Kesällä 2009
Koalan kaa

harri: Noh, miikäs nyt koala… huomenta

 
koala: mmmrrr !

h: No heei, mikäs sulla nyt?
koala: mrrr…sä unohdit mut
h: Miten niin, unohdin?
-Autoon… kahdeks päiväks
h: Aaai, sitäkös sinä nyt siinä…
-Sitä!
h: Noo, äläs nyt siitä, …ja olihan sulla hyvä siinä takaikkunalla, lämmintäkin…

 
-Ei ollu… hyvä, ...eikä lämmin.

h: Nojuu, oli noita tavaroita tullessa niin paljon etten sitten huo…
-Nii'et…huomannu mua… justiin. On siinä mulla kans kaveri.
h: Noheei, hainhan minä sinut heti kun muis…
-Nii, vasta eile, EILE! Ja sit sä meinasit unohtaa mut jo kotiin.
h: Mitä? Enhän.
-Meinasit meinasit meinaSIT…!
h: Niin mutta, minä otin sinut vain viimeisten tavaroiden joukossa…
-Just'nii, VIImesten tavaroiden… ja mä kiljuin jo kurkku suorana ett* OTA MUT OTA MUT!
h: Ja sitten minä otin.
-Nii otit, ….onneksi.
h: Noni, mikäs siinä nyt sitten noin jurppii?
-Mut mä pelästyin ett'sä…
h: Enhän minä nyt sinua, mun parasta kaveria lomalta unohda.

-Niin mutta musta kyllä tuntu että sä olit ihan vähällä unohtaa mut ..siks mä kiljuin
h: No nythän me ollaan täällä, eiks kakki ole ihan hyvin. Ollaan lomalla ja ihan kahdestaan - aattele.
-Niin ollaan… Hei, saaksmä tulla istumaan siihen sun vierees?

 
h: Jaa, juu, tule vaan.. mutta et sitten ala paineleen näitä nappuloita.

 
-E

-Nonni, eiks olekin kivaa, koala. Kahden pojan tässä lomalla ollaan, mökissä kaikessa rauhassa
-Nii, ja ulkona sataa, ja on kylmä, ja..
-Ei se haittaa.
-Ei ni, ja sulla on enemmän aikaa mulle
-Ainahan minulla on sinulle aikaa.
-Eikä-O! Oikeastaan sullon hirveen harvoin mulle aikaa.
-Eee… mutta nyt on taas.
-Taas?
-Niin no, nyt on. Kuules koala, mitäs me nyt sitten puuhattais?

-Mitäs me silloin viimeks, muistaksä… tai et sä tietenkään enää muista, siit on niin pitkä..
-Äläs nyt, kyllä minä muistan, silloin aamulla, viime keralla kun…
-Edellisellä, …tai oikeesti sitä edellisellä… sillo sulla oli aikaa mulle… vähä.
-Onkos siitä niin kauan? Eei kaai:
-O!

-Muistellaas sitä hetki…
-Se oli se sun tuoksujuttus, …sun "runoilijan tuoksus".
-Ai juu, niin olikin. Minullahan on tallessa se, katsotaas se, jooko.
-Joo (hiljainen huokaus)

-Käs tässä, minäpäs luenkin sen samalla::

-Onpa mukavan hiljainen aamu. Voisinkin kirjoittaa vaikka, hmmm… Runoilijan Tuoksusta…

 
-Tuoksu, just joo! (huokaa koala yläpetiltä)

-Ai, heei koala, huomenta. Sinäkin heräsit.
-Joo, sä naputit taas… ja herätit mut.
-Ai, anteeksi, oli niin kiva hetki täss…
-Mitä sä kirjotit?
-Ajattelin kirjoittaa vähän runoilijasta, ja Runoilijan Tuoksusta.

-?
-No, mikäs nyt, koala?
-Noh, tuoksu… runoilijan tuoksu!
-Mikäs siinä sitten on ihmeellistä?
-Haju!
-Äläs nyt, kuule, … se on semmoinen, niin kuin, kielikuva.
-Haju… haju se on!

-Taisit nousta kuule vähän väärällä jalalla…
-En noussu! Ja voisitkos avata tuon oven.
-Jaa, voin kyllä, miksi sinä sitä?
-No ett' toi sun "tuoksus" pääsis tonne pihalle tästä pienestä mökistä.
-Äläs nyt, kuule… Mikä sinua nyt oikein painaa, mun pikku kaveria.
-Älä yritä!
-Eikun ihan totta, mikä sinulla on?

-(hiljaista)
- No, sano nyt… mikä sinua painaa?
-No, kun tällä sun unelmas vuorella sä oot unohtanu kokonaan mut,…ja meidät kaikki … sun kaveris

   

-Een kait?
-Olet olet OLET! Kato nyt, tässä me tarvotaan tätä helkkarin rinnettä sun perässäs, ja sä et ees huomaa meitä … enää.
-Olenpas huo…
-Etpäs oo!

-Olen olen, katsos, olen juuri ajatellut kirjoittaa teistä kaikista matkakertomusta… kun me kiivetään tätä unelman vuorta ja nautitaan kaikesta … ja katsellaan sen kauniita maisemia ja…
-Rämmitään!
-Kiivetään… ja katso nyt miten kaunist…
-Eikä me mitään nautita. Sä ehkä nautit, mut ei ME.
-Noo, äläs nyt… lopussa kiitos seisoo.
-Mtäh?

-Jaa, ei mitään… Onhan tässä ollut vähän ryteikköjäkin, mutta aina on selvitty niiden läpi. Vai mitä? Ja onhan välillä paistanut aur…
-Joo, kato nyt meidän turkkeja… ihan täys kaikkee moskaa… sun unelmas vuoren roskaa!
-Aaai, no tuus tänne, minä vähän putsailen. Kiipeepäs tänne mun syliin.

-hmmm
-No, miltäs maailma näyttää?
-Hmmm… ja sä et enää silitä mua koskaan…
-Silitä? … äläs nyt, ..silitänpäs, nytkin taas.
-Niin mutt'et ennen TÄTÄ! …pitkään aikaan.
-No, olenhan minä aina välillä.
-Nii, hipassu!
-Noo, on ollut vähän kiirettäkin ja…
-Näköjään.

-Mutta kuule, koala, aletaankos yhdessä kirjoittaa sitä matkakertomusta… sinusta, ja teistä kaikista..
-Millasta?
-Noo, miltä sinusta tuntuu tämä matka, kiipeäminen tänne…
-Rämpimine!
- … niin, ja mitä sinä olet nähnyt ja kokenut ja…
-Kauheesti roskaa…ja käpyjä..ja kaikkia pikku elukoita ja…
-Niin mutta, jotain kivoja kokemuksia..
-Kivoja?
-Niin no, kait sitä nyt jotain kiv…

-Kerrotaankos se viimeöinenki?
-Viimeöinen? Mikä viimeöinen?
-No se, ku sä ryskäsit tuolla yläpetillä sen sun tanssityttös kaa… nii… ettei me saatu ees nukuttua.
-Ei! Siitä me ei kirjoiteta.
-No mistäs sitte?
-Keksitään yhdessä jotain kivaa…
-Kivaa? No, mistäs me sitten alotettas?

-Niin, mistä, ...sano sinä.
-MUSTA!
-(huokaus) …no niin tietysti, susta..
-Mitä sä sanoit. mäen kuullu.
-Sanoin vaan jotta totta kai me aloitetaan sinusta.
-Noni, mitäs sitte?

-Hei mutta katsos, koala, pieni vaalea sulkanen. Mitähän sillä ois viestiä meille?

 
-Nonni, se sitte taas niistä tarinoista.

-Mitä sanoit?
-Sun sulkatarinoitas, …sä hourit taas.
-Enkä… sillä on ihan selvästi asiaa, kun on rämpinyt itsensä tänne mökin lattialle.
-Joo, onneksi sekin on saanu rämpiä…
-Mitä sanoit, koala, en kuullut?

-Mä sanoin että voi raukkaa kun on saanut rämpiä (koala katselee silmillään ylös kattoon ja vähän pyörittää päätään)
-Nii'in , voi raukkaa.
-Höh…nii just, voi raukkaa.

-Vai, onkohan se irronnut sinusta?
-NO EEI-O! EI MULLA OO SULKIA!
-No ei ei, leikkiähän minä vain. Kuunnellaas ensin tuo sulan sanoma, jooko?
-(huokaus) joojoo, värises ny raukka. Iha himmee…oikee runoilijan haju.
-Mitä sanoit, sä puhut niin hiljaa, koala?

-Sanoin jotta, täss' sun kanssans jännittäessä menee ihan kohta taju.
-Jaa, juu, tää onkin aika jännittävää… No, sulkanen, sulkani pienoinen, minkä toit sa viestin sen?
-(huokaus) Anna mun kaikki kestää…

Sulkanen:
Katso minua,
olen vaalea, kaunoinen,
tai olin, sitt' taistelin,
läpi ankean ajan tään,
ihmisten hädän ja pelon nään.

koala: Just joo…
-Älä häiritse, koala.

Onhan tämä kovaa aikaa,
se monia koettelee,
kun kovalla kädellä lyö,
ja elämää muuttelee.

koala: Hohhoijaa… ei mua ainakaan…
-Hiljaa nyt, koala, kuuntele…

Mutta kuten huomaat värini mun,
se valkea edelleen on,
vaikka muotoni kuin muodoton.

Väri säilyy ihmisen,
vahvistuu usko ja toivo,
ja jälkeen tään koetuksen,
muutoksen myllerryksen,
koittaa aika ihana uus,
valoisampi tulevaisuus,
miss' voima on suurempi,
elo monella muuttunut uuteen,
sydämen kaipuuseen.

Paikkansa löytävät,
kasvaa tuhkasta uusi aika,
mennyt oli kuin muuttava taika.

koala: Että justiin…
-Koala! Ole nyt kunnolla! Kiitos sulkanen, toit sanan ja paremman tulevan lupauksen.

koala: Hohhoijaa…. aits! älä nypi mua!
-Nypinpäs. Ja kohta sun kaikki sulkas mä nypin.
-EI MULLA OO SULKIAA!
-Kohta on… tai siis, ei ookkaan…kohta.

-Heei... älä nyt masennu pikkuinen... leikkiähän minä vain.

---

kesällä 2008
Koalan kovat kesäkokemukset

Harri: Laitettaisko joku tällainen siihen sen kannon päähän?

     Tanssityttö: Laitetaan siihen koala!

H: Joo, tehdään siitä koala, tikku pyllystä ja propelli nenään. Hulmuava viitta siiveksi taakse…
Mitäs sanot, koala?

koala: (huokaus)
H: Mitäs huokailet, mun pikku ystäväin?
k: Niin, sitä vaan… ett' sä oot ollut kuukausikaupalla ihan hiljaa mulle, ja sitte sä tuut yhtäkkiä tollasen asian kanssa jutteleen.
H: Niinno, minä ajattelin, ett' se ois kiva.
k: Niin just, tosi kiva.

    

H: Ai, tykkääksäkin!
k: No E! Pannaan siihen sun kuvas, "tikku pyllyyn ja proppeli nenään, ja taakse hulmuava r...r..runoilijan viitta ja…"
H: No ei se käy, enkä minä voi. Ja se on kyllä propeli, ei propp..
k: Mutta mä voisin muka, niinkö?

H: No, niin,…minä aattelin.
k:  Niin, sä aattelit. Et ois aatellu. Oisit jotain muuta… näitten pitkien hiljaisten kuukausien jälkeen…
H: Heei, …mikä sulle tuli. Onks toi kyynel tuossa sun silmän alla.
k:  Ei! Ei-O! Ei koalat kyynelehdi. Pönttö

H: Mitä? Mikä?
k:  Sanoin vaan että se on joku roskapötkö vaan.
H: Aha, se näytti kyllä ihan..
k:  Eikä näyttäny!
H: No ei ei… ei näyttäny ei. Mikähän sitä oikein vaivaa…
k:  Soot ihan hölmö.
H: Jee, se tykkäs, ...kuuliksä tanssityttö!

Tanssityttö: Joo, tehdään sille puukoalalle sellainen pieni maja siihen kannon päähän. Pitsiverhot ja ikkunat ja huonekalut, mutt' ei propellia nenään, jossei se sit makaa katolla niin kuin Tenavien Ressu ja leiki tuuliviiriä.

H: Kuulitsä koala, mitä tanssityttö sano?
k: Maja…ja pitsiverhot…katolla ku joku ressu. Ja sit mä olisin joku tuuliviiri. Yäk… en ikinä! Kuuliksä, en ikinä!  Hölmöjä molemmat!

Tanssityttö: Niin mut oikeasti, se vois olla makee. Sellainen pikku mökki ja koala katolla selällään ropeli nenällä. Just sillai kuin Ressu. Onks koala taas piristynyt?

H: Ei, se masentu jotenkin heti uudelleen. Mut se propeli vois olla sen varpaitten välissä..
k: Varpaitten…, just joo. Oisit ollut vaan hiljaa edelleen, etkä sotkis mua noihin sun juttuihis.

Tanssityttö: Tai, jos se makais mahallaan ja se pro… ois siinä hännän nypykän päällä.

H: Joo! Kuulitsä, koala, pannaan se propeli sun häntääs. Tanssityttö ehdotti.
k:  Sano sille, ett panee sen vaan ittelleen vaikk'…vaikk'… no vaikk'… omaan pyllyynsä.
H: Toi koala on vähän tosikko. Toteutetaan jotenkin. Ehkä toi koalakin viel' innostuu.
k:  Ei innostu, ei innostu… KUULIKSÄ! EN INNOTU…EN EN….EN !

H: Niin, ja propeli nenään. Koala on ihan innoissaan..
k:  Hölmö hölmö.. en varmana ala sellaseks!
H: No, et sinä tietenkään, vaan tehtäis puusta, tai siis minä tekisin. Puinen koala.
k:  Ai että puinen koala? Hölmö hölmö hölmö!

--- 

Koti-ikävää

Täältä kotiin lie jo pian tultava,
kun kaikessa näen vain rakkaan kuvia,
oksissa ja puiden palasissa,
suloisia päiväunelmia.

Tää sinulta viimeksi halkomatta jäi,
tahallasiko tarkoitit,
sillä nyt itsestäsi muistutit,

vai, sattumako vain sen silmistäsi poisti,
se sama sattuma,
mi elämässäni niin usein käy vieraana.

Täss' tuli touhutessa taas kulta mieleen
..ja tästä varsinnii tuli mieleen se upea,
jota muistuttaa tää kuvana

    

Ja nythän löytyi jo sekin,
mikä kannon päälle sen kaadetun koivun,

kukkanen kaunein,
muistuttaa minkä äärelle,
miss' elo ihana,
min jälkeen olo raukein.

koala: Nonni… siin se on taas touhussaan.

Harri: Ai, katos, koala, sinäkin tulit välillä mökistä ulos.
k:  Joo, tulin… oikein kattomaan, ett' mitä sä täällä taas touhuat.
H: Nooo, minä vain vähän lei…
k: Just juu, kato vaan ettet taas loukkaa selkääs, tai jotain muuta, niinku viimeks, ku veistelit tota toista patsasta

H: Ai niin, tuota pikku veitikkaa, joka vähän näyt…
k:  Niin näytti, vähän, ja selkääs siitä jo sait, kivun meinaan.
H: Noo, se oli vain sellainen sattuma mä luu…
k:  Mikä sattuma, puu kosti ja se oli sulle ihan oikein.

H: Miten niin, oikein?
k: Kun menit sen kaataan.
H: Niin, mutku..
k: Ja siks' kanss' ku suunnittelit siihen kannon päälle mun kuvaa, muistatkos, ..."siihen vaan koala makaamaan ja proppeli nenään"
H: Se on propeli.

k:  PROPPELI! se on, …ja se mun nenään.
H: Noo, enhän minä nyt tosissani, leikillänihän minä vain..
k:  nii-just, leikilläs, …ja se tanssityttökin vielä sun leikkiäs oikein säesti.
H: No, se oli siitäkin hyvä idea.
k:  Niin näky olevan, …oikein tosi hyvä.
H: No, en minä sitä nyt kuitenkaan…
k:  Se on hyvä, mutt' on sulla villitykset, ensin toi sun "omas", ja sitten tää viimeisin…

H: No, heh..leikkiähän tää kaik…
k: Sinä ja sun leikkis. Sä taidat olla ollu jo liian pitkään täällä mökillä yksinäs.
H: Niin, ...onhan tässä mennyt aikaa. Tuo selkäkipukin suunnitelmat sotki.
k: Niin sotki. Lähtisit jo kotiin täältä, normaaliin elämääs.
H: Ai normaaliin… niinkö ajattelet.

k:  Joo, ja loppus noi sun hullutukseski sitte.
H: Jaa, ei hassumpi ajatus. Voishan siellä kotona taas tehdä jotain muuta, tavata sen tanssitytön ja vähän…
k: Just-joo, …ja vähä…
H: Tanssia.
k: Niin, …tanssia. Mihin mä sut oikein lähettäisin noitten sun kotkotustes kanssa.

H: Miten niin, "kotkotusten", se on ihan normaalia elämää.
k:  Joo joo, niin on, niin on, … alahan jo sitt paikkailla.
H: Juu, …tuutkos sinä mukaan?
k: Ai, tuuksmä mukaan? Ai luuliksä että mä jäisin tänne yksinäni, …tai noitten sun muitten mökki-hörhöjes kanssa.

H: Nih
k:  Älä luulekkaan… ja mikähän sun päähäs on tullu ku noita on tossa taas lisää.
H: Ne on sulle…kavereita.
k: Vai mulle! ..kavereita. Ooksmä pyytäny kavereita? Sun kanssashan mä vain olla tahtoisin…sun…sun… SUN! Mutt' ku sä aina unohdat mun…mun… MUN!

H: Katohan, …hienoa koala, sehän oli ihan runo!
k: Just niin… taas se muutti puheenaihetta, mokomaki "runoilija".
H: Mitä sanoit?
k: Niin, että alahan nyt puuhata sitä kotiin lähtöä.
H: Juu juu. Oli sinulla sitten hyvä ajatus, että lähdetään kotiin täältä.

k:  (huokaus)   Niin oli. Mä tunnen sut, ja sun tapas.
H: Mitä sanoit?
k:  Niin että, muista ottaa ne tanssivehkees mukaan, …ja sulje noi housusi hakas.
H: Ai, katsos vaan…heh, kiitti koala.

k:  (huokaus)  Miten se tulis toimeen ilman mua?
H: Mitä sanoit?
k:  Niin että, kohta sä pääset taas sen sun kultas luo.
H: Jaa juu, niin… sinä sitten ajattelet aina kaikkea.
k:  (huokaus)  Nii'i, tietäsitpä vaan mitä kaikkea.

H: Hei koala, tuli vielä yks' runo, kuulehan:
k:  Nooh…(huokaus)
H: Juu, se menee näin… kuulehan…

Sinä saavuit,
heti selkäsi käänsit,
itsesi lempiasentoosi väänsit,

polvesi koukistit,
pyllysi ojensit minun viereesi tulla,
siin' olikin ihana osa mulla, …ja sulla.

k:  PAKKAA JO!  Voi taivas… ja ton kanssa mun pitää elää.
H: Mitä sanoit. Pidiksä mun pikarunosta?
k: Torvi!
H: Mitä? Kehuiksä, en kuullut.
k:  Mä sanoin että korni!
H: Mitä se on?
k:  (huokaus)   Emmä tiä, joskus oon kuullu semmosen sanan, aattelin että sopis tähän.
H: Korni korni korni…?
k: PAKKAA JO!

Minulla oli suunnitelmia,
ne muuttuivat,
tuli uudet, elämä vei,
järjesteli uudet tiet,
minkäs teit.

Suunnitelma muuttui,
muuttui muuttunut,
ihana loma,
ei mitään puuttunut,

vaikk' hetkin olin suuttunut,
kun suunnitelma ei toteutunut,
toteutuikin paremmin, ma luulen…

"Ole kiitollinen", sanat sisälläni kuulen,
kasvoillani nähdä voi hymyhuulen.

koala: (huokaus)   PAKKAATSÄ OLLENKAAN! Mitä sä siellä vielä hourit?
Harri: Juu juu, tullaan tullaan, älä nyt hermostu, mulle vaan tuli vielä yks runo joka…
k:  Aiku kiva…mokomaki….runoilija.
H: Mtäh? Sanoitko jotain, koala?
k:  Emmä mitään sanonu… jatka jatka!

---

31.12.2007
Koala uuden vuoden tunnelmissa

Koala: No just nii!
Harri: No mikäs nyt? Eikös tämä ole hyvä juttu?
k: Vai hyvä! Kato nyt itte miltä mä näytän.
H: Ihan hyvältä…mun mielestä.
k: Niin sun..

H: No kuule nyt koala, on uusi vuosi, silloin juhlitaan, pidetään hauskaa ja…
k: Ja mulla on nyt sun mielestäs hauskaa, vai…
H: No, minusta sinä olet ihan hauskan näköinen, naamari ja kaikk…

k: Joo, naamari, …ja toinen silmä jopa näkyy… tosi hauskaa.
H: Joo joo, koala, mutta joku voi vaikka tykätä sinusta nyt.
k: Ai nyt vai, tällasenäkö,… ei varmana. Että sulla on otsaa…

H: Mitä niin, otsaa…
k: No sitä vaan, että sä et oo moneen kuukauteen tehny mun kanssa mitään, ja sitte sä keksit tämmösen.
H: Mutta, eikös se ole ihan kiva juttu. Katso nyt tätä kuvaa, sinä olet siinä niin upeasti juhlahumuisen näköinen
k: Joo, todella, oikeen ilosen näkönen, niinkö…

H: Niin-no, eihän sinusta nyt paljon näy, mutta… näkyyhään toi silmä, sun aina iloinen silmä.
k. Paa itte tää kauhee nokka päähäs, ja katotaan sitten miten hauskaa tää on…heh heh.
H: Juu, minä harkitsenkin sitä, illan tansseihin vaikka.
k: Joo, laitakki tää naamalles, oisit kerran upee sinäkin. Vaikka… ei toi sun nenäs tään naamarin kanssa suuresti muuttuis, samanlainen koukkunokka..

H: No no, koala, äläs nyt, ei minun nenässä ole…
k: No joo, ei se nyt ihan noin iso… mutta kuitenki, tää on ihan hirvee…
H: No juu, otetaan se pois…
k: Ja tota kuvaa et sitte pane mihinkään vettiin..
H: Nettiin, se on nettiin….
k: Niin, sinne, … sinne sitä et sitte laita.
H: En een, en laita en.

--- 

13.11.2007
Rakas esine

Minä kerron teille tarinan, on minulla ystävä. Pieni koala-karhu, kulkenut jo kauan seurana. Sen työkaverilta ostin kerran halvalla, myi pois lastensa leluja. Vitosen maksoin. "Kymppi, kymppi se oli", korjaa koala aina. Ei halua olla vain vitosen. En ymmärrä miksi, vaan kuka nyt koalan ajatuksia osaisi.

Vaikka, kyllä minä jo olen oppinut sen metkuille ja ajatuksille, onhan tässä kuljettu yksissä jo kymmenkunta vuotta. Lapsille kerrottu tarinat ja sadut. Koala aina sai kuunnella pienten koululaisten huolet. Minulle eivät kertoneet, koalalle kyllä. Silmiin killittivät pikku kuuntelijaa ja kaiken kertoivat kuin luotetulle konsanaan. Ihmeellinen on lasten maailma, niin kuin on tuon koalankin. Kait aika lähellä ovat toisiaan.

Niin, tämän koalan kanssa on nyt kaksin eletty, kun perhe etäälle lensi. Lapset lähti, koala jäi. Illat hiljenivät ja tarinat loppuivat.

Koalasta piti kuuluisakin tehdä, sitä vanhemman pojan kanssa suunnittelimme. Tehdä siitä 3D-animaatiofilmi ja sillä tavoin koala sitten maailman tähdeksi. Siitä koalakin oli jo ihan innoissaan.

Vaan into on laantunut vuosien myötä. Ei tullut animaatiota, ei kuuluisuutta. Ei silloin. Vaan myöhemmin ehkä jo vähän, kun perustin koalan jutuista oman osion kotisivulleni. Siitäkös se innostui. Vaati kuvansa suurena näkyville ja oman sähköpostinkin, ihailijoilleen halusi vastailla.

Kuvasin keskustelujamme nettiin ja on meillä monesti ollut hauskoja hetkiä ja juttuja. Koala vain on vähän kulmikas…

"Kulmikas!?", heräsi koala.
"Niin no, sellainen …vähän äksy."

"Ennn-O, ite oot."

"No et et…et ole, hyvä tyyppi sinä olet."

"Mutt sä oot jo taas unohtanu mut, ja meidät kaikki sun kaveris. Muistaksä enää meitä ollenkaan?"

"Muistan muistan, kyllä minä taas teistäkin kirjoitan."

"No hyvä, ….näkis vaan", koala huokaa.

-harri

--- 

14.11.2007 (Harjoitustehtävä, sen rakkaan esineen nahkoissa)
Koalan nahkoissa

"Mitä sinä nyt aiot!?", huudahtaa koala.

"Minä tulen sinuun, koita kestää, koala. Tämä on vain leikillinen harjoitustehtävä. Kun äsken sanoin, etten ajatuksiasi tunne, kohta kait niistä jonkin kuvan saan."

"Et kyllä tuu!"

"No kuule, ihan hetki vain. Annas kun laitan käteni sisääsi…nooin, kas näin."

Nonni, tääll' ollaan, ja maailmaa katselen nyt koalan silmin. Onhan täällä aika lämmin. Voi kuinka suurelta maailma näyttääkään, kun sitä silmilläsi katselen.

Voi miten paljon sinulla onkaan ajatuksia, toiveita ja unelmia, ja monet liittyvät minuun. Olet huolissasi minusta, voi miten liikuttavaa, Kaipaat olla kanssani enemmän, rakentaa sitä yhteistä, mistä niin monesti olemme sopineet. Olet vähän kiukkuinenkin siitä. Mustasukkainenkin näköjään, kun muut vievät aikaani. Kaipaat menneitä päiviä, lapsiakin, joiden kanssa jutella. Ja, minä huomaan, haluaisit olla se kuuluisa.

Enpä tiennyt että sisälläsi näitä haudot, pikku ystäväin. Kyllä minä muistan yhteiset hetket, lapset ja lupaukset. Toteutan kaiken vielä min sinulle lupasin. Odota vielä hetki, kunhan päästään enemmän esille.

"Joo joo, taas sinä lupaat, vaan pidätkös kans?"

"Pidän pidän, ainahan minä…".

-harri

--- 

Tule tutustumaan myös koalan aikaisempiin juttuihin - osat 1 ja 2

Koalan tarinat jatkuvat aina sivun alareunassa, sinne pääset  tästä

01.08.2007
Koala arvioi uutta sivuston sisältöä

Harri: kas, koala…sinäkin heräsit jo
koala: jaa heräsin… ihmettelin ja tulin katsomaan että mikä täällä rapisee
H: ..no minähän se vain… tein vähän uusia juttuja
k: mitä juttuja…niitä samojako taas… niitä sun ikuisia lirutuksias
H: ai niitä, no een… en nyt tänään, minä tunsin että
k: no hyvä että sä jo vihdoin tunsit jotain muuta

H: no en minä nyt niin sanonut… mutta… olet oikeassa, koala, jotain uutta tunsin ja sitä kirjoitin koko tämän aamun
k: (huokaus) …no jo oli aikakin
H: miten niin?
k: noku mun mielestä sun pitäis jotenkin uudistua, tehdä jo jotain uutta
H: ai pitäis vai?
k: joo pitäis…mähän sonoin siitä jo sillo keväällä, ennenku sä hiljenit …ja me ollaan kaikki samaa mieltä
H: ai noi kaikki sun kaveris täällä?
k: joo, ja sun kanssa, onhan ne sinunkin kavereitas… vai ooksä unohtanu ne kaikki…niinku mutkin melkein
H: no een, ei vain ole juttu kulkenut… ja olihan tässä touhua kesällä

k: joo'o.. touhua…kaikkea muuta kun sellaista, missä mä oisin saanut olla mukana, jätit minutkin tänne kotiin yksinään
H: no olihan sinulla kavereita täällä
k: niin, mutta mäkin olisin halunnut olla siellä mökillä
H: no niin kai… olin jotenkin niin poissa näistä kirjoituksista, että sinäkin unohduit…melkein, mutta katsopas mikä mulla on täs…

k: niin näköjään unohduin.. noh.. mitäs sä nyt sitten kirjotit, minusta vai?
H: no een sinusta, vähän muuta taisin
k: ittestäs tietysti taas
H: no joo, mistä arvasit?
k: ja sun runoilijan tiestäskö taas
H: no eeen.. tai kait vähän siitäkin…vähän laajemmin nyt katselin kaikkea
k: ai niiku ett koko elämääs vai?
H. no, niin kait

k: no näytähän mullekin mitä sä sitte piirsit sinne koneelles
H: katso nyt sitten, odotas minä avaan sen sinulle… nonni, tässä… tämä unelman vuori
k: unelman vuori! …just joo…unelmat senku jatkuu…näköjään
H: no älä nyt tuomitse ennen kuin olet edes katsonut
k: no en en… annas nyt niin minä katson … nonni… on siinä tarinaa.. oikea itsetilitys
H: no jotenkin minä ajattelin että ihmisiä kiinnostaa aina päiväkirjat ja toisen ihmisen elämä kaikkineen ja…

k: jaa jaa, voi olla… missäs minä olen siellä… en nyt ihan heti huomannu
H: ai sinä, no … sä oot …suunnitelmissa
k: jasso… oikein suunnitelmissa… ja millaisissa, saakos kysyä… kaukaisissakinko
H: no eei kaai…
k: no eei kaai … no annas mä jatkan… mitäs tähän nyt oikein sanois... vuoria ylös ja vuoria alas…laaksoja, kosteikkoja… on sulla tarinat… ja mua ei näy missään… ei-niiMMissään…
H: niin, …minä unohdin sinut..

k: nonni…
H: ai sinä luit jo?
k: joo…
H: noh?
k: niin, katos poikaa…aatelit sitte panna uusiks koko pas..
H: KOALA ! varo sanojas! … ja tolleen et kyllä puhu minulle, sun kaverilles
k: niinku ett parhaalle kaverille, niinkö… sellaiselle joka jättää toisen matkasta koko kesäks
H: no joo, anteeksi… minä olin vähän pihalla näistä tarinoista, sinustakin… ja noista kaikista muistakin hörhöistä
k: ite oot yks oikein iso hörhö
H: no no, koala

k: ja missäs se mun kuva nyt on?
H: mikä sun kuva? … ja eikös sinulla ole mitään sanottavaa mun tekstistä?
k: no se mistä mun sivuille päästään suoraan etusivulta
H: aaai se, no se puuttuu siitä vielä… se on vähän kesken… mutta mitä sinä sanot tuos…
k: ai sä ajattelit unohtaa mut siitäkin… niinkö?
H: een, en tietenkään… et vain ollut nyt heti ekana mielessä kun tuota muutosta tein
k: no hyvä kun tulin tähän ja näytit… lisää se sit sinne heti
H: nytkö…hetikö?
k: juh…hopi hopi
H: (huokaus) …no joo joo, minä laitan jonkun täplän, josta pääsee sun sivulles, jooko
k: ISOLLA! ei mitään täplää… se pitää olla isolla että mun ihailijat näkee mut heti
H: vai että oikein isolla… no katsotaan…minä näytän kohta sun isos

H: muuten… olen minä sinua vähän ajatellut kuitenkin
k: niin mitä sitten?
H: niin että … miten sinulla menee nykyään tuon, mikäs sen nimi nyt onkaa… se se..
k: ai ton Laisan kanssa vai?
H: niin justiin… sen kivan ja vähän puheliaan Laisan kanssa
k: tosi kivan...ja tosi vähän puheliaan
H: no älä vaan taas aloita… eikös teille sitten mene hyvin?
k: no-EI ! .. se jätti mut

H: mitä?
k: nii'i, se jätti mut
H: aai…miksi, sanoikos se mitään syytä.. vai mitä teille tapahtui
k: no se sano että mä en kuuntele sitä… ja että mä vaan haukottelen kun se puhuu enkä välitä siitä ollenkaan
H: no etkös sinä sitten kuuntele sitä?
k. E !

    

H: no välitäthän sinä siitä kuitenkin
k: enkä välitä
H: no ei se sitten ole ihme että se jätti sut
k: niin… ei kai… vaan on ollut niin kauheen hiljasta sen jälkeen… ennen se paapatti ja paapatti koko ajan ettei kuullu oikein omia ajatuksiaan…se oli jotenkin niin ... turvallista
H: ja nyt on sitten ollut hiljaista
k: joo.. iha hiirehiljasta
H: no mitäs nyt sitte?
k: emmä-tiä

H: mutta kuule, koala, ei hätää… minulla on sinulle yll..

k: no, kirjoita minutkin nyt sinne sun unelmas vuorelle jotenkin… mä haluan mukaan sinne… ja noi kaikki kaverit kans
H: ai koko joukko vai?... kaikkiko?
k: no niin.. mä… ja noi kaikki muut kanssa… etsä siellä yksin pärjää…hukut taas johonkin kuumaan syl…
H: KOALA ! lopeta..
k: okei, mutta sä kyllä tarvitset meitäkin… ja mua varsinki
H: tarvitsen vai?
k: joo, tarvitset… ja mua ihan erityisesti.. on joku joka vähän katsoo sun perääs
H: ja sinä olisit sitten se sopiva joku… niinkö?
k: joo…. MÄ …just mä
H: kuka niin sanoo
k: no toi… toi tietäjä sano niin… ja se kyllä tietää
H: ai tietäjä sano, vainni… no kai se sitten on niin
k: on se … usko vaan
H: no hyvä on, minä lisään sinut nyt tuohon vielä …katsohan, vaikka näin:

Kuin varjona perässäin rinnettä ylös seuraa minua uskollinen ystäväni koala, mukanaan melkoinen joukko sen kavereita. Tai siis meidän yhteisiä kavereita. Etujoukossa, heti koalan jälkeen keikkuu kuin kunniapaikalla ihmeellinen tähtitietäjä, joka näkee ja kertoo salaisia asioita. Tuleviakin se arvuuttelee ja viisaita neuvoja jakelee.

Tärkeintä kuitenkin minulle lie, että koalan kanssa on yhteinen tie. On se hyvä, että seurassa on joku viisas, joka tekoja ja kirjoituksia arvio, itseään säästämättä ja korostamatta hienotunteisesti ja nöyrästi toista auttaa ja palvelee.

Harri: Noh, koala, olikos tuo nyt riittävästi sanottu sinusta, siitä että olet mukana matkalla. Ja muutkin kaikki noi sun…siis meidän, kaverit.
koala: on se… (snif) ...on se…kauniisti on sanottu, oikein kauniisti
Harri: no hyvä,… ja minä lupaan etten sinua nyt unohda, jooko
koala: joo… olet sä sittenkin hyvä kaveri… mun paras kaveri,…kai

---

02.08.2007
Toinen aamu unelman vuorella

Harri: no moi, koala…mitenkäs nukuit
k: sä kuorsasit
H: en kai
k: joo'o, kuosasit sä … ja mä valvoin
H: voi anteeksi, en minä tahallani… ehkä se johtui siitä kun valvoin niin pitkään ja sitten nukuin sikeästi kun olin niin puhki eilisestä
k: puhki eilisestä? …ethä sä tehny mitään
H: no äläs nyt, kirjoteltiinhan me koko päivä, ja luettiin kirjoja ja..
k: sä luit, em-mä
H: niin, ja leffakin katsottiin yhdessä, muistatko
k: ihan tyhmä, mä en ymmärtänyt siitä mitään… ett miehet ois jotain sonneja ja naiset vanhoja lehmiä… en ymmärtänyt…enkä tunne yhtään sonnia enkä lehmää…enkä monia miehiäkään… sut vaan… etkä sä nyt mikään sonni ole… kai

H: no en varmasti… mutta kuule koala, minä mietin eilen koko illan sitä että pitäisiköhän tämä sivu kuitenkin palauttaa entiselleen.
k: ai miks?
H: …no minä ajattelin, että onko se nyt viisasta kuvata omia juttujaan tällä tavalla… ja sitten keskustella jonkun pienen koalan kanssa kaikenlaisista asioista…kiinnostaakohan sellainen ketään
k: miten niin?
H: niin että jaksaako kukaan lukea tällaisia turhanpäiväisiä jaaritteluja
k: turhanpäiväisiä?
H: niin, ..ja onkos tämä nyt edes normaalia
k: normaalia? .. miten niin normaalia?

H: no katsos, iso mies…niinku minä…juttelee tässä tuollaisin pienen nuk… tai siis koalakarhun kanssa…niinku sinä
k: mitäs ihmeellistä siinä on.. pitäähän sua jonkun auttaa
H: joo joo…tuota minä juuri tarkoitan
k: ai mitä?
H: niin että minua tässä neuvoo tuollainen pieni koalakarhu…ihan kun en itse osaisi tehdä mitään kunnollista.. enkä päätöksiä asioista
k: no osaaksä sitte?
H: ai mitä?
k: no tehdä niitä kunnollisia asioita ja päätöksiä ite?
H: osaan.. tottakai osaan… kai

k: kuule, kyllä sä tarvitset mua, usko vain ihan tosissas… mä oon sulle tärkee
H: olet olet tärkeä, mutta on tässä jotain hassua.. se vähän vaivaa minua
k: höpö höpö… älä mieti turhaan, kyllä mä autan sua, ja toi tietäjä kanssa... ja varmaan noi muutkin, kunhan alan kuulla niitä
H: ai niin se tietäjäkin… sekin minua vähän mietityttää
k: …miten niin?
H: no että tuollainen tietäjänuk.. tai siis tuollainen tietäjäpöllö tuossa vain tietäisi mikä on oikein ja väärin, ja mitä tuleva tuo tullessaan… ja mitä pitäisi tehdä ja tekemättä jättää
k: no sehän tietää

H: joo joo, mutta kuitenkin… on se minusta aika outoa kaikki…miten se on mahdollista … mistä se kaiken tietonsa saa…niin, ja onkos se varmasti tottakaan
k: on se, totta se on… mä oon nähny .. ja säkin oot
H: miten niin minäkin?
k: no katso mitä se keväälläkin sinusta sano… ja ihan niin on mennyt ku se sano… just sellane sä olit ja sitte sä hiljenit… ja nyt sä etsit jotain uutta…mun kanssa…ja meidän kaikkien kanssa
H: ai sano vai… pitää lukea uudestaan ne jutut   (ks. koala opettaa Harria)
k: joo lue vaan, kyllä se tietää

H: mutta pitäisikö tuo sivu kuitenkin palauttaa entiselleen…ja jatkaa vaan niitä pikku runoja…sitä minä illan mietin ja olin ihan vähällä poistaa kaikki eilinen
k: etkä kyllä poista…no, onhan siinä vähän hiomista vielä, mutta kyllä se siitä lähtee…
H: lähtee vai…niinkö luulet että se kasvaa ja siitä tulee vielä joskus jotain
k: tulee tulee…ja olenhan mä tässä, sun paras kaveris…mä autan kyllä sua
H: kiitti vaan… sinä olet kyllä uskollinen kaveri
k: niin oonkii…iha erilailla uskollinen ku ysk toinen
H: älä viitsi…minähän pyysin jo anteeksi, ja lupasin etten enää unohda sinua
k: niin lupasit… ja pidäkin se lupaus… tai sun käy kalpaten

H: mitä, miten niin kalpaten?
k: ei mitään… aattelin vain, ku sä et pärjää tässä yksinäs
H: ai missä en pärjää yksinäni?
k: no tällä vuorella, tällä sun "unelmas vuorella"…eikös se nyt sen nimine ollu… unelman vuori.. on sekin nimi… mutta mä olen nyt täällä sun kanssas…ja noi kaikki muutkin sun kaveris on täällä…kyllä me pärjätään…ja säkin pärjäät… jotenki
H: ai niin noi kaikki… onhan meitä tässä melkoinen jono menossa vuorta ylöspäin…montakos meitä oikein on
k: ai meitä vai…ennoo laskennu…ja kusä tuot niitä koko ajan lisää niin ei tässä kukaan pysy laskuissakaan
H: komea joukko, pitää myöntää… pitkä rivihän meitä täss' kapuaa rinnettä ylös… mutta kuule

k: noh?
H: onks tää kuitenkaan ihan viisasta?
K. ai mikä?
H: no tämä, että minä aikuinen mies tässä kapuan jotain unelman mielikuvitusvuorta tuollaIsen pehmoletkan kanssa…oonksmä ihan viisas
k: mmmniiin'no…jos mä en nyt vastais tohon
H: höh..sun kanssas
k: niin, ettei sun mieles pahas…
H: lopeta jo….niin, minä mietin sitäkin että, pitäisiköhän minun käydä jollain kallonkutistajalla tarkistuttamassa mun pää

k: häh?... miten-nii? …tai no, onhan se vähän iso… voishan sitä kai vähän pienentää, mutta ei kovin paljon kuitenkaan…tulisit varmaan ihan hassun näköseks
H: en minä nyt sitä tarkoita…minulla olis yks tuttukin
k: onks sen pää kutistettu?
H: eei kun tuttu sellainen ammatti-ihminen, psykoanalyytikko… se kyllä varmaan sais minusta selvän
k: ooksä nyt sitte jotenkin epäselvä… tai kännissä… tai jotain
H: no EN, mutta se vois vähän tutkia minua ja sanoa…ett' mikä mä oikke oon… oonks mä vaikk' joku ahvena

k: mikä?
H: no se oli vaan sanonta… yhdestä kirjasta yks lausahdus vain
k: jaa… vai ahvena…mikäs se sitt-o?
H: se on sellainen pieni kala
k: ?... jaa … mitäs jos soittasit sille sun kaverilles… sille sykoahvenalle
H: psykoanalyytikolle!
k: no sille… mitäs jos soittaisit sille
H: ai miksi?
k: aattelin vain… ja itehän sä sitä mietit… soita vaan

H: joo, se vois tutkia mun pääni, ..vähän katsoa mitä se sisältää
k: apua! …sisältää … halkaseekse sen ja sitten kattoo sinne sisälle!
H: joo.. just niin se tekee… vaikka.. ei kai siellä ole kuin suoria putkia vain
k: kauheeta… ai miten niin suoria putkia, mitä putkia?
H: no katsos, on sellaisia sanontoja ja kuvauksia, että miehillä ois putkiaivot
k: putkiaivot? …apua! …tai siis, ...mä en ymmärrä
H: joo ei se mitään… minä en nyt jaksa kuvata niitä sinulle
k: jaa, ehkä on parasta ettet tänä aamuna yritäkään… vai putkiaivot

H: hei muuten, Genu, millaisetkohan aivot sinulla mahtais olla… ja millaisia karvamatoja siellä sinun päässäsi olisi
k: apua…paa pois se veitsi… apuaaa… tietäjä auta…se sekoaa nyt kokonaan!
H: älä nyt hösötä, tule pois sieltä koneen takaa.. leikkiä minä vaan laskin
k: …vai leikkiä… kuule onks-sulla se numero?
H: mikä numero?
k: no sen sykoahvenan numero… soita sille… tai annas tänne, mä soitan
H: se on psykoanalyytikko… senkin koala-ahvena
k: täh? …mikä?

H: ei mikään … mutta kuule, ei soiteta vielä tänään… jatketaan matkaa vielä tämä päivä, katsotaan jos huomenna vaikka, tai miltä nyt sitten näyttääkin
k: no ookei, mut huomenna sitten soitat sille…heti aamusta, jooko
H: katsotaan nyt
k: kaveriiiit! … matka jatkuuuu .. antaas nyt tulla sieltä… onpas niitä tosiaan paljon … hei muuten, mikä se eilinen yllätys oli, josta sä meinasit mulle kertoo
H: ai se, …minä kerron sen huomenna, sopiiko
k: joo sopii…heti sen soiton jälkeen, jooko
H: joo joo… että pitikin kertoa tolle siitä mun kaverista… tämän siitä saa kun luottaa tuollaiseen ipanaan
k: mitä sä mutiset siin kävellessäs?
H: een mitään… aattelin vain ääneen jotta, pitäisiköhän teille juottaa jotain ihanaa
k: juottaa meille? … höhlä, eihän me mitään tarvita… sinähän tässä vain juotavaa tarvitset, ei me muut

---

Harri: muuten,... onkos se nyt hyvä... se etusivun linkki sinun omille sivuilles?
koala: isommalla...isompi kuva!
H: ai vieläkö isompi?... eikös se nyt tuosta jo...
k: ei näy...liian pieni... laita isompi... iii äss oo ämm pee iiii .. isompi!
H: ookei ookei.. siis isompi .. odotas taas hetki

--- 

02.08.2007
Lähdetääs seikkailulle

Harri: kuules koala, vai pitäiskö mun sanoa Gennart
koala: sano vain koala, se on jotenkin niin… lämmin
H: no joo, kuule... lähdettäiskös mökille
k: ai nyt vai… ai hetikö?
H: niin, ja sinä tulisit mukaan tietysti
k: aai mökille…kivaa… mennään mökille, mennään mökille, mennään mök...!

H: no rauhoitu nyt vähän, …oiskos se hyvä ajatus… tutkittais tätä unelman vuorta siellä yhdessä ja silleen…
k: joo joo!
H: minä voisin esitellä sen yllätyksenkin sinulle siellä
k: ai sen mistä sä lupasit puhua huomenna?
H: niin, just sen
k: mulle on yllätys, mulle on yllätys, mulle on…!
H: kuule rauhoitu nyt, sinähän tässä kohta sitä sun sykoahvenaas tarvitset

k: juu juu… rauhoitun rauhoitun… millo me lähetää?
H: muutaman tunnin kuluttua… sopiiko sinulle…ootko valmis… onkos kamat pakattu?
k: mitkä kamat?
H: ai niin, ethän sinä taida mitään tarvitakaan…vaatteita ainakaan
k: nih… mulla on tää karva… onhan sullakin toi sun karva… miks sä tarviit vaatteita

H: ai sinä meinaat että lähtisin tästä vain pelkissä karvoissa, niinkö?
k: niin… tai… no, ei kai se käy
H: no EI se kuule käy
k: ei sitte…mä vaan ajattelin
H: kaikkea se ajatteleekin…muuten niin fiksu tyyppi, mutta joskus sillä lyö kyllä tyhjää
k: mitä sanoit?
H: een mitään… ajattelin vain että olet niin fiksu tyyppi ja sinulta onnistuu kaikki kuin tyhjää vaan
k: juu, sellane mä oon… sellane ahvena, vai miten se oli
H: juu just sellainen, oikea sykoahvena

k: mut mites noi kaikki meidän kaverit?
H: mitä niistä?
k: mihinkäs ne…tuleeks ne mukaan kans…kaikki?
H: voi eei, …ei nyt…ei tällä kertaa… autohan tulisi ihan täyteen niistä
k: nii vissiin… on niitä aika paljon, vai mitä?
H: on niitä… mennään ihan kahdestaan ja vähän seikkaillaan taas, jooko... ja suunnitellaan
k: joo, seikkaillaan… niinku joskus ennenki tehtiin, muistaksä?
H: muistan muistan…. meillä oli kivaa

k: joo niin oli… muuten, pitäiskö se sana muuttaa?
H: mikä sana?
k: se sun sivustos sana siinä etusivulla
H: mikä sana siinä pitäisi muuttaa?
k: no kun siinä lukee että matkalle uudelle vuorelle… tervetuloa matkalle…
H: niin, ja…
k: niin että jos se oliskin että seikkailulle… jos tästä vuoresta tulisikin sellainen oikea seikkailun vuori… se matkalla-sana tuntuu jotenkin niin …pieneltä... ajatteles, seikkailu unelman vuorella (ja maalailee pikku kätösellään kaaria taivaalle)

H: hyvä idea, koala, … hyvä kun otit puheeksi… teenkin sen nyt heti saman tien
k: silleen
H: kyllä sinä oletkin sitten hyvä kaveri.. miten minä pärjäisin ilman sinua
k: nii'i… sanos-se

---

03.08.2007
Kolmas seikkailun aamu - nyt mökillä … ja se yllätys

Harri: Huomenta koala, ai sinäkin jo heräsit.
koala: Heräsin joo…oven paukaukseen.
H: Ai jaa, minä kävin uimassa.
k: …Etkä aatellu ottaa mua mukaan?
H: Ups… en huomannut… olisitkos sinäkin uinut?
k: No-EN!… ei koalat ui… tai en minä tiedä.. en ole koskaan uinut.
H: No mitäs sinä sitten siellä rannassa olisit tehnyt?
k: Kattonu ku sä uit.
H: Ai niin.. olisit vaikka oppinut.. tai innostunut ja tullut mukaan.
k: Hö.. en varmana…tai, ei sitä tiedä vaikka…

H: Olisit sinä varmaan kyllä ollut hyvän näköinen.
k: Ai miten-ni?
H: Minä vain kuvittelin miltä sinä näyttäisit märkine karvoinesi…kuin uitettu kissa.. ihan hassun näköinen varmaan ..hahhahhaaa…
k: Uitettu kissa? …Olisiksmä joku uitettu kissa vai, mitä?
H: No eei..mutta jotain yhteistä teissä varmaan olisi.
k: Uitettu kissa… mä oisin ku uitettu kissa…
H: No heei, ei siinä ole mitään pahaa… eläimet vain monesti on hauskan näköisiä kun niiltä häviää karvat kun ne kastuu… ne painautuu silleen ihoa vasten ja kaikki pienenee.
k: Ai häviää karvat, vai… ai niinku sulla, sun päästäs vai… ai silleenkö?

H: No joo… vähän silleen.. mutta kuulehan, minä kirjoitin yhden runon siinä rannassa.
k: Jonkun lirutuksen taas vai?
H: (huokaus) …sinä et sitten ole yhtään romanttinen.
k: Mikä?
H: Romanttinen, sellainen…hempeä, hellä, kaihoisasti silmiin katsova, korvaan supsuttaja, hellivä, kaikesta kauniista unelmoiva…
k: Joo, must kuule tuntuu ett se riittää ku täs joukos on yks sellane.
H: Joo joo.. no kuules nyt mitä minä kirjoitin
k: nooh...

Yksinäinen ranta,
muisto laiturilla istuvasta kaunokaisesta.

-Se on kylmää, hän sanoo,
ja varpaillaan vettä haroo.

-Minä en tule, hän uhkaa, ja kuitenkin kohta on siinä,
vedessä mun vierellä.

Siitä jo nautin, siitä hetkestä,
tavastaan uimaan tulla,
aina oli niin hauskaa minulla.

Ja tämä kuvakin kuuluu siihen runoon.

k: Hohhoo…just niin.. että sellanen lirutus taas. Ja mikä toi kuva nyt sitte o?
H: Siin' on mun tarralenkkari. Niin, sinä et ymmärtänyt… sinä et sitten ole ollenkaan romanttinen.
k: No-E, jos se on tommosta, …ihanku sulla ois ikävä jotain.
H: Niin no, kyllä minä vähän tässä kaipailen… eikös sinulla sitten ole koskaan ikävä ketään?
k: Ei-o, tai… on kai sittenkin..
H: Sitä Gertrudia vai?
k: Ai sä arvasit… joo, sitä mä kyllä muistelen välillä… onkos se sitä ikävää?
H: On kai.
k: No sitten minä kyllä ikävöin… mutta tommoseks, mikä se oli…
H: Romanttiseksi.
k: Niin, tommoseks romanttiseks minä en kyllä rupee.
H: Ai niin kuule, vannomatta paras.
k: Hä?

H: Niin että, ei sitä koskaan tiedä… kuule, se mun yllätys sinulle.
k: Ai niin se… mikäs se-o… kerro jo…kerro kerro kerro…
H: Odotahan hetki, minä käyn hakemassa sen.
k: Onks se jossain kaukana?
H: Ei ole, tuolla kassissa, odotapas hetki.
k: Juh.. mä odotan…no, joko?
H: Odota nyt..

H: No niin, koala, suljehan silmäsi.
k: Miks.. enhän minä sitten näe mitään.
H: No sulje nyt… tämä on se yllätys.
k: Mutta enhän minä sitten näe sitä…vai onkse jotain muuta, musiikkia tai jotain syötävää…enhän minä mitään syö, eksä muista… se olikin jotain sellaista…plääh…
H: No sulje nyt ne silmäsi… ei ole syötävää, eikä musiikkiakaan.
k: (huokaus) …no nyt on kiinni.

    

H: Molemmat silmät.
k: Ookeei ookei.

H: No nyt, saat avata.

k: ??
H: Mitäs sanot… mikä sinulle tuli… hei, sano nyt jotain.
k: Mikä toi on.. tai siis kuka.. tai siis mistä.. eiku?
H: No heei.. etkös sinä tunne?
k. Apua… voi ku se on nätti.. tai siis, …kuka toi on?
H: Tämä tuli kerran mun mukaan matkoillani.
k: Millä matkoilla.. mistä…miten..kuka?
H: Heei, rauhoitu nyt…väliäkö sillä mistä ja milloin… minä toin sinulle uuden kaverin.. ajattelin että saattaisit pitää hänestä.
k: Pitää… nätti…tai siis…

H: Heei kuule, räpytä välillä silmiäs… ja vedä henkeäkin hetki, sinähän pyörryt kohta.
k: Täh?
H: Ei mitään…kuule, minä jätän teidät nyt hetkeksi toistenne kanssa, menen muihin hommiin.
k: Mee vaan… mee mee vaan.. mut hei, mikä sill on kainalossa… tai siis sylissä.. tommone pieni?
H: Kuule koala… se on semmoinen pikkukoala…mutta kysele itse lisää, minun pitää nyt mennä.
k: Joo… mee mee.. tai siis, apua…mitä mä teen?
H: No sano sille vaikka jotain, jotain nättiä, kyllä sinä osaat,… olethan sinä viisas ja älykäs ja…
k: Rohkea.
H: Niin just, rohkea.. joten, anna palaa.

k: Mitä?
H: Niin että aloita nyt vaan, kyllä se siitä lähtee.. tiedä vaikka se tykkäis sinusta…ainakin vähän.. olethan sinä ihan hyvä tyyppi, ..ainakin minun mielestä.
k: Jaa no…hyvä on.. hei kuule, mä oon koala, ton ison kaveri, mä aina autan sitä ku se ite ei oikeen pärjää missään, se tarvii mua melkein kaikkeen ja mä aina osaan sanoa sille mitä sen pitää tehdä ja sit ku se ei taas tiedä…
H: KOALA LOPETA! … sano nyt jotain nättiä, ..tervehdi sitä vaikka ihan ensiksi.
k: Ai niin… moi, mä oon koala, ja mä oon ton kaveri, sen paras kaveri… se ei tulis toimeen ilman mua..

H: Voi taivas sitä… voi kun toi tykkäisi siitä edes vähän… ja tekisi siitä vaikka vähän …romanttisen… minä menen nyt, koala, pärjäätkö sinä?
k: Joo pärjään pärjään.. mee vaan, hyvin tää menee… ja kuule, sitten mä oon kauheen taitava tekemään…
H: Just joo, hyvinhän teillä menee… tosiaan… on siinä minulla apuri.
k: Mitä sä mutiset?
H: Een mitään… ajattelin vain että kyllä sinä aina hyvin hallitset kaikki asiat, ja olet ihan mahtava apuri minulle.
k: Joo, kuulitsä hei…mikä sun nimes olikaan…niin kuulitsä miten sekin kehu mua… meillä on menossa tässä yhteinen seikkailu, mutta ei se pärjäis mitenkään ilman mua ku mä osaan..,
H: Voi eei…minä menen nyt.
k: No mee mee… kyllä me pärjätään… ja hei, mikä toi mytty on sun sylissäs?
H: Apua! …KOALA!
k: M-täh?
H: Tai ei mitään… jatka vaan…jatka vaan.. mitähän tästäkin taas tulee?

---

Viimeisin on aina tämän alla.

24.08.2007
Koalasta Hurmaavasulka

Koala: No, mitäs sä siellä oikein naputat taas…jotain lirutusta vai?
Harri: Lirutusta...
k: Niin no... niitä sun rakkausjuttujas.
Harri: Eei ei… älä nyt häiritse, minulla on yks ajatus menossa.
k: Ai ajatus?…sulla? No millane?
H: Kuule, odota vähän, se on kesken…

k: Mikäs toi sulkajuttus ny-o?
H: Ai sinä näit, no se on juuri se ajatus…älä häiritse nyt… ettei ajatus katkea.
k: Mikä ajatus?
H: Kuules nyt koala, voi minullakin olla ajatus joka kulk...
k: Vooi voooi.. anna mennä vaan.. anna mennä vaan.

k: Mut mikä se on?
H: Mikä?
k: No toi sun sulkajuttus?
H: Niin… se on sellainen ajatus että minä kirjoitan kuin erilaisilla sulilla erilaisia kirjoituksia.
k: Aha.
H: Juu, ja nyt pitäisi vaan löytää jostain niitä sulkia.

k: ?? Onhan sulla kyniä… ja toi kone.
H: Niin niin, mutta se on sillä lailla mielikuvissa vain.. ymmärrätkö … että minä kirjoitan ikään kuin niillä sulilla.. tai siis oikeastaan ne sulat kirjoittaa itsestään… ymmärrätkö?
k: E!
H: No… (huokaus) … ei se mitään.

k: Mikset sä laittanu siihen mua?
H: Miten niin sinua? Eihän sinulla ole sulkia.
k: Eei niin, mutta mulla on nää karvat… kato ny… tällaset… tällaset karvat… tällaset hianot..
H: Juu, niin näkyy olevan…
k: Niin, ja nää on harmaatkin… melkein.

H: Nii'in?
k: Niin että, mä olisin voinut olla se harmaa…se sun hurmaavasulkas.
H: Aaai, niin kuin että harmaa…. karva… että sinä olisit sellainen hurmaavaharmaakarva, joka sitten tekisit tuon kaiken josta kerroin?
k: Nih…just ni. Eikä sun sitte tarttis metsästää niitä sulkia.
H: Metsästää?
K: Niin, mistä sä niitä muuten saisit. Nyt sun ei tarttis… ja mä voisin olla se sun hurmaavaharmaas…tai hurmaavakarvas.

H: Vainni.. että sinä olisit se hurmaavaharmaa… hurmaavaharmaakarva.
k: Nih… mitäs sanot. Kuule kyllä mä osaisin siinä ku ne sun sulkaski.
H: Niin varmaan… no, tulehan tänne sitten.
k: No mitä?
H: Kun minä en sitten tarvitse niitä sulkia, minun pitää sitten saada niitä harmaita karvoja tähän ideaan. Tuus tänne niin minä vähän nypin.

K: Ääk.. apua… etkä kyllä. Tietäjää! .. se meinaa nyppiä mua!
H: Mutta minä tarvitsen niitä karvoja.. jos ei kerran sulkia, niin sitten karvoja.
k: Päästä irti…apua!… Tai siis kuule hei… kumä tarkemmin mietin, niin ei se sulkajuttukaan ole ihan huono.
H: Ei vai?
k: No eeei oikeastaan. Se voi olla ihan hyvä kuule.. toteutetaan se sit kuiteski… mähän voin auttaa sua siinä.
H: Niin no, miksei… ei se minustakaan niin huonolta tuntunut. Mutta ei toi sinun hurmaavaharmaakarvaskaan ollut hassumpi ajatus ollenkaan.
k: Joo… ei niin, mut mut.. se sulkajuttu on kyllä parempi. Tehdään se, jooko. Eiks niin.

H: No juu, ..okei, mihinkäs minä jäinkään.
k: Niihin sulkiin jotka piti nyppiä.
H: Ai niin, mistähän minä…
k: Hei kuule, tuolla on toi kotka… mitäs jos menet ja nyppäset vaikka siitä.
H: Mene sinä… sinun ideas.
k: Eei ei… mene sinä vaan.. sehän on sun kaveris.
H: Onhan se sinunkin.. vai eksä uskalla, mitä? Etkös sinä juuri ole se älykäs ja rohkea ja..
k: Uuskallan tottakaai… mutta mä en… mä en… ylety, nii, mä en ylety ku se on tuolla korkealla.
H: Kuule, minäkään en taida ylettyä sinne.
k: Höh.. yletythän sä… sä et ite uskalla. Pelkuri pelkuri pelkuurii…
H: Lopeta koala. Annas kun minä nyt jatkan tätä juttua.
k: Juu juu.. jatka vain, jatka vain. Huh… hitsi ku oli vähällä ettei se alkanu nyppiin..

H: Mitä sanoit, koala?
k: Nii että, kyllähän minä nyt olisin muutaman karvan voinut antaa, mutta ku sen sun ajatukses niistä sulista tuntu niin hyvältä, etten viittiny kaverin hyvää ideaa pilata.
H: Sinä olet kyllä reilu kaveri, koala.
k: Joo.. pitäähän sua auttaa…. ja ymmärtää.

---

07.09.2007
Unohtunut koala

koala: Soot unohtanu mut!
Harri: Aai, terve pikku koala.
k: En-oo, …mikään pikku.
H: Et et, mutta kuitenkin minun paras kaverini.
k: Vain-ni, jä näiks sitä sit kohdellaan.

H: Niin no, minä olen kirjoitellut välillä vähän muita.
k: Joo, näköjään… tota runojen maatakin tossa
H: Ai sinä näit sen.
k: Näin.
H: No, mitäs sanot?

k: Mihinkäs se vuori jäi, se unelman vuori…missä mäkin olin mukana. Missäs se on.
H: Tässähän se on, tämä on sitä samaa, sitä juuri. Siinä me mennään koko ajan, etkö huomaa sitä.
k: E!  Sinä taidat kulkea jossain muilla rinteillä. Soot jättäny meidät.
H: Enkä ole, sanat vain ovat nyt kulkeneet näin.

k: Sä kirjotit jotain musta siellä mökilläki, muistaksä? Missäs ne on?
H: Aai ne, …ne on tuossa disketillä vielä.
k: Mitä sä ajattelit niille tehdä, unohtaa vai?
H: Eei ei, en tietenkään. Laitan ne kohta, vaikka huomenna, sopiiko
k: Heti!
H: Nyt en ehdi, kuule, huomenna laitan, jooko.
k: Ookei, huomenna, mutta muista kans…muuten..
H: Juu juu, muistan muistan. Jatketaan nyt vaan…
k:  On siinä kans yks homekorva...
H:  Mitä sanoit, koala, minä en kuullut?
k:  Sanoin vaan, että kiva kun huomenna taas meitä muitakin muistat.
H: Joo, muistan muistan. Kiva mennä yhdessä.
k:  Niin-o, ...tosi kiva.

---

30.09.2007
Katos tänne taakses välillä

koala: Hee'eei, katos tänne taakseski välillä.
Harri: Mitäh… aai, heei koala.
koala: Sä tunnet viel?
H: Ai miten niin, tunnet vielä?
k: Niin no, soot ollut veks, jotenkin vaan, veks.
H: Niin joo, vähän kierrellyt tätä vuorta ja katsellut. Uusia asioita tutkinut.

k: No, onks löytyny mitää? Siis muuta ku noita… kavereita lisää.
H: Mitä kavereita?
k: No noita, kato nyt, … tää jono vaan pitenee täällä sun takanas.
H: Niin, jostain ne vaan tulevat tähän mukaan. Tää on aika kummallinen vuori.
k: Näköjään. Toikin yks hekottaja tossa.

H: Ai mikä?
k: No toi …mikä pelle se onkaan. Nauraa joka välissä tota kauheeta naurua. Hahahahhahhaaa.. joo, naurattaa, tosi hauskaa.

    

H: Ai se, eikös se oli kiva. Ja nätti. Sen nimi on Tulitukka. Mä löysin sen…
k: Oisit ollu löytämättä. Oli niin rauhallista ennen sitä.
H: Häiritseekös se teitä?
k: Joo, häiritsee se välillä. Ois hiljempaa. Naurais vaikka sisäänpäin.

H: No, pitää sanoa sille että…
k: Niin että naurais vaan paitaansa, jooko.
H: No joo, minä sanon.

k: Ja sitte toi karvanaama… mikä sekin on. Mistä sä senkin…
H: Ai toi pantteri vai. Se on ihana.

    

k: Ihana ja ihana.
H: Sillä on niin upeat karv…
k: Onha mullakin..upeat karvat.
H: Joo, on on sinullakin. Mutta se on jotenkin niin kivan rento tyyppi. Minusta se sopi hyvin tähän joukkoon.

k: Se ei ainakaan naura… ääneen. Se siin on hyvää. En mä sen karvoista tiedä.
H: Koita nyt pärjätä niiden kanssa. Minkä minä voin sille kun ne haluaa tulla mukaan tälle matkalle.
k: Haluu vai, mistä sä tiedät että ne haluu tulla?
H: No kun ne vaan tulee. Ne on varmaan kuulleet, että täällä on hyvä porukka tai jotain.
k: On vai? Miten niin hyvä porukka?
H: No, johtuiskohan se siitä kun tällä porukalla on niin hyvä pomo.
k: Ai sä vai, …kuulle anna mun naur…

H: Ei kun sinä. Sinusta on levinnyt niin hyvää puhetta joka paikkaan. Siksi ne haluaa tulla mukaan.
k: Aai, minusta,… jaa. No, kai niitä sitten täytyy ymmärtää. … Vai sellaista puhetta,… että mä oon se johtaja…ja että mun porukassa on kivaa.
H: Niin, siitä se varmaan johtuu. Taidat olla aika hyvä tyyppi niiden keskuudessa.
k: Nooh… niin no, (haroo pikku jalalla turvetta) oonhan mä … aika hyvä kai, siis kaveri.

H: Nii'in. varmaan. Kuule, jatka samaa rataa vaan. Kyllä tästä ihan hyvä reissu vielä tulee. Ja onhan se kiva kun on noita kavereita. Riittää juttuseuraa.
k: Niin no, onhan se. Onks vielä muita tulossa.
H: No, tota-jjuu...

---