Tervehdyksiä

Viestejä vuorelta

08.11.2009
Elän elämäni unelman

...tuon tunnelman,
elän elämäni unelman,
kuuntelen, katselen, mitä elämä minulle soi,
mitä tietämättäni rakensi,
mitä eteeni kuin salaa toi.

Nähnyt en kaikkea kaiken alussa,
näin vain hetken sen,
kiivailen, taistelen, ettei muuttuisi mikään,
pelokas mieli, turvaton olo,
en ole ihminen, en mikään.

Vaan aika kun käydä sai edelleen,
kasvatti mieltä,
antoi viisautta,
antoi ihmiset rinnalle,
enkelit vierelle,
avasi eteen maailman uuden,
esitteli tarkoittamansa tulevaisuuden...

nyt vasta minä näen,
vuosien, vuosien päästä,
vaikk' tuntui, ei elämä minua säästä,
lyö kuin lyötyä, lyötyä vain,

minä huomaan,
takaa lyöntien,
pelokkaitten askelien,
minä niin paljon enemmän sain,
vaikk' vanhaa pitkään sisälläni hain.

-harri

---

Suru suurempi

Suru suurempi kuin luulla voin,
ei pelkkää pahaa ihmisen,
vaan elämän kuin oikullisen.

Ei kuuntele ääntä ihmisen,
ei toivoa, tahtoa, pienoisen,
tekee min katsoo hyväkseen ain'.
ihminen kuin nappula hälle vain.

Vaan elämä suurempi on kuin ihminen,
ei ymmärrä pieni, ei ees pää joutsenen,
kas, elämän on edettävä,
tänne kunkin tultava, vuoroin lähdettävä,
sille laille ei kumoajaa,

...vaan asia on suuri,
siihen runoilija viel' usein palajaa.

-rinnallasi surussa

---

08.06.2009
Onnea ystäväni

Ja taaskin ma muistin,
tään kauniin kesän keskeen,
kun aurinko aamulla kauneimmillaan
viikon viileitten jälkeen.

Sua vartenko pilvet väistyivät,
sua vartenko, ystäväin,
saat illalla päivääsi juhlistaa,
ja pyöräillä pystypäin

-harri

---

06.06.2009
Arkun äärellä

Sinä itket
äärellä arkkuni mun,

minäkin itken,
kun näen itkusi sun.

Vaan älä itke kauaa,
kulkusi jatkuu, sun elosi tie,
minua uusi elämä
nyt edelleen vie.

-harri

---

06.06.2009
Tyhjä tuoli

Minä katselen sinua,
tuolia, jossa istuit vain hetkinen sitten,

olit onnellinen,
lämpöisiä tohveleita jalkoihisi sovitit,
puheitamme kuuntelit,
itseäsi, ja meitä kaikkia ympärilläsi, salaa ajattelit.

Olimme yhdessä siinä,
juhlahetkessä, mi viimeiseksi meille jäi,
viimeiseksi sinua nähdä,

…ehkä oletkin vielä tässä, salaisesti läsnä.

Arvelin silloin runossani, jota aristellen luin,
siinä kuin salaisesti lähtövaippaa päällesi puin,
että olit väsynyt tähän,
tähän kaikkeen elon taisteluun elämän puolesta,
elämän, joka oli jo niin raskaaksi käynyt,
hiljaiseksi,
surulliseksi,
onnellisen elämän menosta katoavaksi.

En sitä tarkoittanut,
sanat vain kulkivat niin,
oliko niissä lie jokin yhteys taivaisiin.

Sinä myönsit, hetkin olet aatellut niin,
"ett' helpompi ois,
jos oisin jo pois".

Vaan, ihminen lie rakennettu niin,
että kynsin, hampain, ain' viimeiseen asti
on arjessa kiinn',
vaikka elo miltä näyttäisi,
eikä enää unelmia täyttäisi.

Nyt tuolisi on tyhjä, epäilen,
kun tätä kirjoitan,
kukaan ei henno istua siihen,
paikallesi, jossa vielä sinut nähdä voimme,
yhteisessä juhlassasi,
jonka hetki siten keväällä koimme.

Tai, jos joku siinä istuisikin,
hän sylisi täyttäsi vain,
ja siinä onnelliselta näyttäisi,

onnelliselta kuin varmaan sinäkin,
jos sinut nähdä voisimme,
onnea viel' kerran kasvoista kasvoihin toivoisimme.

-

Täss' runoilijakin vanhenee,
elämää kokee ja ajattelee:
ei kuolema,
erkaantuminen täältä näkyvästä,
ole suinkaan häviö, ei tappio,
ei mikään hävettävä hetki, vaan Voitto!

Elämä käyty!
Se on eletty,
se on nähty ja tehty!

Ilot iloittu,
nautittu hetkin oikein olan takaa,
joskus ilosta rankana, kuin rangaistuksena makaa.

On tehty työtä,
opiskeltu, taisteltu,
ei elämä itsestään antanut,
päätöksiä se vaati ja tekoja,
voittoja ja menetyksiä,
rakkaita ystäviä,
antoi lapsia sukua jatkaa,
ja lastenlapsia.

Sitt', kuin vuorollaan
kunkin on päivänsä täyttää,
näyttää elo miltä näyttää,
lähteä pois kuin raskain sydämin…

-mutta viime hengen vedolla huokasin:
minä elin,
minä taistelin, minä voitin!
elämästä niin paljon maistelin.

Olen leponi ansainnut täältä,
saan katsella uutta,
rakentaa toisenlaista tulevaisuutta,
mistä toivon,
voin hetkin viel' kurkata tänne,
nähdä teitä, jotka tänne jäitte,
rinnallani matkaa kävitte,

joita rakastin,
toisia hiljaisesti salaa,
toisiin mun sydämeni
viel' uudelleen nähdä halaa,
…ikävä yhdistää meitä,
se sydämissämme salaa palaa.

Yks' päivä, ystäväin,
rakkaimpain,
yks' päivä, ja me kohtaamme taas,
muistellaan hetki,
miten kuljimme kaukaisessa maass',

miten ihmeellinen
elo ihmisen olla voi,
minulle nyt lähtökellot keskuudestanne soi.

-harri

---

10.05.2009

Äiti pien'

Äiti pien'
nyt runolla,

tahdomme sua
muistella.

Kuinka paljon
jo vuosia meillä,

ja kuinka paljon hetkiä
yhteisillä teillä.

Tänään taas
sua juhlimme,
äideistä parhainta.

Sydäntemme muistoissa
     sanas',
          äänes',
               viisautes',
ain' säilyy matkassa.

-harri

---

22.3.2009

Onnea Keijulle

Täss' on keiju mi muistuttaa sua,
nuoruuden hentoa kauneutta,
sisäisen herkkää olemusta,

…elämän salaisuutta.

On kukkasin kuviteltu mekkonen,
hiuksissa hentoinen perhonen,
ja kasvoilla viattomuuden ujo katse,
varpaissa aamuinen raikas kaste.

Ja siivet mi selässä nähdä voit,
on salaisuus, sitä aprikoit,
kuka tuntea voisi enkelen,
kuka nähdä ihmisessä kuvan sen,
…sisäisen salaisen.

Elämä enemmän kuin silmäin katse,
näky mi mieleen piirtyy,
syvin hetkin, ajatuksin,
öisin uni-maailmoin,
ymmärrys kaukaisiin siirtyy,

ja kun katsomme sinua, ystäväin,
keiju ajatuksiimme piirtyy.

-harri

---

18.03.2009

Tään runon mä kirjasin sulle
yöllä neljästä viiteen,
kun heräsin ja tulevaa juhlaasi aattelin,
sanoja kaipasin, millä kantaisin sua,
oi sanat, ma huokasin,
oi sanat, tulkaa mun luo.

Merkkipäivääsi vietät

Merkkipäivääsi vietät,
raskaittein hoitojesi keskeen,
elämääsi taistelleena
voimasi vähenneenä,

niin kuin meillä muillakin,
vähemmän on jäljellä kuin eilen,
voimia,
päiviä, vaikk' emme sitä aattele niin,
kukin ajallaan matkaamme "taivaisiin".

Onnea mun toivottaa täytyy Sinulle,
onnea merkkipäivänäsi,
onnea elämääsi,
ja voimia kestää kaikki, mi edessäsi siintää,
…kuka ihmisen eteen
näin paljon taisteluja piirtää.

Kuinka ihanaa oli elämä silloin,
kuin ei miettiä tarvinnut lain,
arkisia askareitain,
kun kaikki virtana kulkivi vain,
elon ihania ystäviä rinnallain.

Ystäviä vieläkin,
elon kepeys vain haituvi pois,
…hetkin jo mietit,
ois helpompaa, jos oisin jo pois,

vaan, kuten kerran jo kirjoitin ennen,
elo tärkeä ihmisen on,
ja virkasi tärkeä toisillen,
siks' tie kuin loppumaton.

Ei murheissa olla sais,
ei murheissa arkea käydä,
etsiä iloa,
…niin, etsiä iloa, vaivojen keskeen,
vaikka jo niin väsynyt tähän elon retkeen.

Millä vahvistaisin sinua, ystäväin,
millä kantaisin voimia sulle,
päivän sankarille, elon raskautetulle,

mistä kuin voiman sananen,
mistä ihanan lupauksen paremmasta,
lupauksen ilon huomisesta,
mistä kulkisi sanojeni virta Sinulle,
olet läheinen minulle.

Kuuntelen sanoja sulkien maan, ( sulkien maa >> )
sulkaa jo kannan, sen ripustin kaulaan,

toivon: säteile, loista,
minulle rakkauden sanoja suo,
että sanoilla tulee Suurempi nyt meidän luo.

-Ihmiseloa,
ei mitään outoa,
elo on iloa ja vaivaista,
ei sille mitään voi,
sen osan sinulle toinen soi,

et syyllinen itse ole päiväisi määrään,
et kulkuun mi kantavi tänään sua,
ajatuksesi kulkevat nyt lähellä Mua.

Jos ymmärtäisi ihminen
elon tien ja merkityksen,
jos näkisi kokonaisuuden,
siitä saisi jo voiman uuden,

riemuiten kulkisi, vaikk' raskas ois päivä,
raskauskin olisi vain murheen häivä,
kun kirkkaana hohtaisi kuva tulevan,
voimansa heikkoa kantavan.

Jo hypellen viettäisi päiväänsä raskastakin,
innolla oottelis' kuvan täyttyvän kerran,
vaikka tämä matka täällä,
kestää vain hetkisen verran.

Sa muistatko,
kuinka vasta olit nuori, elämän intoa täynnä,
kuinka kantoi elon aurinko,
kuinka ihmiset ihanat,
työt ja töitten vaivat,
...ystävät toisensa saivat,

kuinka vietettiin iloista juhlaa niin monet kerrat,
päivien virta kulkivi vain,
…ja kuin hetkessä
oli tie vanhuuden vaivain.

Kuinka nopsaan se kaikki kävi,
kuinka paljon matkalle iloa ja onnea jäi.
Kuinka annettu paljon,
kuinka otetaan pois,
tuntuu, kuin kaikki jo mennyt ois,
vaan, onhan eletty ihana elon tie,
ja voi, jospa tietäisit, minne tämä kaikki vielä vie,

silloin ei murhe kantaisi päivän määrää,
silloin ilon ja odotuksen toive
ei ois kuin toivoa väärää.

Sanani kantakoot Sinua,
ja voimia antakoot merkkipäiväsi keskeen,
ja ystävien joukko ympärilläsi,
voimaansa säteilevät Sinulle,
olet läheinen meille, ja myös minulle.

Onhan se säteily vähennyt itse kultakin meiltä,
vaan syvennyt, …syvennyt se on,
kasvanut pinnasta sydämen syvyyden osaan,
sinua ymmärtää nyt osaan,

ja jokainen sana, on sana voimaksi sinulle,
ja silmäin katse,
käden kosketus hellä,
kuljemme toinen toistamme lähellä.

-harri

---

05.03.2009
Sanoissamme yhteinen sävel

Kanssasi kuljemme yhteisiä teitä,
veriside sitoo meitä.

Sitoo meitä viel' suurempi,
jokin tuntematon, ma luulen,
sanoissamme yhteinen sävel,
kun puhelemme, sen kuulen.

Ajatuksemme yhteisissä, kaukaisissa,
ja maan läheisissä, monille käsittämättömissä.

Ja yhteinen juuri,
jokin noidan, tietäjän, pikku juuri,
siitäkin meille yhteys suuri.

Syvissä kuljemme mietteissä, ajatuksissa,
kun yksissä istumme iltaa,
rakennamme siltaa ain ajan ja elämän taa,
puheemme toistamme vahvistaa.

Ja viisasten juoma auttaa meitä,
aukeaa salvat, poistuu lukot,
…kerrankin, ma muistan,
kotiin palatessa kiekui jo naapurin kukot.

Nyt istumme tässä,
aurinkoisen Koivusaaren lämpimässä,
makkarat tirisevät selkäimme takana,
pullo punaista viiniä,
…elo ihanan raukea.

Vuosipäivääsi yhdessä vietämme,
ja tuntuu kuin kaikki ois läsnä,
elämä kaunista nyt ja tässä,
ja vuodet ei paina, ei kumpaakaan,
ajatuksin aikaa käymme vastustamaan.

Mikä se on, tämä ihmisen elon pien' rahtunen vain,
suurempia sisällämme tavoittain,

ja ikuisuuden side kantaa meitä,
jälkeen tään ihmisen ihmeen, kuka ties,
kanssani uuden saaren rantaan jossain muualla
käy sun hiihtäjän ties.

Onnea.

-harri

---

Olet astunut uuteen

Niin, olet astunut uuteen elämään,
portti takanasi viel' avoinna,
siitä tulit,
sitä hetkin ain' katselet:
-Tuosta jos takaisin pujahdan,
kuin sukkula sisälle vain,
kaiken vanhan palauttain.

Näin sinä ajattelet
ja porttiasi vanhaa katselet,
muistelet,
mitä kaikkea sen takana olikaan,
entä, jos siihen takaisin palaan.

Sinä ajattelet,
että elämään vanhaan palata voi,
jos selkäsi uudelle käännät,
vanhan eteesi uudelleen väännät,
sen vanhan, josta kerran lähdit pois,
oi, miten ihanaa se vanha viel' olla vois.

Pelko sinua sitoo,
uuden edessäsi siintävän pelko,
ja vanhan viel' siintävä ihanuus ja kauneus,
kadonnut jo hetkin mielestäsi sen raskaus,
sen sitova voima,
samalla sinulle kuin turva.

Olihan siinä sun elämäsi:
tie, lapset, kaikki,
myös se arki, joka sinut väsytti,
kasvosi hymystä kivetti,
siellähän se kaikki,
takanasi avoinna.

Ovi näkyy vielä,
kuin valokin kajastelis' siellä.
Olenkohan oikealla tiellä?

Mitä toikaan sinulle tämä uusi,
tämä outo ja pelottava,
tämä uuteen taisteltava,
tämä, jossa uusi elämä ois avoinna,
mitä toikaan sinulle jo se,
minkä astuit, yksi askele.

Ei se tuleva ole se yksi askel,
ei se ole sen kuva,
sehän oli yksi askel vain,
sama taakse kaiken palauttaisi, sinä ajattelet.

Vaan, luuletko nyt,
että sulkeutuisi ovi edessäsi,
jos portille takaisin palaat,
ovelle, josta jo kerran kävit,
uuden elämän kuvion näit.

Jos se ovi jääkin siihen avoimena siintämään,
kulkijaa kutsumaan,
ikuisesti vaivaamaan:
Mitä ollut ois askelen takana toinen,
kadotinko paluullani jonkin suurenmoisen.

Iäinen vaiva mihin ei vastausta lain,
jos elit vanhan palauttain, näin ajattelet.

Vaan luuletko, että palaa se vanha,
sen minkä taaksesi jätit,
ett' kaikki siell' ennallaan ois,
että uuden ensi askel
kuin hetkessä ois pyyhitty pois.

Et tunne ihmistä:
ei vanha palaa,
ei pala uudet teot,
ne palaa aina mieleesi,
toisen myös,
miten nukut rinnallaan levottomat yös,

ja miten toinen,
eikö muistaisi lain,
matkojasi,
kun elämääsi uutta hait.

Sen kaikenko toinen
sormen napsautuksella kadottain.

Ei elämä niin kulje,
ikuinen, vaiko rakennettu jo,
sinulle tulevan kaipaus,
minkä hylit sa kerran,
maistelit vain hetken verran,

ja toinen, loukattu,
ei vapaudu siitä ikinä,
sieluaan kalvaisi vain,
tulevaa yhteistä murentain.

Ei elämän ovi ole paluu-ovi,
vaikk' olikin lähtö-ovi ja avoinna vielä.

Ei elämä ole ennallaan enää,
et menneeseen palata voi,
kuin ei ois tulevaisuutta ollutkaan.

Tulevaisuus oli,
se on sinun mennyttäsi,
mennyttä siis mennyt
ja mennyttä tuleva,
myös mennyttä sun ihana unelma.

Kaikki mennyttä, mikä ois sen tuleva,
ovesta takaisin palata.

Onko takana tuleva,
voiko mennyt olla oleva,
onko se elämäsi turvana,
että sinne vain takaisin palata,
ja onnellista mennyttä elämää
uudelleen onnellisena halata.

Oliko se onnellinen?
Miks' lähdit sa sieltä pois,
palaisiko vanha,
jos se mahdollista ois.

Ja entä jos palaisi, kuin oli se silloin,
mitä kiukuttelit pitkin illoin,
ja raskain öin,
masentavin töin.

Sitäkö paluullasi etsisit, mies,
hylkäisit elon, joka voisi olla
sun uusi kasvattava ties,

ja minne se veisi, se askel toinen,
vaikka kuinka suurenmoinen,
minne veisi se,
jos vanha ovi ei enää näy,
uusin voimin uuttasi silloin käy.

Katoaa kahle, mi viel' kiusaa sinua,
jokin pitää vielä,
vallassaan minua.

-harri

---

29.12.2008
Läpi unien kulkevat sanat rakkauden >ääni

Sinä putosit,
elämän unesta syvempään uneen,
tiedottomuuteen,
missä katoavat toiset,
eivät sinua nää,
elämä hämärtää,
siellä muut sinua salassa tervehtää.

Läpi unien
kulkevat sanat rakkauden,
äänen värähdys,
muiston tuulahdus,
todistaa hengitys, huokaus,

elämän tasot toisissaan kiinni,
näkyen tai salassa,
samoin joulussa,
jossa sukupolvet hetken yksissä käy,
henget ei silmille näy.

Rakkaus, kiintymys,
sitoo sielun sieluun,
vaikk' kaukana toinen, ei kosketusta lain,
…viestin yllättävän jouluuni sain.

Kantavat sanat kauan sitten lausutut,
kantaa käsi ihoa koskettanut,
kantaa ääni, min toinen toiselle suustansa sai,
ikuisen muiston kumpikin tallettain.

Maata hiljaa ja odottaa,
ei elämä,
ei hetkiseen tänne tulla,
ei hetki täältä muualle mennä,
ole sattumaa,
ei yllättävää tapahtumaa, ei tapaturmaa,

tiet piirteli Suurempi,
ne edeltä katseli,
osan antoi keveän, raskahan,
lyhyen,
tai voimat loppuun kuluttavan.

Tien antoi,
sen lahjaksi käydä sai,
kutoi verkon tekojen, ihmisten,
tapaamisten, tapahtumien.

Ei yllätystä ollut yksikään,
sen aikanaan minäkin vihdoin nään,
kun uneni uudeksi uneksi käy,
se syvempi uni ei unelle näy.

Tietäsi kulje luottaen,
se edelläsi kirkkaana koittaa,
Suurempi siivin suojaavin,
kaikki vastukset rinnallasi voittaa.

-harri

---

05.11.2008
Onnitteluruno
Onnea ..........,
ikinuorelle kullalle.

Kuulinko äänesi, huokauksesi sun,
ajatustesi iloisen muistelun,

naurusi,
silmiesi katseen, mi ilahdutti minua,
jo aamulla ajattelin sinua.

Yksi sydänkö viel' sisällämme käy,
vaikka emme niin usein
toisillemme näy.

Muisto matkassa,
arkisissa askareissa,
joskus illan yksinäisessä hetkessä,
muistan, kuinka kuljin vierelläsi käsikädessä.

Kuvasi pilkisti eilen yllättäin,
kännykän muistista sinut näin,

kasvosi nauravat, oli kesäinen hetki,
tuossa ovella sinut kuvasin,
puserosi kirkkaan punainen,

….muisto Kinaporista niin suloinen,

…oli meillä ihana yhteinen retki!

Ja nyt,
tänään yllättäin,
kun sisälläni hiljaista kutsua kuulin,
se olitkin sinä, mun kultasein,

sanoja kiiruusti etsin runollein,
jolla sinut tavoitan,
yhteisestämme muistutan,
…ja varovasti poskeasi kosketan.

Minä tulen, minä tulen,
ja eteesi lankean,
kättäsi suutelen ja
Sinulle Onnea toivotan.

-harri

---

5.11.2008
Niin kuin me

Täss' ollaan niin kuin me,
ja palaa kynttilä,

vierelläsi on
sydän-lämmintä.

Kaksi pientä lintua
toistaan lähellä,

ole minulle aina
hellä ystävä.

...ja kun tuli palaa,
olen lähellä.

-harri

---

04.10.2008
Taistelun tie

Olen seurannut, uskonut, toivonut,
rinnallasi hetkin huokaillut,
miten onkaan prosessi raskas,
katkaista mennyt tie,
uskaltaa astua uuteen,
tietämättä, minne se vie.

Kuinka onkaan ihmisen luonne heikko,
ellei näe, ei usko,
vaikka sisällä ois millainen toivo hyvää ja oikeaan,
muutos rakentaisi uuteen tulevaan.

Kuinka roikkua tahtoo vanhoissa turvissa,
vaikka jo kadonneet kaikki tyynni,
ei turvaakaan, kuin luullen vain,
elämästä jo raskaan kuorman sai.

Nähdä, tämä toimi ei,
elämästä elämä onnen vei,
on ensi askel muutokseen,
elämän taisteluun suureen,

min tantereella kaikki monesti viel' punnitaan,
tuskaisesti huudetaan,
muutoksen suuntaa kiukutellaan,
yöt huonosti nukutaan.

Vaan, suunta kuin elon kohtalon,
vastaan taistelu toivoton,
elämä vie, jos tilaa sille annat,
eteensä kannat huolesi, toiveesi kaikki,
kasvaa rinnallesi kuin hiljainen kulkija,
pian on mennyt kulkusi katki.

Mikä laittoi liikkeelle muutoksen,
mikä mieltä jo muuttaa alkoi,
mikä halkoi välejä ihmisten,
mikä repi erilleen sydämestä sydämen?

Elämän muutos,
sen tahto ihmisessä kasvaa,
tuoda uutta rohkealle,
kasvattaa tietä korkealle.

Se tarttui kuin hetkeen otolliseen,
näki kellojen käyneen määräänsä päähän,
keksi kuin tyhjästä, turhasta, kimmokkeen,
asian ymmärryksen antoi väärän.

Siitä lähti muutoksen tie eteenpäin mennä,
kuin taistelu; voitto siellä, häviö täällä,
elo kuin liukkaalla, ohuella, jäällä.

Vaan, kantaa se, se muutoksen voima,
vaikka upottaa maa,
särkyy yllä taivas,
omien syytösten ryöpyt kuin syysmyrskyt,
toisen raivoavat merten tyrskyt,

siin' kantaa se ihmistä muutoksen tiellä,
aikansa taisteltuaan on perillä siellä,
miss' kajastaa uusi aamuinen koi,
auringon nousun jo nähdä voi.

Uuden päivän aukeavan,
elämän taistelijaa rakastavan,
tuovan eteen kaiken sen,
min tähden vaivaa näki,
sydämessään kiittää, kun matkalleen lähti.

Omassa voimassaanko tietä käi,
omassaanko kaiken menneen sylistä vei,
eei omassa, …muutoksessa,
sen voimassa kaikki kävi,
oman voiman loppuvan jo niin monesti näki.

Vaan, kun kajastaa uusi,
kajastaa myös uudet tiet,
ne mitkä piilossa myrskyin alla,
kun pelko, epätoivo, kaikkialla,

silloin näkee, ei elo loppunutkaan,
ei päättynyt vaikka jo pelkäsi,
hetkin muutoksen tien jo hylkäsi.

Asiat löytävät muotonsa,
kaikelle uudessakin paikkansa,
menneetkin ovat siellä, vaan toisin on tie,
vanhoja nyt toiset tiet eteenpäin vie.

Taisteluiden jälkeen alkaa voittajan tie,
voittajan tie, min tähden kaikki se vaiva ja huuto ja parku,
elämälle on nyt uusi alku.

-harri

---

Aamuvarhainen muisto

Kun piirsin runoa aamuvarhaisen,
ma muistin sen,
kun merkitsin päiväyksen,

ett' täähän on päivä mun rakkaan muiston,
menneen, niin monen kauniin lemmen puiston,

minä muistan Sinua,
itsestänikin nyt muistutin sinua,

Onnea.

-harri

---

03.02.2008
Maailman turva ja kodin tarinat

Nyt valmiina,
nuorena naisena,
upeana maisterina,
ja elämä edessä kauniina,

…onnittelut noista kaikista…,

ois ihana, kun ois joku matkoilla turvana,
ja kotona toinen, joka odottaisi,
matkalaisen vastaan ottaisi,
puhuisi lempeitä ja tarinoisi.

Näiss' lahjoissa yhdistyvät nuo kaikki,
nekin matkalaisia,
maailmaa kulkeneita,
teitä tuntemattomia,
vaan turvallisia sinulle,
tämän päivän Sankarille.

Ja hyvähän se on satuihin tottua,
niitä kuunnella, kun kotiin asettua,
voihan tulla viel' aika,
että siellä odottaa sua elämän ystävä upea,
joka puolestaan kertoo sinulle satuja,
ja ihan uskomattomia tarinoita.

Siks' hyvä on tottua satuihin,
niihin kasvaa ja ilmeisiin vaihteleviin,
katseeseen ohi katsovaan, ja silmiin lupsuviin,

ja yhtenä päivänä ehkä huomaat,
nämä sadut ovatkin tosia,
ja toisen keksityt tarinat,
ihan uskomattomia juttuja.

Nooh, …tämä oli vain tällaista leikin laskua,
pikku kaskua, ymmärräthän Kaija,
nyt jo aikuisena.

-eno, joka veneestä putos

---

03.02.2008
Onhan siinä elämän maku

"Onhan siinä elämän maku",
nämä sanat minulle tähän aamuun,

ja niistä uskon vastauksen jatkuvan,
sanat tanssista väsyneeseen aamuiseen haamuun.

Onhan siinä elämän maku, jos on rinnalla ihminen joka rakastaa,
ja jos oma elämä painaa, sitä suuremmin viel' rakastaa.

Mitä pahaa siinä,
sulkea syliin yksinäiseen toinen yksinäinen.
siin' hetkin sylikkäin vain yksi,
tunne ihana yhdistetyksi.

Mitä on elossa takana,
sitäkö nyt tulisi pohtia pienen ihmisen,
jonka elämä on kuitenkin tää hetki vain,
jonka kuin jonkin suuremman armosta elää sai.

Mikä ois tälle hetkelle parhain?
Murehtiako mennyttä, pelätä tulevaa,
eikö ennemmin rakastaa kuumaa suudelmaa, miss' elämä värisevä värisevässä,
sylin lämpö lämpimässä.

Mikä merkitys lämmöllä ja värinällä,
mikä merkitys läheisellä joka koskettaa,
katsoo silmiin ja rakastaa,
rakastaa vaikk' hetken vain,
kulki hyväksyen rinnalla.

Kuka laskisi merkityksen sen,
jos ihminen olla saa taas onnellinen,
kuka laskisi merkityksen sen,
olla sisällään iloinen.

Sairaus katoaa,
elämä rakastaa,
kehoa, sielua, vahvistaa,
se ihmistä muuttaa ja muovaa,
elon kahleista hetkeksi vapahtaa.

Onhan ne painot kannettava, ei niitä sivulle sysätä voi,
vaan hetken onni,
kuin elämän huuma, se elämän maku,
niin paljon voimia arkeen harmaaseen toi.

-harri

Olenhan minä outo,
asioita katselen toisin kuin toiset soisi,
elänyt ennen minäkin,
paikallani kitunutkin,
nyt ymmärrän elämän hetken,
elon pienenkin hetken merkityksen,
miten kantaa ihmistä, kun saa olla ees hetken onnellinen.

Eikä hetkiä elämän hukata saa,
ne ei enää koskaan samanlaisena palaa.

Ja mielessä alkoi soida tuttu iskelmä:
"Ei aika mennyt koskaan palaa,
ei takaisin nuo päivät entiset…"

Miten lie jatkuu, en muista,
vaan ehkä siinä viel' lisäys yllä olevaan,
elämän hetkeä koskettavaan.

---

01.02.2008

Kuinka kulkivatkaan sanani jo aamulla varhain,
kuin unest' oisivat herättäneet mun,
näin edessäni ystävän raskautetun.

Kynnyksellä

Jo aamusta varhain sua ajattelin,
elämäsi tilaa ja tulevasi teitä,
haluatko lie, ett' sama kohtalo yhdistää meitä.

Haluatko kuulla minua, elämän kulkuria,
omalla tiellään kulkevaa,
menneet kaikki unohtavaa.

Haluaisit saada varmuuden jostain,
oisitko onnellinen, jos päätät näin ja lähdet,
loistavatko taivaallasi kirkkaana tähdet sua ohjaten
ja matkaasi kantaen,

tai jos jäät,
kolisevatko sisäiset jäät elossa, miss' tunteet on kuolleet,
molemmat kuin tyhjää nuolleet,
kaksi rinnakkain pystyyn kuolleet.

Toivot, että muuttuis' tilanne,
elää saisit rakkautta,
kokea taas elämän kauneutta,
herkkyyttä tunteiden väriseväin,
silmien säihkyväin.

Toivot, että muuttuisi nykyinen tapasi elää,
että rakkaus rinnalla toisen niin uudistuisi,
elämä turvallinen viel' uudelleen rakkaudeksi muuttuisi.

Rakkaudeksi, …niin,

vaan mitä se on,
se humahdusko ihastuksen,
se hulluksi tekevä kaunis tunne, miss' voimat kuin loppumattomat,
miss' pilvetön taivas ja aurinko vain,
ois joka päivä seuranain.

Sekin rakkaus aisoihinsa asettuu,
tai sitten tulee uusi,
jokin sisälläsi taas onnesta huusi:
"Uudelleen, uudelleen, tää sama tunne,
kaikki kaunis minulle."

Siinä lie vaihtoehdot selkeimmät,
vanha väsynyt elämä,
ja uusi, miss' rakkauden tunteilla osa tärkeä,

vaan voihan olla myös kolmas tie,
se joka yksinäisyyden kivikkoihin rämpimään vie,
tai muuten vain elämä muuttuu,
jokin yllätys elon kulkuun puuttuu,

alkaa vaikk' kasvattaa sinua uuden kautta,
koko elämälle suunta uus',
arvaamaton tulevaisuus.

Täss' kynnyksellä nyt katselet,
toisella puolella mennyt parkuva,
toisella uusi, jota katsot arkana.

Kuka sanoisi, että se uusi ois loistava valinta,
kuka vahvistaisi vanhaan,
ett' se ois kuitenkin oikeaan elämään kantava.

Kuka sanoisi, mene,
tai sanoisi, siihen jää,
kuka vois' asian puolestasi päättää?

Katsot minua, elämän kulkuria,
joka kohta hukannut kaiken,
kaiken entisen kadottanut,

joka elänyt uuden,
elon ihanan saavuttanut,
siinä onneen kasvanut,
väliin kuollut ja elämän julmuutta maistanut,
uuteen elämään valmistunut kaiken kautta,

vaan miten on,
…olisiko lie suositeltava tämä omani tie,
jokaisella kun tie omalla tavallaan vie.

Ei elämällä ole malleja, vaikka samoin kuin kulkisikin,
elämän tahto tulee toisin julki,
jäljestä päin sen vasta näki,
miten se todella kulki.

Ja vielä, jos sanon sanasen,
se pian ohjaa sinua,
jos vaikka uskot minua,
luulet minun tulevia näkevän,
sinua kuin päiviisi käskevän.

Minä tiedän, miten kova on tiedon sana,
sanoa: "Näin se menee, et sille mitään voi,
ota vain vastaan, minkä kohtalo soi".

Kuinka vaikea onkaan siitä ohi päästä ja nähdä,
toinenkin vaihtoehto olla vois,
se kun sanalla tietävällä otettiin edestäsi pois.

Jos lupaa hyvää, onko totta kans'.
Jos lupaa huonoa,
se jo edeltä sua masentaa.
Elämä elettävä ois pian otettu sinulta pois,
vaikka niin paljon nähtävää ennen päätöstä ois.

Tuntea sisällään elon varmuus,
punnita, katsoa,
laskea voimia, tulevaa arvata,
sen mukaan kynnyksellä asiat ratkoa.

Katso ees, katso taa,
tässä hetkessä kaikki kohtaa.

Ei kynnyksellä kauaa seistä voi,
ovesta käytävä eteenpäin, ei palata vanhaan voi,
vaan vaihtoehdon jo kolmannen tää kirjoitus eteen toi:

avautuu eteesi nyt kaksi tietä,
toinen on vanhaa, sitä mukanasi kanna ja vahvistu vain,
toinen on uuden,
toisenlaisen tulevaisuuden tie,
etkä pitkälle näe, minne se vie,

et kauas sitä toistakaan,
sitä, mikä nyt sydäntäsi rasittaa,
et sitäkään, miksi se muuttuu,
mitä kaikkea sillä on, ja mitä siltä puuttuu,

mutta sillä toisella kaikki kerralla muuttuu,
silläkin tiellä paljon puuttuu.

-harri

---

01.12.2007
Äidin osa
(muistokukkien nauhaan)

Olit matkalla,
täällä jo meidän tullessamme
kuljit rinnallamme,

autoit aikasi,
teit tehtäväsi,

salaisesti kantelit viel' hiljaisuudessa,
…nyt olet poissa,
matkalla jossain muualla.

-harri

---

01.12.2007
Katselimme kauas kauttasi (siunaustilaisuuden runo)

Katselimme kauas kauttasi,
katselimme sukupolvien taa,
katselimme ihmistä vanhenevaa,

katselimme elämän tietä kuin julmaa,
kuinka riisui pois asioita toisensa perään,
yksinäisyyteen, hiljaisuuteen, …ei jäänyt enää mitään,

vain ajatus kuulumaton,
katse sisäinen, näkymätön,
muistot kauas kulkevaiset,
ulkopuoliselle salaiset.

Elämän mysteeri suuri.
Ei ymmärrä ihminen, vaikka katseli,
jotain ehkä mielessään luuli.

Me muistamme menneet elämän vuodet,
kun elämää oikein elettiin,
kuinka osallistuttiin,
kuinka elämästä nautittiin ja rakastettiin,
juhlittiin ja tanssittiin,

elämää jatkettiin ain polvesta polveen,
sen kaiken hän nähdä sai,
iloitsi ja ihmetteli itsekin, totta kai.

Melkein sata vuotta Irja elämää kokea sai,
sata vuotta maistella maanpäällistä matkaa,
pienestä pieneen elon kaari kävi,
paljon matkallaan eli ja näki.

Kuvat kulkivat, ma luulen,
moneen kertaan kaiken sai elää uudelleen,
menneitä rakkaita ilmestyi hiljaisesti vierelleen.

Elämää salaista,
rajoja avaavaista.

Silmin katselen mielikuvissain,
kun toinen vihdoin lähti,
oli vastassa oottavain joukko,
sylit avoinna ootelleet pitkään:

-Tulithan sinä vihdoin, miss' viivyit, sä ystäväin,
vaikka tiesinhän minä aikasi, sen täällä nähdä sain,
sinua jo monesti syliini hain.

Rakkaat kädet käsiä tavoittavat,
kulkevat kohti uutta,
pien katse vain tänne taa,
tänne mist' vapaaksi pääsi,
pien katse vain ja huokaus:
-Meitä yhdistää rajat ylittävä rakkaus,
tykönsä toisen tuo sisäinen sydämen kaipaus.

-harri

---

Onnittelurunoja 5 kpl

Pöydillä kukkia

Pöydillä kukkia,
iloisia kasvoja,
kauniita lauluja,
ihmisiä onnellisia,

kaikki juhlivat Sinua, ……………… ,
Päivän Sankaria.

Olet elänyt pitkän tien,
vaikket sitä aina huomaa,
elämä mennyt niin sukkelaan.

Vasta hetki sitten onnellista nuoruutta,
tänään rinnalla monenlaista huokausta,

vaan, tänään me huokaamme iloa ja onnea,
juhlimme matkan saavutusta.

Syökäämme ja juokaamme,
naurakaamme onnesta,

Sinulle monta laulua, ja onnen halausta.

Onnea!

-harri

---

Katsomme Sinua ja juhlimme

Katsomme Sinua ja juhlimme,
ystävän seurasta nautimme,

muistelemme menneitämme,
piirtelemme tulevia,
voi, miten paljon vielä unelmia.

Yks' unelma täyttyi tänään,
täällä kaukana vuotten päässä,
näin paljon rinnalla ystäviä.

Monen kanssa tietä käyty,
elämää yhdessä nähty,

vaan, yhden asian yksinäin,
elämän monet kasvot kuin salassa näin,
vaikka olettekin olleet lähelläin.

Tänään me kiitämme menneitten teistä,
olemme onnellisia meistä, jotka tässä olemme,
ja heistä, jotka jossain muualla käy,
heitä ei nyt juhlassa näy,

mutta sydämissä kaikki on läsnä,
tänään merkkipäivänä,

kun yhteen sidomme elomme hetket,
tutut kasvot tässä,
ja viereltä menneet.

On tähän elämään paljon mahtunut,
on tämä ollut onnellinen matka.

Olette kaikki minulle rakkaita.

Onnea Päivän Sankarille!

-harri

---

Katselemme Sinua

Katselemme Sinua, …………… ,
onnellista,
juhlapäivän Sankaria.

Elämä on ollut hyvä ja hellä,
hetkin myös koetellut kovalla kädellä.

Tänään on kuitenkin juhlapäivä,
rinnallasi moni ystävä, min elo sinulle suonut,

yhteiseen juhlaan rinnallesi,
meidät kaukaakin iloitsemaan tuonut.

Onnea!

-harri

---

Vuosi on täynnä

Vuosi on täynnä, se mitä nyt juhlitaan,
ja huomenna taas jatketaan,
uutta päälle puetaan.

Oliko se juhlan arvoinen, se viime vuosi,
toiko iloa ja onnea,
vaiko surua, elämän julmaa kosketusta.

Iloa tai surua, väliäkö sen,
olet matkannut lävitse vuosien (vuos'kymmenien),
eläen, iloiten, ehkä hammasta purren,

jatka matkaasi iloisin mielin
kannella elon pulleapurjeisen purren.

Onnea!

-harri

---

Katso matkaa mi takana

Katso matkaa mi takana,
siell' on iloja ja suruja,
myös ikimuistettavia ihania hetkiä ja juhlia,

Ja tänään on taas yksi,
saat kauniita sanoja ja kukkia.

Sinua ystävät muistaa kirkkain silmin,
kulkevat iloiten rinnalla,

laulavat kauniita lauluja,
antavat pikku suukkoja,
on punaisia poskia,
hymy iloisilla huulilla.

Olemme kanssasi onnellisia.

Onnea Sinulle, ………….. ,

Päivän Sankarille!

-harri

--- --- --- ---

18.11.2007
Keskustelua rajalla (siunaustilaisuuden runo)

Minä kiirehdin,
pelkäsin että myöhästyisin,
tulin korvat lepattaen läpi kaupungin,
Länsiväylää,
...perillä tyhjää,

vain arkkusi yksinäinen kirkon alttarin edessä,
en ollutkaan myöhässä, vaan tunnin edellä.

Mitäs nyt, minä ajattelin, ja tyhjää kirkkoa katselin.
Juttelen sinulle, keksin,
mitähän ajatuksia tuotkaan minulle:

Niin, se sama kysymys ensimmäisenä aina,
oletko sinäkin tässä, vaiko jossain kaukana.

Katseletko meitä,
minuakin tässä, kun sinulle juttelen,
vai kuljetko jo kaukaisia teitä.

Joku aattelee, sen tiedän, että kaikki oli tässä,
tässä näkyvässä elämässä,
olemme siis kukin vuorollaan tyhjyyteen häviämässä.

Minä en usko näin,
voi, kunpa voisin tässä jutellessa kysyä sinulta,
kun sen jo näet,
kerro totuus, miten päin.

Ja miten sinä voit nyt, sen myös tietää haluaisin,
oletko surullinen lähtösi jälkeen, vaiko onnekkain,
jäihän vajavuus tänne,
se mitä sinun kantavan näin.

Onko sinulla lie ikävä meitä,
tänne viel' kuleksimaan jääneitä,
ja sitooko ikävä sinua läheistesi sydämiin,
sinua muistaviin, kaipaaviin.

Voi miten mieluusti tuon kaiken kuulla tahtoisin,
siitä itsekin vahvistuisin,
siis siitä, että olet olemassa viel' jossain,
viimeiset muistosi vain tuossa... laatikossa.

Oishan se kiva jokin merkkikin saada,
että elät edelleen, nyt onnekkaana.

Vaan, voihan olla ettei ole lupaa,
rakentaa meille tulevaisuudesta varmaa tupaa.
Uskottava vain, että kaikki on hyvin,
niin kuin sinulla nyt,
kun maallinen tiesi on päättynyt.

...Oletkohan tässä lähellä ja kuulet minua nyt?

-harri

---

17.11.2007
Ihminen hiljainen ((siunaustilaisuuden runo))

Ihminen hiljainen,
mikä selittää menestyksen, menetyksen,
mikä selittää, ett' toinen saa mennä vuottensa loppuun saakka,
toiselle elämä yhtäkkiä suuri taakka,
mikä selittää sen, …elämän hiljaisen.

Sinua katselimme,........., seurasit meitä,
sinua kuuntelimme, kuljit hiljaisia teitä,

sana yllättävä keskellä yötä, pientä puhettakin,
ymmärsithän sen, eli rinnallas ihminen uskollisin.

Hän sinulle kaikkensa antoi ja toivoi,
loppuun asti toivoa jaksoi, sinua hellin käsin kantoi,
vielä toivottomuudenkin jälkeen jaksoi.

Nyt olet vapaa kehosi taakasta,
elämästäsi raskaasta.

Olihan siinä menoa,
kauneutta rinnalla rakkaan ihmisen,
oikean kaunokaisen.

Oli rankkaa työtä ja yrittämistä,
iloisissa seuroissa toisten viihdyttämistä.

Olit upea mies!
sen moni muistaa ja kertoa ties.

Laulu elämästä, sen arvoinenhan jokainen ihminen,
laulaa Veikko Lavi:

"Jokainen ihminen on laulun arvoinen,
jokainen elämä on tärkeä,
jokainen ihminen elää hetken sen,
jonka kohtalo on hälle määräävä."

Ihmeellinen määräys Sinulle,..........,
ihmettelitkö sitä itse,
emme hiljaisten ajatustesi kulkua tunne.

Meistä monet varmaan ihmettelimme elämäsi tietä ja tarkoitusta,
ilman jäämme vastausta,

vaan jos kenellä luottamus ja usko suurempaan,
tai johonkin elämän suureen suunnitelmaan,
hän salaisesti, huomaamattaan, saattaa aavistaa,
kannoit osasi kokonaisuuden, nyt sait matkaasi jatkaa.

Yks' tehtävä vain, yks' tarkoitus lie,
vaikk' elämän loppuosa ikuinen arvoitus,
ja jatko, minne se sinua nyt vie.

Kun kohtasi katseesi toisen katse,
…kuinka avuton onkaan ihminen rinnalla toisen avuttoman,
…kuinka herkkä onkaan ihminen, herkkä ja niin hauras,

kuinka arvaamaton on elo tää,
kuinka vähän meistä lopulta jäljelle jää,

ja kysymys suuri,
mikä loppujen lopuksi on elämässä tärkeää,
kulkea rinnalla toisen, ja yrittää ymmärtää.

-harri

---

12.11.2007
Nuori mieli

Vaikk' vuosia ois
elämä vienyt mennessään pois,
on mieli matkalla,
kesäisellä lomalla,

muistelee,
onnellisia hetkiä tavoittaa:

kaukainen ranta,
lämmin santa jalkojen alla,
vaahtoavat lempeät laineet,
suolan maku iholla,
...muistathan.

Onnea!

-harri

---

16.10.2007
Nimipäivän arvo

Tämä aamu on tärkeä,
aamu on laulun,

nimipäivä ihmisen,
yhden elämän taulun.

Ihmiset maailmassa kuin tauluja vain,
yhdellä kuvalla kuvata sain,
täss' on hän, ja nimensä alla,
mitä kaikkea teki,
miss' eli kaikkialla.

Yksi kuva vain, sen takana kaikki,
yksi nimi vain, siin' ihminen kaikki.

Ei nimi turha ihmisen,
siit' tunnistaa maisen enkelen,
ellei ois nimeä, kuinka tietäisin,
muotonsa, kasvonsa, kuvaisin,

kuinka piirtäisin hänet maailman kirjoihin suuriin,
kuinka jatkaisin tietään alkujuuriin.

Nimestä ihminen ihmisen tunnistaa,
nimi kertoo ja kuvaa:

tämä on hän, tämä Sirkka,
tänään nimensä päivänä.

Juhlan arvo on suurempi,
onhan nimenkin arvo viel' suurempi,
…ja ymmärrys nyt uudempi.

Onnea!

-harri

---

Koskettamisiin

Sinä kättäsikö kädellein,
silmiäsi silmillein,
nuuhkua nuuhkullein,
ihoasiko ihollein.

Sitäkö sinä tarkoitit,
kun toivoit illalle: koskettamisiin.

-harri

---

05.10.2007
Ai, viel' lisää voimaako käsillein (Reikistä)

Sä tahdotko tyttönen mun käsieni lempeään suojaan,
miss' virtaavat voimat viel' tuntemattomat,
miss' maisemat ennen näkemättömät,

miss' kulkevat menneitten polvien saatot ja taiat,
mysteerit ratkomattomat.

Sitä voimaako kaipaat tyttösein,
hellien käsieni kasvavan sinne,
miss' kaukainen ranta niin kaukana käy,
ei ihmissilmää ees siellä näy,

sinnekö lentää tahdot tuon voiman kanssa,
olla matkalla jonnekin, miss'ei aikaa oo lain,
kulkea väristen rinnallain.

Sinnekö, lintuni pien,
sinnekö etsii sun sielusi tie,
kummuille kultaisille,
merille merettömille tyynen maan,
miss' ihminen mennyttä, tulevaa, tavoittaa.

-runoilijan alku

---

02.10.2007
Voisiko elämä kulkea näin

Sain sinut sanattomaksi sanoillani, kirjoitit,
niillä kosketin,
jotain sisälläsi tavoitin.

Onnistuinko kuulevilla korvillani,
ajatukseni kuluilla,
sormieni herkillä painalluksilla,
tavoittaa sisäisesi tarpeen,
jonka sanoissani kuulen.

Kulkisiko elämä näin,
toiselle sanoja antaen,
toiselle välittäen,
niillä sisäistä koskettaen,
hoitaen,
…kulkisiko elämä näin.

Olisiko kokonaisuuden suuruus myös näin pieni,
löytäisi ihminen ihmisen,
sanoilla saaduilla koskettaen.

Näkikö joku, sinä tarvitsit ne,
kaipauksesi sisäinen tunne
välittyi minulle,
minulta kuin salaisesti sinulle.

Voisiko elämä kulkea näin,
…voisiko elämä kulkea näin,

ett' vastauksen toiselle
kuin salaisesti näin.

-harri

---

01.10.2007
Kyynel, voima herkkyyden

Ystäväni, olet oikeassa,
jos elo vain pelkkää iloa ois,
olis tunne pian sanoista pois.

Kyynel on voima herkkyyden,
kosketuksen hellän lämpöisen.

Siks' kiitettävä lie murheesta,
jo aamusta matkassa kulkevasta,
päivällä itsestään muistuttavasta,
illalla uneen mukaan tulevasta.

Ei, ei... ei uneen mukaan tulevasta,
unessa nautin muusta,
unten valtakunnasta.

Hurjia nekin monesti,
sotia, murhia ja tappeluita,
pelkoja, ahdistuksia.

Ja kun aamulla unestani herään,
huokaan, …en ajattele niiden perään,

ja murheeni tää maallinen,
onkin niin pieni, vain hetkellinen.

Mursiko murhe päiväinen,
rikkoiko sisäistä maailma unien,
pehmensikö sanojen esiin tulla,
...voi millainen kasvattaja minulla,

totinen, vaan niin armahtava,
vain hyvää tahtova, ma toivon,
...ett' joskus saisin vaivastani voiton.

-harri

---

01.10.2007
Pieneksi vai suureksi

Kiitos ystäväni.

Kiitän sanoistasi minua kantavista,
voimaa aamuuni antavista,
...kun mietin taas kerran, miksi tulla suurena,

tullako sanojen kautta pieneksi,
vai jonkin maallisen kautta suureksi.

Vaikea valinta,
vaan miss' sydän on onnellinen, siin' ihminen onnellinen on,
älköön olko tekemisissään onneton.

Vaikka painais arki, mutt' sydän onnessa kuitenkin,
pienen painolastin kanssa elo lie onnellisin.

-harri

---

28.09.2007
Sanoit, runot ovat kauniita

...niin, kultaseni,

vaan minun voimani myös,
tässä runojen työss',
kulkee seassa sanojen,
iloisten ja ahdistavien,

minun voimani,
herkkä luonteeni,
sisäiset toiveeni ja unelmani,
ne kaikki on sisällä siel',
kuin ilmojen tiell'.

Ei ihme jos voimani ehtyvät,
jos väsynyt mieleni maahan painuu,
onhan viikkoon mahtunut sanoja,
voimia mukaansa riipiviä ajatuksia.

Vaan sanoihan yksi viisaskin,
kun runoilija on voimattomin,
silloin on auki mysteerin taivas,
aukeaa portti sisälle käydä,
ihmeellisiä asioita heikon kuulla ja nähdä.

-heikko

---

17.09.2007
Syntymäpäivänä

Oi suloinen, sinä katselet minua,
anna minun hellästi silittää sinua,

kosketella, tuntea, lämpösi sun,
oi, oisitpa ikuisesti mun…

Ei helkkari!… eihän se tämä runo ollutkaan,
tämähän on toiselle,
yhdelle toiselle ihanalle…

Tuon runon kirjasin seinää vasten,
Kaisaniemenkadulla aamusateessa,
pikku piruiluksi vain,
kuin, …oi, oisitpa omanain.

Sillä aloitin,
vahingoksi väitin,

sitten vasta runoni kaivoin, min sinulle tein,
matkalle kukkien vuosiin kuulijani vein.

-

Onnea ystävälle

Vuodet kuin kukkasia, arjessa vaihtuvia,
uuden puhjetessa muistoihin haihtuvia.

Yks' kukka mi vastaani saapui,
ilahdutti silmää, menneeseen maatui,

toinen kaunis kuin tarhan ruusu,
kanssaan ei elosta mitään puutu.

On kukkia maailma täynnä,
jokainen vuosi on uusi,

vastaan tuo yllätyksiä,
joku jo kaukaa tervehdyksen huusi.

Vuosi jäi taa, oliko se kaunis,
kukkanen kuihtui, oliko tuoksuva,

edessä uusi, vielä niin hauras,
onko kiireesti juokseva.

Tämä hetki on taite vuosien,
vaihtuu muoto kukkasen,

mi taakse jäi, ei koskaan palaa,
uuden edessä ystävät sinua hellästi halaa.

-harri

---

10.09.2007
Nimipäivänä

Onnentoivotus

Mitä näillä sanoillani teen,
heitänkö lie kulman roskikseen…

Nimipäivärunon kirjoitin,
tuliko lie viesti kitkerin,

en kyllä lähettää uskalla,
toivoton vain… Paljon Onnea.

-

Viettää päivää aurinkoista,
sankari vyötetty valjain,

kirmaa ees, kirmaa taa,
taistelee päin paljain.

On vapaus tuolla, ja saalis sen,
katselee hetkin niin kaihoten,

sylin täyttää taakka hirmuinen,
kuin Troijan hevonen.

-harri

Voi hitsi minua!

Nooh, tämän lähetin:

Moi ....

Onnea nimipäiväsi johdosta.

Ole onnellinen tänään,
ole viisas huomenna,

toivon ettei mikään ois
elämäsi huolena,
...ettet...(kuolis nuorena).

Niin, Onnea!

-harri

Tuon suluissa jätin pois. ... voi hitsi minua edelleen!

---

Yllättävä ystävä

Sinut yllättäen kohtasin, sattumako vain,
sai tiemme hetkeksi rinnakkain.

Sinut netistä löysin, oi kuinka olet upea,
paljon enemmän kuin tavatessa ymmärsin,
sinua juuri ajattelin, ...tavata tahtoisin.

Vaan miten lie,
minua niin voimallisesti vie tämä sanojen tie.

Muutakin haluaisin, vaan miten on,
oliko tapaamisemme vain tarpeeton,

vai ohjasiko jokin suurempi minua,
kun niin iloiten lähestyin sinua.

-harri

---

06.09.2007
Yksi ainut elämä

Sanoit kuin huomaamattasi,
-meillä on tämä yksi ja ainut elämä,
pitää tehdä sitä mistä pitää.

Kuinka oikeassa oletkaan,
elämästä tulisi nauttia,
annetusta lahjasta.

Iloiten kulkea päivänsä uudet,
nähdä ruusuiset tulevaisuudet.

Jos olet onneton päiväsi töissä,
elät elämääsi kuin kireissä vöissä,
et iloissa,
et elämän nautinnoissa.

Murhe mielesi ja kehosi kyyristää
ilta, ei yö, anna sisimmälle rauhaa,
…elämä painaa.

Olet pian murheen vainaa.

Nauttia siinä missä kulloinkin on,
tehdä tekoja joissa mieli elää,
iloinen laulu huulilta nauravilta helää.

Sielusi keveä, ryhtisi suora,
katseesi kirkas, luottava,
tulevaisuuteen naurava.

Se sinulle voimia lisää,
ei pelko matkaasi ehdi,

iltasi ilossa, yösi rauhassa,
aamulla hymyilevä mieli,
…suussa onnellinen kieli.

-harri

---

04.09.2007
Tulevien maalari

Sinä maalasit minulle tulevia,
piirtelit käyriä, lukemia,
minua tulevaisuudessa kantavia,

vaan mitä arvoksi unelman,
tänään viel' arvottoman.

What's your number,
what's on my mind,
kysymykset luonasi vastaani sain.

On minulla vain sanoja matkassain,
niistä tulevan turvaa luotasi lähdettyä jo torilla hain.

Lähteissä kuvasin aamua,
kun kuljin Sörnäisten rantaa
putosi eteeni lokin pieni untuva.

Hahmotin sanojani herkkiä,
hymyilitkö lie tätä lievästi hullua.

Lokki oli niin suuri ja valkoinen,
olisitpa nähnyt sen,

…oi, oisinpa kuin se, vapaana lentäen.

-harri

---

04.09.2007
Minä ymmärrän huolesi ystäväin

Minä ymmärrän huolesi ystäväin,
vuorta kulkea vois toisin,

kulkea kuin kulkevat useimmat,
…voi kunpa tehdä niin voisin.

Minun vuoreni toinen kuin toisilla,
kuljen sisäisillä unelmilla,
kauas kantavilla ajatuksilla,
arvoilla erilaisilla.

Minä ymmärrän huolesi, ystäväin,
soisit, ett' vuorta kulkisin toisin,

kulkisin kuin kulkevat useimmat,
…voi kunpa tehdä niin voisin.

Minun vuoreni unelman vuori on,
itsellein viel' tuntematon,
aamulla nousen ja katselen,
päivän matkaa aivoittelen.

Kerran vielä, ma toivon,
kerran vielä ma kunnian saan,
kun matkasin outoja teitä.

Kerran vielä, ma toivon,
kerran vielä ma kiitoksen saan,
kun taistelin, en unelmaa pois heitä.

Oi, näkisitpä kuinka onnessain,
kuink' onnessain sanoja piirrän.

Oi, näkisitpä kuinka onnessain,
kuink' onnessain tulevan huolia siirrän.

-yksinäinen vuorella kulkija

---

04.09.2007
Pieni voi olla suuren alku

Elämässä pieni ain,
voi olla suuren alku.

Moni tiekin alkujaan,
ollut vain kinttupolku.

Pienen pieni viestikin,
ja kirje suljettu murheen sydämin,
ne alkuja raottaa,
pakottaa katsomaan.

Siell' on ikkunat,
ikkunat tulevaan,

toisessa paistaa aurinko,
toisessa myrskyää,

aurinko kyyneltä kuivattaa,
hellästi rakastaa.

-harri

---

04.09.2007
Ole rohkealla mielellä

Yks päivä on suruinen,
toinen jo ilon tuottaa.

Toinen kun jo onnea toi,
toinen murhetta juottaa.

Näin kulkevat päivät ihmisen,
näin kulkee tie kasvun ja kehityksen.

Kasvua kaikki kaikessa aina,
ilossa, ja surussa raskaassa.

-harri

---

31.08.2007
Yksinäinen aamuhetki

Aamuhetki kaunis, kesä syksyksi vaihtuu,
mennyt ihana muistoihin kuihtuu.

Aamun yksinäinen,
ajatus viel' hajanainen,

kuva kauniin aamun,

... muistoissa saavun eteesi sun,
et ole luonani mun.

Huokauksen kuulin,
kahvinkeittimen vaiko oman sisäisen,

sanoin nimesi kaipaavin huulin,
äänesi jostain kuulin,
sinua muistoissa katselen.

-aamun ajattelija

---