Elämä 


Elämä on nähtävä lahjana,
suurena mahdollisuutena,
ymmärtää itsensä kokonaisuuden osana...

 

22.03.2010
Entäs sitten elämä

No, entäs sitten elämä,
miten elän sen,
että oisin onnellinen?

Ensiksi,
se nähtävä on lahjana,
suurena mahdollisuutena,
ymmärtää itsensä kokonaisuuden osana,
ei yksinäisenä saarena
jossain kaukana merellä,
jota kukaan ei kosketa.

- Kokonaisuuden osa!

 

Yks' pieni, kuin hiusratas,
joka vaikuttaa elämän kulkuun,
monen muun ihmisen polkuun,
ollen kuin yllättäen merkittävä toiselle,
ja hän taas vuorostaan sinulle.

-Yhteenkuuluvaisuus!

 

Jo pienenä alat kulkea jotain kohti,
kuin itsestään,
teet päätöksiä,
vaikeita valintoja,
ratkaisuja,
ja etenet vähin erin johonkin,
usein yllätysten kautta saavutat sen,

-elon tarkoituksen!

 

Kohtaat ihmisen,
jos se on kohdallesi suotu,
ihmisen tärkeän matkasi varrelle,
ehkä moniakin,
syntyy suhde läheisin,
kuljetaan hetki poskin punaisin,
elämän ihania nautintoja,
toinen saa toisensa,

-rakkautta!

 

Näet vaivaa,
kasvatat lasta,
uutta ihmistä arvokasta,
jatkat elämän ketjua kaukaista,
tullut jostakin,
päätynyt sinuun,
ihastut pieneen minuun:
kuvaan sinusta,
kuvaan hänestä,
kenen kanssa teit sen,

-loitte yhdessä ihmeellisen!

 

Ja jos vielä näet
ihmisen vaikutuksen toiseen ihmiseen,
sen rajallisuuden,
sillä hän
kasvaa kuitenkin itsekseen
omaansa ikuiseen.

Toisinaan se kiitollisuutta tuo,
toisinaan kuin vihaa, katkeruutta,
jotain ihmeellistä rakkautta
eloa jatkavaa kohtaan,

-ihminen ihmisessä rajansa kohtaa!

 

Ei vaikuttaa enempää toiseen voi,
mutta se tärkein,
toinen toiselle elämän toi.

Siin' samalla elit sen tarkoituksen,
kasvatit ihmisen,
keksit elon tarkoituksen,
teit työsi,
toit siihen palasen,
muodostit kokonaisuuden osasen.

Sillä ilman sinua
olisi toisin jo monikin asia,
tämä on vaikea havaita,
miten monessa olitkaan paikalla
oman pienen rattaasi kanssa,
olit yhteisellä matkalla.

 

-Ja sitten se päätös!

Ei ikuista mikään taivaan alla,
tänne tullaan
ja täältä pois mennään,

tämä hetken kesti vain,
voi miten paljon kaikkea
matkalla seurakseni sain.

Katso taaksesi,
katso puutasi,
min kaukainen haara oletkaan,
kuinka moni ennen sinua
on kasvanut paikallaan.

Menneet pois,
miten sinunkaan osasi
toisenlainen olla vois.

Siis, matkan päätös,
lähteä pois,
kaikki jättää paikalleen,
siihen mihin matkallasi veit,

toinen siitä vie edelleen,
kehänsä elää,
matkansa määrän,
ja kuin jokin suurempi taas sanoisi:

-Minä näin säädän!

  *