Pallojen vuosi


Kullakin tääll' pallonsa
narun päässä kulkeva
mukanansa.

Ne kuin ihmistä kantavat
ja voimaa matkalle antavat
… ne pienet pallot
napin lävestä kiinni pomppivat.

  

 

30.12.2013

Ilmapallojen maailma

Kullakin tääll' pallonsa
narun päässä kulkeva
mukanansa.

Ne kuin ihmistä kantavat
ja voimaa matkalle antavat
… ne pienet pallot
napin lävestä kiinni pomppivat.

Eikä niitä puhkoa saa
koskettaa toisen uskoa
sillä, ilman niitä palloja
on hän piankin jo hukassa.

 

Jos itse hän vaihtaa pallonsa uuteen
… ehkä suurempaan
        kantavampaan
se hyväksi vain hälle on
vaik' pallo toiselle ois ihan uskomaton.

Kukin pallonsa valitsee
sitä kantaa
ja siitä riemuitsee.
Ja jos se jostain syystä puhkeaa
hän uuden tilalle puhaltaa.

Siis, ilmapallojen maailma
on ihmisiä kantava
ja itse kullekin voimia antava.

 

Ja ilmapallojen kauppiaita
on kuin joka nurkalla.

Ja ain' kauniimmaksi ja kauniimmaksi
ne kirjailtu on
ja lupaus pallon voimasta
on ihan uskomaton.

Ja moni vaihtaa pallonsa uuteen
vanhan ilmoille irrottaa
uutta mukanaan nyt kuljettaa
ja esittelee sitä innoissaan
kuin suurta saavutustaan.

Kunnes…
niin, kunnes ehkä huomaa:
jokin uusi taas paremmin häntä kantaa.

Näin kulkee elämä;
   pallot annetut kantavat
      pallot valitut voimaa antavat
ja pallot jotkut viel' kaukaiset
rakentavat uskot huomiset.

 

Ja samanlaista palloa kantavat
yhteistä rakentavat
ja toinen toistaan tukevat

ja sit' moittivat he toisten palloja
ne kun ovat niin huonoja
eivät lainkaan kantavat
- näin he ajattelevat.

Mutt' kukin pallo napin lävessä
iloisesti pomppiva
on eloon ilon, voiman antava.

Mutt' pallo
perässä maata myöten raahattava
on kantajalleen taakka.
Se olisi jo pian vaihdettava
voimia vain kuluttava.

 

Näin on myös ihminen
kuin pallo toisellen
se joko kantaa ja voimia antaa
tai sitten se kuluttaa ja voimia syö
läheinen on läheiselle raskas työ.

Elämä pian kuin loputon yö.

 

Mutta,
jottei runo jäisi kuin pimeyden yöhön makaamaan
haluan viel' jatkaa:

Joten,
   ano
      huokaile
etsi pian uusi pallo kantava
voimaa arkeen antava

joku muutos ihana
josta eloon taas voimia
ja tarkoitusta jatkaa
tätä maallista vaellusta
ilman yön synkän taakkaa

sillä, valoton yö
pian herkän ihmisen tappaa.

Uusi pallo
antaa elämään sisältöä
sisäistä voimaa ja rauhaa.

 

Joten, näillä sanoilla kohti uutta vuotta
ja olkoon se voimaa antavien Pallojen Vuosi.

  *

 

 

01.01.2014

Kyynel

Yksin
pimeällä parvekkeella
edessäni rakettien räiskettä
vuoden vaihteen pauketta

- se vaihtui juuri.

Ja minä tajusin
ensi kerran ihan oikeasti
miten yksi vuosi
siirtyi taakseni historiaan.

Ja millainen vuosi!

Poistui elämästäni paljon
  ihmisiä
    arvoja
      asenteita

ja tuli sijaan uusia
  paikkoja
    tietoja
      taitoja
- elämän arvoja aitoja.

Onnetarko minua suosi
kun niin paljon muutti - ja poisti.

Vilahti edessäni muutosten vuosi.

Se kyynelen poskelle vieritti.
Herätti hetkeksi näkemään
miten elämä on muuttuvaista - ja häviävää.

… Nyt vanhetessa vasta
sen oikein ymmärtää.

  *

 

 

01.01.2014
(Parantavat kädet -elokuvan jälkeen)

Miks' itken

Miks' aina mä itken
kun näen ihmisten parantuvan vaivoistaan.

Asioiden korjaantuvan kuin ihmeen kautta
… kuin itsestään
vaik' joku teki työn;
  leikkasi
    paikalleen laitteli
      huokaili rukouksineen

… ja kuin voitti
vaik' elämä kaikella jotain tarkoitti.

Siks' perustin;
  suuntaa anelin
ja synnytin palvelun, mi auttaa voi
sen näkymätön ihme esille toi.

Siis, tervetuloa.

Myöhästynyt joululahja itse kullekin.
Se rauhan antaa minullekin.

 

Siirry  -  www.kello21.net

siis, "kello 21 netissä".

  *

 

 


09.01.2014
(Aamuinen ajatelma)

PUNAINEN KUKKA

Punainen kukka
voimaa antava
kantava
sydämeen koskettava
parantava
- näin uskon.

Vaan, uskoako kukkiin
uskoako värien voimaan
sisälle syvälle ihmiseen ulottuvaan
- niin…

niin paljon on silmiltämme salassa
niin paljon on mieleltämme piilossa
piilossa tiedosta, johon uskomme
jonka oikeaksi luotamme

sillä, moni sanoo: -Ei sellaista olekaan!
ellei sitä silmillänsä näe
käsillänsä tunne
… ellei jollain sisäisellä kyvyllänsä uskoa voi.

- Minulle punainen avun toi.

  *

 

 

10.01.2014

Ilmapallokauppias     (ääni mp3)

Oi, kuinka paljon palloja
onkaan minulla matkassa.

Kuin ilmapallokauppias
raahaan niitä mukana ja tarjoan:
-Oi, osta!
Täss' ois jotain kaunista.

Yks' jo ihan oma puketti
on tää runojeni rusetti.
Siit' irrottelen ihmisille
iloksi ja ihmeheksi.

Toinen on tää tutkia
salaisia ja tulevia.
Niistäkin palloja puhallan
kuin oman maineeni uhalla;
tuntemattomia sanoillani avaan
näkymättömiä näkyville tavaan.

Ja voimat yllä ihmisen
niit' jo innoissani kuvailen
sillä ilman niitä ei ois meitä lain
- mistähän kaukaa tuonkin tiedon sain.

Ja rajojenkin takaiset
ovat nuo pallot mustavalkoiset.
Niissä kerron, mitä oli ennen meitä
ja mitä meistä jäi
kun tie multien alle käi.

Kas, elo jatkuu suuntiinsa
menneisiin ja tuleviinsa
- ja tää hetki, tässä ja nyt
ilmoittaa, ettei matka ole päättynyt.

Ja sit' nää arkiset pallot, joill' auttaa voin;
ruuan arvot esille toin
ja tapa elää ja ajatella, vaikuttaa
miten täällä ajassa saa vaeltaa.

Ja vaarat
  myrkyt
    säteilyt
ne palloillani paljastan
ja niistä varoitan;
miten säteilee tää nykyaika
miten voimat entiset
maan alaiset ja taivaiset.

Ja missä vaik' vuoteesi
vaaran linjan päällä
vaikuttaa se piankin
miten elät täällä.

Ja, vesi vanhin voitehista
elon turva ja tarpeellisuus
sen maasta paljastan
maan uumenista osoitan.

Ja sit' on näitä pikku palloja:
rakkauden hyrinöitä
elon päiväin tarinoita
luonnon voimain kauneutta
- nuo pallot ovat tosi kauniita

mut' … niin, ja viel' on elon pienen kurjuutta
- ne pallot ovat kyllä aika rumia.

Vaikkakin, … jos niihin valo oikein osuu
säteilevät nekin jotain outoa kirkkautta.

Niin! ja vielä… kuin äänen kuulen…
tään kauppiaan pikku kätöset
joil' pallojen lankoja pitelet
niist' on voimia moneen.

Ja ne kun yhtyy ajatuksen voimaan kantavaan
- monille viel' apuansa antavaan
niin silloin…
niin… silloin, on kauppias palvelija paikallaan.

  *

 

 

11.01.2014

Ajatuksin auttaja     (ääni mp3)

Ajatuksin auttaja
voi kukin olla paikalla
lähellä tai kaukana
- olla kantaja.

Ja näin on joka päivä
olet huomaamatta läsnä
kun mietit toista ihmistä
- olet ystävä.

Tätä tehneet äidit aina
isätkin
siskot, veljet muistaneet
huokaukset kuiskineet
jollekin suuremmalle.

Kuin parantaja
auttaja
on itse kukin muistaja
kun toiselle hän lähettää:
     -Oi, auta rakasta, ystävää.

Ajatuksin auttaja
on kuin henkiparantaja
sillä, mitä tekee muuta hän
kuin lähettää voimaa elämän
hälle, ken on hädässä
vaarassa
tai vain jossain kaukana
kuin oman onnensa nojassa

tai, lempeä
kaipaava ajatus rakkaalle:
     -Oi, tule pian taas mun vierelle.
 

Mutta,
olenko taas kuin tylsä, kun muistutan
myös toisin päin tään asian.

Sillä, jos ajatus kaunis kantava
on toiselle voimaa antava

niin, ajatus paha, kiukkuinen
katkera, viha hirmuinen
on toista kuin tappava
elämän voimaa kadottava.

Siksi, varo ajatuksen voimaa
se joko kiittää
tai se soimaa
kantaa taikka tuhoaa
tätä maailmaa.

Ja vielä…
moni vaiva, sairaus
on taustalla toisen paha ajatus
jossa lääke turha, tuhoava
on herkkää olentoa.

  *

 

 

15.01.2014
(pakkaskävelyllä)

Elämän taiteilua

Eilen
pakkaskävelyllä
alkoivat sanat mieltäni vallata
piti oikein pinnistäen muistella
ett' kun pääsen sisälle lämpimään
ne kiiruusti muistiin piirtämään.

Ja kulkivat ne näin:

Elämä on yhtä taiteilua
ett' pysyisi kunnossa
elämän ja kuoleman rajalla
- loppusuoralla.

Ett' osaisin mä lähteä
kuin saappaat jalassa
kesken jotain aktiivista touhua.

Ettei tarttis olla
  käänneltävänä
    väänneltävänä
      lääkittävänä
ain' päivästä päivään
ja päivässä ei ees ilon häivää.

-

-No oli toikin ajatelma!
-Ai, heei koala. Mites sulla, näin upeana aamuna?
- ...(huokaus) … et'niiku väänneltävänä ja käänneltävänä...
-Nih! Mitäs aattelet… siitä.
-…(sellainen koalan pieni syvä huokaus) … eem-mitää

  *
 

 

16.01.2014
(Ja tämä tuli aamulla vuoteessa)

Elämä ON taiteilua

Elämä on yhtä taiteilua
ett' pysyisi kunnossa
- loppusuoralla
elämän ja kuoleman rajalla.

Ettei itseänsä pilaisi
  väsyttäisi
    satuttaisi
myrkyttäisi aineilla, ravinnolla
tai hajottaisi
  yksipuolisilla ruuilla
    sähköllä
      säteilyllä.

Pitäisi tietää, ett' osaisi varoa
tätä maailman kaupallisuutta
  keksintöjen
    markkinoiden voimaa
kaikenlaista vaarallista roinaa
joit' ei uskalla tutkia kukaan
- maailman menoon on vain mentävä mukaan.

Ja sit' ihmetellään, kun on sairautta
ja pahaa oloa
kun huono ruoka
on vailla parantavaa ravintoa.

Ja ympäristö
ihmisen rakentama
- kun ei ole kaikkea tietoa
voi olla vaarallinen herkälle solulle
- altistaa vaurioille.

On tää aika taiteilua
kun täällä elon matkalla jo kaukana
on yritettävä viel' paikata
vauhdikkaan vaiheen vammoja.

Siinä voi kyllä onnistua
jos on taitoa
ja tietoa aitoa.

Vaikkakin,
... eihän mikään täällä ole ikuista

mutta elämä
saisi olla kaunista loppuunsa saakka

ei mikään raskas taakka
toisten vastuulla.

-

Niin, tämän runon voi ehkä ymmärtää vasta vanhana
ja jokaisen sanan, lauseen takana
avautuu kuin salattu maailma
  tarpeineen
    vaaroineen
      tietoineen, taitoineen
ja arvoine aitoineen.

Hmmm… pitäisikö lähteä tälle matkalle
tutkia ja paljastaa
ihmistä vaaroista varoittaa
ja samalla rikastua itsekin tiedossa ja taidossa
- elämässä aidossa.

  *

 

 

14.01.2014

Jo valmiina - 1/8

Ennalta tietää
koskettaa
huomaamatta tulevaa.

Kuin vain ajatella
ett' jokin asia ois noin
ja hetken päästä sen todellisuudessa koin.

Ulottua jonnekin
joss' tieto jo on
vaik' tulevaisuus aina tuntematon.

Vaan, onko se…
tuntematon
jos siitä jo ennakkoaavistus on.

Silloinhan se jo jossain
kuin piirrettynä
ja hetken päästä se onkin näkyville siirrettynä.

Merkillinen elämä
kuin edeltä jo nähtynä;
  ajatuksena
    aavistuksena
      unen kuvina.

Onko jossain jo kaikki valmiina?

  *

 

 

14.01.2014

Jo valmiina - 2/8

Tieto jossain tallessa
jost' jollain taito sitä urkkia

tai, vain jollekin se annetaan
ett' vois' toteuttaa hän tahtoaan.

Jollakin hinku etsiä uutta
tutkia…
tutkia kuin tulevaisuutta

ja sit'! yhtenä hetkenä hän
sai kuin tiedon täyttymän;
ratkaisi ongelman
tai vaik' vahingossa
jonkin viel' suuremman.

Jostain sai tiedon
jossain se kuin valmiina oli.

Se vain odotti
oikeaa aikaa
ja paikkaa avautua.

Onko kaikki jossain jo valmiina?

  * 

 

 
14.01.2014

Jo valmiina - 3/8

Tutkia tuntematonta
  tietää tulevia
    arvata olevia.

Nähdä kuin rakenteita näkyväisen taa
näkyväinen paljon piilottaa.

Mitä sisältää aika
mitä sisältää paikka
mitä vesi, ruoka
luonto
mitä lääke, ravinto.

Onko oikein syödä sitä?
Onko viisasta ottaa tuota?
Onko terveellistä juoda?

Mistä apu mihinkin vaivaan?
Mistä syy uuteen vaivaan?

Mikä auttaisi siihen
mikä aiheutti sen
vaivan pienen
tai suuren onnettomuuden.

Ihminen nähdä voi kaiken taakse
jos askaroi suuren voiman, viisauden perään
yhtenä aamuna vain
tietoon, taitoon herää.

Ja ratkeaa kysymykset suuret
avautuvat vastaukset.
Jostain…
jostain ne sai.

Oliko kaikki jo valmiina?

Mistä ne oikein hain?

  *

 

 

14.01.2014

Jo valmiina - 4/8

Ratkaisut aukeavat ajallansa
ja tavallansa

kun maailma valmiina vastaanottamaan
lähtemään uuteen suuntaan.

Väärä aika
ja väärä paikka
- keksintö
löytö ois tarpeeton.

Vaan, kun aika on valmis
hetki sopiva
- jollekin kunnia tiedon aueta
ja muuttaa maailma.

Oliko kaikki jo jossain valmiina?

Odotti vain aikaa avautua.

  *

 

 

14.01.2014

Jo valmiina - 5/8

Ihminen jostain kasvoi
kehittyi
omasi taidon, viisauden

innon hankkia
kouliintua
etsiä ja löytää.

Se hälle mahdollista
… ei toiselle laisin.
Hän kuin tehtävään arvovaltaisin.

Ja juuri hän teki sen
mi mahdollisti kehityksen.

Vaan, oliko suunnitelma jo valmiina.

Oliko ihminen etevä jo katsottuna
ennen kuin oli ees olemassa.

Oliko kaikki jo jossain valmiina?

  *

 

 

14.01.2014

Jo valmiina - 6/8

Ja taiteili herkkä;
  piirteli, suunnitteli
    sävelsi, soitteli
      maalasi taulun
kirjoitti runon, kauniin laulun.

Kuvina näki
äänenä kuuli
mielikuvaksi luuli
… vaan, jostain sen sai kuin valmiina
kun oli mielensä avoinna.

Sen taidollansa saadulla
tallensi tarkkaan taidolla
kuvina ja sanoina
sävelinä kauniina.

Oliko kaikki jo jossain valmiina?

  *

 

 

14.01.2014

Jo valmiina - 7/8

Ja johtajaa jos tarvitaan
maata luotsaamaan
hyvää taikka pahaa
  tietoon
    taitoon
      rahaan
tai … vaik' raakaan murhaan.

Sekin löytyy ajallansa;
  syntyy
    kasvaa
on paikallansa, kun aika on
- toteutuu tehtävä kuin mahdoton.

Ja muuttui maailma
kasvoi kaunista
- tai jotain kauheata
jonka kautta taas uutta.

Vaan, oliko suunnitelma olemassa.

Oliko kaikki jo jossain valmiina?

  *

 

 

14.01.2014

Jo valmiina 8/8

Myös avaruuden valloitus
kuin hullu pyrkimys.
Miks' kukaan sinne
tuntemattomille?

Vaan, hinku jostain annettu
kuin hullu tarkoitus
rakentuu valtava varustus
varten jotain tulevaa
ihmisen viel' salaista unelmaa.

Ja toteutuuhan se
askel, toinen askele
ja yhä kauemmas ja kauemmas
- ei koskaan perille.

Vaan, liekö tuokin kaikki jo valmiina?

Odottaa vain aikaa toteutua.

  *

 

 

16.01.2014

Aurinkovesi

Muistutti mulle ystävä:
-On vesi tärkeä.

Se liian helposti unohtuu
jos ei ole jano, eikä nälkä.

Mutta, se on voima suuri
ja ihmiselle välttämätön.
Ja jos kosteus on riittämätön
on vaivat pian vieraana.

- Tuon vedenkin kanssa on mahdollista taiteilla.

Sillä,
nyt ihanana aurinkoisena aamuna
katso! vesikannut ikkunalla
ne voimaa ottavat auringosta

ja hetkessä kuin lääkkeeksi muuttuvat
energiat suurentuvat monin kertaisiksi
- ja siten aurinko keholle ravinnoksi
ja sisäiseksi voimaksi.

  *

 
Mittasin, jos sinua kiinnostaa:

Vesi hanasta: elämänvoimaa 4 (olkoon vaikka senttimetriä)
Vesi auringossa, kirkkaassa maljassa 15 min: elämänvoima kasvanut yli 20 kertaiseksi.
Ja, jos vielä pyydät siihen lisää elämänvoimaa: se voi kasvaa lähes 30 kertaiseksi.

Ja, … jos vielä lisäät ripauksen sitruunaa
on tuloksen juoma, jossa on todella elämää ja voimaa.

Niin, uskoo ken pystyy.
Mutta, halpa lääke se on.
Luonnon oma ravinto, ja haittavaikutukseton.

-taikuri

  *

 

 

20.01.2014

Ymmärtää, vaik' ei ymmärrä

Ymmärtää, ett' tehdä
eikä ymmärtää, ett' miksi.

Siksi,
että ymmärtää
ett' pitää tehdä
vaikkei ymmärrä, ett' miksi.

Kuuliaisuus
on ensimmäinen hyve;
uskoa sen, min ymmärtää
vaikkei ymmärrä, ett' miksi.

Siksi,
ett' piti olla
sen kuuliaisuuden tähden
vaik' ei ymmärrystä, ett' miksi.

Vaik' siksi:
Astu jalallasi paikkaan
ja siunaa se
… ei kaikki tule näkyville.

Sillä, näkyville
vain ihmisille
pien' osanen

mut' näkymättömille
salaisille ulottuville
yks' askelkin voi olla suuri.

Voi vaik' romahtaa
jokin suuri muuri.

Ja vain siksi
ett' astui askel
oli paikalla
… värähti jokin maailma.

Miks' matkaan laitoit sanasen
et ymmärrä, ett' miksi
… sanat tarkoitettu koskeviksi.

Askel outo auttavaksi
varten toisen kantavaksi

vaik' itselle
asken astujalle
viel' salaiseksi.

Kuin siipi enkelen
mi kulki
  koski
    väreitä muutti

ja joku sen tunsi
- jossain näki.

-

Onko ihmisen ain' nähtävä
ymmärrettävä tekosensa seuraus
  heti
    silmin katsoen
      nähden, koskettaen.

Eikö pieni teko näkevien
pieni kosketus näkymättömien
ole aina suuren alku;

ensimmäinen koodattu kirjain
ja muuttui maailma

ensimmäinen "sana"
ja alkoi avautua - maailma.

"Tulkoon…" - ja tuli.

-

Ja näkihän teidät
tunsi joku
kulki väre vierellä.
- Turha enempää selitellä.

  *

 

 

20.01.2014

Hymyilevä enkeli

Kuiski korvaan kuulevalle
antoi uskon uskovalle
merkin varvulle salaisen
voiman anturen.

Sanoi sanasen
kuin käski mennä
... vaik' käsky se ei lain
vain hipaisu siiven
sen kuuliainen kuulla sai.

Pienestä sanasta
muuttui matka, maailma
ja illan kulku huumaava.

- Ja toisin kulki kuin kulkea tuli
salaisen askeliin
molempien tahto suli.

Ja hymyili heille enkeli.

  *

 

 

22.01.2014

Nähdä enemmän

Nähdä ihmisestä enemmän
kuin vain pelkkä kuori näkyvän.

Nähdä hyvä, mi on sisällän
nähdä paha, min tulee tekemän.

Tuntea toinen
vaik' ei tunne lain
- mistä sellaisen tunteen, näyn sain.

Jostainko sen tiedon hain
vaiko jollain sisäisillä silmillä vain.

Nähdä maailma
  nähdä kauneus
    paha, kavala
on raskas taakka
vaik' tietäis' ettei mikään
ole vailla tarkoitusta.

Moni arvo lepää rahassa
ja sen varassa
mut' sisällä jossain jokainen
on kuin pieni lapsonen
vaik' tehtävän, min päälleen pukien
elää elämän.

Nähdä sinne
  syvälle
pienen lapsen tasolle ja sen taa
voi alkaa ymmärtää maailmaa
ja kulkua sen
mitä tänään silmin pyörein katselen.

Silloin…
näen kokonaisuuden.

-
 

Vaan, ihminen
on arjen vanki
tapojen.

Se anturi, mi kokee sen
elon kulun
  hyvän
    ja pahuuden
      rahan vallan
        ja vaikutuksen.

Tietysti, kaikkea tarvitaan
ett' maailma toteuttaa tahtoaan

ja suunnitelma suuri voi toteutua
- kuin laboratorio
mi tuottaa tuloksia.

Mutta, nähdä kaiken taa
mi muuttaa maailmaa
ja ihmistä sisällä sen
seas' muutoksien.

Hän on kuin voimaton
kun vallan voima hänelle
elon ohje on;

elettävä
suostuttava tapoihin sen
olevien
tulevien muutosten.

Mutta,
se nähdä, ymmärtää
enemmän kuin vain pelkkää näkyvää
- voi ihmistä sisällään kärsivää!

Siis, kärsii hän
ken elää vallas' elämän
ja kärsii hän
ken näkee kärsivän.

Siit' moni saanut on itselleen tehtävän;
  taistella vastaan suuria myllyjä
    valtoja
      voimia
- kun saanut silmän näkevän.

Vaan, kuka kuulee, vaik' kuulla tulisi
  poiketa pois
    tapoja muuttaa
      etsiä uutta suuntaa
- ett' ois elonsa helpompaa.

Mutta,
mistä tietää mitä muuttaa
mitä jättää pois
ett' elo helpompaa olla vois.

Niin… mistä
kun elo niin koukuttaa
ja kaikki uusi houkuttaa
ja helppo elämä
kun kaikki on kuin valmiina
ja lähellä.

Pitäisi jotenkin - nähdä
ja ymmärtää
tätä näkyvää.

-

Mutta,
jostain tulisi aloittaa.

Jollain tavalla muuttaa
vaik' ensin omaa maailmaa.

Ja sit',
jos aikaa ja johdatusta on
aloittaa kuin tehtävä mahdoton.

Niin, mikä on sua lähellä;
  oma keho
    ravinto
- oma elämä.

 

Olikin aika pitkä - tää johdanto
lähteä matkalle
tutkia palloja
ja puhkoa niitä.

Puhallella uusia, vaik' tuntuis
ett' mikään ei riitä.

Siis, mitä ilmapalloja
sun napinlävessäsi on.

Onko joku niistä tarpeeton?
Oisko joku - vaaraton?

  *

 

 

23.01.2014

Mitä ovat pallot?

Nuo pallot ovat
  kuplia
    uskomuksia
      totuuksia, mi hetken kestävät
kuvitelmia
  päätöksiä, mi särkyvät
    ajatuksia, mit mieles' häilyvät.

Nuo kaikki
napin lävessä iloisesti pomppivat
kulkijaa kantavat.

Myös suositukset
  elon ohjeet
    tottumukset, tavat
ravinteiden salat
  ja lääkkeiden hyvät… ja pahat

nuokin kaikki kantavat
voimia eloon antavat
- ja kaatavat sisällöt salaiset
tavoitteet salakavalat.

Ihmiset uskovat.

Pallojen vuosi, mä pelkään niin
viel' johdattaa mun salaisiin
taakse kaiken vahingon
mi aiheutti onnen - turmion.

  *

 

 

29.01.2014

Elämän vastakohtaisuutta

Katsoa Saarta (tv:n sarja) ja kirjoittaa
kuinka elämä on kaunista.

Katsoa pakkasaamun nousevaa aurinkoa
ja uskoa, ett' näin on.

Samassa hetkessä
kauneutta ja julmuutta
- kuolemaa ja uutta aamua.

Elämän vastakohtaisuutta;
sairautta, ja toivoa

- ja tulevan unelmia.

  *

 

 

16.02.2014

Vähän vakavilla

Eikö voisi viihdyttää vähän vakavilla
- ei aina hauskoilla

sillä elämä on lyhyt
ja paikoin vakava
- vaik' hauskoillakin
toki paikkansa.

Mut' matkalla
ja varsinkin kohti loppua
on mieli jo vakava
miettii salattuja tulevia

joita kas, nuorena
ei ees ehdi arvailla
- elämä niin täynnänsä
kaikkea menoa.

Joten siis,
eikö voisi viihdyttää vähän vakavilla
sillä, kyllä aina matkalla
on myös vastuksia;
  vaivoja
    murheita
      kuolemaa
- haavojaan joutuu monesti nuolemaan.

Ja hetkissä noissa
elon koetuksissa
kun ei nauru maita
ei päivän vitsi voimaa anna
ei ryteikön yli kanna

silloin,
... niin silloin on se
vakavamman sanan paikka.
 

No, mikä on se vakavampi sana
jos ilo, nauru, ei ylitse kanna?

Niin, elämä on niin herkkä
ja pienestä kiinni.

Onni, ilo onnesta
murhe suuri muutoksesta
terveenä voipi rallattaa
sairaana vaivojansa valittaa.

Työstä ilo, toimeentulo
työttömästä elon kolo
joss' muuttuvi moni arvo.

Ja jos ystävä lähti
perhe hajosi
se mielen jo syvään masensi.

Ja kun kuoleman portista joku muualle muutti
hiljainen kulkue tuntemattomia tutki
vastauksia etsi ja kyseli
- elon tarkoitusta ihmetteli.

Siin' sitä on paikkoja vakaville sanoille
ylitse kantaville.

Mutta!

Ilo irti silloin
kun ilon aika on!

Juhlat pystyyn
ja kannat katton!

Kas, jos sinä elostasi jotain muistat
ne on hyvät juhlat
ja elon suuret muutokset

iloiset, … ja nuo murheiset
joiden kautta kasvu
ja monet kokemukset.

  *

 

 

17.03.2014

Ei kertonut hän

Ei sanonut hän
ken keksi tään mun elämän
ett' poltto aina ennen alkua
ois tarpeellista.

Ei kertonut hän
ett' ilman sitä
ois mahdoton tavoittaa sitä
mit' etsin mä elämältä
elon matkalta.

Hiljaa hän oli vain
ja antoi matkan mennä
nuoruuden päiväin vilistellä

… kunnes tarttui todella ja alkoi viedä
vaik' en vieläkään tiedä
mi edessäin mua oottelee
siihen taas yhdellä poltolla valmistelee.

Oi, anna voima, viisaus!
Anna kuulo, elon kauneus!
ett' osaisin, jaksaisin
taas kestää tään
polton vääjäämättömän.

Ja että ymmärtäisin
mi elossa tärkeää lie
ja mikä on… se oikea tie.

- Ja minne se minua oikein vie.

  *

 

 

27.03.2014

Oottavi aika

Oottavi aika
oottavi hetki
oottavi kutsua suuremman
jok' näkee mun kärsivän.

Kädestä kaikki, kipukin.
-Aikaa säätelin, hän huokaa vain.
Siks' pysyin minä paikallain.

Ei kädestä ihmisen
ole vaiva ihmisen;
   kaiken voi välttää
      kaiken voi saada
kas, mikään ei ole mahdotonta.

Mutta, aika aina
kaikkein tärkein on.

Sillä tehtävä… on ajaton.

  *

 

 

Seiso tässä

Oi Ystäväin,
katso mitä mä aamulla kirjasin
kun viisautta hetkeeni anelin.

Oisko kuin vaivani palkka: -Oi ihminen, ole rohkea!

Oisko jotain tuttua, jotain… Jobia?

31.03.2014

Seiso tässä!

-"Seiso tässä. Pysy paikallasi, äläkä tee mitään!" on kuin käsky käsittämätön.
Ja ihmiselle menevälle kuin sietämätön.

-"Miksi?" hän kysyy vaan
ja kiukuttelee vaivojaan.

Mutta, jos käsky tuo kuin ankara
on vaikea totella
ja siksi hän, ihminen, menee vaan
vaik' käsky ois, ett' pysyisi vain paikallaan

niin, vaivan on vahvistuttava
koska paikalleen on asetuttava
ja pysyttävä siinä
vaikkei ymmärtäisikään syytä.

-"Syy on!" hän sanoo vain, nyt suurempi,
Se, mi käski: -"Älä lähde! Vaimene ja vaikene!"

Vaan, ei ymmärrä tätä ihminen:
-"Miks' pitäisi mun jäädä paikallen?"

Ja kaikin keinon hän koettaa vain
toteuttaa tahtoaan ja mennä
ja tulla tahtonsa mukaan.
Ja vielä, kun paikallaan oloa ei ymmärrä kukaan.

No, saahan hän mennä
toteuttaa tahtoaan
etsiä ratkaisujaan ajan voimista
teoista ja tarkoituksista.

Vaan, jos käsky käynyt suuremman
jok' näkee tulevan
ja viel' tietää osan paremman

ja jolla "syy on" kaikkeen elon ihmisen
toteuttaa hän uskollisesti käskynsä sen:
-"Älä lähde! Pysy aloillasi ja vaikene!"

Hän lyö kuin yhden nuolen lisää ihmisen lihaan
ja vaikenee hän, ihminen, taas
on mielensä jo ihan maass'.

Eikö sittenkään vielä ymmärrä hän
miks' pitäisi olla vain
ja yhäkin vain toivoisi
voivansa lähtevän.

-"Vieläkö yksi nuoli?" kysyy jo käskijä.
-"Oi ihminen, etkö ymmärrä
ett' osasi sun… on tahtoni mun
ja voimasi sun… on voimani mun?
Mikset laannu?
Jo pian särkyy myös syömmeni mun
kun näen niin kärsivän sun."

Vaan, oi kuuleeko ihminen,
oi kuuleeko?

Kuka sanoisi hälle sen.
Kuka ymmärtäisi tahdon suuruuden
ja pelastaisi kuin kaksi sydäntä särkyvää
ett' toinen vois' toista vihdoin ymmärtää.
                                                                
(28)

  *

 

 

01.04.2014

Ahjosta nousee

Oi, anna ne sanat
joita varten kaikki tää vaiva
joita varten mä kärsinyt oon
joiden tähden…

oi, kohta mä lähden
ja pelastukseni etsin
vapautukseni vaivasta
jo kohta kuin liian raskaasta.

Ja minä muistin
kuinka niin monesti ja monet kerrat
olen kärsinyt
kulkenut tiet
ja ihmetellyt: -Minne minua nyt viet?

kun olet sanojen pohjia valanut
minua kuin kurittanut niitä varten
ett' oisin osaava ja valmis
käsiin kuin onnetarten

joil' sanat jo valmiina oottavat
kunhan valmiina on perustat
joille sanojen talon rakentaa
- täss' valmistettu vain rakentajaa.

Ja koulu tää
kipujen, kieltäymysten
näköalojen uusien avautuvain
… minä paljon uutta matkallani sain.

Kas, kipu kuljettaa
antaa viisautta ja opastaa
… vaik' ei apu aina auttavainen
matka, hetki kasvattavainen.

Ja nyt!

Tie käyty.
Matka nähty.
Itkut itketty.
Ymmärrys, viisaus hankittu

- ja aika kulutettu
ollakseen se oikea
mitä varten kaikki tää vaiva.

Ja nyt siis, kirjoita!

Ett' ymmärtäis ihminen
kaiken elon tarkoituksen
sen sattumukset ja oudot kuljetukset
ja elon tarkoituksen
mit' varten hän täällä
maan päällä.

Eikä kulje tie suoraan
ei suoraan kuin maaliin elon tarkoituksen.

Ei!

Ei suoraan sinne yksikään
vaan, moni tie kuin väärään
vaik' kaikki kuitenkin palvelee
sitä kokonaisuutta
  mit' varten ihminen
    mit ' varten maailma
      mit' varten tää kaikki näkyvä
ett' kasvais ymmärrys ylempi
mi kaikkein tärkeä.

Kas, eihän tämä näkyväinen maa
silmin nähtävä maailma
ole kuin harha sen rinnalla
mikä on tärkeä

sillä, näkymätön
  on katoamaton
ja katoamaton
  on kuolematon.

Tuossa jo suuri viisaus on.

Siks' ihmistä tulee kasvattaa
ajassa valmistaa
ett' sitten, kun hän katoaa jonnekin ajan taa
on kaikki valmista

kaikki se
mi oli laskettu hälle tehdä
se osanen pieni
tai suurempi.

Mut', mikä milloinkin tärkeämpi
kuka sen sanoo
sillä, sen tietää vain hän
ken verkkoa punoo.

Ja kukin silmä verkossa
on yhtä tärkeä
sillä ilman silmiä
ei elossa ois mitään järkeä.
… Ois vain kuin kaksi narua lepattavaista
ilman mitään saalista.

Näin rakennetaan maailma
kuin kudottais verkkoa
ja kukin siinä paikallansa
kantaa oman osansa.

Vaan, tuo osansa kantaja
on osaansa valmistettava.

Eväät hän lähteissä saa
millä elon rakentaa
valmistaa ja varustaa jotain tulevaa
mist' ei tiedä hän
ellei saanut ole silmän näkevän.

Ja tuo paikka
mi katsottu kullekin on
voi olla ihan uskomaton
tai sitten vähäinen
jot' ei muut ees huomaa lain,
-Minä tällaisen osan sain.

Annettiinko se
vai valitsiko itse?
se jo suuri kysymys on
ja vastaus kuin mahdoton
… mahdoton ihmiselle
joka sitä ei nää
vaan, näkevälle kaikki selviää.

Ja on suuria kysymyksiä viel' suurempia
jois' vallois ja voimis kulkevat kaikki;
rakentavat malleja elon teistä
vaik' eivät niistä oikeasti tiedä
ja vetävät peräänsä heikkoja
herkästi kaikkeen uskovia.

Kuin palloja
joita tulisi puhkoa
jotta viisaus
vois vapautua.

Kaukana kaartelemme
kaukana vaivasi päivästä
kaukana sanojen perustasta ja sen valannasta
kaukana talosta rakennettavasta.

Vaan, tarkoituksensa kaikella auringon alla.
Tarkoituksensa myös vaivalla valmistavalla.

Sillä ilman vaivaa
   ei ole tulosta
ja ilman tulosta
   ei ole tarkoitusta elämän
mit varten tulee ihmisen kärsimän.

Sillä, vain kärsimyksen koulun kautta
hän löytää voi jotain suurta;
löytyy elolle uusi suunta ja tarkoitus
mit löytänyt ilman ei
ennen kuin vaiva hänet
kuin elonsa pohjille vei.

Ja kun nousee hän sieltä
hän ymmärtää
ett' kaikessa oli mieltä ja tarkoitusta
kasvattavaa ja tuloksen odotusta
joka kasvoi kivun koulussa
kärsimyksen ahjossa polttavassa
kuonaa puhdistavassa.

Ja nousee ahjosta puhdas, kirkas
nousee näkevä, tunteva
elossa väkevä
ja tietävä taas hetken matkaa
… kärsimyskoulu häntä kantaa.

Kunnes taas on palattava
kouluun
kuin elon pohjalle
etsimään sitä uutta
mit varten toivottu kasvua.

Sillä, eihän yksi ahjo viel' viisasta tee
vaik' näkeekin hän enemmän
oppii ehkä ymmärtämään elon tehtävän.

Ja seuraavissa ain viisaus lisääntyy
näkökyky tarkentuu
ja näkee hän kauas ain kaukaisuuksien taa

- ahjot kasvattaa!

Siksi, älä vähättele ahjojen voimaa
ja vain tyhmä ahjoa soimaa
ja ahjossa palavaa
jot' ahjo vain kirkastaa.

Ja sen näkee vain hän
ken saanut on silmän näkevän.

Siin' sanoja "Pallosi vuoteen"
sanoja
joita poltto esille toi.

Ja, aivan oikeasti, matkalainen
ei ollut tää poltto ees oikeasti kova
mutta, olihan siinä suunta taas kerran
millaista olla vois
jos ahjon polttava kuumuus
viel' suurempia esille tois.

Nyt lepää ja eloasi jatka
on edessä viel' pitkä matka.

Vaik' ei oisikaan se helppo lie
on se kuitenkin pitkä ja hieno tie.
                                                     
(45)

-

Ja alkoi huhtikuu, huhtikuu taas kerran,
mun muutoksieni kuu.

Täällä aina uudet
mun eteeni heijastuu.

  *

 

 

03.04.2014

Ihmisen mieli

Ihmisen mieli
on maailman mieli;
  ajassa olevainen
    siinä asuvainen.

Siks' mieli ei näe kauemmas
ei kauemmas kuin kehokaan
- toteuttavat vain ajallista tahtoaan.

Siks', kehon, mielen mukaan
ei syviä voi ymmärtää kukaan
- sillä, nehän ovat vain kiinni ajallisissa.

Siksi tarvitaan se ylempi
ihmisen kuin salainen osa;
  intuitio
    ylempi ymmärrys
joka näkee enemmän
kuulee paremmin ain' ajallisen taa
… ja se, ihan oikeasti, kaikkea ohjaa.

Ja jos se vielä
saa enemmän sijaa
se piankin jo ohjaa ihmisen
äärelle olevien, tulevien
ja menneetkin se paljastaa
… jos vain se siihen luvan saa.

Siksi, elo ihmisen
voi olla kovin maallinen
vain ajallisten asian kanssa
hän viettää aikansa.

Mutta, se voi olla myös enemmän
jos ihminen näkee enemmän;
  jos näkee hän kauemmas
    jos näkee hän tulevaa
      jos ymmärtää hän olevaa

ja jos viel' hän menneet paljastaa
hän voi ymmärtää elon tarkoitusta;
  omansa
    ja kokonaisuuden
… ymmärtää kuin osan suuruuden.

Vähäinenhän se aina on
mut' ihmismitan mukaan jo suunnaton
- hänellä kuin jokin suuri tieto on.

Ja suurihan se onkin
jos sitä ihmissilmin arvioi
vaan, mitä enemmän hän ymmärtää
… sen vähemmän hän ymmärtää.

Sillä, kasvaa se, ja kuin kaikkoaa
totuus suuri matkallaan
avartuu kuin avaruus
ei siitä kiinni saa.

Mutta ajassa
siinä omalla paikalla
hän voi katsella kuin kaukaisuutta ja ihailla

kuin ois ottanut hän kiikarin
jolla nähdä voi edemmäs
ja enemmän ja tarkemmin.

Mut', minne näkee kiikari
minne suuret putketkaan
… sitähän ne kuvaa:
edessä olevaa ja mennyttä
kauan sitten ollutta

eivätkä pysty kertomaan
mitä on kaiken takana
- kaikella on vain omansa ulottuma.

Siis, nähdä voi ihminen kuin salattujen taa
hän jopa tuntemattomia paljastaa
mut' piirinsä pieni kuitenkin
hetkensä ajallisin.

Ja jos hän kuin oikein paljon ymmärtää
hän alkaa jo ymmärtää
miten vähäinen on kaikki tää
min voi hän käsittää

- näkymätöntä ja näkyvää.
                                                         
(30)

  *

 

 

Lukko pois!

Tämän aamuisen ylistyksen
ja kiitoksen
minä viel' sulle laitan
kuin kevään ensi kukkasen taitan
ja toivon, ett' yhtyä voit
kanssani onnellisten kuoroon.

Nouse sinäkin
ja katseesi käännä
- on edessä elämä!


04.04.2014

Lukko pois!

Lukko pois!
ja veret kiertämään.

Talvi pois!
ja luonto heräämään.

Este, mi puristi elinvoimaa
este, mi esti näkemästä
uusia suuria kuulemasta
- on poissa.

Minä elän taas!

Luonto uudeksi puhkeaa
on kasvun
ja uudistuksen aika.
Elämä on kuin suuri taika.

Kuin tyhjästä taas se luo uutta.

Oi, tätä elämän suloisuutta!

Oi, nouse
   kulje
      ja kuuntele!

Oi, herää
   kasva
      ja kuki!

Kas, aurinko
sinä ihanainen
saat hereille kaiken.

Ah, henki
sinä aurinko sisäinen
on taas onnellinen ihminen
sylis' uusien unelmien.
                                                     
(30)

  *

 

 


04.04.2014

Aika

Aika.
- ajallisen suuri voima.

Aika esiin tuo
aika kadottaa.

Aika synnyttää
aika rapauttaa.

Aika kaikelle määrää ajan;
  ihmiselle
    elolliselle
elämän voimalle
  kuolemalle

rakenteille
  kätten töille
päiville ja öille.

Mitä tänään ei viel' ollut
sen aika huomisen esiin toi.

Ja mikä tänään on
sen tuleva aikanaan poijes vei.

Oi aika!
ilon tuoja
ankara
vankeuden tuoja
vapauttaja
synnyttäjä
kuolema.

Aika
- ajan vartija.

Aika
- ajast' vapauttaja.

Oi, aika! - Sinä olet kaikessa.
                                                         
(27)

  *

 

 

06.04.2014

Ihmettelen

Minä ihmettelen…
vaik' joku asia ois aivan ilmeinen
ei ihminen näe sitä
  ei ymmärrä
    eikä todeksi usko
vaik' ois kummoinen usko
  tieto
    luottamus

vaik' näkisi hän ymmärrystä ylemmäs
  vaik' salattuja paljastais
    näkymättömiä aavistais
… niin, näkemättä jää
vaik' asia ois kuin ilmiselvää.

Ilmiselvää sitten, kun näkemisen aika on
  ymmärryksen aika avautua
    viisauden kuin sisälle tulla.

Sit' hän huokaa: -"On ratkaisu mulla!"

Jokin on täss' ihmiselämässä
  jokin suurempi
    jokin, joka aikoja asettelee
      tehtäviä valmistelee ja matkoja rakentelee

kuljettaa ihmistä outoja teitä
oppii matkallaan hän paljon, mitä ei vielä tiedä

ja sitten…
kun matka on käyty
aika valmistettu tiedolle julki tulla
silloin voi hän huokaista tuon: -"On ratkaisu mulla!"

Kuinka voikaan joku niin silmät ummistaa
tiedon, viisauden pimittää
ett' vaik' kuinka ihminen silmiänsä siristää - hän ei nää
koska… matka jostakin jonnekin on niin tärkeää.

Näin kasvaa viisaus
ja hän vihdoin ymmärtää
taas pienen matkan tätä elämää ja tarkoitusta sen
mit kohti täällä ponnistelen
- kädes' voimain suurempien.
                                                              
(27)

  *

 

 

27.01.2014
(Yön hiljaisena hetkenä tämän dialogin mielessäni kuvittelin, kuulin)

Kahden viisaan dialogi

Psykoanalyytikko toteaa: -Sun nuoruutesi
  lapsuutesi
    suhteesi vanhempiisi
      ja erityisesti äitiisi
on vastaus ongelmiisi."

Sinä sillä selität sen
kuin alemmuudentuntoisen lapsuuden.
Ja siksi tahdon nyt olla jotain suurta
kuin paikata sitä
mi vaikea oli lapsuutta.

Näkyväinen maailma on sulle tuttua.
Ja elon murheet ihmisen
selittävät mennehet
ja syvät tunteet, kokemukset.

Mut' sanojesi takana
on kuitenkin toinen maailma
jota et sinä tunne

naurat aina mulle
- hymähdät
kun näkymättömillä yritän
sulle salat paljastaa.

- Elämä on moniulottuvaa.

Sanoillain en tarkoita
sinua tuikkia
vaikka, kuitenkin kuin nipistin
sanoillani pistelin
sun varmuuttasi selittää
tätä maailmaa näkyvää

ja ihmisen salaisuutta
  mit silmin
    järjen kuvin
      menneitten viisaitten ulottumin
ei selittää voi
- näkymätön näkyville
salaisuuden julki toi.

Näin olemme me kaukana
kuin on näkymätön näkyväisen takana
- ja kuitenkin samalla sivulla.

Sinä huokaat: -Sulla on halu
tulla joksikin suureksi."

Vaan, jokaisen halun takana
on kuin halujen maailma
suunnitelma suuri mi ohjailee
elon päiviä johdattelee.

Ja se halu
  tahto
    pyrkimys
on kuin elon täyttymys.

Se vie kohti sitä, mitä varten;
  tehtävä
    tavoite
      salainen unelma
mitä kohti tulee elossa kurkottua.

Kaikki tuo
oli jo lähteissä valmiina.

 

Ja sinä jatkat: -Sinä haluat selittää kaiken jollain näkymättömillä,
jollain elämän ennakkosuunnitelmalla."
… Johon sinä itse et usko.

Niin, se ainoa selitys on
elon päivien
sen kulun, kohtalon

joka ohjailee ihmisen teitä
ain' kehdosta hautaan saakka
ja viel' haudankin takana
on mahdollisuus tutkia
kuinka toteutui se
mi jo ennakkoon oli, kun lähdin matkalle
maailman ääriin näkyviin
ihaniin ajallisiin

varten sitä
mitä tehdä tuli
ja sen tekemisen kautta
- sen matkan
moni tieto
tiedoksi yhteiseksi suli.

Ja tämä kaikki on todella kaukana
tästä silmin näkyvästä
vain järjen selittämästä.

Mutta, oikeassa on hän
ken näkyvällä selittää näkyvän
sillä, näkyväiseen vaikutti näkymätön
mi aikaan taas sai näkyvän.

Näin on myös näkyväinen
seuraus näkyväisestä
koska, kaikella on myös juuri
josta kasvoi jokin suuri.

Mutta, "juuri" näkymättömien
ei näkyville näy
vaikka se kaikelle näkyvälle
ain' edellänsä käy.

 

Näin ovat ne kuin yhtä;
näkyväinen ja näkymätön
ja matka on sama.

Vaan, alku kaiken näkyväisen
on silmiltämme salassa.
Samoin on se ohjaus
mi kulkee kaiken näkyväisen takana.

Ja jatko jälkeen näkyväisen
jälkeen jo silmän sammuneen
näyttää kaiken toteutuneen
ja tarkoituksen elämän
ja miten elin täyttymän.
                                                        
(24)

  *

 

 

27.01.2014

Outo paikka

Vaan, on tää maailma
outo paikka.

Jos osaat jotain paremmin kuin muut
ei koskaan sulla käteen jää
elon pelkät luut.

Jos potkaiset sä palloa
tai lätkää lämäytät
heilautat verkkoa
vastustajat säikytät.

Jos pajautat golfia
tai tennispalloa lyöt
reikään puttaat taidolla
teet hikisesti työt
- toisen aina syöt.

Ei elostasi puutu mitään
matkaat maita mantuja
ain' lännestä sä itään.

Tai, jos laulat laulut kauniisti
kauniimmin kuin muut
tai soitat jotain soitinta
ett' aukeavat suut…

sä olet silloin pinnalla
esiinnyt hyvällä hinnalla
ja elostasi nautit
tuiki rikkaasta.

Vaan, jos maalaat taulun upean
tai kirjoitat laulun, runon kantavan
sut (ehkä) huomioidaan vasta
kun nautit taivahasta.

Vaan, jos olet hyvä monessa
tai oikein ahkera
osallistut kaikkeen
olet aina paikalla

- on elo silloin raskasta
vaikkakin turvaisa.

Ja jos olet oikein nauttija
jaksat juhlat juhlia
tai rakentelet kauniita
uni-unelmia.

Se sulta pian voimat syö
jää tekemättä työ
sairaus kuin raipalla
palkan maksaa - lyö.

Vaan, jos hiljaisesti kitkutat
elon tietä taivallat
nautit pikku iloista
kiität nautinnoista

… ei monikaan tunne sua
vain joukko pieni aikanaan
sut saattaa Luojan luo.

-Kukahan ol' tuo
ken lepäileepi tuossa…?

Siin' on yks' elo arvokas
  yks maailma
    yks unelma
mi toteutti suunnitelman suuruutta
… kullakin ol' paikkansa.

Ja ihmiset kuin ilmapalloja
vaik' kurkottavat taivasta
on kohtalonsa aina
maahan painua.

- On tää outo maailma!

  *

 

 

27.01.2014

Rakkaus suuri

Minä tiedän, ett' kaivattais kuulla rakkautta
sen ihastuksen ihanuutta
mi rakkaudeksi kutsutaan
punaposkista kuin hulluutta
mi maailmaa muuttaa

… ja elämä ain muuttaa suuntaa
kun tehdään tekoja mielettömiä
kun luvataan suuruuksia
pitämättömiä lupauksia

ihania alkuja
eron taisteluja
kuin hulluutta suuntiinsa
- elämän suuria muutoksia.

Niin, tuostako kirjoittaa
- tuosta alusta
sillä, kuka nyt lopusta lukea tahtoisi
- elämän surullisista kohtaloista.

Nuo ovat vain hetkiä elämän
- tulevat ja menevät
sotkevat elämät

mut' arki
elo kaikkineen;
  tulo maailmaan
    ja lähtö täältä
      ja se kaikki, mi on siinä välissä
- sillä on merkitystä.

Sillä, miten elät
  kasvat
    kukoistat
      mihin turvaat
        mitä harrastat
mitä, ja miten työtäsi teet
- ovatko elon päiväsi terveet.

Ja, jos kaikki ei mene
kuten mennä tulisi
kun kärsivä kärsi
  itki
    ja yötänsä ulisi
- miten silloin elää tulisi
ett' palautuisi arki turvaisa
elo antoisa, rauhaisa.

Tuosta minä kirjoittaa tahdon
elämästä kaikkineen;
  iloineen
    suruineen
      raskauksineen
        tapoine, tottumuksineen

ett' elämä
ois elämisen arvoista;
  miten karttaa karikot
    miten väistää vaivat, varikot
      ennenaikaiset kuolot
        ja turhat surut
- miten oikein nauttia
elon pienet ilojen murut.

Kaikesta! Oi, kaikesta!
minä kirjoittaa tahdon
… kirjoittaa kuin auki elämän
sen näkyvän ja salaisen
näkyväisen takaisen.

Sillä, siellä on myös ihminen
niin moniulotteinen
eikä elo tää
mi vain on näkyvää
ole lainkaan se
mi on kaiken tavoite.

Tuosta kaikesta
en yksin rakkaudesta
minä kirjoittaa tahdon…

vaan, … eikös tuo kaikki juuri
ole se rakkaus suuri.

  *

 

 

09.05 2014

Sanoja (jumppa) Koukkujen Jumppasaunaan 9.5.2014

Kivusta kiitokseksi

…eeiku! Piukat pakarat

Jos jotenkin
mä hyödyntää voisin
tään vaivan, kivun
jonka jo poistuvan soisin;
  pakarat särkevät
    kävellessä puristavat
      jalkoihin säteilevät.

Se selästä lähti
kipeästä
jostain viasta vanhasta, kalvavasta

nyt pakaroihin ajettu kuin viimeiseen nurkkaan

… ja kätteni töitä kurkkaan.

Onhan vaivasta siunausta;
  runoja ja tarinoita
    monenlaisia marinoita
      juoksuja luokse ihmisten auttavain
- minä ymmärrystä kaikilta sain.

Vaan vaiva;
kipeä selkä ja piukka pakara
ei tahdo lannistua…

laantua ennen kuin
ahjon huokailut kirjaksi puin.

Sitten,
oi, sitten … minä vaivoistani vapauduin.

  *

 

 

Tulevasta kirjasta

Rakkaus suuri

Minä tiedän, ett' kaivattais kuulla rakkautta
sen ihastuksen ihanuutta
mi rakkaudeksi kutsutaan
punaposkista kuin hulluutta
mi maailmaa muuttaa

… ja elämä ain' muuttaa suuntaa
kun tehdään tekoja mielettömiä
kun luvataan suuruuksia
pitämättömiä lupauksia

ihania alkuja
eron taisteluja
kuin hulluutta suuntiinsa
- elämän suuria muutoksia.

Niin, tuostako kirjoittaa
- tuosta alusta
sillä, kuka nyt lopusta lukea tahtoisi
elämän surullisista kohtaloista.

Nuo ovat vain hetkiä elämän
- tulevat ja menevät
sotkevat elämät.

Mutt' arki
elo kaikkineen;
tulo maailmaan ja lähtö täältä
ja se kaikki, mi on siinä välissä
- sillä on merkitystä.

Sillä, miten elät
  kasvat
    kukoistat
mihin turvaat
  mitä harrastat
mitä, ja miten työtäsi teet
- ovatko elon päiväsi terveet.

Ja, jos kaikki ei mene
kuten mennä tulisi
kun kärsivä kärsi
itki, ja yötänsä ulisi
- miten silloin elää tulisi
ett' palautuisi arki turvaisa
elo antoisa, rauhaisa.

Tuosta minä kirjoittaa tahdon
elämästä kaikkineen;
  iloineen
    suruineen
      raskauksineen
tapoine, tottumuksineen

ett' elämä
ois elämisen arvoista;
  miten karttaa karikot
    miten väistää vaivat, varikot
      ennenaikaiset kuolot ja turhat surut
- miten oikein nauttia
elon pienet ilojen murut.

Kaikesta! Oi, kaikesta!
minä kirjoittaa tahdon
… kirjoittaa kuin auki elämän
sen näkyvän ja salaisen
näkyväisen takaisen.

Sillä, siellä on myös ihminen
niin moniulotteinen
eikä elo tää
mi vain on näkyvää
ole lainkaan se
mi on kaiken tavoite.

Tuosta kaikesta
en yksin rakkaudesta
minä kirjoittaa tahdon.

Vaan, … eikös tuo kaikki juuri
ole se rakkaus suuri.

 

Vaan, tuon kun juuri luin
kuin huolta uutta päälleni puin.

Nimittäin, miten kirjoittaa kaikesta
tuosta suuresta rakkaudesta;
  tänne tulosta ja täältä lähdöstä
    elämästä ja sen tarkoituksesta
ellei itse koe, ja näe
elleivät asiat itselle tutuksi tule;

elleivät ilot todelliset
  ellei suru mieltä painanut
    ellei vaivat vaivannut.

Miten kirjoittaa osaisin
ellen ois kaikkeen osallisin.

-Voi eei! minä huokaan jo.

Haluanko sittenkään kirjoittaa elämästä
sen suuresta rakkaudesta
elon tarkoituksesta ja syistä sen
miks' täällä niin monesti kipuilen.

Sillä… tämän vielä, kuin itselleni viisaudeksi kirjoitin
ennen kuin kirjalle viimeisen pisteen liitin.

  *

 

 

07.05.2014

Niin, miten voisi kirjoittaa, ellei…

Miten voisi kirjoittaa ja kuvata
ellei ole omaa kokemusta, tunnetta
ellei tietoa kivun, vaivan vaikutuksesta
hetkestä aidosta.

Miten kuvata iloa, ellei iloa tunne
  miten surua, ikävää
    miten tukea itkevää, ellei itse itkenyt
      miten kulkea rinnalla, ellei itse kärsinyt.

Sanat vain tyhjyyttä helisevät
silmä ei katseesta kostu
ilon tunnekin toisen ilosta ei ole aito
vierasta on tuskan raivo.

Miten olla rinnalla kuolevan
  ellei itse elostaan kuollut
    ellei vuotavia haavoja itse nuollut.

Miten nostaa suosta nousevaa
  ellei itse koskaan suosta noussut
    ellei risukossa rämpinyt
pimeydestä valoon päässyt.

Kuva lie lohduton
mut' rinnalla kulkevalla
todellinen lohtu on.

 

-Oooi! ja jo huokaan minä taas.
Minä pelkään elämää!

  *

 

 

05.04.2014

Kerää elämä!

-Kerää elämä! minä mielessäni kuulin,
ett' ois helpompi nähdä ja ymmärtää
tätä pitkää matkaa ja tarkoitusta sen
miks' täällä eloani taistelen.

Ja ett' rinnalla kulkeva
vois' sanoista iloita ja vahvistua
kasvaa ja itse ymmärtää
tätä matkaa ja tarkoitusta sen
mit varten elää ihminen.

  *

 

 

29.04.2014

Synnytys

Minun Akaalle naitettiin
Toijalan reunaan istutettiin
"Taikurin taivaalle"
korkean talon katolle katsomaan
hämäläistä maisemaa.

Tänne kasvamaan
uutta luomaan.
Synnyttämään kuin elämän tarina
joll' ei oo vertoa.

Tää on laulu miehestä
jok' synnytti sanoja
ja joka synnytyskipuja tunsi

- syntyi elämä uusi.

Mieskin voi siis synnyttää
sisällään kasvattaa uutta elämää.

Ja kun tätä nyt kirjoitan
on poltot jo kovat;
selän kipu ankara
- jo pian tarvitsen epiduraalia.

Pää näkyy jo!

Aukko auennut
päälaki pilkottaa
ja kohta - pian - parahtaa
tää salassa kasvanut maailma.

Ja tässä kapaloin mä tulokkaan.
Kansiin laitan kasvamaan ja maailman tuuliin.

Mikä lie tulee hänestä
miehen synnyttämästä;
vaik' uusi voima
ihminen
sanojansa suoltaen alla Akaan taivaan
avuks' moneen vaivaan.

Ja niin painavaksi jo taakkani käy
joka askelella painonsa tunnen.
Kohta en enää liiku mä pelkään, luulen.

Ja kätilön sanoja korvissani kuulen:
-Oi, kestä viel' hetkinen
vapautuksesi hetki koittaa
elämä voittaa taas
syntyy lapsi sun maailmaas.

 

Oi, kohta... kohta!
putkahtaaa se lapsi - se elämäni kirja.

 

... Ja välillä muistan taas
nuo viime kesän lopulla kirjoittamani sanat:

"Vaiva on isommasta kädestä
ja sen käden kautta myös aikanaan poistuu.
Ihmisten apu ei mitään auta."

Voi, kuinka näkyykään tuo olevan totta.

Vaan, olenhan jo kirjoittanut vapautuksestakin.
Useana aamuna ovat sanat siitä vilisseet
ja uskoa antaneet. - Eivät vielä toteutuneet.

Synnytyskivuiksi nämä tällä viikolla ymmärsin.
Synnytyskivuiksi kirjalleni
jonka kaikki aineisto on tämän kivun ajalta.

Runoja ja tarinoita
joita ilman näitä vaivoja
ei ois voinut tulla.

Olisiko näistä jollekin ehkä apua?
Vai, itsenikö tähden vain
ett' jonkin uuden ulottuman oven avata sain.

  *

 

 

11.05.2014

Feeniks-linnun lailla

Kuinka voi niin huumaantua
kauniista naisesta
                - miehestä
kauniista ihmisestä

ja upeasta laulusta
ja sen sanomasta, mi sydänjuuria koskettaa
- tuhkasta ihmisen ylös nostaa
lentämään linnun lyödyn lailla
ylistämään elämää uutta taivaalla.

Kuin kohdalleni sanat luin
niistä voimaa päälleni puin.

Feeniks-linnun lailla
tavoitan kohta ma taivaita.

  *

 

 

10.06.2014

Kirja on valmis  -  e-kirja
 

Anna vapaus

Anna vapaus!

Anna sanojen mennä
omalla tavallaan vilistellä
kulkea tuulissa arvaamattomissa
- ei ihmiskätten ohjauksessa.

Saahan niistä sitten rakennella teoksia.

Vaan nyt,
kun työ on päättynyt
päästä irti kuin laitumille
… kesän alus laitumille raikkaille

olla se laitumen kauneus
ja uuden elon voima
joka vapaasti saa tarttua
   kulkijaan
      lukijaan
kuka hän lie.

Anna sanoille vapauden tie!

  *
 

 

Vapaus jo siintelee

-Selkä! minä sanon.
Voimasanan mi tarkoittaa käskyä: Parane!

Vaan, aika ei ole täysi vielä
vaik' vapaus jo edessä siintelee

se odottelee
ett' työ aikansa saa
ett' sanat maailman tuuliin katoaa.
 

Kas, odottavat monet
vaik' tiedä he ei
ett' maailma
elämä
heitä tavallansa vei.

Elävät vain arkensa teitä
eivätkä tiedä
mikä voima kuljettaa meitä.
 

Siks' sanat tärkeät liikkeelle saada
  korville
    kuulolle
silmille
   sisäisille

ett' ymmärtäis ihminen
mit' varten elää hän täällä
miks' kulkee hän nyt maan päällä.
 

Kas, tehtävä
oi ystävä, tehtävä!
on se tärkeä.

Ja jokaisella se on
vaik' hetkin tuntuis
ettei täss' eloss' ihmisen
ole mitään järkeä.

Vaan, siinä on;
   olet osanen suuren suuruuden
      ja osanen maailman kaikkeuden suloisen.

Tiesithän sinä sen?

  * 

 
 

Oikea hetki

Aikansa
   paikkansa
alkunsa
   loppunsa
on kaikella.

Oikea aikansa
ja oikea paikkansa
on myös kirjalla
sanoilla kantavilla
voimaa antavilla.
 

Sillä hyväkin sana väärässä paikassa
tai väärään aikaan lausuttuna
ei ole oikea
 
sillä väärä aika
ja väärä paikka
siitä voiman vei
eikä kukaan ravittunut siitä
lausuttu ehkä maailmassa
hetkessä
miss' kuin mikään ei riitä.

Vaan, oikea hetki
valmistettu paikka esille tulla
siin' on se voima mulla.
 

Ja sanat voimansa näyttävät
täyttävät tehtävänsä
ja tavoittavat elämät
joit' etsitty on
saavat ne kuin kohtalon olla siinä
oikealla hetkellä läsnä
koskettavat sydäntä - sisäistä.

  *

 

 

12.06.2014

Taas täyttyi vihko

Ja täyttyi mun musta vihkonen.

Se alkoi kolme kuukautta sitten
ja päättyi tänään näihin
kirjan ja Taikurin häihin.

Ja matkalle mahtui, oi…
  marinoita
    tarinoita
kulkuja luokse ihmisten auttavain
kun apuja kipuihini hain

vaik' lupaus oli ett': -Älä lähde!
Kaikki paranee
kun kirja ulos parkaisee.

Ja niin kävi!

Kuin turhaa ois kaikki avun haut olleet
vaan, oppia niistä
kuin turhista teistä.

Vaan, minä tiedän sen
ei turha ollut ainutkaan askel
sillä, opinhan minä matkoillain
ja hyviä ystäviä rinnalleni sain.

 

Ja nyt,
päättyy tää musta vihko
mi kirjaksi muuttui.

Ja vaik' kuvasin: "Aivan kuin
joku suurempi minulle suuttui"
ei todellakaan kyse ollut siitä
vaan, kun oma tie ei kasvuun riitä.

Siks' tarttui toinen, suurempi
minua vei ja opetti.

Antoi sanat kasvavat
ja voimaa antavat.

 
Ja minä kiitän nyt
kun näen miten kaikki tarkoin kulki
ja se tie on nyt päättynyt.

Tuli valmista!

Ja sen lupauksen minä muistan
miss' mulle luvattiin:
 
-"Sinä kiität vielä, et kipujasi muista
et sivulle suista tiestäsi min synnytit
sanoistasi, mit' esille toit.
Sinä näkyville uutta loit."

 

Ja nyt, käteen uusi vihko



kesäisen iloinen.
Liekö kannet jo uumoilevat
olen elossani onnellinen.

Ja tarinat..
taakse jääneet marinat
ja minä kirjoitan jo ihan muuta.

Annan elämälle kiitollisna suuta ja suutelen
maailmaan uusia sanoja huutelen.

Ja alkoi kesä!

-

Ja kas, täyttyi kirjani lupaus:
Kivun kaikkoaminen kuin itsestään.

Sen joku suurempi käsi minulle antoi
ja nyt vei sen mennessään.

Näinkö se elämä kuljettaa;
kun vaivoilla varustaa
silloin jotain uutta rakentaa.

Ainakin näyttää siltä
ett' kuvaan tässä runoilijan outoa tietä.

  *

 

 

02.04.2014
(Herätessä, yhtenä aamuna)

Katsoin lintua lentävää

Katsoin lintua lentävää
ajattelin vapauttaan…

vaan. mikä vapaa hän nyt on
ruokaa saatava
turvaa elon jatkumon.

Sit' aattelin: Jos kaikki vois
vain elää syömättä
ruuasta vaivaa näkemättä.

Oltais vain ja kasvettais
täytettäis tää maa.
 

Mutta, mitä sitten, jos näin olisi
päät yhteen jo kolisi
ja linnut, lepakot täyttäis maan
hyönteiset ainaisina vaivoinaan.

Pursuais kaikkea joka paikasta;
matoja, kuoriaisia
olioita kammottavia
ja eläimiä maan täydeltä.

Jo pakahtuis piankin tämä maa
ja - kaikki katoaa.
 

Siks' päätti Viisas aikoinaan
ett' tuo hullutus tulee jotenkin rajoittaa
ja päätti hän
ett' sais elon säilyvän:

-Vahvistukoon kukin heikommastaan
eläköön sen varassa
silloin on maa turvassa
kaikelta liialta.

Näin syntyi - ravintoketju
ketju kaiken elollisen
ja rakentaa järjestyksen ihmisten
turvaten suunnan kehityksen.

Ja tämä kaikki
kun herätessä katsoin lintua lentävää
se aikaan sai ajatuksen
pitkälle entävään.

  *

 

 

08.07.2014

Erakko

Erakko
mikä ihana olotila;
olla vain oman itsensä herra.

Toteuttaa vain omiansa
eikä kuunnella ketään toista;
   kuin pakottaa itsensä huomioimaan muut
      puhetta, puhetta toisten suut.

Oman itsensä kanssa rauha;
   levottomuus on poissa
      tahtojen täyttäminen
         huono omatunto, kun en suostu muiden haaveisiin
- saa sukeltaa vain omiin unelmiin.

Tai olla sukeltamatta
… olla vain
omat ajatukset seuranaan.

Ah' erakon ihanuus!

Vaan, eipä tuo kaikille sovi
ei onnistu monelta.
Kas, pitäisi aina olla joku rinnalla
jonka kanssa eloa touhuta
ja rakentaa jotain tulevaa.

Erakko rakentaa vain omaa unelmaa.

  *

 

Erakko on unelma

Erakko on unelma
- vapauden unelma.

Sillä ilman vapautta
ei ole sisäistä kasvua.

Ulkoinen erakko on yksinäinen
oman elämänsä herra.

Sisäinen erakko
on ajatuksin kulkija
omien sisäistensä syliinsä sulkija.

Ja jos erakko ulkoinen
on viel' erakko sisäinen
on hän jo onnellinen
sillä, hän on vapaudessaan vapaa.

Ja silloin hän oman tahtonsa mukaan
muita kulkijoita tapaa.

Tai jos haluaa
hän voi olla myös ketään tapaamatta
ja olla myös muita vaatimatta omaan tahtoonsa.

Hän elää omaa unelmaansa.

  *

 

 

06.08.2014

Ihmisen viisaus

Olla mukana ja todistaa
uutta maailmaa.

Sanoa ett', ei kaikki mihin uskotaan
ole siltikään totta.
Monenlaista on uskomusta.

Ja enemmistö ei ole oikeassa
- ei ehkä koskaan.

On vain suuntia jonkin hyvän näkyvän
vaan, maailma suurempi on näkymättömän.

Uskomus ihmisten;
  selittää syyt ja seuraukset
    etsiä kaikelle tarkoitus kuin silmän mukaan
vaikka näkymättömiä ei ymmärrä kukaan.

Niistäkin vain kuin viivoja vedellään:
-Kas, näin … se asia on.
-Tuo on syy sun kohtalon.
Tai,
-Jotta kasvais kaikki suuntaansa oikeaan
se tarvitsee monenlaista historiaa.

Suuria kysymyksiä;
  viittoja, vetoja ihmisten
    selittää elon tarkoituksien
      tapahtumien, tekojen.

Vaan, ei kulje se niin
ett' ihminen
vaik' kuinka voideltu ois voimalla viisauden
ett' hän selittää voisi kaiken tarkoituksen
tuntisi totuuden ja suunnan sen
min hetkessään selittäen.

Ei mahdollista ole se lain
ett' ihminen voisi sanoa:
-Minä kaiken viisauden itselleni sain.

Sillä, tämän päivän viisaus
on huomisen valhe.

Ja tämän päivän valhe
voi olla suuri kahle
mi sitoo ihmisen suuntaansa
ja aina miss' availee hän suutansa
hän valheensa vanki on.

- Viisaus on tutkimaton.

Mutta,
tämän päivän viisauden mukaan elää ihminen
rakentaa kuvan maailmankaikkeuden
ja uskoo sen
min huominen jo jyrää alleen tuhoten.

Sama on kaikessa;
  maailman kuvassa
    ihmisen osassa
      luonnossa.

Ymmärrystä paljon
vaan, tietoa oikeaa ei.
Kas, huomisen viisaus
tämän päivän viisauden muistoihin vei.

Ja kuka sanoa vois
mitä jo huominen tois.

Millaisen kuvan maailmasta
  sen synnystä ja tuhosta
    ihmisen uhosta olla jotain suurta
vaik' näkyväisen tarkoitus
on olla jotain ihan muuta.

Ja viisaus ihmisen sisäisen
sen rakenteen
terveyden;
  mikä hyväksi
    mikä pahaksi
  mikä rikkoo
    mikä rakentaa
  mikä todella auttaa
    mikä vain tuhoaa.

Voi! Pientä on ihmisen viisaus ihmisen rinnalla
sen kuvan, mikä hän oikeasti on.
Ihminen on edelleen tutkimaton
ja osansa, elonsa sen
kaiken todellisen merkityksen.

Ja ohjaa kaikkea
ihmisen halu olla mahtava
  ansaita ain' lisää ja rikastua
    olla kuin kaiken "tappina" se jokin suuri
vaik' juuri tuo suuri
on vastuksen muuri.

Vaan, elettävä on ihmisen
  päivänsä
    aikansa
      elonsa määrä
vaikka ei tiedäkään
mikä oikeasti on oikea, mikä väärä.

Yleisten näkemysten mukaan hän kulkea saa
ja jotain pientä myös itselleen saavuttaa
… ja toisille myös
vaik' varmuutta koskaan ei olekaan
oliko tekonsa hyvä
vaiko vyönsä, mi toisia vain lyö.

  *

 

 

07.08.2014

Ihminen on monimutkainen

Ihminen
on monimutkainen.

Samoin terveytensä
  särkynsä
    kipunsa kaikkineen.

Osa on tulosta
  menneistä menoista
    vahingoista
      tapaturmista.

Osa on ohjausta
varjelusta
eteenpäin viemistä jostain pois ja jotakin kohti.

- Kipu kuin majakkana uudelle hohti.

Siks' tarkkana tulee olla
  millaisia hoitoja
    vahvistuksia
sillä, majakkaa ei sammuttaa voi.

- Sen jokin suurempi eteesi hohtamaan toi.

Vanhat vammat ohjaavat nekin
  eloa
    valintoja
      päivien tulevien kulkuja.

Ei niille mitään voi - enää
mutta, elintapojen häiriöt keho korjata voi
jos viisaus, ymmärrys
uusia tapoja eteen toi.

Siks' tarkkana tulisi olla ja kuunnella
viisaitten puhetta
joil' ratkaisuja elon virheisiin
- ei tule enää jatkaa tapoja
jotka vie yhä suurempiin murheisiin.

Vaan, oikean ja väärän erottaminen on vaikeaa
kun raha ja valta ohjaa mediaa
ja sokeus
vanhojen tapojen usko
tai saavutettu asema ja yhä vain paremman toivo
estää sanomasta sen
mi osoittaisi suunnan terveyden.

Eikä suunnan näyttäminenkään viel' autuutta tuo
sillä maailma on monimutkainen
ja outoja rakenteita ja tapoja luo.

Kas, terveellisenkin teon voi väärillä tavoilla pilata
hintoja vain hilata ylemmäs ja menetelmiä kehittää
lopputuloksen kustannuksella.
- ja terveellinen pilata nykyaikaisella teholla.

Kuka sanoisi sen
mikä teko tois terveyden?

Kuka oikeasti tietäisi
mikä ihmistä vaivoista vapauttaisi?

Ei yhdellä pillerillä
ei lääkkeillä lopun elämän
vaan, valinnoilla oikean ja väärän.

Kuka omistaisi sen tiedon määrän
joka varjella vois pahasta
vahingollisesta valinnasta
joka hyvää vain tarkoittaen
toisikin vain lisää vaivoja
ja ennenaikaista tuhoa.

Oi, miten paljon maailmassa
onkaan vahingollista uhoa!

  *

 

 

17.08.2014    (yöllä)

Ihmisen taistelu

Keho raukka
  väliss' mielen
    ja elon tarkoituksen
kun taistelevat ne
kumpi pääsis voitolle.

Ja kahinassa tuossa
miss' kuin tanner tärisisi
- se keho on
taisteloihin osaton.

Vaan, se raukka
saa vaivat niellä
on kuin taistojen tiellä se paikka
joss' nuo kaksi
ottavat mittaa toisistansa.

Ei kärsi se
ei kipua tunne
se henkinen ulottuma
joka on sinussa ikuista

- voi vain kuin itkeä se
jos ihminen kulkee teille, mi tarkoitus ollut ei
… vaan, maailman tuulet toisaalle vei.

Ei kipua tunne mielikään
jonka maailma niin herkästi vie mennessään
poijes siitä, mi hyvä ois
kulkeutuu ihminen tarkoituksestaan pois.

Ja se
mi väline on ajalliselle;
  jolla kuljet
    teet
      harrastat
jolla elostasi nautiskelet
  jolla rakennat
elon hetket, tulevat.

Se kuin välissä on kahden tahdon;
toinen repii toisaalle
   elon syvän merkitykselle
ja toinen mielii ajallisiin
   sen iloihin ja osallisiin.

Ja siin' tuo keho raukka;
  tänään tänne
    huomenna tuonne
tai sit' jo kokonaan toisaalle
kuin minne elosi tahto ja tarkoitus ois
… ja se syvä ikuinen
on elon tarkoituksesta pois.

Siin' sit' itkee välissään keho
kun särkee paikat, kolottaa
herkkä raukka hajoaa.

Ja alkaa jo surra mielikin
kun sen teot, halut estyvät
ja suree ympärillä ystävät
kun toinen on poissa
jossain kipujen kartanoissa.

Vaan, suurin suru on sillä
jonka surua et nää
sillä, joka ikuisuutta syvällä tähyää.

Sill' tehtävä ois
se tehtävä ois täll' elonsa matkalla
joll' kaukaista tarkoitusta
mit' varten tää kaikki on täällä
maan päällä.

Ja sen suru
on syvä suru
ja se vaik' musertaa koko ihmisen
kun hukkuu tarkoitus elämällen.

Vaan, oi miten…
oi, miten sais sovun
ett' asettuis aika iäisyyden alle
sille kaukaiselle ulottumalle

mill' tarkoitus
   tehtävä
ois ajalliselle
tälle ihanalle matkalle.

Ett' sovussa
nuo kaikki kolme kulkea vois
eikä toisen halut
veis toiselta mitään pois.

Vaan, kuin rinta rinnan he elää vois
ja tehtävä tärkein tulis tehdyksi
kun koittaa aika
lähteä ajallisista pois.

Silloin…
se kaunis kuva rauhassa tehty ois
eikä kukaan joutuisi lähtemään kesken pois.

-

Ja tällä selittyvät
monet vaivat, kulut
kun poikkeavat polut poijes siitä
tärkeimmästä
poikkeavat poluille
joill' kuin mikään ei riitä.

Ja se tärkein kuin tekemättä jää
- sitä se sisäinen kaihoten tähyää.

Vaan, ei voimaton ole se
heittelee hetkin kuin kapuloita rattaille
ett' estyisi se ajallinen meno
mi kaikkein tärkeimmän ohittaa.

Kas, niin suuresti
se tarkoitusta rakastaa
ettei salli
kuin viimeiseen asti unohtua sen
min lupasi lähteissä matkallen:
-Sen teen, sit palajan
toteutan palan ajallisen maailman.

Ja kuinka paljon sen puuttua täytyykään
kuinka moneen tehtävään
ett' kulkeutuis vihdoin ihminen
oikealle tiellen.

Sille, mi toteuttaisi sen
mille antoi hän lupauksen
vaan, jolta aika ankara poijes vei
sanoi kuin syvimmälle tahdolle: -Hei hei!


Vaan, ei kulje se niin
ett' ihminen vain vaivoitta
vois upota omiin.

Tulee taisteluita
  sotia
    ollaan vaik' ilman kotia
ett' löytäis ihminen sen
syvimmän elonsa tarkoituksen.

Ja kun löytää hän sen
palautuu rauha ja lepo
ja terveys
mi kahinassa kadonnut on
- löytyy tie kuin kohtalon.

-

Ja tästä kulkeudutaan kysymykselle
mi tärkeä on terveydelle

ett' hoidetaan
lääkitään sairasta
joll' on näitä syviä vammoja
jotka syntyneet on taisteluista
erkaantuneista poluista.

Ja kun vaivan tarkoitus ois palata
etsiä rauha ja eloa siinä halata
niin, autetaankin sairasta
ett' jaksais hän
vain toteuttaa omia.

- Ristiriitaista!
 

Vaan, kuka oisi se
joka sanois sairastavalle:
-Oikaise polkusi ja palaja
etsi omasi tarkoitusta
ja sen kautta itseäsi eloon varusta.

- Vaikea paikka!
Olla tarkkana ja kuunnella
etsiä ja löytää
"kohti oikeata pöytää".

 

Ja viel' yksi näkemys
on ennaltakärsimys.

Kas, kun tiedossa on ajattomissa
kuinka herkkä on ihminen
seass' ajallisten voimien

niin, jo lähteissä
tai matkalla
saa hän raskaita vaivoja, taakkoja
jotka ohjaa oikeita suuntia.
- Ne auttavat toteuttamaan tarkoitusta.

Ja näin kirous
on kuin siunaus mi helpottaa
ajallista matkaa.

Pitää vain osata nähdä
- ei vain kärsiä
vaan hyväksyä se hyvä mi kautta sen
vie ihmistä perillen;
sinne, mi tarkoitus elon pienen on
kun toteuttaa hän kohtalon.

Sen, mi hyvä hälle itselle
ja toiselle rinnalla on.

  *

 

 

19.08.2014

Syitä syviä

Syvien lihasten tehtävä
on säädellä elon kulkuja
ohjata olemusta ja valvoa
koko kehoa.

Ne ovat herkät tunnereaktioille
ja ihmisen sisäisille tiloille
ja niiltä lähtee käskyt
ulkoisille voimille.

Jos sisäinen lihas vioittuu
jos jäykistyy se kramppiin
lakkaa sen säätelyominaisuus
ja ulkoiset toimivat kuin omiaan
saaden aikaan vahinkoja
jotka estävät eloa, liikettä
- ei olo keveä.

Sisäiset lihakset ovat yhteydessä mieleen
ei niitä ulkoisesti säädellä voi.

Mielen keveys niistä esiin herkkyyden toi.

Vaan, mielen raskaus
pelko, ahdistus
heijastuu heti
sen jännitys tiukalle veti
ja esti se liikkeen isomman
ihmistä liikuttavan.

Se sisäinen siis
on välissä mielen ja kehon.
Kuin kanava toisesta toiseen
ja tuntevat ne kuin yhtä
sisäisen tilan kanssa.

Siksi mielentila, järkytys
pelko, hylkäys
jäykistää ihmisen

ja ilo, nauru, vapaus
taas vapauttaa sen
sisäisen jännityksen.

Ei siihen temput auta
ei ylety sinne voima käden
- se on maita mielen herkän
ja säätelevät yhdessä ne elon ulkoisen.

Lääkkeellä voi sen turruttaa
herkän kosketuksen kadottaa
kuin hajottaa sen
sisäisen puolustuksen
ja näin päästää krampista vapaaksi
hetkeksi, tai ajaksi
min vaikutus lääkkeen aikaansa saa
- vaan, se ei voi parantaa.

Sillä, vaivan syy on syvällä;
  mielessä
    ja sen tehtävässä
kaukana ihmissilmältä
  tunteissa
    kokemuksissa
      toiveissa
        haluissa
elon tarkoituksissa.

Miten sinne pistäis piikin?
Miten yltäis veitsen kärki?
Ei yllä sinne ees järki. Vielä.

Vaan, ois jo jotenkin
kuin tilanne toivoton
vaik' toivoa aina on.

Ja se toivo
sen voima
on suunnaton.

Sekin siellä syvällä
mielen uumenissa on.

Vaan, karsittava on se lääke
poistetta pois on syyt.

Väärä ystävyys, jos vangitsee
se mielen pelon valtaan.

Sillä ystävyys
läheisyys ihmisen
on syvin
syvimmälle yltävä
sit' ei vielä ymmärrä ihminen
sen kaiken merkitystä.

Tuntee vain
ja suru, ikävä
tuo jännitystä
pelkokin menetyksestä
- niin syvälle yltää ystävä.

Ja aika haavat parantaa
- vaan ei aina.
Se aiheuttaa voi vaivoja
ellei hellitä
sisäisen kärsimystä.

Siks' sanotaan:
-Tunteilla ei saa leikkiä.
Sillä ei ymmärretä - vielä
tunteiden tosi syvyyttä.

Ja ikävästä
on moni kuollut pois
kun elo kaunista viel' ollut ois.

Ja tässä palataan
vaivan salaan;
mielen syövereistä
sisäisiin lihaksiin.

Jos siellä syvällä
on hyvä olla
mieli keveä
jatkuu se ketju myös ulkoiselle kehälle
- näkyvälle.

Vaan, jos sisällä
on paha olla
jatkuu se myös lihaksille
päivittäisille elon vaivoille
ongelmille.

Siks' hoidettava on aina ensin sisäiset
sitten vasta ulkoiset
sillä, mitä hyötyä on poistaa ongelma
jos syyt vain edelleen lyövät
ja herkkää ihmistä monin tavoin syövät.

Ja mieli herkkä hajoaa
taivas, maa, katoaa
ja elämän tarkoitus on pian poissa
kulkee ihminen maailmoissa
joiss' ei vapautta oo
kohti surkeata kohtaloo.

Ja tällä selittyvät monet vaivat, ahdingot
oudot kohtalot
syövät
ennenaikaiset kuolot.

Kas, etsi syy ja seuraus
vapauteen pyrkimys vankeudesta pois
silloin elo rauhaisampaa ois.

  *

 

 

21.08.2014

Lukko

Kuin lukko elämälle
menevälle
touhuavalle, tekevälle.

Lukko sisäinen
vaik' syy kaukainen;

joku asia jossain hoitamatta jäi
  onnettomuus
    vahinko
      syvä kärsimys
pelko
  huoli elämän
    hukkaus elämäntehtävän

suuri suru, ikävä
- ihminen herkkä
ja kaipaus syvä menneeseen
kantautuu nykyiseen.

Hylkäys
  jättö
    - yksin jättö
turvaton tunne
-Oi, elämä, minne!

Piirtyy kaikki elon pirtaan
niin kuin ilotkin
vaan, suru aina syvin.

Jos luulin mä
ett' selvisin siitä
jollain uudella vanhan peitin
menneen kuin poijes hetkessä heitin;
  - ei mennyt se
  - ei kadonnut eilinen
  - ei poistunut pois sisäiseni kirjoista
sen muistoista, liikutuksista.

Peittää voi
vaan kadotta ei
vaik' elämä uusi
surun poijes vei.

Syvälle siirsin
sinne piirsin talteen kaikki
niin ilot kuin surut
elämän monet kulut.

Ja nyt…
ihmeellinen ihminen
herkkä, tunteellinen
kokee kärsimyksen uuden
tai jonkin tilan mi muistuttaa
vanhaa kadonnutta

ja hetkeen nousevat
ne vanhat unelmat
kuin kadotetut traumat
syvät kosketukset menneiltä teiltä
- kas, ei ihminen mitään poijes heitä.

Siellä ne!
elonsa kirjoissa
muistoissa kaikki
  kuin joka askele
    sana ja teko
      elämän ilo ja veitsen viilto.

Ja nousee ne
kuin menneitten haamut
kaukaiset kaavut
kuin näkymättömät kasvot
ja muistuttavat kuin salaa:
-Mun sisälläin vielä palaa.

Palaa se sammunut liekki
kytee, vaik' ei muistakaan
eloa ihanaa ja sen murhaa.

Niin, oi ihmeellinen ihminen
syvä on sun sisäinen
kaukainen
suuri kirja aikojen menneitten
omien ja menneitten sukupolvien.

Ei ihme, jos syntyy jännitystä
  sisäistä kauhua
    kiristystä
mi heijastuu ja kantaa
jostain… jotain… kaukaa
ja kummittelee
vaikuttaa sun arkeesi
ja tunteesi tuon kaiken läpi
ain enemmän näki.

Mutta,
tämä tekee ihmisen
niin hienon, monimutkaisen
sillä kas,
kaikella ain paikkansa auringon alla
kaikella tehtävänsä, tarkoituksensa
- ja juuri kaikkien noiden syvien kautta
sinä kuitenkin kasvat ja kehityt.

Lisääntyy ymmärrys
  viisauskin
ja halu auttaa ja palvella
muodostaa ain uusi unelma
jonka voimana
on mennyt maailma tekoineen, tarkoituksineen
  kokemuksineen
    kipuine, särkyineen
      iloineenkin, suruineen.

Tässä oli vain syitä
jos on kärsimyksiä.

Vaan, ovathan ne myös voimia tulevien
uusien unelmien.

Tässä, ja näissä
kasvaa ihminen
… niin ihmeellinen.

  *

 

 

25.08.2014

Vain elämällä

Viisautta saa vain elämällä
  kokemalla
    oppimalla.

Kas, jakamalla sellaista
jost' ei kokemusta oo
on tyhjää
eikä ketään kanna
ei helpotusta elon hetkiin anna.

Siks' elettävä on!
Tunnettava kivutkin kuin kohtalon
otettava vastaan mit' annetaan
- näin runoilijaa valmistetaan
ja vahvistetaan sanoissa
viisauden teoissa.

Sillä, mitä hyötyä on kirjoittaa
  ellei ole kokenut
    ellei taakkaa elon kantanut
itsestänsä elolle kuin hintaa antanut
elon päivillä itseään vaivannut.

Mutta, sanojen kautta sanoja ain' parempia
ja kipujen kautta ain syvemmälle
ja kuin tasolle ylemmälle
joss' uudet sanat
  oottavat
    kantavat
      ja voimaa hetkiin antavat
ja elämälle tarkoitusta
  tuleville vahvistusta
ja jaettavaksi jotain sellaista
jost' on hyötyä todellista.

Siksi, runoilija, kestä hetkesi
ja kanna taakkasi urheasti.

Se on vain taakka
hetkellinen kuitenkin
ja lepohetken saat
kun taas sanat aukeaa.

Sillä, sanojen tähden kaikki tää vaiva, muistathan
sanojen tähden
ja niistä onnea kaiva
  itsellesi
    ja muille
ihmisille iloisille
ja murheellisille suille.

Silloin niissä on se voima
mit' ei ihminen nää
mut' sisäisensä jossain syvällä
sen ymmärtää.

  *

 

 

25.08.2014

Tuntematon sisäinen

Ja viel' on kerrottava kuin uudelleen se
kuinka tärkeä
on sisäisen kasvu ihmiselle.

Ulkoinen ei suuresti hyödytä
vaik' oiskin sillä ajallista merkitystä.

Mutta, sisäinen
on ikuinen
ulkoinen tänne jää
ja ajallaan kuin tyhjiin häviää.

Sisäisen vie hän mennessään
kun aika hänest' häviää.

Ja se sisäinen
on suuri - iäinen
ja siellä kulkevat kaikki;
  elon hetket
    ilot, surut
      riidat, taistelut
loukatun mielen vammat
  raivot
    kuolot kohtalon
- elämä hetkin niin julma on.

Vaan, kasvuksi kaikki ihmisen
kolhut syvien tunteiden
hetket raskaitten matkojen
- vapautuksen unohtaen.

Vaan, matkain vaivat ja niiden pää
niistä aina jälki jää.

Ja hohtavat ne siellä
syvien tiellä
minne ihminen itse ei nää
ne siellä kantaa elämää
ja antaa apuansa, kell' tarvetta on
jok' kärsii, kuin tiellä kohtalon.

Vaan, vaivat nuo kaikki
sisälle syvälle kaivautuneet
kuin meri piiloss' velloava
on täynnänsä kaikkea;
elon kohtaamista ja jälkiä sen
joitakin hetkin muistaen
- monet unohtaen.

Ja niiden voima ihmiseen
  arkeen
    terveyteen
on suurivoimainen
kaikkeen vaikuttaen.

Monet voimaksi
monet vahingoksi
toiset eloss' kantaviksi
toiset raastaviksi.

Ja sieltä syvältä säteilevät ne
ihmisen näkyvälle pinnalle
  mielelle
    lihaksille
aiheuttaen yhtä ja toista
hyvää
ja huonoa.

- Elämän tasapainoa.

Ja sieltä syvältä
- kas, ihminen herkkä
monenlaista merkitystä
  luonteenpiirrettä
    käytöstä
      mielen, kehon kiristystä
- kasvoille irvistystä.

Sieltä syyt moneen vaivaan
syvältä
sisältä
elämältä ja sen hetkiltä

eikä vapaa ihminen
ole ees menneiltä
ennen meitä eläneiltä.

Kas, kantautuu sieltäkin kaikenlaista
raskasta ja raastavaista
vaik' osaa niihin ei itsellä oisikaan
  tavat
    puheet
      tottumukset
huonot teot salaiset
huomaamatta kulkeutuneet
ihmisen syvälle sisälle
kuin tarkoitusta antamaan
hyviin, pahoihin kantamaan.

Minkäs niille
ihmisen menneille
eletyille elon hetkille.

Siel' kulkevat mukana ja kantavat
  voimaa antavat
    tai sairastuttavat
tietämättä
tuntematta
mistä tuo hyvä
mistä tuo paha
joka kuljettaa nyt eloa.

Ja tästä!

Oi, tästä … suurelle kysymykselle:
Miten hoitaa ongelman
jonka syyt menneistä
syvistä sisäisistä
omista
ja kaukaisista.

Millä niihin kosketusta?
Millä oireen helpotusta?

Millä apua alkusyylle?
Millä korjata psyyke?
Millä lihas kiristävä kieroon kääntävä
vaivaan vääntävä?

Mistä apu auttavainen
kauas kantavainen?

Onko jokin piikki, lääke, niin syvälle kulkeutuva?
Onko jokin kirurgia juurille ulottuva?

Vain energia salainen
mi kulkea voi läpi luiden, lihojen
muistojen
kaukaisten menneitten
joit' ei ees muista, tiedä ihminen
syitä kaukaisia vain kantaen.

Ei voimalla, taidolla ihmiskätten
ei sähköllä
oudoilla kokeilla vahingoittavilla
vaan, sanoilla suloisilla
ja voimilla yli-inhimillisillä
näkymättömillä salaisilla.

Niillä sinne
alkujuurille
läheisille, kaukaisille
aikain takaisille kuin ajattomille.

Niillä sinne
ihmisen kuin alkujuurille
ja elämän vaatimille uhreille
salaisille.

-

Niin, en ois päässyt ikinä näin syvälle
ilman selkäni vaivaa rasittavaista
päivin vaikuttavaista.

Vaan, kun avautuvat ovet salatuiden
kaukaisten ulottumien
syvien seurauksien…

mit' kauemmin mä kannan
kestän
vaivani määrää
- eikä siis vaivassa
ole mitään väärää

kestettävä vain - ja kirjoittaa
mit' taivas raottaa.

-

Niin, ei olekaan tämä kurituskoulu
vaan, siunattu kipujen tie
joka minua vie
jonnekin syvemmälle
kaukaisiin
salattuihin syvyyksiin

vaiko korkeuksiin
joss' talletettuna on
kuin ihmisen elämän salaisuudet
- minulle kaikki asiat niin uudet.

Sinne tämä kuljettaa
minua
tämä kipujen ja kärsimyksien tie
ja voi… minne se vielä minua vie!

En tiedä.
Enkä tiedä, kuinka kauan kestän
tätä tien "suloisuutta"
kipujen kuin pakollisuutta.

Sillä, huomaan…
ei ilman tätä - tietä
paljastu asioita, joist' en tiedä.

Siis, matkalla jonnekin tuntemattomaan
ja vaivat kulkee runoilijalla seuranaan
ja luulen

... vaiko jo kuulen kuin sisälläin:
- Kumman valitset, oi runoilija parka,
valitsetko kivuttoman tien vailla salattuja sanoja
vaiko, kipujen tien
kanssa salattujen?

Niin… minä vastaan: -Anna kivut
mutta, anna myös voimaa kantaa
mitä kaikkea matka minulle mukanaan antaa.

  *

 

 

27.09.2014

Merkityksiä ja tarkoituksia

Erota ihmisestä
ystävästä vuosien mittaisesta
  tavoista
    tottumuksista
yhteisestä kaikesta - ja jättää se
kuin unohtaa ja luopua pois
vaik' tunteita vielä molemmilla ois.

Muuttaa elämää
olla yksin ja miettiä
mitä kaikkea meillä ollutkaan on
millainen matka kuin kädestä kohtalon.

Elämä vain ei salli kaikille
jäädä paikalle
toteuttamaan sitä tuttua
elämän rutiinia
kuin turvallista elon kulkua.

Ei! Vaan, matkaa on jatkettava
etsittävä uutta
aloitettava kuin alusta taas
vaik' hetken ois mieli maass'.

 

Luovuttava elämässä on monesta
oikeasti, ihan kaikesta.
Pala palalta tutusta
lopussa jo unelmasta
joka kantanut on ja voimaa antanut
ja joka ohjannut tätä elon tietä
- vaikkei ihminen sitä tiedä.

Unelmasta,
elon tarkoituksesta
  syystä
    tehtävästä toteuttaa se
mi merkityksen antoi elämälle.

Ja tuo merkitys
  tuo tehtävä
    tavoite
ei salli jäädä paikalle
kuin turvalliselle ololle

vaan, ohjaa
  käskee
    komentaa
      viimein vaik' pakottaa
matkaa toisaalle jatkaa
… jotta voisi toteutua se
mi syyn antoi merkitykselle.

Se on se unelma
jota kohti tulisi kulkea
ja toteuttaa se salainen unelma;
  sisälle piirretty
    aikaan siirretty
      tehtäväksi
        elämän suunnaksi
kuin majakaksi loistamaan
suuntaa elolle antamaan.

Ja jos ihminen putoaa suunnasta pois
elo kuin tarkoituksetonta ois
ajelehtimista aalloilla keinuttavilla
elon päivillä tarpeettomilla.

 

Ja siitä taas ytimille
elon kulun päiville;
sairauksille
ja terveille päiville.

Sillä, ohjausta on monenlaista
kohti tarkoitusta;
  ohjaa
    käskee
      komentaa
suuntaan pakottaa se monin tavoin.

Sairauksien kautta kuljettaa
opastaa kohti tulevaa
kasvattaa ja valmistaa
kohti unelmaa.

Vaan, vaikea on erottaa
  opastusta
    ja valmistusta
onko kipu ohjausta
vaiko varustusta
… vaiko vaik' molempia
toteuttaa tarkoituksia.

 

Ja siitä jo suurelle kysymykselle;
  terveydelle
    sairaudelle
sillä kipu
  sairaus ohjaava
    valmistava
      tuleviin varustava
ei oikeasti olekaan sairautta
vaan, elon tarkoitusta.

Ja jo hämärtyy sairauden
terveyden raja
ja on vain matka
jolla ohjausta
  valmistusta
    varustusta varten unelman
elon tehtävän
ja salaisen kudelman
joss' kullakin paikkansa auringon alla
kullakin tarkoituksensa kaikkialla
tällä oudolla matkalla.

 

Ja tällä selittyy jo moni lähtö täältä;
kaikki valmista
tai elo vailla tarkoitusta
ja vaivan kautta pois
ett' elo helpompaa ois.

Moni viipyy pitkään
kuin ei kiirettä ois minnekään
toteuttaa tehtävää
näkymätöntä tai näkyvää
… ja lähtee pois sitten vasta
kun kaikki valmista.

Mutt' ihminen ei aina näe sitä
mikä on se tehtävä
eikä tiedosta
onko matkalla
vaiko tuuliajolla
sillä, molempia
kulkee aina rinnalla.

Joku tehtävänsä tietää
aikansa ja paikkansa.
Toisella vain ei käsitystä mistään;
mistä tuli
minne mennään.

Mutt' silti
ei hän välttämättä ole elosta irti
ei tarkoituksesta sen
… kuin huomaamatta toteutti tarkoituksen.

Näit' ei ihminen nää
sillä kuin vähäpätöinenkin toteuttaa tehtävää
- vaik' sairautensa kautta
avustaa ihmiskuntaa ja kehitystä sen
miten tulevia hoidan, lääkitsen.

Silloin, kuin vähäpätöiseltä näyttävän
sairastavan rankan elon tehtävän
tarkoitus voi olla merkittävä
tulevia monia helpottava.

- Aikamoinen suunnitelma, vai mitä!

  *

 

 

10.10.2014
(Aleksis Kiven päivä)

Merkkipäivä

Merkkipäivä
oisko tasan 10 vuotta
kun alkoi tää sanojen hullutus
runojen kiivas kulku
ja riimien ihanuus, vaik' riimeistä vapaa
runoilija matkallaan outoja tapaa.

Matka on ollut pitkä
eikä lainkaan vaivoja vailla;
syvis' kulkenut
ilojen vuorilla riemuinnut
kaiken maksanut sanoilla
syvistä pulppuavilla.

Tieksi muuttunut
tehtäväksi
kuin edellä kulkevaksi kuluksi
jollekin avuksi - kukaties
… täss' matkaansa raahustaa
nyt runoileva mies.

Oikea runoilija! kukaties
joka syvien kautta sanoja
ilmaisia apuja tarvitseville
elon matkalle.

Kiitos seurasta uskollisille.

-Harri

Siis, elossa ollaan… vielä.

  *
 

 

27.11.2014

Pitkän iän salaisuus

Pitkän iän syy
vanhuus vaik' huonokin
siin' elon tarkoitus täyttyy.

Vaik' mietimme me usein
miks' toisen on kuin viivyttävä täällä
maan päällä
on hänellä kuitenkin tehtävä
   salainen
      ei silmin näkyvä
 
sillä, mitä tiedät sinä, viel' silmin näkevä
miss' kulkee hän, vanhus, uniensa matkalla
ja, mitä kaikkea tekeekään hän siellä
salatuilla teillä;

  vaik' auttelis' sinua
    muistelis' minua
      tutkis' maailmoita ja sen voimia
ett' osais' ihmiset oikein toimia täällä näkyvässä
mist' on hän juuri vähenemässä.

Katso häntä jotenkin näin
etkä vain huokailisi: -Minä hänen luonaan käin
… hän nukkui vain.

 

Sillä, katso
tasapainon tähden kaikki
ett' ois' vanhuutta
   jos on nuoruutta
ett' ois' energiaa tuottavaa
   jos on sitä kuluttavaa
ett' ois' henkistä voimaa
   jos on sen puutetta - nuoruutta

ett' ois' valoa
   jos on pimeyttä
      - tiedossa
          kokemuksessa

ei ois' hengellistä valtaa
   jos on vallattomuutta
      - nuoruuden kasvamattomuutta.

Tämän tähden
maan tasapainon tähden
on oltava valtaa tuottavaa
jos on kerran valtaa kuluttavaa
- siinä vasta kasvaa nuoruuden unelmaa.

Näin on oltava sitä hiljaista voimaa
joka mahdollistaa
nuoruuden kasvua aikuisuuteen
omaansa viisauteen ja aikaan
joss' taas aikanaan toimivat he
voimana tuleville.

Näin pitää katsoa vanhuutta
ihmistä
elolle jo pian kaikkensa antanutta
mutt' viel' vuoksesi sun
hän huomaamattasi taistelee
ollen tahtoni mun.

Kas, ulkoinen ei ole mitään
mill' arvioisit sa, nuorukainen
vanhemman virkaa ja voimaa
tehtävää sen
mit' varten hän täällä viipyillen
kuin voimia, varoja kuluttaen.

Ei!

Vaan, kokonaisuuden tähden
elämän voiman ja viisauden tähden
oman kasvusi tähden
   hän salassa
      ylemmällä tasolla
ulkoisen raihnoista vapaana
lataa voimia
ett' maailma vois' oikein toimia.

Sillä, jos vanhuus katoaa
   se elon rikkaus ja aikaan saanto
      se kaikki kokemus ja näköala
on maailma
kuin paljaana historiasta

ja se pian jo kallistuu kokemattomuuden voimasta
alkaa väärin toimia
ja tuhoutuu pian kaikki
eikä elo ois mahdollista.
 

Ei tiedä hän, vanhus, virkaansa
ei tiedä hän, nuoruus, voimansa lähdettä
elää vain kuin ylpeyttä
- vanhuus nöyryyttä.

Mutta, nöyryys on voima!
Hiljaisuus, vaatimattomuus, on valta!

Ja silmin nähtävä
on niin usein valhetta.

Pitää katsoa kokonaisuutta
kaukaisuutta
pitää kuin rukoilla
näkymättömän näkökykyä.

Ja silloin muuttuvat kaikki kohdalleen;
   arvoton on arvokasta
      ja moni arvokas on arvotonta
… jos kaikkea vain silmin katsotaan.

Sillä, kaiken takana valtoja, voimia
jotka valvovat tasapainoa
ja kehitystä ihmisen
kasvua tulevien polvien.

Eikä ilman toista
voi olla toista;
  ei näkyväistä ilman näkymätöntä
    ei nuoruutta ilman vanhuutta
      ei viisautta ilman kokemusta
ei rakkautta
ilman hiljaista rukousta ja huokausta.

Oi katso, nuorukainen
katso vanhuutta…
   siin' on voimasi sun
      siin' on sun juuresi

sillä, ilman häntä
ei ois sinulla sykkivää sydäntä
ja elosi päiviä.

Elämä ois vain jotain unelmien häiviä
- näkymättömiä
ja näkymättömissä kärsiviä henkiä
ilman ajallisia kenkiä.

Ei olisi ihmisiä
olisi vain huokailevia henkiä.

  *

 

 

(joskus vuonna 2006 kirjoitin seuraavan
hyvin yllä olevaan liittyvän) 

Ihmisen arvo

Ei ihmisen arvoa silmin mitata
ei katse kaikkea paljasta.

Ei ulkoinen ole mittari mikään
ei sisin toiselle aukea.

Ihminen enemmän on kuin silmin näkyy
enemmän kuin jalka käy
- kokonaisuus ei päälle näy.

Ihminen sisällään ihminen on
ulkoinen on vain kuori

kuka tätä ei ymmärrä
hän kovin on vielä nuori.

  *

 

 

22.11.2014 
(Kun sanat kulkemaan lähtivät
kuin jostain ajatuspierusta.)

Pohdiskelua elämän tiestä

Kuinka moni onkaan maailmassa
luopunut matkastansa
asemastansa, mi piirretty eteensä on
kuin elon kohtalon.

Kuinka moni kuningaskin
kun katsellut on rakkaintansa
vallastansa luopunut
rakkaudestansa juopunut
… ja kulkenut teillensä tietämättömille
viroille vaatimattomille.

Kuinka monesti ihminen
vaik' seisoisi edessä suurien
  ohjautuu
    kulkeutuu pois
kuin ei kutsua ollutkaan ois
eikä lupausta
jonka lähteissä antanut on:
              -Minä toteutan tuon kohtalon!

Ja kuitenkin
edess' maailman
sen himoin, haluin
sen suurin lupauksin
hallitsemattomain rakkauksin
hän poikkeaa pois
kuin ei eteen piirrettyä tietä ollutkaan ois.

Ja kipuilee hän
ihminen arkinen
kuningas suurien toiveiden
ja kulkee tietään kuin etsien
sitä jotain, min hylkäsi hän
vuoks' jonkin hetken näkyvän.
 

Ja elämä eletty
kuin hukkaan heitetty.

Ei toteutunut se
min toteutua tuli.
Eessä ajallisten halujen
se tärkein turhiin suli.
 

Ajatusko vain
tää ankara matka
vaiko elon ihanuus
min rakkaus
maallinen halu, rikkaus
eteen toi
ihminen aivan toisenlaisen elon loi.
 

Kuka sanoisi sen
hylkäsikö hän tarkoituksen
toiveen suurten unelmien

vai, elikö elon kuin sattuman satona
sai osakseen kaiken
ilman sen suurempaa tarkoitusta.
 

Elämä on vaikea
ja tarkoitusta kuin mahdoton tietää
mutta ehkä lähteissä täältä
hän totuuden nähdä saa
- voiko hän silloin
elonsa tulosta sietää.

Kuka sen tietää.

  *

 

 

22.11.2014

Aikaa ajatella

Minkäs minä tälle
elämälle kuin kohtalon
kun näen nyt
kuinka kulkenut on se outoja teitä
  läpi lapsuuden
    nuoruuden
kuinka kasvatti elon ihmeellisen
- toi kynnykselle vanhuuden

vaik' en tunnista sitä
kun sisälläni viel' pauhaa
kuin kiihko nuoruuden
elinvoimaisen.

Kuinka kasvatti
kuljetti
lapsetkin matkalle asetti
ja vaimot
ystävät
ihanat naiset
kokemukset elon aikaiset

ja valmisti tänne
tarkoitukselle, mi kuin täällä vasta
ois arvokasta.

On aikaa ajatella
  tutkia
    kuunnella
olla hiljaa ja arvailla
elon salaisuutta.

Aikaa itselle
ja unelmille sisäisille
elon tarkoituksille syville
ja löytää
keksiä, oivaltaa
tätä matkaa ja maailmaa.

Siis, … nyt vasta!

Oi, miten onkaan tämä elo arvokasta
ja vanhuus
  keralla elon kokemusten
    laajojen näköalojen ja tulevien kuvien
- kuin outojen unien.

Vaatiiko ymmärrys näin pitkän matkan
ett' täällä vasta voi tajuta
ett' elo on arvokasta.

Ettei se enää vain tyhjänä vilistä
ainaista kiirettä
ja tekoja pian unohtuvia
kuin untuvia
... siellä…
tuolla jossain kaukana
matkojen takana.

Vaan, tässä
on nyt elämä ja rauha
  kuunnella
    katsella
      ajatella asioita ja toivoa
kuin elolle tarkoitusta.

Ettei ois ollut tää vain turhaan juoksu
ett' jäis' minusta tuoksu
muisto
elostani arvokkaasta
jonka ymmärrän vasta
kun kaikki on valmista.

Elämä on katoamatonta.

Elämä on katoavaista
- ja katoamatonta.

  *

 

 

20.12.2014

Haudalla käymisestä



(kirjoitettu joulujuhlassa 10.12.2014)

Haudalla olemme yhtä

Hauta kutsuu muistoihin
   menneisiin ihaniin
      yhteisiin.

Hauta on portti
   menneisiin
      tuleviin
sureviin yhteyksiin.

Haudalla me olemme yhtä
   sinä siinä
      minä tässä
puhelemme kuin käsi kädessä.

Olemme yhteydessä
emmekä lainkaan kaukana
ajassa ja ajattomassa
joka kaikki on samassa.

  *

 

 

Haudalla

Haudalla
siin' on helppo puhella.

Vaik' toinen
oisikin jo jossain kaukana
on hän kuitenkin lähellä
siinä vierellä
   kuulemassa
      huomaamassa,
sinä olet siinä, vaik' et häntä nää.

- Näkymätöntä elämää.
 

Sinä uskot
että hän on siinä
- vierellä

joku syvä tunne sinussa
   ja sinä puhut
      tai ajattelet vain:
         -Oi, kuulethan sanojain.

Ja minä muistan
monet yhteiset hetket
… ne kuin nauhana mielessäni kulki

tämä hetki tässä
lumisen tai pimeän haudan äärellä
sytytetty kynttilä hiljalleen lepattava
välittää kuin sanoja julki:

-Minä muistan
ja uskon: Emme ole kaukana
   vain ajatuksen
      sanan matkan takana.

Toinen viel' ajassa
toinen ajattomassa
ajallisten vaivoista vapaana
eloansa jatkamassa.

  *

 

 

15.12.2014   aamuvarhaisella

Ajatus läheisen saavuttaa    (kuuntele tästä)

Vaikka olemme kuin kaukana
olemme kuitenkin lähellä;
   mielissä
     ajatuksissa

ja aina Jouluna
rakennamme yhteyttä näkymätöntä
mi on tämän näkyväisen takana

- se on iäistä
kaunista
todellisesti kantavaa
ain' sukupolvien taa.

Ajatus ain' läheisen saavuttaa
ja ajallisista armahtaa.
 
 
Resepti:
Lue joulun ajan kahdesti päivässä
ja avautuu se
salattu maailma
joka joulun on takana
ja sanojen valta.

  *

 

 

24.12.2014    klo 05-

Syvä kaipaus    (kuuntele tästä)

Ihminen on salaisuus
vaik' onkin ulkoinen saman muotoinen
toisen rinnalla kulkevan kanssa
on hällä aina
oma salaisuus matkassa.

Ja sitä
ihmisen sisäistä ihmistä
ei tunne, selittää taida kukaan
sillä niin monimuotoisen salaisen
on hän saanut matkalle mukaan.

Vaik' näyttäisikin hän
helposti selitettävän
on hällä piilossa
elon tehtävän

ja sitä pyrkimystä
ei osaa selittää toinen
joll' sisällään
on salaisuus samanmoinen.

Se on, niin kuin joulukin
juhla ihanin
muodoltansa kuin toiselle tuttu
mutt' joulu sisäinen
on jo ihan toisenlainen juttu

sen elää
   tuntee
      muistaa
kukin aina tavallaan
- elää sisällään omaa hartauttaan.

Jokainen laulu
   tuoksu
      maku
         saunan löyly
            sukupolvien muistojen puisto
on rakentava sen
min taas tänä jouluna sisälläni koen
salaisuutta etsien
- huokaillen.

Vaik' en osaa sitä selittää
minä tunnen sen
- jonkun syvän kaipauksen.

Hyvää Joulun salaisuutta kaikillen.

  *

  

 

25.12.2014   Jouluaamuna

Jouluaamun valkea rauha

Luonto liikkumaton
kaunis, valkoinen.

Joulu hiljainen
luminen aamuvarhainen.

 

Vain ajatus mi liikkuvi hiljaisuuden yllä
  mökin lämmössä
    yläpetillä
tutussa paikassa
runojen maissa.

Ja hiljaisuus kuiskii: -Kirjoita,

...kirjoita, rukous
kuin kadotettu voima
ja usko
- usko, ett' rukous ON voima
  se on salainen
    maailmoitten takainen
näkymättömien avaimen ulottua
taakse näkyvien kuvien.

Ulottua kaukaisuuksiin vuoskymmenten
  satojen
    tuhansien taa
tästä hetkestä voi kurkoittaa.

Ja sisälle
ihmisen itsen sisälle
miss' portti salainen iäisyydelle
- jostain tullut, jonnekin menossa
nyt matkalla
osaansa taivaltamassa

monesti niin raskaissa taakoissa
eikä elämä
aika
kuin armoa anna luonnon laeista
- katoavasta matkasta.

Vaan, rukous
tuo unohdettu voima
… vaik' onhan niitäkin
joilla se on turva suloisin
ja apu aina lähellä
- kulkee voima vierellä.

Rukous on lahja
annettu lahja, matkalle
suurin
… sen juuri nyt sisälläni kuulin.

Ja tuo lahja
on kuin näkymätön taika
joll' ulottua kaikkialle
  kaukaisiin ja tuleviin
    läheisiin ja unelmiin.
Myös oman matkan tekoihin
  sairauksiin.

Rukous
on uskoa johonkin suurempaan
vaik' kuvat kaikki ajalliset joskus karkottaa
kun, sisäisen syvä tunne
ei kuvista kohdetta tunne

ja monet tavat muodolliset
karkottavat kaipaukset
ja ihminen itse jää kuin itsensä varaan
ja joutua voi hän moneen vaaraan

vaik' lähettäjä ei olekaan kaukana
jokin siipi ain' on suojana
ja haluaa koskea, kuunnella.

Rukous on puhetta
  ajatuksia arkisia
    toiveita, unelmia: - Oi, anna apua!
Muistamisia rinnalla kulkevien
ja menneitten, tulevien.

Mutta se
mi rukouksia, huokauksia nostaa esille
  on kipu, sairaus
    vanhuuden raihnaus
tai onnettomuus
  surun tuska
    ikävä ja kaipaus
elämän palautus.

Siin' ihminen jo kuin itsestään
etsii apua, voimaa sisällään
ja se, mi hänessä on iäistä
etsii apua iäisiltä
joita, vaik' ei tuntisikaan hän
hän uskoo jonkun näkevän

ja avun pyyntö syvä, harras
tai vaik' pieni huokaus
on voimallinen rukous
joka liikutti jotain kaunista ja suurta
- ihmisen kaukaista juurta.

Ja ihme on tapahtunut
vaik' ei oisikaan se ihmisen tahdon mukainen
on se kuitenkin
tahto maailmankaikkeuksien.

Ja näin pieni ihminen
oli tuon suuruuden osanen
siihen teollansa, sanoillansa
luottaen, uskoen
hän rakensi - yhteyden.

Olet osa iäisien.

  *

 

 

26.12.2014 klo 04.30-
(Nuku tässä sitten)

Meit' auta näkemään

"Meit' auta näkemään taivaitas
kun joulu, joulu on meillä."

Näin me laulamme jokainen suu
ja taivas kirkas, tähtinen
yllemme kaareutuu.

Vaan, tuo tähtitaivas ei ole ne "taivaitas"
ei mikään silmin nähtävä
vaan, se on taivas mi näkyy vain ihmisen sisällä
  jossain syvällä
    kuin kaukana
vaik' ei kaukana laisinkaan
… siel' on se portti menneisiin ja tulevaan.

Ja tuo "auta näkemään taivaitas"
on tuon sisäisen syvä pyyntö nähdä kauemmas;
  kuin tämän näkyväisen taa
    miss' joulun totuus aukeaa.

Ja, vaik' joulu onkin vain monien kulkujen summa;
yhdistynyt yhdestä ja liittynyt toiseen
muovautunut käsissä ihmisten jo menoon melkoiseen

on siinä kuitenkin se sisäisen siemen
- ydin
joka jo sellaisenaan tarjoaa ihmiselle
jonkin selittämättömän turvaisan sylin.

Ja se ripaus pieni
mi laulun sanoihin kiertynyt on
on kuin huomaamaton huokaus
- ikävä pohjaton
jonnekin…
jonnekin, joss' on se sielun rauhan maa
joss' joku suurempi sisintämme koskettaa

ja josta myös ulkoisemme
tuntee kaipuumme
ja liikuttuu hetkin ain' kyyneliin saakka.

On tämä elo ihmisen
… jos on ilojakin…
niin, on se myös melkoinen taakka

ja sen taakan alla hän huokaa nähdä
kaukaisia taivaitansa.

Amen.

  *

 

 

26.12.2014   klo 05.00-

Tuunasin valon

Tein lampusta ma joulun valon.

Tuunasin palloin
sädehtivin naruin, jouluisin vöin
… sen alla ma nautin
ja jouluruokaani innolla söin.

Voi, kuinka valo kuin arkinen
voi yhtäkkiä olla kuin portti taivainen
kirkkain värein välkkyvä
ja lampun vanhat kuvut kuin pieniä enkeleitä
jotka valaisevat meitä

julistavat joulun sanomaa
ja luovat salaista tunnelmaa

- joulun unelmaa.

  *

 

 

31.12.2014

Päättyi pallojen vuosi

Palloin vuosi, puhkottu
  on moni usko
    turha lupaus
      tahto paremmasta luulosta

ja etsitty pallojen syitä
ja seurauksia
  toteutumia salaisia
    ongelmia kaukaisia.

Koko vuosi kuljettu kuviteltujen takana
  taottu
    etsitty apuja
      kuuloja
luuloja putsattu
vaik' kaikkea vast' raotettu:
-Siel' jotain on!

Jotain suurempaa
kauniimpaa
todellista haettavaa

ja sinne voi ulottua vasta
kun valmista tietä käydä
ja uusia uusin silmin nähdä.

Ja nämä… oli palloja vasta
kuin helmeileviä kuplia
ihmisille maistuvaisia
- eivät totuuksia.

Mutta, portin takana vasta
on valtarakenteita
- ja se! on arvokasta
osoittaa paikkoja ja tahtoja
ihmisiä vahingoittavia
- pahoja.

Uskoo ja kuulee
kenen kuulla tulee.

Ei karjalauma käänny
eikä tarkoituskaan sen
vaan, sanoillani piiloja availen
totuuksia esiin kaivan ja tarjoilen
esille nähdä ja ymmärtää
tätä elämää.

Ei maailmaa muuttaa voi
rataansa kulkee se
mut' hyvä on tuoda asioita esille
ett' se
kell' tahto
kutsu, kuulemaan
asioita muuttamaan
ja elämäänsä kautta sen
- sen vuoksi täss' tietäni taistelen.

Ei kaunista
vaik' kaunista kuitenkin
ken kuulee korvin kuulevin
se heille kuin musiikkia on
ja jatko elon mahdoton
kera väärin turvin
harhoin opein.

Onnekkain on nopein
ken irti itsensä kahleista päästi
- elinpäiviä itselleen säästi
kun tiesi totuuden
takaa varjoavien valheiden.

Siin' on polkua käydä.
Ei riemusaattoa, vaan hiljaista kulkua
ja salaisuutta, joll' on ulottumia
ain' maailman ääriin saakka.

On tuo kaikki
ihan sopiva taakka.

  *

 

 

31.12.2014

Uusi sijaan lasketaan

Itke itkusi
suru surtava pois
ett' elo vapaampaa olla vois.

Kahdella sydämellä
jaetulla
ei elo jatkua voi
vaan, tilaa on annettava uudelle
- tulevaisuudelle.

Vanha vaihe on taakse vain jätettävä
vaik' oiskin toinen nyt lempeä
ei se mitään muuta siitä
mi sanottu jo on.

Tilanne mahdoton.

Ja jos uusia hamuat, tahdot
tiedät jo
on se uusi kohtalo
jossa ei sijaa vanhalla
entisellä elolla.

Sillä, uusi sijaan lasketaan
sit' aletaan me tehdä työtä
joss' ei ole päivää eikä yötä.

Oikein kaikki on
vaik' sanat sattuvat
surut osuvat
ja itkut irtoavat siellä ja täällä.

Hetki on merkittävä.
Mutta, tärkein on tehtävä.

  *