Aamu avautuva uus
kuin uusi tuttavuus
   tuntematon
      salaisuuksia täynnä.

28.09.2010
Minä yöllä aattelin

No, yöllä aattelin
tarkalla korvalla kuuntelin
                            ja ymmärsin:

Tarkoitus on kuvata,
ei kertoa tarina,
sillä tarinalla
on aina alku ja loppu.

Kuvaus on ikuinen:
    se on tämän näköinen
       näin toimiva.
Se on unelma
   jonka rakentaa kuva
      se on tuleva.

 

Jos olisi tarkoitus,
että kirjoittaisin tarinoita,
minä kirjoittaisin tarinoita
      - jos se olisi tarkoitus.

Minä piirrän kuvia
   lupaan tulevia
se on tarkoitus
   - kuvata tuleva
      uskoa oleva
         ja unelmoida unelma suuri
ratkaista
   löytää
         kaiken alkujuuri.

 

Tarinoita mahtuu maailmaan
   vaan, syntyjä syviä
      elämän lähteitä
         kuoleman tähteitä
- kuka kuvaisi niitä.

Kuka kertoisi, että tuonne!
Tuonne sun matkasi
   määräsi pää
ilman että totuus
                   järkyttää.

Luoda uskoa
   luottamusta
      elämään  
         olevaan
            tulevaan
luoda ihanaa mielikuvaa
         unelmaan.

Kuka kertoisi sen
kuka kuvaisi
elon merkityksen?

        -Kerro sinä, ja ole rohkea,

katsele suuria kuvia ja kiitä
niistä myös itsellesi onnea niitä.

Miks' muoto runollinen,
miksi sanojen virta riiminen?

Miksei tarina,
kertomus sulava,
kirjaksi kelpaava?

    -Maailma on runo, siksi.

Sillä kerrottu tarkoin
on tarkasti kuvattu,

runossa on tilaa
   voimaa
      energiaa
synnyttää lukijalle kuvaa
   jotka nousevat sanojen takaa.

Sillä sanat
eivät riitä kuvaamaan
vain avaamaan
mutt' sanalla avattu ikkuna
on monien unelma.

Ja unelma kaikkineen
on se matka
joka tulee kulkea.

Unelma
   alussa tullessa
matkalla
   salaisesti sitä tavoitella
lähteissä huomata
   toteutettu unelma.

Vaan, mikä onkaan
   se unelma
- se jo kantaa salaisuutta -
sillä unelma
ei ole aina kaunista
   se on tarkoitusta
      tehtävää
         usein silmin pettävää

unelma on taistella
   elää
      kuolla
         löytää voima
            viisaus
               ymmärrys ylempi uus
ei useinkaan
elon mukavuus.

Siksi unelma
on monesti raskas taakka
eikä selittää
   ymmärtää
      sitä toinen taida.

Unelman etsijä
   pitää sitä itse rakkaimpana.

Ja kun katsot näitä hahmoja
ne ovat vain
   porttien kuvia, joiden takana
       avautuu ain' uusi maailma
joista ihmisille mielikuvia
   tarinoita
      ihania unia unelmia.

On myös portteja
   joista avautuu kauheuksia.
Tässä yksi pelottava

    

...sinne ei nyt kannata kurkata.   

Ja kaksi on porttia
kuin suurinta;
   on elämä
     ja kuolema
niistä teemme vielä
   monia matkoja
       saat syntyjen syviä ratkoa
ja kuoleman koskettavuutta kuvata
   - itsekin siihen kerran tarttua.

 

Viisauden porttia kyselet.

Ei sellaista yksinänsä
se sidottu on aina elämään
ja elämän mystiikkaan:
   mistä tultu
      minne menty
         miksi avaruus
            miksi tähdet  kuu
auringon osuus
   helposti unohtuu
vaik' siinä on ehto näkyvän
vaan, ei ehto
   näkymättömän.

 

Ja minä rauhoituin
   aamulla kello seitsemän
kun kirjasin ylös mun tehtävän
etten hapuile sinne, tuonne
   en liikoja vaadi itseltäin

      - kaikki on hyvin näin.

   *

koala: No nyt sä rupesit taas vilo... filso... visolovoimaan..

Harri: Filosofoimaan, vai.

koala: Ni! ...niinhä mä sanoin. Mä en oo kyll iha varma.. .ett kestäksämä sua... kauaa...

  *

30.09.2010     08.00-

Ihmisellä pitää olla unelma

  
Ihmisellä pitää olla unelma
   tavoite
      tarkoitus elämässä
se on häntä kantamassa
kun mikään muu ei kanna
eloon tyydytystä anna.

Unelma,
   kuin yliluonnollisesti saatu
      kuva tulevasta
         elon tavoitteesta
ohjaa ihmistä pienestä saakka
sen kanssa hän kulkee
selässään kuin suuri taakka

- suuri ihana taakka
joka parhaimmillaan
täyttää koko elämän
ja vastukset elon
vain kirkastavat sitä.

Unelma syö
   unelma lyö
kuin piiskaa
   tekemään
      toteuttamaan
         kestämään
eikä sitä selittää taida
miks' toinen tekemiseensä
käy kuin raivokkaana.

Hän toteuttaa palasta
unelmien maan
johon jokainen kantaa
omaa askarrustaan.

Ne sinne liittyvät
kokonaisuuden osaksi
ja jonkin suuremman
täydeksi.

Näin täyttyvi
unelmien untuvamaa
teoista
   hikien
      vaivojen
         verien
muodoista
saavutetun kauneuden.

Ja sieltä ne satavat
kuin pisaroina
ihmislasten ylle.

Moni paikan
   aseman
jo ajassansa saa
monen arvo huomataan
vasta valmistuttua
tekijän jo kadottua.

Ja kuinka monta unelmaa
salaisesti rakentaa
   hiljaisesti
      yksinänsä
         aamust' iltaan puurtaen
            vaivojansa huokaillen
- unelmansa toteutti hiljainen.

Mutt' unelma
ain oltava on
pieni taikka suuri
ja unelmien maassa
pienikin on suuri.

  *

30.09.2010     08.30-

Ystävälleni

Enemmän sua ilahduttaa, ystäväin,
saada kirje,
kuin puhelimen soitto,
- kyynelen jo poskellesi vierivän näin.

Olin hiljainen - hetken -
elämä minua vuorostaan hoiti,
vaik' sattui ja voimia vei,
sanat taas kauniimmin
sielustani soi.

Ylistystä kaikelle,
   elämälle
      uudelle aamulle
         unelmien ulottuvuudelle
jollekin suurelle, jota en tunne lain,
jolta, niin luulen,
tämän runoilevan tehtävän sain.

Sinua ajatellut olen
ain' hetkin muistellut
   kiintymystäsi
      joka silmistäsi
         sanoistasi
            äänestäsi
minulle soi

ystäväsi täällä jossain
taas hyvin voi.

Ja vointia hyvää Sinullekin
näin toivotan

tulee syksy kaunis
tulee talvi tuiverruksineen
mutt' ystävä arvokas rinnalla
ain' kantaa huokauksineen.

Terveisin

-harri

  *