Runoilijan matkalta
 

Kirjasarja: Äänirunoja
Osan nimi: Äänirunoja vuosien takaa
Kirjoitukset ovat syntyneet vuonna 2006 ja 2008
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu kirjoittajan omalta kotisivulta www.piiras.com
 
 
Lukijalle ja kuulijalle

Tähän "kirjaan" olen koonnut äänirunoja vuosien takaa. Kirjoitin runot jo vuonna 2006, mutta alussa pari vuodelta 2008. Silloin oli sellainen ajatus, että niitä on hyvä myös ääneen lukea. Eikä se ajatus ole huono nytkään. Aikaa se vain vaatisi.

Äänityksen laatu on paikoin kyllä aika surkea... nuo silloiset kotivehkeet.
Ehkä vaik joskus vielä uudelleen, ja enemmän.
 

 


 Tervetuloa mukaan.
 



               Äänirunot


 
Äänirunoja mp3-muotoisia
    

17.05.2016 Huomioita:

Kun nyt täällä kaukana, vuotten takana 
näitä kuuntelin, huomasin
ett' äänen laatu ja laitteiden heikkous
- silloin, kun näitä äänitin
häiritsee kyllä runon kuuntelua. 

Mutta, jos vähän kuunnellessa säätelee,
nappuloita siirtelee
niin, kyllä niistä asia ilmenee.

Tehdään vaikka myöhemmin uusiksi paremmin laittein...
jos nimittäin, sitä aikaa jostain ilmaantuu, 
tai halukkuutta...

Kun napsautat alla olevaa runon nimeä, siirryt kirjoitetun runon kohdalle. Siellä on äänen käynnistäminen.

Kun ääni käynnistyy toisessa ikkunassa, palaa takaisin
runon ikkunaan. Tällöin voit saman aikaisesti seurata runoa sekä sanoina että äänenä.

08.01.2008

Alkujen asema  (5.800 kb)

29.12.2008

Läpi unien kulkevat sanat rakkauden  (2.283 kb)

10.09.2006

Voi näitä rauhaisia aamuja   (530 kb)

Sanani kauniit yksin sinulle   (394  kb)

Olen vasta tavannut   (684 kb)

Inspiraation juuri   (1.823 kb)

Irtos sormet sormien lomasta   (1.836 kb)

Mieletöntä   (1.822 kb) 

Ihminen on osa kokonaisuuden   (604 kb)

Minä järkytän sinua   (678 kb)

Sumujen silta   (764 kb)

On jossain hän   (697 kb)

Rakkaus kaunis herkkänä kuki   (545 kb) 

Yön kyynel, takana upean matkan hurma   (2.659 kb)

Yks' silmän katse   (1.276 kb)

 

Aikaisemmat

Näen edessäni monta elämää   (2.137 kb)

Kannattiko maksaa   (1.366 kb)

Silmät kyynelissä  (2.096 kb)

Kiitos kun vierailit sivullani   (632 kb)

Uusi aamu   (458 kb)

Jos koko ajan pelkää   (1.235 kb) 

Voimaton kultaruusu   (1.132 kb)

Runo Sinulle, rakkaani   (650 kb)

Katselen elämää silmin suurin   (1.165 kb)

Ihminen ihmiselle   (1.185 kb)  

Toinen on matkalla jossain   (792 kb)

Kuinka kaunista   (931 kb) 

Rakkaalle äitienpäivänä   (851 kb)

Ihminen vastapäätä   (2.153 kb) 

Mitä olenkaan anonut   (1.443 kb)

Hän tulee, hän tulee   (867 kb)

Onnea ymmärtävän rinnalla    (1.020 kb)

Sylini hellä kosketus   (1.657 kb)

---
 

 

07.01.2009
Alkujen asema    >ääni
(äänen alkaminen saattaa kestää hetkisen, riippuu yhteytesi nopeudesta)

Aamukahvikupposen äärellä kuvittelin,
mieleni kuvia katselin:

Putkahti ihminen jostain,
asemalle, miss' raiteita paljon,
määränpäitä, menoja ja paluita,
…junat ovat uusia alkuja.

Jollakin on monia matkoja,
jollakin yksi vain,
siihen kaiken mahduttain,

ja paluulippu aina taskussa,
samalle asemalle
mihin tuntemattomuudesta tuli,
se ihmeellinen portti jo tullessa kiinni suli.

Se on alkujen asema,
sieltä lähdetään aina jonnekin,
jotakin oppimaan,
elämää katsomaan,
uusia kokemaan,
…ja taas takaisin palataan.

Monessa junassa työtä ja vaivaa,
joissakin ystäviä paljon ja riemu raikaa.

On matkoja iloille ja suruille,
pienille tai merkittäville urille.

Joskus on hetkiä,
ei selviä raide, ei löydy juna,
otsalle ehtii jo hiki ja levottomuuden puna,
epävarmuuden kyynel poskella käy,
…junaa ei vain näy.

Ei ole tullut vielä, se sinun junasi,
seuraava matkasi.
Tämä on sinun odottamisen koulusi.

Vai, ohjasiko joku sinut paikallisjunaan,
hiljaisesti kulkevaan,
ei vauhdin hurmaa,
yhtenään pysähdyksiä,
ja paljon kysymyksiä,

vaan, radan päässä vaihto,
junasi odottelikin siellä,
olit ensin matkalla hiljaisella tiellä.

Kaikilta matkoilta aina
paluu alkujen asemalle,
uudelle junalle,

viimein sille viimeiselle,
siellä,… vähän erillään muista,
sen ehkä tullessa vaivihkaa huomasit,
tai jonkin uuden lähdön tohinassa,
ehkä vähän hipaisit,
tuntemuksen hihasta pian karistit.

Alussa asemalla ehkä junia paljon,
aikajärjestykseen merkitty siellä,
aikoja vain ei nää,
vuorollaan kukin tekee lähtöään.

Viimeisen junan palatessa
asemalla rauhallista,

se yksi syrjäinen häämöttää vain,
vierellä kukka-aitain,
odotellut siellä vuoroaan,
hiljaisena, tauluin himmennein.

Millainen juna, en sitä näe,
onko puhdas, kiiltävän valkea,
vaiko tumma lautainen, jossa kuivuneita rakoja,
kukkien tuoksun tunnen vain,
käy luokseen hiljaisesti askel kulkijain.
hiljaisuus ja rauha seuranain.

Taskusta kaivan lappusen,
matkoilla rutistuneen,
vaatteiden saumaan piiloutuneen.

Kas, matkalippu,
meno leimattu jo aikaa,
ja, katsopas, tuttu päivä,
siinähän on… minun syntymäpäiväni,

ja paluu… siinäkin on aika,
sehän on …
sehän on…juuri tänään,

ei siis paluuta tänne enää,
kädellä pyyhkäisen hieman vuotavaa nenää.

Missä muut,
missä seuralaiset,
jotka matkoilla rinnalla kävivät,
…he lähtösi kyllä näkivät.

Lensi lintujen parvi ylitse pään
hennosti visertäin,
rakkaiden kasvot parvessa välähtäin.

Keveni askel, karisi vaikeus, vaiva,
menneet jonnekin kauas jäi,
kuinka nousin junaan, en huomannutkaan,
se niin helposti käi.

Täss' istun junassa ja ihmettelen,
menneitten kuvia katselen,
kuinka piirretty esille koko eloni tie,
…minne tämä juna minua oikein vie.

Ratkeaa matkalla moni kysymys,
avautuu suljettu arvoitus,
selviää asiain oikeat laidat,
elon monet syyt ja vaivat.

Kuinka kepeää onkaan matkaa taittaa,
ikkunoista katselen mennyttä aikaa:

kas, tuon minä muistan, …ja tuon,
kuinka ihanaa silloin olikaan,

ja tuo,… voi niitä hetkiä,
raskaita retkiä,
ne olin ihan unohtaa.

Kun kaiken sain ihailla ja katsella,
virheet ja vääryydet oikoa,
tunteet viel' uudelleen tuntea,
olen perillä,
rikkaana matkasta
poistun junasta.

Siell' vastassa outo iloinen joukko,
tervehtii kuin tuttua,
…heissä on jotain tuttua,

ja kun katselen,
kuuntelen, muistelen,
kasvoja menneitten mielikuvien,
minä tunnistan yhden, …jo toisenkin,
kasvoja elon kaukaisen.

Kuinka nuoria, onnekkaita,
keveitä ja vaivoista vapaita,
kuinka puhdasta ja aurinkoista.

Tämän verran näin,
se oli pieni laituri vain,
ei alkujen asema enää,
ei junia uusien vaivain.

-harri

---

 

 

Läpi unien kulkevat sanat rakkauden   >ääni

Sinä putosit,
elämän unesta syvempään uneen,
tiedottomuuteen,
missä katoavat toiset,
eivät sinua nää,
elämä hämärtää,
siellä muut sinua salassa tervehtää.

Läpi unien
kulkevat sanat rakkauden,
äänen värähdys,
muiston tuulahdus,
todistaa hengitys, huokaus,

elämän tasot toisissaan kiinni,
näkyen tai salassa,
samoin joulussa,
jossa sukupolvet hetken yksissä käy,
henget ei silmille näy.

Rakkaus, kiintymys,
sitoo sielun sieluun,
vaikk' kaukana toinen, ei kosketusta lain,
…viestin yllättävän jouluuni sain.

Kantavat sanat kauan sitten lausutut,
kantaa käsi ihoa koskettanut,
kantaa ääni, min toinen toiselle suustansa sai,
ikuisen muiston kumpikin tallettain.

Maata hiljaa ja odottaa,
ei elämä,
ei hetkiseen tänne tulla,
ei hetki täältä muualle mennä,
ole sattumaa,
ei yllättävää tapahtumaa, ei tapaturmaa,

tiet piirteli Suurempi,
ne edeltä katseli,
osan antoi keveän, raskahan,
lyhyen,
tai voimat loppuun kuluttavan.

Tien antoi,
sen lahjaksi käydä sai,
kutoi verkon tekojen, ihmisten,
tapaamisten, tapahtumien.

Ei yllätystä ollut yksikään,
sen aikanaan minäkin vihdoin nään,
kun uneni uudeksi uneksi käy,
se syvempi uni ei unelle näy.

Tietäsi kulje luottaen,
se edelläsi kirkkaana koittaa,
Suurempi siivin suojaavin,
kaikki vastukset rinnallasi voittaa.

-harri

---

 

 

10.09.2006
Voi näitä rauhaisia aamuja   >ääni

Voi näitä aamuja,
voi näitä rauhaisia aamun hetkiä,

ajatusten, kuunteluiden, suloisia hiljaisia retkiä.

Mitä kaikkea…
miten paljon…
on sanoja matkallaan,
ties minne menevät menojaan.

Minä haaviini vain muutaman kiinni sain,
ja uutta paperia,
uutta pehmoista hellää paperia käteni alle hain.

Jo kuudennen runon ma muistiin kirjata sain.

-harri

---

 

 

10.09.2006
Sanani kauniit yksin sinulle   >ääni

Et tiedä,
et tiedä, sinä ystäväin,
mitä teit sinä minulle,
miten sanani kauniit kulkevat nyt yksin sinulle.

Millaisiin mietteisiin,
millaisiin ajatuksiin, mun mieleni lentää,

ja sylini, kaipaukseni, aatokseni,
vain sinun eteesi entää.

-harri

---

 

    
10.09.2006
Olen vasta tavannut    >ääni

Joku pian sanoo, että minä olen rakastunut.

Eei ei, ei vielä…
olen vasta tavannut,
sieluun uuteen kurkistanut,
hetken kanssaan keskustellut … ja tanssinut.

En ole vielä rakastunut.

Se tulee tavallaan ja ajallaan jos annetaan,
jos se onni ihmiselle suodaan.

Se kuin jostain suuresta rakkauden varastosta
kilisevin kelloin ja kolisevin kärrein syliin tuodaan.

Nyt vain tapaamisen onnea katsellaan,
ja ilon maljasta uutuuden huumaa juodaan.

-sydämen lepo

---

 

 

10.09.2006 ( tekstiviesti )
Minä järkytän sinua   >ääni

Minä järkytän sinun elämääsi,
jonka olet paketoinut niin kauniisti,
kuin sulkenut itsellesi - hiljaisesti.

Minä järkytän,
ja pyydän sisälle tulla,
olla siinä vierelläsi,
ja näyttää, mitä on matkassani mulla.

Saanko avata sinun pakettisi,
kohdata kanssasi menneesi,
punoa sen kaiken omaani,

…tuletko syliini.

Lepää hetki,
anna ajatustesi virrata,
anna kyyneltesi ulos tulla,

…siin' on lepopaikka sulla.

-harri

---

 

 

10.09.2006
Sumujen silta    >ääni

Tiennyt en sillan olevan,
minua väsynyttä kulkijaa jossain oottavan.

Odottanut on toinenkin,
silmien aukeavan,
onnen eteensä tulevan.

Kaks' herkkää kulkijaa sillalle saapui,
molemmat harteillaan kantoi harmaita kaapui.

Silmät kohtasivat eessä sillan,
haipui sumu,
haipui silmien sumu,
näkyi silta niin kirkkaana aamuun…,

käydään… oi, käydään yksissä siltaa,
pukeudu kanssain ilon kirkkaaseen kaapuun,

…ei ajatella enää sumujen siltaa.

-harri

---

 

 

10.09.2006
On jossain hän  >ääni

Kaks' hiljaista kulkijaa kävi tietänsä kaitaa,
tiesivät,
on jossain hän, joka toista jo kaipaa.

On anottu, on ajateltu:
viel' kerran ma tahdon, tuntea rakkauden parantavan mahdon.

Anomus matkaansa hiljaisesti kulki,
ajan tutki niin tarkkaan,
järjesteli paikat, ihmiset,
kuunteli yön hiljaiset nyyhkyt, huokaukset,

…valmisti vastaukset niin suloiset.

Toi eteen toiselle toisen,
hymysuin kuunteli anovien kiitolliset huokaukset.

-harri

---

 

 

09.09.2006  (tekstiviesti)
Rakkaus kaunis herkkänä kuki    >ääni

Katse kaukainen kohtas katseen niin kaunihin,
nyökkäys, hymy hento, toi sylin kaipaavaan sylihin.

Silmät silmiä tarkkas',
huulet huulia luki,

jokuko jossain kaukana, vaiko ihan lähellä,
uuden onnen alkua siivillään tuki,

kuulinko lie hiljaisen äänensä sanovan:
"Rakkaus kaunis herkkänä kuki".

-harri

---

 

 

08.09.2006
Yks' silmän katse    >ääni

Sinun kuvasi minut ja varhain herätti,
muistelemaan mennyttä iltaa,

sanojasi kauniita, suutasi nauravaa,
silmiemme rakentamaa unelmien siltaa.

Kuinka vastasit sinä sanoihini opastaviin,
jotka odottamaan käskivät tulevaa,
pian yllättäen edessäni seisovaa.

Sitten näin sinut, muotosi niin kauniin,
sua katselin ja ihailin,
…jotain turhista toiveista ajattelin.

Vain yks' silmän katse kaukainen,
yksi pään nyökkäys hellän tervehdyksen,
hymy varovainen, lämpöinen…

…olit edessäin minua silmiin nauraen.

Silmäsi lukivat mun silmiäin,
huulesi nauroivat mun huuliain,
kuuntelit helliä sanojain,

halasimme kädet kaulakkain,
halusit olla minun, minun omani, vain.

Kuinka kauaksi matkasivat aattehet,
kuinka puheemme tulevissa kulki,

sydän lämmitti yksinäisen sydämen,
sylit kaipaavat toisiinsa sulki.

-harri

---

 

 

10.09.2006
Ihminen on osa kokonaisuuden    >ääni

Yks' ihminen on ihminen elämän,
osa suuren kokonaisuuden.

Yks' apu annettu ihmisen,
on apu annettu suuren kokonaisuuden.

Ei irti siitä oo yksikään,
ei kukaan kulje yksinään.

Siks' teko hyvä kaikkineen,
on palasen kosketus kaikkeuteen,
sen vaikutus yltää ikuisuuteen,
…rakkaus kantaa rakkauteen.

-harri

---

 

 

31.08.2006   klo 06.00
Inspiraation juuri   >ääni

Minä muistan sinua nyt aamulla varhain,
mun esikuvani, mun Onervain… L.Onervain,
kuin runoilija parhain.

Kuinka kauniisti kirjoitit aikanas,
millaisen elämän elit,
elämää kaunista raastavaa sisälläsi taistelit.

Minä tunnen sun tuskasi tänään,
kun olen ja elän nyt yksinään.

Sinä sekosit päiväisi päässä,
jotenkin…jotakin sun päässä,
olit jossain hoidossa.

Sata tuhatta runoa sun kaapeistas löytyi
- sata tuhatta! …näin kerrotaan.

Ei mahdollista se lie, ajatellaan.

Vaan katseeni itseeni käännän,
kun kymmenen, kaks'kymmentä runoa
jo minäkin päivässä väännän.

Onko merkit jo pahat,
ovatko runoilijantiemme samat,

pianko minullakin jokin "häkki heilahtaa",
tää runoilijan ranka jonnekin
tunteineen ja sanoineen sidotaan.

Minä ymmärrän, minä uskon,
se mahdollista on,
kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa…

sanoilla itseä purkaa
ja jotain sisällään yhä enemmän vain virvoittaa,
koko maailman pian sanoihin hukuttaa.

On se mahdollista.

Tämäkin jo mun viides tänään,
ja kello vasta aamukuus,
…alkaa runoilijan päivä uus,

kuin huokausten turhamaisuus.

Ihminenkö,
rakasko, kauas etäälle otettu,
sekö se on inspiraation juuri,
kun suru matkassa ylen aikaa niin suuri.

-harri

---

 

 

13.08.2006
Irtos sormet sormien lomasta    >ääni

Ei auttanut rukous,
ei ääni huutavan taivahan suuntaan.

Ei mieli muuttunut,
ei tahtonsa tulevan suuntaan.

Ei ihmisen teko, ei tahtokaan,
ole tää eromme julma,
se muualta säädettiin,
tää irti repiminen julma.

Hautasimme kaiken niin kauniisti,
lammilla sydämet yhteiset itki,
oma kahvi keittimen,
lammen rannat kanssamme itki.

Sanat kauniit lempeät,
sua uudelle matkalle saattoi,
toru, asian avaaminen silmillein,
eron lopullisen matkalle saattoi.

Yö yhteinen mi palkkana yhteisen ihanan lennon,
kahden ihmisen kauneus,
värisevän olemuksen hennon,
kuin kruunuksi kasvoi tään yhteisen lennon.

Sanat tuhannet,
kuumat suudelmat,
päätti ihanan yhteisen matkan.

Sinut kotiovelle saatoin,
katsoin viel' kerran mun kauneutta silmäin,
nousit sukkelaan,
…hidastelit,
katsoit sinäkin kauneutta silmäin.

Irtos käteni,
irtos kosketus sormista rakkaan otteen,
irtos sormet mi lomassaan kulkeneet on,

irtos sielu sielusta,
lämpö rakkauden mi lomassaan kulkeneet on.

Silmäs kyynel katsoi sun rakkaasi suuntaan,
ajattelit kaikkea kaunista mi muistutti mua.

Vaan en tiennyt, en aavistaa voinut,
et sormies irrottua sormistain,
toisen sormet jo kosketti sua.

-harri

---

 

 

12.08.2006
Mieletöntä!    >ääni

Mun elettävä on nyt sun kuvasi mielessäin,
kun elämä vie sua mennessään.

Minä odotan…
minä katson…
mitä elämä minulle suo,
ja milloin se sinut takaisin tuo.

Mieletöntä!

Lähettää nyt sydämen rakas,
maailman ihanin nainen,
jota olen rakastanut enemmän kuin ketään muuta,
elämään jonnekin… jotakin…
eikä varmuutta ole kuitenkaan,
tuleeko vielä takaisin.

Lupasi kyllä, koska edelleen niin suuresti minua rakastaa,
vaan jokin sisäinen pakko ajaa edelleen elämää katsastamaan,
ja palaa, jos olen valmis vastaanottamaan,
kun tiensä, hinkunsa, on loppuun käyty,
mitä lie tällä välillä ollaankaan yhdessä ja erillään nähty.

Miks' kuljen kuin esikuvani viitassa vain,
William Shakespeare saman kohtalon elää sai,
kun rakkaansa maan äärin joutui lähtemään,
palavan rakkauden sylistään.

Älä itke Will, sanoi rakkaansa vain,
kun sydämensä rakkaudesta pakahtui,
astun nyt laivaan pakotettu mies rinnallain.

Kirjoita aina kuin kirjoittaisit minulle,
siinä on yhteytemme ikuinen,
en palata voi, on sopimus niin suuri,
en siihen itse vaikuttaa voi,
sillä järjestys, jokin voima suuri,
meidät nyt repii erottain.

Samoinko minunkin nyt elää täytyy,
sinun kuvasi rinnassain,
ja aina kun rakkaudesta kirjoitan,
ajattelen mennyttä, mennyttä rakastain,
yksin sinua vain.

-pikku shakespeare

---

 

 

Yön kyynel - Takana upean matkan hurma   >ääni

Takana upean matkan hurma.
Elämä kuin julma.

Antaa ihanuutta ja onnea ain' hetken elää,
toisessa hetkessä kaikki on pois,
ei rinnalla hellää enää.

Toisilleen suloiset hetkeksi syleihin lempeisiin ohjas,
kosketuksiin helliin,
sanoihin kauniisiin uusiin,
sulokuviin ruusuisiin.

Sitten jo aamulla kaiken ihanan pois kaapi,
murhe sisällä herkkiä mieliä raapi.

Vaan ilo tapaamisesta,
öisestä ihanasta hetkestä,
yhteisestä sylistä ja lempeästä retkestä.

Se muistona matkassa kulkee,
joskus yksinäisessä, hiljaisessa hetkessä,
molemmat tuon muiston etsii,
syliin lämpimään itsensä salaa sulkee.

(Sielun puolikas)

Sinun sylisi lämpö vieläkin sylissäin tuntuu,
muistelen kuinka silitin hiuksiasi, kuin ihanaa huntuu.

Tapaamisemme hetkessä pilviin nousi,
öiset pilvet taivaalla sousi.

Kuutamo kirkas, kasvosi kauniit,
käsiesi kosketus hellä,
silmissä katse kirkas kyynelellä.

Mun sieluni sielusi täytti,
sen puolikkaan jota kaipasit kuin salaa,
tää hetki, tää ihana yö, elämään uskoa valaa.

Elo kaunis on meille aina vaan,
ja välillä niin ihania hetkiä tarjoaa.

 

Kun sinut tanssilattialla ensi kerran näin,
minunkin sieluni värähti,
oli kaikki hetkessä kuin nurin päin.

Hiivin viereesi,
sinua hellästi koskin,
näin silmissäsi ilon,
katsoit minua hieman punoittavin poskin.

Kehräsit sylissäin yön ihanan aamuun,
sitten menit elämääsi omaan,
toimivaan ja somaan.
En kuitenkaan pukeudu nyt surukaapuun.

Hetkemme hellän elän viel' uudelleen monesti tään jälkeen.

Muistan sinua, …….., sinä suloinen nainen,

etsin sinua katseellani elämäni tiellä,
ja toivon, ett' kerran vielä kohtaan sinut siellä.

Silloin sinut uudelleen syliini suljen,
hetken taas rinnallasi kuljen.

Tunnen lämpösi, kaipuusi sielusi toiseen puoleen,
joka vihdoin pääsee sen toisen luo.

"Olen muistellut sinua", sinä huokaat ääneen,
kun elämä meille uuden ihana hetken suo.

-harri

---

 

 

29.05.2006 aamukahvia juodessa
Näen edessäni monta elämää   >ääni
(vanhuksia katsellessa)

Mistä tullut on tähän,
kuka sen tietää.

Millaisen tien matkannut,
kuka sen sietää.

Vaan elämä yksi kullakin,
yksi maailmankuva,
yksi kuin suuri arvoitus,
ihmeellinen vaellus.

"Jokainen ihminen on laulun arvoinen",
laulaa Veikko Lavi.

No, vähintään.
Vaan mikä on yksi laulu ihmisestä.
olkoon miten ihana tahansa.
Mikä yks' runo.

Siihenkö ihminen puettaisiin,
silläkö upea elämä kuvattaisiin,
siihenkö mahdutettaisiin…
…yhteen lauluun,
…tai onnistuneeseen tauluun.

Ei, ei ihminen ole sanoilla kuvattavissa, ei kuvallakaan.
Yhdellä maailmankuvalla ainoastaan.

Miten näytän maailmankuvan mi ihmisen kertoo.
Elämän kaikkineen,
tien iloineen, suruineen,
saavutuksineen, ihmeineen.

Sillä yksi ihme ain ihminen on.
Tapaus, elämän välähdys, kaikkineen.
Sisältö suunnaton.
Suuruus kirkkaine väreineen.

Onko nyt huoli siitä, minne menee ihminen kun täältä lähtee.
Katoaako kaikki tuo kauneus,
eletyn elämän ihana arvoitus.

Ei katoa!
Ei katoa minnekään,
piirtyy talteen kaikki, min teki matkallaan.

Hyvät ja pahat tallessa on.
Kuin pankissa, piilossa, kulku loputon.

Ne joskus saa katsella uudelleen,
jokaisen hetken elää, tutustua matkalleen.

Elää ja oppia rauhassa,
kun matkaa tietään turvassa.

Kasvaa kaikesta viel' uudelleen,
puntaroida tekojaan,
nauraa ilojaan,
surra uudelleen surujaan.

Nähdä, oli se melkoinen seikkailu,
kulkea tuo maallinen tie.

Matkata tilassa uudessa,
arvuutella, mihin tää kaikki ihan todella vie.

-pikku filosofi

---

 

 

29.05.2006
Kannattiko maksaa   >ääni

Kannattiko maksaa, minä kysyn itseltäin,
se hinta, minkä mä yksin elin.
Kotonani työttömänä, kuin kaikesta irti, taistelin.

Kannattiko kasvaa sanoihin,
oppia kuulemaan sisintään.

Rakentaa kuin yhteys suurempaan,
tutustua sanojen maailmaan.

Olla paikallaan ihan hiljaa.
Leikata sanoja kuin kypsää viljaa.

Kannattiko maksaa se hinta kärsimyksineen,
riisumisineen ja pukemisineen,
itkuineen, huokauksineen,
pelkoineen ja tuskineen,

kun ei nähnyt mitä edessä on,
elo niin turvaton,
vaikka rinnalla toinen seisoikin,
sanojen suuri antaja,
ikuinen maailmojen kantaja.

Hän katsoi minua aamusta alkaen,
sanoi hellän sanan.
Kantoi minut yöni matkallen,
siivillään suojaten.

Vaan silti mä pelkäsin,
olin uskoton, toivoton, turvaton,
vaikka minulla maailman suurin turva on.

Kannattiko maksaa tää tie,
joka tänään on tässä,
kuin alussa vasta,
minua ties minne vielä viemässä.

-kiivailija

---

 

 

28.05.2006
Silmät kyynelissä    >ääni

Nyt vuoteellani kirjoitan, on sunnuntai-aamu. Olen yksin. Silmäni vieläkin itkusta kosteat, unestani äkisti heränneet.

Kohtasin unteni teillä entisen rakkaani. Hän oli palannut jostain matkaltaan. Juttelimme kaikenlaista, jotain menneistäkin. Hän oli muuttunut, vaan tunsin hänet kyllä. Hänen kehonsa oli karvoittunut. Kaunista mustaa karvaa myös selän puolella. Sen kauniin ja hoikan selän…

Minä jotain tyhjää lastenvaunua työntelin, en tiedä miksi. Siitä olivat matkustajat jo lähteneet.

Sitten yhtäkkiä, seuraavassa kuvassa, hän kääntyi minuun päin. En enää tuntenutkaan hänen kasvojaan. Ne olivat muuttuneet. Näin edessäni vanhentuneen naisen. Tiesin että se oli hän, vaan tutut piirteet olivat poissa. Ne piirteet, ne kauniit kasvot, joita vielä hetki sitten niin ihailin ja rakastin.

Katsoin häntä hetken ihmeissäni. Astuin lähemmäksi, otin hänet syliini…ja itkin. Kerroin hänelle suruni syyn: "Minne sinä olet kadonnut, ihana ystäväni. Kuinka oletkaan muuttunut."

Siihen unestani heräsin. Silmäni edelleen kyynelissä.

Oliko uneni kauhea, sitä nyt herättyäni mietin, vaiko elämää vain.
Kun entisen rakkaani jossain kaukana tulevaisuudessa kohdata sain.

Onko elämä katala, kun minulle viel' rakkaan muodon kadotti,
vai olinko vain itsekäs, kun elämä tulevaistaan valotti.

Me muutumme kaikki, ei sitä voi estää,
vaan jos tapaamme välillä, silloin sen kai voi jotenkin kestää.

Ei ihminen ole iäinen, ei muotonsa varsinkaan.
Sielunsa jatkaa, ulkoinen olemus karsitaan.

-aamuitkusilmäinen, 
hätääntynyt vaan onnellinen

---

 

 

27.05.2006
Kiitos kun vierailit sivullani   >ääni

Ai, sinä jo eilen mun sisälleni tiirusit,
vierailit sieluni puolla.

Sen ihanuuksia katselit,
kuljit rinnalla kurjuuden suolla.

Ymmärsit, näit, elit rinnalla hetken,
nautit ja kuuntelit.

Olit ihminen vierellä ihmisen pienen,.
kanssain jonnekin kauas huutelit.

Kiitos kun kävit,
olit hetken tässä,
mun kanssani sanoilla leikkimässä.

Vaan, elämä on kuitenkin vain, ja juuri, tässä.

-harri

---

 

 

22.05.2006
Uusi aamu   >ääni

Rakenna päiväsi aamuhymyn päälle.

Anna se ensin itselle,
vastaa aina toiselle.

Ilo hiipii sisällesi,
poistaa taakan harmaan.
Asenne kasvattaa sinulle päivän parhaan.

Lähellesi tulee ystävä hellä,
antaa vastauksen,
haluaa olla lähellä.

-aamurunoilija

---

 

 

12.02.2006
Jos koko ajan pelkää  >ääni

Jos koko ajan pelkää että toinen suuttuu.
Että kaikki jostain vain yhtäkkiä muuttuu.

Jos koko ajan pelkää,
se painaa kumaraan selkää.

Se tekee ihmisestä aran.
Sitoo hänet toiseen heikkoon,
joka toimillaan ja eleillään kuin koko ajan varoittaa:

"Jos teet väärin,
tai jos teet vastoin kuin minä tahdon,
silloin olen vihainen,
silloin mökötän.
Silloin sinulle suutun."

Voi mikä kahle se onkaan elämälle.
Koko ajan tutkia tekojaan.
Arvioida, miten toinen tekemisiin suhtautuu.
Säilyykö onni ja autuus,
vai hajoaako kaikki taas käsiin.
Taas kerran… taas kerran.

Voi, jos koko ajan pelkää mitä toinen sanoo tai ajattelee.
Silloin on itsensä elämältä lukinnut.
Elämältä, jonka tulisi olla vapaa.

Vapaa, jossa ihminen sais mielin iloisin mennä.
Nauttia ja laulaa täyttä kaulaa.
Ajatella omiaan.
Tehdä omia tekojaan.

Ja toinen jos rinnalla on, hän kannustaa.
Rohkaisee elämään.
Auttaa ja tukee huomiseen.

-harri

---

 

 

27.02.2006
Voimaton kultaruusu   >ääni

Eikö ruusu onnea säteillyt,
eikö iloa, rauhaa, tuonut.

Vaik' kirkkaus, kultaus kaunoinen,
kuin ikuisuuden lupaus aineen sen,

niin, eikö kertoa osannut kauniisti,
eikö onnea luvannut aidosti,
eikö sanonut ain' uudelleen ja uudelleen,
Sinua rakastan hellästi suudellen.

Miksi ruusu sinut hiljensi rakkaani.
Miksi ilta ikävän toi.

Etkö muistanut onnea suloista,
kuka sydämiimme rakkauden loi.

Vai sekö sinut hiljensi ystäväin,
lähtöhetkeni ikävän tunne.
Olitko liian kiinni, huomasit.
Et itseäsi oikein tunne.

Joku astui sinun sisääsi sanomaan,
katso itseäsi, elämääsi. Pyysikö jotain muuta anomaan.

Luulinko jotain, vain tunsinko vain.
Yks' lause, yks' sana, yksi henkäys joss' ei sanoja lain,
ja olet huolena ajatuksissain.

-harri

---

 

 

Runo sinulle, rakkaani...   >ääni
(minuutissa tässä koneen ääressä)

Mitä löysin rakkaani, kun sinut näin,
elämäni kääntyi ihan toisin päin.

Kuuntelen sinua, kuin ihmettä katson.

Luonteesi hellyyttä,
silmiesi suoraa katsetta,
tahtoasi selvää.

En enää pelkää.

Elän rinnallas iloisin mielin.
Kuvaan elämää nyt uusin kielin.

Tiedän, sinä rakastat minua
samoin kuin minä rakastan sinua.

Eletään rinnakkain, rakkaani, tämä elämän tie.

Mihin ikinä se meitä vie.

-harri

---

 

 

16.05.2006
Katselen elämää silmin suurin   >ääni

Katselen elämää ain silmin suurin.
En ymmärrä sitä.

En aina tiedä, onko se ystävä, vaiko vihollinen.

Kuinka paljon ihania asioita se onkaan antanut.
Kuinka monia ihanuuksia kuin kesken pois ottanut.

En ymmärrä sinua, elämä.

Miksi niin paljon puet,
kun jo taas uudessa hetkessä sen pois riisut.

Vaan kuitenkin…,
annoithan elämän elettäväksi.
Annoit ystävän rinnalle rakkaan - montakin.

Annoit lapset riemukkaat,
työt, tekemiset, arvokkaat.

Oi, olet antanut niin paljon.
Ja vielä tänäänkin annat.

Älä tänään ota mitään pois siitä hyvyydestä,
jota olen kauttasi saanut.

Anna minun tänään nauttia siitä, mitä minulla tänään on.

En ole onneton.
En ole turvaton.

Minulla kuitenkin niin ihana elämä on.

-harri

---

 

 

Aamukahvipöydässä 22.05.2006
Ihminen ihmiselle   >ääni

Ihminen kohtaa ihmisen tiellä.
Hän huomaa, ei ole yksin siellä,
elämäntietänsä kulkemassa,
ankeaa arkeaan matkaamassa.

Ilokin yhdessä onni suurempi on.
Tänään hymyilee rinnallas toinen,
jos vielä eilen olitkin onneton.

Ei elon tie yksinäinen onnea tuo,
ei turvaa, kauneutta,
päivään ihanuutta, suo.

Kohdata matkalla ihminen,
nähdä toinen,
tehdä hänestä onnellinen.

Siinä kuin elämän tehtävä suuri.
Ihmisen ainoa tarkoituksen juuri.

Ilman ihmistä rakasta, rinnalla kulkijaa,
on taival yksinäinen,
vailla hellään syliin sulkijaa.

Ajatus harmainen,
tehtävä, teko kaikkineen, kuin tyhjänpäiväinen.

Arvosta siis ihmistä matkalla,
olkoon hän lähellä tai kaukana.

Ihminen ilon ihmiselle tuo,
antaa elämään merkityksen.

Kantaa alusta alkaen,
saattaa sua rinnalla kun olet hiljainen,
lausuu kiittävän sanan viimeisen.

-matkamies harri

---

 

 

25.05.2006
Toinen on matkalla jossain   >ääni

Aamu aukeaa, keho muistuttaa,
kaipaan ystävää rinnalle ain.

Yksin heräsin, muiston keräsin,
oli rinnallain tuoksusi vain.

Aamu kaunoinen, sydän lämpöinen,
mielen helläksi saatella voi.

Rakas rinnalla, silmät kirkkaana,
elon autuaan kohdalle toi.

Sinä matkaat sun tietäsi kaukaista,
käteni hellät sun uumallas on.

Minä vuoteellain kaipailen armasta,
syli kuuma, sammumaton.

Hyvää matkapäivää, mun ihana rakkaani.

-viel' uninen

---

 

 

Auton ratissa 10.05.2006
Kuinka kaunista   >ääni

Kuinka kaunista on herätä rinnalla rakkaan.
Tuntea lämpöä toisen sylin.

Kuinka muistot monet aamulla mun mieleeni pakkaa.
Miks' joskus syliä toisen hylin.

Jos nyt on vierellä lämmin hellä,
joka on kuin kukka kämmenellä.

Mä mietin, hän on siinä tänään, ei ehkä aina.
Tää hetki, tää muisto ihana, mieleesi paina.

Jos onkin hän poissa kun aamulla herään,
nuo ihanat muistot viel' kaukaakin kerään.

Hän on siinä, mun käteni, mun ihoni, muistaa.
Tään päivän surut, jonnekin hetkeksi suistaa.

Minä elän sun kanssasi, rakas,
olet edelleen tässä,
mun rinnalla,
mun sylissä, värisemässä.

-harri

---

 

 

14.05.2006
Rakkaalle Äitienpäivänä    >ääni

Oi kulta, on Äitien päivä.

Myös Sinä olet äiti lapsille.
Onnekkaille jo aikuisille.

Vaan minä, pienoisesi tässä,
olen ylen aikaa sun äidinsyliin pyrkimässä.

Rakas, sinä olet kuin äiti minulle,
pienelle pojalle,
sinun rakkaalle.

Olenko etsinyt kuin äitiäin,
sisälläni kaivannut hellyyttä sylin.

Sinussa kohtasin rakkauden,
rinnallasi kaikkea muuta hylin.

Sinä täytät mun sisäiseni tyhjän tilan,
olet minulle nainen kaikkineen:
äiti,
luoja,
rakas helline kosketuksineen.

Rakastan sinua.

-sun pieni poikas "nöyhtäpää"

---

 

 

25.05.2006
Ihminen vastapäätä   >ääni

Minä katselen ihmistä rinnallain,
hän kulkenut on pitkän tien.

Monet täytymiset, menemiset, hervonneet,
aatokseni matkalleen vien.

Mitä kaikkea elämä tarjonnut,
miten päivänsä ilossa, surussa, kulkenut.

Mistä leipä hankittu,
millä lapset huollettu.
Millaiset olleet ihanat työt.
Kuinka kiihkeitä ikimuistoiset lemmen yöt.

Miten on kulkenut rinnalla rakkaan.
Kuinka monesti lie toinen uhannut: "Kohta mä pakkaan".

Sitten taas sovittu ja uskottu,
elämää kyynelsilmin katsottu.

Suostuttu toiseen, löydetty tarkoitus jostain.
Jatkettu onnessa, ei mitään kostain.

Elämä ystävykset yhteen hitsasi,
toisen rinnalle kasvatti,
tärkeäksi muodosti,
kuin kesken pois otti…

…hän lähti…,
…toisen yksin jätti.

Mitkä tunteet on eletty matkalla.
Sodan kauhut Kannaksella.

Työt tehty uskollisin mielin.
Jotta sopu säilyis, oltu mielin kielin.

Matkattu maailman ääret,
ihailtu kauniitten naisten sirot sääret.

Uskottu, haluttu, toivottu,
elämästä kuin kaikki kaluttu.

Nyt on mitä katsella,
omaa arkistoa, filmejä, joita syntyi matkalla.

Tuossa mä rakastin niin hurjasti.
Tuossa mennyttä haikailin.
Tuossa oli sota, elo kurjasti.
Tuossa tein töitä, yöt hellässä sylissä huokailin.

Kuinka lyhyt on ihmisen matka,
kuinka pian se mennä vilahti.

Vastahan nuoruutta peuhasin,
nyt yhdeksänkymppiä mittariin kilahti.

On tämä elämä ihmeellinen,
kuinka paljon se sisälleen taikoo.

Ihmisiä, rakkaita, lapsia,
riemullisia hetkiä, vaivoja, harmaita hapsia.

Mitähän se minulle vielä aikoo.

-runoilijan tuoksu

---

 

 

12.05.2006
Mitä olenkaan anonut   >ääni

Mitä ihmettä minä olenkaan anonut,
pitää oikein tarkistaa.
Lukea, kuunnella, sanani lausutut varmistaa.

Etsinkö jotain uutta, jota en voinut ymmärtää,
Etsinkö tilaisuutta kasvaa, katsella elämää.

Kaipasinko jotain tuntematonta,
Huokasinko itselleni käsittämätöntä.

Niin, nyt vanhoja rukouksiani selaan…

Kas, tuossa ma huusin kyynelsilmin.
Tuossa kuin kuolemaa peloissain tein.
Tuossa tein kaikesta kuin loppua filmin.
Tuossa jo elämääni muualle vein.

Onko vastaus saatu.
Onko rukous, huokaus, kuultu.

Oliko joku paikalla, kun sanani lausuin.
Silittikö päätäni, kun yksin itkin.

Ohjasiko lie tahtoni,
rakensiko herkän tilani.
Karvaan kalkkivellini kalpeana litkin.

Väsyttikö maailman menosta,
ei ovia ennemmin avannut.

Painoiko, painoiko, päivästä päivään,
etten turhia enää kaivannut.

Niin…, syyttääkö saan vain itseäin.
Vaiko kiitollinen olla itsellein.

Vai, joku toinenko minua vei.
Vastasi viisaasti, vaikka toiveeni viel' muualle vei.

Minä sain mitä tahdoin, vaikken tietänyt lain.
Huokasin, huusin ja rukoilin,

…minä huomaamattani paljon enemmän sain.

-etsijän tiellä

---

 

 

04.04.2006
Hän tulee, hän tulee…   >ääni

Yläpetin lämmössä sinua nyt herätessä ajattelen.
Kaipaan tähän viereeni,
käsieni kosketuksiin,
hengitykseni huokauksiin,
kehoni tuntemuksiin.
kiihkoni syleilyyn,
yhteiseen rakkauden tuoksuun.

Tuohon kaikkeen sinua kaipaan…
ja puheittemme yhteiseen harmoniaan.

Siis odotan.

Sanon kaipauksen värisevälle keholleni:
"Hän tulee, hän tulee…
rauhoitu vielä hetki,
sitten hän odotuksesi palkitsee,
kätensä kaulaasi kietoo, huokaa:
"Rakas, minäkin niin odotin sinut nähdä ja
tuoksusi tuntea.""

-aamunhaikea

---

 

 

Onnea ymmärtävän rinnalla   >ääni

Rakas, sinä elät rinnallani, vaikka minulla myrskyää,
vaikka muutokset ylitseni vyöryvät,
olen pelokas,
välillä mieli raskas, pää höyryää.

Sinä katsot minua hellin silmin, sanot sanan taitavan,
rullaat niskastani hiussuortuvan.

Sinä ymmärrät, kannustat,
näet vain onnistumisen edessäin.
Olet urheasti vierelläin.

Suunnittelet kanssani tulevaa kesää,
elämme ain hetkin yhteistä pesää.

Haluat nauttia jokaisen elämän hetken,
tehdä kanssani luontoon, lammille, suloisen retken.

Sinulla oma elämäsi, sinä hoidat sen.
Minä tuellasi omaani taistelen.

Kuinka onnellinen olenkaan,
kun ymmärtävän kanssa kulkea saan.

Olet niin viisaasti osa minua.
Voi kuinka rakastankaan Sinua.

-sinun omasi, runoilijan tuoksu

---

 

 

15.03.2006
Sylini hellä kosketus    >ääni 

Kiitos kauniista sanoistasi. Nyt taas jaksan vaikka mitä.
Taistella tuulimyllyjä ja lohikäärmeitä vastaan.
Etsiä viisautta ja salaista voimaa.
Uskoa elämän kauneuteen,
toivoa kaikkea uutta.
Rakentaa tulevaisuutta.
Ravistaa runopuuta.
Odottaa sinua,
suudella ajatuksissani sun ruususensuuta.

-

Sylini hellä kosketus,
sylin lämmin tunne.

Silmien kirkkaitten ihailu,
ne kaikki on minulle.

Jokainen ele, jokainen käden liike,
jokainen kasvojen piirto,
jokainen lähestyminen, kertoo samaa:
"Rakastan sinua,
sydämeni sinua koko ajan halaa".

Kun tulet, askeleesi sirot puhuvat,
kasvosi nauravat,
kätesi käsiäni etsivät.

Kun lähdet, suusi liikkeistä luen "rakas",
ja kätesi vielä kaukaa kertovat,
"kaipaan sinua" vilkuttavat.

Kun olet poissa, etsin sinua ajatuksistani.
Olet siellä niin lähellä,
piirteesi kauniit mieleni kuvasta,
muisto lähtöhetken suudelmasta,
pakkasillan hellästä erohalauksesta.

Olen täällä.
Ehditkö tavata minua,
haluaisin niin halata sinua.

Olen siinä vierelläsi,
eilisen muistikuvassa.
Ihan siinä päällimmäisenä.

Löysitkö, 
tunnetko miten sinua kaipaan.
Siinä sinua edelleen halaan.

-harri

---