Uusi aika ajattomien


Uusi aika alkamassa
aika uusi ajattomien
matka salaisuuksien
joist' en tiedä vielä...
  
- antaa ajan viedä.
 

 

30.08.2012     04.40-

Kuin vihollisia toisilleen

Kuinka pian unohtunut
tapa kadonnut;
aamulla varhain nousta ja kynään tarttua
… kuunnella
    … ja kirjoittaa
hiljaisuuden sanomaa.

Työt kiireiset mielen vei
ajatukset ajattomista karkotti
ajallisiin juurrutti: mökin remonttiin
ihaniin elon muutoksiin.

On kuin ei samaan elämään mahtuisi
   työ
      ja unelma:
hiljaisuutta kuunnella ja sanoja kirjata
elää täysillä ajassa
ja ajattomia tutkia.

Kuin vihollisia ovat ne toisilleen.

 

Vaan, kun ajallinen hetkeksi hellittää
ajatukset jo aamulla herättää
muistuttaa: -Hei, miss' kynä?!
Alahan taas kirjoittaa.

-Mitä? Luulin jo kaiken kadonneen
tavan ihanan unohtuneen.

-Tässähän minä, sanojesi lähde
vierelläsi käynyt ja katsellut
- odottanut
antanut kuin aikaa ajattomista levätä
ajallisiin keskittyä ja rakentaa paikkaa
jossa taas uusiin tarttua
kasvaa
ja kaikesta muusta kuin unohtua.

 

Siis nyt,
on kesä mennyt ja alkaa syys
kasvaa uusi sanojen ystävyys
ja voit nähdä:
ei kadonnut oo sanojen kulku
vaik' hetkellinen sulku tilaa antoi.
Elämä kesän toisin kantoi.

 

Kaksi työtä
kaksi maailmaa
toinen toistansa upottaa.

Jos toinen on pinnalla
toinen on pinnan alla
vaik' molemmilla paikkansa auringon alla.

 

Tervetuloa siis lainehille
tuulen keveän kuljetuksille
joss' ohjaa ei ajallinen teko
ei tahto ihmisen
vaan hiljainen ääni
henkäys ajattomien.

Ja vaik' luulit sä kuin taantuneesi
eronneesi erakosta pois
ei tuo luulo harhaisempi olla vois.

Kas, ei sanat
ole tekoa ihmisen
ei töitä käsien
vaan, kuulevien korvien
ja hiljaisien hetkien.

Siis, eläköön elämä
   - taivas
   - maa
joss' kaikki kaikkea tavoittaa.

Ja huomaa ihminen
vaik' onkin vain ajallinen
ett' elämä suurempi on kuin aika
ja yllä kaiken
lepää ajattomien taika.

-Not-tulitha-sä-sieltä … vihdon. Moon jo ootellu sua.

-Aai, heei koala. Mulla oli vähän hommia ku…
-Joo, mä huomasin kyl. Ja unohtelit mut aina ties minne.
-
(huokaus) … nii… mutku
-Joo joo joo … mut hyvä ku taas tulit - me on ooteltu sua.
-Hjaa…no ... sit kai...

  *

 

 

17.09.2012

Räkäritari

Aattelin
ett' uutta kohti uhoten
hypäten kuin uuden ratsun selkään
- en mitään pelkää!
ja matkaan vain ponkaisen
kuin jokin ritari konsanaan.

Monttuun se veikin
- oikein räkämonttuun -
ja kaikki voimat veks!

 

Unohtaa tanssit ja jumpat
jättää kaikki touhun haaveet
ja petiin vain
    peiton alle
        unten maille.

Sellainen lähtö tämä.
Ja tällainen räkäritari tässä.

Ja nyt just sen verran voimia
ett' hieman toimia
menneitä hetkiä muistella
puhtaaksi kuvailla.

  *

 

 

04.09.2012

Musta joutsen

Joutsen
on minulle merkki jostain suuremmasta
yhteydestä jonnekin
lupauksesta tulevasta
- ehkä viesti kaukaisuudesta.

Mutta, miksi musta?



Mitä se ilmentää?
Mitä ilmoittaa?

Puhuuko lie kuolemasta?

"Tuonelan musta joutsen", sen jostain muistan
vaiko elämästä
jonkin uuden lupauksesta
sillä onhan ilmoitus maista
joiss' asiat peilikuvia
siis, toisin kuin täällä näkyvässä.

"Elämä siellä
on kuolema täällä"
kuulen kuin sanat
jotka rauhoittavat.

Elämän lupausko tuo?
Elämän syvemmän
kuin pinnallisen näkyvän.
Sitä nyt aamusella mietin
vuoteeni lämmössä
uuden elämän edessä.

  *

 

 

04.09.2012

Rannan kivi

Tätä rannan kiveä vasten

   

vuos'kymmenet sitten
nuoruuteni voimassa
lähentelin vaimoa suuressa halussa.

Muistaako kivi sen
kahden nuoren ihmisen huokauksen
kun villinä halusin
rannan kiveä vasten.

-Niin, kaikesta ain' merkki jää
mihin ihminen koskee
min lämmittää
- tai kylmää
sekin väräjää.

Kyllä kivi muistaa.
Ja jos joku herkkä sitä koskettaa
hän viel' saattaa tunnistaa sen
- kahden nuoren kuuman lemmen.

  *

 

 

04.09.2012

Kuiskii kuusi

Oksasi sahasin - pakko.
Ilmaa pihaan
ja tilaa pienelle mökille
sun vierelle.

 

Suutuitko
kun sinua karsin
uutta elämääni kokoon parsin
ja viel' puita ympäriltäsi kaasin?

 

-"En kärsinyt siitä.
Ilma tekee hyvää minullekin.
Vaan, puita ikävöin
koivuja
vuos'kymmenten ystäviä.
Ne otit viereltäni pois.
Eikö niille nyt tilaa ollut ois."

Tiellä olivat
talon seinää raapivat
kattoa likasivat.
Ja ilma! - alue liian tiukka.

-"Niin, itsehän meidät aikoinasi istutit
muualta tähän raahasit
silmiesi iloksi
näkösuojaksi.
Sen tehtävän kaikki täytimme
olimme sinun - ja vieläkin.

Pieniä alkujamme hetken muistelin.

Tuoss' makaavat nyt ystäväni

 

  pitkinä
    ja pätkinä
ja odottavat viimeistä palvelua:
lämmittää sinua takassa.

Sinua vartenhan me.
Sinua palvelemme ain loppuun asti.
Ja viel' jälkeenkin sen
tunnemme yhteyden."

  *

 

 

06.09.2012

Kun mopo karkas

Ikkunat netistä löysin
  sentilleen sopivat
    ihanan korkeat.

Puutavarat omasta pihasta
  vanhasta puukasasta
    varastoista.

Lasitiilet, nekin netistä
  valoa antamaan
    - hieman mystistä tunnelmaa.

Uuden keittiön
niin… netistä senkin
  niin sopivan
    osiltaan riittävän.

Kaikki halvalla
tai annettuna
vain hakemisen vaivalla.

Käsille taitoa
osaava, ahkera ystävä rinnalla.

Ja lisämökki
naapurista valmiina.

Kuinka kaikki onkaan
kuin valmiiksi katsottu
ja mitä tarvittu - se eteen tuotu
kirpparilta tai edullisesti kaupasta.

Voimia annettu
ja aikaa… tulevaa rakentaa.

Ja, kuin viimeiseksi varmistukseksi:
minua jostain autetaan
oli eilinen hinku kirpparille
joss' ootteli mua valmiina
kolme verhotankoa
  kolmeen ikkunaan
    kolmeen eri tilaan
      kaikki eri mittaiset
- juuri niiden tilojen mukaiset.

Ja kuin pisteeksi kaikelle:
viidelläkymmenellä sentillä kirja
"Runouden kuntokoulu"
kuin ilmoittamaan
ett' remontti lähestyy loppuaan
ja sanat sua jo odottaa.

Ja ah! - niin…
illalla vihdoin pääsen saunomaan
kun vaatteet saunasta uusiin kaappeihin
eilen valmistamiini, asetellaan.

 

Niin, mopo karkas.

Hän ken säätää säät - on syyllinen.
Kuka nyt lomamatkalle sateeseen
kosteeseen telttaan - hankalaa
vaik' ois ollutkin niin ihanaa.

Niin, niin silloin…
netistä lasit
ilmaiset ikkunat
… ja sitten se mopo karkas.

  *

 

 

07.09.2012

Pelkoa ja odotusta

Pelkään
menettäväni vapautta
sanojen vapaata leikkiä
elon keveää kulkua
jos sanat toisivat kuuluisuutta.

Siis, jos … toisivat.

Sanoisivat ehkä:
  -Tee tuosta.
    -Kirjoita siitä.
      -Etsi ne, ja tee tämä.

Olisiko silloin vapaata
runoilijan elämä?

Ja viel' arkkuni kanteen ma kaiverran
- sisäpuolelle -
ja ylistän taiteilijan vapautta ylitse sen
mi tuhota vois kaiken
- kuuluisuuden.

Siksi, minä nyt…
  hiljaisuudessani
    keskellä yötä
      mökkini yläpetillä kirjailen
kuitenkin koko ajan salaisesti toivoen:
ett' löytäisin sen tien
millä lukijani kuin seikkailuihin vien
sanojen outoon salattuun maailmaan
elossaan kasvamaan.

 

Mutta, miks' valvon mä taas
kuin odottaen
valmistuen
siihen uuteen, josta uumoilen:
  se uusi
    se tuleva.

Odotan kuin täyttyvää lupausta
vaikken tiedäkään mikä
tai mitä se on.

(huokaus)

Näin on ollut ennenkin
monetkin kerrat
tällä samalla vuoteella
mökin ihanassa lämmössä

ja sit, yhtäkkiä vain
kirjoittanut sivukaupalla
sanojen kuin päättymätöntä vuodatusta.

Hetki ois valmis, ma luulen:
hiljainen sanojen kesä
rakentamista, rakentamista
luontoa, marjoja
kesäisiä touhuja…

Nyt kaikki nuo
alkavat olla takana
... vain puolukat vielä jostain.

 

Ois aika, ma luulen.
Sanoja jo taas mielessäni kuulen.

Olen valmis heräämään milloin vain
kynään tarttumaan
sanoja varttumaan kuin kuuliainen kirjuri mestarinsa jalkain juuressa
odottamassa… ett' mitähän se sanoo.

 

Kerran, sen nyt muistan
tässä samassa paikassa
samalla tavalla yöllä vuoteella.
Oli joulun aika… jo vuosia sitten
kuin sanojen pärskähdys
kymmenien sivujen yhtäjaksoinen virta…

... ja kaikki meni uusiksi:
muuttui mennyt tapa
kotisivulle uusi muoto.
Ei vanha enää sopinut sille
uudenlaisille sanoille.

Nyt en odota mitään erityistä
en toiveita aseta
en suuntia arvuuta.
Olen vain… valmiina.

Jos ei nyt - tänä yönä
niin sitten jonain tulevana.
Ja jos merkit
aiemmat lupaukset paikkansa pitävät
voi mennä taas uusiksi kaikki.

En sitä vaadi,
salaisesti toivon vain ja uskon:
tämän kirjurin viran
jostain lahjaksi sain
vaik' silloin alkuun ihan muuta hain.

Pitkä tie tänne
hiljaisuuden
ja uuden maailman liepeille.

 

-Hei koala, nukutsä?

-E! sammuta se valo… mua häikäsee.
-Okeei okeei.

  *

 

 

13.09.2012

Pieni aukko

Portti pieni
vaik' ei porttia olekaan.
On vain aukko
josta puikahtaa tulevaan
aikaan
joka johtaa kohti unelmaa.

Tie päättyi
taival kesäinen
alkaa syys
sanat unelmien
tulevien.

Määränsä pää kaikella
tienkin pätkällä
lyhyellä
tai pitkällä
ja eteen piirtyy uusi matka:
  tie
    taival
      maisemat
        näköalat uuden
sanojen kulkujen suloisuudet.

Siis, portista
vaik' ei porttia olekaan
on vain aukko
josta puikata tulevaan
- kohti unelmaa.

  *

 

 

13.09.2012

Montusta nousemassa

On kuin ois vanteet pääni ympäriltä
kuin kahleet kehostani kirvonneet.
Kuin montusta nousemassa
jonne hetki sitten putosin
flunssan kouriin.

Äkisti tuli
räkää tiputti
pisaroita lattialle
matolle, ellen tarkkana.
Hoipuin hetken vailla voimia.
Kuvaanko lie kulkemaani porttia.

Joko ois se jäänyt taa
hetki sitten…
nyt yötäni valvon ja vapaasti hengitän
eikä satu mihinkään.

Maallinen kesä touhuineen on jäänyt taa
täss' runoilija kuin uuden äärellä sanoja odottaa:
sitä kuin suurta naakkaparvea
joka kiertää ja kerää joukkoa
uudelle matkalle jonnekin…
…jonnekin.

 

-Ho'ooi! Missähän mun ystäväni.
      Taikurii! Oletko kaukana?
         Erakkoo! Mitä sinulle kuuluu?

-Mähäs-SAnoin ett sä tuut takas kusä ensi saat hetken touhuta noit sun omii juttui.

-Aai, hei koala. Mitäs sinä?
- ... ootellu täss ... sua.

  *

 

 

20.09.2012     05.30-

Yllättävä tapaaminen

Patsaitasi ihailin

Patsaitasi ikkunasta ihailin
tulin sisään ja hintoja kyselin
kaikkea kaunista ympärilläni katselin…

    > Krunikan Kruunu

-Tällaiseen kauppaan minua ei saisi päästää,
sinulle hiljaisesti huokasin.

Juttelimme niitä näitä
kerroit ja kuvasit elosi teitä
ja kirjaasi, min juuri kirjoittanut (Pajunköyttä).

Pöydällä lojuvasta
työn alla olevasta minulle katkelmia luit
sen outoja taustoja eteeni loit.

- Minä ihmettelin.

Taikuri-korttini sinulle annoin
sinä omasi minulle jo aiemmin.
Tutustuimme lähemmin - syvemmin.

Ja sitten minäkin sinulle luin
oman viimeiseni: Pelkoni, odotukseni
… ja sinä sytyit!

Sinä maailmaani yhdyit.

  *

 

 

20.09.2012     04.40-

Sinä kuuntelit

Sinä kuuntelit kun sinulle luin
runoa pelosta ja odotuksesta       
>>
tulevasta, jonka edessä olen.

Rauhallisella äänelläni runoa eteenpäin polen.

Sinä kuuntelit
silmäsi suljit
jonnekin katosit mun runojeni maihin - kaukaisiin.

Sinä tavoitit ne
sanojeni alkulähteet ja niiden voiman
sen rauhan
joka siellä vallitsee
   …siellä
      … siellä jossain, joss' sinunkin mielesi vaeltelee
hiljaisissa hetkissäsi kuljeskelee.

Kuin veljiä saman maan
- sanat kantavat tulevaan.

  *

 

 

20.09.2012     05.00-

Vain yksi runo

Sinä
jo yhdestä runosta maailmani tavoitit.
Olit kuin kuullut ne kaikki
… vuosien kulkuni.

Sinä uskoit
ja luotit
kehuit ja kannustit
melkein komensit: -Ne on saatava eteenpäin.

…Vaikka vain yhden kuulit
runojeni maan tavoitit.

Luin sinulle viel' toisenkin
ja kolmannen…
räkäritarinkin sinulle luin                  
>>
tautini montun ja portin kuvasin
sen mihin putosin
vaik' jotain ihan muuta mielessäni uhosin.

Lähteissäni viel' näytit seinältäsi kuvan
kysyit: -Mitä se tuo sinulle mieleen?

 

-Hah! minä naurahdin.
Siinähän se on, 
mun räkäporttini jonka juuri kuljin
se aukko
kuin täynnä liejua.
Sen se minulle mieleen toi.

Yhdellä kuvalla menneet päiväni yhteen nivoi
ja oudon tapaamisemme kruunasi.

Outoa, emme ennen tavanneet
vaik' samoissa maissa kulkeneet.

  *

 

 

20.09.2012     06.30-

Minä sytyin

Sinä sytytit minut
vaikka vain minua kuuntelit
miten sanojani kuin suutelit ja niissä elit.

Loit minuun uskoa
valoit toivoa ja rohkeutta: Jotain on tehtävä näille
mun teitteni kuluille
ja kätteni töille.

Jo aamusta varhain taas heräsin
mieleni sanoja kuuntelin ja tapaamisemme muistoa kirjasin.
Sen sinulle haluan lukea.
Sinua sanoillani tukea, kuten sinä minua.

Kun luotasi läksin, sanasi minua kantoivat
voimia antoivat ja … polvissa heikotti. Outoa.

Kosketimmeko jotain voimia
jotain maita
jotain tulevia… unelmia… jotain… en tiedä
mutta jos sytyit sinä
sytyin minä viel' sinuakin enemmän.

Ja sain rinnalleni uuden ystävän.

  *

 

 

21.9.12     06.50-

Ylemmä - alemma

Uusi nousu
vaiko uusi lasku
on runoilijan kasvu.

Voiko sanoissa nousta
vaikka tulisi laskeutua
yhä syvemmälle syvien maailmaan
syviä tavoittelemaan.

Kas, nousemalla lentoon
on syöksyä yhä syvemmälle sanojen salaisuuksien kehtoon
joss' alkulähteet
joss' tähteet
sen suuren syvyyden
mi tavoittaa kirkkauden.

Siis, ei ylemmäs - ylemmä… ylemmä!
vaan alemmas - alemma… alemma!
paljastaa voi saloja
kaukaisia kartanoita
joiss' viisaus asustaa.
Siel' salaisuudet runoilija paljastaa
- ja yhä syvemmäs hän vajoaa.

 

Kuinka olenkaan minä toivonut
ett' nousisivat lentoon mun sanojeni parvet
ett' kaartelisivat
kiertelisivät
kauniilta näyttäisivät
ja vain kasvaisivat ain suuremmaksi ja suuremmaksi.

Ja nyt…
tulisikin vain vajota
  alemmas
    hiljaisuuteen
      syvyyksiin
kaukaisiin salojen maihin, joiss' ei maallista kauneutta
ei silmille säihkettä
ei näkyviä upeita kaaria
... palkintoja

vaan löytää
  etsiä
    kaivaa
esteitä raivata tieltä sen
mi kätkee elon salaisuuden.

Se on se vapaus!
kulkea syvissä
salaisuuksien maissa
kuin perusarvoissa
joiss' lepää tää elon tie ja tarkoitus
synnyn syvä arvoitus.

Se on se tie ja suunta
voisiko runoilija etsiä muuta
kauniimpaa kuvausta ylitse sen
mi kohoaa ylle näkyvien.

  *

 

 

21.9.12     07.20-

Syvyyksien portti

Ei se kuitenkaan ollut
se räkäportti                        
(katso yllä)
se kuin salainen kuvaus jostain aukosta
kuin ikkunasta, josta katsella

ja kuin harsoja
verhoja siin' valua
hiljaisesti liehua.

Jos on se aukko, mistä kulkea
taakseen sulkea tää tunnettu
voit nähdä:
siitä harvoin on kuljettu.

Kuin koskematon se on
kuin käymätön
lävitse kulkematon.

... Vaan, on siitä menty
harsoja heilautettu
salaisuuden kalvo puhkaistu
… hiljaisuudessa menty
syvälle syvyyksiin kadottu.

Uskallatko, runoilija
seurata siitä
jonka takana kuin mikään ei riitä
kuvaamaan sitä, mi kätkeytyy sinne
maille syville?

- ... Uskallan.

( -Niin... annoit siis luvan.)

  *

 

 

01.10.2012     04.30-

Olet huolissasi

Sanoit,
olet huolissasi minusta
kun haluan hieman menosta irrota
helpottaa eloni juoksua
ja kun kuvailen runoissani
outoa tummaa porttia.

Nii'in, ... ja minä vastasin sinulle:
-Jos mieli on ajallisissa
ei se silloin kaukaisissa vaella
… se on lähellä
näkyvässä.

Mutta jos osaat hiljentyä
jättää ajalliset hetkiseksi
muutut henkiseksi
ja voit kadota tään kaiken taa
joka sinua päivittäin rasittaa.

Ja siellä henkisissä
kaukaisissa maisemissa
kuljet ihan muissa maissa
… maissa salaisissa.

Tästäkö olit huolissasi
hengen ulottumista, kun kysyit:
-Onko sieltä paluuta?

Niin… hyvä kysymys.

Vaan, eihän sinne puikahda koko ihminen
luunsa, lihansa tänne jää
mieli vain uusiin tähyää
ja palaa taas kun tarvitaan
ajallista tarpomaan.

Ei se ole pakopaikka
hetkeksi vain huokaista sitten palata
vaan, se on
se syvän tilan ihminen
mi kokee ajallisen.

Se on kosketus iäisen
ajattomien
menneitten, tulevien.

Sillä, onhan ihminen enemmän
kuin vain näkyväisensä kuva
vaik' täällä ajassa tuo seikka
on herkästi unohtuva.

Ja moni kohtaa sen vain kerran
kun edessä hetki katoava, viimeinen.

Ja silloin vasta siirtyi hän sinne
unohtuneille laitumille
miss' aikaa ei ole, ei paikkaakaan
jota täällä näkyvässä vois' osoittaa.

Silloin sieltä ei enää palata
jatkamaan tätä ajallista kulkua.

Joku tosin voi hetken kurkata
olla kuin poissa ja palata
jotain suurta salattua kokea
- se muuttaa asennetta.

Tuota kuvasin tummalla portilla
ett' vielä ruumiinsa elävänä
voi toiselle puolelle kulkea
nähdä ja oppia elämän suurta salaisuutta
ja koskettaa voimia
joit' ei näkyvä maailma tunne.

Sinne ei seuraa ajallinen murhe.

Ja kuten sinulle jo vastasin:
ovathan nämä kaksi
     näkyvä maallinen
     ja "sielun maisema"
kuin viholliset toisillensa
… jos olet toisessa
et voi olla toisessa.

Ajassa ois hyvä etsiä tasapainoa
siten itseään rikastuttaa ja ravita.

 

Niin, eikä se portin tummuus
tarkoita mitään "kadotusta"
se kuvaa vain tuntematonta
ei pahuutta.

Muistahan… niitä peilikuvia.

  *

 

 

01.10.2012     05.30-

Runoilijan maita

Mietin
tätä runoilijan taivalta…

Kyllähän minä voisin
sanoin kuvata kukkia
puita ja pensaita
kehua ihmisen kauneutta
tuoda esiin kuoleman julmuutta
korostaa hyvää ja pahaa
- tehdä tuolla kaikella vaik' rahaa.

Mutta,
mikä minua vie
ohjaa ja kuljettaa
yhä uudelleen ja uudelleen
kohti tuntematonta suuruutta.

Sitäkö minun kuitenkin on kuvattava
tuotava kuin lohdutusta
ett' elämä on jatkuva
ja mikä on se maa
mikä meitä itse kutakin odottaa
se paikka
joka meidät vaivoistamme vapauttaa.

Joku ei tahtoisi millään mennä pois
ja toinen toivoo
ett' elo jo päättyä vois.

Monille lie yhteinen
on pelko tuntemattomien tulevien.

Niissä maisemissa
tulevien kuvissa
minä tahdon kulkea
avata maita
sinut rohkeuteen ja pelottomuuteen sulkea.

Antaa sisäistä rauhaa
kun aika aikaa vääjäämättömästi jauhaa
ja kun kuolema kuitenkin on
- vaik' joku muuta väittää.

Kuolema on
vaan sen nimi on kamala
sillä tehty siitä pelottava.
Se kuvaa kuin kaiken loppua.

Tuohon ois hyvä saada viisautta
ja sillä poistaa turhaa ahdistusta.

  *

 

 

02.10.2012     00.30-

Narrin maailma

Kortin nostin
portista putosin:
harri sisään
narri ulos
- kasvun outo tulos.

Katkesi kaula
poistui maallinen naula.

Hän ken tietää, tuntee sen
sanojen salaisuuden.

Matka on ollut pitkä
taival huomaamaton
vain sanat kantaneet
voimaa antaneet
edessä tuntematon.

Jatkaa nyt matkaa narri
poistuu kuvasta harri
ja aukeaa maailma takainen
tausta ihmisen sisäisen.

Ja sanat jo katoavat
kuin järjettömien maihin
eikä kuule kukaan
eikä tule mukaan.
… Väliäkö sen
ajallisen ihmisen.

Kas, puhe ei kulje kuulevalle
ei silmille aukea katsovalle.

Sanat ovat sanoja sisäiselle
sille syvälle
ikuiselle.

Siel' kuulevat kumpujen kulkijat
sanojen lausujat
laulajat
ja ottavat vastaan sanojen työn
näkyville portit kiinni lyön.

Kohti uutta
tuntematonta
sen kirjasin jo päiviä ennen.
Onneksi vielä on aikaa
kulkea vuotten mennen
  ja tuoda
    kertoa outoa
      näkyville salaisuutta.

En tiedä miksi
hän tietää sen
kenen sanoja muistiin kirjailen
iloksi kuulevien korvien.

 

Se on Jumalan teko
ei ihmisen
kulkea läpi porttien.
Ja Jumalankin paljastaa
kun kulkee kohti tulevaa.

Ja nimet annetut ihmisten
outoja toisten, vieraiden
vaan, takana kaiken kuin yksi ja sama
mielikuviksi rakentuva
min sotkee kaiken ihminen
ajallisten halujen.

Suurta on piirtää kuvia suuruuden
tuoda totuuksia takaa näkyvien
katsoa kauas ain tähtien taa
ja lähelle
... vain verhoa raottaa.

Etsiä suurta mit ei paljasta
arvaus hienosti laskea
ei katsoa kauas kaukaisuuteen
vaan, katse uuteen ulottuvuuteen
joss' kaikki eessä, kuin poimia vain
tieto arvokkain.

Vaan, kuka uskoisi sen
ellei nähdä voi:
  laskea
    tutkia, kokea
      tuntea
tuoda esille ja todistaa
näkemättömille paljastaa
ja osoittaa todeksi se
mikä tuttua on vain sisäiselle.

Mahdoton - on mahdoton
mutta tulevissa toivo on
ja paljastuuhan kaikki aikanaan
sen itse kukin tavoittaa… ja huokaa:
-Oi, oisinpa muistanut tämän
toisin oisin elänyt elämän.

Vaan, lakinsa kaikella auringon alla
lakinsa kaikkialla.

Ja jos vaik' turhalta näyttäis elomme tää
se tarkoitusta suurta ain täyttää.

  *

 

 

03.10.2012

Vauhtia vauhtia!

-Vauhtia vauhtia!  minä jo huokaan.

-Nonoo… odota
ei syviin niin vauhdilla kadota.
Ne on maita kaukaisia
niihin tulee valmistua.

Jokainen hetki
  päivä
    kuukausi
    - nukuttu yö
on kasvun työ
jota itse et synnytä
et tekemään pysty.
Se on suuren voiman synty.

Siksi,
jos suurella vauhdilla putoat
  sinä katoat
    sinä palat
sen suuruuden edessä jota et tunne.
Siitä tulisi vain murhe.

Joten, odota, ystäväin
ja anna ajan käydä
ajallasi saat nähdä
kuinka suuri se valta ja voima on
… johon olet nyt niin malttamaton.

  *

 

 

04.10.2012

Kasvun arvokas hetki

Ei sanojen määrä
ole kasvun mitta
ei matkan määrä
ei hetken tulos
- matka etenee
vaik' oisit kuin lentänyt sanoistasi ulos

hiljaisuuteen
kuulumattomuuteen
omaan rauhaasi vain
- siellä suurimman kasvun sain.

Vaikka toinen katsoisi rinnalla:
-Mikä sillä on
kun ei enää kirjoita?
Ei se ole hädän merkki
  ei sisäisen loppu
    kasvun kuolema
vaan päinvastoin…

se se vasta on elämä
ja kasvun arvokas hetki
hiljainen retki jonnekin uuteen
valmistautumista tulevaisuuteen.

Kas, tulee aina muistaa
tää peilikuvien matka ja maa
joss' kuljeta ei silmän mukaan
ei korvan kuulevan
vaan salaisen unelman
joka ei näkevälle näy.

Ja sit,
yhtäkkiä
hän nousee taas kuin kuopasta
kirjoittaa kauniita sanoja
mit hioutuneet hiljaisuuden matkalla
kasvaneet koetuksessa.

Ja ratkeaa taas jokin suurempi voima
mitä vauhti ei voita.

Siis, jos kulkee tää kulkija hiljaisuuden tietä
jokin kasvaa
ei valmista vielä

ja sitten
yhtenä hetkenä yllättäen
putkahtaa ulos
se kasvun tulos
jota varten se kaikki
hiljaisuuden kasvu ja vaiva oli
- kauneus esille tuli
sanat sydämille suli.

  *

 

 

04.10.2012

Entisten evästä

"Jälleensyntymä"
on kuin matkalle evästä
jostain ponkaista
miss' oli jo valmista.

Joku joskus jossain
oli matkaa taittanut
laittanut elonsa likoon
  saavuttanut
    löytänyt uutta
      rakentanut tulevaisuutta
- sitten lähtenyt pois
kuin turhaa kaikki ollut ois.

Vaan, jäljelle jäi muisto sen
min taisteli tietään kulkien
  muistoon
    suistoon
joss' tallessa kaikki upea kasvu ja matkan vaiva
sieltä toisen tulosta esiin kaiva
ja huomaa:
sinulta säästyi
moni kasvamisen vaiva.

Salaisuus
  salaisuus
    salaisuutta salaisuuden päälle
on tälle asialle.

Mutta tärkeintä lie
ettei tarpeeton ollut yksikään kulku ja elon tie
sillä kasvunsa kaikki - pienikin
on tulos ihmeellisin

josta toinen jo matkalleen evästä saa
se kaikki häntä tuleviin
ain kauemmas kauemmas kantaa
ja viisautta matkalle antaa.

  *

 

 

04.10.2012

Piiras

Ja nyt
kun minä katson tätä sivuni nimeä
voin viel' paremmin ymmärtää sen sisältöä
- evästä jostain kaukaa
jokin suurempi minulle antaa.

Piiras,
niin, siinähän on kaikki
eväs päivän matkalle
yhteen nivottu
yhteen sidottu ravinto
… vaan, mistä juoma? Hmmm…

Niin, ... se on tarpeetonta täällä sanojen maassa
jossa ei ole maallista kehoa
joka tarvitsisi kosteutta.

Sanojen maa
on henkinen maa
siel' sanat kehoa ravittaa.

  *

 

 

08.10.2012

Nuori narri

Kuiskii vanhempi nuoremmalle
oppejansa antaa
toinen, pieni, ei millään jaksaisi
kaikkeansa kantaa.

  

-"Älä murehdi, olenhan minä tässä
vierellä opastamassa.
Olethan jo valmis narri
vaik' nuori, vasta oppimassa."

Huulensa painuu kaarelle alas
epävarmuus mieltä kalvaa
vaik' rinnalla vanhempi ohjeita antaa
pelko ei vain anna rauhaa.

  *

 

 

10.10.2012

Matkalla tuntemattomaan

Olen matkalla
olen kaukana
olen kirjoittanut kuin kaikesta
paljastanut salaisuutta
- ja matka jatkuu.

Olen kuin luotain
matkalla jostain jonnekin tuntemattomuuteen
ajattomuuteen

  

joss' ainoa aika olen minä itse
ja muu kaikki kuin ollut aina
ja minä liu'un
kuin ylhäisessä yksinäisyydessä kohti jotain
jota en tunne.

Vaan, ei täällä ole tähtiä mitä tarkkailla
ei sumuja
ei näkyviä muotoja
ei etappeja joista laskea aikoja, paikkoja
- on vain näkymättömän salaisuutta.

Ei edes tummaa
ei vaaleata
ei kylmää, kuumaa, haaleata.

Mitä tämä on
kuin keskellä jotain jota ei ole
- ja joka kuitenkin on.

Kuinka sotkeekaan kaikkea
tää silmin näkyvä näkyväinen maa ja taivas
ja jos silmä ei jotain näe
ei korva kuule
ei käsi, iho tunne
- sitä ei ole, sanotaan.

-Vaan, se on!
ulottuvuus toinen
jonne silmin
tuoksuin
ei tulla voi
siel' toisenlaiset äänet soi.

Vaan, ei tämä ihminen
ei näillä silmillä
  kuuloilla
    tunteilla, tiedoilla
ikinä tavoita sitä tyhjyyttä
mi täynnä on kaikkea arvoitusta.
Tämä etsii vain näkyvää
ja näkyvän takaa uutta näkyvää.

Vaan, ulottuvuus
tila toinen
ei aukea näin
- tila toinen
miss' kaikki kuin väärin päin.

Ja on henkien maa
on kuolleitten valtakunta
enkelten
nekin ovat viel' maita näkevien
- niillä aikansa ja paikkansa auringon alla
ympärillä kaikkialla.

Mutta, nuo kaikki
ovat samaa ulottuvuutta
muoto vain vaihtelee
värinä ja värähtely
min tavoittaa viel' ihminen
kun saavuttaa hän viisauden.

Vaan, viisaus se ei tavoita
uutta ulottuvuutta
joss' kaikki elon tarkoitus
  kaiken alku
    lupaus
jonne ei yllä mielikuvitus.

Siks' on se lukittu 
ettei piirtelisi
kuvittelisi ihminen
ei säätelisi järjestyksiä
ei voimia, valtoja
ei paikkoja jakaisi
ottaisi
haalisi kuin täällä
näkyvien päällä ja sisällä
ain' taivaitten taivaita myöten
- ja tuolla kaikella toisiaan lyöden.

Se tila on koskematon
kuvaamaton
näkemätön, tuntematon
ja sit' ei valtaa ihminen.

Se on tila suuren tietoisuuden
jolla ei ees nimeä jolla kuvata
kutsua
ei suuntaa, paikkaa jonne osoittaa
- ja jonka valtoja havitella.

Se on pyhä koskematon
vaik' tuokin nimi tämän maailman on
eikä pysty kuvaamaan sitä mikä se on:
- tuntematon
jossa kaikki on.

  *

Ja joutsen välkehtivä
kuin edellä käy

    
- vaik' mitään ei näy.

  *

-Totaa....(pikku huokaus)
-Aai, heei koala! Mites sulla?
-Nii-ettt...sä niinkut-tulit.
-Joo, ja näitkö tuon minkä mä just...
-Joo...
ja menit (huokaus)

  

 

11.10.2012

Pitäis olla äksönii!

koala: -Mitä sä siin oikeep-pyärit. Tee jotain…
harri: -No, minähän teen… minä olen ja od...
-Hö! olet! Mutta ethäsä teem-mitää, vai…
-…"Vai", mitä?

-Niiv- vai, ymmärräks-mä jotaiv-vääri?
-Noo… mitä mun sitten pitäisi tehdä?
-NO…ÄKSÖNII… AKSÖNII ! Pitäis mennä taas jo.

-Mutta… minähän menen, tai siis… yritän…
-Joo joojoo… yritän yritän. Mut pitäis tehdä jotain näkyvää… jotain…
-No mitä sitten. Eiks tää…
-EI! Toi ei riitä.

-No, pitää sitten kait vähän miettiä, että mitä se…
-Just ni… miettiä. Sun pitää miettiä. MUT SIINEIOO ÄKSÖNII! kuulitsä.
-Joo joo… kuulin kuulin…

-Mitäs jos... mentäis pikku päivälevolle?
-HÄ!

  *

 

 

15.10.2012

Salattu uni

Näen
kuin ikkunoita kaukaisen
linnun laulun korkeuden
kuin ajan virran
kauniin naisen salaperäisen
mi tahtoo minun tietävän
soittavan
elämäni sävelmän.

  ))

Näkee silmä
vaik' näe ei
kuvat, hahmot
ymmärrystä vei.

Vain soittaja pieni
- kuin marionetti
pukee kuvat kuuluviksi
taidoin, sormin loihtii hän
tahdon suuren - sävelmän.

Kuin uni - kuvat kulkevat
salaisuutta pukevat
muodoin tutuin aivojen
suuruuden taakseen peittäen.

  *

 

 

16.10.2012

Porttien tie

Tutkin hetken Narniaa…
kuvittelin porttia, vaatekaappiaan
josta puikahtaa outoon maailmaan.

 

Vaan, se on satua, mielikuvitusta
vaik' … kuka ties, jotain todellista.

Mutta ihmiselämä ei ole satua
siinäkin on portteja
- ei mitään vaatekaappeja
vaan ihan totisia elon kulkuja
ja jokainen hetki ilon, surun
tuo eteen uuden kasvun.

Kasvu elon ain' portti on
harva portti tuskaton.

Ensi portti, tulla tänne
maailmalle näkyvälle
ja toinen portti - se viimeinen
päättä kaiken näkyväisien.

Ja väli näiden porttien
on kulku läpi monien ovien
ja ohi ikkunain
joista kuvan laajan matkallani sain.

Mutt' elon portit ihmisen
tuo eteen monen totuuden
avaa näkemään taakse sen
kuin turvallisen näkyväisen.

Portit ovat maailmoita
ei satulippaita, haavemaita
vaan todellisia kasvun teitä
eikä mikään niistä pelasta meitä
kuolemasta
haavojamme nuolemasta.

Joku löytää rauhan maan
muuttaa jo kuin tulevaan
vaan, ajallinen tie vain sekin
vaik' kulkis' matkan mielin herkin.

Ei sadun portti kauas kanna
ei portti ilon, surun
vaik' antoikin se pienen kasvun.

Kas, ei elo aukea takana portin
ei portin pieless' huokaavalle
- vaan matkalla seuraavalle.

 

Mutta, ei tässä vielä kaikki
tässä näkyvässä
sillä paljon on piilossa
näkymättömässä…

  *

 

 

19.10.2012

Minä tahtoisin

Minä tahtoisin rakentaa runojen maita
mielikuvia kaukaisia
luoda sankareita
monenlaisia hahmoja
hyviä ja pahoja.

Minä tahtoisin
… luoda tarinoita.

Vaan, ei minulla ole niitä
ei hahmoja, sankareita
ei hyviä eikä pahoja
ei kauniita prinsessoita
kuninkaita.

Minulla ei vain ole!

-Ja kuin omasta päästäsikö tahtoisit kirjoittaa
luoda tarinaa ja kertomusta
ja sillä lohduttaa.. niinkö?

-Nnnn…niin.

-Entäs siiten ne syvien virtojen veet
joiss' kirjuri olla halusit
joihin kasvoit
joita kuuntelit ja muistiin piirtelit
… mitenkäs sitten ne?

-Niinn… no…

-Etkö juuri kirjoittanut
ettei satujen portit kauas kanna
ei mielikuvien iloiset veikot ja hahmot
eivät ne voimia anna
eivät porteista ihmistä kanna
eivät apuaan
eivät lohtuaan.

-Niin…

-Ja etkö juuri hetki sitten kuvannut
ett' maailmoitten taitetta elää haluaisit
ja sen myös luvannut
sanasi annoit… ja uskalsit.

-Nnn…niin…

-No, miksi sitten olet malttamaton
jos muutaman päivän odottelet
hiljaisuutta koskettelet
ja olet kuin jotain vailla
vaik' mitään ei puutu.

-Sanoja kaipaan…

-Eikö kirjuri voisi vain levätä ja elosta nauttia
sillä aikaa kun mestari on matkoilla
hakemassa sanoja.

Tahtooko kirjuri mestariksi
ryhtyä omin päin suureksi
tulla omin päin viisaaksi ja vastata siitä
mitä sanat aikaan saavat?

-Een.. kai.

  *

 

 

20.10.2012

Selaan ja etsin

Selaan ja etsin
jotain apua… vinkkejä… jotain uutta
jotain kosketusta.

Ja kun tutkin, luen,
katselen kuvia,
… en ymmärrä.
Jotenkin vain niin helppoa,
kuin parin luennon jälkeen saavuttaa se
miten tulla onnelliseksi.

-Oikoteitä, oikoteitä.
Ihminen keksii, luulee löytävänsä
tempuilla tulevansa täydelliseksi.

No, löytyyhän sieltä aina jotain,
yhteinen tunne tiivistyy,
yhteinen halu, jokin outo rakkaus,
pikainen kuin taivaan saavutus,
…ja siinä se sitten olisi se kasvun tie,
se tavoite, se jokin kestävä suuri,
hetkessä hajosi edestä salaisuuksien muuri
- ja kaikki on sun.

-(huokaus)  Niin…

-Ja rahaa kaikesta kerätään,
aamulla uusiin suunnitelmiin herätään.

Kestikö onnellisuus?
Pysäyttikö se siihen, vai kannustiko jatkamaan,
kulkemaan ja kasvamaan,
vaiko vain ilottelemaan siinä, mihin tempulla pääsi:
yhdellä kosketuksella
luennolla,
kirjalla koettelemattomalla
suuria hetkessä lupaavalla.

-(huokaus)  Niin…

-Jaa jaa, kirjuri on taas malttamaton…

  *

 
 

25.10.2012

Jospa mukaan Facebookiin

Päivän piiras

Aamusta uuteen ajatukseen
piiraasta ravintoa päivään
katsetta tähän hetkeen
hetkeen menneeseen
ja tulevaisuuteen.

Sanat seisovat vain paikallaan
  muhivat
    kuhivat
voimaansa kasvavat
odottavat aikaa laukaista
avuksi ampaista.

Löytää kukin omansa
  tarinansa
    sanansa
koskettaa koskettavuutensa

syvältä sisältä hieraisee
elvyttää liikkeelle uinuvan itsen
mi odottanut kuin elämän tarkoitusta
  selitystä kaikelle
    vapautta arjesta
sen kiireestä ja kovasta menosta

ett' joku sanoisi: -On muutakin… täss' elämässä
syvän sisäisen kasvu
ja yhteys ylitse näkyväisen
ja turvan, levon antaisi sisäiseen
joka hetkin ain' nostaa kuin päätään ja kysyy:
-Eikö tässä ole mitään muuta?
Kaipaisin jotain suurempaa kosketusta.

Päivän eväs paikallansa
sanassa
jossa voima koskettaa ja ravita

… tietenkin vain niille
joilla kuuleva korva on
mutta jokaisella ihmisellä
omansa ydin on.

Eikä hipaisu koskaan ole pahasta
yks' piiraan murunen
  joka maistui hyvältä
    antoi kosketuksen.

Ja… eihän sitä koskaan tiedä
  mihin kasvaa
    ja milloin
se maistettu palanen
kuin siemen iäisen kosketuksen
joka vain aikaansa odottaa
ja yht'äkkiä… alkaakin kasvaa.

Ja sitä varten on
  nää taikurin taipaleet
    erakon hiljaiset huokaukset
      ja narrin vapaus

-Ja mä! … kans, kiirehti jo väliin koala, harrin ain uskollinen ystävä.

…niin, ja pikku koalakarhu - uskollinen ystävyys
jotta jokainen löytäisi
aamuisen piiraan palasen
ravinnon sisäisen sisäiselle
kuin salaisen uuden voiman.

-Mommikääp-"pikku". Ite oot, nuriseen koala itsekseen.

  *

 

 

24.10.2012     05.30-

Totinen sydän

Ei helpota eloa
tää matkan määrä
kun näkee
miten moni pyrkimys on väärä.

Miten paljon on intoa syttymyksen perään
kun uutena aamuna johonkin uuteen herää.

… Ja se on tosi,
se on näin, sanotaan
vaik' ois totuus ihan toisin päin.

Ja nyt nähdä tuo kaikki
tuntea ja tietää;
kuin nuoruuden leikit, ne vain sietää.

Vaik' onkin niin
ett' kasvunsa kaikella
  alkuinnolla
    matkaan lähdöllä
monella väärällä seuralla mi etäännyttää vain
vaik' matkan tarkoitus ois ihan toisin päin.

Mutta ihminen on heikko
eikä hevillä usko
vaik' sanoisi toinen, viisaampi
matkaa jo kauemmas kulkenut
monet loukot jo taakseen sulkenut
ett': -"Se on leikkien tie
se ihan muualle vie
  eikä kasvata
    ei voimia anna
      eikä tosipaikan tullen mihinkään kanna."

Vaan, turhaan…
kas, ei ihminen ota ellei anneta
ellei uuteen suuntaan kanneta
jonkin suuremman voimasta
- suuremman kuin ihmisen
mi omaksui kaiken kuin leikiten.

Ja seuroissa suurissa
ollaan monissa ihmistuulissa
miss' omien himojen, halujen mukaan kuljetaan
ei koettele kukaan;
  ei pysty
    ei voi
sillä oma torvi ain kovemmin soi.

Ja asema
paikka
on arvostettu, upea
sitä tulee pönkittää ja vaalia.

"Erkane pois!", sanoo vanha ja viisas
vaik' turhaksi tietääkin sen
omavoimaisen erkaantumisen.

Hetken keikkuu yksinänsä
  tukea
    ystävää
      seuraa vailla
ja palaa hän seuraan touhuajain
kun kaikkea tarjolla kaikkialla.

Hyväksyy seuran
ja hyväksyy seura
palaa sisälle vanha meno ja valheellinen rauha.

Vaan, minkäs ihminen itsellensä
  minkä nuoruudelle
    innolle
      sisäiselle halulle, etsinnälle.

Ja, se olla pitää … kaikki nuo
ja aikanaan tie
tuo yhä viisaamman luo.

Ja, jos totinen sydän
min matkallaan lahjaksi saa
avaa korvan kuulemaan
ja suun sanomaan;
niin, kun nyt sanoo hän sanasen
sulkeutuu takana ovi menneitten.
Ei sovi enää seuraan laulajain
iloitsevain, kaatajain.

Ja löytyy opettaja uus
joku outo tuttavuus
joka näkee enemmän
saanut ylemmän viran, tehtävän.

Vaan, ei tuokaan kauas kanna
totinen sydän ei armoa anna;
… ei itselle, kulkijalle
korvalle herkälle.

Ja, yks' yllättävä sana vain
- jatkuu tie vaivain.

Vähin erin loppuvat
  tanssivat
    ja laulavat
hiljentyvät puheet
  loppuu asemat
    katoavat kuulijat.

Ja sitten vasta! … voi alkaa
se todellisen kasvun tie
joka kuulijan yksinäisyyteen vie;
kuulemaan korvaa, joka kuulla ei voi
jos ylen aikaa valheen innot ympärillä soi.

Huokaus!

Pitkä tie, nyt hiljainen
vaan ainoa
mi kasvattaa voi viisauden.

Eikä kestä sitä ihminen kukaan
ellei suurempi voima
ota häntä omakseen ja mukaan.

Ja vaik' kulkee hän yksin
ei yksin kulje hän kuitenkaan
on totuuden sydän häll' seuranaan
ja valo, min näkee hän loistavan
on valo kaukaisen kutsujan.

Ja mitä alemmas kulkee hän tietänsä vain
sen ylemmäs tavoittain.

  *

 

 

26.10.2012

Suru murtaa

Suru murtaa ihmisen
avaa portin sydämen
kolkuttaa kuin kuolema sisäisen uneksijaa
joka porttinsa avaa.

 

Anna surun sisälle tulla
elon kasvun hetki on sulla
vaik' tahtois' sitä, surua, ei kukaan
kasvu elämän
kaappaa sinut mukaan

matkalle
tuntemuksiin
lohduttomiin avuttomuuden hetkiin
retkiin jonnekin, jost' et ees tiennyt lain
… surun tunteen ystäväkseni sain.

Kuinka polttaa
kuinka korventaa
ei rauhaa anna, valvottaa
syö voimat, murentaa pienen ihmisen
huomaa voiman vajavaisen vastustaa
pois pyyhkäistä raskasta ystävää
joka joka paikassa lymyää.

Vaan, ei ystävä vihollinen - ei ollenkaan
voimaa antaa ja vahvistaa
rakentaa uutta kasvun suuntaa
valmistaa johonkin suurempaan

… kun herättää näin sinut sain
alta ulkoisen
se elämän tehtävä arvokkain.

                                  (samasta aiheesta lisää - joskus ennen >)

  *

 

 

28.10.2012

Näitkö saatanan

Jos näit, sinä poikani, saatanan
kuin ihmisen julman, pelottavan
herkkä mielesi sen aikaan sai.

     

 
Vai, luuletko
ett' jos toinen ois siin' ollut rinnallasi
ois hänkin nähnyt saman
näyn pelottavan.

Mielesi hahmo on todellinen
sinä todella näit sen
kuvan mielikuvien
muodon elokuvien.

Se sieltä voimansa
kuvansa
sai kuin lupansa tulla
… pelottava hetki ol' sulla.

Mielen voima on suuri;
  synnyttää hahmoja
    kuvia
      nähdä todellisia, tulevia
antaa voimia toteuttaa se
mikä mielikuvissa esille.

Ne hahmot ovat vaikeat
ovat niin todelliset:
katsovat ja puhuvat
rinnallasi kulkevat
ja ovat kuin kuka tahansa meistä
näkyvistä ihmisistä.

Mitä tehdä niille?
Miten sulkea aukko
josta pääsevät kuin näkyville
herkälle mielelle
herkälle miehelle?

Pois häiritsemästä
pois pelottamasta
tai, vain puhumasta
eloa ohjaamasta…

sillä sellaisiakin on
ett' kuin ylen aikaa itseänsä tuovat
ja ovat siinä
aivan lähellä;
jutella ja kuunnella
oppia ottamassa, antamassa
kuin eloa tukemassa.

Pelottava se olla voi.
Pelottava yksinäisin hetkin;
vilahdus peilissä
kuin tunne vierellä
tai, kuin vain toinen ihminen rinnalla
… sekin kammottava.

Mitä sille sitten, jos pelottava?
Käske pois!
Vaan oi, jos tilanne aina
noin helppo ois.

Jos ei lähde.
On siinä vain
ja asettuu kuin osaksi elämää
- vain sinulle näkyvää.

Herkkä mieli
kuin ovi ois suljettava.

Vaan, jos ihastut niihin
tilanne jo vaikea
tulevat ja rinnallasi kulkevat
- ja vain sinä näet heidät.

Älä rakenna asemaasi heidän mukaan
- mielesi salainen tuote
tai maailman kaukaisen
… oven aukaisen
ja kaukainen on siinä
todellisesti läsnä
vierellä.

Vaihtoehtoja on monia;
ei elo mielen
näkymättömän maan
ole tuttua
vaikea käydä vastustamaan.

Lääkkeillä sulkea
puheella ymmärrystä lisätä - luopua

tai sitten…
voimallisella sanalla käskeä pois
vaan, käskijällä itsellään voima oltava ois
ettei pian itselleen
omaksi harmikseen sellaisia saa
kas, on siellä takana
todellista voimaa.

                   Vertaa elokuvaan "Kaunis mieli".

  *

 

 

01.11.2012

Ranka ja Taikuri

Aamusella
reporankana sairaana
huokaan elon raskautta
- jotain outoa vaivaa

ja siirryn Taikuriin - joka siis olen
vaik' näkyvissä
kuin paikallani polen.

Taikuri elää! mä huokaan
vaivoista vapaa
katsoo maailmaa tään rangan takaa
  joka sidottu
    kahlittu
vaivoihin vangittu ja vajavaisiin voimiin
- mit luullaan suuriksi.

Taikurissa menee kaikki uusiksi.

-"Oi auta minua, Taikuri
anna voimaa
vastustaa tätä näkyvää aikaa",
huokaa mun rankani raihnainen.

Sellaiseksi juuri nyt koen sen.

-"En voi… minä palvella sitä, vastaa hän,
"ne ovat voimia maailman näkyvän.
Siellä apunsa omat
avut ajalliset ovat."

Niin, Taikurin maailma on toinen
kaukainen
vaikka kuin läheinen
samaan aikaan läsnä
vaan, toinen näkyvässä
toinen näkymättömässä.

Siis, Taikuri on henkinen
henkien maan
ranka rajallinen
rajattu materiaan.

Siin' yksissä kulkevat vaik' erillään
molemmat suorittavat tehtävää.

Ranka rajallinen vain tietoa saa
mit Taikuri rajaton paljastaa.

Ja rangalla osa on kirjurin
Taikuri lapsi on iäisien
tarvitsee välille piirturin.

-"Minä luulin toisin", jo ranka huokaa
"luulin itseäni Taikuriksi."

Vaan, ei mahdollista se;
toinen on maasta ja maaksi jää
toinen on muualta
mi ei ole näkyvää.

Toinen on avuksi toisellen
avuksi ajallisen sanallisen tehtävän
ett' aivoitus suuri ois näkyvän
tavoittaisi näkymättömän.

Paikkansa kullakin auringon alla
paikkansa kaikkialla;
toisella aika ajallinen
toisella matka iäinen.

 

koala: -Totaa … mäen ymmärtäny … tost … mitää.
harri: -Hjjaa … no, istuhan tähän polvelle, niin luetaan se uudelleen yhdessä, jooko.
koala: Joo! Kiva!
harri: -Noni, "Aamusella … … siin' yksissä kulkevat … … toinen on avuksi toisellen … … matka iäinen." … Noh?

koala: ?

  *

 

 

02.11.2012

Olen myös erakko

Samoin on myös erakko - joka olen myös -
mielen sisäinen tila
rauha, jossa vapaus juoksuista ajallisen perään
uutena aamuna ain onnellisna herään
kun pyrkimys näkyvässä on poissa;
saavuttaa ajallinen asema
olla rohkea.

Sillä,
mitä se hyödyttää ihmistä
vaik' saavuttaisi kaikkea
kun kaikki kuitenkin tänne jää
kun itse häviää.

Noo… onhan ajallinen hetki
sen nautinto
elon värikäs retki, ajatellaan.

Niin, jos onneksi riittää se;
  tuntea
    nähdä ympärillä
      hypistellä
        juoda ja syödä ain hienommin
olla siin' ihminen onnellisin kaikkensa keskellä
… niin hyvä on.

Vaan, niin on tässäkin;
paikkansa kaikella auringon alla
työnsä, tehtävänsä
ett' kaikkea ois kaikkialla.

Mutt' sisäisen onnellinen ihminen
on rikkaampi, kuin rikkaus maan
- sitä kuitenkin jokainen
on luotu tavoittelemaan.

  *

 

 

05.11.2012

Eri maailmoita

Ostin kirjan, joss' maailma
kuin salattu magia:
outoja hahmoja
kuolema
jost' nousta voi luittensa jälkeen.

Mietin jälleen: -Onko tässä mitään järkee.

Niin, mielikuvitusta…
mielikuvitusta yhden ihmisen
mistä sai hän sen:
omasta mielestäänkö
vaiko jostain kauempaa
joka lukijaa seikkailuihin kuljettaa.

Vaan, ei tartu
ei houkuta
ei lohduttavaa kuvausta tulevasta
ei lupausta paremmasta.
Ajanvietettä vain
ehkä viihde parhain.

Vaan, totinen sydän ei aukene tälle.

Kaks' maailmaa
kaksi kaukaista
toinen on ajallinen
ei voi totuuden portteja aukaista.

Toinen taas kuin tylsä
iloton
ajanvietteeksi kelvoton.

Kuulijansa kummallakin
iloitsijansa, nauttijansa,
vaan, kuin vihollisia ovat ne toisillensa;
toinen tarttuu toisellen
toinen toiselle
- joku vaik' molemmille.

Ja jo minäkin kirjoitin tästä
  toiveista
    maailmoista
joiss' ois hahmoja, kuvauksia
totuuden suuntaan johdattavia.          
>> 
Vaan, ei minulla ole niitä
ei mielikuvitus totuuden suuntiin riitä.

Siin' oltava on suurempi johdatus
jonkin korkeamman kosketus
jotta kaukaisen rantaa osoittaa vois
ett' ihmisen mieli kuin turvassa ois.

 

-Tulee aika, kuin sisälläni kuulen.
-Tulee aika kullekin,
hetki herkin,
joss' kyselee hän suuntien perään.
Toivoo: -Mitä sitten
kun muualla herään? - Jos herään?

On ihmisen sisälle piirretty tuo kysymys.
Vastauskin.
Vaan kadonnut on se sieltä
kaiken ajallisen humun tieltä.
Ja poistunut kuin olemattomana
  kokemattomana
    tuntemattomana.

Vaan, se kysymys on siellä
tulee vastaan elämän tiellä
kun on se hetki, kun kaikki punnitaan
ajallisen saavutus
ja huoli tulevaan.

Niin,
… niin silloin on hyvä olla sanoja
joilla kysyjälle vastata:
ett' mitä jälkeen sen
kun luovutan tään näkyväisen.

Silloin ne sanat voimansa saavat
  kantavat
    lohduttavat
lupaavat muuta kuin mielikuvitusta.
Lupaavat todellista
jost' ilo ja rauha mieleen saa
kun silmänsä vihdoin ummistaa.

  *

 

 

05.11.2012

Mitä ovat ne sanat

Noo, mitä sitten ovat ne sanat
jotka tavoittavat
ne viime hetken etsijät
jotka tulevaansa kyselevät?

Ratkaisu on suuri
sitä kyselty on vuosien
elämien myötä
sen eteen on tehty lujastikin työtä:

Kyselty viisailta.
Etsitty menneitten perään.
Toivottu vastausta kysymykseen:
-Mitä sitten, kun uusiin herään.

Mitä minulla silloin on?
Mitä minulle jää
kun kaikki tää ympärilläni häviää?

Onko jotain
mitä mukanani vien?
Vaikuttaako siihen
miten kuljen tään näkyväisen tien?

Onko olemassa
jokin suurempi tarkoitus, kuin vain tämä
lyhyt elämä, päättyvä?

Ja, toteutinko/toteutanko vain jonkin suunnitelman
tai sen osasen
kun täällä kuin tietämättömänä hapuilen.

Niin, ja vielä…

saako paha palkkansa
saako hyvä
vai oliko kullakin vain oma tehtävä?

Kuka määrittelee pahan ja hyvän
vain silmin näkyvän?

Ja, entä jos paha
aikaan saikin suurta hyvää
ja hyvältä näyttävä
oikealta tuntuva
onkin vain kuin kevyt untuva
tyhjiin katoava
... tai vaik' oikeasti pahaa aiheuttava.

Niin, sano se.
Määritä hyvä ja paha ihmiselle.

Ja, jos uskoin johonkin
- tai uskon edelleen
voinko luottaa lupaukseen jostain paremmasta
kauan sitten luvatusta?

Tai, jos uskon tähden taistelin
suuria voitin
tai luovutin.

Tai, jos vaik' tapoin toisen, tähden sen
minkä oikeaksi sisälläni tunnen?

Jaa'a … ja huokaus.

Ja, kuinka oikeassa onkaan moni uskomus.
Sen vuoksi vaik'
koko kansakunnan teurastus.

Ja, mitä sitten jälkeen sen
kun täältä erkanen?

Hyvääkö, vaiko pahaa
kiitosta ja kunniaa
vaiko kadotusta, ikuista kuolemaa?

Kuka sanoisi sen
paljastaisi viisauden?
Ja, voisiko se sitten olla luotettava?
Pitääkö pelätä
vai voiko elää pelotta?

Entä jos hyvän tekijä palkitaan
vaik' tekonsa syytää kuolemaa?

Tai, jos pahan tekijä tuomitaan
vaik' toteutti sisäistä kutsumustaan?

On siinä kysymyksiä kerrassaan ihmisen
mi miettii osaansa tulevien.
Ja kestääkö usko unelmien.

Ei ratkea tämä pohtimalla
ei mielipiteitä kuulemalla.
Ei viisaitten kirjoja avaamalla
ei yhteen sovittamalla
sillä kullakin on mielensä kuva
ja tahtonsa tapahtuma.

Moni kantanut kekoon kuulemansa
oppimansa
uskomansa uskonsa mukaan.
Toinen rakentaa kuin tuulen tupaa.

Vain minä tiedän sen, sanoo toinen
oppi-isäänsä tukeutuen.

Jospa taikuri tietäisi sen.
Jospa erakko teillänsä löytänyt.
Tai
narri suuressa vapaudessaan
avais salaista arkkuaan.

Mitä sanot, sinä taikuri, kuolemasta?

-Lakkaan haavojani nuolemasta
elämän opeista
naarmuista.
Vapaudun taakoista
mit elo mun päälleni puki.
Moni turhaan lähtöä suri.

Taikuri tieltänsä löysi tehtävän
toteuttaa se
taistellen
läpi porttien
ja saapua perille.

Erakko kuunteli hiljaa
kuin vanhempi nuorempaa
ja vain huokaa:

-Syvempi on tarkoitus ihmiselolla
  syvempi
    suurempi
      kokonaisvaltainen
ja maailmanlaajuinen.

Ei yksin ole yksikään
ja kukin toteuttaa tehtävää
min tulos
on yhteinen tulos.

Eikä ymmärrä kukaan
sen suunnitelman laajuutta
  ei lopputulosta
    tarkoitusta
miks' kaikilla paikkansa auringon alla
ja muuallakin - kaikkialla.

Ja salaisuudeksi vielä jää
ja kun sanat, kuvat puuttuvat
vaikea selittää
mitä kaikkea varten kaikki on
ja tuo "kaikki" on niin suunnaton.


Mutt' narri...

on kuin villi ja vapaa
hän kaikenlaista kaikkialla tapaa.

Ei ole hänt' sidottu kahleilla maan
hän jo taivaan puolelle kurkistaa.

Ja kuvailee
kertoo
mitä näkee hän siellä
uudella tiellä, mi jälkeen tään
näkyväisen elämän.

Vain vapaa voi katsella
kurkkia salaisuuksia
ja olla kuin irti
outoja puhua
ja outoja kirjoittaa
salaisuuksia paljastaa.

Se on narri, vaik' vähäinen
silmiss' ihmisten
vaan hän elääkin
jo maita peilikuvien.

Ja min kuvailee hän näkevänsä
min kuulee kuulevansa
salaisuuksiin kätkee hän sen
sillä säilyttää tahtoo salaisuuden.

Paljastaa sen vain sanojensa kautta
jotka taivaita liitävät
kuin vapaa kotka ja haukka.

  *

 

 

06.11.2012

Rajat

Rajalla
tullessa
odotamme vuoroa
astua sisään uuteen
matkalle tuntemattomuuteen.

Kasvun kautta tehtävään
vain elon kestävään
sit uudelle rajalle
kun aika on
vähetä pois
vaik' moni toivois
ett' elo ikuista ois.

Rajat ovat tärkeät
ja tehtävät
valmistuvat
lähtevät
ja eteni
esille tuli kaikki se
min tarkoitus oli tulla esille.

Vaan, ymmärtää
ett' elon tarkoitus
on toteuttaa tehtävää
saada aikaan se
min lupasi lähtörajalle.

Ja tullessa nyt uudelle rajalle
on hyvä tietää ja ymmärtää
ett' ihminen suoritti tehtävää
eikä sattuman satoa ollut se
min kaiken hän antoi elämälle.

Elämän tarkoitusta etsitään:
ihminen suorittaa tehtävää
ja sit katoaa hän rajan taa
kun kaiken valmiiksi saa.

Vaan, ei ennen poistu hän
kunnes löysi hän tehtävän
ja suoritti sen
täytti lupauksen.

Täss' poistuvat monet arvelut:
ett' lähti hän kesken matkan
tai, jos viipyy hän pitkään
jota selitä kuin ei mikään.

Ihmisellä huolia
on jo portilla tullessa;
miten suoriutuu hän tehtävästä
estääkö lie joku
liikkeelle lähtemästä

ja kantaako matka
antaako olosuhteet, voimat
ett' tulisi täytetyksi se
tulos lupaukselle.

Ja toinen huoli
taas toisella rajalla;
mitä ihmiselle on tapahtuva
kun lähtee täältä pois
- oi jos ihmisellä
tuo viisaus olla vois.

Vaan, ei ole,
vaik' onkin
  sisällensä piirrettynä
    tehtävänä merkittynä
      aikansa ja paikkansa
        unelmansa
- salassa.

Siks' on siitä hyvä muistuttaa
ett' tehtävä aikaa valmistaa
ja kun vihdoin on valmista
käy hän kohti rajaa ja porttia
mist' käydä voi hän uudelleen
palaa kuin juurilleen sinne
mist' tuli hän tänne
ajalliselle tehtävälle.

  *

 

 

06.11.2012

Onko kaikilla tehtävä

Onko kaikilla tehtävä
jos vaikka ei niin näkyvä?

Niin,
jos tehtävä on vain elää elämä
vaikkei olisikaan niin tärkeä se tehtävä.

Vaan, kuka sanoo sen
tehtävän tärkeyden?

Yksi ainoa oikea sana jollekin
oli elonsa hetki parahin.

Tai kuolla kuin kesken pois;
mistä laukaus parempi
auttamistyölle ois.

Tai luoti rintaan vastustajan;
kulkua muutti maailman.

Tai, jos synnytti hän pojan
  jolle poika
    jolle taas poika - tai tyttö
- vihdoin maalle johtaja oiva.

Mikä oli tehtävä
mikä tärkeä;
yks' oikea-aikainen sana vain
tai johtaja suurten kansain.

Niin, … sano se.
Mistä tiedät mikä teko
vie tarkoitusta perille?

  *

 

 

08.11.2012     05.00-

(Ota parempi asento - on vähän pitkä juttu)

Rajojen salaisuuksia

Kuin leikittelevät
nuo ystävät
vaikeilla sanoilla
- varjelevat salaisuuksia.                    
(ylhäällä >>)

Vaan, ei salaisuus aukea kaikille
ei lohdun sana vieraalle
ellei sitä avaa
täss' kirjuri vaikeat sanat
tarvitseville tavaa:

Et ole sinä ikuinen
   sun henkesi vain
tään näkyväisen
vain matkalleni ajalliseksi sain.

Siks' katoaa se pois
- sillä, oishan se kauheaa
jos tää rajallinen ranka
ikuinen seuralainen ois.

Onhan tätä nyt tässäkin
raahata tätä
ja kun viel' näkee
miten on se
koko ajan vähenevä.

Mutt' muotonsa tarttuu henkiseen
hetkiseksi
ajaksi seuraavaksi
ett' tunnistavat toiset
sinun ystäväsi
sun ikuisen muotosi.

Sit katoaa se muotokin
ja olet taas olo ihanin.

Mutt' täydellistä vapautta
et sinä koskaan saa
kas, elämä
mi jatkuva
toteuttaa tarkoitustaan.

Mutt' riittäähän tuo jo tälle rajalle
  lohduttamaan
    ja lupaamaan
ett' edessä on parempaa
ja tänne jäi vain se
ajallinen väline.

Ja huoli suuri on monilla;
mitä minulla on mukana
kun täältä lähden
- jos olin vaik' uskova
hellinyt sisälläni suurta lupausta.

Tai, jos vaik' ei lupausta lain
kun uskomattoman sydämen
osakseni sain.

Niin,
… mitä oli sulla tullessa;
ystävät vastaanottamassa
ja varusteita kera sen
miss' otit ensi askelen.

Toisilla paljon
elo kuin turvattua
toisilla vain vähän
elää kuin aina vain päivän.
Mutt' kukin kuitenkin
saanut tehtävän.

Se päivänkin vain elävä
voi toteuttaa suuren tehtävän.
Ja se
joll' kaikkea kuin yltä kyllin
elää elämän
miss' syviä vakoja kynsi.

Ei lähtökohdat lupaa sitä
millainen on sun tehtävä,
Jotain suuntia se antaa voi
mutt' elon kellot…
niin,
… ne monesti aivan muualle soi
ja outoja asioita eteen toi.

Ja tullessa siis
oli sulla varustus
sisälle piirrettynä saavutus
mihin niillä yltää voi;
sen kuin lähtölahjaksi
sinulle suurempi soi.

Ja täällä ajassa
käytät niitä lahjoja;
autat ja palvelet ajallista
olet mukana rinnalla
sanot ne tärkeät sanaset
teet teot vaik' ihan ihmeelliset.

Viet eteenpäin sitä
mitä sun tehdä tuli
monenlaista palvelit
saavutit.

Sit loppuu aika
kas, se rajallinen on aina täällä
maan päällä
- ja sinä lähdet pois
ja mikä ihanampaa olla vois
kun ymmärrät sen
elon tarkoituksen.

Siis, toteuttaa tehtävä
mi ajassa näkyvä.
Ja sen vaikutukset…
niin,
… ne ovat kuin sun palkkasi tehdystä tehtävästä.

Ja tässä taas:
kuka sanoisi sen
  mikä tärkeä
    mikä tehtävä ol' ihmisen.

Ja mennessäsi
lähteissäsi täältä
viet' mukanasi sen
mi oli sun tehtävä.

Siinä ehkä aikaan paljon sait
tai kannoit vain monet vaivat.

Tehtävä sekin
sillä niiden kautta
ehkä monille tehtävä ja apu
kehityksen pieni askel.

Ja nuo kaikki
  mitä matkallasi teit
    aikaan sait
      suoritit ja opit
ne sinä mukanasi viet.

Tavarat tänne jää
ja ystävät
ne sua sisällään kiittää.

Sisällään!?

Niin, se on muuta kuin ulkoinen
mi ainoastaan on näkyväinen.

Sisäinen kiitos on salaperäinen.

Katsos,
joku vaik' pahoilla teoillaan
kasvatti sua ja auttoi
siten sinua omalla tielläsi kantoi.

Ne kaikki sitten mukanasi viet;
  muistot
    ilot
      kiitokset
        surut
valinnat
sanat oikeat, väärät

ja ne punnitaan
  tutkitaan
ja niistä opitaan jälkeen sen
ajallisen.

Ja se palkintosi
on sisäisesi tila;
  miten tunnet
    näet sen
kun kaikki uudelleen tuotiin esillen.

Eikä sitäkään arvioi ihminen
ei ihmismielen mukaan;
sitä arvioita oikean ja väärän
ei ymmärrä ihminen kukaan.

Katso edeltä ne
hyvät ja pahat
miten elämässä jakautuvat.          
>>

Niin,
… ja ystävät jälleen on vastassa sua
kuin olivat ne tänne tullessa
ja moni viel' on hämmästyttävä sun;
olivat, ja elivät kuin salaisuudessa
rinnallasi täällä
elämän tärkeällä tehtävällä.

Oli ehkä kuin se enkele
joka yllättäen sattui kohdalle:

     -"Muistatko minut?
     Olin silloin siinä se
     joka lähetettiin sun vierelle.
     Muistatko sen?"

Ja sinä muistat sen
ihmisen kuin enkelen
joka vastaasi tuli
ja moni pelko edestäsi suli.

Ja on siinä viel' yksi salaisuus:
ei vain kuollut
ole sun tuttavuus
vaan myös elossa viel' ollessaan
hän tavata voi tuttaviaan
- kas, onhan yöt
    ja unet
      matkat sen
niitä viel' tulevassa ihmettelen.

Oli pitkä tarina ja monellen
ol' vastauksia moneen
jollekin ehkä vain
tuo kuvaus viimeinen
tuo levon ajallisen.

  *

 

 

08.11.2012

Onko aina pelottava - mystiikka

Onko mystiikka aina kauheaa
pelottavaa
hahmot hirmuiset, vääristyneet
ja pahantahtoiset?

Niin,
  on
    ja ei
vallat ihmiseltä sen voiman vei;

käskeä
  komentaa
    ajaa pois
jos joku paha ympärillä ois.

Vaan,
ei kaikki ole pahasta
on kuin hyviäkin.
Olosuhteitten vuoksi
harhaan elostaan joutuneita
  eksyneitä
    kulkijoita

joilla piti olla ihan muuta
kuin sitten tapahtui
- elo kesken sammui

ja jäi vain toive paremmasta
elämästä
ja sen tehtävästä, mi kesken jäi.
Huoli sisäinen painaa: - Miten tässä
kävi näin?

Oishan voimallinen voimallinen
noukkimaan eksyneet pois
- eihän tämä mikään rangaistus aina ois

vaan, kuitenkin
jotain sattui… odottamatonta
ihmisten osaamatonta
… tai sitten osaten
toisiaan kadottaen.

Siks' vika min aiheutti ihminen
sen seuraukset korjaa myös ihminen
saa siitä opin sen
mi tärkeätä ystävyyden.

Vaan, kuin vahinko mikä vahinko
kesken katko elämän
jäi väliin tehtävä.

Se kesken jäi ja ajat piirretyt
ei siirretyt kuitenkaan
siks' joutuu hän oottamaan
aikaa oikeaa

tai jotain ohjaajaa
joka osaa opastaa
matkaa oikein jatkamaan
ja palaamaan kuin tulevaan

siihen, mi toteutua täytyi
mi matkan ol' määrä
… tämä keskeytys oli väärä.

Siksi,
auta heitä
osoita rakkautta, älä pelkoa
anna ohjausta ja sano: -Minä valitan
olen pahoillani ihmisten tähden
joiden vuoksi
kesken lähdit.

Ota suunta
katso korkealle ja ano
ole rohkea

sillä se, joka sua ootteli
oottelee vieläkin
kulje kotiin päin rohkein askelin
ja hyväksy se:
tuli keskeytys elämälle.

Ja ole sitten vapaa
sua ystävät nyt iloiten tapaa
kohdatessa halaa
ja kysyy: -Miss' viivyit sä ystävämme
sua jo odotimme
ja toivoimme
ett' löytäisit sinä kotimaan
kaikaisien kaukomaan.

No, entä ne pahat
pelottavat voimat ja vallat?

Ihminen paha, ihminen
loitsii niitä esillen
ja niistä luulee ett' voimia saa
vahingon vain saavuttaa.

Sitä on turha opettaa;
vaatii voimia - pitää kasvaa.

  *

 

 

11.11.2012

Potalta elämän portille

Kaupungilta kiiruusti kotia palasin
sanat mielessäni kurkki

ja toisessa päässä kaapelikela
laskupaikkaa urkki.

Ja kotiovelta jo kiiruusti…
kynä käteen ja potalle

- kuin pyhä toimitus -

ja minä kirjoitin:
  sanoja viimeisestä matkasta
    elämän päätösportista
      lohduttavia sanoja
        lupauksia.

On tämä runoilijan elämä kummallista
- potalta elämän sanoja.

  *

 

 

13.11.2012

Yhtenä aamuna varhain heräsin
kristallikruunuja mielessäni ihailin
- sit kirjoitin mm...

 

Hiottu kristalli

 

Hiottu on kuin ihminen
hiottu kristalliksi
elon tiellä pitkällä
muuttunut kaunihiksi.

Vaan, kuka näkee sen
  kauneuden
kuka ymmärtäisi sisäisen
  sen muutoksen
elon kuuman kosketuksen.

Hän näkee sen
mi lähetti ihmisen matkallen
  elon teille
    ahjoille
      virkistäville lähteille
ja soille syville rämpimään
tehtäväänsä tekemään.

… Siel' hioutui ihminen
kaunistui häll' sisäinen
  - muuttui välkkyväksi
    - muuttui kristalliksi.

  *

 

 

13.11.2012

Ihminen - kuin kruunu kristallinen

    

Oot kuin pieni palanen
olet
ihminen
  joukoss' vieraiden
    joukoss'
ystävien
koulussa elävien.

Koulu sinut kasvattaa
  vieraat
auttaa
   
tönii, haavoittaa
ystävät kantaa, vahvistaa
- kukin
hioo tavallaan.

Olet kuin pieni palanen
elon kouluss'
hioutuen
välkkyväksi kiveksi
lasiseksi
kristalliksi.

  *

 

 

 

13.11.2012

Maailman valot - ihminen

Onhan maailmassa valoja
tähtitaivaall' loisteita
himmeitä ja kirkkaita.

Ei joka tähti kirkas lie
valolla niin pitkä tie
mut' kukin loistaa tavallaan
omaa valoaan.

Moni lamppu loistava

   
valo kirkas, kutsuva
tai, vain pieni tuikkunen
rauhoitti sisäisen
- mi etsii kirkkautta.

  *

 

 

13.11.2012

Ihmisen valo

Katso sitä
kuin välkkyy se
valoja ihmisille.

   

Vaan, kirkkaus mi suurempi
saavuttanut sen
valon jakaa ympärilleen
- moninkertaisen.

  *

 

 

13.11.2012

Kristallin valo

Kruunua katson...



näen siinä kuin ihmisen
mi loistaa kautta kristallien

  elonsa hetket
    elonsa retket
kuin peileistä nään
joku tummana välkkyy
toinen kirkkaana välkähtää
- kristallikruunu... kuvastaa ihmiselämää.

  *

 

 

14.11.2012

Kirkkautta kohti

Kirkkautta kohti
käy ihmisen tie
vaik' ei sitä aina uskois
ett' tää maallinen vaellus
sellaiseen vie.

Niin monenlaist' on kulkijaa
niin monenlaist' on tehtävää
ei ees silmin näkyvää
ei korvin kuuluvaa

mutt' jokainen
ois laulun arvoinen
jokainen tie
kirkkauteen vie.

Kas, ei sitä toinen tiedä
toisen tiestä
ei tehtävästä
… voi ihmetellä vain
miten sellaisen osan sai.

Voi olla hyvää ja hienoa
rikkautta, kunniaa
tai toisen pelkkää marinaa
vaivaa, kuolemaa.

Toinen antaa avun ain toisellen
toinen kaiken vain itsellen.

Ja toiset ain syyttää toista
jos on hyvää, suurenmoista
tai pelkkää kurjuutta.

Toinen elää ylitse varojensa
laittaa kaiken kiertämään.
Toinen säästää joka lantin
pitää kaiken itsellään.

Tehtävänsä kullakin
  mielensä
    halunsa
tahtonsa salaperäinen.
- Ymmärrätkö tarkoituksen?

Niin, kas
kaikkea on oltava auringon alla
kaikkea kaikkialla
ei muuten kehity tää elon tie
eikä kokonaisuus
mi kirkkauteen vie
- itse kunkin.

Ja, mikä on se kirkkaus
siitä moni mielikuvitus:
  kuka pukeutuu valkeisiin
    kuka kristallikaupunkiin
      kuka jatkaa matkaa kuin ajassa konsanaan
muuttanut vain muotoaan
tasoaan.

Kuvitelmat suuret, salaperäiset
  palkintoja
    rangaistuksia
niittelet.

Vaan, oi toisin on kaikki se
mi tarkoittaa 'perille'.

Ja se 'kirkkaus'
on vast' pitkän matkan pää
kun kaikki kaukaisuuteen häviää.

Siihen asti on
  monia muotoja
    ja tasoja
      tehtäviä ja arvoja
        erilaisia kulkuja.

Eikä se 'kirkkaus' heti tuoss' ovella oo
kun päättyy tää kulku kohtalon.
Se vain osa
yhden osan on.

On siin' viel' salaisuutta
kertoa
ja kuvata
tulevista luvata.

Ja kaikki aukeaa aikanansa
kukin kohtaa matkallansa
haaveittensa maan.

Vaan, jo nämäkin sanat
laittaa ihmisen ajattelemaan tulevaa.
Täss' eletään
kuin askel kerrallaan.

Aukeaa tuokin kuin yllättäen:
'Maasta olet sinä tullut
ja maaksi jäät
viimeisenä päivänä joku
sinut herättää'.

Ja se viimeinen päivä
on se 'kirkkautta kohti'.
Sinne asti matka jatkuu
ja ihminen ain eloansa pohti.

  *

 

 

15.11.2012

Henkiolentoja

Ihmisellä
on valta ja voima
käskeä ja komentaa
henkivaltoja ja sen voimaa
toimia omaksi avukseen.

Noo, jos ei nyt suoranaisesti
käskeä ja komentaa
niin ainakin pyytää auttamaan
ja asioita korjaamaan
mi näkyvälle mahdoton
- kas, näkymätön
on uskomaton.

Mutta, pyytää apua
  auttamaan
    käskeä ja komentaa lähtemään pois
      katoamaan
        otettaan irrottamaan
pahaa mi rasittaa
näkyvää maailmaa.

Sellainen valta ihmisellä on
- kellä se valta on.

Eihän sitä tietenkään ole kaikilla
ne voimat ovat valtoja
todellisia voimia
eikä niiden kanssa
tule väärin toimia.

Kiukustuvat vielä
ja päälle käyvät heikon käskijän
voimattoman kuin sotaan lähtijän
ja vain vahingon itsellensä saa
vaik' tahto ois ollutkin hyvä
ja maailmaa parantaa.

Mutta, sellainen valta ihmisellä on;
  näkymättömiin kajota
    ja palveluita vaatia
jos asema on
ja lupa
- silloin ei ole hän voimaton.

Vaan,
miten saada tuo asema
tuo voima
  anoa ja vaatia
    pahoja käskeä ja komentaa
sillä tavoin toisia auttaa
ja näkyvän maailman oloa parantaa.

Niin,
... henkisen kasvun kautta.

Ei siis kuin soitellen sotahan
leikkien
kuin huvikseen pahoihin kajoten. Ei!

Sellainen jo piankin mielenrauhan vei
ja pahennus
ois hyvän ajatuksen tulos.

Jos olet kuullut
ett': -"Käske vain tapahtua"
ja siten toimia
sanovat pian vain: -Hä!
Mitä! Älä yritä kajota!"
Voivat pian jo suuttua
ja kuin potkaista innokasta.

Mutta,
henkinen kasvu
oikea asenne elämän
antaa sulle voiman, tehtävän
  tehdä tekoja
    muuttaa asioita
jotka koskee valtoja
tään näkyväisen takana.

Ja voit antaa apua tarvitsevalle;
  pyytää vapautusta
    parantumista
      käskeä katki, poikki pahoja
ihmisten aiheuttamia voimia.

Kas, kun
ihmisellä on kuin salaisesti
tietämättään
vaikutus valtoihin
  ajatuksin
    teoin
kuin käskyin ja sanoin liikkeelle lähettää
  rasituksia
    kirouksia
      vahinkoja
mielensä katkeruuden kautta
tai suuttumuksen
min paha mieli aikaan sai.

Pitäisi olla tarkkana.
Vaan, minkäs ihminen itsellensä
äkkipikaiselle
ja ajattelemattomalle luonnolleen
mi kuin vääryyttä kärsinyt ois
jos jotain on otettu häneltä pois.
Ja kun ei tiedä
ett' se ihan tarkoitus vaik' ois.

Hyvä ajatus
saa aikaan hyvää
paha ajatus pahaa
kolmas vaik' rahaa hyvään
tai pahaan.

Sellainen valta ihmisellä
vaikuttaa itseen
toisellen.
Siks' tulisi olla tarkkana
miten itseä
toista kohdella
- ajatuksilla
sillä ne ovat voimia
- ja suuria.

Niillä voi vapauttaa
tai rakentaa muuria
  itselle
    ja toiselle
- näin sitoa siteitä molemmille.

Varo! pahoja ajatuksia
niitä on vaikea katkoa.
Ja kun pahoilla
on aina vaikutus myös itselle.

 

Toistoako sanoissa?
Kas, tarkoitus on asiaton kadottaa
ja kuulevalle toistaa
- vahvistaa.

Ja kuuleva vois' vaikka
pahoja sanojaan purkaa
ja ajatuksiaan anteeksi anoa
pyytää niistä vapautumista.

  *

 

 

16.11.2012

Runojen voima

Kerroit
sinä runoani luit
sanasta sanaan ensin tavasit
… sit' irtosit
sinä omille teillesi
  lukemaan
    kuulemaan
sinun omaa sisäistä unelmaa

… ja sinä rauhoituit
sinä levon
ilon
kaikesta sait

jostain…
jostain itsestäsi
vaiko lie kauempaa
sinä voimaa hetkeesi hait.
 

Niin, jos yksikin
runoistani avun saa
ne kannatti kirjoittaa.

Ne ovat kuin portteja
sun omaan maailmaan.

  *
 

  

16.11.2012

Rakkaus ei koskaan

'Rakkaus ei koskaan katoa', sanotaan
ja jatkolla kuin hauskuutellaan:
'se muuttaa vain kohdettaan'.

Niin. Niinpä.

Vaan, kyllä se katoaa
… onhan se nähty.

Joskus löytyy uusi kohde
uusi lemmen hohde
- ja sit' taas katoaa sekin.

Mutta, rakkaus muuttaa muotoaan
jos siis nyt puhutaan
ihmisten välisestä rakkaudesta
… mitä ikinä sillä sitten tarkoitetaankaan;
  halua
    himoa
      läsnäolon tarvetta
        yhteistä eloa ja oloa
          jatkuvaa kaipausta toisen luo.

Vaan, just' kaikki tuo
… se katoaa;
  muuttuu tavaksi yhdessä elää
    muuttuu syvemmäksi kiintymykseksi
riippuvuudeksi toisesta

… tai, pettymykseksi
  vihaksi
    sodaksi
      - eroksi.

Siinä sitä sitten ollaan
sen katoamattomuuden kanssa.

Ja jos sitä uutta kohdettakaan
ei enää sattuisi löytymään
… se totaalisesti katoaa.

Mutta!
Ei tuolla alun katoamattomalla rakkaudella tarkoitetakaan
tätä ihmisten välistä hetkisen huumaa
vaan paljon suurempaa.

Se koskee koko luomakuntaa
ja on jonkun suuremman lupaus
  kokonaisuudelle
    - koko ihmiskunnalle

kun se lupaa:
  rakkaus ei koskaan kuole
    ja on pitkämielinen
      ei kerskaa
        ei pöyhkeile
          ei käyttäydy sopimattomasti

vaan, aina oikeudenmukaisesti
  ja toteuttaa tahtoaan
    joka kantaa tulevaan.

Se lupaus
se rakkaus
ei koskaan kuole, katoa
vaan, on kaiken aikaa läsnä
ja paikalla.

  *

 

 

21.11.2012

Outoa aikaa

Outoa aikaa
outoa vaivaa
… olen kuin lasia
sattuu, kolottaa.

Jotain tässä on
  tässä hetkessä
    tässä ajassa
kuin ajanlaskun muutoksessa.

Jotain outoa tapahtuu salaisuudessa.

  *

 

 

12.11.2012

Sporttia

Sportti-lehti
sitä odotustilassa luin;
  urheilua
    liikuntaa
      hyviä elämäntapoja
        hyvää kuntoa
niitä tulisi tavoitella.

Suorittaa joka päivä kuin elämäntehtävää;
pysyä kunnossa ja terveenä.

Niin,
hyväksi kaikki
ja elämän iloksi
vaikka jo kovaksi vaivaksi
kuin ikuiseksi elämäksi

 

mutta,
  rajallinen kaikki
    rajallinen aika
      rajallinen voima.

Ja varoa tulisi liikaa rasitusta
sillä se ei ole hyväksi
- pian vaivaksi pysyväksi

ja ajatus, ett' elo kuin ikuista ois
- elämästä piankin on paljon pois

sen hyvän tähden, mi yli meni
vaikka juuri sillä hetkellä
niin hyvää teki.

  *

 

 

16.11.2012

Maailmankuvia

Maailmankuvia on monia
ajatuksia kaiken alusta
ja lopusta;
elon jatkosta
  miten
    ja missä
- ja jokainen tavallaan
on uskova.

Jollakin on Jumala
toisella Allah
tai Neitsyt Maria
jollakin Saatana.

Joku uskoo
ettei ole mitään
tään kaiken näkyvän takana
- siis, uskova hänkin;
ei usko, ett' mitään on.

Jollakin vankka usko toteutuvan kohtalon.

Yksi uskoo ufoihin
toinen henkivaltoihin… nähnyt enkelin
joku selittää kaiken luonnon voimin.

Kas, tuntuu jopa siltä
ett' niin monta on kuvausta elämän
kuin on vastausta etsijän.

Ja hänkin
jok' ei etsi lain
on varma omastaan
mielikuvastaan, mistä ikinä sen sai.

Mistä kaikki kumpuaa;
  eri mallit
    kuvaukset
      toivot
        odotukset
ja kiihkot ain omansa puolesta.

Ja jos olet kuin toisin uskova
saat pian miekasta, nuolesta.

 
Ja kuinka onkaan se ihanaa
kun koolla on joukko
joka uskoo samaan kuvaan
- muut ei kelpaa siihen mukaan

he sotkevat vain ajatuksia
ja syntyy kiistoja
pian riitoja
… sitten sotia
'oikean asian' puolesta.

Ja onhan se aivan naivia toivoa
ett' kaikki vois samoin uskoa.

Ja jokaiselle suunnalle
on nimettävä pää
joka päättää, miten asiat on
ja ympärille uskottujen joukko
- ja kaarti kaikkea puolustamaan
oikeaa oppia valvomaan
väärät tuomitsemaan.

Oi, ihmistä!
ja oikeassa olemisen tarvetta
  arvoja
    ja organisaatioita
- pian rahan ja tiedon valtaa ylitse toisen
samanmoisten.

  *

 

 

20.11.2012

Yötäni valvon

Minä valvon
kuin ilman mitään syytä.

Kello vasta kaksi.

Kipeää olkaani pohdin
siitä eloni hetkiin
sen rajallisuuteen
tulevieni toiveisiin
odotuksiin.

Minä valvon.

Näen vuoteeltani Helsingin valoja
Stadionin tornin
ja kauniisti valaistun Meilahden sairaalan
tumman syksyisen yötaivaan
kaupungin öisen hiljaisuuden.

Mietin, miksi valvon.

Onko jokin syy?
Sanoja ehkä
- vihkoon näitä nyt hiljalleen…
liukkaasti liikkuva kynä
odottava mieli.

Valmiutta ois moneen
vaan, aika
se elämän arvaamaton arpa
ei eteeni vieläkään
ole tuonut sitä
mitä sisälläni kaipaan ja odotan
… minkä tiedän vielä
eräänä päivänä tulevan.

Miksi viivytät, oi aika?

Vai olenko itse itselleni tulppa
sisäisten toiveitteni etenemiselle?

Vai, eikö vieläkään ole se aika
se oikea hetki
jota odottanut olen
- jo kauan.

Vai, vieläkö minun pitää kasvaa
… johonkin määrään
johonkin valmiuteen.

-Oi, vastaa minulle, aika!
Avaa aikaasi, ett' näen minä sinne
mit' varattuna on minulle.

Ja minä yötäni valvon…

Vihko ja kynä kädessä
mieli virkeänä.

Ja kello vasta kolme.

  *

 

 

21.11.2012
Öistä mietettä taas…

Elämän kivijalat

Mitä ne ovat?
Minkä varassa elämäsi elät?
Mitkä kestävät?

Vois' ajatella että perhe
puoliso ja lapset

vaan, yhtäkkiä voi perhe olla pois
vaimo lähtee - tai mies
lapset kasvaa
- se perusta katoaa.

Vois' olla työ
hyvä palkka ja asema

vaan, yks' arvaamaton aamu
ja työtä ei enää ole
ei palkkaa
ei asemaakaan.

Vois' olla terveys
ja hyvä kunto

vaan, yks' horjahdus
huolimaton liikahdus
tai outo vaiva vain
- tuon turvan hetkessä kadottain.

Vois' olla varallisuus

vaan, yhtenä hetkenä
voi sekin kadota
maailma, elämä jotenkin vain muuttua.

Koulutus!
voi joku jo huokaista

vaan, sekin voi vanheta
firma kadota
tai jokin sairaus
osaamisen, teon katkaista.

Jumala on mun turvani!
joku toteaa

vaan, entäs jos Jumala ei vastaakaan
ei haluamallasi tavalla
tai usko katoaa
- kas, ihminen kasvaa.

Nuoruus on turva ja kivijalka!

Niin, tietämättömyyden ihana tarha
ja elämän harha.
Nuoruuskin katoaa
ja nuoren elämä niin muuttuvaista
huomenna voi kaikki olla toisenlaista.

Ystävät ei petä, eikä jätä!

Vaan, jos pettääkin
ja jättääkin.
Elämä vain heidät vei.

Missä elämän kivijalat oikein on
kun elää tulee kuitenkin
vaik' nuo kaikki pettäisivät
ihmisen jättäisivät?

-Ei kivijalkaa näkyväistä
ei aina ees näkymättömistä
harhakuvista opetetuista
tai itse opituista.

-Olet yksin sä ihminen itsesi kanssa
turvattomuutta kaikkialla
ja aika armoton.

Yhteiskunta! Onhan yhteiskunta!
Kyllä se huolen pitää, ajatellaan.

Vaan, jos ei se pystykään.
Ajat, lait muuttuvat
säätäjät, päättäjät vaihtuvat.

No, vakuutukset kyllä korvaa!

Niin, johonkin rajaan asti
- jos niitä on.

No, onko ees yhden yhtäkään
kivijalkaa ihmisen
mi antaisi elon turvallisen.

On!

Jokin suuri suunnitelma
    - jota ihminen ei näe.

On ihmisen osa elämän
        - jota hän ei tiedä.

Ne kantavat
ja tahtonsa toteuttavat.

Vaan, jos tuollainen luottamus
on ihmiseltä pois
… mikä silloin tilalla ois?

Niin, mikä. Sano se!

Huokaus: -Oi, vähiss' on turvat ihmisen
elää päivänsä luottaen ja uskoo huomiseen
kun katsoo eiliseen.

Aip-perhana, ku selkään sattuu!
Mikä ihme siihen nyt tuli.
… Eilen vain lattialta tahran pyyhin.
Nooh, eiköhän tästä päivästä jotenkin Buranalla taas…

 
Tää koruntont' ol' ketomaa
vaan, hän ken elää, oivaltaa
- kaikki täällä kuitenkin katoaa.

koala: -Nojj-JO! Toi ei kyl helpottanu yhtää… toi loppukevennys!
harri: Aai, hei koala … mites sulla.
koala: "Kaikki muka katoo" - HÖ! Paitsi jos-sä lähet sinne mökilles, sillo SÄ katoot.
harri: Ai miten-ni?
koala: Noku … sä kuiteski … taas unohdat mut … tänne.

  *

 

 

26.11.2012

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 1

(Mist' ihminen)

Tätä ei nyt usko kukaan
mutta… miettiähän tätä voi:

mikä ihmisen tänne toi
  miten rakentui
    miten piirteensä
      mistä vaivansa, ominaisuutensa
miten asemansa, omaisensa

mist' liikkeelle lähti
… oliko ennen tuloaan
ja onko lähtönsä jälkeen
yks' taivahan kirkas tähti.

Niin, suuria kysymyksiä
ja paljon on valmiita vastauksia päällä maan
vaan, … jospa lähdemme ajatuksia ratkomaan:

Mist' tuli hän, ihminen
ja mikä ihme hän oikein on
onko vain sattuman satonen
vaiko tarkoitus kohtalon.

Kohtalon?
Niin, … suunnitelman
ennalta laaditun alun ja lopun
päämäärän ja tahdon jonkin suuremman

vaiko vain, kuin… 

                     ... jatkuu alla ...

Varaudu, tästä onkin tulossa vähän pitempi juttu.

  *

 

 

27.11.2012

…jatkoa yllä olevaan…

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 2

(Sattuma, vai tärkeä pala)

…vaiko siis, vain kuin sattuman oikku
mitään tarkoitusta vailla
kuin oman onnensa seppä
- tuli jostain, jos on tullakseen
tai sitten ei
kuin tuuleen kaiken vei.

Aikansa huhki
eli ja vastuksia vastaan potki
jotain saavutti
tai vain turhia kuleksi
- sit katosi pois
kuin ei koskaan ollutkaan ois.

Vain kivi merkkinä käynnistään
ja merkintä kirjoissa… jos hyvin käi
tai … vain jokin aavistus käynnistään jäi.

Ja mikä se oli
mikä täällä kävi
  kasvoi ja tunsi
    rakasti
      ehkä sukua jatkoi
sit katosi.

Oliko vain, raukka, luunsa ja lihansa
sattumainen tahtonsa
kuin päämäärää vailla
vain arkisia askareita.

Vaiko, tärkeä palanen elon ketjussa
tarkoituksessa suuressa
ja suunnitellussa tehtävässä, min toteutti
- sitten vasta katosi.

Ja kuka siinä töitänsä teki
eli ja taisteli?

Niin….

                    … jatkuu alla ...

  *

 

 

29.11.2012

…jatkoa yllä olevaan…

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 3

(Joku tuli)

... Ja kuka siinä töitänsä teki
eli ja taisteli?

Luunsa ja lihansa vain
vaiko jokin suurempi
tahtonsa palanen
suuren kokonaisuuden.

Ja kulkiko sisällään lie joku
joka tiesi ja tahtoi tään ajallisen tien
jo tullessaan päätti:
-Tämän suunnitelman perille vien.

Joku tuli
  pukeutui
    lähti
      riisuutui
- vapautui vihdoin vaivoistaan
vapauteensa nauttimaan.

Ja jos hän tuli jostain ja pukeutui
  hahmonsa otti
    muotonsa
      kohtalonsa

niin, mistä tiesi millaisensa olla tulisi
ett' tahtonsa toteutuisi;
  piirteensä
    näkönsä
      viisautensa
        voimansa, rakenteensa
          paikkansa, asemansa
ett' mahdollista ees olla vois
tää tehtävä
miks' tuli sieltä jostain hetkeksi pois.

Miksi loi ihmisen
tään, siis ajallisen
ei alullisen aikoinaan
vaan tämän, mi kulkee hetken matkallaan?

Mistä tuli…

                    ... jatkuu alla ...

 

koala: ...totaa...mmmäenoikee tajunnu totaa...
harri: Aai hei koala. Jaa et vai. Jos... lukisit vaik uudelleen, niin jos se sit...vaikka.
koala: ... juh... mä koitan.

  *
 

 

01.12.2012

…jatkoa yllä olevaan…

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 4

(Hieno koneisto)

Niin, …

Mistä tuli
  miksi päätti
    mitä etsi
      mitä toivoi
ja kuka käski, pakotti
vai, oliko lie vapaa tahto
tänne vaivaan tulla.

Koneisto on hieno ja hienojakoinen
  on ulkoinen
    ja sisäinen
on ominaisuudet mit' näemme
on piirteet mi salassa
jossain sisällä… kaukana
joilla kaikilla vaikutuksia siihen mitä tekee
ja miten.

Kuin synnyinlahjaksi saaneena
  monia taidollisuuksia
    outoja pakkoja ja mielihaluja
      pelkoja
        sairauksia

ja kaikki nuo vain palvellen sitä
mitä tulee saada matkallaan esille.

Nyt lähestytään suuria
kuin kaiken juuria;
miks' on hän sellainen…

                    ... jatkuu alempana ...

  *

 

 

01.12.2012

Joulukalenterista

Ja voih!

Jo ois taas kalenterin aika
kun lähestyy joulu, ja sen outo taika.

Vaan, mistä sellaista, jot' ei vielä esille tuotu?

-Ooi, oi paljon on salaisuutta joulussa
tuntematonta
koskematonta.

On kuvitelmia
toiveita, unelmia
on odotuksia, mit' totuutta vailla
… ja ihmiset odottaa kaikkialla.

Mutta juhlaa ei pidä pilata
kas, juhla on juhla… ja iloinen mieli
laulaa lauluja onnellinen kieli.

Mutta, totuus on totuus
juhla on juhla
niiden yhdistäminen on yritys turha.

Joten, iloisella mielellä joulua kohti
- ja taivaalla kerran kirkas tähti hohti.

 

Jos ei uutta kalenteria synny,
katsele edellisiä jouluja ja niiden sanoja.

  *

 

 

01.12.2012

Joulun kuuma

Joulun kuuma tanssi
  tangon taivutus
    daamin huokaus
salainen suudelma suulle…
      -Sinä kuulut nyt yksin mulle.

    

Joulun kuuma huokaus
tangon tanssi
daamin taivutus
      -Minä kuulun … yksin sulle.

  *

 

 

03.12.2012

…jatkoa yllä olevalle 01.12. tarinaan…

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 5

(Mistä ominaisuutensa)

Siis…

Nyt lähestytään suuria
kuin kaiken juuria;
miks' on hän sellainen kuin on

mistä piirteensä
  mistä kuin aikaisemmat valmiit osaamisensa
    mistä tahtonsa
      mielikuvansa tulevasta
mistä tietonsa olevasta

mistä ominaisuutensa ratkoa arvoituksia suuria
mistä voima hajottaa muureja
ja rakentaa uutta
joka edistää tarkoitusta ja suuruutta.

Niin,
on osallisina tähtinen taivas
  on aika, ja ajankohta
    on menneitten aikaansaannokset
      rakentuneet ajatukset
        taisteluitten kauhut ja voitot

ja kuin siru pikkuinen
mi antaa ohjauksen.

Ihmisen on vaikea käsittää…

                      … jatkuu alla …

  *

 

 

04.12.2012

…jatkuu edellisestä…

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 6

(Ihminen ei voi nähdä)

Siis…

Ihmisen on vaikea käsittää
tätä rakennetta kaikkineen
kun niin moni taustalla
vaikuttaa palasineen

ja muodostuu hän
joka valitsi tehtävän
tulla tänne
maan päälle.

Ain' aattelee ihminen itsessään
ett' suurta…
jotain suurta olla tulisi
erikoista ja näkyvää

ja katselee muita
joil' tehtäviä suuria
ja ehkä miettii: -Minä olen vain tällainen
pieni ja mitätön, kuin tarkoitusta vailla
ja elonikin vain kuin turhuutta.

Mutta, hän ei näe
- kun hän ei voi nähdä
sitä osiensa summaa
elonsa todellista tarkoitusta

ei sitä palaa
jolla muodostaa
kuin palapelin kuvaa
jota täydentää hän
ett' kuva saa muodon näkyvän.

Jos puuttuisi tuo…

                    … jatkuu alla …

  *

 

 

05.12.2012

…jatkuu edellisestä…

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 7

(Ei silmin katsella)

Niin…

Jos puutuisi tuo
yksi palanen
ois kuvassa aukko kummallinen.

Siks',
ei silmin katsella paikkoja
ei tehtäviä
ei silmä näe kaikkea

vaan, vain niin pienen osasen
min näkee ympärilleen.

Ja nimeää itse: -Tuo on tärkeä.
Tuo on suuri ja kuuluisa
… minä vain tällainen
maan matonen.

Tai toisin: -Minä olen suurta
valtani suuri ja voimallinen
olen aivan erikoinen.

Vaan ei,
todellisuus ei kulje silmän mukaan
  ei ihmismielen
    ajatuksen;
suuri voi kuitenkin olla pientä
ja pieni suurta.

Mut' kukin on palanen suuruuden
ett' muodostuu kuva kokonaisuuden.

Ja siis,
  mistä sai hän palasen
    mistä osan kokonaisuuden
      mistä otti tehtävän
… mistä elämän.

Niin,
ja miten valmistui hän
ett' täytti osansa näkyvän.

Ja mistä sai hän ystävän…

                   … jatkuu alla …

  *

 

 

06.12.2012

…jatkuu edellisestä…

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 8

(Ystävistä, rakkaista ja vaikeista)

Niin...

Ja mistä sai hän ystävän
mi kantoi rinnalla osansa ystävän
ett' toinen ois ollut
saanut voimia olla se
millä tuoda tarkoitus elämälle.

Kuinka kohdatessa välkähti silmä
pomppasi sydän
kohtasi kuin kaukaisen ystävän
min tuntenut kuin aikojen alusta
- jotain käsittämätöntä rakkautta.

Ja tuli rinnalle toinen
jost' ei tuntenut mitään
mut' auttoi kuin huomaamattaan
ohjasi teitä tulevaan.

Toisesta kantaja matkalle
toisesta kurittaja
kasvattaja luonteelle.

Toinen niin ihana
ett' ajattelet: -Mistä ihmeestä sinä siihen!

Toinen 'perkele'
täys paska
elämä rinnallaan raskasta
- hyvä ettei kuolemaksi
ennenaikaiseksi.

Mut' ystävä auttoi
matkalla kantoi
muokkasi ja sitoi
sinua hioi

ett' tehtävä
mit' tulit sä varten
tulis hoidetuksi
rinnalla kuin onnetarten
tai enkelein.

Toisten kautta ja kanssa
minä tehtäväni perille vein.

                   … jatkuu alla  …

  *

 

 

10.12.2012

…jatkuu edellisestä…

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 9

(Outo tehtävä)

Niin,
ja se tehtävä
mikä tuli tehdä
sisälle piirrettynä tahtona
alkaa toteutua.

Yhtenä hetkenä vain
jostain kuin kimmokkeen sai
tai vain aukeni ovi:
-"Mikään muu ei minulle sovi."

Ja alkaa kulkea tie
joka outoihin vie
ehkä lapsuuden ihanteeseen
tai elämän eteen tuomaan kuin hullutukseen

tai, vain jokin elämän hetki
kokemus julma
avasi eteen sen
mist' elolle kuin hurma.

Ja sitä ei selitä mikään
miks' siihen ryhtyi
mutt' jokin outo kaipaus
tyytyväisyys sisällä
siihen tekemiseen yhtyi.

Suurta tai pientä, ei väliä sen
tehtävän tekeminen
tekee ihmisestä onnellisen.

Eikä sitäkään selitä toiselle
vierellä kulkevalle
miks' on juuri tuo tehtävä
toiselle niin tärkeä
-"Eihän siinä ole mitään järkeä", hän huokaa.

Jonkun tehtävä voi olla…

                   … jatkuu alla …

  *

 

 

11.12.2012

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 10

(Tehtävä arvokkain)

Niin…

Jonkun tehtävä voi olla…
vain kasvattaa lapsia ja tehdä ruokaa.

Mutt', mikään tehtävä
ei ole se 'vain'
vaan osa kokonaisuuden
tehtävä arvokkain.

Monien kulkujen kautta
voi ihminen vast' valmistua
  virkaansa
    paikkaansa
olla se
mit' varten suostui hän elämälle.

Ehkä vain viisautta jakamaan
tai oppia antamaan
- se vaatii tekijäänsä kasvamaan.

Ja sitten
tehtävänsä tehneenä
vaipuu hän paikalleen;
hiljenee tie
odottaa, ett' elämä
hänet uusiin maisemiin vie
sinne, mist' tuli hän kerran

… matka voi olla pitkä
tai kestää vain hetkisen verran.

Merkintä jäi
... jos hyvin käi
tai sitten, eli ketjunsa osasen
mahdollisti teollaan tulevaisuuden.

Ja saavun mä vihdoin rajalle…

                    … jatkuu huomenna …

  *

 

 

12.12.2012

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 11

(Vihdoin taas rajalla)

Ja saavun mä vihdoin rajalle
ystäviä rinnalla
moni mennyt jo aikaa pois
vaik' ois toivonut
ett' elonsa heillä ikuista ollut ois.

Mutt' rajalle saavut sä yksinäs
vaik' oiskin vierellä toinen
hän huokailee vain:
-"Oi, kuinka auttaa voinen."

Rinnalla vain vahvistaa
rohkaisee tulevaan
vaik' oikeasti ei mitään pelkoa olekaan
… mehän vain jatkamme tulevaan

sinne, mist' tulimme kerran
parkuen pyörähdimme auttajan käsille
tai vaik' onnettoman äidin omille.

Ja siitä alkoi se ihmeitten tie
joss' salaisuus sisällään
elämä eteenpäin vie.

Vaan, parkua nyt ei olekaan
vain iloa silmälle ja huokaa:
-"Täällähän te olettekin
kaikki mun rakkaani
teistä unta monesti nähnyt oon!"

Hymyilevät sinulle
uuteen putkahtaneelle: -"Ei unta se ollut
vaik' uneksi kutsuttu.
Tääll' poikkesit ain hetkin
ja mekin siellä
vierelläsi monesti istuttu
sinua autettu ja kannettu kuin salaa."

Ystävä ystävää nyt hellästi halaa.

Saa matkalainen hetken huoahtaa.

                    … jatkuu alempana…

  *

 

 

12.12.2012

Joulun odotusta

  

Joulu kohta saa
   kuuset kukkii
      ja luminen on maa.

-Ah' tuleehan taas valkea joulu,
odottavan mieli jo huokaa.

  *

 

 

09.12.2012

Vapauden kaipuu

Vapauden kaipuu on piirretty ihmiselle
sisälle
vaik' ei hän tiedä sitä
eikä tiedä, mitä hän etsii koko elämänsä.

Nuorena
hän pyrkii vapauteen
ja kun saavuttaa hän sen
solmii sitoumuksen elinaikaisen.

Vaan, ei se kestäkään aina
kun huomaa hän
ett' kaulassaan onkin kiristävä panta
ja taistelee itsensä vapauden puolesta
vapautuu monesta huolesta.

Vaan, vapautta etsii hän monin tavoin
riippumattomuutta
kuin mahdottomuutta
koska kaikkeen hän sitoutuu elonsa aikana:
  perheeseen
    lapsiin
      työhön
        harrasteisiin kunnianhimoisiin
ollen pian kuin kaiken vanki
elonsa kuin toisten renki.

Vaan, vapauden kaipuu ei häntä jätä.
  Rahalla
    tavaralla
      ajatuksilla
luulee saavuttavansa sen
onnen ajallisen.

Mutta, kuka saavuttanut sen
jälkeen vuosien taisteluitten
hän huomaa:
se mahdollista olla voi
ja vapauden kellot hälle soi.

Ja hän alkaa nähdä
sisällään tuntea kahleet, jotka häntä sitovat
vapautta rajoittavat
… ja hän katkoo siteet pois
ett' vapaus yhä suurempi olla vois.

Vaan, taistelu ei itsestään käy
vaik' kahleita ei näy.
Ne raskaina painavat ja voimia syö
vapauden säilytys on vaativa työ.

Eikä ymmärrä sitä sellainen
joka sidottuna
luulee olevansa onnellinen.

  *

 

 

13.12.2012

Suuria kysymyksiä - suuria vastauksia 12

(Kun katson taaksepäin)

Ja kun minäkin joskus
katson tietäni taaksepäin
miten paljon
minä matkallani tein ja näin.

Mitä kaikkea olinkaan monelle
miten tärkeä
vaikka kaikkea en juuri nyt ymmärrä.

Miten olin minä kohdallani silloin…
miten hermoilin illoin ja valvoin yöt
tein silloin eloni hetken tärkeät työt.

Miten syntyikään minusta monta
ja pian jo monta polvea
vaik' tullessa en aavistanut ett' ainuttakaan
auttaisin tulevaan.

Ja jälkeläisten joukko
ja yhteys toisiin
ei ois mahdollista ilman minua…

Muistele, ystävä rinnallain
tämä koskee myös sinua.

Näet, miten oletkaan ollut tärkeä
vaik' hetkin tuntui:
-"Eihän tässä elossa ole mitään järkeä!"

Oli siinä - se tehtävä!

                    -Loppu

 

harri: -Noni, mitäs tuumit, koala? Oot ollu vähän hiljainen viime aikoina.

koala: - … … moon iha sanato.

harri: -Aijjaa … no mikäs. Etkö jaksanut pysyä mukana?

koala: - … E! … Ja noi-o tollasii ihmiste höpötyksii … ei ne koske mua.
harri: -Ai miten niin ei koske sinua. … ja miten niin "höpötyksii"?

koala: -Niinn-no … sellasii … ja mäen kuole … koskaa ku … mäennoo ihimine niiku sä … moon … moon …
harri: -Ai niin joo, … mutta mitäs sitten kun … tai jos minä … joskus … siis, jos kuolen … tai jotain?
koala: -Et säkää koskaa kuole. … …
ethä?

harri: - (huokaus) … een … en minäkään, tietenkään.
koala: -Noni, mähä tiesin sen. Kysy multa vaa ku haluut taas tietää jotai.

  *

 

 

10.12.2012

Vanki    1/2

Ihminen on vanki elämän
kuin kuoressaan
kätkettynä
puristettuna kaavaan
muottiin
elämän hetkeen, -tilanteeseen.

Ei ole hän vapaa
ei millään tapaa
sillä itsensä on hän vanki.

Ja tämä sisälleen vangittu
vangitsee itsensä viel' ulkoisen mukaan
ja sitä kahleitten määrää ei ymmärrä kukaan.

Kaikki hänen sitoumuksensa
vangitsee häntä ain' lisää
ja tavat
  tottumukset
    himot ja halut
ovat vankiloita.

Ihmiset vangitsee
  ihmissuhteet
    lapset
      työt
        palkat
          harrasteet
            asuinalueet…

Kaikessa on hän ympäristönsä vanki
… ja sisällään joku huutaa vapautta!

Siks' etsii hän, raukka
pakopaikkoja
erilaisia keinoja
olla ees hetken vapaa
ett' sisin vois levätä ja huokaista: -Olen vapaa!

… vaik' kahleitten määrä kaliseva
on kaiken aikaa jaloissa.

Mutt' yhdenkin kahleen katkaisu
saa jo huokaamaan vapautta.

Siks' huumaa hän itseään monin tavoin…

                      ... jatkuu huomenna ...

 

koala: -No mitä sä nyt taas tollasta kirjotat!
harri: -Miten niin?
-No nehän luulee kaikki etsäoot iha vanki tääl tornissas.

-Aijjaa…
- … ja iha onneton… kauheet kahleet vaa kolisee sun jalossas.

-Eeei kai nyt kukaan sellaista usko.
-Hö… no lue itte toi uudestaan niin näät..
-
(huokaus) no joo… siis…"ihminen on elämän vanki kuin kuores…"

-Noni, siinäs näät… vanki vanki vanki… Mikä vanki sänyssiinmuka-oot.
-No enhän minä nyt enää ole monenkaan as…
-No-ET! … mut säoot kyllä mun … kahle … ja mä oon SUN … vanki.

-No mitäs toi nyt sitten on?
-…hö, no katon-NY! Mä joudun oleen tääl aina sun kanssas-vaa… ja vaik mä haluaisin mennä jonnekki, mäen pääse… ja sitku mä pääsen, ni säoot kuiteski aina mun kaa. MÄENSAA KOSKAA OLLA YKSIN… ja susta vapaa.

-Mutta… olethan sinä aina täällä yksinäs, kun minä käyn ulkona, tai tansseissa, tai…
-Joo joo … mut mun pitää aina oottaa sua, että sä tuut takas.
-Ai, pitää vai?
- … joo… moon huolissani susta… et josset sä sit vaik… tuukkaa takas.

-Niin mutta, olenhan minä aina tullut.
-ETT-OO! …aina. Monta kertaa lähteny sinne mökilleski ja unohtanu mut tänne… yksinää.
-Jaa mutta… ne on ollu vahinkoja vain. Yleensä olen muistanut, enkös olekin.
- … mokomaki tementikko!

-Mitä sinä mutisit, en kuullut?
-Höö… sanoin vain että … ethän vaan kohta taas oo lähössä jonnekki.
-... Nojj-jooo … jumppasaunaan illalla.
-NONI! siinä se taas tuli. Ja sä jätät mut TAAS! …yksin tänne.
-No tule mukaan… mennään siellä sitten yhdessä paljuun uimaan kavereitten kanssa.
- !! EN-tu!

-No mutta… mitäs sinä sitten valitat… saat olla yksin täällä ja ihan vapaa…
- ... niin-no…
-Ja tehdä ihan omias, minä en vahdi sinua.
- ... niinn-no…
-Mikä vanki sinä nyt siinä sitten olet?
- … mä pelkään olla … iha yksi.

-No vooi, minä tulen taas pian takaisin, yöllä jo. Nukut vaikka sen aikaa.
-… joo … mä nukun. Mut tuut sit kans pian takas!
-Joo joo, tulen tulen. (Miten mä tään niille jumppakavereille selitän, jos lähden ton koalan takia ajoissa kotiin. Ne ei ikinä usko tätä. Nauravat vielä mulle.)

-Varmasti?
-No tulen tulen … ole ihan rauhassa vaan … mun pikku vanki.
-Mitä sanoit… siin lopussa, mäen kuullu?
-Niin sanoin vaan että … onneksi et ole kenenkään vanki.
-Joo… onneksi en ole … paitti sun.
- ... (huokaus)

  *

 

 

15.12.2012

Vanki    2/2

... Siks' huumaa hän itseään monin tavoin
ett' hetki, miss' elää hän
irrottais kouransa kiristävän.

Hän pakenee johonkin harrastukseen
tekemiseen ihanaan
… ja tulee yhtäkkiä se 'flow'!
arjesta irtoava tila ja hetki
kun kaikki muu on poissa.

Ja katosi viel' aikakin
paikkakin
hän oli hetken sisäisensä onnellisin.

Tai katoaa hän elokuvien maailmaan
pois tästä
hetkestä puristavasta
tai vaik' ihanasta
mutt' hän ei näe kahleitansa.

Tai viinalla hän itsensä turruttaa voi
  lääkkeillä
    huumeilla
hetkiseksi
tai kokoaikaiseksi
ett' vois olla hän arjesta poissa
kahleistansa vapaana
ja liitää kuin lintu taivaalla.

Pakokeinoja keksii hän monella tapaa
kun jokin sisällänsä tahtoisi olla vapaa

… ja pyrkimys vapauteen
rakentaa piankin uuden kahleen
sillä, niin kauan kuin ihminen on kehonsa vanki
hän ei voi olla kokonaan vapaa
vaik' hetkin
huumeissa
unissa
hän vapauden tunteen tapaa.

Vaan, kun viimeisen huokauksen
hän kehossaan huokaa
lopettaa tään vangitun kulkunsa
ja ympäristöltään katoaa
hän sisällään jossain salassaan huokaa: 

-Olen vihdoinkin vapaa!

Iloiten hän toisia vapaita tapaa.

  *

 

 

17.12.2012
(jolukorttimietteissä ... eiku ... joulu... tietsyki)

Hyvää…

Hyvää … totaa … öö
kahta suurta juhlaa.

Ensin on toi … maailmanloppu
ja sitten tulee joulu.

Noo, toivotanko nyt sit ensin hyvää maailmanloppua
ja sitten vasta sen jälkeen se rauhallinen joulu

... vai, pitäisikö sittenkin toivottaa vain hyvää uutta vuotta …

... tai, pitäiskö viettää se joulu jo ennemmin - vaikka 20. päivä. Avata lahjat jo silloin.

Ai mutt' … eihän mulla ole mitään lahjoja!

-Heei, koala, onk' sulla lahjaa mulle!?

koala: … (hiljaa ittekseen) pöhkö! taas se sekoilee. Se on taas juonu liikaa sitä lökiä.
harri: Mitä sä mutsisit, en kuullut?

koala: … niin, aattelin vaan ett' kysyisit multa, mä tiedän.
harri: Ai minkä? … sen lahjanko?
koala: Eeiku… TON MAAILMANLOPUN!
harri: Ai, tiedät vai?
koala: Joo, ... ei sellast tuu.
harri: Ei vai?

koala: no-EEI! … kato, koalat tietää.
harri: Haa! no hyvä. Sit voinkin ensin toivottaa sitä joulua
ja sitten vasta sitä maailmanloppua… "hei tonttu-ukot hyppikää lala lallati lalla... heei tonttu-ukot hyp..."

koala: (hiljainen huokaus) pöhkö! lopettas jo ton lökin kans latraamisen.

 *

 

 

18.12.2012

Anna tilaa

Ihminen lähellä, anna tilaa
ettei liika läheisyys
toisen elämää pilaa.

Sillä,
toisenkin on saatava hengittää
  olla omanaan
    ajateltava omiaan.

Ettei toinen
kaikkea kuin valmiiksi
- se tekee toisen hiljaiseksi
ja elämä sammuu
  mieli himmenee
    sisällä kiukustuu

… ja pian
jossain vaiheessa
jostain
- räjähtää!
kaipaa vapautta
etsii uutta
tilaa ajatella itse

vaatii sisällään joku saada kasvaa
elää omaa elämää
jossa toinen ei kaikkea valmiina anna
… kaikkea kuin lapselle eteen kanna.

Anna tilaa ihmiselle!

  *

 

 

20.12.2012

Apua, se tulee just!

harri: -Apua, se tulee ihan justiinsa! Se on ihan justiin tässä…
koala: -No mikä mikä mikä ... tulee?

harri: -No se!
koala: -Mikä se?
harri: -No se … SE … maailmanloppu. Se on jo huomenna, kakskytekapäivä.
koala: -Jaa jaa … ais-se.
harri: -Joo … se. Ja se on ihan just. Huomenna jo!

koala: -Kuule, … ei se tuu.

harri: -Mitenn-ni! onhan se ennustettu, ja se on just… ihan just. Ja kato nyt tuonne uloskin. Kaikki talot on kadonnu, kaikki kirkot on poissa, stadikan tornikin on hävinny … ihan pimeetä ja hämärää. SE ON JO ALKANUT! …

koala: -Sov-vaa sumuu … ei ne mihinkää o hävinny. Rauhotun-ny! … ja lopeta toi ympyrän kävely ja pääs raapimine. Sun uus mattoski on jo iha urilla tost sun hääräämisestäs.
harri: -Ai onvai. Vaan… mitäs väliä sillä … tännehän se jää, kun kaikki häviää.

koala: ... (hiljaisesti huokaisten)… just joo … oikee maailmanlopun runoilija. Mokomaki .. tietäjä.
harri: -Ai mitä sanoit, koala, mä en kuullu…
koala: -Nii, aattelin vaan että … aikamoisen runoilijan tää maailma sussa menettää.
harri: -Joo … mä oon vähän aatellu sitä samaa. Vähän surrutkin sitä.

koala: … just … surru oikee. Nyt se sit pimenee lopullisesti.

harri: -Mutt' kuule koala!
koala: -No, mitä-sä nyk-keksit?
harri: -Niin, ajattelin että … oli tosi hienoa tuntea sinut. Kulkea yksissä tää vuosien taival. Kuin kaveri kaveria tässä aina tuettu… ja samanmielisinä ain esteitä ja vaikeuksia voitettu.

koala: -Jaa… että oikee samanmielisiäki.
harri: -Joo, ja se on ollut hienoa aikaa.
koala: (huokaus)

harri: -Ja kuule hei!
koala: -No mitä?
harri: -Niin että, sitkun sinä olet siellä koaloitt… koalien… eiku koalalien.. eiku … siis siellä taivaassa missä kaikki koalat on...

koala: … nii'in …(mä ihan jännityksellä ootan ett mitähän tostakin vielä kehittyy)
harri: -Niin, minä ajattelin että … tule sitten joskus tapaamaan minua, jooko. Tuuthan.
koala: -Minne? Mist-mä sut sitte oikee löydän?

harri: -En minä tiedä. Jostain … jostain kai … vaik runoilijoitten taivaasta vaikka.
koala: ... (huokaus) joo … just sieltä tietysti - mä tuun.
harri: -Lupaatsä?
koala: -Joo lupaan lupaan. Mä etsin sut jostain … runoilijoitten taivaan kolkasta. Sielt muitten samanlaisten hörhöjen joukosta.

harri: -Mitä sanoit, en kuullut?
koala: -Niin, että … lupasin vain etsiä sinut vaikka mistä taivaittes kolkasta.
harri: -Ooi koala! Toi on kyllä tosi kaveruutta. Hienoa kun olen saanut tutustua sinuun ja olla sun kanssa ihan … tänne loppuun as….
koala: (pyörittää päätään ja miettii hiljaisesti) mitähän se on taas juonnu. Iha pimee… mutt' on se hetkittäin ollu iha kelvollinenki kaveri.

  *

 

 

20.12.2012

Viimeinen päivä

Vanhan maailman
päivä viimeinen.
Hienoa! sain elää sen
tään päivän ihmeellisen.

Ei satu tällaista ihmiskunnalle
kuin ani… ani harvoin
ja minä satuin juuri tähän
saan muiston lähtemättömän.

No, mitä sitten tapahtuu
tänä viimeisenä päivänä?

Heräävätkö kuolleet kuolleistaan
vai poikkeaako maapallo radaltaan?

Ei!

Ei silmin nähden mitään.
Ja nuo kuolleetkin elää tavallaan.
... Tuskin tätä ees huomataan.

Vaan, jokin muuttuu
… kuka sen nähdä ja ymmärtää voi
uusi alku uuden elämän toi;
  muuttuneen
    näkee vanhan kadonneen
      silmien auenneen ihmisen
        kokee kuin heräämisen sisäisen

joka purkautuu esille vähin erin
  ajatukset
    näkemykset
kuin nurinperin.

Kuin uudeksi kasvaa hän
saa kuin silmän näkevän
ja pian elää hän toisin…
-Voi, kunpa enemmän ymmärtää voisin!

Ja hän alkaa ymmärtää
tätä maailmaa
ja elon ympyrää.

-

Ja kuinka sattuikaan
ett' juuri ennen loppuaan
sain kuin palkinnon menneistä teistä
sen uurastuksista
saavutuksista.

Ja viel' sisäiset kalut testataan
juuri ennen loppuaan
- kuin tilinpäätös vanhasta:

      Täss' ollaan nyt!

Tässä ansiot
tässä tilanne tänään, nahan sisäinen
ja edessä uusi
teot tulevien.

  *

 

21.12.2012

Kell' silmä nähdä

Kell' silmä on
   hän nähdä voi
kun taivahalla
   pasuunat ne soi.

Siirtyvät kuin vuoret paikoiltaan
valmistavat uutta - tulevaa.

Tänään! se aukeaa.

Eilen rintaa puristi koko päivän
tänään… uni maistuu ja kepeä olo.

Eilen viel' vanha rutisti kuin viimeisiään
tänään uusi
alkaa purkautua näkyvään.

Paine on poissa!

Kuin kuoleman hetki
vapautuminen kahleista
purkautuminen vuosien taakoista.

Se helpottaa jo!

On kuin ois raskas tauti lähtenyt pois.
Tähän ihanaan lepoon - kuin ikuisuuteen
nyt nukkua vois.

Ihana tunne!

Ja ajoista…
kas, siellä miss' tapahtuu tää kaikki
siellä ei ole aikaa
- meillä vain.

Ja siellä tapahtuu kaikki ain' ennen
sitten meille heijastuen.

  *

 

 

23.12.2012

Joulun alla

Joulun alla monet puuhat
  tekemiset
    täytymiset
      muistamiset ahdistaa
painostaa ja voimia syö
- joulu on kova työ.

Raskas juhla valmistaa
vaik' iloa pitäisi…

No, onhan siinä traditionsa
tapansa
onnen hetkensä kaikki valmistaa
ja vihdoin valmistaja huokaa:
-Sainpas valmiiksi kaiken;
  ehdin juosta
    muistaa
      ostaa
        antaa
kaikki juhlan askareet kantaa.

Ja jouluyönä huokaa hetkisen
valmisti joulun kaiken antaen.

Niin…
aika rankka ponnistus
yhden illan
yhden hetken
parin päivän tähden.

-Ensi vuonna minä kyllä jonnekin karkuun lähden!

  *

 

 

Joulun alla 

Kotihoidon tyttäret

Kotihoidon tyttäret
aina niin iloiset
  nauravat
    auttavat
      leppoisasti puhuvat

ovat kuin pienet enkelet
mit' lähetetty matkallen.

Kelloa rimpauttavat
sisään astuvat
- ja valo täyttää tuvan

saavat luvan olla lähellä
vanhuksen turvana
vierellä.

Ja iloinen: -Hei hei!
viel' ovelta lähteissä kuuluu

ja taas…
muutaman tunnin päästä
sama ihana toistuu.

Hienoa!
kun teitä on olemassa;
kotihoidon tyttäriä
ain' auttamassa, palvelemassa
sydämensä halusta.

- Ja se näkyy!

Kiittäen arvokkaasta työstänne.

Hyvää Joulua kaikille
ja voimia taas Uuteen Vuoteen.

-harri

  *

 

 

24.12.2012

Jotain outoa

Kuunnella
katsella
lähestyvää joulua
sillä:
on siinä tunnelmaa
jotain outoa syvyyttä, taikaa
mieli sisällä jotain outoa kaipaa.

Mikä se on
mi joulun hiljaisuuden
hetken tyydytyksen ja rauhan saa
kaikki kuin katoaa
ja hetki hetken valmistaa.

Ihminen sisällään
jotain outoa tunnetta huokaa.

 

Hyvää Joulua kaikille lukijoille.

-harri ja koala

  *

 

 

26.12.2012

Sisäisen vapaus

Sisäiseni ihminen kaipaa vapautta
vaik' vapaa onkin hän
ulkoinen hankkia voi hetken kiristävän.

Jos ulkoinen on sidottu
sidottu on myös sisäinen
kahlehdittu kahlein ulkoisen
ollen kuin vangittu.

Siks'
ulkoisen vapaus
antaa vapauden sisäiselle
   sen lennolle
      liidolle
olla se
mi antaa ilon elämälle.

  *

 

 

26.12.2012

Ja minä kuulen

Mieliksi toiselle
toisten tähden
itseni unohdan…

minä yritän… yritän … -Minä lähden!

En pysty
enää
ees toisten tähden.

-Minä lähden!

Saan rauhan
oman seuran
… minä kuulen.

-Minä kuulen!

Toinen
   toiset
kuin sammuttavat
mun valoni huulet
sulkevat korvani

vallitsevat minut
vangitsevat
sitovat kiinni johonkin
… johonkin omaansa
vaik' olisivat ihan hiljaa

… vaik' olisivat… ihan hiljaa
jokin sisälläni huutaa: -Ulos! Ulos!
Vapautta! Vapautta!

Ja minä lähden. - On pakko.

      - Ja minä kuulen.

  *

 

 

26.12.2012

Minä leijun

Minä leijun
kuin välitilassa jossain;
…alas arkisiin en halua
ylös ymmärtämättömiin en ylety

- yksinäisen kaapu on yllä.

Alas näen
minä tunnen sen;
arjen kosketuksen.

Ylös minä ymmärrän;
ylös… ylös… yhä ylemmäs yritän

- yksinäisen kaapu on yllä.

Jokin kuin käskee
sanoo, ohjaa:
  -Älä jää!
    -Älä mee!
      -Etsi seurasi itsenäinen!

- ja yksinäisen kaapu on yllä.

Sanat painavat
esille tahtovat:
kuin päivääkään
en voisi olla välittämättä
  sisälläni tuntematta
    kaipaamatta.

Kahdesta jo hermostun
kolmesta minä hajoan ja totiseksi muutun
pienestäkin jo pian suutun
- minä muutun…

- ja yksinäisen kaapu on ylläni vain

… sen synnyinlahjaksi sain.

  *

 

 

27.12.2012

Kasvot tuntemattomat tutut

Menneitten kasvot ajallisen
kohtaa ihmisen matkallansa
  auttamassa
    kantamassa
      osaansa antamassa
        kulkemassa.

Ovat siksi ne kuin tutut
kun takana sen
ajallisten kasvojen
on hän
ken lupasi lähteissä olla lähellä
ja hoitaa se
mi tarkoitusta auttoi elämälle.

Ja kun auttoi hän sen
jatkoi omalle matkallen
min tarkoitus toiselle tuntematon
… yhteinen ehkä
vain hetkisen on.

Sit' poistua kuin iäksi pois
vaik' toinen ois toivonut:
-Oi, kunpa ikuista se ollut ois.

Ja tulee toiset kasvot
tuntemattomat
vaan, takanaan tutut
ennalta sovitut.

Tarttuu hän
rinnalla täyttää tehtävän
… ja taas katoaa hänkin pois
ei enempää hän auttaa vois.

On kasvoja auttavia
tuntemattomia tuttuja
outoja kulkuja
kohtaamisia, sit' katoamisia
kestäviä
tai hetkisen vain
kuin enkelin rinnalleni sain.

Ei pitäisi surra
vaik' surettaa

ei katkeroitua
vaik' harmittaa

ei kostaa
vaik' korventaa
kun kaikki katkeaa.

Kasvot vain matkallansa
  aikansa
    ja ajallansa
toteuttivat suunnitelmansa
yhteisen ja sovitun
… siksi tavatessa niin tutun.

Kuin käsikirjoitus: -Minä elän sen!
Ja avustajia niin paljon
ympärilleni tarvitsen.

 

Vaan,
jos pitävät kiinni toisistansa
eivät suostu tulevaan
sovittuun suunnitelmaan;
miss' toinen jo jossain ootteli vuoroaan
… jää osa matkasta pois
suunnitelma ei enää toteutua vois.

Tai,
jos toinen… se uusi tuleva
ilmestyy paikalle
herää sisimmän unelma.

Hän katkoo poikki sen menneen ihanan
min ei enää tarkoitus jatkuman
… syntyy kuin vakava tragedia mi syö voimia
mutt' tie voi taas jatkua
ja tarkoitus toteutua.

Mutta, kuten sanottu:
käsikirjoitus yhdellä yksi
ja toisella toinen
eikä yhdelläkään toisella samanmoinen.

Toiselle mahtuu niin paljon kaikkea
toiselle vain pieniä tapahtumia
- kaikki elämän jatkumia.

… Ja minä… odotan viel'
sitä eloni yhtä vastanäyttelijää
joka kantaa
mun eloni tehtävää.

  *

 

 

28.12.2012

Vapaus ja vangittu

Vapaus
ja vangittu
kuin kaksi puoltani on
ne muodostaa
mun eloni taistelon.

On kuin oisin mä hetkin vapaa
  unessa
    aamulla
kun yksin makaan.

Vaan, päivä jo taas
helistää kahleitaan
esittää vaatimuksiaan…

mutt' yksin mä lennän
kuin kaukainen tuuli
määränpäätä
    siteitä vailla
annan ilmavirtojen viedä

vaik' takana niidenkin
  virtojen
    tuulen kulkujen
      vapauksien
on joku
joka sitoo mun kahleilla lujilla
vaatii
komentaa: -Kirjoita! Kirjoita!

Ja minä huomaan:
on vangittu myös mun vapautein
on eloni kaikki tyynni
... vaik' luulin olevani irti
olen tiukoissa siteissä kiinni.

Siitäkö turva
tään taikuri-raukan
siitäkö hurma
tään vangitun vapaan
kun hetkin mä vanginvartijani sanoissa tapaan.

Ja nyt!
ovesta sisälle kahlein kilisevin
ja minä kiitän: -Olen vanki kiitollisin.

 

koala: -Mitä se TAAS horisee… ei mull-ainakaa oo mitää kahleita. Soon-niim-monimutkane. Tulisit nyj-jo sieltä! … senkik-kahlekunkku.

harri: -Tullaan tullaan … pari juttua vielä.

koala: -No-onse-kyll hi-das!

  *