20.07.2015
(Laiva-taulun salaisuus)

Laivat

Laivat kahden maailman;
   menevän
      ja tulevan
rakentavat unelman
   elon aikaisen
      ja kaukaisen.

Ja on siinä kaksi maailmaa;
värit, ulottumat, tämän näkyvän
ja aavistuksen ymmärtämättömän
kuvan näkymättömän.

Siin' laivat lipuvat
toinen toista kohti
toisen kylki jo kirkkaammin hohti
ja tulee se
kuin sinua kohti.

  *

Ja kun, kuin ohjattuna
kuuntelin Rauli Badding Somerjoen laulun "Laivat"
niin huomasin tämän saman
kuvauksen kahden maailman.

https://www.youtube.com/watch?v=kAOKJJ0agno

  *

16.04.2015

Henkesi sun

Luin kirjaa Leinon ja Onervan

    

tapailin sanoja kummankin
ja muistelin…

miten yli vuos'kymmen sitten
kun runoihini heräsin
minä silloinkin
luin tätä samaa kirjaa, "Toisillemme".

Pytyllä istuin ja aamua aloittelin
kirjan aukaisin
sen runoa "Serenade Melancolique" tapailin
Onervan herkissä sanoissa ja tunnoissa kuljin.

Sitten, yhtäkkiä jonkin muuttuvan tunsin
kun luin:

"Maat välillä on, ne ei erota meitä
henkemme kulkevat toisia teitä."

Runo ihanasti polveili
ja rytmi ol' hyvä
oli runon kosketus syvä.

Monta viikkoa kulki riimissä kaikki min tein
sain runoratsun ma itsellein.

Ja lähtien siitä
hetkestä ihmeellisestä
ja runosta tuosta
- on saanut runoilija sanoissa juosta.

Kuin äitini olet sinä Onerva mulle
kuin synnyttäjä ihanin
ja yhteistä meille, molemmille
on Leino, runoilija parahin.

Ja nyt vasta
kun synnytyksestä toistakymmentä vuotta
minä yllättäin havahduin
kun runoihisi jälleen kulkeuduin

ett' henkesi sun
on henkeni mun
kuulenko lie äänesi kuiskailun.

Ja huokaan ma tietäni
kuin huokailit silloin sinä:

"Ja yhdessä laulumme taivaalle helää
ne yhdessä kuolee ja yhdessä elää."

-L.Harri

*

02.04.2015
(muistoruno)

Sinä odotit

Sinä odotit aina
               elämältä paljon.

Jo kaukaa lähdit matkalle tälle
upealle elämälle.

Elit kuin aikojen läpi
täss' ihminen odottava paljon näki;
   elon vuodet
      vuos'kymmenet
         kiihkeän nuoruuden
            sodan kauhut
               rauhan
ja elämän aikuisuuden ihanan.

Ja vuoteeseen painuit
elon järkähtämättömän lain alla
näit aina kaunista kaikkialla

- ja edelleen sinä odotit

odotit jotain kuin unelmaa
vaik' elämä jo kaiken antanut ol'

- odotit viel' täyttä sataa

ja toivoit sinusta kaunista kirjoitusta
lehteen juhlasi kunniaksi.

Vaan, elämä tarkoituksensa salaa
kaks' kuukautta vaille sun toiveesi jäi
kun enkeli ihana sun edelläsi käi.

Kuule, oi ystäväin
kuule ja nää:
muistos' ja toivees' täss' lehdessä helää

- ja ihminen ihana
               nyt uutena elää.

  *

09.04.2015

Hetki on hauras

Ihmisen hetki on niin hauras
ja herkkä
ett' yks' väärä sana
   tai katse
      tai teko, ele
saattaa särkeä sen
- vaik' jonkin ihanan hetken.

Samoin myös
   yks' hyvä sana
      kosketus hellä
- olet lähellä
voi nostaa toisen kuin suosta
ja hän jaksaa taas
elonsa matkaa juosta.

Elämä
on täynnä herkkiä hetkiä ilon ja surun
voit antaa siihen ilon
tai surun murtavan murun.

  *

08.03.2015

Suru tappaa

Suru tappaa, minä tiedän sen
sen kehossani tunnen
- olen tuntenut
vaik' silloin tiennyt en
sitä kärsien.

Vaan, myöhemmin
jälkeen vuosien
surun oireita kantaen
minä huokailen:
-Onneksi loppui aikanaan.

Mut' vaivat kulki seuranaan.

Ei ees kyynel puhdista
ei ihminen unohda, vaik' tahtois niin
on kuin jäänyt hän surunsa saarroksiin.

Mutta, niin… aikanaan
aika vaimentaa
vaik' jokin ain sisällään
muistaa, kaipaa.

  *

 
11.01.2015
(onnitteluruno)

Kaukaisilla pienillä poluilla

Kulkea maata kaukaista
ja kulkeutua tänne saakka…

- on tämä elo melkoinen taakka

vaikka,
jos oikein ma muistelen tätä eloni tietä
… ja se jatkuu vielä …

kuinka paljon onkaan matkalla ollut kaunista
  ja opettavaista
kasvua rinnalla rakkaan
ja elämä ollut niin antavaista:
  lapsia
    ja ystäviä armaita

ja monia elon kokemuksia
ain' tänne kaukaisten pienten polkujen äärille saakka
ja niin…
kyllä minä oikeasti huokaan:

-Jos vaikka nyt onkin välillä raskasta
on tämä elo kuitenkin ollut niin arvokasta.
 

Ja tänäänkin
tällä, taas yhdellä merkkipaalulla
on ystäviä rinnalla;
  sanoin
    kuvin
      lauluin kantavat
voimia arkeeni antavat ja muistavat.

Kas, tuossahan ne kulkevat rinnalla
omia kaukaisia pikku polkuja
ja ain' tavatessa huikkaavat:

-Hei Anja, mitä kuuluu, miten voit tänään?

Ja sinä hymyilet aina, kun toisiamme nähdään.

Eletään! tätä arvokasta elämää.

  *

14.11.2014
Lions-matkalle

Murtavat voimat

Onko viinalla
muureja murtava voima?

Onko laululla
naisen kauneudella
sielua elvyttävällä?

Onko riidalla
   toralla
sammuttava
ihmistä herkkää tuhoava
  tukkiva
    lukkiva
      valon
        hengen, mielen
unelman unohtavan voima

- ei jaksa enää elämä soida.

Siks' ystävyys ylitse muiden.

Ystävä
  rakkautta ylempi
    kestävämpi
kantava toista vaik' mikä olisi
- kun rakkaus kaunis jo aikaa katosi.
 

Viinallako murran ma mieleni lukot.

Kauneudenko löydän
runojen maan
taiteiden taivaan;
  laulujen
    taulujen
      kuvien
ihanien unien…

Oi, tavoitanko ne!

Oi, malja! unelmille.

  *

01.07.2014

Ei sallinut uni

Aamulla
   unessa
sain nuoruuteni rakkauden kohdata.

Autolla ajoin
tuolla mun omalla Primeralla bussipysäkin ohi
- ja sinä seisoit siinä
   pitkänä
      hoikkana
kauniina kuin silloin ennen.

Minä ikkunasta huusin
heti kun nimen muistin, Katiksi kutsuin.
Sinä katsoit - tunsit.

-Odota! minä huusin. -Odota, Kati!

Ja auton jonnekin tienvarteen parkkasin.
Siitä kiiruusti pysäkille juoksin
- ja sinä olit edelleen siinä.

Lähellesi tulin
sinua kosketin.
… Sinä muistit.

Kasvosi melkein kuin silloin
kun yhdessä elimme ihanin illoin.

Ohjelmaasi kyselin: -Onko sinulla kiirettä?
Pitääkö olla jossain?

Olit vapaa, eikä kiirettä minnekään.
Lähdimme yhdessä kävelemään.

Minä ihailin sinua
   hoikkaa varttasi
      kaunista perääsi
ja jonnekin lie syvälle patoamani tunteet jo heräsi.

Jotain mietin…
minne mennä voisimme
toisistamme nauttimaan pitkän tauon jälkeen.

Niin… pitkän… ja siihen heräsin.

Sinua viel' hereillä muistelin
unen jatkoa toivoin
ett' oisin saanut nauttia sinusta viel' enemmän.

Vaan, ei sallinut uni
ei aamu uus.
Voi, mikä oli tuo ulottuvuus?

Onko kaikki hyvin sulla?
Hieman haikea mieli minulla.
 

Niin, sen tauon minä herätessä laskin
- on siitä… jo yli neljäkymmentä vuotta kun tapasimme.
Erostamme vähemmän.
Minä menetin ihanan nuoruuteni ystävän.

Mutta, tapaaminen oli suloinen.

Oli ihana tavata maissa unien.

  *

26.06.2014

Kumma mies

Astui sisään kumma mies
hän tarinoita ties.

Luetteli,
   kertoi töittensä määrää
ei ihmisille mitään väärää.

Taivaan perusti Akaalle
”Taikurin taivaan” korkean talon katolle
ja sieltä sanoja syytää
kuin juuri lentäväin naakkaparvein lailla

- eikä ole hän runoja vailla.

  *

Onnitteluruno

Näen merelle tähyävän

Kaikki valmiina.

Ystävä rinnalla.

Elämä alussa
vaik' onhan sitä jo ollut - monenlaista
rannan pitkän laiturin varrella pikku venheillä soutelua.

Vaan nyt!

Kuin seisoisi hän
laiturin viimeisen tolpan päällä.

Näen merelle tähyävän;
merelle
elolle
mi kuin alkavi vasta
kun lähteminen on valmista.

Meri on aava - ei pelota se
se on vastaus lupauksille.

Sinne! Sinne! on elävän mieli
merelle keikkumaan
ja elosta nauttimaan

ja katsomaan
mitä kätkee sisällensä se
mi viel' tänään pukeutuu salaisuuksille.

 

Ja minä näen
kun katson täältä kaukaa
jossa vastaranta jo hetkin häämöttää

niin… minä näen kuinka seisot siellä
laiturin tolpan päällä
ja heilutat
jotain valkoista liinaa jollekin
jonnekin kauas kuin merkiksi: -Täältä tullaan!

Tuon kaiken minä näen
kas, olen noussut korkealle… olenhan runoilija.

Ja purtesi viel' uutukainen
siin' laiturin päässä hiljallensa keikkuen

pakattuna
valmiiksi laitettuna
- enää lähtöä vailla.

Pieni silmäys vielä rannalle
ja sitten… Oi, merelle! merelle!

Hyppää purteesi, tyttönen!
Jätä venheet rannallen
- ei enää niillä
täällä merellä.

Isommat on aattehet, ja meri vie
… siihen… kuitenkin…
kun oikein tarkoin katselen
on kuin piirtynyt jo valmis tie.

Hyvää matkaa aavalle
vaik' hetkin myrskyävälle.

Ja kun opit sinä ymmärtämään sitä
puhut sille kuin ystävälle.

  *

10.05.2014

Äidille

"Äiti pien
     Äiti pien
lapsuuteni muistot myötä vien
pyyhkii äidin käsi lämpöinen
lapsen kyynelen.

Vaiti huoliasi kannoit…"

meille kodin turvan annoit
ja edestämme taistelit
nuoren äidin elon kanssamme maistelit.

Meitä ikävöit
vaik' emme tienneet siitä
kas, nuorten elämä niin kiivasta
ja kuin mikään ei silloin riitä.

Yhdessä elimme alkumme vuodet
yhdessä taas vanhuuttamme
… me nyt vuorostamme - Sinua valvomme.

Niin paljosta kiittäen

- lapset

  *

11.02.2014

Laula poika, laula!

Laula poika, laula!
Naura, poika, naura!
Sillä, ilon aika
ain' rajallista on.

Sure poika, sure!
Itke, jalkaa pole!
Sillä, surun aika
on kasvu kohtalon.

Etsi poika, etsi!
Lempi sydämelle,
sillä ilman lempeä
ei elo keveä.

Juokse poika, juokse!
Rakkaimpasi luokse,
sillä askel juoksevan
on sydänt' hoitavan.

Teepä työsi, nuori mies!
Nuku hyvin yösi,
että jaksat olla
elon vainiolla.

-Älä huoli huomisesta,
laulaa kevytmielinen…

Vaan, rakenna sä huominen
ole turva läheisten.
Silloin elät itsekin
ja elo iloisin.

  *

15.02.2014

Ystävänpäivä - joka päivä

Ystävänpäivä
on joka päivä.

Ei vain yhtenä päivänä
kuin pakotettuna, vaadittuna.

Sillä…
ethän vain unohda
toista huomata!

Ja jos unohdat
toinen voi vaik' loukkaantua.

Ystävyys ei silloin enää
olekaan kaunista
vaan, kuin vaativaa:
-Sinun pitää minut nyt muistaa!

Joten,
muista ystävää
aina kun ajattelet häntä
- se on mieltä lämmintä

ja koskettaa
kuin siipi poskea kosteaa.

  *

14.02.2014

Ystävä ylitse muiden

Mulla ystävä yksi on ylitse muiden
ystävä yksi ja ihana
ain' auttava

- ja tansseissa aina niin kauniina.

  *

14.02.2014

Vaik' ois hän kaukana

Vaik' ystävä ois kaukana
on hän kuitenkin läsnä

- sydämessä.

*

05.02.2013

Soittoniekka

Minä soittelen
mun pikkuisellen.

Hän nauttii, mun selkääni vasten.
Täss' hetki ihana kuin pienten lasten.

Vaan, sisäisissä maailmoissa
kuljemme me unelmissa.

Minä olen tuo soittaja kuin iän ikuinen
sinä mun kepeä pikku keijunen.

Mitä tässä elämässä muuta.

Onnitellen

-soittoniekka

  *

23.10.2013

Pienet keinujat

Täss' keinuvat
mun pienoiset

elon keinus' kasvavat
toisillensa vauhtia antavat
- ja yhdes' nauttivat.

Onnitellen

-varri

  *

18.08.2013 
(vieraskirja)

Kuuntelen

Minä kuuntelen
hiljaisuutta Saimaan saaren;
tuulen huminaa puiden latvoissa
laineiden liplatusta rannassa.

Laiturissa veneet
ne vesille vie
aukeaa ties minne
vesiseikkailun tie.

Ajatuksia
  toiveita
    unelmia
synnyttää tulevien kuvia.

- Mitä tahtoisin minä tulevalta?

Ja palvelu toimi;
emäntä iloinen
isäntä leppoisa, hauska, rauhallinen.

Vietimme yhteisen viikonlopun loppukesäisen
jolloin sateittenkin haltijat mielensä muuttivat
luvatut sateet muualle kuljettivat.
 

Ja roikkuivat marjat punaiset.
Kutsuivat: -Oi poimi! Oi, poimi!
Ja iltainen Uno niin oudosti toimi.

Vaan, riitaa ei… vain naurua herkkää.
Yhteinen hetki lepoa toi
ja kauniit muistikuvat mielissä helkkää.

- Mutt' yhden pitkän miinuksen
minä salaa noukin
kun kukkapenkkiin vahingossa
pimeässä ruikin.
                            -Ei vainiskaan.

Kiitoksin kaikesta mukavasta.

-vieraat

  *

30.04.2013

Mielikuvituksellista Vappua

On kuin mielikuvituksetonta
ostaa samaa purkkia monta

vaan, sinä tunnet sen
veresi virtaavan
sisäisen kuohahduksen
jos otat vaik' purkista puolet
katoavat hetkessä kaikki sun huolet.

Ja se mielikuvitus
mi salassa viel' on
on jälkeen tuon purkin
ihamm-mahoton.

Ja sanojen kannat
se irrottaa myös
- minä tiedän sen … minä tiedän sen
siks' käläkälä-viiniksi kerran sen ristiten
kera punaisten korvien.

-harri

Kekkonen Kekkonen Kekkonen

Huttunen Huttunen Huttunen

  *

29.04.2013

Mä sua!

Mä sua tälleen tanssiss' vien:
    -Cha cha chaa .. cha cha chaa!

Mä sua tälleen tanssiss' vien:
    -Cha cha chaa .. cha cha chaa!

Keho kehoa
niin ihanasti koskettaa .. koskettaa.

Posket punottaa! - Cha cha chaa...

  *

25.02.2013

Maailmasi on vahva

Minä muistin
- ja muistan edelleen
iloiset kasvosi
  olemuksesi reippaan
   sisäisen voimasi, min halauksessa tunsin
ja katseesi kirkkaan.

Minä muistan sen
en unohda
lempeätä luonnetta.

Ja elämä
ah', niin oikukas aina
pitää hetkin kuin pilkkana
… vaik' suurempi on se
kuin ihmisen toive huomisesta.

Elämän lupaus
on suuremmasta tulevasta
kuin on ajatus pienen ihmisen
mi näkee vain hetken
… ja tuntee kivun sen.

Maailmasi on vahva
oi pieni, hento ihminen

  

saat huokauksen, mi lähtee täältä
ystäväsi sisältä
… ja se kantaa sinua
ja voimia antaa.

Muista: Elämä kantaa.

Onnea merkkipäiväsi johdosta.

  *

03.12.2012

Naamioiden takaa

Naamioiden takaa
ihminen katsoo maailmaa

luo kuvaa
  rakentaa tulevaa
elää tätä hetkeä
  etsii unelmaa.

Naamioiden takaa hän paljastaa
itseään
ja omaa salaisuuttaan.

-Hö! mitäsä mua toho laitot!
-Aattelin vaan että ... mitähän siellä sunkin karvojes takana piilee.
- ... hö! ... tyhmä ... mun karvojen takana muka ... iha tyhmä.

  *

03.12.2012

Tanssin huumasta

Tanssista tahtoisin
sanoa jotain suurta
mi koskettaa kuin sydänjuurta.

Ei ymmärrä hän
ken ei tanssia taida
kuinka pystyasennossa jo
voi toista… (vaik' miten ajatella).

Vaan, ei aina ole niin… ei tietenkään
vaan, tanssi voi koskettaa viel' syvemmin
koskettaa tanssijan sisimpään

kun yhtyvät hänessä musiikin voima
liikunnan riemu ja toisen kosketus
liikeratojen kauneus
silmien kirkas katse
kasvojen suloinen ilme… ja huokaus
syttyy jokin outo tunne … vaik' rakkaus.

Ja kuinka moni onkaan tanssista
löytänyt sydänystävän

kuinka moni tanssista saanut ystävän uuden
moni muiston, mi kantaa ikuisuuden
antaen voimia ain uuteen hetkeen
jopa kunnon kestävän tähän elonsa retkeen.

Siis, oi tanssimaan!

Tyttö syliin koppaamaan
tai miehen käsivarsille norjana taipumaan
ja unelmoimaan…: -Minä olen kaunis… minä olen hän.

Sai tanssija itselleen sydämen väräjävän.

  *

01.12.2012

Joulun kuuma

Joulun kuuma tanssi
  tangon taivutus
    daamin huokaus
salainen suudelma suulle…
      -Sinä kuulut nyt yksin mulle.

Joulun kuuma huokaus
tangon tanssi
daamin taivutus
      -Minä kuulun … yksin sulle.

  *

17.07.2012
(kirjoitin hissimatkalla torniini)

Jos etsit ystävää

Jos anot sinä ystävää

 

  - ano !

ja anna vapaus
sillä jokin sinua suurempi
on sinua viisaampi.

Hän tietää tarpeesi ja vastaa
kun annat tilaa
ja aikaa toteutua
tulla luoksesi se
joka on hyvä sun sydämelle.

Ja silloin sinä näet
ett' oma toive
  halu
    himokin
oli turha
ja toive vain aivon
silmin vajavaisin.

  *

06.07.2012
Eino Leinon ja Suven päivänä

Suven hetki

Jospa kirjoittaisin runon minäkin
tänä runoilijan päivänä…

etten unohtaisi
ett' olenhan minä myös runoilija
en pelkästään talon rakentaja
- tämän elämäni talon -

…kesäisenä kauniina
kuin tulevan unelman häivänä;
jospa jossain ois se maa
jota tämä aamun kauneus
kuin salaisesta tavoittaa

ja ylistän sanoillani tätä luonnon
tämän hetken
sulokauneutta
ja mielen rauhaa
… vaik' ympärillä ruohonleikkurit pauhaa.

Vaan, onhan kesä,
suvi rauhallinen ja kaunis;
välkkyvät vesien pinnat auringon kirkkautta
ja tuulen hiljainen vire mua tervehtää kuin jostain kaukaa
ja kukkien laine värähtää.

Minun sisäiseni herää!
laulamaan laulua ja taas uskomaan
tulevaan
- ja sisäiseni unelmaan.

Ja jottei unohtuis tää elämä
sen tarkoitus ja tehtävä,
putos vierelleni auennut käpy
tehtävänsä tehneenä.

Ja ystävä etsii paikka mun jalkaani vasten
nenässään pien pistin… etten unohtaisi
- etten unohtaisi…
ja etten vain luulisi, ett' tää on taivas
tänään päällä maan.

Ja suvi kaikkineen
mun ympärilläni huokaa.

  *

 

13.05.2012

Äitien päivänä

Oi, Äiti!

Uni on ystävä yksinäisen
uni on ystävä hiljaisten hetkien
retkien salaisten
joss' rinnalla kulkevat ystävät
ja menneitten teitten kulkijat
… sinut syliinsä sulkijat.

Ja kun me taas herätämme sun
olet meidän, minun

sinä iloitset siitä
ja hetkeä, menneitä,
kanssamme jaat

kuten nyt tänäänkin
Äitien päivänä
meidät taas seuraasi saat.

Yhteiset hetkemme ovat
niin arvokkaat.

  *  
 

21.11.2011

Runoista ulos!

Runoista ulos!
minä jo huokaan
kun kuuntelen kaikkea
miten jo koneetkin runoja suoltaa

ja sitten ihminen arvioi niitä
- runojumala
koneen tuloksia
kuin järjettömiä lirutuksia.
-Kaunista, hän sanoo.

Runoista ulos!
En tahdo olla runoilija
en kuulua runoilijoitten joukkoon
haluan olla omani
säilyttää sanani
ja tapani
olla erillään
irti
runoilijoitten maista
omituisista.

-Turha kiihko pois
ei kone runoilija olla voi
eikä moni muukaan sitä ole
vaik' sanoja laittelee
esille taittelee tavoillaan.

Ja mikä on runoilija?
Kuka määrittäisi sen
sanoja per perää piirrellen.

Ei huolesi ole turha
vaik' onkin se aiheeton.
Kaikkea kaikille on
- ja on oltavakin
sanojen lento on suloisin.

Runoista pois, sinä huokaat.
Eikö ennemmin runoihin sisälle
sanoihin salaisiin
runojen mittoihin
uusiin ulottuviin.

Sillä ei sana ole mitään
ei runokaan
vaan voima, mi takana sanojen
ymmärrys
viisaus
mi takana runojen.

Jos sanasta puuttuu voima
jos runosta
on se vain sana
tai peräkkäin puettu punos
niistä voit haluta ulos
- jos niissä olisit.

Mutta sinä ymmärrät:
sanoissa on voima
- on oltava
runoissa sisältö, kulku
salaisuuksien huntu mitä aukoa
etsiä totuuksia
kaukaisia
lähellä kulkevia
arjen harmaista vapauttavia.

  *

23.11.2011

Tanssiwa Härkä

Tään minä kotimatkalla kävellessä piirtelin
jonkun vanhan servetin pintaan…

Tanssiwa Härkä
ja teeveestä tuttu

- oiskohan siinä… jokin juttu.

Uusi viini Dansing Bull
  laulu
    naiset ja runo
- ja Siwan keksit -
niistä itsellesi elämä puno.

Sirkeät silmät
ja hymyävä suu
Siwasta myöhäinen yöpala
… jo murheet unhottuu

ja kokoa yhteen elosi palat
unelmoida onnesta alat.

-harri

  *

22.11.2011

Ennustajan...

Me puhelimme onnesta
jos tietäisimme tulevasta.

Oisko se onni - todella?
jos tietäisin
millainen on eloni tuleva.

Ilot - totta kai ne ois kiva tietää
pahatkin päivät sietää
ne voimia antais' jo aamusta varhain
ja päivää kantais'.

Mutta, entäs ne pahat
kun menee terveys - ja rahat
ja jos rakkaat viel' hylkää sun
olisiko silloin tiedon lahja onneni mun.

Sinä epäilet, ettei niin olisi.
Olen samaa mieltä.

Vaan aattelet,
että ennustaja kuitenkin ois onnellinen
lahjastaan arvokkaasta
kun katselee päiviin tulevien.

Ja siitä sanani kulkemaan
tuosta… ennustajan unelmasta:

 

Ennustajan lahja - ja onni

Niin, onnellinen ennustaja!

... ja ennustaja aattelee: voi poikani, voi poikani!
et tiedä sinä vielä
millainen on matkasi määrä.

Mutta sanoa,
sanoa sitä en sulle saata,
et nousisi pian sä enää
haluaisit vain päiväsi maata.

Ja suru,
jonka vuoksesi tunnen, kun sinua katson nyt...
en sanoa sitä mä voi
lähtösi jälkeen vain huokaan: vooi!

  *

11.11.2011

11.11.11

Mystinen aika
ja mystinen päivä
numeroilla tavoittaa jokin salaisuuden häivä.

Vaikka, oikeasti
se on vain päivä päivien virrassa
ilman sen suurempaa voimaa
- se on vain hauska
kuin yhteensattumus.

Mutta, ihminen
elää eloaan ain' salaisuuksia etsien
ja tämä jo salaisuudesta käy
vaikka voimaa ei missään näy.

Mutta, markkinat hyödyntää
ihmisetkin
  luovat liittoja
    sopimuksia
      juhlivat kuin muistopäivää

… ja, onhan se - hauska
ja helppo - se päivä muista.
Ja joka vuosi itsesi
tänä, kuin "mystisenä päivänä"
hetkeksi arjesta suista.

  *

 

09.11.2011   (a)

Hän on!

Ja minä kuin jo luulin
ett' pikku-kettu ois unohtanut mun
kulkenut jonnekin ... omilleen pois
kuin ei yhteyttä enää ollenkaan ois.

Ja sitten minä kuulin
hän onkin kulkenut rinnalla
ihania syliinsä sulkenut
ja sanoistani nauttinut
niitä ihaillut ja jakanut

... ja saanut!

Sanoissa on voimaa, oi ystäväin
kuin on hymyssäkin
- olet ystävä läheisin.

 

Sua kiitän eilisestä, yöstä
kaikesta hyvänä pitämisestä
ja sanoista, joill' kannoit sa mua
        - sanoista joill' kannoit sa mua.

Niillä minä jaksan taas
ja uskon... osaani tulevaan.

  *

09.11.2011

Tärkeä ystävä

Miten sanoisin sulle sen, oi ystäväin
miten tärkeä on ystävä läheinen
kelle jakaa
  kelle kertoa
    kellä korvat kuunnella
- olla hiljaa vain… ja kuunnella
eikä jakaa ohjeita.

Oi, ihminen
sinä niin herkkä
olet yksin kuin kuori pelkkä

vaan, toinen rinnalla
sinun onnesi jakaa
… ja kasvun takaa.

  *

07.11.2011

Jos painaa ja puristaa

Jos elämä sua runnoo
painaa ja puristaa
elinpiiriäsi supistaa
ja valvottaa
… se sinua vain kouluttaa
portteja eteesi valmistaa.

Portteja
joist' kohta
kun koulu koetteleva on käyty
voit sisälle pyrkiä

sisälläsi toivoa
ett' joku sen avaisi
ja huomaisi
ett' olet sinä valmis
kuin uudelle matkalle.

Vaan, ei sekään sinua lomalle
vaikka toivoisit
ett' oisit edellisen jälkeen
kuin lepoon päässyt.

Oletkin - siitä
vaan, eihän se vielä riitä
se oli vasta yksi osa
sun matkasta.

Vaan, mikä parasta
eteesi tulee ain' uutta kasvua
ja joskus …
… joskus monien porttien päästä
sinä huomaat vasta:
-Kuinka olikaan tämä matka
minulle rakasta.

  *

31.10.2011

Runoilijan siipi

Runoilijan siipi
sen nimen minä sinulle
vierellä kulkevalle
kantavalle.

Siiveksi minä sinua
en lentoon nostavaksi
vaan, maassa pitäväksi.

Jos oisit siivet
jo lentoon pian ma nousisin
maan jalkojen alta hukkaisin
- nousisin viel' arjesta pois

… sellainen vaara siinä lie ois.

Vaan, siipi suloinen
tasapainottava
tukea antava
ja kaunis.

Ja kun rinnallani kuljet
minun siipeni huomataan:
suora ja ryhdikäs
värikäs
kimaltava, elämän koruja täynnä.

Mikä ihana tehtävä!

  *

Kun tiedän... ja muistan
millainen surun ja itkun tie on ikävä
joka sinua tänään vie...

Minä yöllä heräsin
ja sinulle kirjoitin:

31.10.2011     joskus yöllä

Itkun tie

Itku
on kasvun tie
kuin portti
   ja portteja
eteenpäin kulkea
ja puhdistua
kaikesta turhasta

ja kulkea kohti sitä
puhdasta
jota varten sinä vaivaa näet
jota varten työtä teet
että olisit eräänä päivänä se
jota kohti kulje

ja jossa seisoo se ilo
ja kiitos
elämän päämäärä ja tavoite:
-Tämä saavuta
ja sen jälkeen taas iloitse.

 
Siis, ei turha yks' hetkikään
ei kyynel ainoa.

  *

23.10.2011

Sinulle

Kulkeneet on kulkua elon
kaksi niin onnellista
eikä mitään ole puuttunut
vaik' hetkin
on toinen vähän toiselle suuttunut.

Vaan, sovittu
ja yhteen hyvin sovittu
eloa eletty ja harrastettu
kaikenlaisesta nautittu

vaik' monia vielä
unelmissa ois
- ei elämä vielä
ole kummaltakaan pois.

Ja silmät niin sirkeät
hymyävä suu
notkea varsi
varren ympärille kietoutuu.

Ja kannettu hetkin
ajatuksin
kun toisella raskas vaihe
jokin elämän aihe
mill' tarkoituksensa aina on.
Se piirretty
kuin karttaan kohtalon.

Kuin on piirretty
kaikki tää tie
ja mihin se edelleen vie
sekin on piirretty sinne
ja kulkee - vielä ties minne.

Mutta hetkessä
on elämä elettävä
hetkessä elon ja nauttia
siitä, mitä tänään ympärillä on
sillä kaikki kuin lahjaa
ja salaisuus uskomaton.

Teillä elämän onni - on!

  *

26.09.2011

Tulee syys

Hrrr… tulee syys
mennyt on kesän ystävyys

 

sen ilot ja lämpö
lintujen laulu
ja vesin kirkas välke
ja ne yöt ihanan lempeät
kesäiset hempeät huokaukset

… tulee syys
päättyy kesäinen ystävyys
ja alkaa taas palella
- yöllä jo pakkasta.

  *

11.10.2011

Vastaus keinujalle

Ja kuule,
jos jumalat sinut keinuunsa ottaneet,
eivät ne helpolla päästä.
Eivät kuin ihmistä säästä.

Mutta, kun keinu joskus pysähtyy
ja mieli hiljentyy...

   silloin sinä tunnet
   silloin sinä näet

minkä tähden kaikki tää vaiva
kaikki tämä tie
joka keinusta keinuun ihmistä vie.

  *

10.10.2011
(Terveyskeskuksessa odotellessa)

Kuuluisuudesta

Kuuluisuutta tavoittaa
ken kuuluisuutta kaipaa

sit' omaa rauhaansa haikaa
kun kuuluisuus päivässä painaa.

Mitä etua on olla kuuluisa
sehän on kuin vainoa
vaik' toiskin se hieman tuloa.

Sammuttaa elämän janoa
vaik' toisin vois' luulla
vaikea kovassa menossa
enää sanoja kuulla.

Tunnettuisuus tulla voi
toisella tavalla
kulje vain mielellä avoimella.

Sinut löytävät kaikki
jotka löytää haluavat
kirjoituksesi tarkkaan kaluavat
viimeiseen pisaraan saakka.

Silloin se ei ole sinulle taakka
vaan elämä - ja rauha.


 

Ja täällähän sinä!

Sinut löytää voivat
kaikki jotka kaipaavat.

Ja luotettava on siihenkin
ett' enkelinsä kullakin
   ohjaamassa
      opastamassa
ja tykösi tuomassa silloin
kun elon raskaus painaa
aamuin tai illoin

- olet täällä silloin.

  *

10.10.2011
Tokoinrannassa aamulla - Aleksis Kiven päivänä

Vahtia lisää ja korkeata menoa

"Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta"
kirjoitti sanojen taitaja, Eino Leino
vuodatti sanojen verta.

"Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on,
hän tänään pilvien ääriä kulkee,
ja huomenna
makaa maassa niin syvällä
kuin koski, mi vuorten kuilussa kuohuu."

Niin, ei keinujaa paikallaan pidetä
vauhtia lisää
ja korkeata menoa
eikä keinuva
saa tuntea pelkoa.

Se kaikki niin kaunista
vaik' ei kauniilta näyttäis'
jokainen keinahdus
jokainen korkea vauhti
kuin tarkoitusta täyttäis'.

Sillä, kenet korkeat jumalat
keinuunsa ottavat kerran
hän elää!
- ja iloitsee vast' luona Herran.

 

Ja tuuli aamuinen rantaan lyö
alkaa runoilijan päivä
ja keinu korkealle lyö.

  *

 

20.09.2011   
Onnitteluruno Varpun päivänä

Varpu

Minä katselen sinua
kuin elämäni jatketta
peiliä, mist' kurkkia olevaisuutta
kysellä tulevaisuutta
ratkoa elämän salaisuutta.
 
Sinäkö, pieni varpunen
sinäkö tuot viisauden
annat oudon vastauksen…
 

Mistä sinulle sellainen voima
sellainen tieto, taito,
vastaus aito, kaukainen
- olet käsissäni niin läheinen.
  

Ja minä voin napsasta sinut mistä vain
  luonnosta
    taskusta
ja olen kuin onnekkain:
-Minulle yhteys kuin jumalain.

Vaikka tiedänkin sen
kyse salaisten voimien
jotka tarttuvat varpuun
tarttuvat käsiin
johdattavat etsijän iäisiin
- ulottuvat ihmisunelmiin, kaukaisiin.
 

Ja nyt, Varpun päivänä, minä onnittelen sua
ja kiitän, kun niin monesti
olet tuonut viisautta mun luo.

  *

26.09.2011

Hioo hioo, ihminen

Hioo hioo, ihminen
toinen toistansa hioo.

Elämää
tapoja, tottumuksia
toiveita
uskomuksia.

Kas, ihminen toinen on toisenlainen
näet vain kasvot
eleet
kuulet puheet

vaan, mitä takana sanojen
mitä tekojen
puheiden
- kokemukset elon
menneiden.

Ja haavoja
viiltoja täynnä
on ihminen pieni sisällä.

Ja kuormaa
min antanut äiti, isä
kiusannut veli
sisko.

Ja viel' kaukaisemmat
on kaukana takana sukupolvien
elon siirtyvien arvojen
mallien.

Ja sitten sinä olet siinä!

ominesi
haavoinesi
kokemuksinesi
toiveinesi

vastatusten
toisen toiveiden kanssa toivomassa.

Ja voin luvata:
ei yhteen käy yksikään
ilman yhteisen kasvun tietä
miss' revitään
raastetaan
paikataan
suututaan ja hajotaan
sovitaan ja rakastetaan.

Näin kaivavat molemmat
kuin uutta uraa - yhteistä
nousevat vanhoista urista pois

- miten elämä jotenkin helpompaa ois.

  *

 
 

23.09.2011

Magneetti ja hermoratavauriot

Matkalle mahtuu
keho on herkkä ja heikko.

Sairaus
  jokin elimen poisto
    raskas hoito
voi vaurioittaa
  tukkia
    katkoa
hermoratoja.

Kasvavat uudelleen hissukseen
vaan uudeksi ei yksikään
kas, ihminen
on häviävää.

Vaan, vauhtia antaa voi
veden virtaaminen jo avun toi
kiihdyttää vettä
  verta
    ja nestettä

siitä apua ja voimia
kas, lisää painetta
pieniin
herkkiin
ulottuu kaukaisiin miss' vajaus
puutos
kipua tuo
sähköinen impulssi vauhtia suo.

  *

23.09.2011     04.50

Näin elää kaikki

Keväällä kilvan luonto herää
ja kesällä
kukoistaa kaikki.

Syksyllä luonnon sadon kerää
- ja talvella lepää.

Näin elää kaikki
luonto ihmistä palvelee

ja ihminen helmass' luonnon
suuruutta huokailee.

Ja kiittää hän
avustansa suuresta
elon rikkaasta juuresta.

  *

22.09.2011

Rento - hento

Niin, joutsen rento
muista aina: ihminen sisällään on hento.

Ja kuinka oikein sa huokaat: -Ei sanoja ilossa
kuin vahvana olossa... ei sanat kuulu...

vaan vaivassa
kovassa paineessa
on ihmisen kuori avoinna sanojen virrata ja ulos tulla
siks' hetkin on oltava raskasta
sulla - ja mulla.

-kaukainen läheinen

  *

16.09.2011

Mitä tein minä, ystävä sulle

Mitä tein minä, ystävä sulle
kun ohjasin elämän tielle
ohjasin rinnalle rakkaan
tarttui sinuun kuin tahtomattaan.

Vaan, kasvoi kaikki niin kaunihiksi
kasvoi kesäiseksi kukkakedoksi
kasvoi rinnalla kulkevaksi
- kasvoi ihanaksi.

Vaan, elämän tie, niin…
se ei pysähtyä anna
kellä halua on kasvaa ja viisastua

kaikki kaunis kun otetaan ajallaan pois
ettei kasvu vain päättyä vois

ja surut
tuskat
ne koulun on läksyt
lähteissä, ystäväin, sait sellaiset käskyt

…että, kasva ja viisastu tielläsi siellä
luonteesi jalo
ja herkkä
kirkastuu kivisellä tiellä.

Mutta älä murehdi, … minäkin olen siellä.

  *

02.09.2011

Erämaan syli

Aamulla pyöräillessä muistelin teitä
ja tapaamistamme viikko sitten.
Tapaamistamme ihanalla kesäpaikallanne
ja ajattelin… kuvittelin…
että sanoisitte minulle: -Kirjoita runo tästä meidän paikasta
kun kerran olet runoilija.

Ja siinä pyörän selässä sanat mielessäni kulkivat.
Sörnäisten rannassa seisahduin
ja pikku paperille sen talletin.

Ja se kulki näin:
 

Minä katselen rantanne kauneutta
minä katselen kaisloja sen
- ja vain huokailen: - Mikä kauneus ja rauha!

Miten jollain voi olla
näin kaunis paikka
  ihana päivän aurinko
    sen suloinen ilta
      miten kirkas kuun silta.

Kuinka rauhaisa on aamuinen usva
joka suolammelta nousee

     

ja kiljaisee telkkä - se kuin oma
… oi, omistaa tällainen erämaan syli soma
ja elämän hetki niin herkkä.

  *

20.08.2011

Muistojälki

Tee ihmiselle muistojälki
itsestäsi unohtumaton...

naura kauniille kasvoille
  sano kaunis sana
    piirrä hetkestä taulu
      laula laulu unelmille
sielun sisäisille kosketuksille.

Tee ihmiselle muistojälki
itsestäsi
ja yhteisestä hetkestä min syli lämmitti
mi mieltä hämmensi.

  *

18.08.2011

Muistojen teillä

Etsitkö menneitten teitä
muisteletko menneitä
  mukavia
    ihania.

Surullisia hetkiä
   riitoja
niitä et muista
ne jo kultaantuneet ovat
elon hetket kovat
- muistat vain ne somat.

Vaan, siellä ne ovat
tallessa kaikki
muistojen menneitten teillä
miten elettiin
miten oli ihanaa meillä silloin…
silloin joskus, kauan sitten

- joskus salaa muistojani itken.

  *

08.08.2011

Sattuman tupa

Matka ilman määränpäätä
vain suunta ylimalkainen
sää aurinkoinen mi sateeksi vaihtui
sattuman tuvassa
Frejassa

 

matkan rasitukset haihtui.

  *

05.08.2011

Taulu

Sinä kerroit pojastasi
kun Koskelan sairaalan puistossa sattumalta tapasimme
- mikä lie sinut sinne
                      mikä minut.

Kerroit hänen kuolemastaan
kerroit syvästä surustasi
ja hänen viimeisestä maalauksestaan
- hän oli taitava maalari.

Surussasi aloit kirjoittaa.
Kirjoitit tarinan hänen taulustaan
siitä viimeisestä, kauniista vihreästä lehtipuusta
joka oli vain signeerausta vaille valmis.

Kuvailit miten poikasi
kuin kaukaiselta matkalta palanneena
jatkoi taulunsa maalausta

muotoillen sen uuteen vuodenaikaan
syksyyn, jossa lehdet pudonneena puun juurella
ja vain yksi lehti, viimeinen
huojui yksinäisenä sen latvassa.
 

Se on hieno tarina, sinä kerroit.
Ja siitä yksinäisestä lehdestä
toivoisit voivasi kirjoittaa vielä oman tarinan
kunhan vain saisit taas sanasi kulkemaan.

Sain ajatuksen sinua kuullessani ja kerroin
miten poikasi jatkaa taulun maalausta
jossain uudessa ulottuvuudessa
miten hän siellä
maalaisi tauluunsa syvyyttä.

Ja miten voisi jopa olla mahdollista
että taulut eläisivät
samoin kuin runojen sanat ja musiikki
ja että kaiken takana
olisi toinen maailma
jossa jatkuu se hetki
minkä taiteilija työssään vangitsi.

Näin kaikella taiteella
olisi kuin monta ulottuvuutta
ja käden piirto
ajatuksen kulku
ois tallessa teoksen takana
jossa sitä voisi muissakin ulottuvuuksissa ihailla.

Tai jopa niin
että ne kaikki
kuvat, sanat, musiikit
ovatkin jo olemassa
meille tuntemattomissa
ja herkkä taiteilija
vain siirtää sen valmiin elävän
tehden siitä silmillemme hetken näkyvän.

Näinhän elää kaikki, minä ajattelen
monikerroksisena, kuten myös ihminen
ja myös tuon taulun takana
voi olla sen elävä kuva kaikkina vuodenaikoina.

-Laita runosi taulun viereen, minä ehdotin
ne täydentäisivät hienosti toisiaan
ja sanojesi ulottuvuus
voisi olla se puuttuva signeeraus.

Sinä jäit miettimään ajatusteni lentoa.
Jäin sitä itsekin ja ajattelin
kumpa sen jotenkin viel' talteen siirtäisin.

Tässä tapaamisemme kulkua
muutamaa päivää myöhemmin tavoittelin.

  *

01.08.2011

05.07.2011
(Tervehdys)

Viimeinen päivä

Hei,
viimeinen päivä!
sit' muuttuu elämä
ja kuka tietää, mitä huominen tuo
tai huomisen jälkeinen
kun vihdoin voi uutta
tulla sun luo.

Kas, älä arvostele eloasi
tämän hetken mukaan
eihän sellaista voi tehdä kukaan
sillä, huominen
on salaisuus
ja kuin elämä uus'.

Alkava elämä
on uusi tuttavuus.

  *

 

30.06.2011
Aamulla
rannassa…

Se päätös - on hyvä

Se päätös, minkä sä teet
on hyvä

kas, ei elämä kaikki
ole näkyvä.

Jos tänään sinua hetki vie
- näytti miltä näytti
sä muista:
Tämä elo on tie,
et tieltäsi suista.

Siis,
käy vain tietäsi rohkeasti
ja kuule kuin sisäisesi ääntä.

Vaik' tuntuu,
ett' elo ei sua säästä,
se silti on hyvä,
jos hetken sinua harmittaakin

ole vain urhea,
ees siintävi parempaakin.

-Taikuri

  *

26.05.2011

Syreenit tulee juuri

Oi, onpas täällä ihanat tuoksut
ja lintuin laulu
... ja syreenit tulee juuri.

  *

25.05.2011

Turvallisen kalliot

Kuinka rakastankaan kallioita
niissä jotain pysyvää
   rauhaa
      kuin turvaa
ja jonka päälle
ois hyvä rakentaa
   - elämän turvaa.

Kuinka rakastankaan kallioita
   niiden jylhiä muotoja
      arvoituksellisuutta
         arvaamattomuutta

ja kuinka vähän niistä näenkään
kuinka paljon on piilossa
kuinka syvälle
maan sisälle
ne yltääkään.

Niin, kuinka rakastankaan kallioita
kuin ikuisuutta
ovat olleet tässä ennen minua
ja jäävät tänne mun jälkeeni

ja istuu viel' kerran
joku mun paikalleni
samalle, joss' istun mä nyt...

…vooi, alkaa sataa!
Tää tarina on nyt päättynyt.

  *

25.05.2011

Tuomen tuoksua

Voi tätä tuomen tuoksua
sen keväistä huumaa
kun puu täynnänsä
             valkeaa kukkaa.

  *

11.05.2011

Kaksi maailmankuvaa

Kulkija on töttörönsä ansainnut
ihanan tervaisen
sen Paavo Nurmen patsaalla siemaisen

ja mietin
   muistelen
miten äsken oli mielenkiintoista
soviteltiin yhteen maailmankuvia.

Kaks' poikaa
siistiä ja kirkassilmäistä
tarjosivat oppiaan elämästä
ja näkemystään Raamatusta.

Vastakkain tulimme
toinen kohteliaasti kysyi:
-Oisko herralla hetkinen aikaa?

Minä kiitin vain
sanoin, etten nyt tarvitse
jos kyse hengellisistä.

-Niistä juuri ois kyse, hengellisistä
toinen virkkoi
ja hyvää päivän jatkoa toivotti.

Maailmankuvat toisistaan erkani.

Mutta! 
sadan metrin päässä mietin, ett', miksei?
Miksi hylkäsin hyvän tilanteen
kuunnella uusia asioita.
Ties mitä siitä vois' avautua.

Ja eikun takas - ja perään!

Pojat tavoitin
jo uudesta keskustelusta
nuoren naisen kanssa.

-Eiku sittenkin, 
minä sanoin hymyäville pojille
-Kertokaa vain, mikä oli se asia
tahdon sittenkin kuunnella
... mutta puhukaa ensin loppuun
tuo kesken oleva.

Noh, sitten me pääsimme asiaan.
Puheliaampi halusi kysyä
mielipidettäni jostain Raamatun kohdasta.

Ja, olihan minulla - mielipide
ei tosin helppo
eikä yksinkertainen
enemmänkin monimutkainen
ja moniulotteinen.

Vaan, samasta puhuttiin, Jumalasta
vaik' eri sanoin
ja maailman tilasta
sen pahuudesta.

Iloista yksimielisyyttä
ja rönsyileviä kulkuja
olihan vastassa runoilija
- mielenkiintoista.

Sitten sanoin: -Minullakin on yksi tarina
siitä puolestani minä 
tahtoisin kuulla mielipiteitä
- eilen kirjoitin, haluatteko kuulla?
Liittyy samaan - oisko... puoli tuntia?

Noo... oli - vähän miettien kuitenkin
ja minä heille tarinani luin
kuin oman vuorisaarnani kalliolla
tuon "Ihmisen alkujuuren".                 >>

Keskittyneesti kuuntelivat - molemmat
jotain välillä kommentoimme.
Kehuivat tarinaa ja sen kulkua
- vaiko lie kohteliaita.

Vaan, kohtaaminen oli hyvä
kuin nuorukaiset ja "vanha"
jolla käytynä jo monia elon sokkeloita
intoja ja laantumia
seuroja ja pois potkuja
- ja monenlaisia ajatuksia.

Vaan, oli ne kivoja poikia
lähteissä viel' jaoin muutamia ohjeita:
   miten elämä kulkee
      millainen on tie
joka viisauteen ja ymmärrykseen vie.

Ja rohkaisinkin vielä: -Sitä rukoilkaa
siis viisautta ja ymmärrystä
kyllä elämä sitten hoitaa
- siis, ei helpolla päästä
ei totuuden etsijää tiellään säästä.

-Vaan, kasvaa se viisaus
ymmärryskin
seass' elon taistojen
ja vuosien kulkujen.

Iloinen hetki
mukava
tarkasteltiin maailmankuvia
eikä toisistaan varmaan niin kaukana
vaikka puhujat kuin eri matkalla
- välissä 40 vuotta elon kohellusta.

Mutta, kivoja poikia!
Ja minäkin ihan "kunnollisen näköinen"
tokaisi lopussa se toinen
kuin tarkkaileva hiljainen.

Siis, yhellainen - jumalankuva
niin kuin pojatkin.

  *

25.05.2011

Onnittelulaulu

Harri: Hei koala, lauletaaks yhdessä pirkitalle.
koala: Ai kelle?
Harri: No sille roskisnallelle.
koala: Ai miks?
Harri: No, sillä on synttärit.
koala: Ai kummalla?

Harri: NO LAULETAAKSME, vai...
koala:...joojoo joo lauletaan lauletaan...
Harri: Noni, yhessä...NYT! 
         PALJON ONNEEAA VAAAAN, PALJ… !! 
        PALJON ONNEEAA VAAAAN, PALJON ONNEEAAA V… !! ?

koala: ...sä pyysit...laulaan
Harri: No joojoo...pyysin pyysin... mut en huutamaan.
koala: ...höh...ensin se pyytää ja sit se vaa ....
Harri: No joo joo, se oli ihan hyvä... älä enää, koala.

koala: ...nii-mut kusä ite pyysit ja sitku mä ...
Harri: Koala! … se meni ihan hyvin.
koala: …mitä sä sit pyysit jos ei kerran kelp…
Harri: KOALA!
koala: … joojoo… oli kivaa… tosi kivaa.
Harri: Nonni… tulihan se sieltä.

  *

08.05.2011

Äiti, sä muistatko

Äiti,
sa muistatko meijät,
pienet meijät, kauan sitten.

Kantelit, hoitelit,
hoivasi annoit,
pienet meijät, kauan sitten.

Kiitimmekö silloin
kun sylissäsi kannoit
pienet meijät, kauan sitten.

Kaikkesi annoit,
meille elämän annoit,
pienet meijät
              - kauan sitten.

Oi Äiti,
      kiitos meistä.

  *

08.05.2011

Äiditön, mutt' äiti on

Harri: Oho! Sinähän ihan riehaannuit tästä keväästä.

        - Tää on hiano!
 
Harri: No, niinhän minäkin ajattelin, kun sitä sul…
koala: Tää on kiva - ja nätti.
Harri: Juu, ruusuja siinä. ... Onneks päästiin jo siitä tonttuhatusta.
koala: Nih! …nätti.

Harri: No, mikäs sinut niin innosti tuohon kravattiin?
koala: Tää juhlapäivä.
Harri: Aai niin, äitienpäivä... niinkö?
koala: Nih!

Harri: Tuota…. missäs… se sun … äitis on?
koala: Emmä-tiä. Onks mull sellane?
Harri: Oon kai, kyllä varmaan… Se on varmaan siellä Australiassa joss…
koala: Niin… kai… sitte. Mutta … onham-mulla sut!
Harri: Niin … niin on. Tuus tänne, koala, juhlitaas vähän… mitäs me oikein otettais…

koala: Oiskos sulla niitä, niitä … eukaplys… eukalypsys… eiku eukalys…
Harri: Ai, eukalyptyslehtiä vai?
koala: Nih, just niitä ... nois hyvii!
Harri: Ai niitä, eei ole… mutta, käviskös sulle ... suklaa, se on hyvää.
koala: Yöäk… aina tota suklaata. (huokaus) no, annap-palane sitte… sitä. 
                                                                  Varsinainen juhlien keksijä.
Harri: Ai mitä sanoit, koala?
koala: Nii-että ... kait sulla on jotain keksii.
Harri: Jaa.. juuu... on täällä kaapissa varmaan jotain ... viimevuotisia...
koala: Nojj-just! Kiva.


  *

05.05.2011

Katsoit minuun

Miksi katsot minua, nukkeni … sisäisein.
Tuijotat kohti.
Kuin sanoisit jotain
kyyneles' jo poskille kuivi.

Sanotko: -En itke enää
se meni jo
olet taistellut - voitto!

Silmäsi kirkastuneet
katseesi vilpitön, suora
ilmeesi rauhoittunut
… eikä leukasi väräjä enää…

-Valmistele tulevasi pesää.

-Mitä sanoit!?
Näetkö enemmän kuin minä?
Ymmärrätkö jotain?
Tunnetko tulevan
tiedätkö tämän hetken
uskotko unelman.

Puhutko minulle, nukkeni,
paljastatko sisäisen haaveeni.
Oletko kenties kuin lähetti
joka minulle ilmoitti:

-Taistelu taisteltu - voitto saatu
tehty on matka
eessä tuleva taattu.
 

Miksi katseesi silmiini osui,
koneeni yltä, kun katsoit mua
  - minä hetken kuuntelin sua.

  *

04.05.2011

Ruusun päivänä

Ruusun päivänä
seurassa naisten
ainoa mies
seass' kaunoisten.

Pohdittiin yrittäjyyttä
käytännön esimerkit
toi elämään syvyyttä.

Toivetta ilmassa
toivetta paljon
verkoston voimasta
vauhtia poljen.

Ja yks' runoilija autteli
päivässä seikkaili
pelimannityttösen
jo aamussa syliinsä sai
… esitykseen kun miestä
kaivattiin kai.

Ja verkkoa syntyi
ma uskon niin
eikä runoilijakaan osannut
pitää suutansa kiinn',

vaan loihe lausumahan runosen
min aamusuihku toi mielehen:

Mik' ois se mies
joka ei suostuisi tähän
seurahan naisten
- ja toivoisi vähän.
 

Ja Roskisnallen maailman huoli
avautui asialle
myös vakava puoli:

Maailma käsissämme

Maailma käsissä ihmisen,
hän muokkaa suunnan,
kehityksen.

… Vai, jokin suurempiko lie
suunnitteli, millainen on kehityksen tie?

Olisiko kuitenkaan uskonut meille
- meille yksin -
tään kaiken kauneuden,
luottanut hoivaamme
luomansa suuruuden?

Jospa vain koettelee meitä,
seuraksemme enkeleitä,
kasvattaa tekojen kautta rakastamaan
tätä ihanaa maailma

- tätä ihmisen unelmaa.

-harri
 

               -Apua! ... ja mikä tää nys-sitte o?

Harri: Se on mun eilinen kravatti... mun ruusukravatti.
koala: Ota pois tää... HETI!  ...sä kuristat mua taas
Harri: Minä halusin vain katsoa että miltä se näytt...
koala:  ...heti! ... mä kuristuuun...
Harri: Joo joo, otetaan otetaan... nooin. Eiks' ollukki kiva?
koala: ...joo, tosi kiva.  Onneks mä ... ennoo ihmine.

  *

03.05.2011

Mitali

Harri: Nonni, koala, mitäs sanot!
        koala: Apua! … mikä tää-o… mä kuristun…

Harri: Se on mitali.
koala: Mikä mitali?
Harri: No, tänään jaetaan hyville kirjailijoille ja runoilijoille mitaleita.
koala: Aij-jaa…

Harri: Joo, ja minä ajattelin nyt antaa sulle mitalin.
koala: Aha!… ja miks?
Harri: Noo, kun sinä olet niin hyvä … tyyppi … ja aina kannustat minua.
koala: Kannustan vai?
Harri: Joo, tai … niin no, ainakin … aina joskus. Siksi sinulle toi mitali.

koala: Tää painaa!
Harri: Joo, se onkin vähän isompi mitali. Katsos, miestä myöt… tai siis koalaa myöten.
koala: Tää paiNAAA!
Harri: Joo mutt' se on upee.

koala: Eikä tää oo mikää mitali. Tää on sun suurennuslasis … tosta hyllynreunasta... moon nähny sen siinä.
Harri: (huokaus) mutta tänään se on sun mitalis.
koala: Tää painaaaa! … ja mä kuristun näihin naruihin.
Harri: No pitäähän mitalissa vitjat olla.
koala: Mä kuristun … kohta... apua!

Harri: Joo, mutta eiks ole hienoa saada mitali tänään tämmöisenä kirjallisuuden päivänä.
koala: …apua.. mä kuristuuuun! … tää painaa.

Harri: Koala, mikä sulla on… sinähän olet ihan … harmaa.
koala: MÄ OON harmaa! … mutta mä kuristuuun … ja tää painaa.
Harri: Noo ookei… otetaan pois sitten…. mutta eiks ollutkin kiva saada ihan oma mitali.
koala: ..Huh..(nielasu) ... Pöhkö!
Harri: (huokaus) Sä et sitten arvosta palkintoja.
koala: Se paino… ja kuristi mua... pa omaan kaulaas toi sun ..."mitalis".

  *

29.04.2011

Häät

Sotkeutuu veri verehen
sulautuu suku sukuhun
yhtyy ihminen ihmiseen
arvomaailmaan uuteen
- lupaus tuntemattomaan tulevaisuuteen.

Ystävyys sisällä ihmisen
on suurempi voima
      kuin on veri
ihminen osansa peri.

Ja yhteys ihmisen ihmiseen
on piirretty kansiin taivaallisiin
suunnitelmiin suurempiin
   kuin tahto pienten tunteiden
      häilyväisten toiveitten.

  *

29.04.2011

Vain kaukaa katson

Ja kun katselen ihmissaattoa
vieraiden uljasta kaartia
kauneutta jo komeutta
asemia ja vaurautta

… minä mietin …

mitä minun ois pitänyt tehdä toisin
ett' tuossa juhlassa komeana olla voisin?

Olisinko omilla teoillani yltänyt
vaikka kuin olisin asemiin pyrkinyt?

Niin,
mistä kullekin paikkansa ja aikansa
mistä asemansa
mistä valtansa
   vaivansa…

Kuka sanoisi sen
kuka ratkaisisi arvoituksen?

Hatustako joku veti!
vaiko sattuman satoa vain
ett' paikkansa itse kullekin

vaiko jokin suurempi tahto yllä tään
kun kaiken tuon kauneuden
vain kaukaa nään.

  *

21.04.2011

Virvon varvon ... 

Virpon varpon...

Unelmist' oonkin jo kirjoittanut, toivehist' en vielä...

"Virvon varvon
tuoreeks terveeks 
tulevaks vuueks. 

Lakatkoon lonkka kolottamasta, 
polvet narisemasta. 

Pysykööt pieru pääsemästä, 
virtsa viimein karkaamasta. 

Jospa vielä nahka siliäisi, 
selkä suoristuisi. 

Herkkeeppä roppa rupsahtamasta 
ja lihat löllyämästä. 

Palatkoon muisti reissultansa. 
Sujukoon seksi sulavasti, 
lempi leiskuvasti. 

Mitä muuta varvut mukanaan toisi? 
Niin, ... jospa onnea, terveyttä, hyvää eloa soisi, 
rahakaan ei pahaksi oisi."
                                          (lainaus ystävältä)
 

Siin' onkin kerralla sanottu kaikki, mi ajassa tarpeen ois,
oi, kunpa virpu varpu vikkelä
tuon kaiken mulle sois'.

Jospa laitankin tuon sivulleni, siihen päivän pyrähdykseen ... Vai... olikos se päivän parahdus ... eiku ... päivän pier.... eiku ... no helkkari! mikä se nyt oli...

Harri: Koalaa! Heei koala, ...mikä se oli?
koala: Häh... mikä ...mitä se nyt-taas.
Harri: Nii-että, olikse päivän parahdus, vai ...pyrähdys ... vai pierasu ... vai olikse ... toi toi toooi...

- Tyhmä! ... soot iha tyhmä.  Lähe jo siitä sinne reissuus!

Harri: Höh! Sinä et sitten ymmärrä yhtään huum... Heei, ..mikä toi on?
koala: Eei mikään... et sä ymmärtäs kuiteskaa... Meejj-JO!

Harri: Etkös ... tulis mukaan... voisit matkalla vaikka virpoa autossa.
koala: Ai! mukaav-vai... jaa... joo... entäs... tää mun naamari?
Harri: Jätä päähäs... onhan se aika ... hyvän näköinen (huokaus).

koala: Millos me mennää?
Harri: Kohta kohta... pakkaa laukkus valmiiks.
koala: ...mikä laukku?
Harri: Ai niin joo... ethän sinä ... tarvi

  *

15.04.2011

Koala jo meinaa luopua hatusta

Harri: Katsos koala, minulla on jo keväinen kuva... tuolla ylhäällä. 

                                       -Mitäs sanot? 
koala: Höh!
Harri: Mitenkäs sinä, pannaankos sinullekin jo kukka nahkaan.
koala: Hä?

Harri: Nii-että, eikös jo heitettäis toi hiippalakki nurkkaan ja siirryttäis kevääseen. Katsos, ... kohta on jo kesä.
 
                                   -Joulu on kiva. 

Harri: No on on, mutta onhan se kesäkin kiva… vai mitä.
koala: ...o!
Harri: No! mikäs siinä sitte… annapas se hattu tänne, niin minä keksin  sulle jotain muu...
                            -...Eee…i!

Harri: Noo, … anna nyt. Katonn-nyt ulos, miten siellä jo aurinko paistaa
koala: … häikäsee.
Harri: Nii'i... ja minä ajattelin lähteä jo luontoon kävelylle…
koala: Mevv-vaa.

Harri: Ja ottaa sinut mukaan…
koala: ai!
Harri: Mutta en kyllä tuossa tonttulakissa ota, johan ihmiset ihmettelis että mikä ihmeen tonttu sillä on muk...
koala: …. okei

Harri: OHO!  Heei katsos tätä… mitenkäs olis tällainen sulka sulle…väritkin sointuis niin hyvin.

    -..mrmmrrrr…
 
Harri: Ja otetaankos jo noi siivetkin pois… ei sinusta tainnut olla siihen enkelikuoroon.
koala: …eikä susta laulajaks...

  *

13.04.2011

Vastausta etsin

En unten maista vastausta
vaik' kuljinkin kaukana
ajan ajattoman takana

paikoissa
tapahtumissa
mit' todelta tuntuivat toisen maan
ei tänne antaneet vastaustaan.

Kyljelläni kysellen
vastausta etsien
uneen vaivuin
johdatukseen taivuin jonkin suuremman.

En kait' kaukana ollut
ajasta huolehdin tämän maan
etten ohittaisi määräaikojaan.

Ja kun palasin sieltä
oudolta tieltä
muistin jotain - hetkisen
sitten taas kaikki kadoten.

Mikä ihmeen
   salaisuuksien maa se oli
siellä elää hetken sain
sitten sulkeutui ovi
   - ja kaikki ohi.

  *

12.04.2011

Mustan sillan äärellä

Tässä kirjoittelin kerran
mustan sillan päällä
murheisella mielellä, sen muistan
   mitä surin silloin
      - en sitä enää.

Jotain mustaa kättä matkassani raahasin
sen jostain roskalavalta nappasin
      - mitä lie, se minulle lupasi.

Vaan, vuodet jo menneet siitä
elämä kuljettanut
muovannut taas tavallaan
ja kaikesta parantanut.

Tässä istun nyt jälleen
sillan äärellä
keväisellä mielellä
      - terveenä

ja odotan
että kevät kukkaansa puhkeaa
ja uuden ihanan kesän
            taas eteeni avaa.

  *

12.04.2011

Pieni vuorimänty

Sehän on kuin minä!

tai siis, … ihminen …

elon kaltevalla pinnalla
juurtuneena kuin mahdottomaan
mutta silti
ylöspäin! ylöspäin! 
                       kasvamassa.

Vaikka tietäisikin
ikuisen elonsa mahdottomuuden
elää innoissaan
taas kevään uuden.

  *

22.03.2010
(Arkistosta)

Elämän verivaot

Tämä taulu

 

odotustilan seinällä
   - elon kuvausta.

Siin' kyntäjä kyntää
veriset on vaot
vaan, ilman vakoja
ei ois ravintoa.

Jo keväällä kynnöstä
kauniit oraat
ja kesällä sato
sen jo kyntäissä povaat.

  *

12.04.2011

Löytää onnen etsityn

Löytää onnen etsityn
löytää ihmisen kaivatun
mielen vaivatun
on elämän hetkistä suuri
vaik' jo luuli: ei löydy hän lain
      - ihanan syliini sain.

Mitäs nyt sitten,
jo huokaa lepoon päässyt mieli
   hän on tässä!
      hän on mun!
ja minä olen sun.

Elämä!
elämä edessä, ystäväin
yks' elämä taas
ihania hetkiä
   mahtuu sun maailmaas.

  *

11.04.2011

Elo suurempi

Niin kas, ystäväni
elo suurempi on kuin ihminen
elo suurempi toiveitten virtaa
elo suurempi yllä ajatusten
elo ihmisen näkyvää pintaa.

  *

02.04.2011

Salaperäinen soitto

Koala: Ai sä tulit jo.
Harri: Joo, vein vain tuon roskapussin ulos.
Koala: No hyvä… lakkaa tääll kai sit haisemasta… jos se haju tuli vaik siitä pussista.
Harri: Mitenni?
Koala: Eeei mitään… aattelin vaan. Mut hei!
Harri: No mitä?
Koala: Ku sä kävit siellä roskiksella, sun puhelimes soi.
Harri: Ai… no… minä katson kohta kuka siellä yrit…

Koala: Mä vastasin siihe.
Harri: Sinä? Miten? Ethän sinä osaa… siis… ääneen puhua.
Koala: Osaamm-Mä!  Moon harjotellu… salaa… kattellu ku sä puhut .. ja siin sit oppinnu.
Harri: Aijaa, mutta sehän onkin hyvä. Voidaan vaikka joskus yhdessä esiint...

Koala: Joo, mä testasin ett miten mä pärjään.
Harri: No, mites meni… ja kuka siellä oli?
Koala: Emmätiä, ...ainaski se suuttu hirveesti..
Harri: Aaai, no ei ihme. Mitäs sillä sit oli asiaa. Niin... ja kuka se oli?

Koala: En tuntennu… kais-se joku kirjojen tekijä oli.
Harri: Mikä…kirjojen tekijä?
Koala: Nii, joku kuusi… tai mänty… tai tammi… tai joku sellane.
Harri: Älä!
Koala: Joo. Kovasti se kehu sun… tai siis niitä mun tarinoita siellä netissä ja…
Harri: Kehuvai?
Koala: Kehu kehu… mut mä sanoin sille ett' mä en kyllä rupee jakelee niitä kaikenmaailman rupukauppialle... ja ettei ne oo tark..

Harri: Siis MITÄ! sä sanoit...
Koala: Joo joo, ja ensin se kysy ett kumpi mä oon… se suloinen pikku  koala vaiko se vanha Harri.
Harri: Vaanh…äläs ny!
Koala: Joo joo, niin se kysy… ja mä sit sanoin ett mä oon se vanha harri…ja se sano ett se uskooki sen…ku mun ääni oli niin hirveen kuulone.
Harri: Siis…että sä olit ... niin kuin minä, vai?

Koala: Joo, ja mä sanoin sille vielä että ... älä kuule ukko rupee soitteleen näitten mun juttujeni perään… mä pidän nää kaikki ittelläni enkä anna niitä kellekkään.
Harri: Et kai… voi hirveetä. Ethän sä nyt semmosta voi mennä sanomaan. Minähän olen koko ajan odottanut että joku soittais ja tarjois mul…

Koala: No, toi nyt ei ainaskaa enää soita, kyllä se niin paljo suuttu. Huusi vähän aikaan jotain kummaa mist ei saannu mitään selvää... ja sitte löi luurin kii nii-ett kaikki valot sammu sun puhelimestas.
Harri: Eeeei… apua…ethän sä voinu tuommoista mennä tekemään. Ihan hirveetä. Ja niinku mä olen oottanut ett' joku…

Koala: Mutt' kuule "vanha Harri".
Harri: No…mitä vielä… apua… voi hirveetä..
Koala: Kuule, se oli se… pila.
Harri: Mikä pila… apua.
Koala: No se sun paprillipila…minkä sä eile mulle opetit. Soli nyss-se. Sulle. Mitäs sanot. Eiks ollukki hyvä. Nauretaaks yhessä sille ny.

Harri: Voi taivas. Pila. Olikse pila. Olikse vaan pila… oliko?
koala: No oli oli... älä nyh-hermostu. Ehkä se vielä joskus soittaa uudelleen.
Harri: Mitä!
Koala: No oli oli, pila se oli. Enhäm-mä osaa ees puhua.
Harri: Niin, eihän sinulla ole suutakaan. Voi hirveetä kuinka mä pel..
Koala: Ei ni. Leikkiä se vaan. Hei, mikä sulla on. Sähä oot… iha…hikine. Onks sulla noin huono kunto. Sun pitäs kuule lenkkeillä vähä enemmä ettet ny yhdestä roskapussin viemisestä tulis noin märäks. Vaikka… olihan se aika iso pussi… ainaski parin viikon roskat.

Harri: Apua sun kanssas. Mitä mä teen sulle. Antasinko selkään… vai … kiittäisinkö.
Koala: Silitä!
Harri: Mitä!
Koala: Silitä mua… sä et oo taas pitkään aikaan silittänyt mua. Etkä ottanu syliis.
Harri: Jaa… juu… noh… tuus tänne ... ni mä väännän sun niskas nurin.

Koala: Heei,MITÄ sä teet!   EI NOIN kovaa. Silleen hellästi pliis.
Harri: Joo joo… hellästi hellästi.   Voi taivas sen juttuja... mä meinasin kuolla.
Koala: Joo mä huomasin. Aika hyvä pila… vai mitä. Must tuntu että sä iha uskoit.
Harri: Eeen… een uskonu…. een hetkeäkään. Kunhan näyttelin. Apua! onneksi se oli vaan pila.
koala: Et nii.. mä huomasin kyllä. Raukka … meniki tosi halpaan… vai mite se sen sano.

     - On se aika epeli... mistä se ton kaiken keksi.

  *

01.04.2011
Aprillinpäivä

Pikku pila

Harri: Hei muuten, koala!
koala: Noh… mitä ny… ja ota nää sun siipes jo pois mun selästä.
Harri: Joo joo… Mutta, tiedätkös mitä.
koala: No!
Harri: Tänään on taas joulu.
koala: Onvai… mut…nythä o… kevät.

Harri: Joo'o, mutta aamulla oli uutisissa, jotta joulu vietetään uudelleen.
koala: …Vietetääv-vai?
Harri: Joo, tuli liian vähän joulumyyntiä kaupoille. Pitäis saada lisää tuloja valtiolle.
koala: …Siis… täh…

Harri: No joo, siis … joulu uudestaan… ja sinähän tykkäät joulusta, vai mitä.
koala: JOO… tykkään TYKKÄÄN... joulu on kiva!  Joulu on taas, Joulu on taaaas!
Harri: Mutt' kuule, koala…
koala: Kynttilöitäää… missäs ne on ne kynttilät… ja kaikki koristeet. Äkkiä kellariin ja sitten me teh…

Harri: Hei koala, kuule!
koala: Mikset sä tee mitää… nyt tuli kiire… eksä tajuu… joulu … JOULU! hopi hopi
Harri: Kuule… se oli vaan aprillia.
koala: Mikä!… mitä…

Harri: Niin-että… se oli vain sellainen pikku pila… aprillinpila… katos, tänään on eka huhtikuuta…
koala: MtÄH!
Harri: Niin että, se on semmoinen pilailupäivä, silloin saa vähän jekuttaa toista.
koala: Eikä. …
Harri: Joo'o. Ja sinä nyt menit sitte vähän niin kuin halpaan… vai mitenkäs sen sanois. Eikös ollutkin kiva jekku kun mä aattelin että sä tyk...

koala: …mmrrrRRRR!!    tosi kiva!    MRRRrrr!!
Harri: Apua… älä nyt pure! Älä nyt leikistä suutu… heei..
koala: …Purenpas… ja mäen enää puhu sulle koskaan mitään.. en koskaan.. en kosKAAN!

Harri: No voi, miten se nyt oli noin huumorintajuton. Heei kuule nyt… AITS! älä nyt enää pure… apua!

koala: Kyllä mä vielä sulle paprillinpilat näytän!
Harri: Aprillin… se oli Aprillinp…
koala: VaRO! ...luitas… tai mä puren taas sua.

Harri: Joojoo.. minä lähdenkin tästä pikku kävelylle.
koala: ME! … ku oisit jo... äläkä pidä kiirettä... sen takastulos kaa.

  *

30.03.2011

Nauti onnesi hetkistä

Kas, elämä on hetkiä
nauti, ihminen, niistä
älä untasi riistä
sillä onni
   on kuin uni
tuli tänään
huomenna suli.

Ja elämä on - yks' hetki vain
se tulee elää ajoittain
kas, kun hetkiä on, jolloin elo onneton
sitä eloksi vaikea väittää
vaan ilossa vietetty hetkinen
sydämen sopukatkin täyttää.

Siis nauti, ihminen, hetkestä
älä anna sen valua hukkaan
ties kuinka viel' kasvaisi se
keväiseen tuoksuvaan kukkaan.

  *

4.03.2011

Onkos huumoria?

Onkos huumoria siellä lain?

Tuon hassun ajatuksen
   pytyllä päähäni sain.

-Mistä luulet sanojen tulevan
   ajatusten
      maailman hullutusten.

Ei harrasta kaikki
   ei totista
         - mutta kaunista.

Ja sanoja
   on monenlaisia
ja ulottuvuuksia on
   hartaita ja hauskoja.

Mistä luulet
   sadut, tarinat
ihminenkö itse aina

onhan monia hauskoja
   kuin kuolemattomia
jotka sisältävät kaukaisia
   salaisia.

Ja jos on niin
kuin jo kuvattu
maa piirtyy kuin peiliin
- vain nurin päin -
tässä jo totuuden jyvän näin.

Miks' kaukaisuus
ois vain kankea
   ja kurja
      kuiva

miksei hauska
onhan ihminenkin
   - ja ihmisellä on sisäinenkin.

  *

18.03.2011

Olisitko viisas

Vaik' taistelen
minä kaiken aikaa
kuin kaikkea vastaan
   elämää
      kuolemaa

elämää
   sen kasvatuskoulua

kuolemaa
   sen vääjäämätöntä tuloa

minä huomaan: En mahda mitään.

Olen aikaan sidottu
sen määrään eloss' ihmisen
sen kulkuun
vaikka kuinka vastustelen.

Se riipii mua!
   Se raapii mua!

Ain' antaa jotain
ja samalla jo toista ottaa pois
- kunpa elämä toisin kulkea vois.

-Toisin?
Miten haluaisit sen kulkevan
jos päättää saisit sinä?
Kuinka määräisit sen jatkuvan?

Olisitko viisas kaikkien suhteen
niiden, jotka jo tahtoisivat pois
ja niiden, jotka toivovat
ett' koko elo toisin ois.

Jos kaikille vain kaikkea hyvää
kuin mikään ei riittäisi
jokainen itselleen
aina vain parempaa piirtäisi.

Luuletko, ett' kulkisi elo paremmin
jos kaikilla kaikkea yltäkyllin?

  *

17.03.2011     08.30

Levoton maa

Levoton on maa
turvat katoaa
rahan mahti horjuu  
   - ihminen muutoksen torjuu.

Arvovalta
vääryys
palkkansa saa
   - asemia katoaa.

Vaan, ihminen
on ahne aina vaan
hidas asemastaan luopumaan.

Jos vapautuu paikka
omille eduille
hinku suuri suuruudelle

ja unohtuu jo ihminen
se yksinäinen osallinen
mi kadulla huolineen horjuu
   - ihminen näkyvän mielestään torjuu.

  *

17.03.2011     09.10

Turhia huolia

Kaikesta hieman huolissani
vaikka mitään tärkeää ei puutu
en ees puutteistani suutu
   en itselleni
      en muille
vaik' huokaukseni menneet
   kuin kuuroille korville.

Vaan, minä tiedän
olen tullut kuulluksi monella tapaa
huokaukseni netti maailmalle jakaa.

Ja jokin suurempi
   minua kuulee aina
      vaik' ei vastaisikaan
ei hetkiä muuksi muuta
   jos kiroankin
      näytän mutruista suuta.

Ja sitten taas
   kun aikaa kulunut
      tilanne muuttunut
minä huomaan:
   -Hyvä ettei vastannut mulle.

Kiitollisena huokaan:
   -Kaikki mennytkin oivallisesti
mennyt paljon paremmin.

Onnettarenko suosiossa kaikkineni
   iloineni
      murheineni
         koetuksin
            muutoksin
kun kaikki eteenpäin vie juuri sitä
   mistä haaveilen
ja myös sitä
   mitä en edes haaveksia osannut
kun en tulevia tuntenut.

Ja yllättäen
yhtenä aamuna taas
ilosta pystyyn pomppaan

...tai murheisena herään mieleni maass'
ja huokaan:
      -Mitä ihmettä nyt taas!

  *

17.03.2011     10.30

Pakkasaamu

Pakkasen keskellä - kymmenen
mökissäni heräilen
keväinen aurinko ikkunoista
verhojen raoista - lumivalkoista

hiljaista
   rauhallista.

   

  *

17.03.2011     11.00

Muutos elää kaikkialla

Jos menisin sinne uudestaan
(järvelle, rannalle)
ma huomaan
kuin sanojen paikka se ois
moni häiriö ympäriltä pois.

Luonnon rauha vain
korkealta loistava aurinko
syntyy uusi usko huomiseen
elon kauneuteen.

Onnellinen hän ken täällä on
toisin on pallon toisella puolen
moni kohtalo onneton.

Vaikka näin kulkevat ajat
   paikat katoavat
      sukupolvet vaihtuvat
ihmiset
ajatukset

on ennenkin kansat kadonneet
vallat muuttuneet
   kaatuneet
ei mitään uutta
tämän kirkkaan kauniin auringon alla
muutos elää kaikkialla

ja aika
- se käy -
ajan tuleva
ei kelleen näy

vaik' seisoisit jo siinä
edessäsi seuraavassa hetkessä
kuin silmäin edessä

se tulee sinua kohti
vaik' ihminen mitä
   siitä pohti.

  *

17.03.2011     11.45

Pilkillä

Nonni, järvellä
   rannassa taas
ei samassa paikassa kuin eilen
nyt saaressa

mutta, sama aurinko
   sama mies
      sama kynä
         sama vihko

ja muutama ohi kiitävä hiihtäjä
   - keli näkyy olevan lentävä.

Ja yks' pilkkijä tuossa
   narrailee kaloja
      - minä sanoja

- sanojen pilkkijä, ajattelen
ja ympäröivää luonnon kauneutta ihailen.

Sanojen pilkkijä! …niin…
samoin kuin tuolla
   joka kaloja pyytää
saalis kuin 'herrassa'
   kuin sattumassa
vaiko jokin suurempi hällekin saaliinsa antaa
ne iloiten kotiinsa kantaa
ja sopaksi
kehonsa ravinnoksi.

Minullekin sanat
kuin suuremman kädestä
tulevat, jos ovat tullakseen
tai ovat tulematta
jään silloin kuin ravinnotta.

Eilen se pieni saalis
tällä samalla järvellä
tuolta toiselta puolen vain
sieltä pikku saaliini hain.

Nyt paikka siis toinen
   rantakivellä

 

eilen laiturilla
ja sanoja
mun saalista
virtaa tässä
auringon lämpimässä.

Sanat ovat pieniä nyt, ma huokaan
vain hetkeä kuvaan
eivät avaa salaisuuksia
eivät elämän viisauksia
-pikkukaloja! 
      pikkusanoja!

Aina on mielessä odotuksia
ett' saisin oikein suuria otuksia
niin kuin tuo pilkkijäkin varmaan
vaik' niin suurta, ettei reiästä mahtuis
vain saaliinsa silmiin katsois
sit' katoais onnettomalta
   - mutta kalajuttu
se kuulostais jo mahtavalta.

Suurta saalista kait minäkin aina
   suuria sanoja
      taitavia
         salaisia
sellaisia, ett' mahtuisivat juuri
mun pienestä reiästä
tarttuisivat mieleeni
   käteeni
      kynääni
ja siitä paperiin
   siitä nettiin
      siitä silmille iloksi lukijan
kuin ketjun sulkijan.

Tässä siis pilkin hetkisen
   muutaman rivin
      pikku tarinan
         hiljaisen huokauksen
sitten vihkoni kiinni laitan
saalis reppuun
ja matkaani taas taitan.

Pi-pip! Kas, sinä löysin minut täältä
järven jäältä.
Minäkin jo ajattelin sinua,
ajattelin jotta,
milloinkahan muistat minua.

  *

16.03.2011     13.00

Ladun varressa

Jos kuitenkin koittaisin
josko heräisivät sanat
tässä keväisessä säässä
   ladun varrella
      järven rannalla

  

jossa aurinko niin ihanasti lämmittää
      ja sisäistä hoitaa
- elämä kuin voittaa taas
vaikka hetkin
onkin vähän mieli maass'.

Elämä ei säästä
ei armahda
vaikka eihän tilanne nyt niin vakava
   ei minulla
      ei meillä täällä Suomessa
- toisin on Japanissa.

Tästä ladun varresta
ei saisi nousta
nyt pienintäkään valitusta.

Siks' suuni suppuun
katseeni kirkkaana tulevaan
ja kiitokseni olevaan:
   ei satu mihinkään
      ei oikeasti huolta mistään
         ei mitään puutu…

noo, sanoja hetkin
niitä nyt tässä herättelen ja etsin.

Ja, eikös nämä ole sanoja
tulevat tässä jo kuin virtana
löytävät paikkansa ja helpottavat
minua rohkaisevat
aivan kuin sanoisivat:
   -Tässähän me
ympärilläsi koko ajan
sen kun tartut vain ja annat palaa
mielesi niitä ain' halaa.

Vaikka olikin kevät hiljainen
      - muutaman viikon vain -
sanoja sinulle hain
ja kasvatin hiljaisuudessa uuteen
sillä
ei myrsky lähde myrskystä
vaan hiljaisuudesta
   odotuksesta 
      kaipauksesta sanojen puoleen
- ei syytä nyt huoleen.

Tässähän me, sanat
   ja sisällöt sanojen
      ajatuksien
keväisten elämän haaveiden.

Vaikka kauhut valtaa maailmaa
monta elämää katoaa
kasvaa myös samalla uutta
rakentaa uudenlaista tulevaisuutta.

Ei tiedä ihminen
   miksi
      ja miten
         - ja mihin
kaikki vie
millainen on tulevan elon tie.

Ei suuruus ole kuollut
   ei epäoikeudenmukainen
      ei oikeudenmukainen
ei arvosteltavissa lainkaan ihmisen mielin
   mittarein
suuremmin suunnitelmin varustettu hän
ken antoi merkin
      lähtemättömän.

Ei kuvanne Jumalastanne
tai kenestä tahansa
joka vastaa suuruutta
ole oikea
se on suppea
ihmisen unelma ja toive
ett' toteuttaisi hän kaiken
mihin ois tahto ja halu
   - ei maailma silleen kulje!

Kas' piirto suuren siveltimen
on suurempi kuin mieli ihmisen
jos sen mukaan kulkis' hän
näkisit pian kaiken häviävän.

Mutta järki on kaikessa
   vaan ei ihmisen
      kuin pienen muurahaisen
vaik' suureksi luullut
   jo tulleensa on
on suurempi suuri
   mi piirteli kohtalon.

Siin' kuljettava kaiken
on kaikessa aina
   luotettava
      uskottava
ett' suuressa suunnitelmassa
on rakkautta.

Rakkautta,
mi ei ihmisen mielen mukaan
sitä ei ymmärrä ihminen kukaan.

 
 
Keväthangilla kulkivat sanat
kirkkaan auringon alla
tyynessä rannassa.

Vain kaukainen varis
jokin moottorin ääni
sisäinen rauha täytti mun pääni.

Olin odottanut teitä!
luulin jo kuolleen koko tieni
oli hetkin levoton mieli.

-Ei katso sanat aikaa
ei paikkaa
   ei pyytämällä
      ei odottamalla
         ei ees kaipaamalla

vain kuin arpomalla
   vaik' ei niinkään
kuin linnun laulu pääni päällä
en tiennyt siitä
en säveltään tunne
jotain visertää se minulle:

 

       -Tii-titä - tii-titä!

Talitinttihan se
sen katseellani tavoitin
valkeat posket
keltavihreät kyljet

siin' yksin hänkin jotain kaipailee
uudesta pesästä ja pesäseurasta haaveilee.

Tii-titä sinullekin
toteutukoon toiveesi
tulkoon laulusi kuulluksi

- minä kirjasin sen
tulit näin monille tutuksi.

  *

14.03.2011

En ees pysty
(Japanin tsunamista)

Tuotahan voisi yrittää miettiä
   kuvitella niitä hetkiä
      ja tuntoja
kun elämässä ei enää
         ole unelmia
vain pelkkää pelkoa ja murhetta
kun niin paljon
   yhtäkkiä poissa.

En pysty!
   samaistumaan
      tuntemaan
         kuvittelemaan...

Onneksi!

En kestäisi
   sitä hädän taakkaa
      jota jokainen osallinen kantaa.

Huokaan vain:
   -Onneksi niin kaukana,
vaikka joudunkin kokemaan
      sen monia laineita.

  *

14.03.2011

Kuinka arvaamatonta
(Japanin tsunamista)

Kuinka herkkää ja arvaamatonta
   odottamatonta
on tämä elämä...

   - yhdessä hetkessä
kaikki voi olla toisin
tai jopa kaikki poissa
elo muissa maailmoissa.

Ja maapallo niin pieni
ett' yhden onnettomuus
   jo toisiin johtaa
jokainen pian
   odottamatonta kohtaa.

Yksi mannerlaatan liikahdus
   vain 20 metriä
ja laine yhtä korkea
   - oi, miten paljon tuhoa!

Entä, jos olisikin siirtynyt sata metriä
laine jo ihan hirveä...

kadonnut ois kartalta
pian koko Japani
ja paljon muita
maailma täynnänsä
hiljaisia
ja parkuvia suita.

Miten jatkaa tästä
  miten uskoa huomiseen
    miten ojentautua tuleviin
      miten uskoa unelmiin…

Moni varmaan miettii näitä
  elää päivän
    elää toisen
elää hiljalleen ja odottaa
josko tuleva piankin romahtaneen korjaa.

  *

04.03.2011

Kevättä kohti

Hiljainen ol' helmi
runoilija sanoistaan kuoli
   vaikeni
      väheni
poistui runojen tieltä
- mikä lie muutteli mieltä.

Vihkojen kasoja silmäili
katseli menneitten teitä
muisteli heitä
jotka sivuilla rinnalla kulki
miten elämä ovia sulki.

Kirjakin aatoksissa
pitäisi viestejä jakaa
runoilija vain
kuin laiskana makaa
- vain toivoo
      uskoo
         ja luottaa tulevaan
- salaiseen sisäiseen unelmaan.

Josko kevät... uusia ovia avaa.

  *
 

Harri: Hei, koala.... mites sulla. Pitäiskös jo joulusta luopua.  

     -Mä-e! ... luovu... joulusta. Joulu on kiva.

Harri: Mutt' kato nyt, tulee kevät! Linnutkin jo laulaa.
koala: ...no, otetaan sit... kulkune veks.
Harri: (huokaus) no pidä sit joulus.

  *

02.03.2011

Ensi auringossa

Ja runoilija jo herää
      keväisen auringon myötä
- oli hetki arkista työtä.

Vaan, aurinko ihana
   lämmittävä
ilmoitti, ett' ois aika jo ulos
      ja vähän kävellä
katsella, kuunnella, luonnon ääniä.

Ja linnut 
   niin kirkkaasti heläjävät
ja runoilija…
varttunutko lie sisäisesti
kävelee jo vetten päällä.

Tosin, jäällä.

Ja kuinka ihana
on kulkea rannalla
kaivaa esiin vihko ja kynä
istua hetki penkillä…

noo, penkit viel'
   alla ankaran talven
vaan, löytyihän yks' laituri

 
  
se minua suloisesti kutsui:
   -Tule! Tule ja kirjoita
      taas elosi uutta alkua.

Oi, kuinka onkaan kaunista!

Onpas silti vielä vilpoista
vain lyijykynä luotettava
musteesta vain väritön painauma.

Aurinko herättää
   ulkoisen ihmisen
säteily sytyttää sisäisen tulen.

Oi, elämä! Oi, kevät!
Kesä!  - Minä tulen
ja vahvistun taas
kun luonto on kaunis
on kukkaset maass'.

Ja todeta voin:
Minä elin taas kesästä kesään
portteja kolusin kuin kohtalon teitä
edestäni auoin
   takana suljin
en yhtäkään huokausta
   runoa
poijes heitä.

Jospa uusi kesä…
      - minä jo haaveilen taas
jospa uusi kesä… toisi sen
jo vihdoin lähelleni
      mit' sisälläni haaveilen
- sanoillani karkeilla tavoittelen.

Ja linnut ne laulavat!

  *

25.02.2011

Ihan hyvä paikka

Jos hetkiseksi hukkaan mielestäni
nämä elämän vakavat
ja katselen ulos…
    -Ooi, kuinka kaunista!
valkeaa ja talvista - napakkaa pakkasta

ja jos mieleni virkistän vaik' tipalla jotain maukasta
makeaa ja suloista
jota toin laivalta 
ja sitä ihan pikkiriikkisen join

...niin, eihän tämä maailma
nyt hassumpi paikka olekaan…

Ja jos toi koala vielä lakkaisi
mua soimaamasta
se kun ihan huumorintajuton
aina silloin
kun mulla ois 
      ees vähän vauhdikasta.

Ei kestä mua, se sanoo vaan,
ja toivoo, ett' lähtisin
      vaik' luistelemaan
         jaloista pois pelottelemasta
kiukkuaa, ettei välitä
tuollaisesta ystävästä.

Ottas itekki, pienet!
mutt' se sanoo vaan
ettei koalista oo juhlimaan…
   - vai... oisko se... 'koaloista'.

Tuossakin se nyt myrtsinä kattelee mua
eikä yhtään loista.

     koala: Pöhkö!
 
Harri: Noo äläs nyt kuul…
koala: Pöhkö! soot iha pöhkö. Millo sä lähet siitä taas...vaik  tanssimaas.
Harri: No, illalla aattel…
koala: Menisit jo… oisit kerranki ajoissa.
Harri: (huokaus) Ihan huumorintajuton… ihan…
koala: Mä kuulin ton!
Harri: Oips… en minä tarkoittanut että.. sä oot kyllä ihan hyvä tyyp.. mut..
koala: Mee-JJO!!

  *

14.02.2011   Ystävänpäivänä

Ystävyydestä

Jos jotain ystävyydestä laittaisin
mitä siitä sanoisin...

muuta kuin
että ystävyys on herkkä
säilyy vain muistaen
jos unohdat toisen
                   - unohdut.

Vaan, jos muistat
vaik' vuosien jälkeen
   pienellä viestillä
      kauniilla sanalla
         tervehdyksellä
 
on side syntynyt jälleen
hiljaisuuden jälkeen
ja mieleen nousee kaikki se
mitä yhdessä joskus elimme.

Ja jos tapaamme
siitä samasta jatkamme
mihin silloin jäimme
kun viimeksi näimme.

Pysyi voimassa
   ystävyyden salainen säie.

  *

Aikaisempia ystävyyteen liittyviä:

        - Ystävänpäivä

        - Ystävyydestä

  *

02.02.2011

Rakkauden hulluutta

Voi hulluutta
   rakkautta
hulluksi tekevää
kaiken kadottavaa

jos se iskee, tai kun
kuin kaikki katoaa

rakkaus sisällä korventaa.

Sellainen on rakkaus
hulluksi tekevä voima
joka kaiken musertaa
salaa uutta rakentaa 

tasaisen elämän muurit murskaa.

Kuinka ihanaa
   kuinka kauheaa
      - on rakastaa.

   *

01.02.2011

Pieni voi olla suuri

Kuin kateellisena kuuntelin Axel Munthen elämän kuvausta (Yle Puhe 1.2.2011, Tie Caprin huvilalle -kirjan esittely). Miten moneen ehtikään yks' ihminen, miten suuriin suhteisiin, miten moniin tapahtumiin.

Oliko lie elämässään enemmän päiviä, vaiko päivät vain pitempiä kuin… nyt vaikka minulla, jolla elämään ei mahdu kuin mitään. Ei mitään suurta ainakaan. Ja kaikki, missä olen ollut mukana, lie varsin mielenkiinnotonta, ja alettuaan kuin harmaata päivien massaa. Ei suuria muistoja mistään.

Silti mietin, josko jotenkin pienuudesta jotain suurta, jos vaikka se ei päällimmäinen tavoite olekaan - olla jotain suurta. Ja se lie jo melko mahdotonta… ellen sitten sanoillani muistiin kirjatuilla tavoittaisi jotain sellaista, että niillä kuin kirjautuisin johonkin suurten ajattelijoiden tai löytäjien taivaankanteen jälkipolville ihmeteltäväksi ja luettavaksi.

Vaan liekö mahdollista enää, alanhan jo piankin olla aika iäkäs enkä suuriin ehdi. Vaikkakin - minä tiedän sen, olenhan monena aamuna nähnyt ja kokea saanut, miten yhdessä tunnissa vuoteella maaten saattan kynällä kirjata vaik' kuinka suuria ajatuksia ja näköaloja maailman salaisuuksiin ja avoimiin arvoituksiin.

Ja kuten jo ajatuksen välähdyksenä juuri äsken: "Pieni voi olla suurta" - kuin kirjan nimeksi - voisi olla hieno näköala: tyhjästä korkeuksiin, paikaltaan suuriin syvyyksiin, yläpetin lämmöstä kaukaisten tähtien ja avaruuksien jääkylmiin ulottuvuuksiin. Pienen ja hauraan kehon kautta sen omien rajojen taa - kurkottaa suuriin maailmoihin.    - Tämä nyt kanttaan raottaa.

  *

26.01.2011

Tähdet - tähdet

Taivaalle piirtyneen
   nään illalla tähdet
ja sinua ajattelen

muistelen
   kuvittelen
miten olit sylissäin
silmistäsi tähdet näin.

Näin on mun eloni
   kuin tähtien tarhaa
päivin ne loistavat
   kirkkaina mulle

ja illoin taivaalta
   muistosi tuoden
silmiesi rinnalla kuin harhaa
   - kateellisina tuikkivat sulle.

  *

20.01.2011

Ihmeitten hetki

Kun otan
   mä ensi oluen
hetken salaisuuksiin
   tuleviin
vilkuilen

sit sulkeutuvat portit
saan palata taas
olla rauhassa
   ajassa
      ja sen maass'.

  *

20.01.2010

Kahden maailman välissä

Kahden maailman välissä
   elää ihminen
menneen
   mi tullessa taakse jäi
ja tulevan
   sen salaisen unelman
      mit' kohti
         hän elää päivittäin.

Hän elää nyt tässä
maailmoitten välissä
tilassa näkyvässä

ja ihmettelee:
   -Missä mä oon?
      Mistä mä tulin
         ja mihin mä meen
…elänkö lie viel' huomiseen.

Vaan, ajassa tässä
on kullakin tehtävänsä
  - eihän tänne nyt turhan tähden tulla -
mikä lie tehtävä minulla
   ja milloin täältä lähden.

Ja, löydänkö vihdoin
   sen oman tähden
mist' puhumme juuri
   - se salaisuus
      on ihmiselle suuri.

  *

19.01.2011
(kesken nuottitunnin klo 18.20)

Minun paikkani

Olen pinnassa
   elon
      ihmisten
koen itsessäni kaiken
      - sitä kuvaelen.

Jos kuvittelen
   en oikeasti tunne
luulen vain
      - kuin tuulta tavoittain.

Vaan, pinnassa elon
ihmisen
   elän
      kuolen
ja välin sen
   minä elän
      - kaiken itsessäni tuntien.

Siks' kirjoitan
   min tunnen, ihminen,
min katselen
   taivaan ja maan

sen edun
   ja takaisen
      minä kuvittelen
enhän sitä nää
vaik' jokin sisälläni
sinne salaisesti tähyää.

      - Koskettavaa elämää!

  *

19.01.2011

Etusivun kuva

Kun katson
   tätä etusivuni kuvaa
      ja tekstiä: "Matkalla jonnekin"
ja sen perässä ihana nainen - ja avoin syli -

siin' jo kuin yksi vertaus taas
mihin ihminen kaipaa ja janoaa
   - hän syliä tavoittaa

syliä
   ja sen turvaa
      sen tunnetta ja hurmaa.

Samaa syliä
   kaipaa myös nainen
   - hän mieheltä.

Joten,
   kait miehestäkin sitten
      ois piirrettävä ikuisuuden kuva
millainen oikein on
   tuo upea.

  *

 

28.12.2010

Huume herkistää

Onko virkansa
   viinalla
      huumeella
tavoittaa läheisiä
   kaukaisia
nähdä ja kuulla
   kuvia
      mielikuvia
         unelmia.

-Huume herkistää
salaisesti vaikuttaa
jotain avaa poijes sieltä
   ovien tieltä.

Vaan, varottava aina
ettei ala sulkeutua
hulluus hullaantua
   sokeutua
      kuuroutua
kaikella katoavalle.

Sillä saattaa olla
   ett' ovi viel' avoinna on
vaan kuvaaminen enää mahdoton
   - heikko on voimaton.

  *

28.12.2010

Valkea maa

Katselen lunta pehmeää
kuuntelen ääntä sisäisen
kaukaisen kaipauksen.

Lumi heijastaa
maata valkeaa
unien ulottuvuutta

joss' kaikki puhdasta
      ikävien unohdusta.

  *

08.03.2013

Nainen on

Nainen
on ihmeellinen
- ja yksi ylitse muiden.

Silmiesi sirkettä
  tuimuutta
    pilkettä
minä ihailen ain'.

Ja sanojasi suoria
viisaita, ohjaavia
minä ihmettelen vain.

       -mies

  *

11.03.2013

Harrin vartija-haltija

Yks' tuttu kurkkii kotiansa kohti
maata kiertäissään.

Tiedä, mistä tullut
mistä joutunut
paikallensa kotia vahtimaan
unia ihania uneksimaan.

  >

Siin' nukkuu nyt ovessa
nukkuu … ja uniansa uneksuu
kilvan kera runoilijan
jok' unimaissa kaukaisissa
menneissä ja tulevissa
outoja maita tavoittaa
suuruuksia hamuaa.

-harri ja vartija-haltija

  *

14.03.2013

Salaisuuden juuri

Salaperäisyys varjoaa
muotoa nuken
sisäistä se puhuttaa

>

muistuttaa kaukaista
taivaitten kulkijaa
kuin kaukaista ihmisen juurta
- suurta salaisuutta.

  *

-Mmmmmummum ....
-No, mitäs nyt, koala?
-Mmmummm ... nätti.

-Mitä! Oletko sinä rak... ihastunut.
-E! ... taai ... vähä.
-Vooi mun pientä.

  *