Aamu avautuva uus
kuin uusi tuttavuus
   tuntematon
      salaisuuksia täynnä.

30.09.2010     Tervasaaressa

Minne kuljen

Täss' istun
Tervasaaren rauhassa taas kerran

ja mietin tulevaa,
se lie suunta
johon kannattaa katsella
ei menneitä miettiä
nehän ovat takana:
viisaus saatu
   opiksi otettu
      suunnat valittu
         uskottu.

Kaunis kesä meni
elämää muutti
uutta toi, uskoisin,
ovia avasi jonnekin
jotakin lie sulki
   - mies oudoissa kulki.

Vaan minne kuljen
kun tästä lähden
- kotiin tietty -
vaan laajemmin
   elon uuden ulottuvin
      vanhoin unelmin
vaiko jo uusin taas

- uusi vanhaa vahvistaa.

Vaan, miten toteutan sen
eloni kuvan
      merkityksen
sen unelman
      min piirtyneen huomaan
         syvälle sisälleni mun
päivittäisen haaveilun.

Vapautunut monesta
   kuin kohta kaikesta
paitsi unelmasta
   se minua käskee
      pakottaa
         usein öitäkin valvottaa

vaan miten jatkan
onko jokin ovi jossain
josta pitäisi sisään puikata
ovella huikata: -Minä tulin! Olen tässä!

Vaiko vain odotella
ja kuunnella
piehtaroida tulevan unelmia.

Niin, kuka sanoisi sen
kuka ohjaisi oikeaan
suuntaan ovea kolkuttamaan

siis, jos sellainen ovi on
jos jossain…sellainen ovi on.

 

-Ovia on aina.
Jokainen aamu on ovi
ja sen takana uusi
   ennen elämätön
      ennen näkemätön
- aina uusi.

Ja vaikka näyttäisi se samalta
kuin eilinen
on kuitenkin aika
joka on toinen

ja aika aina se tekijä
joka mukanaan
tuo muutoksia.

Aika odottaa
oikeaa kohtaa tulevan
mi täyttää unelman
yhden siitä
yhden osasen vain
sillä tiehän jatkuu
kulkea unelman kanssa rinnakkain.

ja se unelma
se kantaa sinua
ja vuosia tulevia

eikä vähene tehtävä
      kasvaa vain
sanojen matkassa
      rinnakkain.

Tämä olkoon suuntasi
uudesta ovesta
ain uuteen aamuun
ja avoimin mielin
saat laulaa
uudistuvin kielin.

Tätä tänne kysymään kävelin
Tervasaaren rantaan
tämä paikka monesti
vastauksia kysyvälle antaa.

"Ja kera syksyn lehtien
hääkellot heille soi…"

Tuon tuuli jostain
mieleeni toi
ja kameran taskustani kaivoin...

 

Ja kotiovella
hyräilin laulua
kuin ois muistuttanut minua vanha mestari:

"Elämä on kaunis
    ja hyvä elää sille
jolla on aikaa
   ja tilaa unelmille
- ja mielen vapaus
   - ja mielen vapaus."

  *

02.09.2010

Kulkea polkuja edellä

Kulkea polkuja edellä
yksin kartoittaa
   on avartavaa
      ja opettavaista
         uutta esille tuovaa
jos huomaa jälkeen sen
joku muukin kulkenut
tien yksinäisen
   - se vahvistaa vain.

Vaan kulkea edellä yksinänsä
on parempi
kuin kulkea perässä
   - tieltä vaikea eritä.

Yksin ei voi poiketa
koska tie edessä avoinna
vapaana uusia katsella ja huokailla:
     -Oi, kuinka kaunista!

Siks' hyvä on lukea ja tutkia
vaan parempi on ensin
yksin kulkea ja löytää
mitä eteen varattuna
   avattuna
      ja siitä iloita.

Varmistus tulee aina perästä
                          jos sellainen on
vaan edellä kulkevan osa
on uskomaton:
   uudet maat
      uudet kuvat
         uudet luvat avata ja tutkia.

Vanha kaivos jo koluttua
mitä hyötyä siitä
jotain pieniä rippeitä
ehkä varissut muilta
jo ruokituilta suilta.

Mutta uusi kaivos
   uusi ulottuvuus
on mahdollisuuksia täynnä
uusia kokea ja nähdä.

Ja se on tien tarkoitus
ei kulkea rajoja
vaan vapaana rajattomia.

Se on ainoa tie
saada oikeata kasvua.

Näin täällä
tämän uuden maan päällä
tulee kulkea
mielensä menneiltä sulkea
ja ojentautua uusiin ain uutena aamuna
se pitää mielen puhtaana
ja tien raikkaana.

Sitä kannattaa kulkea
vaik' maailma täynnänsä
jo valmiita kuvia.

Ja jos varmisti joku sun löytösi
varmisti menneiltä teiltä
miss' kulki hän ennen sinua
hän kulki lähellä minua
joka ohjaa nyt myös sinua.

Hänellä kuitenkin kasvunsa oma
   omansa ulottuvuus
sinulla uus
ja sen matka
   on salaisuus.

Siis, sulje kirjasi
ja keskity uuteen
ei vanhoista hyötyä nyt
 - ne ovat jo löydetyt.

Peuhata niissä
on pyöriä menneissä
vaik' tarkoitus on
etsiä uusia
ja kasvaa niissä.

Tässä on viisaus
jossa ymmärrys on.

Se on järjestys tämän maan
se tulee muistaa
ei luistaa menneisiin
vaik' sielläkin kaunista
ja tarkoitus on
kasvaa ja uusia kuvata
   - uusia luvata.

Nyt vasta portteja koluttu
ei sisälle kuljettu
   kuin tämän uuden maan
se porttejaan avaa
ja takana niiden
   on uusia maita
      ja maailmoita
siellä on kaunista kulkea
   ja etsiä lupauksia.

 

 
Ja Lupaus…
se on unelman jälkeinen odotus
sillä lupaus
on enemmän kuin unelma
se on täyttymys

sillä, jos on lupaus
se on jo toteutus

sillä, täällä lupaus pitää
ja lupauksessa jo
sen täyttymys itää.

Siks' lupaus on tärkeä
siinä on suunta
ja oikea suunta on suurta.

Ja sillä on arvoa ihmisille
tulevaan matkaaville
antaa lupaus suuremmasta
   paremmasta
lupaus, joka pitää
ja siitä jo annettu siemen
alkaa ihmisessä itää.

Näin on matka unelmasta
kohti lupausta
ja lupauksesta matka jatkuu
kohti toteutusta.

Merkillinen tie
se perille vie
vaikka toteutuskaan vielä
ei ole perillä

sillä siitä edelleen
on vielä outoja tasoja
kohti korkeuksia
   suuruuksia
joit' ei ihminen tavoita

se edellyttää suuria muutoksia
ja salaperäisiä kulkuja
joita vaikea
sanoin kuvata.

Tänne suuntaan
kannattaa kuitenkin katsella
ja uusiin uskoa

sillä usko
on se voima joka kantaa
ratkaisuja antaa
ja tietä avaa

sillä ilman uskoa
ei voi avautua tulevia.

Ja usko
ei ole sitä
mitä ihminen uskolla ymmärtää
vaan usko on jotain
                     ihan muuta
se on voimaa suurta ilman kohdetta
   se on luottamusta
      kutsumusta
         odotusta jonkin sisäisen
jolle ei ole vielä kuvausta.

Näin kuljin mä hetken
kun siirryin kirjoista pois
kirjoista ihanista menneitten teitten
   - ei sumuinen aamu
kirkkaampi olla vois.

Ja minä huomaan
kuinka vaikea on uskoa
ja heittäytyä
      uuden tuntemattoman varaan
vaikka nyt ymmärränkin enemmän
      - tää tie on vapaan.

 

Uusi aamu
   uusi ovi
      uusi mahdollisuus….(jatkuu alempana)

  *
 

Niin,
hyvä on kulkea yksinänsä
hyvempi rinnalla toisen,

vaan jos ymmärrys yhteinen
ei tie yksinäisen
niin yksinäinen.

06.09.2010

Lammen henki

Lammen henki
      salainen
kuunteli rannan huokauksen
kuunteli kahden ihmisen
      - kahden onnellisen.

Mitä kuunteli,
mitä ajatteli heistä,
lammen virvoittavan kastaneista,

mitä tunsi ihoista pehmeistä
   ajatuksista lempeistä
jotka viileä vesi viel' virvoitti
   onnelliset yhteen kiihotti.

Lammen henki kuunteli
   kuunteli kaiken sen
hiljaisesti hymyillen.

  *
 

03.10.2010

Uusi aamu

Uusi aamu
   uusi ovi
      uusi mahdollisuus
edetä
   kasvaa tiellä
      avoimella mielellä.

Eilen etenin kauas, sen huomasin
kun kuvauksen uudelleen luin
                               ja ymmärsin
miten hyvä voi kasvaa
parhaan vastustajaksi
esteeksi uuden kasvulle
   uusille lupauksille.

Ja silloin on tie hukattu
jos vain vanhoissa riemuittu.

Vanhoillakin sijansa
ei kaikilla oikeutta uuteen
siks' kasvun tie kauas
      ei ole jokaisen osa
löydetty antaa monille
iloa ja nautintoa.

Heitä vartenhan se
tie kuljettu ja uskottu
heidän perässä tulla
katsella elon kauneutta.

Mutta joillakin
   on osana raivata
      etsien kulkea ja uusia kuvata
         lupaukset todeta
ja toisille jakaa
näin kuin yhdessä
matkaa jatkaa.

Tämä on järjestys
   näin on ollut aina ja kaikessa
yksi edellä urheana
toiset perässä rohkeana uskoen:
   raivattu tie
      perille vie,
perille jonnekin…

ja perille
on vain suunta
   suurempiin unelmiin
      ja lupauksiin.

Näin edessäni suuren vuoren… (jatkuu alla)

  *

03.10.2010

Suuri vuori

Näin edessäni suuren vuoren
 

sen rinteellä monia teitä
ja matkaavia virtoja
kohti ylöspäin kulkevia
hitaasti lipuvia.

Edessä ain yksi ja hiljainen
kuin tietäisi suunnan sen
näkee kukkulan laen
               mihin kurkottaen

ja laelta ain uuden laen nähdä saa
ja matka jatkuu kuin ikuinen
etenee etsijä hiljainen.

Ja takana
jossain kaukana
tulee seuraajien joukko
polkua puhkottua
omaten uskoa
ja uskottua lupausta:
tätä tietä kannattaa kulkea.

Ja vuori
   kuin suuri ja pyöreä
ja virrat
   kuin alas vettä valuvia
pienestä purosta ain alas laajeten
vuoren juurella
suuren alueen vallaten.

Ja järviä paljon
erillään muista
ja vuoren lupauksen
voi kuulla järvien suista.

Ja eri puolilla vuorta
on eri lupauksia
kaikki huipulle kurottavia.

Vaan matkaa…
matkaa viel' paljon on
ja ylhäällä vain yksi laki
   - ylhäällä…vain yksi laki.

 

Tämä oli kuvaus tämän aamun:
   uusi ovi
      uusi kuva
         uusi lupaus suuresta yhteisestä
ihmiskunnan tehtävästä
joka aamu uudesta.

  *

 ...jatkuu alla...

04.10.2010

Voiton torvet

Ja ken katselevi
   ylhäältä
      vuoren harjalta
alas laaksoihin
hän nähdä voi
   ja kuulla
miten voiton torvet
   itse kullekin soi
kun lähestyvät samaa lakea
ja samat taistelut
kullakin takana.

Ja hän voi huomata
ett' eri suunnista
   sai perille päästä
eikä vuori korkea
   ketään säästä.

Mut' ylhäällä
   harjalla
on kilpailu
   paremmuus
kaukana

ja silmin
   mielin avautunein
hän voi todeta
ett' maailmassa olikin
monta totuutta

joita kohti
   voi matkata
ja vihdoin
perille päästyään
voi ihmetellä näkyä

- näkyä alas
   ja näkyä ylös
miss' peilikuvana
piirtyvi tää:
"uusi perillä"
kaukana häämöttää.

Tässä piirtelin näkyä
   mökin hämärässä
      yön rauhassa
katselin mielikuvia
      unelmia
jotka jatkuivat
      jo unelmien taa
ja huomaan:
      unelmat vain suuntaa antaa.

Tuota kuvaa
katselin jostain kaukaa
se tulivuorta muistuttaa
      - ja uusia salaisuuksia avaa.

  *

03.10.2010

Maalattu on maisemat

Maalattu on maisemat
ei totuus löydy yhdestä
      ei monestakaan
vaan kaikista
kullakin omansa
ja jos joskus
kohtaavat oikeasti toisensa
on kuva avartuva

sillä ylhäällä
   vuoren harjalla
on kaikki kaunista
tuli perille
mistä suunnasta tahansa
kullakin tie omansa.

  *

04.10.2010

Hetki sylikkäin   (naapurin pikku Reetalle)

Pieni taimi
      ihmislapsosen
käsi pieni
      käteen vanhuksen

silmät kirkkaat
silmät kohtaavat
toinen katsoo kauas taa
toinen jotain tulevaa

molemmilla
      pieni hetki olevaa.

Käsi pieni
      kädessä vanhuksen
syli lämpöinen
      lämmitti hetken toinen toista.

Oi elämä!
     ...älä hetkeä mielistä poista.

-se vanhus

Minäkö! Ennn-O!

Mutt' silmien suunnasta katsoen
näen totuuden.

Talleta sanat
ne kätkevät
      salaisuuksien maailmat.

  *

12.10.2010

Valkean sulan sanoma

Valkoinen sulka
kotioveni luona…

-Mikä sinut siihen
   näin ylös
      kauas kadulta?

-Luoksesi sun
outoja teitä
et ikinä arvaa
kuinka monia mutkia piti tehdä.

-Asiasi lie tärkeä
kun näin paljoa vaivaa
piti mun vuokseni nähdä.

-Muistutus vain
ja mielesi virkistys -
silmien alla kulkee sun ties'
vaik' vain yksi päivä hiljainen
mielesi jo huolinen

pelkäät kadottaneesi
   suuntasi
      näkysi
         unelmasi
            kaukaisen lähtökäskysi
               lupauksesi

ei kadonnut mikään
ei yksi päivä asemaa poista
ei sisäisesi hiljaisuus

sillä muista:
Aika,
se aina on ensin kaikessa
ja kun aika on täysi
toteuttaa tehtävä, teko
silloin kulkija taas
vireensä löysi
äänensä kuuli ja ymmärsi
mihin suuntaan jatkuu meno.

Toimita tehtäväsi
elä päiväsi onnekkaana
   etsi iloja
      vältä suruja
         ja murheisia ajatuksia
ne vain turhaan mieltäsi syövät
herkkää sisintäsi lyövät

kun tarkoitus kuitenkin on
onnessa, ilossa kasvaa
ja hetkisen painot
ovat vain kuin
kulkuasi voitelevaa rasvaa.

  *
 

18.10.2010

Ajan tuuli

Sinä sanoit,
         sinä musiikinopettajani:
-Opitaan rauhassa, onhan meillä aikaa,
         ja sitä tulee koko ajan lisää.

Mieleni pysähtyi - hauskasti sanottu:
"Tulee koko ajan lisää".

Vaan mistä?
   Miten?
      Mitä se on, se aika,
      jota tulee koko ajan lisää.

Onko se kuin tuuli,
joka tulee tuolta jostain edestäni
ja saman tien jatkaa tuonne
                               selkäni taa
- ajan tuuli
minua mennessään koskettaa.

Ajan tuuli
jostain tuleva
   tuo eteeni
      kohdalleni
joka hetki uutta

ja samassa hetkessä
se jo luisuu ohi
   tekoni
      ajatukseni 
taakseni vieden
   koskettamattomiin
      tavoittamattomiin

vain muistot minulle jää
muisto hetkestä
min ajan tuuli kohdalleni toi
eikä ihminen sille mitään voi.

Mitä se on, se ajan tuuli
koko ajan päälleni vyöryvä
ylitseni käyvä
      hetkiä tuoden 
kuin kuvakirjan sivuja
tai kuin filmiä
      25 kuvaa sekunnissa
jolloin kuva sulavasti juokseva
jatkuvasti etenevä.

Tämä näköala
tuo mieleeni monia kysymyksiä:

Jos se on kuin filminauhaa
kasvaako taakseni suuri kela
tai jokin kuvapankki
josta mieleni hakukoneisto
jatkuvasti etsii  menneitä tapahtumia.

Ja millainen pankki se onkaan!

Ja missä se on
      ja mistä se filmi tulee
ja… onko se jo… olemassa jossain…

  *

19.10.2010     (Mustikkamaalla)

Ajassa aika katoaa

Kun katson aikaa…

jos katson eteen päin
      en näe sitä
jotain vain aavistelen tulevan tuovan
jos katson taakse
      näen sen jo menneen.

Vaan, ajasta pian
      aika katoaa
menneitä hetkiä vaikea tavoittaa
ja tuleviin ken pystyy
näkemään kuin uniin, unelmiin
ei aikaa siitäkään
tavoittaa taida
ylimalkaan vain arvailla.

Vaan, ihmetyttää kyllä
että joku voi nähdä
   mun menneitä
katsella elettyä kuin filmiä
lukea niitä kuin kirjoitettua kirjaa.

Samoin myös tulevista
      tietää tuloksia mun unelmista
kertoo ystävistä
      joit' vielä en ees tunne lain
tulevan lupauksen matkaani sain.

Tai sairauden
   joskus kohtaavan
tai ongelman
   elon muutoksen
tiedon ehkä turhan
   ennenaikaisen.

Vaan, aikaan kaikki
      piirretty sen virtaan
kuin tuuleen
      jot' ei voi katsella
         ei kosketella
ne siellä ovat vain
edessäin, takanain.

Ja juuri nytkin
      tuulee lujasti
huojuvat puut
heinät vierelläni kauniisti kaarella
merellä vaahtopäät
tuulen merkit nään
   ja ihollani tunnen

vaan, entä aika
      se ajan tuuli
myrskyääkö se koskaan
heiluttaako rakenteita sen lujemman kerran
suurin muutoksin.

Kyllä!
Kyllä vaan,
onhan niitä nähty!

  *

20.10.2010     03.45-

Ajan salaisuutta

Aika
   ei itseänsä avaa
      salaisuuttaan paljasta
ihmisen käyttöön
   itseään valjasta

vaan, on kuin herra
         kaiken kehityksen
kaiken elon kasvun
         muutoksen

sisältäen tulevat teot
   ratkaisut
      päätökset
         ilot ja surut
ihmiset
   tapaamiset
      menetykset.

Aika parantaa
   aika hoitaa haavat
aika antaa
aika ottaa

ja kaikella aikansa
auringon alla

   - kaikella aikansa auringon alla -

- auringollakin

ja osansa kullakin.

Eikä ajatta ole yksikään
   ei mikään
      ei kukaan

sillä kaikki on piirretty
         sen väkevään virtaan
kaikki - kaikki -.

Ja vaikka luulisi
ett' kaiken itse ratkoisi
että teot itse määräsi
tulevaisuutensa itse päättäisi

se päätös siellä
jo tullessaan tuli
teko valmiina luki.

Teit sen vain
   teit ja elit
      hetket
         paikat
            tapahtumat
ja kuin huomaamatta
tulevasi rakensit
tulevat teot ja päätökset
   - tällaiset on säädökset.

Kuka sääti?
Kuka päätti?

Kas siinä kysymys.

Oliko kaiken takana joku?
Onko tulevien tekojen mukana
   jokin suurempi käsi
      tai tahto
         tai ohjaus
jokin ennalta kirjoitus
   kulku ihmisen kohtalon

   - ja onko filmi loputon
                             aluton?

Mielenkiintoista!

Jo yksi kysymys
ratkaisee tämän:

-Olitko itsesi kun tulit,
vai jostainko sinut tuotiin tänne
maan päälle?

Teitkö itse itsesi
päätitkö
   että olen tällainen tai tuollainen
päätitkö jo silloin
   mitä teet
      mitä olet
vai toiko
tekikö kaiken kuin toinen
- joku toinen jo ennen sinua
vai luuletko edelleen
että elämä on sattumia.

Päätitkö lastesi osalta
   milloin
      ja millaisen
millaisen elon heille
   millaisen luonteen
      velttouden
         vahvuuden
suvun kehityksen.

Minkä päätöksen
niistä itse teit?

Ja jos jostain kieltäydyit
jonnekin kulkeuduit
luuletko,
ettei se tiedossa jo ollut
ajan virrassa
sinua odottamassa.

Totta kai sinä teet päätöksiä
   tekoja
      hyviä tai pahoja
kauas ulottuvia
   kantavia
      vaikuttavia

vaan, luuletko
että tämän päivän päätös
ei jo eilen
edessäsi oottanut
et vain sitä vielä nähnyt

kuva ei vielä ollut
      eteesi kääntynyt
missä kaikki kauniina
valmiina seisoi
sinun kuin vain poimia se
   - sinun vain kuin poimia se.

Ja jos ihminen näkisi tulevan
   - se myös mahdollista on -
vaan tulevan muutos mahdoton.

Ja lähtösi hetki täältä pois
samoin kuin tulosi tänne
   - ei suurempaa arvoitusta olla vois.

 

Aika
   on maailma tuleva
ja aika
   on maailma mennyt

ja sinä elät sitä tässä
   otat vastaan tulevaa
      ja kuin muovaat menevää.

Ja ellet ollut
tänään tässä
et ollut enää
eilistä määrittämässä
elät
kuin kahden maailman keskipisteessä.

Ja jos aattelet
ett' jokaisella viel' omansa
voit kuvitella
salaisuuksien suuruutta.

                    (ehkä jatkuu vielä, katsotaan...)

     koala:  Totaa... yölläksä ... ton ...
     Harri:  Älä sano mitään.
     koala:  e ... joo e.

  *

21.10.2010     06.00-

Ajan kosketus

Ajan kosketus kuin julma
   ei ihmistä säästä
      ei vaivoista päästä
kaiken rapauttava
   kadottava.

Oi, miten julma!

Vaivalla hankittu
      on pian poissa
muistoissa joissa
menneet polvet
ja menneet teot.

Vaan, ei aika
julma aina
   - ei tietenkään -

toiselle aika on
         pian kasvattava
toiselle
         pian lakastuva

   - elämän kiertokulkua.

Jos kellä hyvin
toivoisi elon jatkuvan kuin iäisen
jos kellä huonosti
toivomus poispääsyn pikaisen
näin toiselle kuin ankara
toiselle lempeä.

Eikä ihmistä luotu
ainaiseksi säilyväksi
vaan käytössä kuluvaksi
vaik' monin osin uudistuvaksi
   - aikansa
         aikansa vain
kuin kellon kaulaansa
tullessa sai.

Ajan tuuli
   nopeasti tuo
pian uuden valmiiksi rakentaa
sitten alkaa nakertaa
pois lähtöä valmistaa.

Nuorena toivoisi ett' ikuista:
-Eteenpäin eteenpäin vain!

vanhempana jo jarruttain
elon kulkua rajoittain

vanhana odottaa
ett' pääsis jo pois
oishan se hirveätä
jos tämä vanhuus ikuista ois.

Ja kaikki tuo
      niin nopsaan kävi
vastahan pieni
      tänne tuli
huimassa kaaressa kaiken teki
pian viimeisen henkosen veti.

Ja joku rinnalla toisen
kaiken näki
huokasi: -Kylläpäs tämä
                      nopsaan meni.

Vaan, mistä aika tällainen
mistä kiertokulku elon mittainen?

Miksei enemmän
miksei ajaton
   - miksei vaivaton?

Kuka sääti tällaisen
pienen pätkän kullekin
sitten häviten?

 

Järjestys tarkka
kaikella on aika
toisilla pidempi
toisilla lyhyt

tasapainoon tullessa yhdyt
sen lähteissä jätät
sitten olet tasapainosta vapaa
   uusia
      menneitä
ihminen tapaa.

Jos tasapaino järkkyy
aika kaikelle pian täyttyy
   elo mahdoton
      ihminen avuton.

Kuka sääti tasapainon
kuka keksi sen
suunnitelman
      yli ymmärryksen?

Niin,
katso suuruutta
   kellä tieto
      taito
         viisaus
            valta
antaa yhdelle vain yksi päivä
ja toiselle vuosia vaik' tuhat

ja vielä valvoa
tasapainoa
ettei yksikään
viivy liian pitkään

sillä tasapaino järkkyvä
pian kaiken hävittävä.

Mieti sitä hetkinen
   - viisastuen.

Ajattele ihmistä
   jotain kiivaasti leviävää hyönteistä
      mikrobia
         bakteeria
            virusta
ajattele säätä
   säteilyä
      luontoa
kaiken tasapainoa…
 

     koala:  Pppuuuh... ja tän täss aamulla vai....
     Harri:  Joo... mutt'...
     koala:  Totaa....  joojoo en sano... en.

  *

22.10.2010

Oi elämä - oi elämä

Katsoin aamulla ihmistä
   elämää elänyttä
      suosittua taiteilijaa (Tapani Perttu)
osaavaa ja taitavaa
sydämiin koskettavaa.

Vuosia jo paljon
elämä upea takana
   - jotain vielä edessä
vaik' jatkuvaa taistelua
              vanhuutta vastaan.

Nuoruuden innot laantuneet
kopeudet karisseet
vauhti hiljennyt
   - tuhannet muistot - tuhannet -

mieli herkkä edessä kysymysten
   muistojen
      vastausten
kyynel hetkin silmälle vierähti
huuli värähti
   - katsojaa kosketti
kyynelen hänellekin nostatti.

Jokin rakkauden side
   jokin sääli
      jokin kuin kirous mielessä:
-Oi, miks' pitää ihmisen vanheta
   miksi vähetä
      miksi kadota

miksei vain saisi viipyä
elämästä nauttia
   sanoilla
      lauluilla
         musiikilla koskettaa
toisia viihdyttää
rinnalla kulkijan eloa siivittää.

Vaan, tuo aika, siitä kirjoitin jo
se on armoton
ystävä vaiko vihollinen - en osaa sanoa
vain lisää aikaa vois' toiselle anoa

vaikka, mistä tiedän vaivainsa määrän
mistä tiedän
   jos jo väsynyt kovinkin on
lähtö
erkaantuminen kaikesta
   itselle jo tuskaton.

Mutta, ihminen lie luotu niin
taistelee puolest' elämän
                        ain' hetkiin viimeisiin

ja vaikka voimansa loppu
   aamunsa kankea
      kulkunsa hidastuva
uniensa määrä jo päivät täyttää
hän herätessä
liikkeelle päästessä
     ain' elonsa päivistä nauttivan näyttää.

Oi elämä!
     Oi elämä!

  *

25.10.2010

Ranta unelmien

Soutaja elämän merellä
   pienessä tuulessa
      laitamyötäisessä
allaan turvallinen turvaton vesi
                    - jokin välähti

selkänsä takana jossain
jossain… on ranta
jota kohti airoillaan
                    - tavoitti

luottamus
   usko
      toivoen
on ranta
   on maa
          - unelmien.

  *

27.10.2010     04.30

Vanki - ja vapaa

Ja jos aikaa
      katsoo viel' ihmisen takaa
ettei hän itse
ois mitta kaikelle

ei tarvitse mennä
kuin ulkopuolelle
   metsään
      piiloon
         autiolle saarelle
               - ja aika katoaa
vaik'' ihminen ei sielläkään
ajasta vapaa.

Vaan, jos astut ylemmäs
   maan piiristä pois
tai sisemmäs
   ulottuvuuteen uuteen
ajan kulku on toinen
vaikutus olematon ihmisen

ajan käsitys ei mitattava
ei mistään katsottava
   vain tapahtuu
      vain on
aika kulumaton.

Ihminen laskee ett' ikuisuus
   - se jo ymmärryksen ylitti
tai ääretön
   - vaan viel' senkin takana tuntematon.

Mitat mittoja
           vain ihmisen
   - niin vajavaisen kehityksen. 

 
 

Vaan, ihminen hieno aina
ja mukanaan kulkee aika

mutt' yöllä
unessa
on aika kaukana

kaikki on vain
   yks' tapahtuma
      yks' unen hetki
         välähdys vain
hän kosketuksen ajattomaan sai

tai kuoleman
   pelon hetkellä
kulki silmissä koko elo
yhdessä hetkessä.

Ihminen on vanki ajallisen
ja samalla
      ajattoman vapaa
siel' uskomattomia kulkuja
hetkessä hetkettömässä tapaa.

  *

27.10.2010

Kuin vierellä kulkeva ystävä

Elon rajallisuuden
saa ain' hetkin kokea
   katsoa vanhusta
      katastrofi jossain kaukana
satoja uhreja - tuhansia -
lähtöjä nopeita

tai vaik' itsessä jokin vaiva
viikoissa kaiken lopettava

tai yks' auto ohi kiitävä
voi yllättäen olla
terä viiltävä.

Elon rajallisuus
kuin vierellä kulkeva ystävä
   - aina niin lähellä.

   koala:  Oho...

Harri:  Aai... hei koala.
koala:  Aika...pelottava..   toi
Harri:  Jaa... tuli vain jostain mieleen.
koala:  Nii, mut...

Harri:  Joo, mutt' ei sulla ole mitään hätää.
koala:  Miten-ni?
Harri:  Noku ... sinä olet vain nukke.
koala:  Mitä sanoit... mä en kuullu.
Harri:  Niin että, kun sinä olet tuollainen urhea - ei sinulla ole mitään hätää.
koala: Jaa... niinn-NO. No hyvä.

  *