Ehdota Sinä oma helmirunosi, lisään sen tänne.

02.10.2007
Metsätiellä

Kuljen kaunista metsätietä,
katselen oksia puun,
sinitaivasta ikuisuuteen siintyvää,
tuuli metsään sulkeutuu.

Loistaa lammen pinta kirkkaana,
auringon säteitä,
häikäisee hetki, kuva ihana,
kesäisiä muistoja.

Siin' kävelläänn sanatonna,
sormet sormien lomassa,

kerroit jotain, kuvasit asiaa kaukaista,
näytät jotain ohi lentävää,

ajatuksistani heräsin
kuuntelin, nyökkäsin,
luonto ihmistä hiljentää.

Ei kauneus tarvitse sanoja, kosketuksen vain,
käden käteen, tai hipaisun hihassain.

Olet siinä, en matkaa yksin,
yksinäisin ajatuksin.

-Oi, millainen mäki.
-Katso, miten kaunis puu.
-Voi, miten tuo kaareva koivu kuuseen kurkottuu.

Jakaa hetki, kuva yhteinen,
pieni asia, vaan niin suloinen.

Siin' kulkevat kaksin yhdessä,
metsäpolkua,

toinen on hiljaa,
toinen pienesti puhelee,
hetkin molemmat omiaan kuuntelee.

Vaan, jokin yhteys,
joku puhuu ja kuuntelee,
lämpö rinnassa, hyvä mieli toisesta,
sydän sydäntä suutelee.

-hiljainen rinnalla

--- 

01.10.2007
Kyynel, voima herkkyyden

Ystäväni, olet oikeassa,
jos elo vain pelkkää iloa ois,
olis tunne pian sanoista pois.

Kyynel on voima herkkyyden,
kosketuksen hellän lämpöisen.

Siks' kiitettävä lie murheesta,
jo aamusta matkassa kulkevasta,
päivällä itsestään muistuttavasta,
illalla uneen mukaan tulevasta.

Ei, ei... ei uneen mukaan tulevasta,
unessa nautin muusta,
unten valtakunnasta.

Hurjia nekin monesti,
sotia, murhia ja tappeluita,
pelkoja, ahdistuksia.

Ja kun aamulla unestani herään,
huokaan, …en ajattele niiden perään,

ja murheeni tää maallinen,
onkin niin pieni, vain hetkellinen.

Mursiko murhe päiväinen,
rikkoiko sisäistä maailma unien,
pehmensikö sanojen esiin tulla,
...voi millainen kasvattaja minulla,

totinen, vaan niin armahtava,
vain hyvää tahtova, ma toivon,
...ett' joskus saisin vaivastani voiton.

-harri

--- 

25.02.2007
Hellän syli hellälle

Sinä toivoit että piirtäisin nimesi tähtiin,
että kuvasi kulkisi saatossa vuotten tulevain,
sieluissa rakkautta kaipaavain.

Miten antaisi muistosi, elämäsi hetki, uskoa muille,
elämä olla voi ihana retki hiljaisille suille.

Kuinka tanssi, kuinka kehojen kiinteys,
liikkeitten sulavien ihanuus,
voi kantaa sielua sielun syvyyteen asti,
kuinka koskettaa toinen voi toista niin taitavasti.

Kuinka yhteinen katse, silmien kirkkaus, hyväksynnän ihanuus,
voi kantaa syliin toisen, jossa helppo kaikkensa toiselle antaa,
yhdessä liitää hetkiä pitkin maailman kaukaista rantaa.

Kuinka hellä on hellän syli hellälle,
kosketus herkkä toisen kosketukselle,
keho ihana alastomalle,
suudelma suudelmalle,
tunne ihana tunteelle,
…aamun kauneus vierellä heräävälle aamuiselle armaalle.

Tämän toivoit sa piirtyvän taivaitten kansiin,
kulkevan matkalle kaukaisen maan,
jota ihminen vain ihanin hetkin voi tavoittaa,

että piirtyisi sinun onnesi liitäviin pilviin,
sataisi sieltä ihanain ihmisten lempeä kaipaaviin silmiin.

-harri

--- 

09.11.2006
Ihmisen toive rakkauden

Ihmisen toive rakkauden,
on löytää ihminen joka särkee sydämen.

…Ja sitten hän särkee sen,
tekee toisesta onnettoman, onnellisen.

Tavata ihminen jolla on tuo särkemisen voima,
hän on juuri se oikea jota etsinyt oot.
Kaikki muu jää vierellään varjoon.

Etsi siis se ihminen, joka rikkoo sun sydämen,
sillä ilman sydäntä vuotavaa,
ei ole elämää rakastavaa.

-harri

---

Kun aamulla herään

Kirjoitin sinulle runomme alun,
kun vasta tunnustelimme tunteita yhteisen halun:

Kun aamulla herään katson kasvojasi kauniita,
sinä nukut vielä,
en herätä sinua,
minä vain ihailen sinua…

-

Tapasimme outoja teitä, ovellasi kohtasimme,
vielä tuntemattomat,
…heti halasimme.

Toisemme jossain sisällä tunsimme,
yhteytemme silmistä loisti,
sydämet yhteistä sykettä toisti.

Kosketin hiuksiasi, poskeasi silitin,
"olet kaunis", sanoin,
ja itseni rinnallesi viritin.

Tanssimme ihanan illan,
sylisi sylissäni tunsin,
seurastasi, nuoruudestasi, iloitsin.

Mikä ilta, ja mikä yö,
mikä ihana silitysten yö,
kello ei aikaa lyö.

Kaksi lämmintä sydäntä, toistansa kaipaavaista,
hetkessä niin rakastavaista,
sylit syleissä yötä kulki,
toinen ain vuoroin toisen syliinsä sulki,
aamu aukeava toi runon alun niin ihanasti julki:

Kun aamulla herään katson kasvojasi kauniita,
sinä nukut vielä,
en herätä sinua,
minä vain ihailen sinua…

-harri

--- 

07.11.2006
Kulkee elämä oksia vailla

Kulkee elämä kuin oksia vailla,
ei osu mihinkään,
ei ketään kosketa,
ei kukaan näe,
ei ympäristöä kaunista.

Elo kuin oksia vailla,
ei kukkia mistä kasvaisivat,
ei lehtiä mistä aukeaisivat,
ei paikkaa mihin linnun laskeutua,
ei varsia mihin aurinkoa,

vain juuristo piilossa vaippain alla,
kylmyyttä, yksinäisyyttä, kaikkialla,

hiljaista,
kuollutta,
elämä kuin sanoja vailla,
...elämä ystävää vailla.

"Onhan juuret!
Katso, onhan juuret,
ja millä vaivalla ne juuret on suuriksi saatu,

miten leviävät laajalle,
miten ulottuvat syvälle maahan mistä voimansa saavat,
ei vaikuta sinne oksiston haavat.

Ei ees leikkaus raju mi mieltäsi painaa,
vaik' mietit sitä, eikä anna se rauhaa.

Ei vaikuta leikkaus, se vahvistaa vain,
oksia vailla juuret enemmän voimaa saa,
...ne hiljaisuudessa kasvaa.

Näe tiesi kasvuna vain,
juuret suuret tavoitteenain,

ja annas olla kun kesä saa,
kuinka kauniisti kaikki taas kukoistaa,

miten voimaa uutta ne pulppuaa,
kun hetken sielusi kaikesta levätä saa.

Älä katso lehtiä, älä kukkiakaan,
älä varsia pitkiä huituviaan,

katso maahan, katso miss' voima piilee,
katso missä kaikki kauneus todella on,
alla kuoren mi voimaton,

katso taivaalle miss' alku on kaikkeen,
missä juuret oikeasti on,
sieltä kaikki kasvu alkujaan on."

-harri

--- 

Ontto sydän

Tyhjiö ammottava täyttää mun sydämein,
sieltä rakkaus repien lähti.

Lähti tunteiden kohde, kosketuksien,
ihailevien silmieni kirkas tähti.

Millä täytän tyhjiön mi kirkuen hellyyttä huutaa,
millä ruokin silmäni nälkäiset,
millä kostutan huuleni tiukat ja viiruiset,
hetki anna ei unelle ruokaa.

Onttona kaikuu sisäisein, lempi polttava hetkessä lähti,
mull' on kylmä, oi kylmä, rakkahin,
millä peittelen revityn sydämen,
joka vuotaa vain kylmää verta.

-harri

---

Jos koko ajan pelkää

Jos koko ajan pelkää että toinen suuttuu,
että kaikki jostain vain yhtäkkiä muuttuu.

Jos koko ajan pelkää,
se painaa kumaraan selkää.

Se tekee ihmisestä aran,
sitoo hänet toiseen heikkoon,
joka toimillaan ja eleillään kuin koko ajan varoittaa:

"Jos teet väärin,
tai jos teet vastoin kuin minä pidän,
silloin olen vihainen,
silloin mökötän,
silloin sinulle suutun."

Voi mikä kahle se onkaan elämälle,
koko ajan tutkia tekojaan.
Arvioida, miten toinen tekemisiin suhtautuu.
Säilyykö onni ja autuus,
vai hajoaako kaikki taas käsiin.
Taas kerran… taas kerran.

Voi, Jos koko ajan pelkää mitä toinen sanoo tai ajattelee,
silloin on itsensä elämältä lukinnut,
elämältä, jonka tulisi olla vapaa.

Vapaa, jossa ihminen sais mielin iloisin mennä.
Nauttia ja laulaa täyttä kaulaa.
Ajatella omiaan,
tehdä omia tekojaan.

Ja toinen jos rinnalla on, hän kannustaa.
Rohkaisee elämään,
auttaa ja tukee huomiseen.

-harri

---

Ihmisellä toive lie yhteen ainoaan

Ihmisellä toive lie yhteen ainoaan,
löytää rinnalle toinen, joka rakastaa.

Se aarre on kuin taivainen,
matkallaan jos sellaisen kohdata saa.

Se lahja on suurin,
kun toinen toisensa täällä alhaalla saavuttaa.

Sitä etsii hän, etsii ja kaipaa,
sydän rinnassaan yöt päivät kuin näkymätöntä haikaa.

Minä tullut oon tänne jo aikoja sitten,
etsinyt ja etsinyt sieluni puolta,
sitä toista,
välillä huhuillut kuin kaukaiselta suolta.

En löytänyt, en löytänyt aikojenkaan takaa,
yhtäkkiä hän onkin siinä ja vierellä makaa.

-harri

---