Äänirunoja
mp3-muotoisia
17.05.2016
Huomioita:
Kun nyt täällä
kaukana, vuotten takana
näitä kuuntelin, huomasin
ett' äänen laatu ja laitteiden heikkous
- silloin, kun näitä äänitin
häiritsee kyllä runon kuuntelua.
Mutta, jos vähän kuunnellessa säätelee,
nappuloita siirtelee
niin, kyllä niistä asia ilmenee.
Tehdään vaikka
myöhemmin uusiksi paremmin laittein...
jos nimittäin, sitä aikaa jostain ilmaantuu,
tai halukkuutta...
Kun napsautat alla
olevaa runon nimeä, siirryt kirjoitetun runon kohdalle. Siellä on äänen
käynnistäminen.
Kun ääni
käynnistyy toisessa ikkunassa, palaa takaisin
runon ikkunaan. Tällöin voit saman aikaisesti seurata runoa sekä sanoina
että äänenä.
08.01.2008
Alkujen
asema (5.800 kb)
29.12.2008
Läpi
unien kulkevat sanat rakkauden
(2.283 kb)
10.09.2006
Voi
näitä rauhaisia aamuja
(530 kb)
Sanani
kauniit yksin sinulle (394
kb)
Olen
vasta tavannut
(684
kb)
Inspiraation
juuri (1.823 kb)
Irtos
sormet sormien lomasta (1.836 kb)
Mieletöntä
(1.822 kb)
Ihminen
on osa kokonaisuuden
(604 kb)
Minä
järkytän sinua
(678
kb)
Sumujen
silta (764 kb)
On
jossain hän (697 kb)
Rakkaus
kaunis herkkänä kuki
(545 kb)
Yön
kyynel, takana
upean matkan hurma
(2.659 kb)
Yks'
silmän katse
(1.276 kb)
Aikaisemmat
Näen
edessäni monta elämää
(2.137 kb)
Kannattiko
maksaa (1.366
kb)
Silmät
kyynelissä (2.096
kb)
Kiitos
kun vierailit sivullani
(632 kb)
Uusi
aamu (458 kb)
Jos
koko ajan pelkää
(1.235 kb)
Voimaton
kultaruusu (1.132 kb)
Runo
Sinulle, rakkaani
(650 kb)
Katselen
elämää silmin suurin
(1.165 kb)
Ihminen
ihmiselle (1.185 kb)
Toinen
on matkalla jossain
(792 kb)
Kuinka
kaunista (931
kb)
Rakkaalle
äitienpäivänä
(851 kb)
Ihminen
vastapäätä
(2.153 kb)
Mitä
olenkaan anonut
(1.443 kb)
Hän
tulee, hän tulee
(867 kb)
Onnea
ymmärtävän rinnalla
(1.020 kb)
Sylini
hellä kosketus
(1.657 kb)
---
07.01.2009
Alkujen
asema
>ääni
(äänen alkaminen
saattaa kestää hetkisen, riippuu yhteytesi nopeudesta)
Aamukahvikupposen äärellä
kuvittelin,
mieleni kuvia katselin:
Putkahti ihminen jostain,
asemalle, miss' raiteita paljon,
määränpäitä, menoja ja paluita,
…junat ovat uusia alkuja.
Jollakin on monia matkoja,
jollakin yksi vain,
siihen kaiken mahduttain,
ja paluulippu aina taskussa,
samalle asemalle
mihin tuntemattomuudesta tuli,
se ihmeellinen portti jo tullessa kiinni suli.
Se on alkujen asema,
sieltä lähdetään aina jonnekin,
jotakin oppimaan,
elämää katsomaan,
uusia kokemaan,
…ja taas takaisin palataan.
Monessa junassa työtä ja
vaivaa,
joissakin ystäviä paljon ja riemu raikaa.
On matkoja iloille ja suruille,
pienille tai merkittäville urille.
Joskus on hetkiä,
ei selviä raide, ei löydy juna,
otsalle ehtii jo hiki ja levottomuuden puna,
epävarmuuden kyynel poskella käy,
…junaa ei vain näy.
Ei ole tullut vielä, se sinun
junasi,
seuraava matkasi.
Tämä on sinun odottamisen koulusi.
Vai, ohjasiko joku sinut
paikallisjunaan,
hiljaisesti kulkevaan,
ei vauhdin hurmaa,
yhtenään pysähdyksiä,
ja paljon kysymyksiä,
vaan, radan päässä vaihto,
junasi odottelikin siellä,
olit ensin matkalla hiljaisella tiellä.
Kaikilta matkoilta aina
paluu alkujen asemalle,
uudelle junalle,
viimein sille viimeiselle,
siellä,… vähän erillään muista,
sen ehkä tullessa vaivihkaa huomasit,
tai jonkin uuden lähdön tohinassa,
ehkä vähän hipaisit,
tuntemuksen hihasta pian karistit.
Alussa asemalla ehkä junia
paljon,
aikajärjestykseen merkitty siellä,
aikoja vain ei nää,
vuorollaan kukin tekee lähtöään.
Viimeisen junan palatessa
asemalla rauhallista,
se yksi syrjäinen häämöttää
vain,
vierellä kukka-aitain,
odotellut siellä vuoroaan,
hiljaisena, tauluin himmennein.
Millainen juna, en sitä näe,
onko puhdas, kiiltävän valkea,
vaiko tumma lautainen, jossa kuivuneita rakoja,
kukkien tuoksun tunnen vain,
käy luokseen hiljaisesti askel kulkijain.
hiljaisuus ja rauha seuranain.
Taskusta kaivan lappusen,
matkoilla rutistuneen,
vaatteiden saumaan piiloutuneen.
Kas, matkalippu,
meno leimattu jo aikaa,
ja, katsopas, tuttu päivä,
siinähän on… minun syntymäpäiväni,
ja paluu… siinäkin on aika,
sehän on …
sehän on…juuri tänään,
ei siis paluuta tänne enää,
kädellä pyyhkäisen hieman vuotavaa nenää.
Missä muut,
missä seuralaiset,
jotka matkoilla rinnalla kävivät,
…he lähtösi kyllä näkivät.
Lensi lintujen parvi ylitse
pään
hennosti visertäin,
rakkaiden kasvot parvessa välähtäin.
Keveni askel, karisi vaikeus,
vaiva,
menneet jonnekin kauas jäi,
kuinka nousin junaan, en huomannutkaan,
se niin helposti käi.
Täss' istun junassa ja
ihmettelen,
menneitten kuvia katselen,
kuinka piirretty esille koko eloni tie,
…minne tämä juna minua oikein vie.
Ratkeaa matkalla moni kysymys,
avautuu suljettu arvoitus,
selviää asiain oikeat laidat,
elon monet syyt ja vaivat.
Kuinka kepeää onkaan matkaa
taittaa,
ikkunoista katselen mennyttä aikaa:
kas, tuon minä muistan, …ja
tuon,
kuinka ihanaa silloin olikaan,
ja tuo,… voi niitä hetkiä,
raskaita retkiä,
ne olin ihan unohtaa.
Kun kaiken sain ihailla ja
katsella,
virheet ja vääryydet oikoa,
tunteet viel' uudelleen tuntea,
olen perillä,
rikkaana matkasta
poistun junasta.
Siell' vastassa outo iloinen
joukko,
tervehtii kuin tuttua,
…heissä on jotain tuttua,
ja kun katselen,
kuuntelen, muistelen,
kasvoja menneitten mielikuvien,
minä tunnistan yhden, …jo toisenkin,
kasvoja elon kaukaisen.
Kuinka nuoria, onnekkaita,
keveitä ja vaivoista vapaita,
kuinka puhdasta ja aurinkoista.
Tämän verran näin,
se oli pieni laituri vain,
ei alkujen asema enää,
ei junia uusien vaivain.
-harri
---
Läpi
unien kulkevat sanat rakkauden
>ääni
Sinä putosit,
elämän unesta syvempään uneen,
tiedottomuuteen,
missä katoavat toiset,
eivät sinua nää,
elämä hämärtää,
siellä muut sinua salassa tervehtää.
Läpi unien
kulkevat sanat rakkauden,
äänen värähdys,
muiston tuulahdus,
todistaa hengitys, huokaus,
elämän tasot toisissaan kiinni,
näkyen tai salassa,
samoin joulussa,
jossa sukupolvet hetken yksissä käy,
henget ei silmille näy.
Rakkaus, kiintymys,
sitoo sielun sieluun,
vaikk' kaukana toinen, ei kosketusta lain,
…viestin yllättävän jouluuni sain.
Kantavat sanat kauan sitten
lausutut,
kantaa käsi ihoa koskettanut,
kantaa ääni, min toinen toiselle suustansa sai,
ikuisen muiston kumpikin tallettain.
Maata hiljaa ja odottaa,
ei elämä,
ei hetkiseen tänne tulla,
ei hetki täältä muualle mennä,
ole sattumaa,
ei yllättävää tapahtumaa, ei tapaturmaa,
tiet piirteli Suurempi,
ne edeltä katseli,
osan antoi keveän, raskahan,
lyhyen,
tai voimat loppuun kuluttavan.
Tien antoi,
sen lahjaksi käydä sai,
kutoi verkon tekojen, ihmisten,
tapaamisten, tapahtumien.
Ei yllätystä ollut yksikään,
sen aikanaan minäkin vihdoin nään,
kun uneni uudeksi uneksi käy,
se syvempi uni ei unelle näy.
Tietäsi kulje luottaen,
se edelläsi kirkkaana koittaa,
Suurempi siivin suojaavin,
kaikki vastukset rinnallasi voittaa.
-harri
---
10.09.2006
Voi
näitä rauhaisia aamuja
>ääni
Voi näitä
aamuja,
voi näitä rauhaisia aamun hetkiä,
ajatusten,
kuunteluiden, suloisia hiljaisia retkiä.
Mitä kaikkea…
miten paljon…
on sanoja matkallaan,
ties minne menevät menojaan.
Minä haaviini
vain muutaman kiinni sain,
ja uutta paperia,
uutta pehmoista hellää paperia käteni alle hain.
Jo kuudennen runon
ma muistiin kirjata sain.
-harri
---
10.09.2006
Sanani
kauniit yksin sinulle
>ääni
Et tiedä,
et tiedä, sinä ystäväin,
mitä teit sinä minulle,
miten sanani kauniit kulkevat nyt yksin sinulle.
Millaisiin
mietteisiin,
millaisiin ajatuksiin, mun mieleni lentää,
ja sylini,
kaipaukseni, aatokseni,
vain sinun eteesi entää.
-harri
---
10.09.2006
Olen
vasta tavannut
>ääni
Joku pian sanoo,
että minä olen rakastunut.
Eei ei, ei vielä…
olen vasta tavannut,
sieluun uuteen kurkistanut,
hetken kanssaan keskustellut … ja tanssinut.
En ole vielä
rakastunut.
Se tulee tavallaan
ja ajallaan jos annetaan,
jos se onni ihmiselle suodaan.
Se kuin jostain
suuresta rakkauden varastosta
kilisevin kelloin ja kolisevin kärrein syliin tuodaan.
Nyt vain
tapaamisen onnea katsellaan,
ja ilon maljasta uutuuden huumaa juodaan.
-sydämen lepo
---
10.09.2006 (
tekstiviesti )
Minä
järkytän sinua
>ääni
Minä järkytän
sinun elämääsi,
jonka olet paketoinut niin kauniisti,
kuin sulkenut itsellesi - hiljaisesti.
Minä järkytän,
ja pyydän sisälle tulla,
olla siinä vierelläsi,
ja näyttää, mitä on matkassani mulla.
Saanko avata sinun
pakettisi,
kohdata kanssasi menneesi,
punoa sen kaiken omaani,
…tuletko
syliini.
Lepää hetki,
anna ajatustesi virrata,
anna kyyneltesi ulos tulla,
…siin' on
lepopaikka sulla.
-harri
---
10.09.2006
Sumujen
silta
>ääni
Tiennyt en sillan
olevan,
minua väsynyttä kulkijaa jossain oottavan.
Odottanut on
toinenkin,
silmien aukeavan,
onnen eteensä tulevan.
Kaks' herkkää
kulkijaa sillalle saapui,
molemmat harteillaan kantoi harmaita kaapui.
Silmät kohtasivat
eessä sillan,
haipui sumu,
haipui silmien sumu,
näkyi silta niin kirkkaana aamuun…,
käydään… oi,
käydään yksissä siltaa,
pukeudu kanssain ilon kirkkaaseen kaapuun,
…ei ajatella
enää sumujen siltaa.
-harri
---
10.09.2006
On
jossain hän
>ääni
Kaks' hiljaista
kulkijaa kävi tietänsä kaitaa,
tiesivät,
on jossain hän, joka toista jo kaipaa.
On anottu, on
ajateltu:
viel' kerran ma tahdon, tuntea rakkauden parantavan mahdon.
Anomus matkaansa
hiljaisesti kulki,
ajan tutki niin tarkkaan,
järjesteli paikat, ihmiset,
kuunteli yön hiljaiset nyyhkyt, huokaukset,
…valmisti
vastaukset niin suloiset.
Toi eteen toiselle
toisen,
hymysuin kuunteli anovien kiitolliset huokaukset.
-harri
---
09.09.2006
(tekstiviesti)
Rakkaus
kaunis herkkänä kuki
>ääni
Katse kaukainen
kohtas katseen niin kaunihin,
nyökkäys, hymy hento, toi sylin kaipaavaan sylihin.
Silmät silmiä
tarkkas',
huulet huulia luki,
jokuko jossain
kaukana, vaiko ihan lähellä,
uuden onnen alkua siivillään tuki,
kuulinko lie
hiljaisen äänensä sanovan:
"Rakkaus kaunis herkkänä kuki".
-harri
---
08.09.2006
Yks'
silmän katse
>ääni
Sinun kuvasi minut
ja varhain herätti,
muistelemaan mennyttä iltaa,
sanojasi kauniita,
suutasi nauravaa,
silmiemme rakentamaa unelmien siltaa.
Kuinka vastasit
sinä sanoihini opastaviin,
jotka odottamaan käskivät tulevaa,
pian yllättäen edessäni seisovaa.
Sitten näin
sinut, muotosi niin kauniin,
sua katselin ja ihailin,
…jotain turhista toiveista ajattelin.
Vain yks' silmän
katse kaukainen,
yksi pään nyökkäys hellän tervehdyksen,
hymy varovainen, lämpöinen…
…olit edessäin minua silmiin nauraen.
Silmäsi lukivat
mun silmiäin,
huulesi nauroivat mun huuliain,
kuuntelit helliä sanojain,
halasimme kädet
kaulakkain,
halusit olla minun, minun omani, vain.
Kuinka kauaksi
matkasivat aattehet,
kuinka puheemme tulevissa kulki,
sydän lämmitti
yksinäisen sydämen,
sylit kaipaavat toisiinsa sulki.
-harri
---
10.09.2006
Ihminen
on osa kokonaisuuden
>ääni
Yks' ihminen on
ihminen elämän,
osa suuren kokonaisuuden.
Yks' apu annettu
ihmisen,
on apu annettu suuren kokonaisuuden.
Ei irti siitä oo
yksikään,
ei kukaan kulje yksinään.
Siks' teko hyvä
kaikkineen,
on palasen kosketus kaikkeuteen,
sen vaikutus yltää ikuisuuteen,
…rakkaus kantaa rakkauteen.
-harri
---
31.08.2006
klo 06.00
Inspiraation
juuri >ääni
Minä muistan
sinua nyt aamulla varhain,
mun esikuvani,
mun Onervain… L.Onervain,
kuin runoilija parhain.
Kuinka kauniisti
kirjoitit aikanas,
millaisen elämän elit,
elämää kaunista raastavaa sisälläsi taistelit.
Minä tunnen sun
tuskasi tänään,
kun olen ja elän nyt yksinään.
Sinä sekosit
päiväisi päässä,
jotenkin…jotakin sun päässä,
olit jossain hoidossa.
Sata tuhatta runoa
sun kaapeistas löytyi
- sata tuhatta! …näin kerrotaan.
Ei mahdollista se
lie, ajatellaan.
Vaan katseeni
itseeni käännän,
kun kymmenen, kaks'kymmentä runoa
jo minäkin päivässä väännän.
Onko merkit jo
pahat,
ovatko runoilijantiemme samat,
pianko minullakin
jokin "häkki heilahtaa",
tää runoilijan ranka jonnekin
tunteineen ja sanoineen sidotaan.
Minä ymmärrän,
minä uskon,
se mahdollista on,
kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa…
sanoilla itseä
purkaa
ja jotain sisällään yhä enemmän vain virvoittaa,
koko maailman pian sanoihin hukuttaa.
On se mahdollista.
Tämäkin jo mun
viides tänään,
ja kello vasta aamukuus,
…alkaa runoilijan päivä uus,
kuin huokausten
turhamaisuus.
Ihminenkö,
rakasko, kauas etäälle otettu,
sekö se on
inspiraation juuri,
kun suru matkassa ylen aikaa niin suuri.
-harri
---
13.08.2006
Irtos
sormet sormien lomasta
>ääni
Ei auttanut
rukous,
ei ääni huutavan taivahan suuntaan.
Ei mieli
muuttunut,
ei tahtonsa tulevan suuntaan.
Ei ihmisen teko,
ei tahtokaan,
ole tää eromme julma,
se muualta säädettiin,
tää irti repiminen julma.
Hautasimme kaiken
niin kauniisti,
lammilla sydämet yhteiset itki,
oma kahvi keittimen,
lammen rannat kanssamme itki.
Sanat kauniit
lempeät,
sua uudelle matkalle saattoi,
toru, asian avaaminen silmillein,
eron lopullisen matkalle saattoi.
Yö yhteinen mi
palkkana yhteisen ihanan lennon,
kahden ihmisen kauneus,
värisevän olemuksen hennon,
kuin kruunuksi kasvoi tään yhteisen lennon.
Sanat tuhannet,
kuumat suudelmat,
päätti ihanan yhteisen matkan.
Sinut kotiovelle
saatoin,
katsoin viel' kerran mun kauneutta silmäin,
nousit sukkelaan,
…hidastelit,
katsoit sinäkin kauneutta silmäin.
Irtos käteni,
irtos kosketus sormista rakkaan otteen,
irtos sormet mi lomassaan kulkeneet on,
irtos sielu
sielusta,
lämpö rakkauden mi lomassaan kulkeneet on.
Silmäs kyynel
katsoi sun rakkaasi suuntaan,
ajattelit kaikkea kaunista mi muistutti mua.
Vaan en tiennyt,
en aavistaa voinut,
et sormies irrottua sormistain,
toisen sormet jo kosketti sua.
-harri
---
12.08.2006
Mieletöntä!
>ääni
Mun elettävä on
nyt sun kuvasi mielessäin,
kun elämä vie sua mennessään.
Minä odotan…
minä katson…
mitä elämä minulle suo,
ja milloin se sinut takaisin tuo.
Mieletöntä!
Lähettää nyt
sydämen rakas,
maailman ihanin nainen,
jota olen rakastanut enemmän kuin ketään muuta,
elämään jonnekin… jotakin…
eikä varmuutta ole kuitenkaan,
tuleeko vielä takaisin.
Lupasi kyllä,
koska edelleen niin suuresti minua rakastaa,
vaan jokin sisäinen pakko ajaa edelleen elämää katsastamaan,
ja palaa, jos olen valmis vastaanottamaan,
kun tiensä, hinkunsa, on loppuun käyty,
mitä lie tällä välillä ollaankaan yhdessä ja erillään nähty.
Miks' kuljen kuin
esikuvani viitassa vain,
William Shakespeare saman kohtalon elää sai,
kun rakkaansa maan äärin joutui lähtemään,
palavan rakkauden sylistään.
Älä itke Will,
sanoi rakkaansa vain,
kun sydämensä rakkaudesta pakahtui,
astun nyt laivaan pakotettu mies rinnallain.
Kirjoita aina kuin
kirjoittaisit minulle,
siinä on yhteytemme ikuinen,
en palata voi, on sopimus niin suuri,
en siihen itse vaikuttaa voi,
sillä järjestys, jokin voima suuri,
meidät nyt repii erottain.
Samoinko minunkin
nyt elää täytyy,
sinun kuvasi rinnassain,
ja aina kun rakkaudesta kirjoitan,
ajattelen mennyttä, mennyttä rakastain,
yksin sinua vain.
-pikku shakespeare
---
Yön kyynel - Takana upean
matkan hurma
>ääni
Takana upean
matkan hurma.
Elämä kuin julma.
Antaa ihanuutta ja
onnea ain' hetken elää,
toisessa hetkessä kaikki on pois,
ei rinnalla hellää enää.
Toisilleen
suloiset hetkeksi syleihin lempeisiin ohjas,
kosketuksiin helliin,
sanoihin kauniisiin uusiin,
sulokuviin ruusuisiin.
Sitten jo aamulla
kaiken ihanan pois kaapi,
murhe sisällä herkkiä mieliä raapi.
Vaan ilo
tapaamisesta,
öisestä ihanasta hetkestä,
yhteisestä sylistä ja lempeästä retkestä.
Se muistona
matkassa kulkee,
joskus yksinäisessä, hiljaisessa hetkessä,
molemmat tuon muiston etsii,
syliin lämpimään itsensä salaa sulkee.
(Sielun puolikas)
Sinun sylisi
lämpö vieläkin sylissäin tuntuu,
muistelen kuinka silitin hiuksiasi, kuin ihanaa huntuu.
Tapaamisemme
hetkessä pilviin nousi,
öiset pilvet taivaalla sousi.
Kuutamo kirkas,
kasvosi kauniit,
käsiesi kosketus hellä,
silmissä katse kirkas kyynelellä.
Mun sieluni
sielusi täytti,
sen puolikkaan jota kaipasit kuin salaa,
tää hetki, tää ihana yö, elämään uskoa valaa.
Elo kaunis on
meille aina vaan,
ja välillä niin ihania hetkiä tarjoaa.
Kun sinut
tanssilattialla ensi kerran näin,
minunkin sieluni värähti,
oli kaikki hetkessä kuin nurin päin.
Hiivin viereesi,
sinua hellästi koskin,
näin silmissäsi ilon,
katsoit minua hieman punoittavin poskin.
Kehräsit
sylissäin yön ihanan aamuun,
sitten menit elämääsi omaan,
toimivaan ja somaan.
En kuitenkaan pukeudu nyt surukaapuun.
Hetkemme hellän
elän viel' uudelleen monesti tään jälkeen.
Muistan sinua,
…….., sinä suloinen nainen,
etsin sinua
katseellani elämäni tiellä,
ja toivon, ett' kerran vielä kohtaan sinut siellä.
Silloin sinut
uudelleen syliini suljen,
hetken taas rinnallasi kuljen.
Tunnen lämpösi,
kaipuusi sielusi toiseen puoleen,
joka vihdoin pääsee sen toisen luo.
"Olen
muistellut sinua", sinä huokaat ääneen,
kun elämä meille uuden ihana hetken suo.
-harri
---
29.05.2006
aamukahvia juodessa
Näen
edessäni monta elämää
>ääni
(vanhuksia katsellessa)
Mistä tullut on
tähän,
kuka sen tietää.
Millaisen tien
matkannut,
kuka sen sietää.
Vaan elämä yksi
kullakin,
yksi maailmankuva,
yksi kuin suuri arvoitus,
ihmeellinen vaellus.
"Jokainen
ihminen on laulun arvoinen",
laulaa Veikko Lavi.
No, vähintään.
Vaan mikä on yksi laulu ihmisestä.
olkoon miten ihana tahansa.
Mikä yks' runo.
Siihenkö ihminen
puettaisiin,
silläkö upea elämä kuvattaisiin,
siihenkö mahdutettaisiin…
…yhteen lauluun,
…tai onnistuneeseen tauluun.
Ei, ei ihminen ole
sanoilla kuvattavissa, ei kuvallakaan.
Yhdellä maailmankuvalla ainoastaan.
Miten näytän
maailmankuvan mi ihmisen kertoo.
Elämän kaikkineen,
tien iloineen, suruineen,
saavutuksineen, ihmeineen.
Sillä yksi ihme
ain ihminen on.
Tapaus, elämän välähdys, kaikkineen.
Sisältö suunnaton.
Suuruus kirkkaine väreineen.
Onko nyt huoli
siitä, minne menee ihminen kun täältä lähtee.
Katoaako kaikki tuo kauneus,
eletyn elämän ihana arvoitus.
Ei katoa!
Ei katoa minnekään,
piirtyy talteen kaikki, min teki matkallaan.
Hyvät ja pahat
tallessa on.
Kuin pankissa, piilossa, kulku loputon.
Ne joskus saa
katsella uudelleen,
jokaisen hetken elää, tutustua matkalleen.
Elää ja oppia
rauhassa,
kun matkaa tietään turvassa.
Kasvaa kaikesta
viel' uudelleen,
puntaroida tekojaan,
nauraa ilojaan,
surra uudelleen surujaan.
Nähdä, oli se
melkoinen seikkailu,
kulkea tuo maallinen tie.
Matkata tilassa
uudessa,
arvuutella, mihin tää kaikki ihan todella vie.
-pikku filosofi
---
29.05.2006
Kannattiko
maksaa >ääni
Kannattiko maksaa,
minä kysyn itseltäin,
se hinta, minkä mä yksin elin.
Kotonani työttömänä, kuin kaikesta irti, taistelin.
Kannattiko kasvaa
sanoihin,
oppia kuulemaan sisintään.
Rakentaa kuin
yhteys suurempaan,
tutustua sanojen maailmaan.
Olla paikallaan
ihan hiljaa.
Leikata sanoja kuin kypsää viljaa.
Kannattiko maksaa
se hinta kärsimyksineen,
riisumisineen ja pukemisineen,
itkuineen, huokauksineen,
pelkoineen ja tuskineen,
kun ei nähnyt
mitä edessä on,
elo niin turvaton,
vaikka rinnalla toinen seisoikin,
sanojen suuri antaja,
ikuinen maailmojen kantaja.
Hän katsoi minua
aamusta alkaen,
sanoi hellän sanan.
Kantoi minut yöni matkallen,
siivillään suojaten.
Vaan silti mä
pelkäsin,
olin uskoton, toivoton, turvaton,
vaikka minulla maailman suurin turva on.
Kannattiko maksaa
tää tie,
joka tänään on tässä,
kuin alussa vasta,
minua ties minne vielä viemässä.
-kiivailija
---
28.05.2006
Silmät
kyynelissä
>ääni
Nyt vuoteellani kirjoitan, on
sunnuntai-aamu. Olen yksin. Silmäni vieläkin itkusta kosteat, unestani äkisti
heränneet.
Kohtasin unteni teillä entisen
rakkaani. Hän oli palannut jostain matkaltaan. Juttelimme kaikenlaista, jotain
menneistäkin. Hän oli muuttunut, vaan tunsin hänet kyllä. Hänen kehonsa oli
karvoittunut. Kaunista mustaa karvaa myös selän puolella. Sen kauniin ja
hoikan selän…
Minä jotain tyhjää
lastenvaunua työntelin, en tiedä miksi. Siitä olivat matkustajat jo
lähteneet.
Sitten yhtäkkiä, seuraavassa
kuvassa, hän kääntyi minuun päin. En enää tuntenutkaan hänen kasvojaan.
Ne olivat muuttuneet. Näin edessäni vanhentuneen naisen. Tiesin että se oli
hän, vaan tutut piirteet olivat poissa. Ne piirteet, ne kauniit kasvot, joita
vielä hetki sitten niin ihailin ja rakastin.
Katsoin häntä hetken
ihmeissäni. Astuin lähemmäksi, otin hänet syliini…ja itkin. Kerroin
hänelle suruni syyn: "Minne sinä olet kadonnut, ihana ystäväni. Kuinka
oletkaan muuttunut."
Siihen unestani heräsin.
Silmäni edelleen kyynelissä.
Oliko uneni
kauhea, sitä nyt herättyäni mietin, vaiko elämää vain.
Kun entisen rakkaani jossain kaukana tulevaisuudessa kohdata sain.
Onko elämä
katala, kun minulle viel' rakkaan muodon kadotti,
vai olinko vain itsekäs, kun elämä tulevaistaan valotti.
Me muutumme
kaikki, ei sitä voi estää,
vaan jos tapaamme välillä, silloin sen kai voi jotenkin kestää.
Ei ihminen ole
iäinen, ei muotonsa varsinkaan.
Sielunsa jatkaa, ulkoinen olemus karsitaan.
-aamuitkusilmäinen,
hätääntynyt vaan onnellinen
---
27.05.2006
Kiitos
kun vierailit sivullani
>ääni
Ai, sinä jo eilen
mun sisälleni tiirusit,
vierailit sieluni puolla.
Sen ihanuuksia
katselit,
kuljit rinnalla kurjuuden suolla.
Ymmärsit, näit,
elit rinnalla hetken,
nautit ja kuuntelit.
Olit ihminen
vierellä ihmisen pienen,.
kanssain jonnekin kauas huutelit.
Kiitos kun kävit,
olit hetken tässä,
mun kanssani sanoilla leikkimässä.
Vaan, elämä on
kuitenkin vain, ja juuri, tässä.
-harri
---
22.05.2006
Uusi
aamu >ääni
Rakenna päiväsi
aamuhymyn päälle.
Anna se ensin
itselle,
vastaa aina toiselle.
Ilo hiipii
sisällesi,
poistaa taakan harmaan.
Asenne kasvattaa sinulle päivän parhaan.
Lähellesi tulee
ystävä hellä,
antaa vastauksen,
haluaa olla lähellä.
-aamurunoilija
---
12.02.2006
Jos
koko ajan pelkää
>ääni
Jos koko ajan
pelkää että toinen suuttuu.
Että kaikki jostain vain yhtäkkiä muuttuu.
Jos koko ajan
pelkää,
se painaa kumaraan selkää.
Se tekee
ihmisestä aran.
Sitoo hänet toiseen heikkoon,
joka toimillaan ja eleillään kuin koko ajan varoittaa:
"Jos teet
väärin,
tai jos teet vastoin kuin minä tahdon,
silloin olen vihainen,
silloin mökötän.
Silloin sinulle suutun."
Voi mikä kahle se
onkaan elämälle.
Koko ajan tutkia tekojaan.
Arvioida, miten toinen tekemisiin suhtautuu.
Säilyykö onni ja autuus,
vai hajoaako kaikki taas käsiin.
Taas kerran… taas kerran.
Voi,
jos koko ajan
pelkää mitä toinen sanoo tai ajattelee.
Silloin on itsensä elämältä lukinnut.
Elämältä, jonka tulisi olla vapaa.
Vapaa, jossa
ihminen sais mielin iloisin mennä.
Nauttia ja laulaa täyttä kaulaa.
Ajatella omiaan.
Tehdä omia tekojaan.
Ja toinen jos
rinnalla on, hän kannustaa.
Rohkaisee elämään.
Auttaa ja tukee huomiseen.
-harri
---
27.02.2006
Voimaton
kultaruusu
>ääni
Eikö ruusu onnea
säteillyt,
eikö iloa, rauhaa, tuonut.
Vaik' kirkkaus,
kultaus kaunoinen,
kuin ikuisuuden lupaus aineen sen,
niin, eikö kertoa
osannut kauniisti,
eikö onnea luvannut aidosti,
eikö sanonut ain' uudelleen ja uudelleen,
Sinua rakastan hellästi suudellen.
Miksi ruusu sinut
hiljensi rakkaani.
Miksi ilta ikävän toi.
Etkö muistanut
onnea suloista,
kuka sydämiimme rakkauden loi.
Vai sekö sinut
hiljensi ystäväin,
lähtöhetkeni ikävän tunne.
Olitko liian kiinni, huomasit.
Et itseäsi oikein tunne.
Joku astui sinun
sisääsi sanomaan,
katso itseäsi, elämääsi. Pyysikö jotain muuta anomaan.
Luulinko jotain,
vain tunsinko vain.
Yks' lause, yks' sana, yksi henkäys joss' ei sanoja lain,
ja olet huolena ajatuksissain.
-harri
---
Runo sinulle, rakkaani...
>ääni
(minuutissa tässä
koneen ääressä)
Mitä löysin rakkaani, kun sinut
näin,
elämäni kääntyi ihan toisin päin.
Kuuntelen sinua, kuin ihmettä
katson.
Luonteesi hellyyttä,
silmiesi suoraa katsetta,
tahtoasi selvää.
En enää pelkää.
Elän rinnallas iloisin mielin.
Kuvaan elämää nyt uusin kielin.
Tiedän, sinä rakastat minua
samoin kuin minä rakastan sinua.
Eletään rinnakkain, rakkaani,
tämä elämän tie.
Mihin ikinä se meitä vie.
-harri
---
16.05.2006
Katselen
elämää silmin
suurin >ääni
Katselen elämää
ain silmin suurin.
En ymmärrä sitä.
En aina tiedä,
onko se ystävä, vaiko vihollinen.
Kuinka paljon
ihania asioita se onkaan antanut.
Kuinka monia ihanuuksia kuin kesken pois ottanut.
En ymmärrä
sinua, elämä.
Miksi niin paljon
puet,
kun jo taas uudessa hetkessä sen pois riisut.
Vaan kuitenkin…,
annoithan elämän elettäväksi.
Annoit ystävän rinnalle rakkaan - montakin.
Annoit lapset
riemukkaat,
työt, tekemiset, arvokkaat.
Oi, olet antanut
niin paljon.
Ja vielä tänäänkin annat.
Älä tänään
ota mitään pois siitä hyvyydestä,
jota olen kauttasi saanut.
Anna minun
tänään nauttia siitä, mitä minulla tänään on.
En ole onneton.
En ole turvaton.
Minulla kuitenkin
niin ihana elämä on.
-harri
---
Aamukahvipöydässä
22.05.2006
Ihminen
ihmiselle >ääni
Ihminen kohtaa
ihmisen tiellä.
Hän huomaa, ei ole yksin siellä,
elämäntietänsä kulkemassa,
ankeaa arkeaan matkaamassa.
Ilokin yhdessä
onni suurempi on.
Tänään hymyilee rinnallas toinen,
jos vielä eilen olitkin onneton.
Ei elon tie
yksinäinen onnea tuo,
ei turvaa, kauneutta,
päivään ihanuutta, suo.
Kohdata matkalla
ihminen,
nähdä toinen,
tehdä hänestä onnellinen.
Siinä kuin
elämän tehtävä suuri.
Ihmisen ainoa tarkoituksen juuri.
Ilman ihmistä
rakasta, rinnalla kulkijaa,
on taival yksinäinen,
vailla hellään syliin sulkijaa.
Ajatus harmainen,
tehtävä, teko kaikkineen, kuin tyhjänpäiväinen.
Arvosta siis
ihmistä matkalla,
olkoon hän lähellä tai kaukana.
Ihminen ilon
ihmiselle tuo,
antaa elämään merkityksen.
Kantaa alusta
alkaen,
saattaa sua rinnalla kun olet hiljainen,
lausuu kiittävän sanan viimeisen.
-matkamies harri
---
25.05.2006
Toinen
on matkalla jossain
>ääni
Aamu aukeaa, keho
muistuttaa,
kaipaan ystävää rinnalle ain.
Yksin heräsin,
muiston keräsin,
oli rinnallain tuoksusi vain.
Aamu kaunoinen,
sydän lämpöinen,
mielen helläksi saatella voi.
Rakas rinnalla,
silmät kirkkaana,
elon autuaan kohdalle toi.
Sinä matkaat sun
tietäsi kaukaista,
käteni hellät sun uumallas on.
Minä vuoteellain
kaipailen armasta,
syli kuuma, sammumaton.
Hyvää matkapäivää,
mun ihana rakkaani.
-viel' uninen
---
Auton ratissa 10.05.2006
Kuinka
kaunista >ääni
Kuinka kaunista on
herätä rinnalla rakkaan.
Tuntea lämpöä toisen sylin.
Kuinka muistot
monet aamulla mun mieleeni pakkaa.
Miks' joskus syliä toisen hylin.
Jos nyt on
vierellä lämmin hellä,
joka on kuin kukka kämmenellä.
Mä mietin, hän
on siinä tänään, ei ehkä aina.
Tää hetki, tää muisto ihana, mieleesi paina.
Jos onkin hän
poissa kun aamulla herään,
nuo ihanat muistot viel' kaukaakin kerään.
Hän on siinä,
mun käteni, mun ihoni, muistaa.
Tään päivän surut, jonnekin hetkeksi suistaa.
Minä elän sun
kanssasi, rakas,
olet edelleen tässä,
mun rinnalla,
mun sylissä, värisemässä.
-harri
---
14.05.2006
Rakkaalle
Äitienpäivänä
>ääni
Oi kulta, on
Äitien päivä.
Myös Sinä olet
äiti lapsille.
Onnekkaille jo aikuisille.
Vaan minä,
pienoisesi tässä,
olen ylen aikaa sun äidinsyliin pyrkimässä.
Rakas, sinä olet
kuin äiti minulle,
pienelle pojalle,
sinun rakkaalle.
Olenko etsinyt
kuin äitiäin,
sisälläni kaivannut hellyyttä sylin.
Sinussa kohtasin
rakkauden,
rinnallasi kaikkea muuta hylin.
Sinä täytät mun
sisäiseni tyhjän tilan,
olet minulle nainen kaikkineen:
äiti,
luoja,
rakas helline kosketuksineen.
Rakastan sinua.
-sun pieni poikas
"nöyhtäpää"
---
25.05.2006
Ihminen vastapäätä
>ääni
Minä katselen
ihmistä rinnallain,
hän kulkenut on pitkän tien.
Monet täytymiset,
menemiset, hervonneet,
aatokseni matkalleen vien.
Mitä kaikkea
elämä tarjonnut,
miten päivänsä ilossa, surussa, kulkenut.
Mistä leipä
hankittu,
millä lapset huollettu.
Millaiset olleet ihanat työt.
Kuinka kiihkeitä ikimuistoiset lemmen yöt.
Miten on kulkenut
rinnalla rakkaan.
Kuinka monesti lie toinen uhannut: "Kohta mä pakkaan".
Sitten taas
sovittu ja uskottu,
elämää kyynelsilmin katsottu.
Suostuttu toiseen,
löydetty tarkoitus jostain.
Jatkettu onnessa, ei mitään kostain.
Elämä
ystävykset yhteen hitsasi,
toisen rinnalle kasvatti,
tärkeäksi muodosti,
kuin kesken pois otti…
…hän lähti…,
…toisen yksin jätti.
Mitkä tunteet on
eletty matkalla.
Sodan kauhut Kannaksella.
Työt tehty
uskollisin mielin.
Jotta sopu säilyis, oltu mielin kielin.
Matkattu maailman
ääret,
ihailtu kauniitten naisten sirot sääret.
Uskottu, haluttu,
toivottu,
elämästä kuin kaikki kaluttu.
Nyt on mitä
katsella,
omaa arkistoa, filmejä, joita syntyi matkalla.
Tuossa mä
rakastin niin hurjasti.
Tuossa mennyttä haikailin.
Tuossa oli sota, elo kurjasti.
Tuossa tein töitä, yöt hellässä sylissä huokailin.
Kuinka lyhyt on
ihmisen matka,
kuinka pian se mennä vilahti.
Vastahan nuoruutta
peuhasin,
nyt yhdeksänkymppiä mittariin kilahti.
On tämä elämä
ihmeellinen,
kuinka paljon se sisälleen taikoo.
Ihmisiä,
rakkaita, lapsia,
riemullisia hetkiä, vaivoja, harmaita hapsia.
Mitähän se
minulle vielä aikoo.
-runoilijan tuoksu
---
12.05.2006
Mitä olenkaan anonut
>ääni
Mitä ihmettä
minä olenkaan anonut,
pitää oikein tarkistaa.
Lukea, kuunnella, sanani lausutut varmistaa.
Etsinkö jotain
uutta, jota en voinut ymmärtää,
Etsinkö tilaisuutta kasvaa, katsella elämää.
Kaipasinko jotain
tuntematonta,
Huokasinko itselleni käsittämätöntä.
Niin, nyt vanhoja
rukouksiani selaan…
Kas, tuossa ma
huusin kyynelsilmin.
Tuossa kuin kuolemaa peloissain tein.
Tuossa tein kaikesta kuin loppua filmin.
Tuossa jo elämääni muualle vein.
Onko vastaus
saatu.
Onko rukous, huokaus, kuultu.
Oliko joku
paikalla, kun sanani lausuin.
Silittikö päätäni, kun yksin itkin.
Ohjasiko lie
tahtoni,
rakensiko herkän tilani.
Karvaan kalkkivellini kalpeana litkin.
Väsyttikö
maailman menosta,
ei ovia ennemmin avannut.
Painoiko,
painoiko, päivästä päivään,
etten turhia enää kaivannut.
Niin…,
syyttääkö saan vain itseäin.
Vaiko kiitollinen olla itsellein.
Vai, joku toinenko
minua vei.
Vastasi viisaasti, vaikka toiveeni viel' muualle vei.
Minä sain mitä
tahdoin, vaikken tietänyt lain.
Huokasin, huusin ja rukoilin,
…minä
huomaamattani paljon enemmän sain.
-etsijän tiellä
---
04.04.2006
Hän
tulee, hän tulee…
>ääni
Yläpetin lämmössä sinua nyt
herätessä ajattelen.
Kaipaan tähän viereeni,
käsieni kosketuksiin,
hengitykseni huokauksiin,
kehoni tuntemuksiin.
kiihkoni syleilyyn,
yhteiseen rakkauden tuoksuun.
Tuohon kaikkeen sinua kaipaan…
ja puheittemme yhteiseen harmoniaan.
Siis odotan.
Sanon kaipauksen värisevälle
keholleni:
"Hän tulee, hän tulee…
rauhoitu vielä hetki,
sitten hän odotuksesi palkitsee,
kätensä kaulaasi kietoo, huokaa:
"Rakas, minäkin niin odotin sinut nähdä ja
tuoksusi tuntea.""
-aamunhaikea
---
Onnea
ymmärtävän rinnalla
>ääni
Rakas, sinä elät
rinnallani, vaikka minulla myrskyää,
vaikka muutokset ylitseni vyöryvät,
olen pelokas,
välillä mieli raskas, pää höyryää.
Sinä katsot minua
hellin silmin, sanot sanan taitavan,
rullaat niskastani hiussuortuvan.
Sinä ymmärrät,
kannustat,
näet vain onnistumisen edessäin.
Olet urheasti vierelläin.
Suunnittelet
kanssani tulevaa kesää,
elämme ain hetkin yhteistä pesää.
Haluat nauttia
jokaisen elämän hetken,
tehdä kanssani luontoon, lammille, suloisen retken.
Sinulla oma
elämäsi, sinä hoidat sen.
Minä tuellasi omaani taistelen.
Kuinka onnellinen
olenkaan,
kun ymmärtävän kanssa kulkea saan.
Olet niin
viisaasti osa minua.
Voi kuinka rakastankaan Sinua.
-sinun omasi,
runoilijan tuoksu
---
15.03.2006
Sylini
hellä kosketus
>ääni
Kiitos kauniista
sanoistasi. Nyt taas jaksan vaikka mitä.
Taistella tuulimyllyjä ja lohikäärmeitä vastaan.
Etsiä viisautta ja salaista voimaa.
Uskoa elämän kauneuteen,
toivoa kaikkea uutta.
Rakentaa tulevaisuutta.
Ravistaa runopuuta.
Odottaa sinua,
suudella ajatuksissani sun ruususensuuta.
-
Sylini hellä
kosketus,
sylin lämmin tunne.
Silmien
kirkkaitten ihailu,
ne kaikki on minulle.
Jokainen ele,
jokainen käden liike,
jokainen kasvojen piirto,
jokainen lähestyminen, kertoo samaa:
"Rakastan sinua,
sydämeni sinua koko ajan halaa".
Kun tulet,
askeleesi sirot puhuvat,
kasvosi nauravat,
kätesi käsiäni etsivät.
Kun lähdet, suusi
liikkeistä luen "rakas",
ja kätesi vielä kaukaa kertovat,
"kaipaan sinua" vilkuttavat.
Kun olet poissa,
etsin sinua ajatuksistani.
Olet siellä niin lähellä,
piirteesi kauniit mieleni kuvasta,
muisto lähtöhetken suudelmasta,
pakkasillan hellästä erohalauksesta.
Olen täällä.
Ehditkö tavata minua,
haluaisin niin halata sinua.
Olen siinä
vierelläsi,
eilisen muistikuvassa.
Ihan siinä päällimmäisenä.
Löysitkö,
tunnetko miten sinua kaipaan.
Siinä sinua edelleen halaan.
-harri
---
|