Päivän kuva ja runo  -  vuosi 2006                

   Muut päivän kuvat:
        Vuosi  2005
        Vuosi  2007

28.08.2006
Ei mitkään kukat

Rakas, mitkään kukat, 
ei mitkään kukat, 
eikä mikään kukkien paljous,
 
riitä kuvaamaan sitä kauneutta, mitä minä sinussa näen... ja näin,
kasvoit niin kauniiksi sylissäin.

 -haikea runoilija

--- 

24.07.2006
Rakkauden polulla, kalliolla

Rakkauden polulla, kalliolla,
rakkaan kanssa Hangossa, rannalla.

Kuinka kaunis polku,
kuinka kaunis on rakkaus uus,
kuinka ihanana siintää tulevaisuus.

Meri kuohuaa, päivä pilveilee,
rakkaus joskus himmenee,
vaan lie kuin tämä kaunis polku, vaihtelee…

kallioita,
pusikoita ja varjoa,
kauniita maisemia,
kuin lepohetki tää,
maisema kaunis häämöttää.

Ja tämä bunkkeri,
ihana hetki levätä ja katsella,
elämän hetkestä nauttia.

Rakkauden polku vaihteleva,
kalliolla kulkeva,
lepohetken tarjoava.

Minä kuljen rakkaani rinnalla tässä,
ihanassa elämän hetkessä.

-harri

---

Jumpparuno 15.06.2006
Liiku, oi ystäväin

Voimistele, liiku, itseäsi hetkinen rääkkää,
kehosi sinua kiittää.

Toivoo, että mennä saisi,
elää elämää arvokasta,

toivoo, että pystyisi viemään sinua,
ystävää kuin ikuista.

Keho on kuin kone,
tekee mitä käsketään,
mitä pääsi ja mielesi toivoo.

Se on sinulle nöyrä palvelija.

Mutta silläkin kuin sielu, tahto ja toive,
olla kunnossa ja toimia.
Oi, sinä ihminen, anna kehollesi voimia!

Kun päätät sitä liikuttaa,
se jaksaa sinua liikuttaa.

Yksinään saa kiikkustuoli kiikuttaa.

-harri

---

01.06.2006
Pienen pojan unelma

Miten on, sinä pieni poikanen,
toteutuiko unelmasi olla onnellinen.

Telkkarissa aikanaan haaveilit ajella,
suurella koneella.

Sinulta kysyttiin, miksi haluat tulla suurena,
sanoit: "Tietysti lakasen lakasinkoneella."

Nooh, toteutuiko toiveesi,
täyttyikö unelmasi,
saitko oman koneesi,
tulitko onnelliseksi.

Pienen pojan haaveet,
voi kuinka monesti ne oikeita ovatkaan.

Oi, olisipa elämä suoraan haaveisiin vienyt,
eikö aika ja ympäristön paineet sitä tiennyt.

Onko haaveesi vielä sisällä sinulla,
ajaa ja lakaista lakasinkoneella.

Olisitko siinä onnellisempi kuin tehtävissäsi tänään,
onko se sisäisesi unelma enää.

…

Entä sinä, tyttönen,
löysitkö sinä onnen,

olihan toiveesi niin suloinen,
olla "lääkärihoitaja tietenkin".

-harri

---

30.05.2006
Lordista puhutaan

Lordista puhutaan, parjataan,
kukin luo omia uhkakuviaan.

Katsotaan, että tämä hirviö todellinen on,
maailma pelkää, tai on peloton.

Ei Lordi ole kuin hahmo vain,
taitava luomus,
alla ihmisen kasvot ain.

Näyttelee, näytelmä, puhdas sellainen,
ei mikään paholainen.

Kuva paholaisestakin ihmisen muodostama kuva,
halutaan nähdä hirviönä, pahana,
kuka sen sanoo, että on ruma, naamansa ruvella.

Enkeli oli aikanaan, sanotaan,
kaunein olento päällä maan.

Miksei voisi olla vieläkin,
kauneus sisällä sielläkin.

Jos hengellistää halutaan,
jokainenhan rumiluksen tunnistaa.

Vaan kauneus, se ihmisen voi kietoa,
sen kautta pahakin voi iloisen ihmisen itseensä liekoa.

Ei pahaa silmillä eroteta, ei korvillakaan,
eikä ihminen ole mikään hyvää ja pahaa arvostelemaan.

Yhdelle yksi on hyvää,
toiselle sama jo pahaa.

Kauneuskin on vain katoavaa,
moni pitää hyvänä rahaa.

Oi ihminen, ei sinun vallassasi ole hyvä eikä paha,
et erottaa niitä voi toisistaan.

Mieltymys on sinussa, sisälläsi,
elämä pitää huolen omistaan.

-harri

---

27.05.2006
Ikkunaprinssi ja prinsessa

Miten ovatkaan kasvosi kirkkaat,
olemuksesi kaunis ja rento.

Olet niin onnellinen,
vartesi heikko ja hento.

Syli turvaisa ihmisen muuttaa,
antaa luottavaisen mielen,
lempeän rakkauden kielen.

Haluaa levätä sylissä armaan,
muun kaiken unohtaa,
kaipaa vain yhtä suudelmaa.

-harri

---

25.05.2006
Väärä Harri

Postin etsiväosastolle

Nimi on oikein, osoitekin,
vaan henkilö väärä, uskoisin.

En tunne Elliä lain,
kutsun juhliin vahingossa sain.

Jos Posti vois selvittää,
kuka on tää kaima,

jolla on Elli kainalossaan,
jota pitää rakkaana.

Hei, olis juhlat tulossa!

-väärä harri

---

23.04.2006
Aina jokin patti

Istun keväistä sunnuntaipäivää Helsingin Karhupuistossa,
lapsuuteni puistoista.
Mielessä kuvia menneen elämän muistoista,
joulukuusienkin noudoista.

Karhu siin' möyrii eteenpäin joku ihmeen patti selässään.
Ajatuksiini katoan, vaivun ihmisen elämään.

Ainako oltava jokin patti niskassa painamassa,
jostain muistuttamassa,
vaikka eteenpäin mennäänkin.

Tuo karhukin tuossa, kuten minäkin,
menevän näköisiä molemmat,
vaikka tänään niin paikallaan… molemmat.

Sukuako olemme keskenämme,
karhu minustakin löytyy,
muutaman sukupolven takaa Muolaan Karjalasta.

Vaan, miksi aina on jokin patti oltava,
tuon patin päällä vielä joku kirkumassa ja niskaan paskimassa.

Miks' aina pitää olla joku asia,
joka mieltä painaa eikä rauhaa anna.

Elämä kait on sitten tällaista,
mukamas eteenpäin menoa,

kuitenkin jokin patti pienenä pitämässä,
vielä joku sen patin päällä vinkumassa.

-runoilijan tuoksu

---

13.04.2006
Espan puistossa Kiirastorstaina

Istun Esplanadin puistossa, keväisessä auringossa,
tarkenee juuri ja juuri.

Viinan tuoksu tuntuu nenässä,
vieressä istuvasta miehestä nousee,
muovipussipullostaan juuri naukkasi.

Pitäisi varmaan tehdä ihan muuta kuin istua tässä,
kirjoittamassa yhtä elämän hetken kuvausta.
Sydän on tässä, vaikka "pitäisi" on ihan muualla.

Jos ajattelen sitä, se painaa mieltä ja tekee levottomaksi.
En osaa, en jaksa, en pysty nyt mitään muuta.

Olen vain ja elän tämän hetken,
nautin,
elämä on kuitenkin vain tässä.

Se ei ole menneissä, ei tulevassa,
ei vierellä, ei jossain muualla, vaan juuri tässä.

Olen nyt tässä, eikä mitään puutu.
Näinkin voi kai ajatella, olen onnellinen.

Jos ajattelen tästä pidemmälle,
jonnekin eteenpäin, tai sitä mitä pitäisi, huolestun.
Aina jotain puuttuu, epävarmuuttakin tulevassa.

Tässä minulla on nyt kaikki, ei puutu mitään.
Ei edes nälkä, ei jano, ei hätäkään.
Ei kiire minnekään.

Tulee Pääsiäinen, mitähän se tuo, sitä mietin.
Vaan nyt jo tästä hetkestä pidemmälle ajattelin.
Se ajatus ei epävarmuutta synnytä,
rauhaa ja rakkautta se sisältää, näin uskon ja siihen luotan.

Sen jälkeen taas syöksee päälleni se "pitäisi",
vaan en ajattele sitä nyt.

Olen oppinut, ja vähin erin yhä paremmin opin,
elämään elämääni tässä ja nyt.
Elämään menossa olevan hetken täysin ja arvostamaan sitä.

Ympärilläni on patsaita.
Vasemmalla esikuvani Eino Leino.
Häntä ihailen ja tuotantoaan, en ehkä elämäänsä.
Se ei tainnut olla helppo, niin kuin ei sen ajan taiteilijoilla kellään.

En Leinon elämää etsi, en hänen tapaansa elää,
vain kauniita sanojaan ja taitavaa sanankäyttöään, tunteitaan.
Hänen ilmaisunsa kuin esikuvani välillä on, vaikka pelkäänkin niitä lukea,
tarttuvat herkkään mieleeni niin nopeasti, alkavat ohjata sanojani.

Edessäni toinen patsas alastomista naisista. Kauniita.
Pidän naisista.
Omanikin niin kaunis.
Aamullakin häntä erotessamme niin ihailin.
Rakastan häntä enemmän kuin ymmärränkään.

Hän on tässäkin nyt. Elää rinnallani, sydämessäni,
mielessäni kaiken aikaa.

Aurinko ei vielä tuulen viimaa voita.
Kylmyys hiipii takin kauluksesta sisään.
Pakko pian jatkaa matkaa, ettei kylmä voita.

Tulee kevät ja kesä,
missä on tulevani pesä.

Vieressä istuvan piippu ei tahdo millään syttyä,
naksuttaa sytkäriään yhtä päätä.
Onneksi ei syty, sillä tupakan savu häiritsee minua leijuessaan suoraan päälleni.

Takanani pauhaavaa liikennettä en edes huomaa.

Rakastan juurin nyt. En oikein tiedä mitä.
Tätä hetkeä...,
sillä tässä minä nyt elän, eikä mitään puutu.

Olen onnellinenkin - tämän hetken taas.

Lähtiessä vielä suuren runoilijan jalkojen juureen pysähdyn.
Otan pari kuvaa.
Viitassaan takana lukee jokin teksti…

Mikähän olisi minun aatteeni tänään.
Minkä puolesta minä elän ja ihan oikeasti taistelen.
Mikähän sellainen olisi.
Oman elämän taistelu lie liian mitätön aatteeksi muille kuin itselleni,
vaikka ankaruutta siinäkin.

Oisko ehkä, sitä nyt tässä kävellessä mietin. Oisko ehkä…:

Ihmisen sisäinen elämä,
sen kunnioitus ja ymmärtäminen.
Toisen ihmisen huomioiminen ja rakastaminen.
Elämän rajallisuuden käsittäminen ja arvostaminen.

Eipä taida tuostakaan aatteeksi, ehkä pitäisi olla jotain jalompaa,
jotain jonka vuoksi voisi vaikka kunniakkaasti kuolla,
saada siitä vielä kunniamainintakin:
"Aatteensa puolesta hän henkensä antoi."

No, aatteet tulevat ja menevät,
tulevat polvet ne turhiksi tekevät.

Nuo minun pika-aatteeni ovat ehkä ajattomat ja kaikille sopivat.
En usko tulevienkaan polvien niiden arvoa väheksyvän.

Siin' ylväänä seisoo mies mustissaan,
katselee kaukaisuuteen.

Vaan liekö kuva, tunne, vain taiteilijan,
 muodon veisti, yritti vangita hengen,
vapaana liitävän sielun sanoineen ja arvoineen.

Jatkan matkaani ajatusteni jälkeen,
…vaan miks' kyynel mun poskellein vierähti.

-runoilijan tuoksu

---

10.04.2006
Minä uskon ihmiseen - ja kahviin

Minä uskon, että ihminen ain ihmistä etsii,
kaipaa läheistä kosketusta,
katsetta hellää.

Että joku kuuntelisi,
valais uskoa arjen keskelle.

Kertoisi vaikka jutun,
jossa olisi kommellus jonkun tutun.

Keitettäis yhteiset kahvit,
saatais siinä äärellä nauraa.

Irtaannuttais elämästä hetkeksi,
tekisi elämän kepeäksi.

Jaksaisi taas hetken mennä
ja sisällään laulaa.

-runoilijan tuoksu

---

28.03.2006
Piikki vaan olkaan

Minä tulin luoksesi kiireeni keskeltä.
Olit tuntematon minulle.

Kättäni jomotti,
tuleva kipu pelotti.

Se hiipii, tuo olkapään kipu,
se hiipii ja hurjaksi käy,
omin neuvoin ei pelastusta näy.

Minä jo ovella sinua kätellessä sanoin:
Osaatko pistää piikin.
Nyt se laitetaan tuohon olkaan,
ellet osaa, ei laiteta ollenkaan.

Minä höyrysin, touhusin, kiirehdin:
Tuohon vaan, ja se on sillä selvä.
Ennenkin on tehty ja heti auttanut.
Osaatko varmasti…aina toiminut.

Nooh, tutkitaan nyt ensin, sinä kiireistä rauhoitit.
Tutkitaan, sitten vasta pistetään jos tarvitsee.
Voimme tulehduskipulääkkeitäkin koit…

Eei, niitä olen syönyt oma-aloitteisesti jo pari päivää,
ei auta.
Pelkään, kohta putoo käsi, loppuu teko, uni ja tanssi.
Tuttu on vaiva. Piikki vaan…

Olit hillitty.
Pyysit minua käsiä nostelemaan.
Kääntelin vääntelin ylös alas,
sivulle ja eteen.
Katsoit, onko voimia kans.

Suostuit pyyntooni, piikin kaivoit,
sen olkapäähän taidolla laitoit.

Menikö varmaan oikeaan paikkaan…,
minä epäillen kysyin.

Tuohon se pitää, nivelpussiin.
Olit asiantuntija.

Kassalla vasta katsoin,
olit kirurgi… ja osaava.

Hyvin se osui, sinua siitä nyt kiitän.
Kipu lähti hetkessä,
touhu taas täydessä,
tansseissa iloisena liidän.

-runoilijan tuoksu, muistathan

---

04.04.2006
Kuvasi näyteikkunassa näin

Oi rakkaani, kuinka kauniilta näyttäisitkään tuossa asussa.
Kuinka silmäni sinua ihailisivat.
Kuinka ylpeänä vierelläsi kulkisin,
sinut ihaillen syliini sulkisin.

Kuinka kauniisti se sinua pukisikaan,
korostaisi olemustasi herkkää,
olisit kauneutta pelkkää.

Minä katselin vaatetusta ikkunan,
liikutuin, sinua ajattelin,
kuvittelin…
sen muistoksi kuvasin.

Näetkö rakkaani saman minkä minä näen,
sinä olet siinä.
Mielikuvani lopun täyttää,
kaikki niin kauniilta näyttää.

-harri

---

31.03.2006
Slurps & Maiskis

"Maiskis", minä sanoin ja sinua halasin,
pitkästä aikaa tapasin.

Olen ajatellut sinua,
sinulle runoja kirjoittaa.
Istua nurkkaasi,
asiakkaitasi sanoillani virvoittaa.

Nivoisimme yhteen tuoksut ja tavarat,
iloisen mielen ja maailman avaran.

Minä sulan syliisi, pikku Slurps.

Minä näen, sinä elät.
Syntymässä uudeksi oon minäkin.
Silmäni kirkkaat iloon vedät.

Lattiallasi tanssimme sulavan tangon.
Silmin iloisin, kasvoin nauravin, ihanan rumban.

-harri

On muuten Helsingin kaunein kauppa
Fredrikinkatu 19, Viiskulma  ->

---

27.03.2006
Lotta - sairaanhoitaja

Kun elämä sisaren hellän vierelle antaa.
Näyttää uutta elämää ja päivässä heikkoa ja sairasta kantaa.

Ne päivät on raskaat, pää kysymyksiä täynnä.
Kivut ja säryt, elämän epävarmuus, läsnä.

Ystävät, tuttavat, sukulaiset, huolissaan.
Äiti, isä, rakas rinnalla, kysymyksineen hiljaa tuolissaan.

Vaan sisar hellä,
hän vierellä valvoo.

Huolehtii lääkkeet ja letkut,
kuuntelee huolestuneen metkut.

Jaksaa hymyillä toisen tuskan keskellä,
luo toivoa raskaalla hetkellä.

Sotakin meni ja naisia vaati,
tehtäviin tarttuivat sydämellään,
kuin tyhjästä hoitajan taitoja kaapi.

Sydän suurin hoitaja on, sen taito ja lämpö aito.
Koulutus ja osaaminen vasta toisena tulee.

Ei sitä vähätellä pidä, vaan kuitenkin…,

kasvojen kirkkaus,
mielen keveys,
toisen rinnalla kulkeminen,
kuin syliin sulkeminen.

Sanat rohkaisevat,
ymmärtäväiset kosketukset:
"Olet ihminen,
minulle tärkeä, vaikk' tää onkin työ,
työ joka ei minun kauttani toista lyö."

-Lotta

---

22.03.2006
(mökkireissun satoa)
Hiiren valinta

Minä sinulle loukkuja laitoin - kokonaisen patterin.
Vieri viereen pyydykset asetin, myrkkyä astiaan.

Kaiken eteesi pahvilaatikkoon taitoin.

Piditkö halpana minun ansani,
ruokani, sisälmyksesi polttavat,

kun itsesi tyhjään roskikseen pudotit,
tuli nälkäkuoleman oltavat.

-harri

---

15.03.2006
Kissojen aika

Elämä pienissä syttyy.
Aukeaa nuppu auringon ensi säteistä.

Mistä ne tietää, että pääsiäinen on tulossa,
kissojen aika,
pehmeä keväinen juhla.

Vapaus ja valkoinen.
Siin' loistaa värit Suomen.

Aurinko, taivas, kevät,
kurkkii jo iloinen kesä.

Laulaa linnut,
riemuitsee rinta,
rakentuu moni onnellinen pesä.

Katsele, kuuntele…,
luonto herää, meri vapautuu.

Istu hetki silmin suljetuin,
padottu sisäisesi avautuu.

-harri

---

16.03.2006
Miauu…

Kuului ääni hiljainen,
roskiksen osastosta yllättäen.

Istuit nurkassa.
Katselin, etsin..., sinut näin.

Joku sinne jättänyt,
onneksi ei laatikkoon heittänyt,
vaikka hyljännyt, ehjänä säilyttänyt.

Ajatteliko lie, jospa joku löytäisi.
Ottaisi omakseen,
antaisi kodin uuden.
Jättikö sinulle toivon suuren.

Katseeni sinut löysi,
istuit hiljaa,
lasinen turkkisi värisi.

"Sinäkö siellä miukasit,
sinä punainen kissa pieni.
Tule,
tule mun kassini lämpimään,
tule kotiini elämään.
Siellä on ystäviä pieniä,
joiden kanssa saat iloisena kelliä."

-harri

---

15.03.2006
Kevät pillejä rakentaa

Kevät pillejä rakentaa,
uuden elämän korkeita ääniä,
lintujen lauluja…

triit…triit…
tsiu…tsiu…tsiu
ti…ti…tii…
tititi…tiitiitii…tititi  (sos)

Mitä, huusiko joku apua,
vaiko sisäiseni vain huolesta huokas
tämän keväisen kauneuden keskellä.

Kevät tulee - taas kerran.
Kantavat aamuhanget, luistavat sukset.
Pian krookukset, pajujen pienet kissat.

Elämän vapaus talven puristuksen jälkeen,
vaikka niin kaunista pitkään olikin.

Tulee kevät - tulee kesä.
Missä on minun onneni pesä.

Rinnalla, rinnalla, pikku Harri!

Siinä kulkee sun onnesi pesä.
Tulee yhteinen ihana kesä.

-harri

---

13.03.2006
Sisäinen lapsi

Katso, mun sisäiseni huutaa.

Se uskoo kuin pieni lapsi, että kaikki on mahdollista.

Se vaatii, ja uskoo saavansa,
eihän sillä mitään rajoitteita ole.

Silmin suurin katsoo: "Anna!",
ja uskoo omistavansa.

Tahtoo,
ja jo näkee toiveensa edessään.

Kuka voisi vastustaa tätä uskoa, tätä toivoa,
tätä odotusta silmien kirkkaitten.

Kuka voisi olla vastaamatta,
kuka voisi olla kuulematta,

…mun sisäiseni ääntä.

-harri

---

Hyvää naistenpäivää, kaikki ihanat naiset

08.03.2006
Ihmeellinen nainen 

Nainen, sinä vain katsot minua ja
ymmärrän heti miten pieni olen.

Sinä vain kosketat minua ja
ymmärrän heti miten avuton olen.

Sinä puhut minulle ja
näen heti miten ymmärtämätön olen.

Sinä pyydät minulta jotain ja
heti sinua palvelen.

Sinä et osaa jotain,
minä teen sen kiireesti ja suurella innolla.

Nainen, mistä sinulle kaikki tuo tahto,
tuo voima,
tuo näkökyky elämän pieniin asioihin,
suurista nyt puhumattakaan.
Mistä tuo ihana avuttomuus.

Nainen, mikä sinussa on.

Kun katson silmiäsi, olen sanaton,
kun katson huuliasi, olen levoton,
kun katson vartaloasi, olen tajuton,
kun lepään vierelläsi, olen uneton.

Kun en näe sinua, olen onneton.
Kun sanot, että sinun pitää ajatella, tulen hulluksi.

Nyt sen keksin!  Olet minun musta aukkoni,
jota en osaa selittää,
joka vetää minua puoleensa ja imaisee itseensä,
johon minä kaikkineni katoan.

Tulen osaksi sinua.

-harri

---

07.03.2006
Soitan sinulle elämäni laulun

Kuulethan, pienoiseni, minun soittimeni äänen.

Näethän kasvoni kirkkaat,
näethän elämäni vaatimattomuuden.
Tunnethan minut.

Minä luotan elämään.
Vaikka elämäni onkin vaatimatonta,
minä saan tehdä sitä mistä sydämeni riemuitsee.
Vain se on minulle tärkeätä.

Katso miten onnellinen olen.
Näetkö missä minä olen.

Olen onnellinen sisälläni,
ja se onnellisuus on suurinta mitä maailma voi tarjota.
Olla onnellinen sisällään.

-elämän soittaja

---

07.03.2006
Nalle rakastaa

Rakastan sinua, sanoo nallesi pieni,
tarjoaa sydäntään hellää.

Yhteisistä haaveilee,
silmin kirkkain sinua ihailee,
odottaa syliä hellää.

-nalle

---

16.08.2003
Patsaat

   Kun niitä katsot, niissä itsesi näet. 
   Ne sinua kuvaavat, sinun olemustasi ja tekemisiäsi. Sitä missä nyt olet ja seisot.

   Vanhempi on viisaampi, elämää nähnyt ja edelleenkin näkee. 
   Harkiten kulkee ja määränpää on tarkalleen tiedossa. 
   On kellot ja kiikarit, joilla paikka ja aika selvittää. 
   Siinä on sinun ulkoisesi tänään, ja se on hyvä.

   Vaan tämä pienempi, se on sisäinen minäsi....

---

15.02.2006
Pikku veijari

Mitä sinusta ajattelisin, pikku veijari.
Tulit tupaani omine lupines,
vaan ethän sitä tiennyt.

Tulit viettisi mukaan hakemaan ruokaa,
vaiko kylmän päivän suojaa.

Minä sinulle olin jekun järjestänyt,
loukun vanhalla juuston palalla.

Sinä nuuskit ja levylle tallasit,
räps… oli niskasi hajalla.

Mitä nyt mietin, kun sinua katson.
Olenko onnellinen,
olenko sankari kun sinut, sotkijan, kiinni sain.

En oikein tiedä mitä ajatella,
vaan onhan turkkisi yllättävän kaunis,
en koskaan ole sitä näin nähnyt.
Ennen vain myrkyllä koloosi tuuperruttanut.

Viimeinen ateriasikin jäi syömättä.

-harri

---

29.01.2006
Kallio, kevät tulee

Kallio, sun kevääsi tulee,
aurinko jo lämmittää.

Nostaa esiin kauneimman puolesi,
saat pian heittää yltä talvisen huolesi.

Lumet sulaa,
loka poistuu,
uusi kevät sylissäsi toistuu.

Se tulee taas,
auringon valo sen kertoo.

Hohto seinissä, kattojen pelleissä,
luonto eloon virkoo.

-harri

---

11.1.2006
Kus… eiku pisuruusu

Matkalla ruusun tein.
Oonko lie jumala tavallain

Tein ruusun talviseen hankeen.
Osasin.
Tai, osaamattani syntyi, ihan itsekseen.

Siinä se nyt on, mun ruusu.
Omatekemä.
Puhdas ja aito.

Ylpeilenkö tällä ruusullain,
jonka hankeen laskin laulain.

Kun mieli keveni lastin myötä.
Eihän tämä ollut edes työtä.

Vaan tulos yllättävä muotoineen.
Ruusu outoine väreineen.

Ei piikkejä, ei tarttuvia okaita.
Vain pientä tuoksun leuhua.

Pakkasruusuksi sen ristiä voisi.
Tai kusiruusuksi.

Mikäs tään puhtaampaa oisi.

-pisas (so)

Voi sun juttujas,
mee takas pehkuihis.

---