Kuin kirjasto
tietojen avaimet
joill' ihmisiä auttaen
tuo avaintiedot esillen.
20.03.2015
Taikurin tietolipas
Kuinka tietäisi ihminen
hyvän, pahan, itsellen
ellei sitä kenkään kerro
- ellei omista kokemuksistaan kerro
jos piilottaa hän kaiken sen
mi sattunut on matkallen.
Siks' avattava on tietolipas.
Kuin kirjasto
tietojen avaimet
joill' ihmisiä auttaen
tuo avaintiedot esillen.
Yks' sanakin vain
yks' lause
voi olla ratkaiseva
kysyjälle, etsijälle
vahingossa kulkevalle
suunnan antavalle
muutoksen tulevalle
mielen rauhoittavalle
kehon parantavalle
ohjaavalle oikeaan
vapauteen
vaivoistaan.
Sillä muutos, se parantaa
auttaa
kuin armahtaa
käsistä ajan saastuttavain
ja valheista verkon kutovain.
Jostain lähtee tieto, taito
yhdestä sanasta arvokkaasta
kuin yhdestä pienestä siemenestä.
Yhdestä tähkästä moniksi
jyviksi
kertaantuen ain' kymmenellä
pelloksi, pientareiksi
terveyden avaimiksi itse kullekin
ja lupauksiksi elon kauneuden
terveyden
vapauden
matkan tarkoituksen auttaen
- sen iloiten tehdä
ja käydä
kaiken luvatun nähdä
ja toteuttaa omaa unelmaa
eikä jäädä paikalleen
vaivojansa valitteleen
kesken kaiken kuihtuneen
suruineen
murheineen.
Tieto on valo
ja tieto on tie
mi kulkijaa auttaa
ja perille vie.
Perille?
No, sille lupaukselle
min itsellesi antanut oot
elosi kohtaloon.
*
17.11.2015
Taikuri mittailee
Taikuri mittailee
elinvoimat ihmisen
ravinnon laadun, määrän
vaarallisen pois häädän.
Taikuri mittailee
hyvän ja pahan
rahan vallan ja sen määrän
lääkkeen oikean ja väärän.
Eivät luontaisetkaan
katsettaan tarkkaa välttää voi
monen aineen kohdalla
jo hälytyskellot soi.
Energia
on kaiken perusta
sitä on kaikessa
- joko hyvää
tai pahaa
toiset tahkoavat vain rahaa
joku todella ihmistä vahvistaa
ja parantaa.
Hyvä on myrkylliset erottaa
ettei herkkä ihminen
kesken matkan hajoa
jos uskoo kaunista
lupaavaa mainosta.
Moni on totta
moni valhetta
eikä kaikki ole samaa kaikilla
- jos jollekin on jokin hyväksi
toiselle se sama pian jo vahingoksi.
On tiedettävä hetki
ja tarve
määrä
ja aika
ettet hyvilläkin liiaksi
itselles jo kuoppaa kaiva.
Kaikkea siis määränsä
ja aikansa
siunauksensa
ja kirouksensa.
Kaikessa tulisi olla tarkkana
eikä vain kuunnella tyhjiä puheita
ja uskoa tämän päivän luuloja
- muka tosia
jotka jo huomenna voi olla valhetta
ja vaarallista.
Niin, Taikuri mittailee
hyvän erottaa akanoista
oikean ravinnon muka-ravinnoista
jotka oikeasti ovatkin vahingollista.
Tässä sitä ois sarkaa
Taikurilla;
puolustaa
varoitella
ettei tuhoais itseään herkkä ihminen
joka ei voi olla tietoinen
taustoista tarvikkeiden
tavaroiden.
Sillä, moni niin hyvältä
näyttävä
moni suussa sulava
onkin ihmistä tuhoava
- ja se elintärkeä - energia
on vähin erin katoava.
Ja mitä enemmän
se on ihmisestä katoava
sen enemmän on luvassa sairautta.
Oi, Taikuri
ihmistä herkkää puolusta
ja varoita
ihanan maailman kataluutta.
Pitää olla vain - rohkea
ja uskaltaa
oikeutta puolustaa
ja vahingoista varoittaa.
*
27.03.2015
Elämä on pyhää
Katsoa maailmaa ja kauhistua
sen menoa ja arvoja
rahan valtoja ja sotia
joss' kaiken keskiössä
on vain arvot vaihtelevat
omistaan kiinnipitäminen uskonsa mukaan
ja raha
joka on kuin paha
vaikka sillä vois' toteuttaa kaunista ja hyvää
- elämää, joka on pyhää.
Yhtä pyhä hetki
kuin on ihmisen pienen tänne tulo
on myös ihmisen elämä
ja hänen koko elämäntehtävä
joss' palvelee hän hyvää
ja sitä pyhää
- ihmistä.
Ja kiitoksen hetki siitä
ett' hän eli elämän pyhän
joss' kuin mikään ei riitä
- sillä tekemistä kyllä on.
Ja lähtö täältä,
lähtevän
toteuttanut elonsa tehtävän
kaikkensa antanut, min ehti hän
kehonsa vähenevän
lamppunsa sammuvan
ajallisensa valon.
Hän rakensi tulevansa talon
miss' jatkaa hän
sen tehtävän
min teki hän täällä
maan päällä.
Sillä raja ohut
on ajallisen, ajattoman
ja sen ylitys ei katkaise mitään
vaan, on se kuin jatkumo;
edellisen ajan mist' tänne
ja taas täältä tuleville
eikä tehtävä elon
ole vain tehtävä elon
vaan, tehtävä kuin aluton, loputon
- se pyhässä pyhä on.
Ja se pyhä on ihminen
mi palveli elonsa palvellen
kun, palavin valoin hän tänne tuli
palavin valoin toimeensa suli
ja viel' palavin hän lähtevi täältä
maan päältä.
Ja se valo on siirtyvä rajan taa
ja siellä antaa valoaan.
Vaan, se valo, palo
on tarttuva matkallansa
se valo kuin pyhä ihmisen
siirtyy toiselle, toiselle, toisellen
palvellen, auttaen elonsa matkalla.
Ja loppunsa kaunista
kun kaikki, osansa, valmista
ja lähtönsä täältä on kaunista.
Vaan, tehtäviä, oi muista
on monenlaisia
ei pyhää erota pyhästä
ei tehtävää tehtävästä
jot' ei erota
arvata
arvioida voi ihminen
mi milloinkin ol'
min toteutti tarkoituksen.
*
28.03.2015
Ihminen kohteena tekojen
Miss' ihminen on keskiössä;
yks' maailman kuva
yks' maailma
yksi sisäinen unelma
ja elämän tehtävä
miss' ollaan osallisena
häntä palvella
unelmaa toteuttavaa
tai jo tehtävän toteuttanutta.
Tai, miksei vaikka vast'
alkanutta
tänne tullutta uutta maailman kuvaa
maailmaa
jok' maailmaa muuttaa, parantaa
- vast' kömpii kohti unelmaa.
Tämä kaikki on tärkeää.
Vaan, kuitenkaan:
ei maailma ole tässä
ei maailma maailman kuvassa
ei yhden ihmisen unelmassa
siinä salaisessa
tai salaisessa kudelmassa
sillä, unelma
elon tehtävä ja tarkoitus
on suuri salaisuus
eikä vain sellainen
min ymmärtää voi ihminen.
Eikä ymmärrys, viisaus
ihmisen
ole mittari tekojen.
Ja kun vielä yhdessä
maailmassa
maailmankuvassa
yks' teko on paha
niin, toisella
vierellä kulkevalla
se paha teko onkin jo hyvä.
Ja kuinka monesti yhden pahan
teon kautta
saavutettiin suuria
ja vaik' kuin marttyyrikuolema
oli tekona kuin suurinta;
- oli kohde
ja oli toteuttaja
ja molemmat toteutti elonsa tarkoitusta.
Siks' maailma ei kulje
ihmissilmän, mielen mukaan
vaan, maailman kehitystä ja kasvua
ei ymmärrä ihminen kukaan.
Voivotella voi:
toinen pitää pahana
ikävänä, kauhistuttavana asiana
ja toinen pitää sitä tekona parhaana
ja kumpikin näkee asiasta
ain' yhden puolen
ja se synnyttää elämää
ja elämäntehtävää
ja muutosta maailman
kasvua arvaamattoman.
Mut' kaikessa aina ihminen
kohteena tekojen
tai tekemässä
jotain osaa toteuttamassa
osaansa hoitamassa.
Jotkut osat tuomitaan
toiset suuresti palkitaan
vaikka, molemmilla oli osansa
elon kulussa ja kasvussa
kiitoksessa
tuomiossa
- elon kulun salaisuudessa.
Mistä tiedät, mitä
käsissäsi kannat
mille elämän annat;
hyvälle vaiko pahalle
mille maailman kuvalle
unelmalle.
Oi, mistä sinä teidät sen
maailman koko kuvan suuruuden
ja kehityksen eteenpäin vievien unelmien.
Ei yllä ajatus ihmisen
maailmoihin valtojen, voimien
äärelle suurien kuvien
joss' ihminen on tärkeä osanen
- vaik' oi, niin pienoinen.
Mut' teko yhteinen
turvaa kasvun suuruuden ja kehityksen
toteuttaa tuloksen
suurten unelmien.
*
26.01.2015
(kotiutuspäivän
aamuna sairaalassa)
Uutta suuntaa
Kanssain kulkevat joutuvat
luopumaan paljosta jo opitusta pois
sillä kasvu pidemmälle totuuteen
ei muuten mahdollista ois.
Kas, kun tietoa oikeaa
ei ole kellään hallussaan
on vain suuntia, näkemyksiä
opittuja oppeja.
Kuka mitään itse oppinut?
Kuullut, suurimman osan vain luullut
ja siitä itselleen mallin rakentanut
- ja siihen asettunut.
Vaan, ken ei ole valmis
valmiista laduista poies nousemaan
hän kulkee vain tuttuja suuntiaan
joiss' ei ole mahdollista kohdata uutta
- sitä uutta
joka todella on sitä suurempaa suurta.
*
26.01.2015
(kotiutuspäivän
aamuna sairaalassa)
Vallan rakenteita
Vallan rakenteita:
- vanhuus tuo valtaa
- sairaus tuo valtaa
molemmat on suurta rahaa
vaik' muutos ois tarpeen
keskityttävä tulevaan
ei menneen palvontaan
kuin sairauden, terveyden unelmaan
ja paranemisen ikuiseen tahtoon.
Olisi vain ymmärrettävä
ettei tää näkyvä ole paikka
joss' tulee kynsin, hampain kiinni riippua
vaan, on osattava päästää
irti
ja haluttava jatkaa matkaa
uudelle
seuraavalle tasolle…
*
13.04.2015
Ei kaikki ole miltä
näyttää
"Ei kaikki ole miltä
näyttää", sanotaan.
Ja aivan oikein
vaik' se ymmärretään
ettei kaikki ole sitä, mitä silmin, korvin
sormen tunnoin, ihoin, tunnetaan.
Kun sanotaan, ettei
"kaikki ole"
tarkoittaa se oikeasti
että, kaikki ei ole sitä miltä näyttää
vaan oikeasti, kaikki on jotain ihan muuta
ja viel' alati muuttuvaista.
Siis, jos tänään jotain
jostain tiesit
ja luulit, että asia on niin
niin jo huomenna se saattaakin olla toisin
tulet uusiin aatoksiin.
Kyseessä asiat, ihmiset
elon päivät kaikkineen
kulkee kohti uusiin;
vanhat katoaa
lahoaa
poistuu elosta, kuvasta
ja tulee sijalle uutta
joka taas rakentaa tulevaisuutta
- niin muuttuvaista.
Joten, jos kaikki ei ole niin
kuin näyttää
se vain elon ja luonnon lakia täyttää.
Katso ympärillesi, miltä
kaikki nyt näyttää.
Ja miltä se näyttikään eilen
viime vuonna
viime vuosituhannella.
Ja katso huomenna
miltä näyttää tämä päivä.
Ihan toiselta
jo menneeltä
vanhalta…
kuin eilinen lehti
joka jo roskiin ehti.
Joka päivä kääntyy elon
uusi lehti.
*
06.02.2016
A-studio/ Talk -
Vaihtoehtohoitoa vai valetta.
Katso Yle Areenasta.
Oli pakko kirjoittaa siitäkin.
Vaihtoehtohoitoa vai valetta?
Kohtasi kaksi maailmaa;
toinen silmän ja ihmisymmärryksen
toinen ylemmän, näkymättömän voiman
eikä toinen
voi nähdä toista
mutta, toinen
voi ymmärtää toista
ja nähdä sen hyvyyden
- pahuuden.
Kuinka ymmärrys yltää vois
jos silmien eestä ei otettu
ole suomuja pois.
Vaan, paikkansa kaikella taivaan
alla
paikkansa näkyvällä
paikkansa näkymättömällä
vaan, näkyväisen
ei soimata tulisi näkymättömien maita
heille viel' tuntemattomia
eikä näkymättömiä
ymmärtävän
tulisi hyljätä heitä
jotka päivissämme niin monesti auttavat meitä.
Tosin, vaaransa kaikella
ja mikä milloinkin on se oikea
sitä vaikea havaita
sillä, kuin käsi kädessä
kulkevat ne
molemmista hyötyä ihmiselle
joka kuitenkin tässä kaikessa
on avainasemassa.
Sillä, ellei ihminen itse
parantumista avusta
turha on hoitajan vaivansa
sillä, ihmisessä itsessään se
voima on
- jos on -
ja se voima on kuin suunnaton
ja tieto, taito, kehon salaisen
on avain toipumisen.
Niin, eikä kaikille ole suotu
parantumista
ei paluuta takaisin elämän tielle
kuolevat, lähtevät ajasta pois
kuin elämän virka jo tehty ois.
Mut' ihminen
on monimuotoinen
ja tehtävänsä täällä - maan päällä
arvaamaton;
kellä tehtävänä auttaa,
palvella
kellä tehtävänä uusia oppia
kellä tehtävänä katsella ajallisiin
kenellä ajattomiin.
Ja, kuinka voisivat he enemmän
oppia
ellei ois välinettä, millä kokeilla
ja uusia tunnistella.
Siin ihminen paikallaan on
molemmin puolin;
hän, ken auttaa
ja hän, ken autettava
…virkansa sekin
olla kuin koekaniini, johon hoitoja sovitetaan
- siitä toivutaan
tai kelloja soitetaan.
Mut' viel näkymättömiin paljon
jää
ihmisillä suuresti tehtävää
mut' kasvaa hän
ja kehittyy näkyvässä
yhä enemmän oppii näkymättömässä.
Mut' hieno tavoite oisi se
ett' oltais käsi kädessä
sillä, molemmilla paikkansa auringon alla
molemmilla arvonsa rakkaudella.
Ja toinen toisessa viisaampi
toista
eikä toisen tulisi soimata toista
sillä kehitys kaikkineen on suurenmoista.
*
13.11.2015
Sairauden salainen syy
Monen sairauden syy
on ihmisen alhainen energiataso
sillä, jos se vähenee kuin tyhjiin
heikkenee elimistö
ja sen immuunipuolustus
ja terveys järkkyy.
Ihminen hajoaa
heikoimmasta kohdasta
jossa on vähiten puolustusta
ja tuo paikka voi vaihdella
ilman mitään kaavoja
tai menneitten kokemusta.
On vain se kohta
jossa ollut kuin eniten
energian vuotoa.
Ja tuota
energian vajavuutta
ei välttämättä huomaa ihminen
sillä kehonsa on niin ihmeellinen
- se jaksaa kuin loppuunsa saakka
vaik' yllänsä ois millainen taakka.
Se vain yhtäkkiä hajoaa
jostain
mi kohta ei enää jaksa itseään puolustaa
ja sairaus on valmis;
tulehdus
sisäinen vamma
vaik' syöpä
jokin outo heikkous
huimaus, pyörrytys
tai vaik' outo kuolema
- äkkikuolema.
Tai keho itse
alkaa toivoa ajasta pois
se vapautus voimattomuudesta ois.
Siksi pitäisi pystyä
tutkia
mitata
arvioida
ihmisen energioita ja voimia
ja siten ennakoida
tulevia ongelmia.
Ja katsoa
selvittää
mikä energioita vähentää
miksi se on vakavasti matkalla nollille
pian sairauden
vaik' kuoleman portille
ja hyvissä ajoin siis
ryhtyä kuntoutuksille
- ei lääkkeillä
jotka elimistöä ain entisestään rasittaa
ei vaarallisilla, turhille aineilla
ravinnoilla
joiden taustat rahoilla ja valloilla.
Sillä, niin monesti sanotaan
"se terveellistä on"
vaik' oikeasti niiden nauttiminen
on kuin matka tuomion.
Näihin maisemiin minä
matkaan nyt
kun itse olen herännyt
- ensin omissani kulkenut
matkoillani monestikin salaa nääntynyt.
*
26.11.2015
Perimmäisenkin syyn
takana
Vaikka sanonkin
ett' sairauden perimmäinen syy
on energia ihmisen, joka ehtyy
niin, viel' perimmäisenkin syyn takana
on tuon perimmäisen aiheuttaja.
Ja voi, miten paljon niitä
syitä onkaan…
Vois ajatella
ett' huonoa ravintoa jos ihminen matkallansa
ja siitä ongelmia
vaan, ei yksistään ole niin
keho upea pystyy ihmeellisiin suorituksiin
ja vähäisestäkin tekee se tarpeellista
- eikä uskon osuutta kannata aliarvioida.
Mutta se
mi ihmistä vie sairauksille
on oman mielensä liikkeet
ja sen vaivat
miten omalle elämällesi kuoppia kaivat.
No, työ tietenkin
sen stressi, jos sitä on
on tilanne jo kuin mahdoton
sillä stressi kaikki kaikkineen
monine heijastuksineen
ain ihmisen voimaa syö
vaik' kuinka ois mielekäs työ.
Mut' pahimmat
on ne salakavalat
joit' ei uskota
ett' tuottavat vahinkoa.
Niistä suurin
on suru, ikävä
kehoa niin rasittava
energiaa vaikea korvata
koska, niin kuluttava
sotkien aineenvaihtoa.
Ja sitten perässä
tulee lauma pieniä
jotka kaikki kuluttavia
- niitä salakavalia;
viha
katkeruus, kauna
pahat ajatukset ja niiden pohdinta
kuluttaa paljon voimia
huolet
murheet
pelko
mustasukkaisuus
kuin toisen vanki
suuri ilokin
elon muutokset kaikki suuntiinsa
ovat raskaita ja vaativat ponnistuksia
jotka syövät voimia
joista kaikista pitäisi voida palautua.
Vaan, miten?
Mistä saan tilalle
salaisten syömille?
Siinä jo kulkeudutaan
suurille kysymyksille
sillä, ellei tuota ratkaista
on tuloksena ihmisen vaurioita.
Toiset ottaa purkeista
toiset hakee salilta
joku metsistä, juoksulenkiltä
matkoilta vaik' kaukaisilta
monet kehoa kuluttavilta
vaik' mieltä nostavilta.
Mutta, ei mielen teot,
hyvätkään
voi palauttaa mennyttään
ehkä hidastaa ne vain
vaik' kuluttaen ain.
No, mitä sitten?
Mitä tehdä voi ihminen
vähäisille voimillen.
Keho ihana
tekee kaikkensa;
korjaa virheet
paikkaa puutteet
kantaa, kantaa, kantaa
jaksaa, jaksaa, jaksaa
- kaikkensa se antaa
niin kauan kuin jaksaa
ja samalla vaatii:
-Lepoa!
-Oikeata ravintoa!
-Elon muutosta!
-Vapautta!
-Mielen muutosta!
Se yrittää osoittaa, miss'
on puutetta
ja mikä aiheuttaa vaikeutta.
Pitäisi vain tarkoin kuunnella merkkejä ja ymmärtää
elämän suuntaa ja tehtävää.
Vaan voi, kuinka vaikeata se
onkaan
suostua kuulemaan
vaik' keho ja sanoisi
huutaisi
osoittaisi, mikä on vialla
vaik' keho raukka jo sairastaa
pian ihan hajalla.
Sille sitten vain paikkoja
vikoja korjaamaan
on monenlaisia purkkeja ja rohtoja
joista kuin ensiapua
ett' jaksaisi mieli mennä taas
- ja kehoa yhä enemmän vain rasittaa
kunnes… niin
vaiva, puute, johtaa suurempiin
ja silloin on pakko
pysähtyä
olla
vihdoin suostua ja kuunnella
kehon salaista ilmoitusta
min takana elon tarkoitusta
tai vääriä valintoja.
Ei tietenkään tuo selitä
kaikkea
ei ratkaise elon tarkoitusta
joka kaiken tuon vaikean kulun kautta
etsii toteutumista.
Ei elämä ole niin
yksinkertaista
ett' jollain ravinnolla
suvun rasitteilla
tai väärillä valinnoilla
vois selittää kaiken
- pitäisi ymmärtää ja nähdä
kaiken takaisen.
Kas, elämä vie ja kuljettaa
kohti jotain oikeaa
ja löytyy se - vaan ei aina
jonkin oudon, kumman kulun
tai vaik' jo kuin kuoleman kautta.
Voisi jo kuin huokaista: -Voi
ihminen raukka!
kun toteuttaa hän
elonsa tietä ja tarkoitusta.
Siksi onkin vaikea sanoa
oikeasti, että:
- jätä tuo
- älä enää tee sitä tai tuota
-paranna tapas.
Tee niin tai näin
kun elämä kuitenkin voi mennä ihan oikein päin
sillä, pahakin voi kasvaa hyväksi - onhan se nähty
eikä aina ole oikotietä
on vain toteutettava elon kulkua.
Sillä, mistä tietää vois
ihminen
kaiken teon, kulun tarkoitusta.
- Ja tulosta.
*
11.12.2015
Myrkynkeittäjä
Pahoilla sanoilla
voi ihminen mielen myrkyttää
viattomankin toista vastaan käännyttää
vaikkei mitään syytä olisikaan.
Toista herkästi uskotaan
kuuntelematta sitä kolmatta
viattomalle ihan osatonta.
Pahoilla sanoilla voi
muuttaa
rakentaa
ennakkoasennetta tuntemattomaan
kun uskotellaan että hän, se kolmas
on aivan toivoton.
vaik' toisen, sen sanojan sanojen
takana
ois vain katkeruus, tai viha
tai vaik' vain omansa kokemus
tai omansa ennakkoajatus
- mistä lie syntynyt kuvaus.
Näin syntyvät sanojen ketjut,
jotka myrkyttävät;
sanojan
sanojen liikkeelle lähettäjän
sen viattoman kuulijan
ja ehkä viel' monen ympärillä olijan
ja ketjusta paisuu uskomus
pahan puhujien ja kuulevien totuus
jonka kitkeminen, korjaus
kohteen maineen putsaus
kuin mahdotonta on
- myrkyn kehä muodostaa kuin jatkumon.
Ja kohde raukka
voi olla ihan osaton
tietämätön ja onneton
mikä kaiken aikaan saanut on.
Vaan, ketjun alkupäässä
riittää vain yksi myrkyn keittäjä.
Ja viel' hänenkin takanaan
voi olla asennetta elon kulun kantamaa
suvussa kulkevaa
- sukukiroukseksi pian kasvavaa
sairauksia aiheuttavaa.
Eikä tiennyt keittäjä
ei liemien levittäjä
mikä omien on vaivainsa syy
ja kirous jatkuu
- milloin lie pysähtyy.
Ja vaivat pian kuin suvussa
kulkevat
vahinkoa aiheuttavat
syyttömille
osattomille
tuntemattomille
- sillä lakinsa kaikella
ja varsinkin sanoilla matkaan laitetuilla.
Hyvät sanat ihmistä kantavat ja
rakentavat.
Pahat sanat hajottavat ja sairastuttavat.
Eikä palaamatta jää lähetetty
paha;
matkansa kiertää ja voimansa kerää
riipii sieltä
raapii täältä
ja palaa
- myrkky lähettäjäänsä halaa.
Voiko joku olla
myrkyn vaikutuksesta vapaa.
*
17.11.2015
Taikuri mittailee
Taikuri mittailee
elinvoimat ihmisen
ravinnon laadun, määrän
vaarallisen pois häädän.
Taikuri mittailee
hyvän ja pahan
rahan vallan ja sen määrän
lääkkeen oikean ja väärän.
Eivät luontaisetkaan
katsettaan tarkkaa välttää voi
monen aineen kohdalla
jo hälytyskellot soi.
Energia
on kaiken perusta
sitä on kaikessa
- joko hyvää
tai pahaa
toiset tahkoavat vain rahaa
joku todella ihmistä vahvistaa
ja parantaa.
Hyvä on myrkylliset erottaa
ettei herkkä ihminen
kesken matkan hajoa
jos uskoo kaunista
lupaavaa mainosta.
Moni on totta
moni valhetta
eikä kaikki ole samaa kaikilla
- jos jollekin on jokin hyväksi
toiselle se sama pian jo vahingoksi.
On tiedettävä hetki
ja tarve
määrä
ja aika
ettet hyvilläkin liiaksi
itselles jo kuoppaa kaiva.
Kaikkea siis määränsä
ja aikansa
siunauksensa
ja kirouksensa.
Kaikessa tulisi olla tarkkana
eikä vain kuunnella tyhjiä puheita
ja uskoa tämän päivän luuloja
- muka tosia
jotka jo huomenna voi olla valhetta
ja vaarallista.
Niin, Taikuri mittailee
hyvän erottaa akanoista
oikean ravinnon muka-ravinnoista
jotka oikeasti ovatkin vahingollista.
Tässä sitä ois sarkaa
Taikurilla;
puolustaa
varoitella
ettei tuhoais itseään herkkä ihminen
joka ei voi olla tietoinen
taustoista tarvikkeiden
tavaroiden.
Sillä, moni niin hyvältä
näyttävä
moni suussa sulava
onkin ihmistä tuhoava
- ja se elintärkeä - energia
on vähin erin katoava.
Ja mitä enemmän
se on ihmisestä katoava
sen enemmän on luvassa sairautta.
Oi, Taikuri
ihmistä herkkää puolusta
ja varoita
ihanan maailman kataluutta.
Pitää olla vain - rohkea
ja uskaltaa
oikeutta puolustaa
ja vahingoista varoittaa.
*
23.01.2016
Rehellisyydestä
Sinä tulit ovelleni
jaoit lehtisen
sen aiheena rehellisyys ihmisen.
En lukenut sitä vielä
kirjoitan siitä vasta.
Tiedän, aihe on arvokasta.
Sanoin että: -Kalliiksi
tulee
jos kaikessa aina rehellinen oisi
ja kaiken aina suoraan kertoisi
itsensä avaisi
ja kaiken oikein sanoisi.
… Ja liike-elämässä varsinkin
rehellisyys ei taida aina olla tapa tuottavin.
-Ja ahneus siellä, sinä
täydensit.
Niin, se ei liene
rehellisyydelle ystävä läheisin.
-Vaan, valkoisilla valheilla
ain paikkansa, minä jatkoin
toista hyvä säästää murheilta ja suruilta
kertoa vain osatotuuksia
tai, vähän sovitellen
toisen herkkää mieltä myötäillen.
Ja siitä sitten ymmärsin
ett' vakava asia on tuo
jos epärehellisyyden maljasta ylen aikaa juo
… sillä, sisällä ihmisen
se on kalvava voima
häntä salaisesti sairastuttaen.
Sillä on lakinsa ihmistä
suuremmat
- ja ihminen herkkä
on kuitenkin kuin herkkä kuori pelkkä
ja vääryys, epärehellisyys
ne valkoisetkin valheet kaikki
oli sitten kyseessä Matti tai Maikki
- samoin se sisintä jossain syvällä syö
ja siellä sillä on työ.
Sen työ on jokin laki
ett' jos teet sinä niin tai näin
kääntyy se jossain oikein päin;
hyvästä hyvää
pahasta pahaa
eikä aina voi syyttää rahaa.
Joten, sen löysin juuri
on valheillakin osansa
olla sairauden juuri.
Sillä, sairauttaa se sanojan
joskus myös kuulijan
mielensä pahoittajan ja vain hyvään luulijan.
Niin, ja mikä lääke sille
epärehelliselle
loukatulle
sisäisen kuin syvälle haavalle
jonka tulos
tulee kehosta ulos
ja hämmästyttäen vain:
-Mistä ihmeestä minä tällaisen vaivan sain!
Itse sen tavoillani hain
tai toisen kautta seurauksena sain.
Mutta, yllämme oleva laki
on suora - ja parhain.
*
26.01.2016
Viel' suurempi laki
Vaikkakin,
on täss' viel' kuin samaan hengenvetoon todettava
ett' on olemassa viel' suurempikin laki
(kuin tuo elellä
kuvattu rehellisyyden ja vääryyden laki)
se ajalliselle suuri
- se on ajan kuluttavan laki
ja tuo laki ei säästä sen
enempää
oikeamielistä kuin väärintekijääkään.
Sillä, tuo ajan alati
kuluttava hammas
on armoton itse kullekin
ja sen voima
ja valta
alkaa heti, kun aloitetaan tätä ajallista taivalta
ja päättyy vast' sitten, kun kaikki on valmista
- tai vaik' jo ennen sitä
sillä, matkalla täällä voi tapahtua vaik' mitä.
Joten, elit oikein tai
väärin
löysäilit
tai kaikessa mukana häärit
olette aina saman vallan alla
- ajan vallan
ja sen lain
vaikka kuinka voimaa ja terveyttä itsellesi hait.
- Ja sait.
Ajallisen matkan aina kuin
lahjaksi sait.
Vaikka, vielä
ei maailma kuitenkaan kulje niinkään
ett' väärintekijä
tekis aina väärin
sillä, väärin voi olla myös oikein.
Sillä, kuinka monesti
väärinteosta onkin juuri
syntynyt se upea uusi
- ei ehkä hälle itselleen
vaan, juuri sille toiselle
sille kohteelle, joka kärsi.
Joka kärsi ja värisi
ja siinä värinässä kuin heräsi näkemään ett':
-ei elämä kuitenkaan viel' ollut tässä
ja vääryydestä vahvistuneena
aloittaa jotain uutta
ties vaikka jotain suurta
jota ilman sitä vääryyttä
ei ois osannut ees ajatella lain
- hän vääryydestä elämälleen
uuden sisällön sai.
Ja se vääryys
tai vääryydeltä näyttävä
olikin vain herättäjä ehkä juuri siihen
mi onkin se varsinainen tehtävä
- vaik' elämän tehtävä
jonka alkuvoimaksi vääryys sai.
Ja vääryys olikin oikein. Vai?
*
19.07.2015
(Täss’ putken ääress’
naputtelin)
Ohhoh!
Ohhoh! Olikos siitä näin
kauan…
Melkein itsekin järkytyin,
kun huomasin
milloin oli mun runoni viimeisin - tänne
runomatkojeni puutarhoille.
Ei täss' jouten ole oltu
täss' on eletty
kasvettu
opittu jotain, minä uskon niin
ja taas katselen Taikurin taivaisiin…
Sielt' on sanoja tihkunut…
ei itsellään
ei kuin lirisemällä
vaan, elämää elämällä
vähän kipuja ja kauhuja kokemalla
peloissa
ikävissä huokailtuja sanoja poimimalla
- outoja oppimalla
ja muistiin kirjaamalla
kirjoiksi jaettavaksi
ehkä ymmärryksen lisääntymiseksi
itselle ja toisille, mun omien teitteni kautta
olen tarkkaillut
ympäristöä kuin haukka
kaukaa tarkasti katsoen
sit' hyökäten kuin tuntemattoman kimppuun
mielenkiintoisia löytäen.
Monet seuraukset itsessäni
tuntien
huokaillen, väristen…
ja vahvistuen omalla tiellä
jost' en vieläkään oikein ymmärrä:
-Että, mitä kaikkea mun pitää vielä?
-
Ja oi, mikä ihana sade
mun päivääni viilentää.
Sade
on runoilijalle lempeää elämää.
Ja kas, aurinko sittenkin jo
kuin silmäänsä vinkkasi mulle
Taikurin taivaan kulkurille.
*
Kirjojen tarinoita nyt yhteen
keräilen
siksi tarinoita täällä säästelen
ne kirjoista lukea saa
kokonaisuus paremmin lukijan tavoittaa.
Mutta, jotain nyt esukke
kuitenkin...
*
14.07.2015
Facebookin kaipaaville
Kuinka iloitsenkaan, että
olette minua kaivanneet.
Äsken, tuossa
aamuvarhaisessa
vuoteellani, mökin yläpetin lämmössä
kirjasin seuraavan
ja lupauksen tulevan.
Niin, kuin vastauksena
kaipaukselle...
minua viety on syvälle
elon syille ja tarkoituksille
ymmärryksille, että
miksi
ja miten
ja miten tulimme ihmisiksi.
On kuin viety taisteluihin
ajan henkeä
tapoja
kuin vaatimuksia vastaan.
Ja miten vastaan, jos en
suostu
vaan, luotan
ihmisen itsen suuruuteen
kehon omaan voimaan - puolustukseen
ja mielen
ja hengen
elon syvän tarkoituksen kesken.
Ja miten keho
- ja sanonko aivan "keho raukka"
saa tuoss' taistojen välissä kaiken tuntea, kokea
ja nähdä
millaisia hoitoja
- niin hyviä
kuin myös suuresti arveluttavia
on meille pienille ihmisille tarjolla
ja miten taistella
kuin tuulimyllyjä vastaan
- olla urhea ja uskoa
ihmisen omia voimia ja yliluonnollisia
ja että kaikella
on myös suurempia tarkoituksia.
Emme ole vain ajopuita
elon oudossa virrassa.
Näistä kuvauksista
kuin vuolluista lastuista
matkoista ja sen löydöistä
olen hiljaisuudessani kirjannut piirtoja
joista syntyy kohta kirjoja
- elon viiltoja.
;-) ... maltatte tuskin
odottaa.
Tulis vaan enemmän sateisia
päiviä.
-elävä runoilija
*
12.07.2015
(Katsoin Areenasta
ohjelman "Toiset aivot")
Ihmisen aivot
Niin, toiset…
vaan, oi, niin kaukana vielä
ollaan oikealta tieltä
… mutta suunta jo on;
ihminen tutkimaton.
Aivoja ihmisellä kaikkialla
muistoja joka solulla
ja kaikella
on tarkoituksia.
Yksinäinen solukin
on jo muistojen pankki
ja reagoi omalla tavallaan ja ajallaan
ja tallentaa sisäänsä
maailmaa
eikä vain yksin tätä edessämme näkyvää
vaan, myös mennyttä
ennen elänyttä
kantaa se mukanaan
sisältää monta pelkoa, unelmaa.
Ja siellä
yhdenkin solun menneitten tiellä
on värettä ja väreilyä
hyvän
ilon
pahan
kauhun
ja niiden vaikutuksen elät sinä nyt
tähän aikaan syntynyt.
Moni pelko
kauhu
hyvän elon tunne
nälkä
rauha
on kuin menneitten kauha
vaikuttaen suurta
vaik' ois se niin pieni
levittää rihmastoaan kuin sieni;
yhden vaikutus yhdeksi yhtyy
tunne ihana
tai pelko syntyy.
Ja ihmetellään sitä
kun saa se kuin salaisesti aikaan vaikka mitä.
Miten tunnet
tiedät menneet
kokemukset kaukaiset
oman elämän aikaiset
tai menneitten polvien
tunteet
jotka siirtyneet sulle
jotka aiheuttavat minulle
vaik' sykettä sydämen
tai vaivan ihmeellisen.
Siinä sitä
tutkimusmatkaa ihmisen
lähelle, vaan niin kauas
ja viel' kauemmas ois matkan
määrä
jos kuvitellaan
ett' kaikki ois tässä näkyvässä
… sekin käsitys on väärä.
Oi, mikä onkaan
tämän ihmisen salattu määrä.
*
|
Taikurin
taivas