heräsit jo
koala: jaa heräsin… ihmettelin ja tulin katsomaan että mikä täällä rapisee
H: jaa..no minähän se vain… tein vähän uusia juttuja
k: mitä juttuja…niitä samojako taas… niitä sun ikuisia lirutuksias
H: ai niitä, no een… en nyt tänään, minä tunsin että
k: no hyvä että sä jo vihdoin tunsit jotain muuta

H: no en minä nyt niin sanonut… mutta… olet oikeassa, koala, jotain uutta tunsin ja sitä kirjoitin koko tään aamun
k: (huokaus) …no jo oli aikakin
H: miten niin?
k: noku mun mielestä sun pitäis jotenkin uudistua, tehdä jo jotain uutta
H: ai pitäis vai?
k: joo pitäis…mähän sonoin siitä jo sillo keväällä, ennenku sä hiljenit …ja me ollaan kaikki samaa mieltä
H: ai noi kaikki sun kaveris täällä?
k: joo ja sun kanssa, onhan ne sinunkin kavereitas… vai ooksä unohtanu ne kaikki…niinku mutkin melkein
H: no een, ei vain ole juttu kulkenut… ja olihan tässä touhua kesällä

k: joo'o.. touhua…kaikkea muuta kun sellaista, missä mä oisin saanut olla mukana, jätit minutkin tänne kotiin yksinään
H: no olihan sulla kavereita täällä
k: niin, mutta mäkin olisin halunnut olla siellä mökillä
H: no niin kai… olin jotenkin niin poissa näistä kirjoituksista, sinäkin unohduit…melkein, mutta katoppas mikä mulla on täs…

k: niin näköjään unohduin.. noh.. mitäs sä nyt sitten kirjotit, minusta vai?
H: no een sinusta, vähän muuta taisin
k: ittestäs tietysti taas
H: no joo, mistä arvasit
k: ja sun runoilijan tiestäskö taas
H: no eeen.. tai kait vähän siitäkin…vähän laajemmin nyt katselin kaikkea
k: ai niiku ett koko elämääs vai?
H. no, niin kait

k: no näytähän mullekin mitä sä sitte piirsit sinne koneelles
H: katso nyt sitten, ootas minä avaan sen sinulle… nonni, tässä… tää unelman vuori
k: unelman vuori! …just joo…unelmat senku jatkuu…näköjään
H: no älä nyt tuomitse ennen kuin olet edes katsonut
k: no en en… annas nyt niin minä katson … nonni… on siinä tarinaa.. oikea itsetilitys
H: no jotenkin minä ajattelin että ihmisiä kiinnostaa aina päiväkirjat ja toisen ihmisen elämä kaikkineen ja…

k: jaa, voi olla… missäs minä olen siellä… en nyt ihan heti huomannu
H: ai sinä, no … sä oot …suunnitelmissa
k: jasso… oikein suunnitelmissa… ja millaisissa, saakos kysyä… kaukaisissakinko
H: no eei kaai…
k: no eei kaai … no annas mä jatkan… mitäs tähän nyt oikein sanois..vuoria ylös ja vuoria alas…laaksoja, kosteikkoja… on sulla tarinat… ja mua ei näy missään… ei-niiMMissään…
H: niin, …minä unohdin sinut..

k: nonni…
H: ai sinä luit jo?
k: joo…
H: noh?
k: niin, katos poikaa…aatelit sitte panna uusiks koko pas..
H: KOALA ! varo sanojas! … ja tolleen et kyllä puhu minulle, sun kaverilles
k: niinku ett parhaalle kaverille, niinkö… sellaiselle joka jättää toisen matkasta koko kesäks
H: no joo, anteeksi… minä olin vähän pihalla näistä tarinoista, sinustakin… ja noista kaikista muisakin hörhöistä
k: ite oot yks oikein iso hörhö
H: no no, koala

k: ja missäs se mun kuva nyt on?
H: mikä sun kuva? … ja eikös sinulla ole mitään sanottavaa mun tekstistä?
k: no se mistä mun sivuille päästään suoraan etusivulta
H: aaai se, no se puuttuu siitä vielä… se on vähän kesken… mutta mitä sinä sanot tuos…
k: ai sä ajattelit unohtaa mut siitäkin… niinkö?
H: een, en tietenkään… et vain ollut nyt heti ekana mielessä kun tuota muutosta tein
k: no hyvä kun tulin tähän ja näytit… lisää se sit sinne heti
H: nytkö…hetikö?
k: juh…hopi hopi
H: (huokaus) …no joo joo, minä laitan jonkun täplän, josta pääsee sun sivulles, jooko
k: ISOLLA! ei mitään täplää… se pitää olla isolla että mun ihailijat näkee mut heti
H: vai että oikein isolla… no katsotaan…minä näytän kohta

H: muuten… olen minä sinua vähän ajatellut kuitenkin
k: niin mitä sitten
H: niin että … miten sinulla menee nykyään tuon, mikäs sen nimi nyt onkaa… se se..
k: ai ton Laisan kanssa vai?
H: niin justiin… sen kivan ja vähän puheliaan Laisan kanssa
k: tosi kivan...ja tosi vähän puheliaan
H: no älä vaan taas aloita… eikös teille sitten mene hyvin?
k: no-EI ! .. se jätti mut

H: mitä?
k: nii'i, se jätti mut
H: aai…miksi, sanokos se mitään syytä.. vai mitä teille tapahtui
k: no se sano että mä en kuuntele sitä… ja että mä vaan haukottelen kun se puhuu enkä välitä siitä ollenkaan
H: no etkös sinä sitten kuuntele sitä?
k. E !
H: no välitäthän sinä siitä kuitenkin
k: enkä välitä
H: no ei se sitten ole ihme että se jätti sut
k: niin… ei kai… vaan on ollut niin kauheen hiljasta sen jälkeen… ennen se paapatti ja paapatti koko ajan ettei kuullu oikein omia ajatuksiaa…
H: ja nyt on sitten ollu hiljasta
k: joo..ihan hiirenhiljasta
H: no mitäs nyt sitte?
k: emmä-tiä

H: mutta kuule, koala, ei hätää… minulla on sinulle yll..

k: ja kirjoita minutkin nyt sinne sun unelmas vuorelle jotenkin… mä haluan mukaan sinne… ja noi kaikki kaverit kanss
H: ai koko joukko vai?... kaikkiko?
k: no niin.. mä… ja noi kaikki muut kanssa… etsä siellä yksin pärjää…hukut taas johonkin kuumaan syl…
H: KOALA ! lopeta..
k: okei, mutta sä kyllä tarvitset meitäkin… ja mua varsinkin
H: tarvitsen vai?
k: joo, tarvitset… ja mua ihan erityisesti.. on joku joka vähän katsoo sun perääs
H: ja sinä olisit sitten se sopiva joku… niinkö?
k: joo…. MÄ …just mä
H: kuka niin sanoo
k: no toi… toi tietäjä sano niin… se kyllä tietää
H: ai tietäjä sano, vainni… no kai se sitten on niin
k: on se … usko vaan
H: no hyvä on, minä lisään sinut nyt tuohon vielä …katsohan, vaikka näin:

Kun varjona perässäin rinnettä ylös seuraa minua uskollinen ystäväni koala, mukanaan melkoinen joukko sen kavereita. Tai siis meidän yhteisiä kavereita. Etujoukossa, heti koalan jälkeen keikkuu kuin kunniapaikalla ihmeellinen tähtitietäjä, joka näkee ja kertoo ihmeellisiä asioita. Tuleviakin se arvuuttelee ja viisaita neuvoja jakelee.

Tärkeintä kuitenkin minulle lie, että koalan kanssa on yhteinen tie. On se hyvä, että seurassa on joku viisas, joka tekoja ja kirjoituksia arvio, itseään säästämättä ja korostamatta hienotunteisesti ja nöyrästi toista auttaa ja palvelee.

Noh, koala, olikos tuo nyt riittävästi sanottu sinusta, siitä että olet mukana matkalla. Ja muutkin kaikki noi sun…siis meidän, kaverit.

koala: on se… (snif) ...on se…kauniisti on sanottu, oikein kauniisti.
Harri: no hyvä,… ja minä lupaan etten sinua nyt unohda, jooko
koala: joo… olet sä sittenkin hyvä kaveri… mun paras kaveri,…kai

--- 

17.04.2007
Koala opettaa Harria

Harri: hei koala
koala: …no katos…suakin näkee, ...sumunaama
H: no no, äläs nyt
k: no olet sinä, oikeen yks harmaakarva
H: harmaakarva?
k: no niin, tuollainen hiljainen ja harmaanaamainen… mietit vain kaikkea ja olet niin onnettoman näköne

H: no joo… niin kai… olenhan minä ollut väh
k: no mikä sulla oikein o?
H: emmä tiedä… duuniasiat
k: duuni?
H: siis työ… sellainen päivätyö…sellainen mihin aamulla mennään ja josta illalla tullaan kotiin ihan puhkikuntosena
k: ai… sitäkö sä kaipaat?
H: juu
k: ? tyhmä!

H: hä… miten niin tyhmä?
k: no mä vaan aattelin että oisit onnessas ja nauttisit niiku mekin täällä… me kaikki sun kaverit…kato nyt meitä miten meillä on hyvä olla… ei kuunia,
H: se on duunia
k: niin sitä, ei huolia… ollaan vaan ja kellitään täällä… ei meiltä puutu mitään
H: nii'in, mutta te olettekin pehmoja…mun..noh.. mun leluja

k: mihäh?... sun leluja vain… kuules, nyt sinä alat jo seota siinä
H: miten niin seota?
k: no kato nyt.. kato vaikka mua, mikä lelu mä muka oon… eikä noi muutkaan, vaikkei ne niin kauheesti sulle puhukaan
H: niin, ...ei ne puhu kun joskus vähä
k: mutt mä puhun niidenki puolesta!
H: joo'o niin todella teetkin

k: niin teen, ja me ollaan kaikki huolissamme susta
H: huolissanne minusta, miksi?
k: kato nyt peiliin… senkin harmaakarva… kato peiliin!

H: nooh…     ohoh...oonhan minä vähän väsähtäneen näk
k: aiVVähä!…sanoksä vähä!
H: niin no… mä heräsin just
k: no sennoot näkönenki
H:...alkaakohan seura tehdä kaltaisekseen
k: miten niin,...tuleeks musta pian sun näköne, vai?
H: eiku minä ajattelin, että alankohan minä pian muistuttaa sinua
k: ai niinkö....katos ny tänneppäin.... joo, eijoo pelkoo
H: ai eikö... minä kun katsoin että alan kohta muistuttaa sinua, tuollaista karvaista koalaa
k: et kyllä ala....ja katokkin ettei toi sun muotos vaan ala tarttua minuun

H: heeei, älä nyt viitsi, koala… keksitäänkö jotain vaikka yhdessä
k: no sitä mekin yöllä puhuttiin
H: yöllä… ketkä me?
k: no me.. kaikki sun kaveris täällä… mekin ajateltiin että sun tulis kyllä tehdä jotain uutta jo
H: mitä uutta?
k: no jotain mistä sä taas innostuisit… ja katois toi harmaakarva täältä häärimästä
H: harmaakarva katois häärimästä… no oli teilläkin kokous.. kukas siinä oli mukana?
k: en kerro… meillä on sopimus että kaveria ei paljasteta

H: ai jaa, oikein salaseura, vai?
k: …eeeei mikään salaseura… sun kavereitas vaan, ja me halutaan auttaa sua
H: no se on ihan kiva se… no mitäs te sitten keksitte minulle
k: no joo… iha ekaks… mee pesulle ja pese hampaas… sä haiset
H: mitä?
k: nii'i… sä haiset… me kaikki ollaan samaa mieltä
H: ai ketkä kaikki
k: enkerro… me sovittiin että…
H: niin niin, että kaveria ei paljasteta… okei okei… minä menen…kohta
k: joo… eiku heti!
H: no okei… odota hetki

H: noh.. onkos nyt parempi?
k: ans mä katon… henkäses tänneppäin
H: hoooooo
k: yääk… meinaaksä tappaa mut… taisit pestä vähän nopsaan, vai?
H: no…joo, vähän kai
k: no okei, jatketaan… mutta hengitä tonne nurkkaan päin
H: miks?.... ai niin… okei… no mitä te sitte keksitte… tai pitääkö oikein kysyä, päätitte?

k: pitää… me päätettiin! … kun sä et itse näköjään saa mitään aikaseks
H: no äläs nyt… katsos tää runoilijan tie on..
k: höpö höpö… me puhuttiin siitäkin
H: ai mistä?
k: no tosta sun runoilijan tiestäs…jätä se… ainakin hetkeks
H: ai te päätitte niin… ja miksi, saankos mä kysyä?
k: saat… tai sä kysyit jo…katos ny, sulta loppu sanat…me ollaan nähty se
H: ai loppu vai?
k: joo… ne loppu jo vähän aikaa sitten… taitaa sanapussi vuotaa pohjasta
H: hä...mikä?
k: niin… mä tarkotan että sun sanas ei oikein nyt enää kulje ja sun tarttis tehdä jotain ihan muuta välillä

H: no mitä sitten, mihin se teidän raati oikein on päätynyt… ihan minua jo jännittää
k: no kuuntele sitte, jos sua kerran jännittää
H: …noh… kerro jo
k: me päätettiin että sä alat kirjottaa jotain ihan muuta välillä…jotain sellasta jossa ois elämää ja iloa kanssa.
H: ai elämää ja iloa… no eikös noissa...
k: ei ! … ainoa missä on iloa on nää meidän jutut
H: ai nää koalajutut vai?
k: ni… ne just… niitä sentään joku vielä jaksaa lukea
H: no äläs nyt viitti hei
k: ihan totta… kyllä mä tiedän… ja toi tähtipöllö tietää kanss

H: tähtipöllö? … mikä ihmeen tähtipöllö… mistä sinä nyt puhut?
k: no toi jonka sä raahasit tänne viime pyhänä jostain kirpparilta

    

H: ai toooi … mitäs siitä sitte?
k: niin, se onkin aikamoinen tähtien tietäjä… ja asioitten kanssa
H: ai onvai?
k: on… se sano, ett heti kun se näki sut siellä torilla, se näki ett toss on mies joka tarttee sen apua
H: sano vai?
k: joo, sano… ja sitte se tälläs ittesä siihen ihan pöydän reunalle että sä näkisit sen ja ottasit sen mukaas
H: vainni
k: joo… ja kato se näki senkin jo silleen edeltä, että sä otat sen ja se voi auttaa sua
H: ai auttaa minua?
k: joo, ja meitä kaikkia siinä samalla… se on sellane tietäjä, tiedäksä… sellane joka näkee ja kuulee asioita joita ei muuten tiedettäs
H: no kyllähän minä tietäjät tiedän
k: noniin… se on sellane

H: no mitäs se sitte sano?
k: se sano heti ett sä oot ihan maissa ja sun pitää jo ryhtyä ihan muuhun… muuten sä palat pohjaan
H: palan pohjaan?
k: joo… karrelle….niin se sano
H: aika hyvin se sitten sano
k: joo se näkee kaikenlaista… se on sellainen viisas, tiedäksä… tai ainakin viisaampi kun sä
H: mitä?
k: niin se sano… tai siis… no,… niin se vaan sano… ja mä kyllä uskon sitä, on se niin paljon kertonut jo kaikenlaista täällä meidän kanssa
H: ai niissä yökokouksissa?
k: joo, niissäkin… ja muullonki

H: vainni… no mitäs se sittte ihan tarkasti sano minusta… ja teistä?
k: no se näki heti että me kaikki ollaan susta kauheen huolissaan
H: ai näki vai?
k: joo, ja että sä oot ihan puhki noitten juttujes kanssa
H: ai se näki senkin?
k: näki se… ja me ollaan kaikki ihan samaa mieltä
H: no mitä minä sitten oikein teen… sen mielestä… ja teidän kaikkien?
k: no joo, nyt päästään asiaan

H: asiaan? … onkos tämä oikein isokin juttu?
k: on tää… tosi iso… ihan sun elämäs juttu
H: OHHOH… ja toi kirpparin tähtipöllö tulee tänne tosta noin vaan ratkomaan mun elämäni jutun, niinkö?
k: just niin… ja se sano senkin ett sä et ensin meinaa uskoa sitä
H: ai sano vai…sanokse niin?
k: sano se… kato, se tietää
H: näköjään… ja minä sitten vain alan kuuliaisesti kuunnella mitä se minulle sanoo ja tehdä sitten sen mukaan, niinkö?
k: joo…niin se sano… se ois sulle itelles parasta…muuten sulta halkee toi harmaakarvan pää
H: mikä halkee?
k: no toi sun pääs… se halkee tohon sun suruus… niin se sano… ja se kyllä tiet…
H: juujuuu…. tietää tietää… näköjään… no mitäs mä nyt sitten tekisin sen mielestä?

k: kuule.. vedä viiva… niin se sano
H: mikä viiva…mihin?
k: joo se sano senkin ett sä et aina oikein tajuu…sä oot sellane vähä hidasälyne
H: mitä…sanokse niin… kuule, pitäsköhän mun avata ihan oma kirppis… sellainen pehmolelujen kirppis jossa myisin mun kavereita kaikille ohikulkeville euron kipale… tai vaikka viis senttiä kipale

K: just joo.. tonkin se jo näki… se sano just tossa ennen ku sä heräsit, että sä rupeet sitten uhkaileen kun sä et tajuu…susta tulee sellane... vähä kiivas
H: äläs nyt.. vai uhkailemaan
k: no eiks toi sit ollu sellaista… "mä perustan oman kirpparin ja rupeen myymään teitä viis senttii kipale"… eiks toi oo uhkailua?
H: nooo… leikkiähän se vain
k: niin kai…. mutta sä suutuit
H: enkä suuttunut
k: suutuitpas
H: enpäs suuttunut
k: suutuit suutuit suututit !
H: no okeei…vähän

k: joo.. niin se viiva… vedä kaiken alle viiva ja alota alusta… ihan alusta…tai siis melkein…. säästä vain meidät, ja sitten joku muu juttu
H: ai teidät… ai nämä koalan jutut vai?
k: niin kai… sitä se varmaan tarkoitti.. ja sitten joku muu, se oli vielä vähän epäselvää sille… jotain ihmeellistä se oli kuitenkin
H: ai se ei sitten ihan kaikkea näekään, vai?
k: näki se… vaan ei siitä vielä, se sano niin
H: vai pitäsi vetää viiva alle ja lopettaa nuo runot
k: joo.. ainakin hetkeksi… ja keskityt ihan muuhun… johonkin ilosempaan välillä

H: no onhan se aika hyvä näkijä… iloa minäkin tässä kaipailen jo välillä
k: joo…sano se senkin että kyllä sä tajuut kun sulle oikein rautalangasta vääntää
H: ai sanokos se niin?
k: joo, sano se…mä en kyllä ymmärrä miten se rautalanka tähän liittyy, mutta kai se jotain tarkottaa… onkos se jotain aidan tekemistä vai?
H: no eeei…en minä nyt sinulle viitsi sitä selittää…
k: joo tonki se sano ett sä oot välillä vähä salaperäinen ja pohdit kaikkea kaikessa hiljaisuudessas…niinku nyt tota rautalankaaki… että mihin sä sitä käyttäsit
H: juu, minä mietin sitä justiin, jospa ripustaisin siihen koko porukan… vai että oikein rautalangasta pitää vääntää
k: joo niin se sano… onks sulla rautalankaa?

H: (huokaus) … on on, on minulla.. minä taida mennä hetkeksi tuonne sänkyyn vähän vääntelemään sitä rautalankaa
k: ai sulla on sitä lankaa… no mee vaan
H: joo tavataan parin tunnin päästä, jooko… jatketaan sitten
k: tonki se sano
H: ai minkä?
k: että sun pitää aina levätä välillä ja pureskella asioita omassa rauhassas… ja nyt kun sulla on sitä rautalankaaki

H: no hei…levätään nyt hetki… palataan asiaan iltapäivällä… minä haluan kyllä kuulla vielä lisääkin noista teidän ajatuksista
k: tonki se näki
H: minkä?
k: no sen että sä suostut kyllä yhteistyöhön meidän kanssa kun sä oot ensin taistellu sen rautalangan oikeaan muotoon
H: ai sano vai?
k: joo… mä en kyllä tajua mitä se tarkottaa, mutta … kyllä sä selviit siitä… sen se sano kans
H: no on se aikamoinen…. pitäisköhän mun jutella sen kanssa itsekin
k: joo pitää sun.. vaan se on nyt aika varattuna
H: miten niin varatttuna?
k: no kun meillä kaikilla on niin paljon kysyttävää että me ollaan jonossa ennen sua

    

H: ai oikein jonossa… mitä te oikein siltä tietäjältä kaikki kyselette?
k: susta...kaikki haluaa kysyä miten sulla menee... ne on niin huolissaan
H: ...mitä täällä mun kodissa oikein tapahtuu?
k: joo tonki se sano että sä oot ihan ihmeissäs kohta kun..
H: … juujuu.. ei enempää nyt.. minun pitää levätä hetki
k: joo.. tonki se näki

---

29.03.2007
Koala vois vaikka ihastua

koala: mitä sä sielä hymyilet?
Harri: kysyin vain Enneliinalta, ett' saisitko sinä ihastua siihen
k: mitä sä sellasta kyselet?
H: no kun minä en voi, niin minä ajattelin että voisitkos sinä sitte
k: mikset sä sitte vois ihastua
H: mä olen liian ... vanha... 
k: mihi... ihastumaanvai...?
H: niin... kai

k: mä en ymmärrä ihmisiä ... ja mä en kyllä ihastu ihmisiin
H: no ihastuithan sinä Ulpukkaankin
k: nooo Ulpukka olikin sellanen ...kiva
H: niin oli niin, mutta katsohan tätä... tätä Enneliinan kuvaa
k: no näytäs ... oho!

    

H: no mitäs sanot?
k: voiks ihminen olla noin nätti... yhtä nätti ku koala.... se Gertrud mä tarkotan,   
    

...ei toi Laisa tietenkään  ... mutt Gertrud.. se oli kyllä nätti.. .muistaksä sen?
    

H: juu... muistan muistan... ja tää Enneliina on sun mielestä yhtä nätti kun Gertrud, niinkö?
k: joo... on se .. yhtä nätti se on
H: noh?
k: mitä noh?
H: niin että, ...voisiksä ihastua siihen.. tähän Enneliinaan
k: onks pakko?
H: no ei tietenkään... minä vain kysyn että voisitko
k: kyllä mä voisin... on se nätti... yhtä nätti ku Gertrud .. mun oma Gertrud
H: kuule, ...se on kyllä nykyään jo toisen oma
k: älä sa-NO !... älä sano ... sitä

--- 

29.03.2007
Koalallakin on tunteita

koala: hei, kato...yks' Enneliina kirjotti mulle!
Harri: ai...katsopas vaan.... no mitäs se Enneliina sanoo?
k: se sanoo että se on Ulpukan tyttö...tiesiksä sitä...ett sill on tyttö?
H: tiesin tiesin.. etkö sinä sitten tiennyt?
k: e... ei Ulpukka kertonu mulle sellasta
H: no me kyllä puhuimme siitä... no nyt sinä sitten tiedät ... teillä oli niin paljon muita asioita

k: joo, kiva... Ulpukalla on vauva
H: no ei se nyt enää vauva ole... iso tyttö jo... ja ihan Ulpukan tapainen
k: on vai... mistä sä tiedät?
H: minä olen puhunut sen kanssa.. ihan samanlainen puhe ja äänikin
k: onvai?
H: on.... se on ihan ihmeellistä... mutta kuule
k: no?
H: lähetä nyt terveisiä samalla kun sitä kirjettä luet
k: ai sille Enneliinalleko?
H: niin... se varmaan tykkäis kun sinä muistat sitä

k: jaa...joo... no, terveisiä !
H: sano nyt vähän enemmän... kerro nyt vähän jotain samalla
k: aijaa..mitä sitte?
H: no keksi nyt jotain... olethan sinä älykäs ja viiisas ja
k: joo joo joo.. olen olen... nooo.... terveisiä sulle, mä oon koala
H: höh.. no, jatkajatka
k: niin no.. mä olen Ulpukan paras kaveri ja se on nyt enkeli ja se se kirjotti mulle justiin kirjeen ja mä olen nähnyt sen unessa ja kerran mä odotin sitä parvekkeella ja sitte mä näin tähden ku se lensi... sellanen viiva...ja sitt.......mull on ikävä sitä...Ulpukkaa... mulla on ikävä Ulpukkaa...se oli niin kiva kun se aina puolusti mua...tolta

H: no no... en minä sinulle nyt niin paha ole ollut
k: joo mutt se puolusi mua aina... ja se oli kiva ja kaikkea
H: no hyvä.. tulihan sitä juttua sieltä ... lähetetäänkö jo tää kirje sille Enneliinalle
k: joo....anna mä painan ... mistä se olikaa
H: tuosta ylhäältä... tosta...siinä lukee se lähetä
k: ai tää vai
H: just se
k: no nyt mä painan...

--

koala: hei kato!...harriii..hei kato!... KATO NYT !!!
Harri: no anna mun edes herätä vähän... mikä sulla on hätänä siellä koneen ääressä
k: kato... se Enneliina vastas mulle
H: ai..no onkos se jokin ihme.. sinähän kirjoitit sille eilen illalla, etkö muista
k: tottakai mä sen muistan

H: no mitä Enneliina vastaa
k: sun pitää ostaa joku kynttilä...kukkakynttilä
H: ai pitää vai
k: joo... se sano niin... ja sitte mä poltan sitä aina kun mun tulee Ulpukkaa ikävä
H: ai, miksi?
k: no se helpottaa sitä ikävää... Enneliina sano niin... no hopihopi, alas mennä kauppaan siitä ny
H: miksi...  antasit minun nyt keittää edes aamukahvit ensin
k: miksi?... no ostamaan mulle se KYNTTILÄ!

H: juu juu.. ostetaan samalla kun käydään muutenkin kaupalla
k: eikuheTI !
H: rauhoitu, koala.. rauhoitu... kyllä me ehditään
k: höh... sä oot kyllä sitte hidas… mä oon aina sanonu ett sä oot hidas
H: no minähän vasta heräsin...anna mun edes avata silmät ensin
k: nehä on auki....kai... katos tänne... no, toinen nukkuu vielä...huhuuu hee'eei heräää jo sä toinenkin silmä... heRÄÄ!
H: voi hitsi sua.... rauhOITU JO !

---

koala: mutt hei…kato vielä…KATO !
Harri: no mitä nyt vielä... hei anna minä juon kahvia
k: joo mutt kato…se sanoo että kukaan ei rakasta sitä
H: sanoo vai, mitä se nyt sellaista
K: en minä tiedä…onks se niin yksin vai mikä
H: niin…voi olla… ja ikäväkin tekee kyllä yksinäiseksi
k: ai tekee vai…mulla ei ole ollu koskaan ketään ikävä…onks sulla
H: ai minulla… on on, on minulla ollut…
k: noh
H: mitä noh?
k: no miltä se tuntuu… se ikävä… ja se yksinäisyys…. ja mitä se rakkaus sitt oikein on

H: ohhoh…sinähän oletkin oikein vauhdissa tänä aamuna
k: miten-NI ?
H: no… aattelin vaan… kun on tuota tiedonjanoa oikei kasapäin
k: mitä janoa…ei minulla ole jano

H: niin no…se ikävä… se on ihan pirullinen olotila,
k: onvai?
H: on, se ei anna rauhaa kun ihan pieniksi hetkiksi korkeintaa
k: ai…mitä se sitt tekee?
H: niin no… se kiusaa ja painaa mieltä ja itkettää…ja koko ajan mielessä pyörii sen ikävän kohteen kuvia ja kaikki se mitä on yhdessä eletty ja tehty
k: ai se on tollasta… ihan hirveetä…vai?

H: no..on se sitäkin… vaikka onhan se toisaalta ihanaakin, muistella toista ihmistä… tai koalaa tässä tapauksessa
k: missä tapauksessa?
H: no esimerkiksi sun tapauksessa jos sulla ois ikävä jotain koalaa, …vaikka tota Laisaa
k: ei-JJO!
H: no ei eei….no entäs sitä Gertrudia sitten…tai Ulpukkaa, vaikka se onkin ihminen?
k: ??...ai niin…Gertrud… ja Ulpukkakin…onks SE sitä ikävää

H: no jos sinä olet niitä ajatellut ja vähän itkeä tihrunutkin… se on just sitä ikävää se
k: no olemmä sitte sen tuntenut… mitä sä siitä ikävästä sanoitkaan
H: no katso tuosta ylhäältä
k: näytäs…painaa…itketää…mielessä …eletty ja tehty… joo, noin mä just oon tuntenu
H: nonni, olethan sinäkin sitten ikävöiny… miltäs se tuntuu
k: emmätiä… naama kastuu…eikä viitsi tehdä mitään
H: niin justiin… sellainen se ikävä on…naama kastuu alvariinsa
k: alva…?
H: niin, siis koko ajan…aina silloin tällöin…ihan yllättäen milloin missäkin ja mistäkin
k: joo, niin se tekee

H: niin… ja sitten sinä kysyit sitä yksinäisyyttä
k: kysyin vai?
H: kysyit… se on sellaista että tuntuu kuin ei ois ketään ihmistä tai el.. siis koalaa missään, sellaista joka olis siinä lähellä ja ymmärtäis… silittäisi päätä ja halaisi
k: mutt eihän mullakaan ole ketään
H: no onhan sulla… olenhan minä tässä… ja toi Laisakin
K: !! LAIS
H: no niin no… minä, olenhan minä tässä … tulehan tänne minä halaan sinua… no niin, miltäs nyt tuntuu

k: emmätiä… hyvältä….kai… ja toiseen suuntaan!
H: mitä?
k: toiseen suuntaan! ..silitä toiseen suuntaan!… älä silmille
H: ai anteeksi, ai siis taakse päin, niinkö?
k: niin…eihän se osaa edes silitää
H: nono, ..syli on tärkeintä… se syli on tärkeintä kuitenkin
K: hnnnn…nih

k: entäs sitte se rakkaus… mitä se sitte o?
H: kysyitkö sinä sitäkin?
k: kysyin… kato tuolta ylhäätä nyt sä vuorostas
H: ai niinpäs kysyitkin… (huokaus) ...siinä sitä onkin
k: mitä? eksä osaakaan kertoa sitä… sinunhan piti tietää kaikki
H: itehän sinä tässä se viisas ja älykäs sanot olevas, enkä minä
k: niimmutt emmä tommosesta tiedä
H: tiedäthän… ajattele nyt vaikka…hihi.. Lai
k: ä-ä
H: niin… ajattele vaikka Ulpukkaa, sun parasta kaverias
k: niin, mitä siitä
H: no miltä se tuntui kun olitte aina yhteydessä?
k: niin..emmätiä
H: no tiedäthän.. kuvaile nyt sitä vähän

k: no…minä aina ajattelin sitä, ja sitte mä odotin että se kirjottais mulla… ja kun oli menny vähän aikaa eikä mitään kuulunu, mä oloin hermostua ett mikä sill on…ja sitte ku se taas kirjotti niin musta tuntu että mun sydän pomppaa ulos… onks mulla sellasta?
H: mitä…ai sydäntä vai?
k: nih
H: no on, tottakai sinulla on… ethän sinä muuten olis tuntenut toummoista mitä juuri kuvaat…noh….jatka
k: niin… sitte ku se kirjotti niin taas tuntu niin hyvältä… ja sitt ku se oli välillä poissa mä pelkäsin sen puolesta ihan hirveesi.. tais naamakin kastua ja…mä en jaksanu tehdä mitään muuta ku ajatella sitä vaan…ja sitte kun se taas tuli takas nii se tuntu nii hyvältä… ja sitte kun se muuttu enkeliks, mä en tienny mite mä oisin ollut

H: just niin, koala… tuo on rakkautta tuo… sitä kaikkea siihen kuuluu… ja paljon muutakin vielä
k: ai muutaki .. mitä sitte?
H: no monia sellaisiakin piirteitä joita siihen ei toivoisi
k: niiku?
H: nooo..miltäs sinusta tuntui kun toi Waldemar tuli ja vei sun ihanan Waitys, tai siis se ihastu siihen
k: aaai se… mulla on välillä ikävä sitäki…
H: niin varmaan, … vaan mitä muuta vielä?
k: niin… mä suutuin… mä olisin halunnu purra tai kurist
H: joo joo… siis tulit vähän kiukkuseksi, niinkö?
K: joo vähä…iha vähä vaan.. voi että mua otti kuule

H: juu… minä tunnen sen tunteen
k: ai tunnet vai?
H: tunnen… elänyt nääs … ja kokenut sellaistakin
k: ai sä tiedät sittenkin kaiken
H: joo…. tai oikeasti …en varmaan kaikkea… onneksi… mutta onhan tässä jo jotain ehditty nähdä
k: niin mäki.. niin mäki… on tää koalan elämä sitte aika kummallista
H: joo'o …sanos muuta… sydän ja tunteet ja kaikki

---

29.03.2007
Aamuiset muodot

Kun katselen tätä kuvaa mä aattelen…

     koala: hei! … mitä sä teet?
     Harri: katselen vaan tätä eilen ottamaani hassua kuvaa
     k: näytäs mullekki
     H: minä aattelin että kirjoittaisin siitä että

     k: kuule… musta tuntuu että ois parasta jos et kirjottais siitä
     H: niin niin… minä juuri ajattelinkin että
     k: joojoo vaikka… mutta ystävän neuvo hei… älä kirjota
     H: sitähän minä olin juuri sanomassa että ajattelin olla tästä kirjoittamatta

     k: ?? ai… miks'?
     H: no… kun se on jotenkin
     k: mikä se sitt on… onkse se miltä se näyttää?
     H: no miltä se se sinusta sitten näyttää
     k: se näyttää ihan ihmisen pehvalta …ihan sun

     H: nono… nii'in, niin se vähän näyttää… ja siksi minä ajattelin etten kirjoittais siitä mitään
     k: aijaa
     H: tiedätkös muuten mikä se ihan oikeasti on
     k: noh?
     H: se on koirapuiston luu… sellainen kivestä veistetty iso luu
     k: nii… ja sitt sun vilkas mielikuvitukses käski ottaa siitä kuvan…niinkö?
     H: nih
     k: ja sitte sä ajattelit tehdä siitä jonkun lirutusrunon..niinkö?
     H: noo… eeei… minä ajattelin just niin että minä kirjoitan siitä, että tästä minä en kirjoita mitään
     k: ??? siis täh?

     H: niin ajattelin kirjoittaa että, "tästä kuvasta minä en kirjoitakaan mitään"
     k: joo…musta tuntuu kanss samalta.. paras olla ihan vaan hiljaa
     H: sähän oot viisas, koala
     k: nooooh…

     H: vaan… miksei koiran kiviluusta vois kirjoittaa runoa     (  --> kuva isona )
     k: nii'i… miksei… mitä sä siitä sitte kirjottasit
     H: no vaikka.. kuulehan

Koirapuiston kupeessa mun silmäni heräsivät,
reppuni maahan laitoin,
näin vierelläin muodot niin kiihottavat,
kameran taskusta kaivoin

mun mieleni,
mun muistoni, aikaiseen aamuun kulkivat,
miten rakkaat toinen toisensa syliin sulkivat

     k: just ! … ja stop !
     H: no mitä nyt?
     k: kuule… ystävän neuvo… älä kirjota tosta koirapuiston luusta
     H: ai oletsä sitä mieltä?
     k: joo… älä kirjota
     H: no sitähän minä olin juuri kirjoittamassa että "tästä kuvasta minä en sitten kirjota mitään".. ja sitten sinä tulit siihen kyselemään
     k: ai että mun syy vai?
     H: ei ei … ei tietenkään.. mutta päätin juuri että en kirjoita
     k: viisas päätös sulta… viisas päätös ...kerranki

--- 

26.03.2007
Toisella on asiaa

     Harri: Katso koala, minä tein sinusta päivän kuvan…. ja runon kanss'.
     koala: aha…no millasen?
     Harri: no kuulehan…

Siin' toisell' on asiaa toisellen,
toinen jo pyörtyä taitaa,

kaks' päivää jo kuunnellut kuumin korvin
puheliasta Laisaa.

Toisella katse kaukaisuuteen,
sieltä sanat ja asiat napsii,

toinen on rinnalla omissaan,
väsymys painaa harteitaan,
huokaa: …oi pitäisi jo suunsa kii!

     k: höh… näytiksä ton Laisalle?
     H: en… en minä ole uskaltanut
     K: annas ku  M I N Ä  näytän
     H: eeei… älä älä… puree vielä meitä molempia
     k: voikse purra?
     H: en minä tiedä… ai naisista aina tiedä
     k: mutta eikös sinulla ole sitä viisautta… eiks elämä ole opettanu?
     H: on se, on.. mutta… 

---

26.03.2007
Koala on hurmaava

Harri koneen ääressä: Kiitos sinulle tanssityttö, nautin joka sanastasi ja silmiesi katseesta, ja kosketuksestasi, ja sylisi lämmös...

koala: LOPETA JO TOI TAAS!
Harri:  ai... huomenta koala, mitäs sinä?
k: lopeta toi lirutus taas... tota ei kestä kukaan
H: kestää se, toi tanssityttö, kyllä se kestää...
k: höh, eikä kestä.
H: sinä olet vain kateellinen minulle
k: mistä?
H:  nooo...kun minulla on tämä ihana tanssityttö ja sulla on toi
k: ÄLÄ SANO MITÄÄN! ...älä sano mitään
H: no en sano... miten teillä muuten menee
k: ...tyhmä!

Tanssityttö : Heissan koalaseni. Olet aivan hurmaava.

H: kuulitsä koala, mitä tanssityttö sano
k: nommmitä sit?
H: se sano että sinä olet hurmaava
k: ai jaa ... mitäs se sit on?
H: nooh... sitä kai että sinussa on jotain karvanhurmaa tai jotain sellaista
k: ???.. hä?
H: niin, jotain sellaista että... kaikki naiset on sun edessäs ihan polvillaan ja lääpällään... sitä kai se tarkoittaa
k: aiiii jaaa... niinnnooo... oonhan mä
H: niin...niinku nyt toi Laisakin tuossa ... se on ihan hulluna sinuun.. etkös ole huomannut

k: ä-LÄ SA-nO! ...tai... taidanhan minä vähän olla hurmannu sen... vai mitä
H: no olet olet... ja katso nyt miten se killittää sinua koko ajan noilla pikkuruikkusilla silmillään
k: ?? ...älä älä...
H: joo, ja miten paljon sillä on asiaa sinulle
k: niin-O... se puhuu koko ajan... mä en kohta enää kestä sitä
H: joo mutt' älä välitä... naiset on semmoisia... ne puhuu koko ajan... niillä on aina asiaa
k: onvai?
H: on on, sellaisia ne on... katsos, kyllä minä tiedän
k: ai jaa... sä oot kyllä sitte viisas
H: no jaa... katsos ... elämä opettaa... elämä opettaa

--- 

22.03.2007
Kaupan kaunotar

Kuinka ihanat ovat muotosi nuorekkaat,
niin hoikat ja suloiset,

kuinka kauniit vaatteesi kesäiset
ne herättää mun haaveet.

Mikä rentous, mikä olemuksen keveys...

     koala: hei… mitä sä oikein kiilut siellä?
     Harri: mitä?... ai huomenta koala, mitä sinulle kuuluu…pitkästä aikaa
     k: nii että mitä sä siellä oikein kiilut sen koneen ääressä?
     H: ai tämäkö… no katsos kun…. näin eilen niin kauniin naisen
     k: just joo, taas joku sun mieltäsi pyörittää
     H: niin niin mutt tää onkin vain
     k: niin, vain taas jokin ihana niinkö?

     H: no niin, tämä oli yks mallinukke
     k: ??....mallinukke… ooksä seonnu … taas
     H: ei ei kun… tules nyt katsomaan miten ihana leninki
     k: no, näytäs
     H: katso nyt… ihana valkea pitsi tuossa helmassa, se minut pysäytti
     k: mitä siitä?
     H: no se on jotenkin niin herttainen
     k: ?...mä en kyllä ymmärrä sua
     H: miten niin?`
     k: no kulkea nyt kaupoissa ja ihailla jotain hameenhelmoja… mallinukkie hameenhelmoja
     H: no sitä vartenhan ne on siellä että niitä ihaillaan
     k: on vai?
     H: on on, ja sitten kun on ihastuttu, ostetaan ne mitä siinä esitellään

     k: no ostiksä sen... et kai sä vaan menny ja ost...?
     H: minkä?
     k: höh… no sen nuken tietty!
     H: no en tietenkään… ei se nukke ole myytävänä vaan ne vaatteeet
     k: no ostiksä ne vaatteet siltä
     H: en ostanut…ihailin vain… ja otin minä siitä pari valokuvaa
     k: niitäksä siinä äsken kiiluit
     H: no no, en minä sentään kiilunut.. yritin kyllä tallettaa sen hetken tunnelman
     k: aijaa… oikein tunnelman.. no mitäs sä sitt siinä oikein tunsit
     H: jaa… no kuulehan, tää jatkuu vielä..
     k: nooh...

...mikä yksinkertaisuus,
mikä lumoava kokonaisuus.

Sinut Aleksi 13:ssa kohtasin, vierelläni seisoit hiljaa,
minä eteesi pysähdyin, ihailin hetken,
…katselin sinua hiljaa…

Kameran kaivoin, sinut itselleni ikuistin,
hameenhelmasi pitsinen koriste minut pysäytti,

sitä sormin herkin kosketin,
edessäsi jotain muistelin ja haaveilin.

     k: ?? … voi eeei… taas tota samaa lirutusta!
     H: no äläs nyt… se oli jotenkin herkkä hetki
     k: joo joo.. herkkä hetki jonkin mallinuken edessä..pitsireunoja ja … mä en kyllä tajuu sua
     H: mutta kuule koala, … mentäiskö yhdessä katsomaan sitä vielä
     k: yhdessä?... ai ett mäkin siinä kiiluisin sun kassas sen edessä .. niinkö?
     H: eeei… minä ajattelin että kysyttäis olisiko sitä ihan pientä kokoa
     k: miks ?

     H: no ostettais se tuolle sun Laisalles… tiedä vaikka miten sievä siitä tulisi pitsimekossa… ihastuisit vaikka uudelleen siihen
     k: ???.... tyhmä! tyhmäää… uudelleen… enhän mä ole siihen ihastunut… ja vaikka sillä ois millanen mekko päällä mä en kyllä
     H: joo joo joo… mä ajattelin vain että oisit ollu edes vaikk' hetken herrasmies sille
     k: miks ?
     H: no vaikka… no joo… antaa olla. .. mitäs muuten sanot tuosta runosta
     k: ai tosta hamerunostako?
     H: nih
     k: lirutusta..lirutusta… mä en kyllä tajuu sua
     H: kiitos vaan… oikein ystävän kannustusta… kiitos vaan

--- 

14.03.2007
Kaukainen tervehdys

    Teodor: arvaa kuka tämä on?
koala: e… en arvaa… kuka?
Teodor: etkö sinä muista… se on Gertrud, ystäväsi Australiasta… oletko unohtanut sen?

    

koala: ai Gertrud! ...mun oma Gertrud
T: niin
k: en ole unohtannu… tai, olin mä jo melkein … ai Gertrud...
T: se lähetti sulle tämä kuva
k: mun Gertrudin kuva… vooi…. kato harri! Gertrudin kuva… se lähetti mulla kuvansa
H: näytähän… jaa'a, nätti tyttö…. tai siis nätti koalatyttö
k: eiks ookki… niin nätti… mun nätti Gertrud
T: niin, tämmöne se on tänään… jo aikuinen siellä

k: mikset sä ottanu sitä mukaan tänne… sillä on varmaan ollu mua kova ikävä… eiks ookki?
T: niin, … minä ei tietä,… ei olla ihan varma siitä
k: mitenni? … tottakai sillä on mua ikävä… eiks ookki harri?
H: oon oon, … ihan varmaan sillä on sinua ikävä… on varmaan
k: no.. miksei se tullu mukaan kun kerran te tiesitte ett mä oon täällä ja mulla menee täällä hyvin…kai.. tai emmä tiedä meneekö
H: menee sinulla… sinulla on täällä tyttöjä vähän joka sormella ja ihailijoita postilaatikko tulvillaan

k: ?? tyhmä! eihä oo! ...enkä mä oo saanu mitään postia pitkään aikaan…ja toi Waitikin on ton…ton…ton Waldemarin kanss ja sitt on toi……..Laisa
H: niin, Laisakin sulla on
k: ei oo! … tai onhan se tossa mutta…
H: juu juu… sinä et ole vielä oikein ehtinyt siihen oikein tutustua
k: niin…ennoo…niin

T: kuule Gennart… ei se oikeen käyny, että se ois läheny tänne sinu luo
k: ai…miksei?
T: no kun sillä on siellä oma perhe
k: ?? onvai… perhe…mitä se tarkottaa?
T: niin… se tarkoitta sitä, että Gertrud odotta sinua kaksi vuotta… sitte tuli yks toinen koala ja lohdutti Gertrud
k: voi mun pientä Gertrudia
T: niin.. ja sitte ne ihastu ja meni yhteen
K: ? mtäh…mitä yhteen?
T: no sillä tavalla… ne meni sama puu
k: sama puu…ai muutti samaan puuhun?
T: niin muutti… ja sitte niille synty yks pikkunen koala

k: ai vauvako?
T: niin… mutt niin paljo se Gertrud sinua ajatus että anto sille nimi Gena…vähä niinku sinu nimi mukaan
k: ai niillä on Gena
T: juu… ja nyt niillä on jo muitakin… onhan siitä jo kauan aika
k: muitakin vielä?
T: niin.. on Gina, Gona, Gaina… ja yksi on sinu mukaan Gennart. Tässä on kuvatkin…en tiedä kuka on kuka…niin sama näkö kaikki

          
        

k: (snif)… ai on Gennartkin
T: niin …. kaikki vähän sinu mukaan annettu…kyllä se sinusta tykkäs
k: että Gennartkin on… minulla on ikävä Gertrudia… kyllä se oli ihana
T: niin… mutta nyt se on jo aikuine…niinku sinäkin Gennart
k: nnn....voih..
T: ja tässä on kirje sinulle…Gertrud laitto mukaan kun kuuli että minä lähteä tänne
k: ai kirje Gertrudilta?
T: niin… luenko minä se?
k: …ei… minä yritän itse saada siitä selvän…anna se minulle

--- 

07.03.2007
Koalakin haluaa etusivulle oman linkin

koala: munkin täytyy saada kuva tohon etusivulle!
Harri: mitä? … mihin etusivulle?
k: tohon… tohon misson kaikki … tohon!   (ja takoo käpäl... eiku tassulla kuvaruutua)
H: ai tähän etusivulleko?
k: nii.. siihen…ett mut löydetään…noh! hopihopi

H: no äläs nyt… katsotaan vähän ensin
k: eiku HETI!!
H: okeei okeei… älä nyt hermostu
k: ..no kyllä sun kanssa meinaa päreet palaa ku sä oot nii HIDAS
H: no enkä kyllä ole
k: noh… onkse siellä jo… se mun kuva?
H: no on on… ihan kohta… odota nyt ees hetki

k: noh… joks se on?
H: …ai kun sinä olet ihanan kärsivällinen luonne
k: mitäh?
H: niin että, kiva kun sinunkin kuvasi tulee siihen näkyville
k: juu...mä tiesin ett säkin tykkäisit siitä.. ollaan siinä sitt vierekkäin... parhaat kaverit
H: joo.. just niin... parhaat kaverit ... no mitäs siihen sitten kirjotetaan?
k: ..aijaa... ootas hetki... laita siihen että... 
H: juu...minä arvaan jo

H: no miltäs näyttää?
k: kylläpäs se kesti!
H: joo sori...menihän siihen pari minuuttia
k: mutt miks mun kuva on noin pieni... sen piti olla ISO! yhtä iso ku toi sun kuvas
H: ei siihen voi laittaa isompaa
k: voiHA!
H: ei voi, usko nyt minua... ja olethan sinä muutenkin pienempi kuin minä
k: ai jaa... sen mukaaks ne menee
H: juu... tällä sivulla se menee sen mukaan

k: no okei...on kai se sitte hyvä
H: on se, usko pois vaan... hyvä se on siinä tuollaisena.. nätisti
k: niin on...nätisti on ... ootsä sittenkin ihan kiva kaveri... mutt hidas....kyllä se kesti!
H: eikä kestänyt... pari minuuttia vain
k: ...joo mutt se on liikaa tämmösenä aikana
H: miten niin "tämmösenä aikana".. tai antaa olla... kerro joskus toiste.. tulee jo kiire taas

--- 

07.03.07
Koala keksii naistenpäivän

Koala: ohhoh… mikäs liturgia toi on         ( takaisin siihen runoon --> )
Harri: niin mikä?
k: no toi minkä sä just kirjotit
H: aaai tämä… ei tämä mitään liturgiaa ole…mistä sinä tuon keksit
k: sä oot joskus käyttäny sitä sanaa
H: joo mutta se ei sovi tähän… tämä on runo naiselle
k: aijjaaa...miks?
H: no kun huomenna… ai niin sinä et tiedäkään… huomenna on naisten päivä
k: mitä se sitt tarkottaa?
H: silloin… miten minä sen nyt selittäisin…
k: no kai sä nyt jotain siitä tiedät ku ton runonki kirjotit
H: no juu.. tiedän, mutta miten sen selittäis sulle, kolalalle

k: ? aijjaaa… pitäskös se koalalle selittää jotenkin niinku eritavalla vai?
H: no eeei, en minä sitä tarkoittanut
k: nommmitä sitte?
H: noku…se on semmoinen ihmisten juttu
k: jaa….ja että koalat ei sellaisesta ymmärrä…niinkö?
H: niin no…tai, annas kun minä mietin vähän
k: ai sä oikein mietit?
H: no lopeta toi!… älä heti aamusta aloita

k: noh…mitäs sun miettimises tuotti?
H: niin että… naistenpäivänä, siis huomenna, kehutaan naisia….pidetään niitä erityisen hyvin… ostetaan kukkia ja suklaata… niille lauletaan… niitä halataan…ja niitä huomioidaan kaikella tavalla… niin, ja puhutaan naisiin liittyvistä asioista
k: ??? .. eiks sitt muullon tartte?
H: no tottakai muulloinkin, mutta huomenna jotenkin niinku koko valtakunta hiljentyy naisten eteen…tajuatko sinä
k: ??

H: no olkoon… mitäs pidit runosta?
k: ai tosta minkä sä just...?
H: nih
k: no emmä oikein
H: hei kuules!… sinähän voisit kirjoittaa oman runon noille sun naisilles
k: häh?
H: niin.. nätti runo…ja sitten laulaisit niille jonkun serenadin ja pitäisit niitä oikein hyvänä
k: mun naisille?
H: niin tolle Waitylle ja
k: …se on vielä ton Waldemarin kaa
H: no älä sitten sille
k: no kelle sitte?
H: nooh… hihiii … sitten tolle Laisalle 

     

k: !?
H: nii'in… Laisalle
k: ai että mä kirjottasin runon…ja viel laulasin tolle Laisalle
H: nih…just niin
k: …En iki-NÄ!

H: no mikset… olihan se ihan kiva siellä mökilläkin
k: niin…no
H: te leikitte lumessa ja putsasitte turkkianne
k: sun hajustas
H: höh…lopeta toi! … ja minä näin, te juttelitte siellä aika paljon

    

k: no joo… mun piti sille opettaa kaikenlaista…se on katsos silleen vähä yksink
H: eikä ole… se ei vaan halua loukata suo olemalla….sua viisaampi
k: mitäh?
H: no… vitsi vitsi … vaikka kyllä se ihan oikeasti varmaan onkin
k: mitä sinä mutiset?
H: ei mitään… mietin vain tätä mun runoa vielä

k: ai oleksä sitä mieltä että munkin pitäis?
H: joo joo.. sinähän voisit nyt samalla perustaa naisten päivän koalille… kukaan muu koala ei varmasti ole sitä vielä keksinyt
k: nii'i…
H: sinä olisit silleen kuin edelläkävijä… sellainen luova ideoija ja uusien asioiden käynnistäjä
k: nii'in….sellaneha mä just oon
H: no niinhän sinä olet… aina joskus
k: mitä?
H: niin että sellainenhan sinä osaat olla aina
k: niiiin… onksulla mulla pikku pala paperia
H: no ooon, tottakaai… pitäähän kaverille paperia antaa… ja nyt sitten et näytä sitä tuolle Laisalle vielä…huomenna vasta… se sille kiva yllätys… ja sitten se antaa sinulle vaikka pusun
k: ??… yäk

H: no eei… ehkä se vain halaa sinua
k: joo mä teenkin sen runon…sitä seme…daaria…sitä laulua mä en kyllä sille lupaa
H: no ei sun tarvitsekaan… kunhan nyt huomioit vaan sitä
k: joo….laisa!… mulla on sulle yllätys huomiseksi!
H: Eeeeei sitä saanu sanoa!
k: mutt mulla on!
H: no on on, mutta sen piti olla yllätys… ei sitä yllätystäkään saa edeltä tietää
k: aijaaa…. mutt mä en kerro sitä sulle vielä!
H: voi eeei … alas nyt hommiin… ja ole ihan hiljaa
k: miks?
H: en minä tiedä enää... muuten vaan...
k: höh... suutuiksä jostain?
H: no een.. en tietenkään... eihän sinulle voi suuttua...... joka päivä

--- 

06.03.2007
Enkelin vierailu

Enkeli: hei koala
koala: heei…missä sä oot ollu… mulla on ollut sua ikävä
Enkeli: …taivaan asioita, monenlaista
k: onks sielläki kiire
Enkeli: ei niin kiirettä mutta tehtävänsä täälläkin
k: mitä sä sitt oot touhunnu siellä
Enkeli: ne on näitä asioita täällä… ei ole niistä lupa puhua
k: aijaa… niiku salaisen palvelun hommia vai… mä kattelin eilen jeims bontia
Enkeli: niin…. minä huomasin
k: katsoitsäki sen?
Enkeli: en katsonut, huomasin vain sinun sitä katsovan
k: ai sä nään sieltä kaiken
Enkeli: en kaikkea en, mutta rakkaita asioita kyllä on lupa seurata vielä

k: ai niiku mua vai…ooksmä sellane rakas asia
Enkeli: olet koala-kulta, olet sinä
k: jeee… entäs toi… toi harri tossa
Enkeli: sitäkin vähän katselin mutta sinua minä enimmäkseen seurasin

k: kuulitsä!… Ulpukka seuraa vaan mua! … ei sua ollenkaan!
Harri: mitä sinä jupiset siellä nurkassa?
k: niin että toi Ulpukka-enkeli katselee vain mua, ei sua ollenkaan
Harri: ai jaa… mistä sinä nyt sellaista sait päähäsi?
k: se sano sen mulle justiin
H: aha.. ai sano vai… siellä se taas haaveissaan höpisee .. juu juu
k: säet usko mua!
H: uskon uskon… jutelkaa te vain siellä

k: kuuletsä Ulpukka… se ei usko että me jutellaan
Enkeli: niin, ihmisille se onkin vaikeaa… eläim… siis koalat on herkempiä kuulemaan
k: kuulitsä! … koalat kuulee paremmin… kuulitsä!
H: joo joo.. älä nyt huuda siellä!… kuulenhan minä nyt vähemmälläkin
k: joo mutt säet kuulekaan tota Ulpukkaa nyt ku se on enkeli
H: … niin… en taida kuulla
k: kyllä noi ihmiset on sitte huonokorvasia
Enkeli: …kuule koala, se ei ole tarkoituskaan niin… ei vika oli korvissa
k: …vaan niitten välissä, niinkö?
Enkeli: höpsö
k: ai sori

Enkeli: se on sellainen raja tässä välissä… ihmiset ei kuule… koalat vain, vaan ei nekään aina
k: aijaa… envai …aina?
Enkeli: et aina… ei sekään ole sellainen tarkoitus että sinä aina vain meitä enkeleitä kuuntelisit
k: ai… onksiel muitakin?
Enkeli: onhan meitä täällä paljon, toinen toistaan kauniimpia
k: mutt sä oot kaunein eks ookki
Enkeli: en tiedä… ei täällä vertailla sellaisia asioita
k: niin mutt sä oot… eks ookki
Enkeli: olen olen …jos sinä niin sanot… se on katsos sinun silmäsi mukaan niin
k: ja mulla on hyvät silmät… kato… mä nään täältä tonne ..tonne… hei missä toi torni on?
H: ai mikä ihmeen torni?
k: toi ku vilkkuu
H: ai se… se on Espoota
K: joo…mä nään tonne Epsooseen saakka
H: Espooseen!
K: nii… sinne
Enkeli: niin, sinulla on niin hyvät silmät… ja nätitkin ne on
k: kuulitsä!… mulla on nätimmät silmät ku sulla!
H: mitä sä houruat siellä?
k: nii ett mulla on…! tai olkoon…. ei mitään

Enkeli: rauhoitu koala-kulta, yksi asia vielä sitten minun pitää taas mennä
k: noh… kerro
Enkeli: niin että minä olen täällä ainoa enkeli joka seuraan sinua, noilla muilla on omansa mistä ne huolta pitävät
k: ?? mä oon ainoa jota sä seuraat, niinkö? …kuulitsä!…mä oon ainoa jota
Enkeli: ei…, vaan ainoa enkeli joka seuraa sinua täältä.. onhan minulla toki muitakin joita minä katson ja varjelen
k: aha… katsoksa ton harrin perään yhtään…

Enkeli : no sillä on kyllä omansa, mutta ei niistä nyt enempää…kerro sille terveisiä… sano että käyn joskus unissa
k: ai sä meet jo…
Enkeli: pitää mennä, asiat kutsuu
k: heee'eii sitte
Enkeli. hei hei,.. ole hyvällä mielellä.. en ole kaukana milloinkaan vaikka et minua näkisikään
k: no hyvä sitte

k: kuuulitsä ku mä juttein Ulpukan kanssa?
H: joku ihme jupina siellä kävi… sitäkös se olikin?
k: se-eei usko… se ei ikinä usko mitään… kuulitsä Ulpukka…. seei usko!
Enkeli: ……… tiedän tiedän… mutta älä välitä, kyllä se vielä oppii

k: kuulitsä!…. sä opit vielä!
H: mitä? … mitä minä opin?
k: kuulemaan tietysti… kuulemaan.. Ulpukka sano
H: joo joo opin opin… tää on näköjään taas näitä iltoja ... kun se kirjoittaa jotain tarinaa ja eläytyy niihin itse ihan liikaa

--- 

06.03.3007
Tuntematon vieras

Harri: hei koala kuuletko…ovikello soi
koala: no kuka siellä…näin myöhään…kellohan on jo vaikka mitä
H: menetkö avaamaan?
k: e… emmä ylety
H: ainiin joo… minä unohdin…minä menen
k: ...miten mä nyt tohon kahvaan kurkottasin

?: helouu
H: hel…iltaa…tunnetaankos me?
?: nou bat ai nou juu
H: täh?
k: kuka siel-o?
?: jees ai nou juu.. aiv red öbaut juu…änd koala tuu
k: kuka siel-O?
H: en minä tunne
?: minä puhu vähä hoono soomi veelä
H: no ei haittaa…kyllä minä ymmärrän
?: asua täälä kennart?
H: kuka?…ai niin toi Gennart…juu asuu se
k: kuka SIEL-O!

H: en minä tunne… mutta sinua se kysyy
k: muako…kuka?
H: no tule katsomaan
k: höh… kuka siellä ny on?
?: helou kennart…du ju rimember miii!
k: häh? ... mitä se sano!
H: englantia se puhuu.. ja vähän suomeakin se taitaa osata
k: niimutt mitä se SANO!
H: no se taisi kysyä että muistatko sinä sitä!
k: e…kuka se O?!
H: huu aa juu.. tai siis kuka sinä olet
?: ai äm…. tai siis minä olla Teodor töört…. siis kilppi-kona
H: se on joku Teodor Kilppikona!

    

k: emmätunne!… sano etten mä tunne!

Teodor Kilppikona: kyllä koala tuntea minä… olla Australia sama aika
H: se sanoo että se on ollu sun kanssa Australiassa samaan aikaan!
k: emmä muista siitä mitään!
H: kai sinä nyt jotain siitä muistat!
k: em-mitää! … mä olin niin pieni sillo ku mä lähin
Teodor Kilppikona: bat ai rimemb…siis minä kylä muista kennart
H: hei, se on joku sun tuttus sieltä… tule nyt tänne ovelle katsomaan!
k: höh… mullon tää kesken… tää leffa
H: no tule nyt… tai hei Teodor jotain.. tule sisälle, tuolla se lojuu sohvalla

k: emmä loju…mä istun
H: sitä ei saa häiritä kun se on keskittynyt tuohon leffaan
Teodor Kilppikona: oi antteksi, mutt minä olla asia kennart
k: sano sille että mä oon Genn…. no ookei mä tuun

Teodor Kilppikona: hi kennart… du ju... muista minu?
k: häh? …moi, mä oon koala….Gennart koala
H: heei! puhu nyt kunnolla äläkä matki sitä Bondia
k: no okei… kuka sä oot?
Teodor Kilppikona: minä olla sinu yks tuttu Australia… etkö sinä muista minu
k: e!
Teodor Kilppikona: but ai… minä muista sinu…pikku koala siellä…ja sun ystävä Gertrud myös
k: täh! …tunneksä Gertrudin…mun Gertrudin… tunneksä sen!
Teodor Kilppikona: jees…minä tuntea Gertrud ja sinä sillon

k: hei kuulitsä…se tuntee mun Gertrudin…apua!
H: joo, on se varmaan sitten sieltä… no pyydä se nyt peremmälle ja kysy mitä sillä on asiaa
k: ….mitä sull on asiaa?
H: eeeiku, kohteliaasti… pyydä istumaan ja kysele siltä vähän sun kotipuolestasi
k: ai sä tunnet Gertrudin… mitä sille kuuluu…vieläkse ikävöi mua… tuu tänne istumaan., mä haluun kuulla…ja kuka sä oikein oot.. mä en kyllä muista sua yhtää

    

Teodor Kilppikona: no minä olla sun...

---

Lomalla erämaassa 2. - 4.3.2007

02.03.2007 klo 10.00-
Perjantain aamu

Nonni, koala, istuhan siihen mun vierelle, aletaas taas kirjoittelemaan.

Tään kirjoitusnurkan uusiksi rakensin,
sun sisääsi viinapullon pistin... sori vaan koala,

mutt' minun kättäni nyt tarvitaan,
sanoja muistiin naputtamaan.

Istu siinä ja katsele,
huomauttele jos harhaan kuljen,
jos totuudelta silmäni huomaamatta suljen...

koala: joo joo... alota jo!
Harri: (huokaus) ... sinä et sitten ole yhtään runollinen aamulla
k: oisit ite ollu muovipussissa koko yön... ja ton ...ton kanss'... ton...
H: juu juu... sinä sanoit sen jo

---

No niin, mitäs me aamulla kirjoitettiinkaan.

koala: sä kirjotit... en mä
Harri: no niin no... minä, mutt olithan sinäkin täällä
k: joo...tossa muovipussissa sen
H: joo joo... kirjoitetaan sekin kohta, odotas nyt vähän
k: noh...napunapu...anna mennä nyt vaan
H: ...voi ei, miks' mä otin sen mukaan, ois ollut niin rauhallista yksikseen
k: mitä sä sanoit!
H. ajattelin vain, että kiva kun tulit mukana, ois muuten niin raastavaa tää yksinäisyys
k: ai jaa...mä luulin kuulleni ihan muuta
H: no ei se mitään... sattuuhan sitä... huh

No niin, alotetaanpas...

Kynttilän sytytin, oikeastaan kolme, ja tuossa ne palavat edelleen,
sanotaan vaikka että yksi Ulpukalle,
yksi minulle,
ja yksi koalalle... siis sinulle

k: miks mun kynttilä viimesenä?
H: miten niin viimeisenä?
k: sä sanoit sen vikana...miks?
H: no ei sillä ole väliä, sillä järjestyksellä.. tuossahan ne ovat vierekkäin kaikki
k: mun on toi isoin... toi jäävuori... se on mun
H: no joo joo... se on sun
k: ja toi punanen on Ulpukan....nii ja toi vihree on sitt sun
H: hyvä on se mun... ja punainen on Ulpukan
k: ja mun on toi isoin ja kaunein
H: no on on! johan me sovittiin se.. älä nyt enää siitä... jatketaan nyt tätä kirjoittamista
k: no, jatkajatka... hopi hopi.
H: (huokaus)

Kolme pientä tuikkua,
kolme pientä ihmistä....niin, tai yksi ei olekaan ihminen vaan

K: vaan MIKÄ!?
H: noh... yksi on tietenkin koala, eli sinä
k: no hyvä... joo.. jatkajatka

mutta ihan ihmiseltä se tuntuu,
kiukkuinenkin heti aamusta

k: joo! ...ja sä kyllä tiedät miks! ..sä jätit mut koko yöks
H: älä nyt keskeytä koko ajan hei, eihän tästä tule mitään... me ei päästä koko päivänä hiihtämään jos sä et lopeta tota
k: sä teit sen tahallas!
H. enkä tehnyt... se unohtu siinä yön pakkasessa
k: unohtu...joo joo... tahallas teit... Ulpukka ei koskaan ois tehnyt mulle tollasta
H: niin, ei varmaan ois niin, ..Ulpukka onkin sun paras kaveris
k: joo niin onkin... ja sä et kyllä oo...ainakaan nyt kun sä unohdit mut..
H: heeei! ..anna minä jatkan!
k: juu juu...älä nyt hermostu
H: minä yritän olla hermostumatta

... siis,

kun joutui samaan muovipussiin tuon Lisan,
tai laisan kanssa, kuten se itse sanoo, koko matkan ajaksi ja yöksi.

H: älä sano nyt mitään!
k: emmä sanonukkaa
H: mutta sinä meinasit
k: ..ite meinasit

Kiukuttelee vieläkin enkä ota sitä pois ennekuin lopettaa ton kirkumisen

k: en mä kirkunnu!
H. no et..ihan... mutta melkein
k: ...oikein tosi paras kaveri... joo todella

"Päästä mut pois täältä", se huutelee.
"Ole siellä vaan", minä vastasin, "nauti elämästäsi...
ja tutustu nyt siihen Laisaan vähän paremmin
kun ootte niin suloisesti siellä vierekkäin".

k: joo tosi sulosesti... oisit vaan nähny.. oisit itte ollu siellä ja nähny!
H: joo joo, sinä olet jo sanonut sen monta kertaa...älä nyt enää siitä viitsi
k: mä vielä kostan tän sulle!
H: (huokaus)

Hiljainen aamu mökillä, siis muuten hiljainen,

k: miten niin "muuten hiljainen".. tarkotaksä mua vai?
H: niin no.. tai siis en tietenkään... toi tuuletin vain hurisee ja rikkoo tätä mökin hiljaisuutta
k: valehtelet!

...siis,

tuuletin hurisee, no kato nyt... olihan se tuuletin,
kamiinassa puut ritisee... heei, ei ritisekään, se sammu taas,
mikä siinä oikein on, puut märkiä ja kylmiä näköjään... katsotaas

Mökissä 18, tulin yöllä, silloin oli kaksi,
ulkona pari astetta lämmintä... hiihdä siinä sitten... ja linnut laulaa,
talon edessä kurainen auto.

Siin' tunnelmia tään pikku loman alun,
oman hiihtoloman täällä erämaassa,
runomökillä, joksi sen jo ristinyt oon,

k: ja mä muovipussissa ton laisan kaa
H: joo joo, se kerrottiin jo
k: ai kerrottiin vai?
H: kerrottiin... koita nyt vähän seurata ja olla juonessa mukana
k: juonessa?...missä juonessa?
H. ei missään... se on sellainen sanonta vain... koita nyt seurata vähän.
k: okei...jatkajatka!
H: (huokaus)

"runoilijan tuoksuksi" oikeastaan viel' tarkemmin,
sellaisen puuläpykänkin tuohon oven viereen viel' poltan tulikirjaimin.

k: poltat vielä koko tään talon kun rupeat sellasta
H: ÄLÄ HÄIRITSE!
k: ups...sori

"Runoilijan Tuoksu",
se mun sanojani kuvatkoon, ei minua,
ei varsinkaan nyt aamutuimaan vasta herättyä.

k: joo... siin sä oot kyllä oikeassa...ihan hirvee haju
H: KOALA! ...mä heitän sut kohta tonne hankeen jollet sä lopeta!
k. ...anteeks

Ei kannata runoilijaa eikä sen tuoksutupaa ainakaan ihan aamusta nuuhkia... ma luulen

k: mä tiedän... ups..sori.. jatka jatka
H: (huokaus)

Ois nyt tuo koalakin tuolla pussissa ees hetken hiljaa.

H: älä sano mitään! ...tää jatkuu vielä
k: ...e

                                                 Harri: no, tules nyt pois sieltä pussista
                                                 koala: kuule ukko.. mä kyllä kohta sulle näytän
                                                 H: heeei!... älä pure mua!.. ei kaveria saa purra
                                                 k: joo... tosi kaveria.. kuule mä sanon sulle kohta millane kaveri sä oikeen oot..murrrr
                                                 H: oho...sillähän on oikein hampaatkin...enpä ole ennen huomannut
                                                 k: enn-O enne ollu näin vihane sulle!
                                                 H: no rauhoitu... rentoudu sinäkin jo täällä mökillä... heei, älä pure enää!

k: ai sä kirjotit kaiken muistiin.. mä olin kyllä tosi vihane aamulla.. ja oommä vieläki
H: noooh... kyllä se siitä

---

Pari päivää ennen töitä aattelin hiihdellä ja levätä,
viikosta,
ympäripyöreistä kirjoittamisen päivistä,
sanoista särkevistä,
ihmisistä surevista.

Täällä hiljaisuudessa,
täällä mökin raikkaassa ilmassa miss' ei nenä kuivu kuten kaupungissa

k: kuivuuks sun nokka siellä... ei mulla vaan...
H: hiljaa koala... älä häiritse!

...miss' ei iho hilseilee,
miss' ei elon asiat niin paina,

tääll' aattelin pikkusen hiihdellä,
luontoa katsella ja ulkona liikkua,

se liian vähille siellä kaupunkitornissa jää,
kun tämä kirjoittaminen on aina tärkeämpää.

Täälläkin näköjään, sen jo aamulla nään,
kahvikin kupissa kylmää kun ei ehdi sitä ryppäämään.

k: ryppäämään?... mitä se on?
H: ryyppäämään...siitä puuttu yks yy ...juomaan siis
k: aha...no..hyväku mä hokasin
H: joo niin oli...tosi hyvä... ole tarkkana vaan
k: niin mä oonki... sä pyysit tuolla alussa
H. niin taisin pyytää... niin taisin pyytää... pitikin mennä sellaista sanomaan
k: mitä?
H: niin että, kiva kun sinä olet tarkkana ja seuraat näitä mun sanoja
k: eiks okki... pitäähän kaveria vähän auttaa... vaikkei se oiskaan paras kaveri
H: ...joo (huokaus)

Tänään ei puutu mitään, siitä olen kiitollinen,
en ajattele edemmäs,

yks' ystävä on rinnalta pois,
vaan ei lie paremmin hänenkään osansa nyt olla vois,

on toinenkin, joka kuin henkeään haukkova,
miten lie tänään tilansa... en ole kuullut pariin viikkoon.

Minä täällä tahkoan tätä mun runoilijan tietäni,
ootan jotain... ett' jotain tapahtuis,

että joku minut huomais,
ja sanois', laitetaan nää sanat näkyville oikein kunnolla,
vaikka onhan näistä iloa jo monella...nettilukijalla.

Mutta.. niin, jo taas haaveilen,
oisinko sitt' lie onnellinen,
jos julkisuus painais' ja oisin kuin Vanhanen vain,
sormella osoiteltava... kuin kiusattu ain.

Josko siihen jo särkyisi mun sieluni herkkä,
olenhan kuitenkin vain pieni ihminen pelkkä.

No nytkö tästä jo päiväkirja muodostuu,
vaikk' ei tarkoitus ollut se lie,
kulkea vain hetki yksin, tää hiljainen erämainen tie.

k: heeei.. toi oli nätti.. toi loppu oli nätti
H: ai kiitos... sinussahan on vähän runoilijan sielua myös
k: joo.. kai vähä.. mutt hei!   ..ethä sä oo yksin
H: envai
k: et.. oonhan mä tässä, sun ilonas.. ja toi.. toi... laisakin.. tuolla muovipussissa
H: ainiin.. se on vielä siellä pussissa... kipasehan ottamassa se pois sieltä
k: enkä kipase!... etkä muuten kipase säkään... muuten mä puren sua taas
H. ...voi eei... ett' se jaksaa

---

H: hei, vielä tämä yksi runo jonka kahvikupin ääressä kirjoitin, sitten mennään ulos, jooko
k: joo... mut paa vauhtii.. kohtahan tulee jo ilta
H: joo, mitäs se kello on?
k: kato ite
H. ai jaa, jo puoli kolme

Et ole vielä mun kynttilääni sammuttanut,
vaikka sitä ennen lähtöäsi pyytelin,

toivoin että tulisit ja antaisit minulle merkin kun olet poissa,
että siitä tietäisin sinun olevan vielä elossa.

Vaan ei lie ole tarkoitus,
että sieltä käytäis' kynttilöitä puhaltelemassa,
kuin temppuja meille jäljelle jääneille tekemässä,
meille leikkimässä,

eeei...

siihen on vain uskottava,
toivossa elettävä että kaikki jatkuu,
ettei kaikki vielä läheskään ollut tässä,
maanpäällisessä elämässä.

Että tämä on vain hetkisen vaihe kasvussa,
ja se jatkuu, vielä parempi osa jossain muualla,

lähellä vaiko kaukana, kuka sen tietää,
mutta unissa ja tunteissa sinä siinä yllättäen taas oot,
uskoni siitä vahvistukoot.

-harri

H: heei...katsos koala... kaksi kynttilää on sammunut tämän kirjoittamisen aikana... sinun ja Ulpukan...
k. niin onki? ... mutt sun palaa vielä
H: juu, niin tekee

    

k: miks toi sun palaa... miksei mun? ... Ulpukkako ne sammutti?
H: annas kun minä katson.... kuule
k: no?

H. ne onkin vaan palaneet jo loppuun... tuo minunkin sammuu ihan kohta
k: mä puhallan sen!
H: etkä kyllä puhalla! ...anna sen palaa loppuun asti rauhassa
k: miks mun kynttilän piti sammua ennen sun... mitä sä teit sille?
H: voi ei (huokaus) .. en mitään... sattuma vain... ihan sattuma vain
k: sattuma... ai samanlainen sattuma kun sekin kun mä ihan sattumalta jäin sinne muovipussiin koko yöks ton ... ton..
H: Laisan kanssa ... niin.. ihan samanlainen sattuma
k: sä valehtelet!

H: enkä valehtele
k: valehteletpas..valehteletpas... sä valehtelet!
H: joo joo... valehtelen valehtelen
k: mä tiesin ton... mähän sanoin että sä valehtelet... oikein paras kaveri.. ja kissan p... tai koalan p..
H: nono heei ...rauhoitun nyt, lähdetään nyt tonne jäälle hiiteleen, jooko
k: pääseksmä mukaan?
H: joo pääset
k: oot sä sittenkin aika kiva kaveri
H: joo.. enkös ookkin.... ja kuule

k: noh?
H: mä ajattelin ett' otettais toi Laisakin mukaan... sinne samaan reppuun sun kanssas, eihän se siellä nyt enää paljon lisää painais.. pääsis sekin vähän suomalaista luontoa katsomaan

K: ?? mä arrrvasin ton... tää tuntukin jo ihan liian hyvältä!
H: ei ku leikki leikki... heei, mennään vaan kahdestaan, jooko
k: ...(snif)... no hyvä.. mennään vain kahestaan.. mä jo pelästyin että sä olit tosissas
H: no enhän minä nyt sellaista... parhaalle kaverille
k: joo et kai... vaikka .. en mä kyllä aina ole susta ihan varma

H: nonni, koala...nyt tämä aamutarina on valmis... kuvat enää
k: aamutarina?..kato vähän mitä kello on!
H: ohhoh..onkos se jo noin paljon... puoli neljä
k: on se... oikein aamutarina.. yöhiihtoonkos me ollaankin täss lähössä
H: eiku ihan just... oota hetki, minä laitan tämän vain nettiin ja sitte me pojat mennään
k: joo...mennään... mut eihän toi laisa tuu mukaan.. eihä... olithan sä tosissas ettei se tuu? .. ett mennää vaan kahestaa
H: olin olin... ei se tuu
k: no hyvä.. sä oot sittenkin ihan kiva

---

02.03.2007
Perjantaina illalla

03.03.2007
Koalan kaverit

Harri: tiedätsä koala mitä minulle tuli mieleen tuolla hiihdellessä
koala: siellä oli kivaa
H. joo niin oli, vaan arvaas mitä minulle tuli mieleen siellä
k: noh...kerro.. mä nään sun ilmeestäs taas, ett' joku jekku
H: ei ole jekku ei, kuule..sinun pitäisi esitellä noi sun kaikki kaveris
k: miks? ... kyllä mä ne tunnen
H: no tietysti sinä ne tunnet, nehän on sinun kavereitas kaikki
k: ei oo kaikki.. toi ei oo
h. kuka? ..ai toi laisa vai?
k: nii just...mite sä arvasit?
H: jotenkin vaan hiipi mieleen

k: joo..mut kaikki muut.. tai emmä tiedä tosta Waldemaristakaan.. enkä tosta Waitistakaa enää
H: no heei..äläs nyt kaikkia
k: enkä kyllä aina sustakaan
H: nono... kuules nyt
k: kuule ite!
H: no kuules nyt mitä mä ajattelin
k: noo?

H: niin että sinun pitäisi esitellä ne sinun lukijoillesi, että ne tietäis kuka kukin on ja millainen se sinun kaveris oikein on
k: ai kaverit vaanko?
H: ei kun kaikki tietenkin.. kaikki jotka näissä sinun jutuissas on mukana
k: ai toikinko .. toi laisakinko?
H. no tottakai sekin... onhan se tässä mukana koko ajan
k: hmmmnnn .. no ookei
H: no hyvä .. kenetkäs sinä kuvaisit ekaksi

k: mut!
H: sut? ... ittes vai?.. kuule.. herrasmies kuvaa muut ensin
k: joo.. mutt mä haluun kertoo mut.. mut itteni ekaks

H: (huokaus) okeei, no kerro nyt
k: ??
H: no..mikäs nyt?
k: mitä mä sanon?
H: no kerro kuka sä oot ja millainen sinä olet
k: mäoon koala..

    

H: joo.. no jatkajatka... vaikka tuon jo kyllä kaikki tietää
k: tietää vai?
H: tietää.. ne on nähneet sun kuvas...kerro mistä sinä olet ja millainen sinä olet ... voi vitsi, siitä saa kiskoo kaiken kun hohtimilla

k: mitä sä ehdotit?
H: niin että, sinä olet niin hohtava persoona.. ja varsinainen vitsiniekka
k: oonvai?
H: oot oot... mutta kerro vähän lisää vielä
k: moon tuolta austraaliasta... mun nimi on Gennart... mitähän seki muuten tarkottaa?
H: en minä tiedä.. ei varmaan mitään
k: ??? varmana tarkottaa!.. kyllä se jotain tarkottaa ihan varmasti
H: juu..mieleen nouseekin juuri mielikuvat että kuninkaallinen tai joku jalosukuinen ainakin
k: jalosukuinen.. kuninkaallinen.. joo.. niin minäkin aattelin...sitä se tarkottaa .. niin ja mä on jalosukunen koala! niihä se oli..jalosukunen
H: juu juu just semmonen sinä olet... voi taivas, tästä ei kyllä tuu koskaan valmista
k: mitä?
H: niin että eiköhän tuo sinun kuvauksesi ole jo valmis
k: niin ...ja sitte mä oon kauhean viisas ja älykäs... ja hirrrveen rohkee
H: nonni.. tulihan se sieltä vihdoin
k: mitä ..mä en kuullu?
H: niin että siirrytääs vihdoin jo muihin.. entä sitten ...vaikka toi Lisa, tai laisa niin kuin sinä sanot

k: soon hirvee!
H: KOALA! ei noin saa sanoa.. enkös minä ole sanonut siitä jo!
k: toi toi sen kerran...se oli joku lahja sen hommista ja se raahas sen tänne
H: koALA! .. lopeta! kerro nyt jotenkin muuten
k: no se on tommonen... mäen tykkää siitä.. sen nimi on laisa...ja sillä on hirveet korvan ja ihan pikkiriikkiset silimät.. ja sitt sillon suu...tommonen kummallinen suu
H: ..voi vitsi.. siirry nyt jo seuraavaan!

k: no sitten on toi Ulpukka... mun ihana Ulpukka, muuun ihana Ulpukka...siitä mä tykkään...

    

H: no se ei varmaan ole jäänyt kenellekään epäselväksi
k: ...joo..se on mun paras kaveri... sä et oo.. vaikka olet säkin joskus ihan kiva
H: heeei, älä sotke minua noihin kuvauksiisi
k: hei sytytäs taas se kynttilä
H: ...kerro miksi
k: no kun siitä Ulpukasta tuli enkeli... ensin se oli ihan kiva ja jutteli mulle aina... ja sitten siitä tuli enkeli... mä näin sen yhtenä yönä... se kävi mua kattomassa
H: niin ...sinua vain, niinkö
k: no näkise kai sutkin.. mutt mua se tuli kattoon.. se on mun paras kaveri
H: sen sinä sanoit jo
k: joo'o ...mutt se on ..eiksulla oo kuvaa siitä enkelinä
H: ei vielä..en ole onnistunut... voikohan enkeliä edes kuvata, minä en tiedä...mutt laitetaan tämä kuva siksi aikaa, jooko...sinä olet tuo pieni tuossa sylissä
k: joo...mutt mä oon nähny sen...se oli paljon kauniimpi
H: niin varmasti oli, mutta laitetaan tämä siksi aikaa

H: no seuraava!
k: älä hoputa mua... mulla oli vielä siitä paljon muutakin kerrottavaa
H: aha.. no kerro nyt sitten
k: niin, ja sillä on valkoinen kaunis puku joka hohtaa silleen ihanasti... ja sitte sillä on suuret tummat silmät... on sillä varmaan siivetki...mutta sillo sillä ei ollu kun se kävi mua kattomassa
H: missä ne sitte oli
k: noku se meidän koti on niin pieni... ne ei varmaan mahtuis sinne, siks se jätti ne kotiin.. tai sinne jonnekin mistä se tuli.. johonkin kaappiin kai
H: joo niin varmasti ... no sitten seuraava... kukas sitten
k: oli mulla vieläkin Ulpukasta
H (huokaus) niin.. no kerros sitten
k: niin ja sitten sillä on niin kaunis ääni ja se aina nauraa mulle...ja se silitti mua silloin yöllä kun se kävi ja
H: hei älä nyt kaikkia kerro uudestaan...nehän on tuolla kerrottuna aikaisemmin.. ota jo seuraava

k: kuka?
H: no joku... vaikka toi Waity
K: ai Waity.... se jätti mut!

    

H: no ei se ole sinua vielä jättänyt... sehän vain juttelee tuon Waldemarin kanssa
k: niin joo... ja kun se tajuaa miten ihana mä oon niin se tulee sitte kipikipi takasi...eiks tuukki
H: tulee se.. odotellaan vaan
k: joo ootellaan... se on ihan kiva... mä löysin sen täältä erämaasta ... se oli noitten mattojen seassa ja mä pelastin sen sieltä
H: ai niinkös se meni?
k: joo.. mä pelastin sen hengen...se meinas ihan tukehtua sinne ja mä sitten rohkeana hyökkäsin sinne mattojen sekaan ja pelastin sen
H: aijaaa.. että oikea ritarikin vielä
k: kuka?
H: sinä.... oikea pelastava ritakin vielä kaikkien noiden muiden upeitten piirteittes lisäksi
k: noooh... jooo kai... mutt emmä pelänny yhtään
H: mitä...niitä mattoja vai
k: nii..mä en pelänny niitä ollenkaan
H: no juu... sellainen peloton ritari sinä olet... oikea vanhanajan kunnon ritari
K: nojaaa....

H: entäs sitten...entä toi Waldemar... mitä sinä siitä sanot?
k: sen lähetti joku sulle
H: ai minulleko vain... eikö meille yhdessä?
k: ei ku sulle...ja sitt sä toit sen tänne...ja sitte mun ihana Waiti ihastu siihe ja...
H: niin ja nyt ne vaan juttelee keskenään

    

k: niin juttelee...mutta niillä on kauheen hauskaa yhessä...mä en oikein tykkää siitä
H: ai siitä Wademaristako
k: ei ku siitä että niillä on niin kivaa yhdessä... no emmä siitä Waldemaristakaan niin välitä...se on tommonen varas!
H: nonno ... eiks sulla ole ketään oiken kivaa kaveria?
k: oon... se Ulpukka.... mut se on nyt enkelinä

H: no onhan sulla se koala-Tina...muistatko... siltä tuli kerran postia sinulle
k: ei siitä oo enää mitään kuulunnu

H: no entäs se tanssityttö
k: ainiin se... joka ne turkit ja nahkat tunsi

    

H: niin... mitäs siitä
k: en mä sitä kauheen hyvin tunne vielä...ihan kiva kai se on...kirjoittelee kyllä joskus, silleen lyhyesti vain ja antaa ohjeita mulle
H: ai antaa ohjeita?
k: joo... että älä välitä siitä ja tosta... ja varsinkaan niistä sun jutuistas
H: ai semmostako se tekee.. no onkos enää muita
k: siinä kai ne oli...mun kaverit
H: kuule... minusta tuntuu että tarttis tehdä jotain
k. mitä sitte?
H: no jotain...että noi suhteet vähän paranis
k: ?? mitkä suhteet.. mikä vika niissä ny sitte on... Ulpukkakin on niin kiva aina
H: no niin... se Ulpukka niin... mutta noi muut

---

Lauantaina aamulla

03.03.2007 aamulla
Enkelin toive

Koala-kulta, vaikka olet niin ihana,
muista olla myös lempeä,

koala: mutt mähä oon!

katsele rakkaita ympärilläsi,
he ovat sinun rinnallesi annetut,
elämäsi matkalaisiksi asetetut,

k: ai toikinko... toi laisakinko?

kaikki, koala-kulta, kaikki, joka ikinen.

Kohtele toisia kuin toivot sa kohdeltavan itseäsi,
rakasta läheistäsi vaikka oisikin hän luonnoltansa erilainen,
tai muodoltaan toisenlainen,

k: nii mutt toiha on ... iha outo...toi

ja vaikka katsois hän sinua silmin epäilevin, älä hylkää häntä,
hän ehkä vain on suhteesi varovainen,
ettei tulisi silmä itkuinen,

k: no ei mulle kyllä ainakaan tuu ton tak

siksi, koala-kulta, muista nämä minun sanani ain,
ole ystävä ystävälle,
ja rakkaallesi rinnalla kulkija parhain.

k: niimmutku

Olet ehkä vähän kiivas sun luontosi tähden,
taivuta se kuitenkin hyvään,
ja pyydä tuo lähelläsi oleva pikkuinen
sun luoksesi kylään,

k: mmitä? tuonko...tuon laisanko?

kuuntele sydämesi ääntä,
äläkä pahaa sanaa suustasi ulos päästä,

k: enhä mä oo koskaan sanonu mitään pahaa...kai ... enhä?

sillä toisillakin on sydän herkkä kuten on sinullakin,
ja tahto hyvää, ...kuten sinullakin,

k: niinno...olenhan mä vähä

ja minullakin täällä,
kun katselen sinua täältä... katso tänne ylös..
... täällä, täällä pilvien päällä.

k: huui...eiks sua huimaa siellä? ...helppohan sun on siellä sanoa että pyydä kylään...sä et oo nänhy tota

Olen minä nähnyt, olen minä,
viime yönäkin olin ihan hiljaa siinä vierellä.

k: apua... se näki mut! ... juu juu, Ulpukka... minä yritän.

Tee se, koala-kulta, tee se, ja sinä hämmästyt vielä,
miten ihanaa elämäsi voi olla siellä.

k: mitä sä sillä tarkotat?

Ole kiltti lähelläsi olevalle,
...tulevalle rakkaalle.

k: häh! ... ny soon seonnu!

Minä näen, koala-kulta, minä näen nyt enemmän kuin ennen,

...ja muistathan minun silmäni, kuinka suuret ne ovatkaan,
ja kuinka tarkat ja kauas näkevät niistä on nyt tullutkaan.

Et ehkä tiedä, mutta nyt minä näen paljon enemmän kuin ennen.

k: no mitä sä sitte näät ... kerro!

Elämä sen sinulle näyttää ja eteen tuo,
pyydä nyt vain se toinen jo sun luo.

k: ai toi.... laisako...puhuksä siitä koko ajan

Puhun, koala.kulta, hänestä minä puhun,
usko vain, minä tiedän...

k: mitähän se oikein luulee tietävänsä

...hei laisa!...heeei, laisa!....öhöm...hei laisa! Mä keksin just yhen jutun...
tulisiksä mun kanssa tonne ulos vähäks aikaa...
mennään tonne lumihankeen pyöriskeleen... turkkikin puhdistuis..
ja irtois tää kauhee haju... tää ton runoilijan haju... mukamas "tuoksu"... kaikkea kanss

Voi koala-kulta, minulla taitaakin olla melkoinen urakka vielä edessä sun kanssas.
Voi sitä pientä,...on se kuitenkin niin ihana.

k: joo enks ookki!

Ai sinä kuulit... se ei ollut tarkoitettu sinun korvillesi.

k: kuule Ulpukka... koalallakin on tarkka kuulo, eksä sitä tiänny... et säkään näköjään kaikkea tiedä

Nii'in, en tienny en...
enkä tienny tämänkään työn määrää.

No, onhan minulla nyt tätä aikaa...

--- 

27.02.2007
Enkelitaulun muistoksi laitoit

Enkelitaulu kuin takaa kuoleman,
meidät saavutti lähtösi jälkeen,

jonnekin systeemiin sen kirjasit,
viestin meille pojille piirtelit,
sanoillasi lohdutit:

"Kun tämän saatte, minä jo mennyt oon,
olen muuttunut enkelin muotoon".

Siin' kuljet sa kuvassa kanssamme,
varjelet siivilläsi meitä,

kun kuljemme poloiset kaksittain,
elon tuntemattomia teitä.

Ihana tietää, vai mitä koala,
ett' Ulpukka viel' valvoo meitä,

siipensä suuret suojanamme,
lempeä katse seuranamme,
ei mielestään meitä heitä.

-harri

--- 

27.02.2007
Koalalle - Miks' lähti ystävä viereltä pois

Kuin on tämä elämä julma, otti pieneltä ystävän pois,
vaikk' tekikin enkelin, joka ei kauniimpi olla vois.

Silmin suurin vain taivaalle katseli,
enkeliä kaunista ootteli tulevan,

parvekkeelle vierelleen istuvan,
ees hetken kanssaan juttelevan,
pientä kättä hellästi koskevan,

kertoisi millaista on elo enkelin,
onko päivänsä, yönsä, vailla tuskien.

Ei nukkunut pieni silmänhetkeäkään,
ei mielensä hiljennyt illan myötä,

katseli vain taivaalle vetisin silmin,
etsi uutta tähteä, valvoi kuutamoyötä.

Kuin on tämä elämä julma, otti pieneltä ystävän pois,
tuoll' istuu se tuolilla parvekkeen,
pakkasyön kehonsa värisseen,
…etsi ees pientä viirua taivaalle piirtyneen,

se enkeli ollut ois, …se Ulpukka-enkeli ollut ois!
oi, miks' lähti mun ihana ystävä viereltä pois.

-harri

koala: heei… annas kun mä katon…elämä julma…tekikin enkelin… ei nukkunut pieni silmänhetkeäkään…se Ulpukka enkeli ollut ois… oiku kaunista… ihana ystävä viereltä pois… sä itketät mua
Harri: mitäs siitä… itke pois
k: mutt mun turkki kastuu
H: anna kastua… kyllä se siitä taas kuivuu

k: ai sä näit?
H: ai mitä näin?
k: minut yöllä
H: en nähnyt… minä nukuin,

     mutta arvelin vaan,
     kun ovi parvekkeen oli aamulla raollaan..  (nyyh)

k: heei, sinäkin itket taas
H: sun tähtes vain…

     pikku ystäväin, sun tähtes vain,
     voi millaisen ikävän sun pieni sydämesi sai..

k: älä itketä mua…mun turkki kastuu
H: älä huoli… on meillä tuo hiustenkuivain
k: et kyllä polta mua sillä…. hei kato! ...huomasitsä

    et kyllä,
    polta mua sillä  …sehän on ku runo… sehän on runo!

H: juu, niin on… sun eka runos...siitä se lähtee... olet sä kyllä ihana
k: mitäh?
H: niin sitä vain ajattelin, että sinusta tulee kyllä ihana runoilija vielä
k: juu...nii mustaki tuntuu...ja sä voit vaikka oppia siinä rinnalla, mä opetan kyllä sua
H: aiku kiva...sinä olet sitten tosi hyvä kaveri, koala
k: no joo...hmmm...joo...ja pitäähän kaveria nyt vähän autella, vai mitä
H: nii'in, sitä vartenhan kaverit on...kiva kun minulla on sinut
k: joo...oo onnelline vaan
H: niinhän minä olenkin... (syvä lempeä huokaus)  ... on sillä ihana luonne...

--- 

26.02.2007
Suruviesti koalalle

Harri: hei koala… tulisitko tänne…minulla on yksi juttu
koala: mitä sä taas oot keksinyt?
H: eiku ihan oikeasti, tule nyt tänne
k: noh?
H: tuu istumaan tähän mun syliin
k: miks?
H: no tule nyt vaan
k: höh..mikähän jekku tästäkin taas tulee… mä en kohta enää kestä noita sun ikuisia…
H: ei tämä ole mikään jekku, tämä on ihan vakava asia
k: ai oikein ihan vakava… no kato.. kerro, täss on kaks isoo korvaa…ne kuuntelee
H: joo joo, mutta äläs nyt vitsaile
k: onks sulla huolia vai?
H: noo on, meillä on ..siis molemmilla

k: loppuuks meiltä ruoka?
H: no eei sellasta.. tai voihan sekin loppua, mutta ihan muu asia nyt
k: no kerro… kakista ulos vaan… miksä oot noin murheisen näköne?
H: onko sulla hyvä olla siinä sylissä?

    

k: on on … no kerro nyt… kyllämä autan sua
H: no hyvä…kuule koala, muistatko kun Ulpukka oli kipeä
k: muistan…ja se parani siitä… Ulpukkaa… kirjoita jo mulle!
H: hei odota nyt vähän… niin, me kaikki luultiin että Ulpukka parani
k: niin… no kerro.. eiks s e…. s i t t e ..
H: ei... Ulpukka ei parantunutkaan…sairaus vain paheni 
k: ai..onks se taas sairaalassa
H: on … tai siis ei sairaalassa…Ulpukka on
k: no missä sitten…kotonako jo taas?
H: niin, kotona… kotona jossain kaukana

k: onks se muuttanu vai… onhan sillä vielä se kone?
H: en tiedä koneesta… yhteyttä ei ehkä enää
k: miksei ole yhteyttä… eiks ne linjat pelaa sinne uuteen kotiin
H: no kun Ulpukka muutti tuonne… tuonne..ylös
k: minne ylös… meidän yläpuolelleko.. tähän taloonko?
H: eei kun tuonne taivaalle jonnekin… tai jonnekin vaan, en minä tiedä
k: taivaalle…lähtikse lentoon?
H: juu.. tavallaan… Ulpukka muuttui enkeliksi

k: aiku ihanaa.. sittehän se pääsee tänne meitä katsomaan aina kun s..e…
H: nii'in
k: … … kuolikse? ..mitä…sano…mitä sä itket… sitäkö se enkeli tarkoittaa että Ulpukka kuoli..niinkö?
H: niin
k: eikä… eikä voi… Ulpukkaa! Ulpukkaaaa!
H: älä turhaan, koala.. ei Ulpukka enää kuule… tai en minä tiedä.. ehkä se kuuleekin.. tiedä vaikka olisi tässä meidän vieressä juuri nyt
k: oisko… voisko se olla… Ulpukka, ootsä tässä…mä en nää sua… Ulpukkaa
H: en minäkään näe… ei kukaan näe… mutta kuvitellaan ainakin että se on tässä, jooko

k: joo… mä kuvittelen…hei Ulpukka, ootsä tässä… näiksä mitä toi harri toi taas kirpparilta… tuollaisia hirveitä peikkoja…ja mun pitäis kirjoittaa niistä tarinaa lapsille… mutta minusta tuntuu että lapset kyllä pelkää niitä ja … mäkin vähän pelkään … … mua alkaa itkettää…
H: itke vaan siinä mun sylissä
k: hei …sä kastelet mut.. susta tippuu jotain.. onks ne..?
H: on ne...kyyneliä vaan… minuakin itkettää… mennäänkö vähän lepäämän.. jutellaan vähän ja otetaan vaikka pikku unet, jooko
k: …(snif).. joo mennään… Ulpukka tuuksä meidän viereen?
H: tulee se… minusta tuntuu että se tulee.. mennääs nyt… anna minä kannan sut, jooko
k: joo… mut mäoon jo ihan märkä noista sun kyynelistäs….. miks se lähti pois?
H: en minä tiedä…ehkä vain tuli sen aika…

---

26.02.2007
Kaksi onnellista

(ks. päivän kuva)  koalan juttu tuossa runon alla

Kaksi niin onnellista toistansa katsoo,
on pilkettä silmässä,
on iloa elämässä.

Kuin "kansi ja vakka", sanotaan,
siin' toinen toistaan niin ihaillaan.

Ei ymmärrä sivullinen, mikä toisessa voi viehättää toista,
nähdä jotain niin suurenmoista ja olla onnellinen,

toisesta samanlaisesta,
hapsukkaasta.

Vaan kauneus silmässä katsojan,
toisen rinnalla kulkijan.

On toisessa jotain mitä muut ei nää,
ulkoinen olemus ei taidakaan olla niin tärkeää.

-harri

Koala: mitä noi-O!
Harri: nää on..ööö… jotain peikkoja
K: joo… tosi peikkoja! … mitä ne täällä tekee, mun kotona!
H: no tota.. nekin on kotona
K: häh? … missä? … ai täälläkö … mun kanssako?
H: niin...meidän
K: mmmmitä…ett-o tosissas! … et kai sä taas oo raahannu tänne jotain tollasia uusia olioita?

    

H: noh… kun minä olin eilen kirpparilla ja ihast..
K: just joo… ihastuit tommosiin… enhä mä oo vielä selvinnyt tosta sun edellisestäkään ihastuksestas…tosta avaruusol… niin, tosta laisasta
H: Lisa…tai siis Laisa
K: no Laisa sitte.. menisit jo siitä sinne hommiis
H: ainiin, ne hommat, minä olen ihan unohtanut… mutta kuule, minä toin noi peikot oikeasti sun satujas varten… ne voi sopia niihin
K: mun satuihin vai? … itehän sä oot sanonut että ne ei saa olla karmeita eikä pelottavia
H: no eihän noi olekaan… katso nyt niitä, niin iloisia ja onnellisia
K: karmeita!

H: koala! … pyydä anteeksi niiltä, ei noin saa sanoa
K: E !
H: höh… no ole tosi sitten herrasmies… tai siis herraskoala
K: niimmä oonki… mutt noi on hirveitä
H: lopeta jo!
K: …mitenkäs ne sun hommas… onko niitä jo?
H: en minä ole edes muistanut..

K: milläs me sitte….. eletään
H: enkä ehtinyt sellaisia edes ajatella…minä ole vain kirjoitellut
K: niin… ja tanssinut!
H: niin no… vähän
K: mutt hei..haloo! …mieti nyt jo vähän…milläs me sitte…
H: joo joo mietin mietin … katsos nyt vaikka sinne jääkaappiin… oiskos siellä vielä jotain tälle päivällä
K…… noooo… onhan täällä jotain… joku lihapaketti
H: no hyvä… siitä sitten..
K: mutt mäensyä lihaa
H: no onkos siellä muuta
K… joku kauheen iso purkki jotain
H: ainiin se on sitä voimajuomaa
K: mitä voimajuomaa?

H: niin, se on semmoista kuntoilijan lisäenergiaa… kyllä siitäkin vähän voimaa saa
K: voimaa mihin?
H: noh… vaikka tanssiin… niin ja tähän kirjoittamiseen
K: no entäs mä sitte?
H: …no sulle vaikka hinkua noitten sun tyttöjes ka…
K: hölmö!… taas sä alotat ton!
H: sori… jotenkin tuli taas pikku kiusaus vähän kiusata
K: mikä viisaus?
H: niin että sinulla on tuo viisaus tulla juttuun noitten tyttöjen kanssa
K: nooh… emmäny oikeen… tai siis nii'i .. oikeastaan

H:..no okos siellä jääkaapissa muuta
K: on täällä joku pallura jotain
H: ai niin se salaattikerä… sehän käy sulle, vai mitä?
K: emmätiä… onkse hyvää?
H: oon kaai se… vastahan minä sen ostin…joulun jälkeen
K: no hyv…joulun jälkeen?…mikäs nyt on… kauankos siitä joulusta on?
H: no…vähä… pari kuukautta kai
K: pari kuukautta…ja joulun jälkeen! …meinaaksä tapaa mut?

H: ei ei… on se ihan hyvää…minäkin söin sitä juuri eilen vielä
K: no ilmankos sä oot noin pölähtäneen näköne
H: miten niin pölähtäneen
K: no kato nyt ittees
H: …aijaa… no siihen on varmaan yks toinenkin syy
K: nommmikä?
H: kuule koala… tai minä kerron vähän myöhemmin… kirjoitellaan hetki molemmat, jooko… ja ala sinäkin miettiä niitä sun tarinoitas… ja miten otat noi peikot niihin mukaan
K: joo…mun tarinoita…mun jänniä tarinoita…. missähän se Ulpukka on kun ei ole kirjottanu mulle vielä tänään?
H: ai Ulpukkako…se varmaan nukkuu vielä … apua…miten mä sen kerron?
K: mitä apua?
H: niin… sitä vaan että apua, kun ois niin paljon kirjoitettavaa
K: sama täällä… sama täällä...

--- 

23.02.2007
Hyviä hommia

Koala: mitä sä siellä oikein näpyttelet konees ääressä… selaaksä mun ihailijapostia vai?
Harri: just joo… niitähän minä tässä selailen…kaikkia sun neljää kirjettäs…minä katselen vain hommia
K: mitä… millasia?
H: onhan täällä kaikenlaista
K: niimutt millasia?
H: no katsos tätäkin…Project Manager MindFit Consulting…
K: täh…??

H: niin tai tämä…Help Desk asiantuntija… ai mutta siinä vaaditaankin sujuvaa englannin kielen osaamista… se vois olla sinulle hyvä…sinähän olet sieltä krokotiilimiehen maasta…
K: KROKOTIILI!!
H: no Australiasta… siellähän puhutaan englantia
K: emmäosaa
H: ai niin…sinä olet jo unohtanut… no entäs tämä…Support Manager
K: suppo...??
H: ..heei mitäs sanot tästä… Application Support & Service Desk Agents..
K: ???…hä

H: Citrix ja Vmware pääkäyttäjä..
K: ??? ..pääkäyttäjä…pään käyttäjä...
H: tai tämä...JE22 Developer / EGET… mitäs sanot?
K: ???...

H: Innofactor…mitäs sanot tästä
K: ???…mikä fatkor?
H: heeei….kato! …Lead Developer..
K: ????…lopper

H: kiva kun sinä katselet näitä mun kanssa… mitäs sanot näistä
K: ??? … mitä ne o?
H: kuule koala… ihan oikeasti… ei hajuakaan
K: huh…mä jo ajattelin ett ootsä aika fiksu
H: nii'i… mutta en mä taida ollakaan…mitähän sitten tehtäs
K: leikitään piilosta
H: eeei… kun mitä hommia?
K: ai semmosta mistä saatas leipää?
H: niin..no vaikka… tai kuule!

K: noh!
H: kirjotetaan yks sun joku tarina… vaikka tästä kun me tutustuttiin noihin työmarkkinoihin
K: mihin?
H: no…noihin hommiin…äsken
K: ai oliksne niitä hommia?
H: tais olla
K: … kuka nyt tommosia osaa
H: nii'in… sanos muuta… mutta olihan sun kanssa kiva niitä katsella ja kuulla sinunkin mielipitees
K: mun mielip…
H: niin ku sinä olet niin viisas ja älykäs aina
K: nooh…niinnno….hmmm…. mut entäs ne lapset… ne lölleröt
H: ai niin ne lapset… katsellaas vähän niitä hommia
K: joo…katellaan… missä ne-o?
H: no tällä jossain ...sosiaaliala
K: ....soosia....mitä soosia ??

--- 

22.02.2007
Yhteisiä onnen päiviä

Harri: no huomenta koala… tässä minä nyt sitten oon, sun kaverinas täällä
Koala: hmmm…mm.. siltä kuulostaa… ja näyttää…antaisit mun nukkua
H: no etkös sinä ole nukkunut?
K: en riittävästi
H: ahaaa… ne sun naisjut..
K: EI NE! … eikä niistä nyt sanaakaan enää!
H: ups… sori

K: no… meinaaksä olla nyt täällä kaiket päivät
H: en minä tiedä… katsellaan nyt vähän… pitäisi niin paljon kirjoittaa ja…
K: niin näköjään
H: …niin, ja hoidella asioita, virastoja ja sellaisia… etsiä kai hommiakin että saatais leipää

K: mitä? leipää… loppuuks meiltä leipä?
H: en minä tiedä
K: no millä me sitt eletään jos…sä et saa leipää
H: kai me jotain keksitään…
K: nii mutt milläs me eletään… tai sä
H: niin… ja SÄ
K: niin, …ja mä

H: mitäs jos käytäis aina välillä vaikka jääkaapilla….eiköhän se sillä …otetaan sieltä mitä tarvitaan
K: ainiin, jääkaapilla… käydään välillä jääkaapilla… onneks meillä on toi jääkaappi
H: nii'i sanos muuta…eihän meillä ole hätäpäivää
K: juu ei mitään hätää… käydään vaan välillä jääkaapilla…jääkaapilla…mitähän siellä ois?
H: no vilikaseppas

    

K: …kaks perunaa!
H: no minähän sanoin ettei mitään hätää… peruna mieheen… tai siis…mieheen ja koalaan
K: nih… ja yks leivän kannikka
H: sä saat sen… sinulla on paremmat hampaat… eikös siellä pitäisi olla se vanha työkaverin kääretorttukin?
K: … ai tollane ruskee pötkö?
H: niin
K: on se tuolla perällä
H: joo… se on sitte minun… tai saat sinäkin siitä
K:… joo kivaa… yks peruna ja kääretorttua… ei mitään hätää… käydään vaan jääkaapilla...jääkaapilla..!
H: joo…mutta äläs nyt niin kauheasti innostu

K: jääkaapilla…jääkaapilla… mitähän kivaa siellä on huomenaamulla?
H: …juu'u… saas nähdä… jos ois vaikka tullu yön aikana porkkana mieheen
K: porkkana! … eihän koalat syö porkkanaa
H: ai eivai… no, minä saan sitten ne molemmat… no ehkä sitä kääretorttua jää sinulle vielä huomiseksi
K: kivaa…kivaa… huomennakin kääretorttua.. oikein juhlapäivä taas
H: joo… tosiaan…oikea juhlapäivä…

--- 

21.02.2007
Rakkauselämän koukeroita

Harri: heei koala…oletkos huomannut tätä uutta kaveria
Koala: mitä kaveria?
H: tätä joka tuli tänään postin mukana
K: aaai… no kukas toi nyt sitte on?

    

H: sillä on lappu kaulassa ja siinä lukee Waldemar
K: ai se ei ookkaan tyttö… no hyvä! … mä jo pelästyin että joko taas
H: eei, tämä näkyy kyllä olevan poika… potra poika onkin
K: moon potrempi… mitä se sitt tarkottaakaan
H: oot oot… se tarkoittaa että semmonen vähän tukeva ja terveen oloinen
K: emmä sit oo… tai siis oonha mä terve, mutta en ole lihava
H: no eihän tuokaan ole lihava, onhan vain sellainen ihanan pyöreä
K: mutt mä en oo pyöreä….mä oon enemmän litteä… tai siis solakka…niinku toi Waitykin
H: ai niin muuten… Waitystä puheenollen…

K: no mitäs siitä?
H: niin… no minä vähän seurasin sitä kun toi Waldemar tuli
K: niin… mitä sitten… seurasit?
H: niin.. kun se näki tuon Waldemarin… ja kun ne molemmat ovat tuollaisia vaaleita ja vähän niin kuin samaa rotua..
K: niin?
H: niin… minä huomasin että Waityn silmät alkoivat loistaa tosi kirkkaina
K: alko vai?…miks?
H: no en minä tiedä… ellei se nyt jotenkin.. miten minä nyt sen sanoisin…
K: sanoisit mitä?
H: niin että… no se minun mielestäni kyllä jo heti vähän ihastui tuohon Waldemariin… sen minä olin huomaavinani
K: eikä! … mun Waitykö?
H: niin… siksi sen silmät niin kiiluivat tuon Waldemarin perään
K: ?? … eikä oo!
H: no en minä tiedä… mutta katso nytkin niitä tuolla sohvalla
K: missä?
H: no tuolla sohvan nurkassa… katso nyt

    

K: …Waity… Waityyy…mun Wait…
H: joo ne kyllä näyttää aika hyvin viihtyvän keskenään
K: ...niin...
H: mitäs me nyt tehdään, koala?
K: heitetään se ulos… mitä se tänne tuli!
H: joo mutta kun se tuli jo… ja joku sen lähetti tänne
K: kuka joku?
H: en minä tiedä… eikä toista voi tuonne tulipalopakkaseenkaan heittää
K: miksei voi…sinne vaan…hiphip…sinne vaan
H: ei voi… katsotaan nyt hetki… ehkä ne vaan jakaa ajatuksiaan ihan muuten vaan
K: niin…. katsotaan …. ihan muuten vaan ne siellä juttelee… miks ne kihertää tuolleen?
H: en tiedä… on niillä kyllä aika hauskaa

K: mä oon hauskempi!
H: oot oot… tottakai sinä olet, mutta ehkä tuossa Waldemarissakin on jotain
K: must siinei oo mitään!
H: niin mutta jos vaikka Waityn mielestä on… kato, ei naisista koskaan tiedä
K: mitä ei tiedä?
H: no että… mitä niiden mielessä liikkuu
K: eivai?
H: no ei… on ne silleen merkillisesti rakennettuja
K: onvai.. miks?
H: joo'o… sanos se?
K: eiku minähän kysyin sinulta
H: no niin, en minä tiedä… aina pitää kuin varautua pahimpaan
K: pahimpaan….mihin pahimpaan?
H: no vaikka siihen että…että… se jättää sut

K: kuka…Waityko…?
H: niin
K: ai että Waityko jättäis mut… eei IKINÄ!   ...Waityyy…Waityy…
H: ei se kuule… näköjään… niillä on kyllä aika kivaa tuolla
K: …Waityy… nyyh
H: no ehkä se tulee takas kun huomaa miten upea ja ihana sinä olet
K: oonko?
H: oot oot… sä olet kyllä maailman upein koalakarhu…sun vertaistas ei oo toista
K: eivai?
H: ei… ja kun se sen tajuaa… niin se tulee kipikipi takas sun luokses
K: ai tuleevai… ai kipikipi vaan tulee takaisin
H: niin minä luulen.. antaa sen nyt viisastua tuolla
K: joo…antaa sen viisastua siellä… Waityy… snif… viisastu pian

H: ja oikeastaan… eihän sinulle nyt mitään hätää ole
K: miten niin?
H: no..onhan sulla tuo toinen ihana tuossa
K: kuka ihana?
H: no tuo koala-tyttö tuolla
K: ai toivai… toi avaruusolioko… sekö.. sitäkö sä tarkotat?
H: no juu… sitä…ja onhan se jo aika sievä, vai mitä… silmä tottuu
K: eijj-O! …ainakaan mun silmä eijoo tottunu… tai…mikä sen nimi on… tiedäksä?
H: en… ei olla kumpikaan huomattu kysyä… ollaan vaan kutsuttu sitä avaruusol..
K: sssshh… ettei se vaan kuule… heeei… hei sä siellä nurkassa…nii just sä… mikä sun nimes on?

H: noh… mitä se sano?
K: son laisa
H: no heei Laisa, siis Lisa eiks niin…tuuksä vähän jutteleen tän meidän koalan kanssa… hei se tulee!
K: yäk… ääk…mitä mä sanon sille?
H: no…kyllä sinä jotain keksit… olethan sinä viisas ja älyk..
K: joo joo olen olen… no … hei… hmmm mmm …mikä sun nimes on?
H: höpsö…justhan me se kysyttiin… kysy jotain muuta.. pikku smooltookkia junou
K: hä?
H: no jotain pikku puhetta…keksi nyt jotain jo
K: öh.. ääh.. notota... paljo sä painat?
H: ..just joo… että tota rataa… ei ihme että se Waity ihastu tuohon Waldemariin
K: mitä sä sanoit
H: niin että… ihme kun tuo Waity ihastu tuohon Waldemariin kun sinä oot tuollainen taitava juttukaverikin
K: joo niin… niinhän mä oon… hei kuules laisa missä sä asut?
H: … voi taivas sitä!

--- 

19.02.2007
Runo meistä

Harri: hei koala… haluatko kuulla, kirjoitin yhden runon…sinusta
Koala: ai musta vai?
H: niin
K: noh…mitähän sä oot taas keksiny?

H: kuuntelehan… tämän nimi on "Yks' ystävä uskollinen"…

Yks' ystävä minulla matkassa kulkee,
yks' ystävä uskollinen,

se on mun pikkuinen koala vain,
kirkas-silmäinen, karvainen.

Sen kanssa mä nauran ja juttelen,
elämän syviä kysymyksiä arvuuttelen,

kumpi lie viisaampi kumpaista,
kumpi komeampi katsella,
ei selvillä vielä oo vastaus tuo,
mutt' kaikesta kanssasi väittelen.

H: mitäs sanot?
K: … … …
H: no heei, …mitä sinä pidit?
K: …snif …mä pidin…
H: heei…mikä sinulla on?
K: ...ei mikään

  

H: itketkö sinä…heei… koalaaa… et kai sinä itke?
K: se oli nätti… tosi nätti
H: ai oli vai, …sinä pidit siitä?
K: ...joo… sä oot sittenkin ihan kiva kaveri
H: no joo… mutt kuule! … tai olkoon…

---

19.02.2007
Ikäviä uutisia

Harri: hei koala.. minulla on vähän ikäviä uutisia sinulle
Koala: mitäh? … ikäviä? … joku uus tyttökö taas?
H: no eei… eikä se nyt ollut mikään ikävä uutinen… toi uus koala
K: oli se…mulle
H: vainni… mutta tää on ihan toinen juttu
K: nommikä sitte?

H: sinä et päässytkään sinne hommiin lasten kanssa
K: mitäh!? … envai?
H: et
K: mutta senhän piti olla ihan selvä juttu… senkun mä meen vaan
H: juu…niinhän sen piti, mutta siihen tulikin este
K: mikä este?
H: sinä et ole pätevä

K: pät…mikä?
H: pätevä
K: mikä se on?
H: noo…pätevä on semmoinen joka on käynyt kouluja ja oppinut hoitelemaan niitä lapsia
K: mutt osaanhamMÄ!
H: joo, mutta joku kai osaa sitten paremmin
K: eikä osaa! … mä oon ollu lasten kanssa…Hennan… ja Eeliksen… ja Juhanin… ja …sun!
H: ai munkin?
K: niin … sun… sä oot joskus kans niin lapselline ett kyllä sillä taidolla jo pitäs päästä vaikka minne…siis jos tulee sun kanssas toimeen
H: nono, koala… älän nyt innostu siinä revitteleen
K: totta se on
H: no joo joo…

K: …ja kun mulla oli kaikki tarinatkin jo valmiina
H: ai tarinat…mitkä tarinat?… toi kasako tossa lattialla
K: nih… ja oli mulla muitakin vielä…mun mielessä vielä
H: no millaisia?
K: noo…esimerkiksi se jossa toi suuri ja vaarallinen susi uhkaa koko viidakon väkeä... meinaa syödä ne kaikki suuhunsa.. pureskella noilla terävillä hampaillaan
H: ai oikein pureskella noilla terävillä hampaillaan… ethän sinä nyt voi ruveta tuollaisia kauheita tarinoita kertomaan pienille lapsille… niillähän nousee heti tukka pystyyn eikä ne nuku seuraavana yönä silmäystäkään
K: ai nouseevai… ja menee unetko… näistäkö mun jutuista
H: niin

K: eeeikaaai… kainne nyt ymmärtää että mä vaan leikill…
H: ei ne sitä ymmärrä…lapsilla on katsos ihan hirmuinen mielikuvitus… ne alkaa elää ihan todella sun juttujesi mukana ja sitten ne jutut hiipii niitten uniin
K: kauheeta… ja sitt ne ei nuku vai?
H: joo ei… ainakin minä epäilen
K: höh… nehän on ihan löllejä… pelätä nyt tommosia
H: eikä ne ole mitään löllejä… sun pitäisi vaan osata paremmin… oiskohan se just sitä pätevyyttä
K: kertooksne pätevät sitte löllerömpiä juttuja
H: löllerömpiä… ehkä vähän vähemmän pelottavia… tai sitten ei ehkä ollenkaan.. en minä tiedä
K: …ai ne oiskin ollu niin löllejä ne lapset
H: no eei ne sillee…

K: hyvä etten mä päässy!
H: mitä?
K: niiett hyvä ettemmä päässy…jos ne kuitenkaan ois kestäny mun tarinoita
H: no jos sinä olisit vähän pehmentänyt niitä
K: mä en pehmennä mitään!… mä alankin sit kertoo niitä isommille… tommosille ku SÄ! … vai pelottaaks suaki?
H: no ei varmasti pelota noi sinun juttus
K: no sitte mä alan kertoo niitä sunikäsilles.. ne ymmärtää.. . ja jos ne ei vaikka pelkäiskään
H: joo.. tee se..
K: joo

H: kiva kun sinä otit tämän asian näin kepeästi… ettei sinua harmita kun se paikka meni SUN ohitses
K: eeei mitään…hyvä kun meni… mä alankin kirjottaa isommille….iisoommillee…iisoommiiilleee… hei missä sitä paperii on?
H: no ota vaikka alkuun tämä… tää yksi muistilappu… riittäähän tämä sinulle nyt pariksi päiväksi
K: ?? tyhmä! … sä et usko minuun… sä et usko että mä osaan!
H: uskon uskon… ala nyt vaan kirjoittaa…
K: noh…anna tänne se lappunen….hmmmm mmm… oli-pa kerr-rran suuu-rri ja vaaar-aaalline…mitä sä naurat?
H: een mitään… anna mennä vaan… sehän luistaa kuin rasvattuna

--- 

19.02.2007
Kauneus on katsojan silmissä

Harri: heei koala! ..sinä sait postia
Koala: aja…joko taas!
H: …jo taas… sun kolmas viikon sisällä
K: mitä sanoit?
H: niin että niitähän kopisee sun laatikkoos yhtäpäätä
K: juu…niin tekee
H: kuules mitä tanssityttö sinulle kirjoittaa
K: tanssityttö?
H: niin….etkös sinä muista?
K: kuka sitä nyt… kaikkia ihailijoitaan muistais
H: just joo… kaikkia kahta…no kuulehan… 

"Se uusi koala on oikeastaan aika upea. Kauneushan on katsojan silmissä. Yritä nyt tutustua siihen ensin. Eihän sitä koskaan tiedä.."

K: ??..mitä tiedä…mitä ei koskaan tiedä…MITÄ?
H: no en minä tiedä…kysy siltä tanssitytöltä
K: no onkos se sitte nätti, kun se tollasta puhuu
H: on se.. katso vaikka…minulla on siitä kuvakin

  

K: jaa…onkai se sitte nätti…muttt mun silmät on ihan kauniit…siinä se on iha oikeassa…katso vaikka…

  

H: (huokaus) ...juu…niin on…nätit silmät on…ja jos noilla silmillä tuo avaruusol…äsh… tuo sun uus ystäväs ei ala näyttää nätiltä, niin ei sitten millään
K: no sitähä mäkin… mutt ku ei ALA!… eikä se OO mun uus ystävä!
H: juu juu… ei ala ei…eikä oo ei…

---

19.01.2007
Koalan eka tarina

Harri: noo…annas kun minä luen sen sun tarinas
Koala: ota sieltä…mun kasasta

  

H: joo..tuon sun kasas päällimmäinen… eiks niin
K: joo…pengo se sieltä
H: (huokaus) ..ookei… noniii…kuuntele samalla itsekin
K: noh..
H: nonii..siis...

K: tulivai… sä sen kyllä toit!… ei se ois ite osannu…miksä toitsen?
H: no hei…älä nyt hyppää käsikirjoituksesta
K: ?..mistä?
H: no tuosta mitä sinä olet kirjoittanut…sitä kutsutaan käsikirjoitukseksi…. tai siis.. sun tapauksessas sitten kai … vaikka käpäläkäsis
K: ? … tassu… tassu..ööö
H: joo… tassutasis… okei…mutt hei, jatketaas nyt tätä sinun tassutasistas

H: ...heei…et sinä saa sanoa noin, "muukalainen"… sehän kuulostaa ihan joltain…avaruusoliolta
K: just! …sinähän sen sanoit
H: hei…sopeudu jo… enkä minä sanonut että se olisi joku avar…
K: juu, mutta se kävi sun mielessäs… niinku mullaki
H: ...ei tästä tule mitään
K: einii… palauta se!
H: palauta?… mikä?
K: no toi… avaruusolio… jonnekki… maata kiertävälle rada…
H: KOALA! kuinka sinä voit olla noin julma
K: ...kyll mä voin… ja sähän täss julma oot ku toitton tänne
H: …anna mun kaikki kestää…
K: täh?
H: niin että pitäisköhän sinut pestä… oikein tosi vaahtoavalla shampoolla… heei… tule pois sieltä sohvan alta heti… se on ihan pölyinen…tai oli
K: en-TU! … mikset oo siivonnu
H: no nythän sekin tuli tehtyä…senkin pölyhuiska
K: mitä?
H: minä vain sanoin että taitaa tulla tuisku kun niin tuulee ja pimenee….tuu nyt pois sieltä niin jatketaan tätä sun upeeta tarinaas…

--- 

18.02.2007
Koalan kauhutarina

Harri: noooh, koala… huomenta

Koala: hmmnnn…huomenta

H: no mikäs ny… väsyttääkö sinua

K: hmmm… vähä

H: ottaakos noi sun tyttöasiat vähän voimille vai?

K: tyhmä tyhmä tyhmä!… eeei…ja mitä sä tarkotat?

H: ei kun minä vain ajattelin…kun sinulla on nyt noita kaunottaria joka kainalossa

K: joo… tosi kaunottaria… sinä ja sun kaunottares

H: no onhan Waity nyt ainakin kaunis  

  

K: joo… on Waity… mutta toi minkä sä toit… mitä mä sille teen

  

H: no kuule… kyllä silmä tottuu, odota vain… yks hetki vaan, niin se näyttää ihan nätiltä

K: miten niin tottuu?

H: no jos se nyt oli vähän eri näköinen kuin sinä, niin kyllä sinä siihen totut.. pidä hyvänäs vaan

K: juu…kiitos sulle, siin on onni mulle …? …hei! huomasitsä… kiva runo…kiitos sulle, siin on onni mulle…vaikkei se pidäkään paikkaansa…höh

H: oli se kiva rimssu….mutta kuule, mitenkäs ne sun sadut ja tarinat edistyy… millonkas me voitais niitä katsoa?

K: aaai ne… juu… onhan niitä toss muutama alotettu

H: ai onvai… missä?

K: no tossa papereilla… toi kasa tuolla nurkassa

H: ai missä… toiko kasa tuolla ikkunan alla?

  

K: niin

H: ai kasa… siinähän on vain kaksi paperilappusta?

K: niin…no siihen kertyy kasa…pikku hiljaa

H: kuule, kato minä näytän sinulle mikä on kasa…katohan, tuossa on kasa, mun runojeni kasa

  

K: joo…olen mä sen nähny, kompastunukki siihen pari kertaa

H: vai niin… no…se on kasa… tuo sun ei ole ihan vielä..

K: mutt kohta on!

H: ookei…kohta se on, minä odotan….mutta mitä noissa sitten lukee?

K: no kato… osaatha sä lukee

H: juu juu… no minä katson… ai sinä laitoit oikein vaalean punaiselle… onkos se joku laavstoori vai?

K: mikä…… toori?

H: laavst… niin sellainen rakkaustarina jossa se viisas ja älykäs koal… ainiin ja rohkea koala
lentää paukauttaa jonkun ihanan pörrön syliin silmät täynnä sydämenkuvia

K: ?? … hölmö hölmö hö-lö-möö! ...se on jännitystarina... oikea kauhutarina

H: aijaa… ai oikein kauhutarina… mutta mitäs sitten lapset siitä tykkää….nehän pelkää

K: se onkin sulle

H: minulle?

K: niin…. se on tarina tosta jonka sä toit

H: ai tuo uusi koala vai?

K: niin… mä kirjotin siitä oikeen kauhutarinan… kun sä toit sen tänne ja miten mä pelästyin

H: lopeta koala! … ei sellaista saa kirjoittaa.. sehän on rumaa toista kohtaan… ajattele nyt mitä toinen voi siitä ajatella

K: ajatelkoon vaikka mitä!

H: heeei…äläs nyt…kuule, kyllä silmä tottuu

K: eiiii-TOTU!

H: no joo joo… mutta hei… annas kun minä katson sitä sun kauhutarinaas

K: tosson! …lue sun tarinas… ja se on sun syys!

H: no niin… heei… tämähän alkaa aika kivasti…

K: täh? … alkaa vai…

--- 

16.02.2007
Koalan uusi kaveri

Harri: hei koala…katsohan mitä sain lahjaksi töistä

Koala: lahjaksi?

H: niin, työkaverit osti minulle lahja

K: miksi?

H: läksiäislahjaksi

K: mihin sä oot lähdössä

H: minä tulen tänne kotiin… sun kanssas… eiks olekin kivaa

K: ??…joo tosi kivaa

H: mitä sanoit

K: mä aattelin vaan että joo, ihan kivaa kun sä tuut naputtelemaan siihen taas koko päiviks

H: ai sinäkin tykkää siitä?

K: juu juu..tykkään tykkään… voi ett seon yksinkertane

H: niin..näitkös tämän lahjan

K: mikä toi on?

b: no etkös tunne.. tää on koala…tää on sun uusi kaverisi

K: !! …mun kaveri? …miten niin mun? … eikseollu sun lahjas

H: juu juu, mutta minä annan sen tietysti sinulle…saat siitä ystävän itselles..sehän on koala

K: emmätarvi mitää ystävää

H: no äläs nyt… täähän voi olla vaikka kuinka kiva kaveri

K: voi vai…. ja toi on koala vai?

H: on on

K: ihan hassun näköne…

H: äläs nyt tuolla tavalla sano… se voi vaikka pahoittaa mielensä

K: mutku se ON ihan hassun näkönen… kato nyt sen nenääkin… mite iso seon

H: heei… ei noin saa sanoa toisesta… koalatkin on varmaan eri näköisiä.. ei kaikki ole saman näköisiä kuten esimerkiksi sinä

K: joo…ei näköjää…ja kato sen silmiäkin… tollaset pienet tihrut

H: KOALA! … ei noin saa sanoa!

K: miksei… kato nyt sen silmiä… ja noi korvat.. tommoset läpykät…vertaa nyt näihin mun korviin

H: sä oot ihan hirvee… minä tuon tänne sinulle uuden kaverin ja sinä vain arvostelet sitä

K: ittelles sä sen toit.. et mulle…ethän.. sano ettet tuonu sitä mulle

H: toin minä...just sulle… leikkikaverilksi

K: emmä leiki!…enkä ainakaan ton kanssa… kumpi se muuten o

H: miten niin kumpi?

K: miten niin kumpi?… no tietenkin onkse tyttö vai poika

H: aijaaa… en minä tiedä.. ota itse selvää

K: mitemmuka?

H: noh…tota… kai sinä tiedät

K: tiedät mitä?

H: no että miten….se selviää

K: no mite?

H: höh…no katso sen… niitä… noita…niitä aluskarvoja… muistatko?

K: ai niin niitä… aisiis sieltäkö…tuolta alhaaltako

H: nii…jesss …just sieltä…

K: ei siell oo mitään

H: miten niin…ei oo mitään?

K. no kun ei ole mitään…muuta kun niitä aluskarvoja

H: aha….no sitten se on tyttö

K: APUA! …mitä sitt sille teen?

H: noo…mitä sinä teet Waitille

K: enkerro!

H: no ei sitten, mutta… pidä nyt huolta tästäkin suloisesta tytöstä

K: …joo… tosi sulosesta..

H: mitä sanoit

K: niin että maistuukohan se yhtä suolaselta ku toi Waity

H: heeei…sä alat oppia! …maistuu varmaan….siinä sinä sitten maistelet noita sun suloisias vuorotellen

K: ....voi että se on tyhmä

H: mitä?

K: joo…kiva kun on noita tyttöjä useampia…niiku sullak…

H: STOP! et kyllä sotke minua noihin sun juttuihis

K: ai miten niin?

H: no… sinä hoidat nyt vaan noi sun naises…

K: onks pakko?

H: no tottakai…pitää olla herrasmies… tai siis herraskoala

K: aha..pitää vai… mikä se on?

H: no se on sellainen kohtelias joka ei sano pahaa toisesta ja pitää huolen kaikista

K: ai niinku sinä?

H: no…niin kun minä

K: aha

H: mutta kuule… sinä taidat nyt kyllä olla kahden tytön loukussa

K: koukussa?

H: loukussa…ell oo uu koo uu äss äss aa…loukussa

K: mitä se on?

H: no… se jotenkin kyllä merkitsee sitä…. ettei pitkänpäälle hyvältä näytä

K: ei vai…kato tolla on toi suukin

H: joo..niin on… sitä minäkin vähän ajattelin…ei ole kauan hiljaista

K: niiksä luulet?

H: joo…minä tiedän

K: miksä toit ton?

H: no kato…hellä sydän…hellä sydän

K: no miks just mulle… pitäsit itelläs,... ku sulla on toi herkkä sydänki

---

Koala: Tuu kattoon mitä tätä ennen on tapahtunu        Koalan ensimmäiselle sivulle -->