|
12.01.2007
Mikä
tarkoitus elämän
Kuinka paljon
kyyneleitä sun lähtösi jälkeen,
ensin omiain,
sitt' toisten, rakkautta kaipaavain,
kun kuvaasi etsin seasta kaunottarien niin hurmaavain.
Enkö löydä, vai
sallimusko vain,
estää mun rakkauttain,
kun rinnalla suloisen naisen oon sisälläni onneton ain.
Ei silmäni
suloista hyväksy,
ei mieleni kehrää sylissään,
kaksi onnellista taas pian itkee yksinään.
Aikako vain, vai
matka kesken merkityn,
rinnalle piirretyn,
kiusaa miestä kaipaavaa,
ystävyyden ja yksinäisyyden välissä taistelevaa,
vapauttakin arvostavaa.
Mikä tarkoitus
elämän, kiusatako vain,
vai opettaa arvoa elon, miss' kuljetaan rinnakkain.
-harri
---
Ihanalleni
Elin uudelleen
hetkemme yhteisen,
mielikuvissa sinua hellin ja kannoin,
sinulle kaikkeni, kauneimpani annoin.
Oi kuinka kaunis
olitkaan, kuinka hellä ja lämmin,
kun iloisena väristen viereesi kömmin.
Sinä upposit
syliini, katosit vahvojen
käsivarsieni suojaan,
aatokseni kiittävät kohdistui kaiken luojaan.
Kosketin
kauneuttasi, piirteitäsi ihailin,
olin rinnallasi hetken maailman onnellisin.
-harri
---
(vanha
kirjoitus)
Tanssipaikan
yksinäinen
Tanssipaikalla
yksinäin istun ja odotan,
jotain, jotain,… en tiedä mitä.
Paita jo kostunut,
otsa hiess',
hitaan valssin ja humpan jälkeen täss' istuu hiljainen mies.
Kello ihan liian
vähän,
mitä hittoa minä teen täällä,
näin aikaisin, kello ei vielä kuuttakaan.
Tulis joku mun
sydämeni valtaaja.
Odotan kuin
odottavat muutkin yksinäiset,
ja yksinäisyyteensä tottuneet,
siihen ehkä jo rakastuneet.
Minä en
kumpaakaan,
en tottunut,
ja en varmasti rakastunut.
Tulis ees yksi,
jolla ois jotain piirteitä mun tulevastain,
pituutta, hoikkuutta, kauneutta,
jotain salaista suloisuutta.
Olen yksin, ihan
yksin,
enkä ymmärrä mistään mitään.
Ainoastaan sen,
että jokin mun sisälläni itkee ja kaipaa,
kaipaa nyt kahteen suuntaan,
mennyttä ihanaa,
ja tulevaa viel' ihanampaa, jonka tiedän pian edessäin olevan.
Tänäänkö
täällä, sitä en tiedä.
Ehkä se edellinenkin on kohta täällä, kuka sen tietää.
Odotan, en tiedä
kumpaa,
tänään viel' molempia rakkaita, joista toinen on vähenevä,
toinen kasvava,
…siis, sitä kasvavaa näin järjellä,
tunteilla sitä jo mennyttä.
Voi helvetti
tätä hetkeä,
tätä inspiraation ja elämän kosketuksen suloista hetkeä,
kun minusta kasvaa se joka minusta tulee,
se -harri, joka minä jo sisälläni olen,
se "suuri ja
ihmeellinen",
se rakastettu ja kaivattu onnellinen,
kirjoittaja lemmen sanojen,
...se yksinäinen.
-yksinäinen
höpisijä
---
Pitkä
ja pätkä
Sinä olet
tanssitaituri,
vartalosi notkea ja taipuisa,
silmäsi sirkeät,
puheesi virta jatkuva.
Pidät minusta,
ulkomuodostani ja tavastani tanssia,
minäkin pidän sinusta,
vaan, oisitpa 20
senttiä pitempi,
tai minä 20 senttiä lyhyempi,
ja oisitpa vielä
20 vuotta nuorempi…
niin silloin,
rakas ystäväin,
silloin me voistais vaikka pari olla,
katsottais toistamme silmiin kuutamolla,
valloitettaisiin
luovuuden lähteet,
elettäis elämää vauhdikasta, jätettäis muille vain tähteet.
Oi, oisitpa sinä,
tai oisinpa minä…
vaan, olihan meillä hauskaa nytkin,
kun tanssimme kiihkeinä sylityksin,
…pitkä ja pätkä.
-se pitkä
---
3.1.2007
On
siinä miettimistä
On siinä
pienellä pohtimista,
muuttaako elämä, vai säilyttää vanha,
jo niin turvaisaksi tullut,
yksinäiseksi kasvanut, sen opetellut.
On siinä
miettimistä,
tarttuako uuteen tulevaisuuteen, johon ei voi nähdä,
joka pelottaa,
joka pyörryttää,
joka näyttää kuin julmalta,
…tuoksuu elämän hurmalta.
On siinä
miettimistä,
noustako rinnalle ihmisen uuden,
kömpiä esiin kolostaan,
sisäisestä pienestä kammiostaan,
katselemaan
aurinkoa mi silmiä häikäisee,
koko olemus ajatuksesta värisee.
On siinä
miettimistä,
tarttuako uuteen ymmärtämättömään,
vaiko viipyä vanhassa,
turvassa,
elottomana elämässä julmassa.
On siinä
miettimistä, …on siinä.
-harri
---
22.12.2006
Ihana
hymy
Kuinka totinen
olitkaan kun sinua ensi kerran tanssiin hain.
Olit pidättynyt, jännittynyt, katselit ohi,
olitko lie jossain muualla.
Minä kuin
tehtäväksi otin, sinut nauramaan saan,
poistan kasvoiltasi ilmeen harmaan.
Vetkuilin ja
tanssissa ketkuilin,
sanojani kauniita viljelin,
sinua kehuin ja ylistin,
…sinä hymyilit,
katsoit silmiin, hyväksyit,
…vihdoin nauroit…
"Oi, mikä
ihana hymy!", minä ääneen huokasin.
Miksi piilotat sitä, ihana ystäväin, hymyysi jo ihastuin.
Kun sinua nyt ain
uudelleen tanssiin haen,
sinä jo haettaessa minulle hymyät niin kauniisti.
Olet onnellinen, sen näen.
Nautit viipyä
sylissäni sen pienen hetken,
ja sinä hymyilet, sinä naurat.
Minä sinulle jo
sydämeni palasenkin matkaasi annoin,
sen kämmenesi pohjaan puristin ja pyysin:
"Pidä huolta tästä, sydämeni pienestä palasesta".
Taas pieni pala
sydäntäni maailmalla kulkee,
sinun hoidossasi, "ihana hymy",
sinun matkassasi, missä sitä sitten pidätkään,
ehkä mielesi minua muistellessa hymyää…
-harri
---
17.12.2006
Kuinka
kauniit ovat unelman
kasvot
Kuinka kauniit
ovat unelman kasvot
jotka mieleni muodostaa
kun kuulee kauniita sanoja ja ajatuksia.
Kuinka suloiset
ovatkaan elämänarvosi,
kuinka ihanat harrastuksesi,
miten monessa oletkaan mukana,
mitä kaikkea on tullut luettua, missä matkattua.
Minä uskon, sinä
puhut totta,
vaikk' aina on joukossa niitä,
jotka vähät välittävät siitä… totuudesta.
Leikkivät vain ja kiusoittelevat,
turhia unelmia toisille rakentavat.
Jokainen
ajatuksesi niin kauniilta näyttää,
tapasi elää ja harrastaa,
mitä etsit elämältä, mitä arvostat,
miten kovasti tahdot rakastaa.
Kuinka rohkealta
kaikki kuulostaa,
…ja tottahan hän tarkoittaa.
Halu on toiseen
ihmiseen, hinkukin jo kova,
…oi, oletpa sinä soma,
muotosi jo
edessäni kauniina näen,
mikä lie sen mieleeni kasvatti,
olet siinä niin nätisti,
hymyilet kauniisti, liikut sulavasti,
kosketat hellästi, rakastat varmaan tulisesti.
Tämän kuvan
sinusta sain, sinä tuntematon,
kun tietojasi netistä tarkkasin ja sinut suosikikseni merkkasin,
kuinka noin kaunis,
iloinen ja osaava
voi viel' kulkea vapaana,
eikö voitais jo
pian tavata,
jutella ja silmistä silmiin toisiamme katsella,
yhteistä tulevaakin suunnitella.
Tapaaminen:
Voi ystäväni,
mielikuvani sinusta toiseksi kasvoi,
kehuitko lie itseäsi liikaa,
vai oma unelmaniko sinusta prinsessan kuvan antoi.
Kiitos kuitenkin
kun tulit ja tavattiin,
juteltiin ja tutustuttiin,
...vähän petyttiin,
erotessa hellästi
halattiin ja
hyvää matkaa elon tielle toisillemme toivotettiin.
Tapaaminen:
Oletpa sinä
kaunis!
Kauniimpi kuin aavistinkaan vaikka kuvaasi niin tarkkasin,
suuria sinusta jo toivoin ja ajattelin,
sinua jo heti
tavatessa hellästi halasin,
varovasti poskelle suutelin ja huokasin…
…oi, mikä ihana nainen…
-harri
---
Yks'
pyrähdys vain
Aamu unet kadotti,
rakkaan kuvan mieleen palautti.
Hän on niin
kaunis,
täss' eilen pyrähti,
nopsaan tuli,
nopsaan lähti,
loistaa mun silmissäni kuin taivaan kirkas tähti.
-harri
---
14.12.2006
Sisäinen
kauneus
Sinä kerroit,
kuinka eräs mies oli ollut tökerö tanssipaikalla.
Ohi kulkiessasi
ajatteli kait ääneen,
vaiko tarkoittiko jotain todella sanoessaan:
"Tulisipa tänne kauniita naisia."
Sinähän olet
kaunis ja upea nainen.
Siitä sinulle, ja
muille pöydän naisille,
siinä hetkessä runon kirjoitin.
Kulkeutukoon sanat
salaisesti tuon ajattelijan korviin,
vaikka jo rangaistuksensa lie teiltä saanutkin,
ette häntä huomioi enää, niin luulen.
Kauneus mitä ei
päälle nää,
on kaikkein tärkeämpää.
Kuka katsoo naista
vain silmillään,
ei ymmärrä elämää.
Sillä sisäinen,
sisäinen kauneus,
se on kauneutta, jota ei tyhmä nää.
-harri
---
13.12.2006
Suuret
kauniit silmät
Kuinka
huolestuneet ovatkaan etsivät silmät,
silmät jotka toista kaipaavat,
väkijoukosta nähdä toivovat.
Ne toinen
tunnistaa,
selänkin takaa katse polttaa.
Kuinka suuret
ovatkaan ihastuneen kohti katsovat silmät,
omansa etsivät, löytävät.
Koko tila
silmistä täyttyy,
ne vilahtaen ihailevat, kaipaavat.
silmät silmiä tavoittavat,
eripuolilta tanssisalia toisensa saavuttavat,
sanovat:
"Tule jo, tule jo pian, minä odotan."
-harri
---
10.12.2006
Viittain
tie 1 - 8
En tiedä kenelle
tään aattelin,
tään runosarjan, kuin hullutuksen,
sinulle, vaiko itsellein,
ajatuksen kulun, kaivatun kuvan sisäisen
Tään kaiken
tunnissa kiivaasti kirjasin,
kera aamutoimien, työhön kävelyn,
huoltoaseman Red Bull -telinettä vasten,
yhden porttikongin seinällä raapustin,
yhden viel' takki päällä perillä,
hikisenä ja jo melkein hereillä.
1.
Miks' viitta kohahdit mun kaapissain,
miks' käärösi aueta tahtoi,
miks' hehkut
malttamatonna,
mitä se merkitä mahtoi.
(ks. Taivainen
syli, alla)
"Ei viittais
aika viel' oo täys", se huokaa,
"lepatus, lepatus, viel' kesken on, siks' oot hetkin niin onneton.
Ei täyttynyt
toiveesi sisäinen,
ei löytynyt rinnalle oikea nainen,
sisäisesi täyttävä kaunokainen.
Vaik' kauniita
kaikki, helliä, kuumia, koskettavia,
tulee sydän sydämen kohdata,
olla yhdessä onnekkaita."
Voi viittani,
viittani, anna jo lepo minulle,
onko sinulla täss' jokin valta, suunnitelma minulle.
"On, oon,
suunnitelma on,
lentää viel' hetki ja katsella tarkkaan,
on hän siellä, sun sisäisesi valo,
sen sykkijä ihana.
On hän siellä
joukoissa tansseiss' kulkevain,
älä suutu, älä masennu, elä vain,
tää on sun aikaasi, et kadu tätä lain.
Jos sattuu se
illoin kun yksin oot,
on siin' ilotkin, jotka sitoo sinut uuteen kainaloon.
On hän siin', sinun
lähelläsi jo.
On hän siin', vaan lepata vielä hetki,
pian on täysi sanojesi hetki,
sitten alkaa uusi retki.
2.
En minä jaksa, huokaa mies,
en jaksa enää kiitää,
öissä ja tansseissa liitää.
"On viitassa
voima, älä sitä soimaa,
on siinä voima sielusi, kehosi, mennä,
anna lepattaa vain,
vaik' halusi oiskin jo olla sylissä hellässä onnekkain,
nähdä edessäsi elämäsi rakkain.
Ei hän jätä ei
petä, ei viittakaan,
joka hakee sinulle rakkaintaan.
3.
Täss' taistelee mies kuin viittaansa vastaan,
tahtois jo rauhoittua, tahtois jo ihan muuta,
vaan viitta lie
voimakkaampi,
se käskee vain kulkemaan,
hetken viel' eloa jatkamaan, tanssimaan,
tyttöjä ihania sirkeitä katsomaan.
En ymmärrä
sinua, sanoo mies viitalleen,
miks' liitää sinun, minun, aina vain täytyy.
"Jotta
täyttyy sun sanojesi mitta,
tään lennon revakan matka,
ett' löytyis tästäkin taivalluisesta kaikki se viisaus,
kaikki se taito,
ett' ois elämä oikea, ja aito.
Sitten vapaus
viitasta sallitaan,
mieli menosta vapautetaan,
iloiten istutaan ja maailmaa sydämin lempein,
mielin hempein taas katsotaan,
rakastetaan.
Sitten on sanat uudet, ihan uudet ihanuudet.
Vaan ennen sitä
tää viittain tie,
katso ja iloitse minne kaikkeen se sinua vie.
Ei se ole huono
tie vaikk' huonolta näyttää.
Se tarkoituksensa täyttää kun jaksat vain,
olet rakkain, onnekkain."
4.
"Ei vielä oo täys tää viittain tie,
et tiedä, et ymmärrä, mihin se sinua vie.
Näyttää sinun
sisällesi:
Katso, tämä on hyvää ja otollista,
sitä itsessäsi kasvata.
Tuoss' on hyvää
tuo , täss' on hyvää tää,
vaan kaikki ei vielä sisäiseen kuvaan täsmää,
sen kulma vain kuin kurkkiva.
Saat mitä tuleva
matkassaan kantaa,
mikä kuvan kokonaisuuden aikanaan antaa.
Sitt' oot nähnyt
palan siellä ja toisen täällä,
kuva oikea jo on, vaikk' ihan levällä.
Kun yhdistyy
kaikki yhdeksi,
tulee kuva kokonaiseksi,
…niin siin on hän,
joka täyttää sun etsintäsi määrän.
5.
Se minusta jo kuin valehtelijan tekee,
kun yks' kulma on oikein, minä ihastun,
siihen piirteeseen tietty, mi oikein on,
…vain yks' kulma, …voi onneton.
Vaan sitten,
sitten kun kaikki kulmat kuvansa täyttää,
miltä sitten elämä näyttää,
ah' onnea sitä,
onnea silloin,
kun kehrätä saa sylissä oman rakkaan aamuin ja illoin.
6.
Minä pelkään nyt,
pelkään, että jos minun viel' huonosti käy,
jos ei sellaista sisäistä kuvaa vaikk' missään näy.
Minä nähnyt olen
vain kulmia,
elänyt myös hetkiä julmia,
yhdellä kädet
niin ihanan koskettavat,
yhdellä mitta niin sovelias,
yhdellä hymy herttainen,
toisella sydän, ah' niin lämpöinen,
yhdellä ajatus
niin viisas, luonne ihana,
vaikk' elämä kanssaan ihan kihara,
yhdellä liikkeet
sulavat,
suudelmat kuumat, vuoteet huumaavat,
vaan nuo kaikki on
vielä erillään,
kuka ja koska, ne yhdistää,
tää viittako,
tämä viittako vaivainen vain,
tää liehuva, jonka kuin taakaksi sain,
sekö kaiken niin
hyvin täyttää, ja näyttää:
"Hän on sinun omasi, kuvasi salainen,
sisääsi piirtynyt sisäinen."
Voi hitsi!
Minä en kyllä tiedä kulkisinko täss' itkien vai naurain.
Nooh, ma huokaan,
…ainakin sanoja, runoja, matkaltain sain.
7.
Tämänhän pitäisi minua vain masentaa,
väsyttää, kuin loppuun kuluttaa, rumentaa,
vaan ei, …tuo
viittako,
sen voimako salainen, lupaus ihmeellinen, minua vain kaunistaa.
(eihän mies voi
noin sanoa, …ei kai)
Silläkö
voimalla,
sen sanoilla suurilla, askelilla sulavilla,
sen liepeillä liehuvilla minä jatkan,
jatkan viel'
tään matkan mi piirretty eteeni on,
tieksi oudoksi kuin edeltä, ...kohtalon.
8. Bussissa
Nyt jo joku
miettii ett' hullu mies,
ei täydellistä naista olekaan,
ja mitä luulet itsestäsi.
Kuka niin sanoo,
ja täydellistä kenelle.
Kuka tietää mikä minun täydelliseni on,
onko tehtävä lie sittenkään mahdoton.
Ei kauneus ole
ratkaiseva, ei ulkoinen tilansa,
vaan luonteensa, elämänsä,
asenteensa miten elämää katsoo, mitä arvostaa,
miten minua vastaanottaa, koskettaa,
miten minua rakastaa.
Piirteet joita
toivon ovat sisäiseni toiveita vain,
kuvan, jonka jostain itseeni piirtyneenä kai valmiina sain.
Ja eihän kaikki
heti näy, ei ollenkaan,
ja sehän tästä tekee vaikean,
kun vast' vuoden, kahden, päästä nähdä voi,
oliko piirre ihana piilossa,
sen vasta elon päivät esiin toi …jos toi.
-mies viitass' jo repaleisess'
--- --- ---
10.12.2006
Kun
toinen vastaa
Kun toinen vastaa
toisen katseeseen,
kosketuksella kosketukseen,
sanoilla kauniilla
toisen sanoihin,
tunteilla tunteisiin,
silloin toinen jo
toista rakastaa,
läheisyys kasvamistaan kasvaa,
rakas rakkaansa omistaa.
-harri
---
Juoksijat
Hyvää yötä, pitää kai tässä sanoman kun on nyt yö,
kello kohta kolmea lyö.
Tunnin kai nukuin,
sit taas jatkui tää kirjoittajan työ.
Ei tule uni näin
virkeään mieheen,
sinä ylen aikaa nouset mun mieleen.
Jo kysyt taas, ma
arvaan, milloin sinä oikein nukut,
kun kaiket yöt vain kukut.
Nii'in, sano se.
Nyt hunajavalkosipulikaakaolla itseäni tainnutan,
kunhan ensin näillä sanoillani sinua yön sylissä taivutan,
…ja itselleni saavutan.
Kas näin,
kihlattuni, kulkee mun öiset sanani sinulle,
ja myös minulle, …meille,
ja yhteisille elämämme teille.
Olkoon tämän
runon nimi vaikka...
"Juoksijat".
Sinä sanot ettet
juokse miesten perässä. Ihanaa!
Minäkään en juokse naisten perässä.
Jos joku ei minua
kestä,
tai haluaa minusta kätensä pestä, etsii jotain muuta,
minä annan olla, tai mennä,
ja painan surussani puuta.
Mutta sinun
perässäsi minä juoksen jos juokset pois,
minä kannoillesi kipitän, jalkani sua nopsemmat ois,
ja siinä itseni parhaimmilleni viritän.
Ja kun katsot
taaksesi,
kun katsot, olenko vielä siinä,
minä oikein sulkani pöyhistän ja rintaani röyhistän,
näytän: "Kas tässä, katso millainen mies,
sinulle vaik' kuin hyvä, kukaties."
Ja jos vielä
juokset ja sanot: "Ajatuksiani selvitän",
minä rinnalles' jo kiirehdän,
korvaasi supsutan ja niskavillojasi rapsutan,
poskeasi silitän,
lanteillasi käsilläni vilistän, ja sanon:
"Pysähdy jo, rakas,
ethän sinä mihinkään mennyt,
sydämes jo lähteissä tuli mulle takas."
Olet minulle
rakas,
vaik' en vielä tunnekaan sinua,
et sinäkään minua,
vaan sisälläin
jo nään, miten me yhteistä mennään,
elämän uutta kevättä eletään,
kuinka silmin
kirkkain toistamme katsomme,
onnellisissa syleissä elämää halaamme,
toinen toisiamme arvostamme ja rakastamme.
Näin minä teen,
jos sinä harkitsetkaan että: "meen".
Minä sinut viel' onnelliseksi teen.
Tään runon
sinulle viidessä minuutissa tässä yön sylissä kirjasin,
sydämeni eteesi taas kerran vuodatin,
ja toivoin:
"Lähetä ees
pieni viesti,
ees ihan pikkuinen vain",
sydämeeni sinusta jo haavan vuotavan sain.
-yks romantikko
---
(Sinä
sanot - runoilija sanoo)
Tul säpinää
Sinä Porilainen sanot:
"Tul säpinää".
Runoilija sanoo
saman:
Kohtasi ihminen
ihmisen,
kuvan kaivatun sisäisen,
sai mielen levollisen,
olon niin onnellisen,
…kohtasi rakkauden.
Kuinka paljon yks
sana voikaan sisältää,
sen toinen kuittaa sanalla "säpinää",
vaan molempien takana huumaavaa, kiihkeää elämää.
-
Sinä sanot:
"Hei va, huomen sit tanssit lisä"
Runoilija sanoo
saman:
Tahdon tavata
sinut pian uudelleen,
tuntea hellän olemuksesi,
katsella kauniita silmiäsi,
keinua sulosylissäsi,
olla onnellinen rinnallasi,
tanssia kehomme tuntevia kiihkeitä askelia.
-runoilija
---
Taivainen
syli
Hurmuri
huoneessaan levotonna häärii,
viittansa kerälle käärii,
huokaa:
"Miss' oot rakkaani, minä kaipaan sinua,
tule joutuin ja silitä minua."
Ei tarvitse enää
hurmurin putkena kiitää,
ei haaveisena maita liitää,
kuuli huokauksen
Suurempi Mies,
joka kaiken niin hyvin jo ennalta ties,
lähetti eteensä
enkelin,
lähetti taivaisen sylin,
järjesti kaipaavalle kaiken niin ihmeen hyvin.
-harri
(takas Viittain
tielle)
---
Kun aamulla
herään
Kirjoitin sinulle
runomme alun,
kun vasta tunnustelimme tunteita yhteisen halun:
Kun aamulla
herään katson kasvojasi kauniita,
sinä nukut vielä,
en herätä sinua,
minä vain ihailen sinua…
-
Tapasimme outoja
teitä, ovellasi kohtasimme,
vielä tuntemattomat,
…heti halasimme.
Toisemme jossain
sisällä tunsimme,
yhteytemme silmistä loisti,
sydämet yhteistä sykettä toisti.
Kosketin
hiuksiasi, poskeasi silitin,
"olet kaunis", sanoin,
ja itseni rinnallesi viritin.
Tanssimme ihanan
illan,
sylisi sylissäni tunsin,
seurastasi, nuoruudestasi, iloitsin.
Mikä ilta, ja
mikä yö,
mikä ihana silitysten yö,
kello ei aikaa lyö.
Kaksi lämmintä
sydäntä, toistansa kaipaavaista,
hetkessä niin rakastavaista,
sylit syleissä yötä kulki,
toinen ain vuoroin toisen syliinsä sulki,
aamu aukeava toi runon alun niin ihanasti julki:
Kun aamulla
herään katson kasvojasi kauniita,
sinä nukut vielä,
en herätä sinua,
minä vain ihailen sinua…
-harri
---
Angorapaitainen
tyttönen
Vapaaksi
päässyt, viel' suruinen,
oli ihana angorapaitainen tyttönen.
Katsoi elämää
uutta silmin niin suurin ja kirkkain, pelokkain,
elää vielä pettymys muistoissaan,
ei uskalla luottaa, jos joku vaikk' pettää taas uudestaan.
Älä pelkää,
sinä tyttönen,
jätä mennyt mi meni menojaan,
sinua kasvatti tavallaan.
Avaa silmäsi
kauniit, katso elämää uutta,
hymylläsi kauniilla kohtaa tulevaisuutta.
Hyvä se sinulle
on,
et ole sinä yksin, et onneton.
Vaan, varjele
sydämesi, ettei käy kuin käynyt on mulla,
sydän jaettu pieninä palasina maailmalla,
…ja varo tyttö
yhtä runoilijaa,
joka silmääsi jo kirkastaa.
-harri
---
Angorapaitasi
muistan
Angorapaitainen
tyttönen,
jo kaksi vuotta uutta eloa kulkien,
kaksi vuotta silmistä surullisista,
yksinäisen hetkistä onnettomista.
Elo kantanut, ma
huomaan,
vienyt tietä,
kasvattanut mieltä, rohkeutta,
toivoo sisällään jo eloa uutta.
Elämä kasvattaa,
kuin hitaasti kuljettaa,
ei heti täytä mit' sydän halaa,
oma into veis' pian päiviin,
joissa vanha takaisin palaa.
Ei kiirehtiä
pidä elon tietä,
kuin kohtaloa, joka kasvattaa mieltä,
olla vain
levollisella mielellä,
katsella elämää ...vähän vesi kielellä.
On se hyvä, se
elämä sulle,
onhan se ollut sitä myös runoilijalle, minulle,
johon silmäsi paloi, kätesi kosketus hellä,
olenhan minä tässä, sinua lähellä.
-harri
---
Toteutui
silmien katse
Toteutui silmien
katse,
toteutui kynttilän valo,
toteutui läheinen herkkä hetki, kuun kirkas kajo,
toteutui toisen
rinnalla olo, pienet kosketukset,
toteutui tutustuminen niin ihanaan sieluun,
mi sanoillaan sisäistä tavoitti.
Vaan ei yltänyt
kosketus sielun syvyyteen,
ei sinne, miss' kuva toisen ois oltava ett' kohtaisi rakas rakkaansa,
miss' oma omansa tuntis,
miss' etsijä etsijän syliinsä sulkis.
Kohtas ihminen
ihmisen,
vaan ei kohdannut jokin ihmisen sisäinen,
syvä tarve rakkauden.
Ei värähtänyt
kuin ois värähtää pitänyt,
puuttui veto, se kaipauksen veto mi toisen tunnistaa,
sen oikean, joka kyynelsilmin suudelmassa silmänsä ummistaa.
On viisasta antaa
toisen olla,
kulkea puhtaana ja antaa elämän hymyillä.
Jos ei sydän
kohdannut sydäntä,
on oikeaa sydäntä säästää toisen sydäntä,
rehellisin sanoin
toiveet kohtaamattomat hylätä,
erotessa kiitollisena silmiin hymytä,
haikeana omaan kotiin lähteä.
-etsijä
---
Hidas
vierelläsi
Sanoit minulle:
"Voi kun sinä olet hidas",
kun autoosi astuin…
...
Poskeni hellä
kosketus,
naururyppyni silitys,
katseesi huomaamaton salainen,
ne paljastaa luonteen ujouden.
Ei ois ryppyjä
ellei ois iloja matkassa ollut,
ei ois tunnetta, herkkyyttä, ellei elon suruja.
Ja hitaus, tuo
kiireettömyys,
kasvattaa upeaan kukkaan sylionnen pieniä muruja.
-se hidas
---
Takaa
sanojen suorien
Takaa sanojen
suorien, pistäväin,
kurkisti mua nainen niin herkkä ja hellä.
Vain kuoressaan
kovuutta,
sisällään patona lempeyttä.
Tuon padon ma
murtaa tahtoisin,
tuntea miten se vapaaksi vyöryy,
miten silmänsä kirkastaa,
miten se peittää ja kastelee kuivan maan,
miten virvoittaa onnea kaipaavaa.
Vain pienet purot,
nyt padosta tihkuu,
sekin vesi, …se vähäinen,
voi herättää kaipaavan sydämen,
vaan ei kastele kyllin, ei voimaa anna,
ei pieni liru viel' yhteiseen onneen kanna.
-kuiva maa
---
Kuinka pienestä
kaikki onkaan kiinni
Kuinka pienestä
kaikki onkaan kiinni,
yks' silmän katse,
yks' tanssiin kutsu,
yks' hauska juttu huulilta nauravilta,
syli kieputtava letkeiltä lanteilta,
…ja hän on
siinä,
uus' ihminen ihana,
sylissä naurava, hetkessä toista jo rakastava.
Kuinka pienestä
kaikki onkaan kiinni,
juopuu ihminen ihmisestä,
sattumalta eteen tulleesta,
sylissään kuin helmeilevä viini.
Mitä suret sinä
ihminen elämäsi tietä,
sen hetkeä raskasta ajatuksissa,
raastavissa mielesi sopukoissa,
vaikka kaikki on
auki sun silmäisi alla,
ihmisiä ihania kaikkialla,
jotka oottaa ett' joku syliinsä ottaa,
hellin käsin kuljettaa,
korvaan hiljaisesti supsuttaa.
Ja siin', taas
siin' on sun elämäsi valo,
joka rinnassa roihahtaa kuin äkkipalo.
Sammuuko heti, vai
jatkuuko vain,
siihen vastauksen lähiviikolla kumpikin sai.
Vaan, kuinka
pienestä kaikki onkaan kiinni,
kuinka nopeasti kaikki käy,
murheet mi
matkassa viel' hetkeä ennen kulki,
niitä ei enää missään näy.
-ihmettelijä
---
Suudelmat
suullani
Suudelmat suullani
viel' hehkua tuo,
miss' oot mun ihana tyttönen,
milloin taas tuut mun luo.
Silmiesi katseen,
vartalosi norjan,
ma muistan tytön nauravaisen sorjan.
Älä hukkaa
minua, mun mieleni huokaa,
väräjävä sylisi oli sylillein niin ihanaa ruokaa.
-harri
---
Mistä
tulit sinä tyttönen
Mistä tulit sinä
tyttönen ihana teittesi takaa,
kuvasi kaunis muistossain hiljaisesti mataa.
Talletti silmät
sirkeät, ilmeet nauravat virkeät,
muistaa sanat hyväksyvät,
suudelmat huulilta hersyvät.
Mistä tulit sinä
tyttönen mun silmäini eteen,
älä hukuta minua ikäväni kirkkaaseen kyynelveteen.
-harri
---
Jos
valita saisin miten sinut saavuttaisin
Jos valita saisin,
miten sinut mieluiten saavuttaisin,
katsoisinko sinua silmiin ja nauraisin,
vaiko herrasmiehen eleilläni hurmaisin,
vaiko
ulkomuodollani korealla,
tanssitaidollani sulavalla.
Niin, jos oikein
miettisin,
minkä niistä nyt tähän valitsisin,
millä eniten ois
merkitystä,
millä elämässä säilyvyyttä,
en valitsisi
yhtäkään,
eihän mikään niistä ole pysyvää.
Vain sielun tila
ihmisen,
se ruma on tai kaunoinen,
siis, sisäinen oikea ihminen,
sillä sinuun haluan tehdä vaikutuksen.
Se, vain se
kertoo, mikä minä olen,
mitä minä elämältä haen,
millaiseksi olen kasvanut,
mitä elämältä etsinyt, löytänyt.
Sillä sinut
hurmata tahtoisin,
sisäisellä itselläni,
sanoillani, äänelläni,
sillä niissä
minä sinulle todellinen oon,
se ainoa joka kaiken lupaa ja täyttää,
joka oikealta ihmiseltä kuulostaa ja näyttää.
Ja jos sieluni ja
sisäiseni jo sinua hellii,
kuinka helliikään sinua ulkoiseni,
joka heijastumaa on mun sisäiseni.
-sisäinen ihminen
---
Olet
niin kaukana
Olisi tanssiakin,
vaan minä mietin… jäisinkö tähän,
putken äärelle, ja kanssasi juttelisin vähän.
Kuvasi kaivaisin muistoistain,
sinua ja kauneuttasi katselisin,
elämää ihmettelisin ja arvuuttelisin,
…huokailisin.
Vaik' olet niin
kaukana, olet kuitenkin niin lähellä,
eilisen puhelumme jälkeen viel' vienona äänenä vierellä
suruna,
ikävänä,
kaipauksena, jota en nyt selittää taida.
Oletko siellä,
ajatteletko ehkä minua,
uskotko…, minä etsin sinua,
sanojesi
hellyyttä,
suoruutta ja rehellisyyttä,
tunnen rinnallasi yksinäisyyttä.
Elämä on
ihmeellistä, mun pikkuinen siellä kaukana.
Ihmeellisiä
ihmisten teitä,
yhdistääkö lie jokin meitä,
jokin suurempi kuin itse olemme,
jokin, joka meidät tuntee,
näkee kaipauksemme ja herkän tilamme,
luonteemme ja elämän tarpeemme.
Hänkö meidät
keksi tähän laittaa,
minut tänne kauas istumaan eteesi,
sinut sinne….
Mistä ajatukset
ja sanat,
tulevat meille jostain ja matkaavat ties minne,
vaik' joillekin kolmansille,
samoin toisistaan kaukana eläville,
kaipaaville ja rakastaville,
onnettomille onnellisille.
Sinua nyt katson,
minulla on mielessäni kuva sinusta,
kuva kuitenkin haipuva,
mieleen jo vaikeasti palautettava.
Yhden hetken vain
toisiamme katselimme,
vähän koskettelimme, juttelimme,
sitten elämä meidät toisaalle vei,
ovelta vilkutin sinulle haikeana: "Hei hei".
Sitten joku sinut otti ja muualle vei.
Äänesi eilen
kuulin, sitä kuvaasi yhdistelin,
molemmat kauniita, ne toistaan täydentävät.
En tiedä miten
minusta sinulle, sopiiko ääneni kuvaan,
joka minusta sinulle matkallesi jäi. Sopiiko.
Olet hämmentynyt
tästä,
tavasta oudosta näin elää,
rakentaa sanoilla ja vain äänellä jotain kuin tuulen pesää.
Vaan kuka sen
sanoo, vaikk' pesä viel' kuvissa kulkeva,
vois' joskus olla kestävä,
elämässä ja arjessa kantava,
ihmisiä helliä ja herkkiä rakastava,
vaikka nyt vain hatara,
varottava,
herkästi pienestäkin tuulesta hajoava.
-harri
---
Sinä
nauroit
Sinä nauroit,
ja minä vetkutin,
sylissäsi itseäni letkutin.
Minä vein - no
tietenkin,
sinä liikkeitä hurmaavia teit,
minulta silmät, arvaas minne, veit,
ja ajatukset jo
edemmäs harhaili… voi ei!
-tanssittaja
---
Upean tanssi-illan
jälkeen
Kaksi kaunista
taipuisaa,
syli vahva kauniita kantaa,
haaveita mieleen antaa.
Silmät polttavat,
kosketukset kuumat, anovat,
askelet tunnelmaiset, raivoavat.
Kuumat ihot
toisiinsa sulavat,
katseet katseissa kulkevat,
…parit upeat
tanssivat.
Kuinka lähellä
elää sydän hellä,
kuinka lähellä, …saa toinen toista kosketella,
syli tuntea sylin,
käsi iholla kostealla.
Suut laulujen
sanoja tapailee,
silmät silmiä katselee,
mieli haaveilee…
Keho askelin ja
kiihkein ottein tunteita luo,
yksinäinen aamu eiliset kaunottaret mieleen tuo.
-hurmuri
---
"Sinä vain"
Minä muistan kun
olit minulle "sinä vain",
kun väristi mun hellissä sanoissain.
Minä muistan
sinua tänä runojen aamuna,
hulmuavaa huntuasi, suloista suutasi,
norjaa olemustasi, keinuvia lanteitasi,
rakastavia silmiäsi, kaikkia kauniita sanojasi.
Minä muistan
sinua tänä runojen aamuna,
kun kuvasi jostain mökin yksinäisyydessä silmiini nousi.
-harri
---
Minä
muistelin mun kaikkia
tyttöjä
Minä muistelin
kaikkia mun suloisia tyttöjä vain,
jotka Luojalta rinnalleni matkallain sain.
Kuinka olivat he
kauniita ajallaan,
kuinka ihania kukin tavallaan,
kuinka onnekas
olin sanojeni kanssa,
kuinka nautinkaan kirkas-silmissä rakkaissa.
Elämä ollut on
minulle niin hellä ja hyvä,
jokainen nainen rinnallani arvokas ja pyhä.
-harri
---
Ystäväni
reiättömät alushousut
Ystävälläni on
alushousut ihanat,
ihan reiättömät, hän kertoi nauravin huulin.
Oli vähän
kiireinen aamu,
ne oli jotkut vanhat, niin kuulin.
Minä mietin miten
ne toimii,
miten reiättömät housut saa jalkaan,
miten suojaa ne pientä peppaa.
"Pitäishän
niissä nyt ainakin kolme reikää olla", minä viisastelin,
sinun poskesi hullutuksillani taas kerran punasin,
ja ajatukseni villit, typerät, paljastin.
-hurmuri
---
Mitä
helvettiä minä teen
täällä
Mitä helvettiä
minä teen täällä,
jossain hornan kuusessa, Ruusulinnassa,
kun kukaan ei
mieltäni säväytä,
ei silmääni kirkasta,
ei kauneuden kaipuutani täytä.
Vaiko vain rakkaan
kauneus niin silmäni sokaisevat,
ett' yksikään muu…
ei tänään mun syliini tuu.
Musiikki soi,
tangoa,
väki nauttii, …minä en.
Ikävä helpottaa,
pitkä puhelu rakkaan kanssa elämää ja elon hetkeä tasaa,
emme toisiamme ehkä enää tapaa.
Kasvua tämäkin
tavallansa,
istua täällä ja kirjoittaa,
olla yksin,
kun aina on ollut joku,
jonka kanssa kulkea käsityksin.
Nyt yksin…
eikä kukaan mun
mieltäni liikauta.
…Rakkaan muisto
on niin kaunis.
-harri
---
Mikä
on hurmuri muuta kuin…
Mikä on hurmuri
muuta kuin syliä kaipaava,
rikki revitty, onnea uutta haikaava.
Hän päällensä
ottaa hurmurin viitan,
sen alle, sen sisälle, kätkee kyynelten riipan.
Hän kulkee
naurain, hellin kosketuksin,
piilotti tunteensa, ikävänsä, taakse naamarin.
Hän vain toivoo
ja toivoo, etsii sydämensä puolta,
sitä toista, josta sisällä itsellään viel palanen on.
Muut palat on
maailmalla matkassa muiden,
ihanien menneitten naurusuiden.
Nyt palasta etsii
hän uudelleen,
joka paikkaisi sisäisen särkyneen.
Rakentais tilalle
uuden sydämen,
uuden, uutta lempeä hehkuen.
Siin' on hurmurin
kuva, onneton etsijä vainen,
Kaipaa vain syliä, syliä hellää,
…syliä hellää niin kauniin naisen.
-harri
---
Yön kyynel
Muistoksi
Sinulle, mun ihana yön
kyynel,
sylini hellä
värinä.
-
Takana upean
matkan hurma
Takana upean
matkan hurma,
- elämä kuin julma.
Antaa ihanuutta ja
onnea ain' hetken elää,
toisessa hetkessä kaikki on pois,
ei rinnalla hellää enää.
Toisilleen
suloiset hetkeksi syleihin lempeisiin ohjas,
kosketuksiin helliin,
sanoihin kauniisiin uusiin,
sulokuviin ruusuisiin.
Sitten jo aamulla
kaiken ihanan pois kaapi,
murhe sisällä herkkiä mieliä raapi.
Vaan ilo
tapaamisesta,
öisestä ihanasta hetkestä,
yhteisestä sylistä ja lempeästä retkestä.
Se muistona
matkassa kulkee,
joskus yksinäisessä, hiljaisessa hetkessä,
molemmat tuon muiston etsii,
syliin lämpimään itsensä salaa sulkee.
jatkuu..
Sielun puolikas
Sinun sylisi
lämpö vieläkin sylissäin tuntuu,
muistelen kuinka silitin hiuksiasi, kuin ihanaa huntuu.
Tapaamisemme
hetkessä pilviin nousi,
öiset pilvet taivaalla sousi.
Kuutamo kirkas,
kasvosi kauniit,
käsiesi kosketus hellä,
silmissä katse kirkas kyynelellä.
Mun sieluni
sielusi täytti,
sen puolikkaan jota kaipasit kuin salaa,
tää hetki, tää ihana yö, elämään uskoa valaa.
Elo kaunis on
meille aina vaan,
ja välillä niin ihania hetkiä tarjoaa.
Kun sinut
tanssilattialla ensi kerran näin,
minunkin sieluni värähti,
oli kaikki hetkessä kuin nurin päin.
Hiivin viereesi,
sinua hellästi koskin,
näin silmissäsi ilon,
katsoit minua hieman punoittavin poskin.
Kehräsit
sylissäin yön ihanan aamuun,
sitten menit elämääsi omaan,
toimivaan ja somaan.
En kuitenkaan pukeudu nyt surukaapuun.
Hetkemme hellän
elän viel' uudelleen monesti tään jälkeen.
Muistan sinua,
…….., sinä suloinen nainen,
etsin sinua
katseellani elämäni tiellä,
ja toivon, ett' kerran vielä kohtaan sinut siellä.
Silloin sinut
uudelleen syliini suljen,
hetken taas rinnallasi kuljen.
Tunnen lämpösi,
kaipuusi sielusi toiseen puoleen,
joka vihdoin pääsee sen toisen luo.
"Olen
muistellut sinua", sinä huokaat ääneen,
kun elämä meille uuden ihana hetken suo.
-harri
---
Lantiosi
rumba
Kiitokseni
Sinulle, sinä upea tyttö,
kun uskaltauduit
tanssiin tään elävän miehen,
jonka elämä ei jää puolitiehen.
Minä muistan,
minä muistan,
olemuksesi ujon ja arvokkaan,
tanssimme
kiihtyvän,
hetkin kuin raivokkaan,
ja sylisi hellän,
joss' tuntui lämpö ja rauha.
Ehkä viel'..
ehkä viel' uudelleenkin,
voi jatkua lantiollesi sopiva niin ihana rumba.
-harri
---
Kauniit
silmäsi
Nuo silmät jos
saisin ma omaksein,
jos saisin ne toiseen naiseen,
mun elämäni ainokaiseen.
Jos saisin
silmäsi siirrettyä,
katseesi kauniin varastettua,
istuttaa ne
toiseen, mit' sieluni kaipaa,
jota sydämeni sisällään huutaa.
…Anna mun
katsella silmiäsi kauniita,
kuvitella..., ne toisella on,
olen hänestä niin onneton,
sinussa ilo ja onni on.
-harri
---
Yllättävä
muisto
Sinut pyhäaamuna
muistin,
kauniit kasvosi, kyyneleesi paitaani vasten,
…minä muistan.
Käy sivullani katsomassa, miss' runoilija kiitää tänään,
millaisissa mietteissä, toiveissa, ajatuksissa,
millaisissa elämän odotuksissa.
Millaisissa yön yksinäisissä hetkissä,
aamujen itkuissa,
millaisissa töissä,
millaisissa elämän vöissä.
Käy sivullani ja kulje hetkinen rinnallani.
Pidetään yhteyttä, jos voit... ketään loukkaamatta.
-runoilija harri
---
…
tuli
kurja kulkuri
Katson Rosvo
Roopea,
miten se sattuukaan,
miten koskettaa mun elämäni hetkeä,
kun teen samaa retkeä.
"Vaan tyttö
jota lempi, hän oli petturi",
ja sillä lailla
Harrista tuli kurja kulkuri,
…ja julma hurmuri.
Ei voinut naisensa
vastustaa suuruutta suurta,
joka käski, pakotti toiselle,
rakkaastaan
luopumaan,
antamaan itsensä elämälle,
oudolle miehelle.
Elämä
elämääni tarttui,
otti pois minkä antoikin,
oli hyvä hetken,
sitten suruissani raivosin.
Sain voiman niin
kuin Roopekin,
tarttua vääryyteen maailman,
taistella uljaana
pahaa vastaan,
rakkaansa kuva rinnassa ainoastaan.
Voima on suuri mi
surusta nousee,
kaipauksesta, ikävästä kaikkineen,
loukatusta
mielestä, helvetistä,
min rakensi yksinäisyys sydämen.
-hurmuri
---
Ihana
hurmurin viitta
On tämä ihana,
tämä hurmurin viitta,
kauniita
tyttöjä, kehuvia kiittäviä,
on sylissä joka ilta.
Viittani liehuen
lepattaa,
tyttöin silmät ne säkenöi,
otteet rennot,
kepeät,
sanat, silmät, sirkeät vilkkaat,
toinen jo itsensä möi.
Vaan, mikä on tuo
hurmurin viitta,
se portti on vain,
löytää sydän
sykkivä,
jonka vihdoin omaksein sain.
Viel' suurempi ilo
kuin on liehuva viitta,
on rauhaisa luonne,
syli lämmin,
joka ootta mua kaivaten joka ilta.
-hurmuri
---
Silmäsi
välähtivät
Silmäsi
välähtivät,
tumma tukkasi tutun muodon paljastivat.
Olit piilossa,
vaan katsoit minua kuitenkin.
Sinä muistit,
muistit yhteiset hetkemme,
tanssimme ja pienet keskustelumme.
Katsoin mustiin
silmiisi,
tartuin käteesi,
olet lumoava,
vein sinut Taiteiden yönhön mukaani.
-hurmuri
---
Taiteiden
yön ystävälle
(tekstiviesti)
Oisko paikallaan
runo sun aamuusi aikaiseen,
yön jälkeiseen vähäuniseen.
Loisti silmäsi,
kulki sanasi vilkkaat,
minä rinnallas' kuljin, haaveeni vilkkaat.
Runot, runot,
yöllistä ruokaamme olivat,
Silmien katseet,
pienet kosketukset,
lähtösuudelmat, niin herkkiä olivat.
Tunteet ihan
pikkuisen kuplivat.
-yön ystävä
---
Vangitsit
minut
Katsoin sinua
kaukaa,
olit sankan tyttörivistön takana omassa hiljaisuudessa,
melkein näkymättömissä.
Miten edes sinut
huomasin, minä mietin.
En saanut
katsettani sinusta,
nöyrästä olemuksestasi,
rohkeastakin.
Olithan tullut aika outoon paikkaan,
Pavin tanssilavalle.
Kaikki muut naiset
katosivat silmistäni ja ympäriltäsi,
näin vain sinut.
Arvioin, ajattelin, harkitsin,
askeleni kohti kävivät kuin itsestään.
Saavuin eteesi,
kumarsin kohteliaasti, sanoin:
"Tanssitaanko, osaankohan minä."
Silmäsi
kirkastuivat,
et harkinnut hetkeäkään,
tartuit toiseen käteeni,
toisella pyöritit rullatuolisi pyörää,
olimme hetkessä kaiken keskellä.
"En ole
tottunut, en ennen näin tanssinut,
opastatko hieman", minä arkana puhelin,
vaan turhaan,
askeleni muotonsa löysivät,
tanssi kuvionsa kauniit,
pyöritykset sulavat,
silmäsi säihkyvät iloiset.
Minä nautin,
minä osasin,
kaikki ympäriltämme katosivat,
näin vain sinut ja sinun elämäsi siellä alhaalla,
sulavasti liikkuvan tuolin vankina.
Kaikki on
mahdollista, minua lohdutit,
kaikki tanssit käy. Olit harjoitellut.
Nautin seurastasi
vielä uudelleenkin,
opin elämästä uutta,
ei lopu ilo, ei riemukaan,
jos kyky liikkua rajoittuu, katoaa.
Vain luovuus ja
rohkeus kattona on elämän,
mi opettaa kulkemaan rinnalla kärsivän,
elämän pysäyttämän.
Hän oli koulunsa
käynyt,
oppinut elämän uuden,
löytänyt ilon, uudet arvot ja ulottuvuudet.
Olit ihana,
ajatuksiani muovasit,
pelkojani poistit,
minua huomaamattasi paransit.
-ihan pieni
hurmuri
---
Ei
jäitä hattuun!
Sinä kehotit,
laita jo jäitä hattuusi,
kun sinusta intoni kasvoi,
ihastukseni ilmoille päästin.
Mitä!
Jäitäkö runoilijan päälle,
että hehku katoaisin,
että sanat hellät hiljenisi.
Ei, ei…ennemmin
hiiliä lisää,
kuumuutta lisää,
ett' sanat kuumat
mun kulkis',
ett' lempi räiskyen lentelis' sinne ja tänne.
Ei runoilijan
päätä pidä viilentää,
kuumentaa sitä pitää,
ett' ihan palais'
se hehkuvan ahjon tapaan,
mikä synnyttäis' sanoja
kun seison, teen töitä,
tai yöllä kun vuoteellain makaan.
-hurmuri
---
Jäitä
hattuun, poika
Apua, mistä
löydän jäitä mun hattuuni,
mikä viilentäis hehkuvan pääni.
Mikä sammuttais
kaipauksen,
mikä vaientais korvani
miss' kuuluu vain viirun heleä naurun ääni.
-viirusilmän
ihailija
---
Sylisi
lämmin
sylissäin tuntuu
Sylisi lämmön
viel' sylissäin tunnen,
silmäsi silmiini katsovat.
Naurusi heleän
korvissain kuulen,
kädet käsiä hamuavat.
Elämä toista
vierelle tarjoaa,
arki tapaamista ihanaa varjoaa.
Jaksatko,
jaksatko, viel' odottaa mua,
minä täällä jo aloin niin kaipailla sua.
-hurmuri
---
Ihana
menninkäinen
Sinä tulit
viereeni, et katsonutkaan minua,
ystäväsi kanssa puhelit,
olit vilkas ja kovasti touhusit.
Olit erikoinen,
todella erikoinen Lenita -tukassasi,
mustavalkoisissa röyhelövaatteissasi,
silmäsi sirkeät
elävät,
kasvosi ruskettuneet…
jotenkin villit.
Karkuunko lähden,
ajattelin,
mikä ihme siihen tuli,
kuin puun kolosta oisit ollut,
vilkas menninkäinen.
Anteeksi, en
tätä pahalla.
Vaan, vilkkautesi
vähän suruisaan mieleeni tarttui,
minä käteesi,
katsoin silmiisi ja itseni rohkaisin:
"Lähdehän tanssimaan, sinä upea nainen."
Lähdit iloiten,
katsoit minua, pitkää miestä,
olet itse pieni.
Ehkä arvioit,
mietit, voi hitsi…
Vaan hurmurin
otteeni omakseni otin,
vein taidolla, rytmillä, sulavuudella,
ilolla, naurulla,
käsien hellillä selkeillä otteilla, kosketuksilla.
Kasvosi
kirkastuivat, aloit nauraa,
pelehdit ja keikutit,
olit onnellinen, sanoit "Vau, mitä menoa!"
Minä pyöritin
sinua sylissäni, edessäni, takanani,
vaikka missä olit otteissani.
Katselin kasvojasi
eloisia erikoisia, ei enää nuoria.
Silmiäsi säkenöiviä, iloisia.
minua salaa vilkuilevia.
Tauolla kerroit
kiitostasi kun sinua hain,
ja elämääsi kahden vuoden ajalta.
Auto-onnettomuus
vei kasvosi,
edessäsi leikkausten ketju,
joista tänään viimeisimmän jälkitarkastus.
Siitä onnellisena olit nyt tässä,
edessäni pyörimässä.
Ei helppo paikka
naiselle, kerroit.
Minä uskoin, ei helppo kelleen. Ei miehellekään.
Ei ois minullekaan.
Tanssitin sinua
useita kappaleita,
voi miten nautitkaan,
kehuit minua taitavaksi… ja rohkeaksikin.
Vielä
lähteissäni sinut kolostasi kaivoin ja
uudelleen pyöritin, nautit ja riemuitsit.
Sitten jäit
omiisi.
Minä ajatuksissani lähdin kotiini.
-hurmuri
---
Ihastui
silmät silmihin
Askel askelen
lomassa,
sydän rinnassa yhtä käy,
silmien katse
kohtaava,
onni yhteinen vierellä käy.
Tuli enkeli yltä,
tuli enkeli alta,
syli kohtas' sylihin,
ihastui silmät silmihin,
tarttui
onnellisiin rakkauden valta,
-harri
---
Aamurannalla
Sunnuntai-aamun
hento tuulahdus,
rannalla laineen liplatus,
pieni kaukainen ajatus...
miss' heräilee
mun viiruisat silmät,
miss' huokaa naurava suu.
Miss' kaipaa yks'
mennyt ihana hetki, ilta...
oi, pian takaisin tuu.
-uimarantarunoilija
---
Punaviiniä ja lakritsaa
Yks' yksinäinen
istuu kuistillaan,
herkuttelee punaviiniä ja lakritsaa,
ja miettii...
miss' kiitää mun viirusilmä,
tanssiin lähdössä arvelen.
En moiti.
Itse en lähde vaan olen tässä,
kesäillan lempeässä olossa.
Yksin.
Hyvää iltaa
sinulle.
---
Kuinka voisin ma unohtaa
Kuinka voisin ma
unohtaa
silmät kirkkaat nauravat.
Äänensä heleän
mi lauluja kanssain tapaili.
Kuinka voisin ma
unohtaa
viirusilmät mi kohti katsoivat, hyväksyivät...
Hyvää yötä.
---
Miss' kiitää viirusilmä
Miss' kiitää
viirusilmä,
miss' sielunsa aattehet.
Miss' kulkee
kaukaisilla teillä,
onko kauniit vaattehet.
Tuoko kesäilta
muistoja mieleen,
muistuuko lie Tulisuudelma,
tuoko veden kieleen...
-harri
---
Vanha haaska
Vastasit
kauniiseen viestiini:
"Voi voi, kunpa vielä oisinkin "tyttö",
nyt vain vanha haaska."
Sen huumoriksesi
nimesit.
Vaan, tyttöseni,
huumorinkin sanat
sattuvat,
ihmistä kuluttavat, masentavat.
Salakavalat.
Kauniit sanat
samoin,
vaan voima suurempi niillä on,
ihmisen nostavat elohon.
-harri
---
Hurmurin
elkeet
Minä hurmurin
elkeeni kaapista kaivan,
puen päälleni iloisen viitan.
Hymyn laitan
kasvoilleni, päälleni puhtaan paidan,
elon liehussa keveästi liidän.
Minä katson
silmin kirkkain,
olen neidoille rento ja luja.
Sanani taitavat
saattelen matkalleen,
eessä rakkauden tuoksuva kuja.
-hurmuri
---
Hurmuri
Miss' kaunis
nainen irrallaan kulkee,
siell' hurmurin viitta jo lepattaa,
silmänsä
sirkeät kimmeltää,
kätensä liikkeitä kutsuvia,
sanansa kauniita taitavia.
Miss' kaunis
nainen irrallaan kulkee,
sen hurmurin syli pian viittaansa sulkee.
-hurmuri
---
Iloiset
askeleet
Sinä katsoit
minua silmiin,
nauroit koko illan mun vetkuillein,
sinua
tanssitin,
ja siihen laitoin koko sydämein.
Sinun vatsasi
hytkyi ihanasti,
askelet yhteen sopivat niin kauniisti.
Minä kehuin
sinua, taitoasi mukana tulla,
vaikk' oli millainen päähän pälkähdys mulla.
Olet niin sulava
ja tanssisi kepeä,
"askeleesi ovat iloiset", sanoit,
…ja sinä nauroit vaan.
Kai minä sinua
viel' uudelleenkin tanssittaa saan.
"No, mikä ettei, onhan tämä niin ihanaa".
Hän kohta tanssia
ja minua rakastaa.
-iloinen askel
---
Työkaverille
kahvilassa
Sinä annoit
minulle rinkelimunkin,
kun pyysin jotain vanhaa ja hyvää.
Kopsautit
lautaselle,
katsoit suoraan silmiin, sanoit:
"Se on viikon vanha", ja minulle nauroit.
Minä katsoin
sinua silmiin:
"Lämmitä, kulta, tuo vanha herkku,
kyllä se lämmitettynäkin maukkaaksi muuttuu,
saat palkaksi runon,
kuka tästä nyt suuttuu.
-herkkusuu
---
Varo
tyttö sydäntäs
Pirjo silmiin
katsoo,
runoa vartoo,
pian suuttuu,
jos runo veil' pitkään puuttuu.
Salainen ihailija,
ma huomaan,
jätän meidän yhteisen jatkon nyt kohtalon huomaan.
Varo tyttö
sydäntäs,
sanoissa, runoissa, voima kulkee,
ne pian rakkaudessa
sinut lujemmin hurmurin viittaan sulkee.
No, kelpaako tää
runo, minkä hetkessä sait,
kun sydämen kosketusta herkkään runoilijaan hait.
-hurmuri
---
|
