Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Taikurin synty
Kirjoitukset ovat syntyneet vuonna 2011
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu kirjoittajan omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuodelta  2011, jolloin Taikuri syntyi.
 

 

 Tervetuloa mukaan. 


            
                                  -Taikuri-T !  
                                   Ja miks sä teet musta aina näin piäne? Hä!
 

           Taikuri


Kortit nostin
ennen kuin synnyin Taikuriksi
kortit kuin tulevan lupauksiksi...

 

09.05.2011

Taikurin synty

Kortit nostin
ennen kuin synnyin Taikuriksi
kortit kuin tulevan lupauksiksi.

Ja sitten,
viikon päästä, tuli Taikuri
se sisäistäni kosketti
selkääni satutti
   - uuden oven avasi.
Ja tänään: -Älä menneistä huoli
ne kaikki Taikurissa kuin kerralla kuoli.

Ja syntyi uus'
mystinen tuttavuus.

  *

 

 

10.05.2011

Mystisen portti  (1/4)

Ai, perhana!

Miks' jokaisen portin pitää sattua
ja saranan niin narista
ett' runoilijan on pakko taas marista
tätä etsijän tietä.

Vaan, ajatuksia
jo heti seuraavana aamuna
kun kipu selässä tuntui raskaana

ajatuksia, joist' tulisi kirjoittaa
pysähtyä
etsiä viisautta ja taitoa
olla urhea
   tuli vastaan mitä tahansa.

Ensin tietenkin sairautta
sitä, kun nyt marisen
siihen etsin vastausta
vaik' ei vakava
mutta kuitenkin lupaava:
-Tie auki on
   takana avatun portin.

Minä etsin nyt viisautta
seison pihalla kaiteeseen nojaten
ei uskalla kauan olla istuen

 

ja kiehtoo ajatus,
että vois' ihminen parantua ilman …

                              ... jatkuu ...

  *

 

 

12.05.2011

Koalakin on... taikuri  ... mukamas

Harri: Ohoh, katos… terve koala!

-Ananasa kääpä! 
    Simpula pimpula ... pomps!

Harri: No, mikäs toi nyt oli?

koala: Moon kans taikuri… niiku säki. Ja sähä voit olla mulle vaikka
                                                                     sellane pikku aputaikuri.
Harri: Mitäh? Minä! Sulle!
koala: Nih.
Harri: Aha, vainni, … noo, mikäs toi … rätti on … sun päässäs?
koala: Sullaki on!
Harri: Ai niin, no… entäs sitte toi … vispilä?

koala: Son mun taikasauvva… sillä mä teen näin… pyöritän pyöritän…
Harri: Mutta, sehän on .. vispilä eikä mik…
koala: Se kelpaa… ei ollu parempaakaa nyt tähä hätään.
Harri: No, kelpaa kait sitten.

Harri: No, mitäs sinä ajattelit sitten… taikoa?
koala: Emmätiä viä… mä just keksin sitä. Ootas ku mä vähä kattelen.
                                                                                 HEEI!
Harri: No mitä!
koala: Mä kekkasin! Jospa mää vaikk-ka muuttaisin noooi sun… kaikki kutees vaik k k … punasiks. Joo!  Hoopeli poopeli harrin kaikki kuteen punas…

Harri: EEEi!  et kyllä … apua. Lopeta! Ja anna tänne se vispilä. Heti!
koala: Höh… luulikse todella että mä oisin osannu. On se kans aika herkkäuskone.
Harri: Voi hirveetä sen touhuja… mihin komeroon mä sen nyt piilottasin… noine vehkeineen kaikkineen ... hmmm

  *

 

 

jatkuu ylhäältä …

10.05.2011

Kiehtova ajatus  (2/4)

Siis, ...

...
ja kiehtoo ajatus
että vois ihminen parantua
ilman sivuvaikutuksia
vaik' lääkkeet niin hyviä ovatkin
ja moneen pian apunsa antaa

… vaan monesti sairastunut pitkään 
sivuvaikutusten vaivaa kantaa.

Oishan se ihana
kun ois ratkaisuja
ilman sivuvaikutuksia.

Ja sitä siis etsin mä nyt.

Yksi sana vain
on mieltäni kaivertanut viime päivät
ajatuksissa siitä
vasta vain tiedon häivät.

Se on informaatio!

Ja ihminen
   niin monimuotoinen
      moniulotteinen
         monitasoinen
näkyväinen ja näkymätön
   katoavainen ja katoamaton.

Ja kun vaivaa hoidamme tään näkyväisen,
mikä osa on näkymättömän
   sairaudessa
      parantumisessa
         tai vaivan jatkuvassa kantamisessa
parantumattomassa
   kuin toivottomassa tilassa
jolle ei vastausta
   ei ratkaisua
tarjoa näkyväinen maa.

Siks' näkymätön
mieltäni nyt raottaa.

Ja siinä astuu kuvaan
tuo informaatio.

Tuttu sana maailmassa
liike-elämässä
kaiken tiedotuksessa
oikeastaan, koko elämässä.

Vaan SE informaatio
jota tässä nyt etsin
on ihan muuta
ja sen nimikin
jo supistaa suuta.

Oisko sille nimeä parempaa
sellaista, millä ei ois jo
vanhaa painolastia.

Ois, tieto
ja info siis,
vaan jokin syvempi, suurempi
ihmistä koskettava
sisäistä tarkoittava…

jotain alkua
   jotain kaukaista
      jotain ikuisesti olevaa
- ei katoavaa!

Ajaton!

Sen sanan sain.
Koskettaa ajatonta!?
Lähestynkö ratkaisua.

Ajaton tieto!

Ajattoman tieto
miten se liittyisi tähän
ajalliseen hetkeen miss' elämme
viivymme vain aikaa vähän.
Ja sukupolvet ne seuraa toistaan.

Jo rupean itse järkeilemään
ja sammuu pian tää ajatuksen virta
vaik' juuri kuin rikottu
on ajattoman pinta.

Olisiko kyse suuremmasta
syvemmästä
näkymättömästä ihmisen osasta
sairauksia ratkoa

sillä onhan jo tiedossa:
moni vaiva on psyykkistä
siis jossain syvällä, mielen tasolla
tai kaukana menneessä
aikain polvissa ennen sinua
joka sieltä
   viel' kurkottaa sinua.

Jos näin ois…

                          … jatkuu …

  *

 

jatkuu ylhäältä …

10.05.2011

Salaisuuksiin suuriin  (3/4)

Siis, ...

Jos näin ois,
ei siihen tabletti apuansa anna
helpotusta hetkin vain
- joku muu on takana
nykyhetken vaivain.

Ja nyt ei puhutakaan enää
kivusta tai särystä
vaan kaiken takana olevasta
salatusta näystä.

Kirves jos riipaisee kättä
tai jalkaa
siihen side ja ajallinen apu
apuansa antaa.

Vaan, jos vaiva
min alkujuuri onkin kaukana
omassa näkymättömässä
tai kaukaisten näkymättömissä

mitenkäs sinne apuasi antaisit
miten siinä sairasta kantaisit.

Kohta jo törmäämme
salaisuuksiin suuriin
ja ihmiselon aikaiseen muuriin.

-Ei tuollaista ole!
   -Ei mahdollista!
      -Humpuukia kaikki tyynni!

Vaan, entäpäs, jos onkin
ja palaamme siihen alun informaatioon
siihen salattuun tietoon.

"Ajattomaan"
joka saanut kuin vaurion ihmiselon kautta,
   ihmiskäden,
      kaltoin kohtelun kautta

ja se vaiva
kulkeekin syvällä sisällä
ei näkyvässä
vaan näkymättömässä ihmisen osassa
ja kaukaisissa juurissa
mi sitovat menneisiin polviin
monet vaivat talletettuna
kuin salaisuuksien holviin.

Ja sinne! 
ois apua annettava
että vois' sairastava ihminen
elää vaivoista vapaana.

Vaan, tuo ratkaisu
on vielä kaukana
vaikka ihminen jo kehittänyt monia tapoja
miten ulottua vaivojen juuriin
- vaan vielä törmää hän
salaisuuksiin suuriin.

Ilmoitus! Se se on!
Ja se on saatava
jotta voisi antaa apua.

Ilmoitus ajattomasta…

                … jatkuu …

  *

 

 

09.05.2011

Kortin nostin

Kortin nostin…

-Oi, paljasta!
jotain mun sisäisiä aivoituksia
tai tulevia
unelmien toteutumia.

Mikä ihmeen salaisuus sillä
   pienellä kortilla
      pahvin palasella
         kummallisella kuvalla
ja sen ajatuksella

että nostamalla pakasta
avautuu kuin jotain salaista.

Onko kortissa voima
vaiko minussa jokin salainen
ett' sellaisen kortin valitsen
jolla salaisuuksia aukaisen.

Vaiko, kuin hullu usko
yliluonnolliseen
tai luonnolliseen
mit' ihminen ei yleensä usko.

Vai, piileekö tässä
jokin suurempi voima
mikä kuin sivusta seuraten
ohjaa
minkä sormillani valitsen.

Ja asia
min kortti ilmoittaa
on minulle sopiva.

Ja, onko se vielä totta!?

Hyvään tietenkin ois helppo uskoa
ja pahan
heti luotani karkotan.

Otan uuden!
Josko ois parempi
toiveisiini sopivampi.

Vaan, ihan oikeasti
ettei ois arpapeliä
vaan todellista lupausta
tietoa vaik' tulevasta…

mikä sen aikaan sai
alitajuntako, vai?

-Tässä tarttuvat kuviin ihmismieli
ja salainen kieli joka puhuu
ja ymmärtää
elämää ja sen hetkeä.

Katsoo olevat ja tulevat saman aikaisesti
   näkee unelmat
      ja toteutumat
ymmärtää ihmisen sisäiset
   ja menneet kaukaiset

sillä, niitähän on aina
   mennyt
      mennyt mennyt
         ja tuleva
            mielen unelma
jolla jo salattu kudelma jolla toteutua
jota toivoa ja unelmoida
mihin kasvaa ja varttua.

Tuo kaikki on piirretty jo
vaik' et uskoisikaan
kuin kirjaan väliin kansien
alusta loppuun saakka
- se voi olla ihmiselle kuin taakka.

Vaan, et sitä muuttaa voi
kirjassa jo kuvattuna
huomisesi aamun koi.

Se tulee ja tavoittaa sun
uuden aamun
ja kertoo, miten elosi käy
vaikka se ei vielä näy.

Tapahtuuko yllätyksiä
poikkeamia suunnasta
suunnitellusta?
sinä kysyt jo.

Kyllä, tieltä voi poiketa
muutosta hakea
vaan, se ei muuta totuutta
kirjan lupausta.

Sillä se on lupausten kirja
ei päivittäisten askareitten
ajatusten
vaan, elon lupausten:
   mitä etsit
      mihin päädyt
         löydätkö sen mitä tavoittelet
vai, muuksiko muuttuu
uudeksi.

Vaikea nähdä ja ymmärtää
ellei saa kirjaa avata
ellei tekstiä tavata
totuuden kuvaa avata.

Mutta, nähty ja avattu
tai ei
se sinua elossasi kuitenkin vei
ja lupaus
mi piirretty väliin kansien
siirtyy aikanaan riviin toteutumien.

Ja sieltä se ääni
mi tulevia lupaa
valitsee kuvat ja kuvaukset
vaik' niitä ei ois nähnyt kukaan.

Ilmoittaa sanoin
kortein
jos herkkyyttä on
kuulla kulkuja kohtalon.

Ei kaikille kuitenkaan
ja toisille toisin
jos kaiken tietäisin
kuinka sen kestää voisin
jos edeltä
ois kerrottu koko tehtävä
ja toteutus, kuinka siinä kävi
jos sen kaiken jo edeltä näki.

Tässä yhteys on ylimaallinen
siis, jota ei tavallinen ihminen usko
vaan, hän ken uskoo
hän näkee ja kuulee
elämältä jo paljon enemmän luulee

ja tietää sen, mi hyvä on
vaan voi!
... niin paljosta vielä
on tiedoton.

Ja tässä on taas
ne tavat ja muodot:
   yksi näkee kuvina
      toinen vain huokailee
         kolmas katsoo korteista
            neljäs oudosti kuvailee.

Muotoja monia
on kirjaa lukea
ja tiedoilla salaisilla
elon heikkoja tukea

ja luvata kuvia
joista huomiselle voimia
ja uskoa oikein toimia.

  *

 

 

jatkuu ylhäältä …

10.05.2011

Ajattoman ilmoitus  (4/4)

Siis, ...

Ilmoitus ajattomasta
      ja
"ajattoman ilmoitus" !

Se se oli, se sana
jota alussa kaivattiin
se nyt vasta avattiin.

Ois siis löydettävä "ajattoman ilmoitus"
jotta hoitoon löytyisi vastaus.

Ja vastaus annettava ajalliseen
jotta se kulkisi
ajallisen kautta ajattomiin
ja kuin ajattoman parantumisen kautta
takaisin ajallisiin
sen sairauden mysteeriin.

Miten minä saavutan sen?
Loitsuanko jotenkin
syötänkö jotain ihme lääkettä
   kuin suositut noidat konsanaan
keräisin luonnosta
etsisin ajallisten ratkaisua…?

Miten?

-Ihminen
      on suuri ja syvä.

Ihminen on paha
      ja hyvä.

Ihminen on ajallinen
      ja ajaton.

Ihminen on kuin pyhä!

Vaik' ei aina siltä näyttäisi
ei ehtoja pyhän täyttäisi
vaan, se mittari ei ole näkyväisen maan
- näkymätön raottaa nyt salaisuuttaan.

Ihmisen sisällä elää ihminen
min kuva
   on kuva näkyväisen

ja jos vaurioituu tuo sisäinen
vaurioituu myös näkyväinen.

Siks' kohdistettava vaivoissa monissa
   on apu kuin näkymättömiin
ja sen kautta apu
   tulee näkyväisiin.

Kuin yksinkertaista:
korjaa pohjallinen
niin askellus paranee
ja jalan, selän, vaiva katoaa.

Samoin tässä
sisäisen vaivan parannus
heijastuu ulkoiseen.

Moni puutos
   moni pelko, kauhistus
      moni suvun rasitus
         vaiva, kirous
kulkee sisällä ihmisen
- ja siihen on saatava se
"ajattoman ilmoitus"

ja kohdista sillä
oikea tieto ja taito
- edessäsi vastaus aito.

Ja parantuminen
   mi yllättää kaiken
ei ymmärrä ihmisen
   rajallinen aivo.

Ja tässä jo Taikuria tarvitaan
etsiä vastauksia sisäisen sairaan
ja lääkkeitä oikeita sen
millä sairaan lääkitsen.

Sanalla!

Voimalla mi yltää ylitse maan.
Voi! monia jo tavoittaa ja auttaa.

Sanalla! Oikealla sanalla
kuin loitsulla
   vaikka ei loitsu olekaan
vaan sana "ajattoman ilmoituksen"
mi tavoittaa ihmisen salaisen sisäisen.

Ja ajattoman ilmoituksella
aineella
mi sisältää sen informaation
jonka kaipaa sisäinen
tullakseen taas terveeksi
ja heijastus terveen sisäisen
tavoittaa ulkoisen.

Näin päädyttiin aineeseen
joka on niin hieno
   ja taitava
että se tavoittaa sisäisen
se tavoittaa näkymättömän suuruudun
min kuva on ulkoinen.

                                    - Loppu -

   *

 

 

10.05.2011

Perimmäinen kysymys  (1/3)

Kuin perimmäinen kysymys kaikelle
on uskoa menneitä
ja tulevia:

miten kaikki alkunsa saanut
miten päättyy tää
vaik' et itse sitä enää täällä nää.

Ja uskoa siihen voimaan
mi kaikkeutta vallitsee
kuka, tai mikä
kaikkea hallitsee.

Ja ihmisen upean osa:
onko hän vain
kuin laineilla lipuva roska

vai, onko tarkoitus kullakin
suurempi kuin arvata saattaa
onko jokin tehtävä
vai kantaako vain turhaa taakkaa.

Ja miksi on sellainen…

                              ... jatkuu ...

  *

 

jatkuu ylhäältä …

10.05.2011

Suuria kysymyksiä  (2/3)

...
Ja miksi on sellainen kuin on
miksi tällaiset eväät elämälle
miksi aina
   aika kuolemalle.

Miten kuljen sen välin
kun synnyin ja lähdin.

Mistä elon helppous
rikkaus toiselle
ja toiselle kuin osa maan matosen
- sitäkin ihmettelen.

Ja miksi toiselle viisautta
   tietoa
      taitoa, kauneutta
ja toisella ei mitään näkyvää
kuin näkymättömänä täältä häviää.

Jollekin maine maailmanlaajuinen
toinen rinnalla niin hiljainen
ettei ees nimeään kunnolla kuule.

Toinen tietää kuin kaiken
toinen ei mitään luule.

Näin erilaista eloa
ja monenlaista tarkoitusta:
yks' vain synnytti uuden
   ei suurempaa virkaa maan
toinen lähti pelastamaan
   koko maailmaa.

Ja onko toinen parempi toista
vaik' toista ei kukaan nää
kuin tyhjästä tyhjään häviää
ja toinen on kuningas
tai kuningatar
koko maailman valtias.

Ja, oisko valtias
voinut olla vain köyhä kulkuri
ja se hiljainen kuulumaton
yks' maailman julmuri.

Oisko osat voineet vaihtua
jos ois osattu anoa
vaiko piirretty jonnekin osien kirjaan
tää kunkin elävän näyttelijän tie
ja se osa
kuin elon mittainen rooli
itse kutakin vie.

Kuka valitsi näyttelijät
kuka osansa arpoi
kuka muotonsa, arvonsa, suunnitteli
kuka kirjoituksen esille kantoi.

Ja kuka ohjasi tään näytelmän
hetkin kauniin
hetkin hirvittävän elämän.

Siin' on kysymyksiä kerrassaan
kuka osaisi vastata noihin
kuka kulkea voisi
salaisuuksien kartanoihin.

Ja mistä riitoja suurempia...

                      … jatkuu …

  *

 

 

jatkuu ylhäältä …

10.05.2011

Mistä riitoja suurempia  (3/3)

... 
Ja mistä riitoja suurempia
kuin puuttua näihin
elon perustoihin:
   syntyyn
      ja kuolemaan
ja voimaan
mi kaikessa vaikuttaa
ja mitä elo
itse kullekin lupaa.

Ja mitä jälkeen sen
tään maallisen vaelluksen?
Palkkako
vai ikuinen hiljaisuus
vaiko kadotuksen kauhut
tai taivaan ihanuus.

Jos otat tuosta
   jo toinen suuttuu
jos valitset toisin
   toiselta jo jotain luvattua puuttuu.

Jaa'a!
   Melkoinen on Taikurin kuorma.

  *

 

 

10.05.2011

Synnystä ihmisen

Ja kun puhutaan synnystä ihmisen
puhutaan synnystä eri tasojen.

Onko ihminen ihminen
vaiko se
mi takana ihmisen
kuin valtakunnassa henkien
näkymättömien

vaik' ei henkiä kuitenkaan
vain toisenlaisia muotojaan

ja värähtely heille on yhteinen
vaan, tasonsa siinä
niin erilainen.

Ja tässä
värähtelyssä
kuin paksumpi
   on näkyvässä
ja hienompi
   näkymättömässä.

Mutta todellinen voima
ei ole näkyvässä
vaik' värähtely suurempaa
vaan, hento
on aina vahvempaa.

Muista taas
sun sulkiesi maa.

   *

 

 

10.05.2011

Suuremman kuvajainen

Vaan, mistä syntyi se ihminen
joka suuremman on kuvajainen
suuremman itsensä siis
ja suuremman sen
joka antoi alkuajatuksen.

Tämä kysymys on hiertänyt
aina vuos'tuhanten takaa
vastaus viel' tänäänkin
kysyviltä karkaa.

Huokaistaan vain
ja kuitataan: -Joku teki - loi
maan tomusta ihmisen askaroi

ja totta onkin se siihen saakka
näkyväinen kuva on maasta.

Vaan, se
se ihmisen sisäinen
se oikea ihminen
mi ulkoista määrää ja liikuttaa
sitä ei pysty maasta rakentamaan
se on hienoa energiaa
   ja äly
      voima
takana sen
on syntyä kaukaisen viisauden.

Ja matkalle mahtuu paljon
ett' tänne asti ulottuu
ja varvas keväiseen järveen kastuu.

Ja kuinka monien teitten
   kulkujen
      kasvojen
         hahmojen kautta
on kasvettu tähän
ja matkasta tänne
tiedetään niin vähän.

Ja jos kunnon riidan
jo aikaan haluaisi
tähän jonkin viisauden viel' vastaisin

vaan takana noitten sanojen
kulkee kehitys ihmisen
ja pienen hetken näkyväisen
hän piirtelee kuvia iäisen.

Tietääkö ihminen, se todellinen
- ei näkyväinen
kulkunsa tänne alusta saakka
onko sillä viisautta
ja harteillaan tuon totuuden taakka?

Ei tiedä hänkään
vaik' näkeekin enemmän
mutta saanut on
hän oman tehtävän
viedä eteenpäin sitä suurta
jolle kuin ylen aikaa
etsii alkujuurta.

Vaan, se on kaukana
aikain ajattomien takana
ja salattuna
monien lukkojen takana
ja salaisuuksien kartanoista
voi etsijä löytää
vain outoja suuntia.

-

Joku puhuu ufoista
lentävistä tuntemattomista
ett' heillä ois osansa
ihmisen kulussa ja kasvussa.

Mutta ufo on vain lentävä
tuntematon
ja nopsaan entävä
mutt' takana niidenkin on elämä

elämä meille tuntematon
kaukainen
vaan ei iäinen.

Kehityksensä aste heilläkin
niin kuin on tää hetki meilläkin.

Ja yhteistä menneessä
paljonkin on
vaan, kasvun kohta
tuntematon.

Apuansa antoivat
ett' käynnistyi tää
vaan, kaukaisuuteen kaikesta
viel' se suuri voima jää.

Ja sitä jo ihmiselle
vaikea sanoin selittää
kas kun sanoja ei ole millä kuvata
tuntematonta suuruutta.

Siks' tyydytäänkin sanomaan vain - "Jumala"
tai kuka muu
joka mieleen kuvastuu.

Ja hyvä onkin olla
jokin kuva sen kaukaisen
sen suuren viisauden
kaiken alkuajatuksen.

Vaan, miten toimii tämä kaikki
jos ihminen pieni pelosta itki
tai onnesta kiitti
huokauksen rukoukseen liitti
ja se matkalle lähti - jonnekin
ja sai viel' vastauksen - jostakin
- jotenkin.

Ja nyt jo palaa Taikuri taas
tähän arkeen
ja jalat tiukasti maass'.

Mikä johdatti
mikä pakotti kirjoittamaan
tätä uudenlaista tarinaa

ett' selkään kosketti
kuin pienellä neulalla pistii
ja siihen se arki jäi, ja touhut sen
tie uusiin hetkessä käi.

Vihko vain matkaan ja maailmalle
   pihoihin
      puistoihin
         rannoille kevättä kuulemaan
auringosta ja lintujen laulusta nauttimaan
- ja sanoja!
        niitä muistiin kirjaamaan.

Niin, mikä?
Tai kuka?
Tai, oliko joku jossain, joka päätti:
-Nyt on aika taas kirjoittaa
silleen asian sääti.

Ja tässä istun taas
lähipuistossa

  

eilen omassa pihassa
vihko sylissä ja kynä kädessä

ja sanat ne virtana soljuvat vain
   outoja
      kaukaisia tavoittain.

Istuu puistossa Taikuri onnekkain.

Enkä selkää mä tuntenut lain
istuiko joku seuranain ja kipua hoiti
      - onni voitti!

  *

 

 

11.05.2011

Uus' aamu

Uus' aamu
aurinko paistaa
Taikurille päivän matka taas maistaa.

Hellepäivä! luvassa
saas nähdä
missä liikutaan taas
missä maailman kuvassa
   - missä unessa.

  *

 

 

11.05.2011

Päivän mietelause:
(TT-kuvauksen jälkeen)

-No, nyt minä tiedän, miltä hullusta tuntuu!
tokasin hoitajalle,
kun minut siteistä ja vöistä vapautti
kuvausputkesta takaisin elämään palautti
puolen tunnin jälkeen.

Ja hän nauroi vain.

  *

 

 

11.05.2011
(Sibelius-puistossa)

Tahtoisin lehtevän puun

Tuoss' pillit on pystyssä
suuren säveltäjän muistona

 

ja minulla … niin,
minä tahtoisin lehtevän puun
vaik' suuren koivun
joka taivaalle kurkottuu
jossa lehtiä täynnänsä
alhaalta ylös saakka
- ne ylimmät, mä luulen
jo minulle se viimeinen taakka.

Alaoksia vast' täyttelen
runojani näyttelen ja toivon
ett' kasvais' tuo puu
joka korkeuksiin viel' kerran ulottuu.

Missä ois… se ihana puu
kuin malliksi mulle
ja esikuviksi mun unelmille?

Kas! tässä
mä löysin sen!
sitä nyt lehdilläni peittelen.

Jos lehti ois sananen
yks' pieni oksan haara jo runo
kantava suuri haara
ois jo elämän alaa kuvaava
ja koko puu
ois mun elämäni runopuu
mi taivaisiin asti kurkottuu.

(Eihän lie kiellettyä
ole suuria haaveksimasta.)

Ja kun syksy saa
runoilija rauhassaan nukahtaa
ja tippuvat lehdet
maan ravitsevat
uutta voimaa uudelle keväälle antavat.

Jo etsin mä juuria suuren puun
ne syvälle
maan sisälle, ulottuu
ja elämää etsii se maasta
elinvoimaa taivaalta - auringosta.

Mistä syntyi tää runoilijan puu?
Se syntyi siemenestä
joka jostain, ehkä kaukaa
juuri tähän kulkeutuu

tai sitten ihan vierestä
jostain menneestä suuresta
mi ehkä jo hakattu
tai kuollut pois
kuin ei syntynsä juurta
koskaan ollutkaan ois.

Mutta, …tässä seison, enkä muuta voi!

Juurellaan istun
vaik' selkä viel' hieman vaikeroi.

-Anna voimaa minulle!
sinä runoilijan puu
minä lehtiä sinulle
oksas' tuuhettuu.

Ja me olemme kuin yhtä
minä esikuvani lehdillä täytän
ja puu jo huokaa:
-Minä komealta kohta näytän!

Vaan, paljon on haaroja suuren puun
paljon on aiheita elämän
ja painokin kova
jo pian lehtevän.

Vaan, uljaasti kannan jokaisen lehtisen
siihen vuodatin
mä eloni hetkisen.

Kiertokulku!
Sen sanan jo mieleeni sain…

Niin, ihanaa kun on kevät
ja kohta kaikki taas kauniina kukoistaa

täyttyvät runoilijan oksat
kukkivat kukat
linnut laulavat
kypsyy punaiset puolukat

… ja tulee syys
päättyy tää ystävyys elon kanssa
mutta unelmissa:
kesä on koko elämä
ja kuolema on se syys
talven lepo
on uus ystävyys.

Siks' täytän mä puutani
oksille lehtiä ripustan
yhä ylemmäs kipuan
ja etsin ne ylimmät latvat
sinne viel' uusia silmuja silmuja kannan
ett' versoisivat vielä uutta ja uutta…

päätäni jo huimaa
tavoitan korkeutta.

Täss' istun ma juurella suuren puun
- kuvittelin sen: runojeni puun
se viel' kauniisti tuuhettuu.


-Mitäh?

Tämäkö se olikin
se mun runojeni puu?

Näin pieni vielä
mutt' katso, miten oksat jo tuuhettuu

... ja, ei huono paikka olekaan
siel' vettä virvoittavaa pulppuaa
ja ravintoa
on hyvin tarjolla.

Mutta, katsohan
miten takana kasvaa toinen
suuri, niin uljaana

kyllähän tässä seurassa
on hienoa vahvistua.

  *

 

 

11.05.2011

Taikuri kuin suosikki

Taikuri
kuin suosikki onnettaren
minua matkallani ilosta muistutti
kirjan asetteli kalliolle
askeleeni äärelleen johdatti.

  

Kuin ois suuremmasta puusta
pudonnut eteeni lehtien kasa
-sitä nyt rakasta!

Sanoi: -Lue
ota opiksesi ja nauti
tämä elämäsi hetki.

Ja katso
mitä sanoneet jo vanhat viisaat puut
jotka ylläsi kaareutuu.

Ovat etsineet viisautta kukin vuorollaan
seuraa sinä nyt
      heidän askeliaan.

Vaan, kuule
mitä matkallaan löysivät itse kukin…

 

- ja minä Ilon kirjaa iloiten luin:

 

"Missä lienetkin: elä ja nauti!
Kai sinä nautitkin,
mutta nauti vielä enemmän, minä yllytän."
                                         Juhani Siljo

 

"Ottakaamme ilo irti elämästä
ja täyttäkäämme ikävyyden lovi."
                         Alfred Tanner

"Ihmisen pitäisi joka päivä kuulla ainakin yksi pieni sävelmä,
lukea hyvä runo,
nähdä hieno taulu
ja jos vain mahdollista,
sanoa muutama järkevä sana."
                 J.W. von Goethe

"Näkisinpä ihmisen,
joka laulaa työnsä ääressä."
                Thomas Carlyle

"Ilon edestä väistyköön ynseys ja murhe."
                                        Aleksis Kivi

Ja minä kirjasta kirjoitin:

 

  *

 

 

19.05.2011

Koalan salaperäinen kortti

Harri: Nostas, koala, sinäkin yks' kortti.
koala: Ai miks?
Harri: No nosta nyt vaan… nää on ihan kivat jutut.
koala: Ai onvain?
Harri: No, on on. Ja on niissä aina jokin sanomakin… ja kivat kuvat.
koala: Mikä sanoma?
Harri: Noo… vaik' joku salaisuus… tai sellainen.
koala: Onvai?
Harri: On… kai. Katsos… eihän sitä koskaan tiedä, mitä jännää sinunkin takanas on.
koala: Missä takana… ei tääll-oo mitää.

Harri: Niin, siis niin kuin sun elämäsi takana, minä tarkoitin… jotain sellaista, josta et tiedä.
koala: Eihä?
Harri: Joo joo…. katsos, meillä kaikilla on kaikenlaista salaista… sellaista mitä ei voi edes aavistaakaan.
koala: Aai… onvai… mullakinko?
Harri: Nnniii … sinullakin varmaan. Noh, otahan yks kortti, niin katsotaan.
koala: Mikä noista… noit-on nii paljo.

Harri: No, ota nyt joku vaan … mikä (lausuen hieman salaperäisesti) kuin vetää sua puoleensa.
koala: Apua! mitä sä tolleen sanoit, mua pelotti iha.
Harri: Jaa, noo… vähän vain loin kuin tunnelmaa.
koala: Mut älä pelota mua tolleen.
Harri: Ookei… mutta ota nyt se kortti.
koala: Mikä noist… ai niin, joku vaan … nooo .. vaik TOI!
Harri: Ai tämäkö?
koala: Nih! …just se.

Harri: … … … oho!
koala: No, mikä ny. Tuliks joku kunkku … tai joku sellane … joku … suuri.
Harri: Jaa'a … niin no … tuli kait … aikamoine.
koala: Noh, näytä … mikä se on.

Harri: Se on … "hirtetty".
koala: Mikä … hirtetty … näytän-NY!
Harri: No, tällainen … jalka narussa ja pää roikkuu alaspäin.

     -Apua! Mitä se … sit?

Harri: (huokaus) Jaa'a … en tiiä. Jos vaikka…
koala: Vaikka mitä! Sanon-NY!
Harri: Niin, jos vaikka … sut pitäis laittaa tuonne puun oksalle roikkumaan … naru jalkaan ja pää alaspäin.
koala: Eei kai!! Apua! ...miks?
Harri: En minä tiedä. Jos siinä on vaikka joku salaisuus… tai … oletko sinä tehnyt jotain pahaa … tai jotain sellaista mist...

koala: Emmä-o-tehny mitää… emm-mitää pahaa … koskaa …!!
Harri: Jaa, mutta jotain se nyt kuitenkin tarkoittaa. Missähän sitä narua ois … ees pikku pätkä.
koala: Eeei … ethän sä nyt oo tosissas?
Harri: Kortit tietää.
koala: Apua… ai tonne mäntyynkö, vai … apua. Entäs jos tulee lintuja? ... apua.
Harri: Jaa, no .. ne voi kyllä vähän nokkia… mutt' kuule! kamppaile kuin mies!

koala: Apua! …kauaks' mun sit pitää … riippuu siel…
Harri: Njaaa … ehkä pari päivää.
koala: Yötkinkö? … apua!
Harri: Nnnjooo … niin vissiin.
koala: Mut … sillohan on pimeetä … mä pelkään pimeetä.
Harri: No, jos mä jätän vaikka tuonne keittiöön vähän valoa, ehkä se sinne jotenkin kajastaa.
koala: Apua!

Harri: Tai kuule, koala!
koala: No mitä viel!
Harri: Jos … kuitenkin katsotaan ensin tuosta kirjasta, mitä se tarkoittaa ihan oikeasti.
koala: Ai, onks sulla joku kirjakin vielä.
Harri: On… tässä.
koala: Apua! ... tuleeks sieltä vielä jotain muuta kauheeta lisää … mulle?
Harri: No, katsotaan…pas.
koala: Apua .. mua pelottaa…

Harri: Jaa'a, kuules koala tätä
koala: No kerro kerro! Tai… mäen taida uskaltaa kuulla.
Harri: Kuule vaan. Kuulepas nyt: "Elät elämänvaihetta, jossa olet irtautumassa, ehkä myös luopumassa jostakin. Hyväksy se, sillä luopuminen on avain todelliseen muutokseen."
koala: ? ?

Harri: Että tommosta se sitte .. ihan oikeasti olikin.
koala: ? ?
Harri: Sinulla on jokin muutos tulossa sun elämääs… ja sinun pitää luopua jostakin.
koala: ? ? mtäh … mistä?
Harri: En minä tiedä… ehkä se selviää. Sitten se saa aikaan jotain hyvää … kai.

koala: Eiks? … mun sitte … tarttekkaan … siis, roikkuu tos männys … kahta päivää?
Harri: Eei … varmaankaan. Ei.
koala: Eikä linnut noki mua?
Harri: Eeei … kai.
koala: Eikä pelätä tuolla … pimeessä yössä yksinään pää alaspäin?
Harri: Eei eei. Vaan, koala… eiks ollutkin aika jännää. Jännät kortit, vai mitä. Ei koskaan tiedä mitä eteen tulee.

koala: (huokaus) Huh! tosiaan… tosi jännät … oikee tooosi jännät … noi sun korttis.
Harri: Ai sinä tykkäsit.
koala: Joo… iha hirveesti… ja kuule!
Harri: No.
koala: Must tuntuu, että mä tiedän nyt mistä mun pitää irrota ja luopuu.
Harri: Aha! No hyvä. Niissä olikin sitten ihan oikea salaisuus sinulle. No mistä... kerro?
 
koala: SUSTA! susta susta susta. Sä oot iha hirvee… aina sä kiusaat mua… ain-A!
Harri: Noo… heei … koala. Nämä oli vaan tällaiset leikkikortit … ei niissä mitään pelo…
koala: ÄLÄ! älä! sano enempää. Mä meen nyt nukkuun tonne yläpetille … enkä aattele sua enää ollenkaan… enkä koskaan… enkä ikinä...

Harri: Nooh … äläs nyt. Saankos minä tulla sun vierees … mennään yhdessä, jooko. Ku herättiinkin niin aikaisin tänään.
koala: Mrrrr!
Harri: Jooko, mennään yhdessä … jooha?
koala: Mrr … mmm mmm … joo… tuus-si… senkin hirtetty! Mä vielä hirtän sut!
Harri: Mitä sanoit, koala… en kuullu.
koala: Nii.. että ollaan sitte pirteitä ku vähä yhessä levätään … hölmö!
Harri: Joo, niin ollaan. Hyvä ajatus nää yhteiset aamupäivälevot.
koala: Senkin "hirtetty"… vielä mä sulle narut ja oksat näytän.

  *

 

 

16.05.2011

Taikuri uskoo

Jos Taikuri uskoo yliluonnollisiin
niin kuin moni muukin taivaallisiin
ja suurempiin voimiin
näkymättömiin
- luottaa tuleviin…

niin, yhteys sinne on oltava
… Taikuri kurkkii kortteja
ja sisäisin äänin tavoittaa
salaisuuksien maailmaa.

 

On kuunneltu tietäjiä ennenkin
satojen
vuos'tuhanten takaa
kaikki jo mullissa makaa
vaan, sanansa kiertävät maailmaa
toteutumia edelleen lupaa.

Vaan, sanat ovat salaisia
monia kielikuvia
ja käännöksien kautta menettävät
monet tehtävät.

Kääntele sanoja toisille kielille
vääntele, muotoile
paikkoja korjaile
kohentele
laita kuin soimaan ne kauniimmin
- kajoat sen salaisiin voimiin

sillä, voima on sanoissa
sen muodoissa, lupauksissa
min kirjaili taikuri, kuka lie
hän näki
millainen on tulevan tie.

Vaan, tulevan edessä on portteja
ja monia lukkoja
joita tulee ensin avata
jotta tieto voisi toteutua
ja niihin todella uskoa.

Eikä avaudu
salaisuuden sana kaikille
   ei uskovalle
      ei uskottomalle
         ei ees tahtovalle
            tutkivalle

ne avautuvat vain kuulevalle
jolla yhteys on ylitse maan
joka ajattomia tavoittaa
lähdettä
mist' sanat aikoinaan lähtivät matkaan
- salaisuuksien maissa aina kuljetaan
kun tulevia kuvataan.

Ja samoin on myös ajallisten
kun uusia ihmisille avataan.

Sillä, onhan kaikki
jo olemassa ennen sinua
ennen minua, vaik' löysin sen juuri
- löytäminen
on mysteeri suuri.

Vaan, kaikki on ajattomissa valmiina
joku saa ne sieltä noukkia
vaan, kenelle ne annetaan
kenen syliin kuin lahjana kannetaan
kenelle kuuluisuus suodaan
- voiton maljoja taas juodaan

vaikka kaikki oli valmista
se tuli vain saada
kun oli sen oikea aika valmistua.

Prosessi,
se tie min kaiken kautta aukeni oikea aika
voi olla pitkä
tai sen voi hetkessä
nähdä kuin unessa
ja kun se kerran on saatu
on eteneminen myös taattu.

Toinen löysi
toinen vei
toinen tiedon sai kuin vahingon kautta
toisen tehtävä jakaa kaikkialla.

Mutta, tieto oli valmiina.

Ja kuinka paljon kaikkea
onkaan vielä kaukaisuuksien takana
tai ihan lähellä
näkymättömissä

ilmaantuakseen esille
toinen toisensa perään
uutena aamulla
uudenlaiseen maailmaan herään

ja vanhoja rojuja
nurkista kerään ja ihmettelen:
-Miten elettiin ennen
vaik' ihan hetki sitten
se oli kuin suuri ihme.

Sama on sanoissa
ei ainoastaan tavaroissa
vaik' tavaratkin rakentuvat sanoista
   numeroista
      kaavoista.

Mutta sanatkin kaikki
mi esille ajallaan tulevat
täyttävät monet unelmat
ja paljastavat tulevat
ja tulevien kuvat.

Ja kun löytyvät vielä ne sanat
mit ihmisen vaivoista parantavat
ne ovat suuret asiat ja vaikea uskoa
kun on niin paljon teollisuutta
ja tutkimusta.

Mutta, yks' sana vain
ihmisen parantain
lausuttuna
ilman uskoa, toivoa

sillä sanassa itsessään on se
jolla sairasta lääkitse.

Sillä toivo ja usko
on sen sisäisen
jota sanalla lääkitsen
- ja parantuu ulkoinen.

Yksi ratkaisu
jo virittää monta kysymystä:

Parantuuko kaikki?
Onko oikein parantua?
Onko hyväksi sairastaa
jos se on elonsa seurausta?

Niin…
   ja Taikuri etsii ratkaisua.

Ja, mistä ne sanat!
Ja miten avautuvat sanojen salat?

  *

 

 

18.05.2011

Parantavat sanat

Sanat,
niitä jo kaivataan
ett' saataisiin muutoksia maailmaan.

Mutta, sanat
ne ovat salatut
piilotetut pois vääryyksiltä
ahneuksilta ihmisen
mi etsisi vain hyödyn taloudellisen.

Sanat sisältyvät sanoihin
kulkeviin tarinoihin
ja lupauksiin
voiman kuvauksiin

ja kuka jaksaa ne lukea
jo niillä voi toista tukea
sillä ne väräjävät taajuutta
jossa on voima
sisäistä ja ulkoista ravita.

- Sanojen salaisuutta!

Jos antaisin sanan
kuin mantran
jota toistaa ja hokea
ja sillä parantua
- vaikea uskoa!

Vaik' voimansa ois silläkin
jo jos lause viel' sisäistä käskevin
tuo olisi jo lääke ihmeellisin.

Ja, onhan noita
hokemia
joista voimia ja luovuutta
uskoa, ett' olen parempi
   suurempi
      taitavampi
- ja siitä myös tuloksia.

Mutta, se ei ole se
millä sisäistäsi lääkitse.
Se on käsky: Ole!
   tai, olen enemmän
      olen parempi
         taitavampi
            osaavampi
               vahvempi toista

- elämän kilpajuoksua!

Mutta sanat
joilla vaikutusta
hoitoa, parannusta
ovat hellät ja hoitavat
sisäistä salaa koskettavat

ja ne eivät ole kaupan
ei niillä tahkota rahaa
hyvä pian
jo palvelisi pahaa.

- Palvottaisiin sanoilla rahaa!

Nämä sanat ovat salassa
kuin joululauluissa;
kuulostavat kauniilta ja rauhoittavat
huomaamattomasti parantavat.

- Ne puhuvat!

Ja sisäinen kuulee ja kuuntelee
ulkoinen silloin vaimenee
ja antaa tilaa
se muuten kaiken hyvän
omilla pyrkimyksillään pilaa.

Laulu ois kaunis
mitä laulaa ma voisin
lauluni sanoilla
apua jo toisin

vaan värettä lisätä
voin musiikin soinnuilla
kosketus salaisilla voimilla.

Ja tiedossa jo se
ett' musiikissa
salaisesti tulleessa
kulkee sisällään voima
ihmistä koskettava

ja hän huomaa sen
tuntee sisällään kosketuksen
... ja ulkoinen rauhoittuu

- kokonaisuus hoituu!

Jos ois
vaik' terveyslauluja
säveliä parantavia
sisäistä koskettavia

sillä, 
vain ulkoinen koskettavuus
ei paranna
vaik' ois se kuinka mukava
- hetkellistä nautintoa!

Nämä olisivat niitä lauluja
joita jo aiemmin anoit
sanojen voimalla toista kannoit.

- Runolauluja!

Koskettavia, 
annoit elämää helpottavia
kantavia voimia
- sisäistä iloa antavia.

Niissä on rytmi
niissä on sanojen kulku
niissä on… kuin hoitava huntu
mi hellästi laskeutuu ihmisen päälle
herkälle mielelle, tunnolle
salaiselle kuulolle
- ja hän kuulee.

- Huokaa ihmisen sisin!

Ja hän luulee
ett' ulkoinen auttavi vain
vaik' sisäisen kosketuksen
salaisesti
huomaamatta sai.

Nyt jo selviää syy
miks' sanoissa tällainen kulku:

- Salaisuuksien huntu!

Min liepeensä leijuvan hipaiseva kosketus
hellä posken punerrus
- ja sinä tunsit sen!
… hunnun huokauksen.

Jos sanoissa käskyä
komennusta
se kaikki vain
ulkoisen ojennusta

siitäkin voimia
vaan ei parannusta
ei sisäisen kivun helpotusta

enemmänkin peittoa sisäisten vaivain
niitä yhä syvemmälle
ihmiseen kaivain.

Vaan, kuin huomaamaton tuulahdus
tuulen vire rannan puussa
joen virtaus salmen suussa
kuin äänetön hetki, ja henki
tuo hiljaisuus… on sisäisesi renki
mi palvelee
   auttaa
      hoivailee
luo sisäisen turvan ja rauhan

- minä parantua haluan!

Siks' sisäinen
ja ulkoinen
kuin ain' sodassa ois keskenään
sisäinen haluaa rauhaa
ja ulkoinen käskee kaikkea tekemään.

Ja sanat
nuo voimalliset, auttavat
ovat hiljaiset
- ja parantavat!

Meluavat
muuta iloa antavat
ajallisen kuormaa kantavat
- elimistöä rasittavat!

Ja tässä on suunta
sitä kohti käy
vaik' maailman iloissa
ei sanojasi näy.

Vaan, ne näkyvät siellä
näkymättömien tiellä
miss' voima suurempi
missä apu tarpeellisempi
missä kiitos suurempi kuin ajallisen maan

-miss' suuruus suuruutta tavoittaa.

  *

 

 


18.05.2011

Siirrellä nyt luita ja lihoja

Saunassa keksin
yhden kaljan jälkeen
.. noo okeei - kahden

ettei näitä luita ja lihoja
voi minnekään siirrellä
… minnekään kauas
aurinkokunnasta pois
liian raskasta
se ihmiselle ois
sen ulkoiselle olemukselle
sen katoavalle kokonaisuudelle.

Vaan, katoamaton
se ihmisen sisin
se sisempi ihminen
on hienojakoisempi

se ei vanhene
ei haurastu
ei ole lihaa, ei verta
sitä vois helposti siirrellä
kuin komennella
tai unelmoida: Siirry tänne!
tai, siirry tuonne!

ja siin' hetkessä se ois jo perillä
kas, ei ole maallisia esteitä
ei painovoiman lakeja
ei ajan
elämän kuluttavia.

Se oisin edelleen minä
se todellinen
- ei lihallinen
mi toteuttaja vain sen todellisen.

Sitä voisi siirrellä
ja lähetellä ties minne kaukaisuuksiin
uusiin ulottuvuuksiin
ja sieltä takas
- tämä jo suuren ongelman ratkas.

Kunhan tutkitaan
ja löydetään se
värähtelytaso uus'
kuin ihmisen uusi tuttavuus
se todellinen
   ajaton
      rajaton

ja helpottuu moni tutkimus
aukeaa toinen ulottuvuus.

Ja jos jonnekin toisaalle
ois asetuttava - joskus
siellä vois taas maasta
näkyville hankkiutua
jotenkin salaisesti vain
kautta lihallisten vaivain.

Siis, saunassa keksin
ja kuistin tuolilla piirtelin
iltapäivän tuulessa
pikku huurussa

kun huomasin
miten kaukaisuuksia etsitään
kuin väärin päin
tuon kaiken kuin sisäisillä silmilläni näin.

Eikä universumi
maailmankaikkeus
avaudu yhdellä raketilla
ei putkilla pitkilläkään
mit kauas katsovat
ei laskelmilla
matemaattisilla kaavoilla

vaan tiloilla uusilla
ja ulottuvuuksilla viel' suuremmilla
mit ihminen ei vielä nää
- kaukaisuus hämärtää.

  *

 

 

18.05.2011

Salaisissa maissa

Jos voisimme tarkkailla
tään ulottuvuuden taa
mikä lihallisen ikuisesta erottaa
me näkisimme itsemme myös siellä
toisella tiellä

siellä, kuin unien salaisien maissa
kaukaisissa
vaikka, lähellä kuitenkin
itsemme lähellä
ja päivät kuin lihallisessa sylissä.

Vaan, unessa
kun olemme itsestämme pois
jos sen tilan näkisimme
se jo perin mielenkiintoista ois.

Nähdä, miten elämme
kuin toista elämää
ja toisten kanssa
hienommassa ulottuvuudessa

ja palaamme tänne
kun taas heräämme
askareitamme jatkamme tämän maan.

- Ensi yönä taas, ystävät, tavataan!

Ja min unessa näemme
on erilaista:
ei kuvat tutut mukana kulkevi
ne silmiltämme salaisuus sulkevi
sillä asiat
ihmiset siellä
kulkevat toisilla teillä.

Toiset valmistelevat huomista
tänne takaisin tulla
toiset muistelevat
mitä kaikkea oli mulla
sillä matkalla

ja viel' kolmannet
ylimaalliset enkelet
eivät haikaa sinne
ei tänne
he ovat salaiset ystävämme
mi palvelevat ja auttavat meitä
eikä mikään voima
heitä maan päälle heitä.

Siel' asiat
tilat
ovat toisenlaiset
eivät samanlaiset kuin täällä
maan päällä
ja kuvat
mi aivoissamme asioita ratkovat
uudet kuvat ajatusvirrat katkovat

… ei vain ole sanoja kuvia tulkita
aivot vain ei pysy mukana
- ne ajalliset, mi kasvaneet täällä
oppineet asiat
mi maan päällä.

Mutta ne aivot
ne toisenlaiset
ne sisäiset, hienojakoiset
ne ymmärtävät
ja kuvat elävät niissä
ne kun matkaavat maailmoissa missä
ihminen ei vielä osaa
- odottelee vain tulevansa osaa.

Sit' näkevät kaikki
kuinka asiat oikein ovat ja ihmettelevät
tätä elämän suuruutta
ja uskomattomuutta
vaik' unista moni muistaakin:
-Tuon minä tunnen, ja tuon minä kerran tapasin.

Vaan, mistä me lähdimme
tälle matkalle
… sanoista, niin…
vaan; mistä sanoista?
mistä lupauksista?

Kuin kertomuksista ihmisen eri tasojen
- niistä nyt haaveilen
vaik' en niitä nää
joku vain salaisesti raottaa
tämän näkyväisen takaista elämää.

Sillä, sekin on elämää
sitä ihan todellista
vaik' ihminen ei usko, eikä nää
kun täällä
niin paljon on tehtävää.

Mutt' viisaus ihmisen ajallisen
on niin rajallinen
jos osaisi hän
kuin putkahtaa tänne
hän huomaisi:
Tääll' asustaa ystävämme
   mit auttavat
      arjessa kantavat
         viisautta antavat…

Vaan, järjestys on tämä:
   elä elämä
      suorita tehtävä
         sit' palaa takaisin
mistä tulit sä kerran
elosi kestää
… oi, niin pienen hetken verran.

Sinä elät vain kerran.

Siinäkin jo taas salaisuus
sen tutustumme toisen kerran.

 

Tään löysin
mä pikkuisen juotuain
- eihän tänne muuten…

liian paljon ois esteitä
ajatuksia
opittuja ratkaisuja

mutt' parin paukun jälkeen
on hetken esteet poissa
saa liikkua maailmoissa
joiss' ihminen ei yleensä kulje.

Nyt, vihkosi taas sulje!

  *

 

 

23.05.2011   05.30-

Luotava uusi maa

Ihmisen on kuin kuoltava
sanoo Herman Hesse
ja synnyttävä uudelleen
murskattava oma vanha maailmansa
ja luotava uusi omansa
jotta hän voisi tulla joksikin
- ehkä joksikin suureksi
kuin ihmiseksi uudeksi.

Niin,
kuinka totta se onkaan…

kuinka monen on pitänyt erota
irrota kaikesta vanhasta
voidakseen rakentaa uutta
   omassa rauhassaan
      suuressa uskossaan
         ja luottamuksessaan johonkin:
-Eräänä päivänä minä olen jotakin
ja aikaansaanut sen
mistä sisälläni haaveilen.

Ilman kuin omaa kuolemaa
ei ole sitä lujuutta
millä voi valloittaa
vaikka koko maailmaa.

Ja jokaisen menestyksen takana
on oman elämän kuolema;
   sen kovat kustannukset
      sen menetykset
         hinnat ja maksut…

- elämä vaatii veronsa
vaatii eronsa
jotta se voi antaa uuden
omansa
osansa, millä on uusi tuleva
- täyttynyt unelma!

-

Kuitenkin,
tuosta on vielä jatkettava
oliko lie Hessen ajatusta
en tiedä
en tiedä vielä
mutta, elämän kiertokulkua
se toteuttaa itseään
kuin samalla tavalla:

Kun tänne tullaan
   siis tänne
      maan päälle
on kuoltava vanhasta pois
ett' uutta ihminen olla vois.

Ja sama taas elonsa lopussa
on lähdettävä uudesta vanhasta pois
että taas uutta
ihminen olla vois.

Ja tämä osa
on kaikille yhteinen
ja se takaa
ihmisen menestyksen

vaik' ei sitä menestystä monikaan tiedä
ei huomaa
mutta se onkin
suuremman luomaa ja järjestystä
kaiken eteenpäin pyrkimystä.

-

Ja taas,
minullakin edessäni
yks' vanhasta kuoleminen pois
ett' elo uutta sykkiä vois.

Niitä kutsutaan elämän muutoksiksi
oviksi jostakin jonnekin
porteiksi, josta mentävä sisään
ett' elämä voi antaa viel' lisää.

Jokaisella on omansa
   porttinsa
      ovensa
toisilla vain kuin suuremmat toista

mutta ei se elon kasvua poista
jos ei kulje ovista joista
kuin uudeksi kaikki on luotava maa
kukin omaa osaansa toteuttaa.

-

Mutta, silti minä etsin niitä sanoja
joilla vois'
ihminen parantua

tai voida jotenkin paremmin
tään elonsa tien ja vaivan

salaisuuksien maista minä
kuin kultahippuja kaivan
ja odotan
ett' vastaisi se minulle
että minulla ois jotain
tuotavaa sinulle.

Sillä sitä vartenhan
minä vaivaa näen:
kuin synnyn ja kuolen yhä uudelleen
   ett' löytyisi
      ja kasvaisi
se vaivan palkka
- vaik' elo hetkin aika rankka

että ois tuomisia
kuin tuliaisia
mun ihmeitteni maan
- tuota jokin minun sisälläni halajaa.

  *

 

 

24.05.2011

Ois aika

Ois aika!

Kellot jo käyneet
  matka taittunut
    sana kasvanut
ja sanojen kulku

ois aarrelaarin purkuaika
vapautua sanojen taika.

Eivät ne loista
eivät ihmistä auta ei paranna
jos ovat kaukana
eivätkä tarvitsevaa tavoita.

Kas, moni ei ole viel' kuullutkaan
tätä outoa taiteilijaa.

Eikä kaikki ole kaikille
ei mikään sana ain' toiselle
mutta, aina on olemassa
se valmistettujen joukko
jolla korva on avoin
jolla mieli herkkä
jonka sisin on myös etsijä.

Sanoillasi etsijä tavoita!
ja vahvista elonsa unelma.

 

Alun sanat ovat "unelma"
sillä sellainen on oltava
ja elon outo kudelma
- sitä vahvista.

Ja surussa kanna
muistoissa lohduta
- ja ilon pisaroita.

Mielensä kahleista vapauta.

 

Syvemmälle sitten myöhemmin
elon syntyyn ja kulkuun
kuolemaan ja sen taa
hyvä on harsoa raottaa
luoda uskoa
ja toivoa tulevasta
- ja sen unelmasta.

  *

 

 

24.05.2011

Elämä on unelma - määränpää

Jokin unelma sinut tänne toi
kuin tavoite: Tuon ihminen kasvaa voi.

Etsiä paikka
kasvaa piirre
mi yltää ihmisen sisälle
ja ain' aikain tulevain taa
- se uusiin varustaa.

Siihen elämä ihmistä rakentaa.

Ei unelma ole aina suuri
ei piirre mahtava
mutta se on se osa
joka etsii vahvistusta.

Ja täällä sen saa
tällä pienellä pallolla
jossa kuin kaikki on avoinna.

Ja elämän koulu
   koetus
      rakkaus
         seikkailun hurma
ja raaka surma…

luonteen jalostus
puhtaus
mi timanttina esiin puhkeaa
- ihminen salaisesti toteuttaa unelmaa
joka sisältää paljon voimaa.

Ja,
eikä unelma aina ole vain yhden ihmisen
se olla voi yhteinen
suuren joukon sisäisten
jota etsivät he täällä toinen toistaan tukien
rinta rinnan kasvaen.

Ja mikä osa on yhden
kuka ties: hyvä tai paha
   toisen kanssa rakkaus
      toisen kanssa raha

tai suhde paha, pelottava
kuin kaiken särkevä, hajottava
mutta ah! - niin kasvattava.

Toinen etsii ratkaisua johonkin
toinen sen elollaan testaa
toinen vaik' toisen raa'asti mestaa
sen kokemuksen kasvun alttarille
- unelman alttarille.

Kas, ei unelma
ole aina suloista
   jotain kaunista
      suurta tavoitella

unelma voi olla myös julma
outo kohtalo
joka unelmalta ei näytä ollenkaan
mutta teko julma unelman vapauttaa.

Kas, ei ihminen tiedä
mikä oikeasti on unelma
eikä sille oikein ole sanoja
sen tarkoituksen kuvausta

vaan, lähempänä sitä on "määränpää"
joka tehtävän täyttää.

  *

 

 

24.05.2011

Koalan unelma - ja päämäärä

koala: No, mikäs mun sitte o?
Harri: Aai, huomenta koala. Mitäs sinä… rento peikko siellä orrella.

          -Nimm-mikä?

Harri: Rento… rento veikko!
koala: Ai, minä ihan kuulin että sä sanoit että…
Harri: Rento veikko sanoin, sellainen veikko… veikka… niin kuin … veli!
koala: Jaa (huokaus) … mutta… mikäs se mun sitten o?
Harri: Mikä sun?

koala: No se mun unelma, mist-sä just kirjotit. Se mun … "päämäärä".
Harri: Jaa'a… kait sinullakin joku sellainen on.
koala: Niimm-mut mikä!?
Harri: Noo… onkos sulla itselläs jotain ajatusta siitä?
koala: … … eips!

Harri: Noh (huokaus) mikähän se sitten vois olla.
koala: Nii'i… sas-sE! … sinä aina nivv-viisas.
Harri: Ai mitä sanoit, en kuullut.
koala: Niin, sanoin vaan että … panin aamulla liimaa siihen sun tuoliis.

Harri: Mitä sä teit! Apua…. onks mun housut nyt…
koala: Eei, jekku jekku. En laittannu. Mutta… sanos nyt se mun … unelma sitte. Mikä se o!

Harri: Jaa…(huokaus) … jos se on vaikk k kka … vaikka … olla mun apuna tässä runoilijan puuhassa.
koala: Häh?
Harri: Niin, jos se on vaikka se, auttaa minua tässä kirjoittamisessa… ja niinhän sinä oletkin palj…
koala: No ON sekin unelma … ja päämäärä… auttaa sua. Höh.

Harri: No mikäs vika siinä nyt sitten ois. Onhan se hieno homm…
koala: Isompaa! Sen pitää olla jotain … kunnollista. Jotain sellaista … kunnollista … eikä vaan olla tässä sun apunas. Kaikkee se sit luuleeki.
Harri: Jaa, no odotas … pitää sitten vähän vielä miettiä.

koala: Joo, mietim-mieti … eiköhän se sieltä avaudu ku mietit. Katotaas taas mitä se sit tarjoo.
Harri: Mitä sanoit, sä puhut niin hiljaa.
koala: Niin, sanoin vaan, että pitää etsiä jotain varjoo … tulee aurinkoinen päivä.
Harri: Jaa … juu .. niin kai.

  *

 

 

25.05.2011

Kotia kohti

Kotia kohti
   - mikä unelma!
johonkin palata
mist' lähdin mä kerran

oven suljin
aukaisin toisen
uuteen maailmaan kuljin ja tiedän:
   -Tää kestää vain hetkisen verran.

Vaan, se hetkinen
tää elon rahtunen täällä
tuntuu kuin ois se pitkä
vaik' kuitenkin
niin nopsaan kulkeva
monia asioita ja oppeja
sisäänsä sulkeva

ja myös sen ajatuksen
unelman
koko sen elämäni kudelman
jost' lähteissä kerran ma haaveilin
kaiken vanhan taakseni kadotin
   - sen unohdin.

Ja eräänä päivänä
kun toteutettu se tehtävä
se päämäärä
johon päätin mä lähteä
ja unelma
joka antoi minulle voimia

kun se kaikki on tehty
mä palajan
jonne halajan
kukkasaattojen kautta
ja muistosanojen

   - minä toteutin sen!

Ja oven taas suljen
uuden aukaisen
kiitän ja huokaisen: -Minä palasin
vaan, oli se matka!
olla hetki kuin lihansa orja
ja sitä vastaan taistella.

Vaan, nyt minä tiedän: Olen taas vapaa!
ja saanut sen
mistä mä haaveilin
   - sen toteutin.

Pian taas puolestani
sen kadotin
mielestäni unohdin

ja palasin tilaan
mist' tulin mä tänne
jossa aina on tilaa
unelmille.

 

Ja sulkeutui ympyrä
paljon sisältävä
päättyi tehtävä
   - se outo elämä.

  *

 

 

27.05.2011

Vihdoin taas kotona

Ja vihdoin taas kotona
katselen uusia
mitä minä löysin oudolla matkalla
jossa etsin kasvua
vaivoja
ja tuntemuksia monille asioille
joita voi tuntea vain lihassa.

Ja muistelen:
   kuinka ihanaa
      kuinka kaunista
oli moni asia
   kuinka julmaa
      kuinka raihnaista
oli taistellen kulkea.

Ja kuinka paljon vaivaa
oli kasvaa täällä joksikin
ja olla jotakin.

Käydä läpi viel' kerran kaikki se
ja sitten unohtaa
   kärsimyksen vaivat
      rakkauden tuskat
         ja kohtalot julmat

ja vain iloita niistä
onnen hetkistä
ja ystävistä, jotka kohtasin ma kerran
kuljin rinnalla
vain hetkisen verran

ja jotka tunsin
kuin aikain alusta täällä
ja kohtasin maan päällä.

Ne olivat kuin veljiä,
sisaria
toiset kuin itse piruja
niin pahoja
mutt' nekin
minun tuli kohdata
ja oppia kautta ystäväin kurjien
ja elon hetkien nurjien.

Ja kuinka vaivainen olin
senkin viel' muistan
kuinka sidottu maan kahleisiin:
   aikaan
      ja vaivaan.

Ja jos olikin onnen hetkiä
ne oli niin pieniä
ja pian katoavia.

… Ja nyt jälleen kotona
vaivoista vapaana
vaivoista vaivaisen maan
joka myös niin paljon kaunista tarjoaa
ja niistä tuntea
on parhaimmat
ja myös julmimmat.

Vaan, nyt minä tiedän
miltä tuntuu se
kun lihassa iloitse:
   rakasta
      kärsi
         ja unhoita

tuntea kasvun kipuja
vanhuuden vaivoja
ja kuolema pois
- ei kokemuksen koulu
parempi olla vois.

Vaan, mitä minulle jäi tuosta
vaivan matkasta
ja opetuksesta?

Jäi kokemusta
jota keräsin kuin vaivojen pankkiin
kaikki ilot ja surut
onnen murut
ja kasvu ihana kaikkineen
on talletettu muistoineen.

Ja niihin palata
niitä halata ja muistella

tai ne jättää
ja etsiä taas uutta
uudenlaista kasvun juurta
jostain
… jossain
ja jossain muodossa
lihassa
tai uudessa tulevassa.

Ja kasvu jatkuu tään kauneuden
joka osa on suuren suuruuden
uskomattomien unelmien.

  *

 

 

30.05.2011

Oma tehtävä

Löytäminen
on sun tehtävä
kuin kultahippujen kaivaminen
onnen antaminen sanojen kautta
- siinä kasva!

Monta on hyvää maailmassa
moneen vois' ihminen tarttua
monessa varttua
ja olla onnellinen

vaan, tärkeintä
ei pidä hänen unohtaa
- tehtävää
miks' on tullut
mihin elossaan kasvanut
mihin kasvatettu
- se on löydettävä
ja siinä pysyttävä

ettei hyvästä, ja kivasta
tule sen parhaan
- sen elämän tehtävän vihollinen
joka siltä syö
päättyy se tärkein työ
ja lepo on poissa
ja rauha.

Sillä, sanoilla
tulee ihmistä ravita ja kantaa
sanoilla voimia antaa
ja elonsa tarkoitusta

ja sen työn saavutusta
ei väheksy kukaan
ja sen työn hedelmä
tulee sinulla mukaan.

Siin' ajassa
sinä ehdit jo palvella sata
kun yhdelle antaisit
kosketuksin apua

ja tarvitsevia on paljon
mutt' tärkein apu on sisäisen
ulkoinen on seuraus
oire
mutt' apu suurempi
on sisäinen
se tavoittaa iäisen
… toinen vain ajallisen
vaikka niin tärkeä ois sekin
vaan, hetkellinen.

Ja miten monet
vain vaivansa itselleen hankkii
ja itse itsellään
vaivojaan ruokkii.

Vaan, sisäinen vamma
sen kipu ja sairaus
sen kosketus
parannus
on suurempi kuin ulkoisen
ja sen helpotus
on helpotus kokonaisuuden.

 

Kullakin virkansa auringon alla
kullakin paikkansa palvella

eikä toisen osaa kannata hamuilla
sillä se on hänen osansa
ja kullakin on omansa.

Kysymykset ovat suuria
siin' risteilevät auttamisen tavat
elämän rauhat
ja vapauden hinta
koko elon pinta
millä kuljet ja työtäsi teet
tehtävääsi täytät minne ikinä meet.

Ja hyvää on paljon
mitä tehdä voisit
miten onnea toiselle soisit

vaan tärkeintä
sitä tehtävää
ei saa unohtaa.

Sillä, jos se jää tekemättä
jää tehtävä tekemättä
apu antamatta
apu saamatta
kokonaisuus auttamatta
- ja palvelu on poissa

jos tekijä kulkee tehtävissä joissa
ei voikaan täyttää sitä
mitä varten hän tuli
… hyvän sylissä
paras pois suli

- ja tärkeimmästä tuli kuin uni.

  *

 

 

30.05.2011

Hyvä - parhaan vihollinen

Elämä täynnänsä asioita
oivallisia
hyviä ja pahoja
kauniita
ja toinen toistaan kauniimpia
mitättömiä ja tärkeitä.

Vaan, miten valita niistä, mihin tarttua
missä kuluttaa aikansa
mihin keskittyä
missä varttua ja olla onnellinen,
mistä elossaan kiitollinen.

Tietää oma tie
miten se kulkee
ja mihin se vie
mitä se matkallaan tarjoo
ja mitä lopussa seisoo

teitkö oikeita tekoja
keskityitkö oleelliseen
vai, kulutitko aikasi vain
tyhjää tavoittain.

Tien valinnan vaikeus -
minkä mukaan sen valitsen
valitsenko maailman
vai kuulenko jonkin sisäisen
ohjaavan ja huokaavan:
-Tuo on sinun osasi, ota se.
Siihen tartu ja kasva
sillä itsesi ravitse.

Ja kun hyvää on niin paljon
monta mieltä kiehtovaa
tarjolla valtaa ja asemaa
rahaa
ja monenlaista tavaraa

- ajallista mammonaa.

Ja sitten vois olla
- ellei tuo yllä, ollut sun osasi
jotain rauhoittavaa
kuin salaisesti kutsuvaa
toisiin kasvattavaa
vaativaa…

vaan, sinä voit hyljätä sen
valita hyvän ajallisen
ja riemuita siitä
ja elää: kuin ei mikään riitä

ja olla täysin tietämätön siitä
että jossain oli
se valinnan hetki
ett' oisit voinut sä valita toisin
- ja elosi kulkenut aivan toisin.

Sisäisesi rauhattomuus
voi olla merkkinä siitä
kun huomaat:
-Tää elo ei mulle mitenkään riitä
ja kun mikään ei täytä
sitä sisäisesi tyhjyyttä
jolla yrität sitä peitellä.

Huokaus! - ja vaikea paikka
ois muutakin ehkä tarjolla
vaan, miten tarttua
kun on niin monenlaista halua
ja mahdollisuutta
yhä syvemmälle upota
tähän halujen maailmaan.

Yks' ainoa lääke, minkä tiedän
ois alkaa tahtoa muutosta
salaisesti kuin huokaista
... jonnekin, jollekin:
-Minulle olisiko jotain muuta
kuin tätä arkista juoksua
ain' enemmän ja enemmän perään
- aamulla taas huoliini herään.

Ja sitten odota!
Voi olla, että kohta alkaa tapahtua.

Toinen huokaus!
Siihen hetkeen toivon sinulle voimia
ja viisautta nähdä
mikä elämässä on todella tärkeätä.

  *

 

 

30.05.2011

Hyvän ja parhaan taistelu

Elo on taistelua hyvän ja pahan välillä
ja vaikea viel' nähdä kumpi on kumpaa
kas, kun pahastakin hyvä kumpuaa.

Ja hyvä
voi olla jo toiselle paha
kuka sen sanoo
mitä itse kukin tahtoo.

Vaan, vaikeampi taisto kuin tuo
on taistelu välillä
hyvän
ja viel' paremman hyvän
- ehkä sen parhaan.

Kas, kun niin hyvältä maistuvat molemmat
ja hyvä hetkin viel' paremmalta
ja kun se paras
ei aina näytä niin kauniilta.

Ja jos hyvä voiton vei
- min vaara jo onkin suuri
kun ihminen hyvää
jo parhaaksi luuli

ja jos viel' ympäriltä
kannustusta kuuli
- on vaara jo suuri.

Silloin, onkin jo oltava tarkkana
ettei silmän kauneus
ajallisen arvostus
näköä syö
ettei se hyvä
parasta korville lyö

ja päättyy työ
min tulos kaukaisempi
suurempi
min tarkoitus on arvoitus
ain' loppuun saakka

ja se voi olla
viel' suurempi taakka
kuin sen hyvän
jonka koko sen parhaan rinnalla
vain pienen jyvän.

  *

 

 

30.05.2011

Taikuri on nuori

Taikuri on elänyt
vajaan kuukauden vasta
muistuttaa vielä lasta
... niin nuori
vaan, älä huoli…

ei voima Taikurin
ole yksin hänen
ei tieto, taitokaan
ja kasvaa hän
pitkällä matkallaan.

Ja sanat Taikurin
eivät ole yksin hänen
vaik' kirjoittaa hän
ne kuin sulle

hän taistelee
vastaan tulevien
elää
eloa unelmien
apu
elon raskautetulle.

Taikuri on yksin
hän tietään käy
ja vaik' muita ei näy
on ympärillä…

-Mutta, olenhan mä tässä…MÄ! … sun kaveris... sun... paras kaver..

Harri: Ai niin, hei koala. Kiva kun olet… siinä.
koala: Nonni, mitä sit siinä oikee ruikutat muka yksinäisyyttäs.

 

   ... jatkuu tuosta yltä... 

Mihinkäs minä jäinkään - ai niin…

... Taikuri on yksin
hän tietään käy
ja vaik' muita ei näy
on ympärillään kuin henkien kaarti
jotka sanoja vahti

 
-Hä? Apua!


mitkä vuosivat
kuin salamat
arkkujansa avajavat
taivaan salvat

ja vuotavat alas päälle maan
kynän kärkeä tavoittamaan
ja huokaavat:
-Me teimme matkan
me saavutimme maan
ja löysimme Taikurin
niitä kirjaamaan.

Ja alkaa tie
kuin seikkailujen
salaisten sanojen
kuin kultaisten hippujen.

ja kiirettä pitää
ne talteen saada
kuin sanojen laarit:
-Oi, sanoja kaada!

 

 

 

 

 

 

 



-No niin näkyy… mikähän sille taas tuli?


Vaan, Taikuri on nuori
kuin lapsi hän vasta
mutt' jokainen vuotanut sananen
on arvokasta.
-ohhoh… lähtis vaik uimaan tosta…

Ja koetus on kestetty
suunta valittu
rakastettu osaa
mi tarjolla ollut monta vuotta
ei matkaa tehty suotta
- Taikurin portille…
sinne tien
vain harva osaa.

Ja sanojen vanki
ja sanojen vapaa
on Taikuri
joka henkiä tapaa

 

-(huokaus) … aijaa "vanki"… millähän mä taas sitosin ton… johonki.

-Apua… missä niit o?

ja matkustaa ääret
ja matkustaa maat
tavoittaa taivaat
ja avaa hän haat.

Ja vuotavat sanat
ei kulje hän yksin
vaan seurassa toisten
kulkee hän käsityksin

 

-No eihä tääll okk-ketää! … muita ku …mä. Mitä se taas horisee.


Ja vuolaana virtaavat
sanojen virrat
- vuolaana…
rakentavat sillat
ylitse aikain ja maitten
ratkeavat salaisuudet kaukaisten.

Sanojen vapaa
sanomattomia tapaa!

     -Oho! … totaa…

Harri: Ai mitä, koala. Sinä vähän häiritsit minua.
koala: Niimm-mut… millos me lähetää sinne itikoitte syötäviks?
Harri: Jaa'a … katsotaan… en tiiä vielä.
koala: Höh! … on siinä sitte kans tietäjä… "salaisuuksia ratkoo" mukamas … eikä ees tiedä millol-lähetää... ei ees tovv-vertaa...

Harri: Mitä sinä supiset siellä... en kuullu.
koala: Nii... tota... sitä vaan aattelin jotta... kiva ku sä oot tollane joka tietää ja ratkoo kaikellaisii salaisuuksii  ja...
Harri: Noo.. enhän minä nyt kaikkea, mutta jos nyt jot...
koala: Just! ...ja niin varmaki aina kaikesta... niiku nykki.

  *

 

 

31.05.2011

Kaikki on arvokasta

Suuret sanat!
      Suuret sanat!
pienen Taikurin
niin nuoren vasta
mutt' kaikki
   on arvokasta
mitä löytää
   hän matkallansa.

Ja löytämisen riemu!
mi annettu löytymään
valmistettu vastaanottamaan
ja muistiin kirjaamaan
jakamaan tarvitsevalle
kaukaisen maan matkaajalle

joka tietään käy
matkaansa jatkaa
vaik' mitään ei näy
ja etsii
kuin sisällään salaa
iäistä maailmaa.

Sillä, niitä on
jotka toteuttavat kuin kohtalon
ja uskovat sen
osansa näkyväisen
ja taistelevat kuin vastaan
tätä näkyväisten maata
kun toinen vierellä ei uskoa saata
ett' tää osa
   on osanen vain
hän kulkee
   kuin suuria tavoittain.

Siin' Taikuri taikoo
kuin loihtii
esiin maailman kuvat
vertauksena herkät sulat     

ja piirtelee eteen tiet
   matkat
      ja arvot
tavoittaa orvot
jotka etsivät kotia, vaik' koti jo on
etsivät voimia, vaik' voima on
etsivät totuutta
vaik' totuus on tuntematon
ja uskovat
vaik' osansa kuin uskomaton.

Sä laula nyt laulusi kauneimmat, Taikuri
ole kuin aituri
esteet ylitä ja näytä
on elossa tehtävä itse kunkin
ja nähtävä
tää elämä on tärkeä
eikä hukkaan
sitä tule tärvellä

sillä, tää matka
tämä hetki
osa iäisen
on upea matka ihmisen.

Ja laula sä laulusi kantaen muita
suutele suita ja silmiä katso
kädellä kättä kosketa
ole kaikessa vain rohkea!

Sillä, kuulee hän
   ken kuulla voi
muille sanat
   vain lauluina soi.

Mutt' menestys on taattu:
   korvat löytyvät
      korvat, mi sanoja kuulevat
ja huokaavat: -Tää laulu on mulle!
Minulle! minä tunnen sen.
Oi, miten olenkaan onnellinen!

  *

 

 

01.06.2011

Ja puhkesi kesä

Ja puhkesi kesä
laantui kylmä tuuli
tuoksut ihanat luonnon täyttää
tahtoo näyttää: Elo on kaunista!
värähtää ikävöivän huuli

muistoista
   mit synnyttää alkava suvi
menneitten ääniä
   viel' korvissaan kuuli.

Ja Taikuri jatkaa nyt kesään
vaihtaa pesää
ottaa tärkeimmät mukaan

kynän ja paperia.

-Haa... soon
                        varmaam-mä!

-Höh!

ja kauniita kesäisiä aamuja kuunnellen
hän sanoja näkyville muunnellen
jatkaa nyt tästä
- ei asiat ole lakanneet löytymästä.

Ja luottamus syvällä sisällään
luottamus suunnasta
kuin uudesta virasta
säilyy matkalla

ja ystävä pieni rinnalla käy
väliin menee päiviä
ettei muita näy

mutt' maailman kuva avara
yhäti kasvava
on mukava kohdata
   kera uskollisen kumppanin
jonka silmissä katse herttaisin…

          -Heihei hei heeei!

Harri: No mitä, koala?
koala: Tota… kirjotiksä ton … musta?
Harri: Nnnn juu.. tais se niin mennä. Sinä siihen viime riveille vilahdit.
koala:  … … … soli nättiä. … Saaksmä varmasti olla sun matkassa koko … aja.
Harri: No totta kai! … enhän minä muuten tätä osaisi … enkä jaksaisi.
koala: (koala kehrää) … niiii … et kaaai. Sä oot … sitteki … aika … kiva.
Harri: Joo… sun paras kaveris, eiks je.
koala: Ja sä mun… eiks je.
Harri: Je! ... jo kohta mennään!

koala: Mihi?
Harri: No sinne seikkailuun... Ne itikat jo oottaa! 
koala: Höh... mä inhoon itikoit.

  *

 

 

08.06.2011

Rakkaus on julmaa

Taikurin eväät
on kädet ja suu
niihin voima laskeutuu

voima
millä tehdä ihmetekoja
salattuja avata
outoja tavata
koskettaa tärkeintä:
suuruutta parantaa.

Sillä, sana lausuttu
sana sanottu
muotoon piirretty
voima anottu
- on apu annettu sisäinen
helpottuu olo ulkoinen.

Pienet eväät!:
   sana sanottu
      muistiin piirretty
         lausuttu
ja ihme suuri on tehty.

Se sana
se on se outo voima
sillä, se tavoittaa koko kehon
eikä se tarvitse ympärilleen koruja
ei huutoa, melskettä
vaan, rauhaa sisäistä

…ja joku jo kiirehtää
lisäämään: -Ja rakkautta.

Vaan, ei!

Ei ihmisessä sellaista
se olisi julmaa, jos todellista.

Vaan, SE rakkaus
on sanoissa
sisällä niissä
piilossa ihmisiltä

sillä katsos,
SE rakkaus
on kuin julmaa
sillä se tahtoo parantaa
ja se parannus
ei aina ole kaunista katsottavaa

sillä rakkaus
ja rakkaus sisäinen sanojen
on kaksi aivan eri asiaa
jota silmä
ei voi tavoittaa
ei korvakaan
ei käsi hellä
   kova
      julma
… ja tässä jo ihmiselle
rakkaudesta pulma.

Kun sanoo tänään, että rakastaa
ja huomenna rakkaus
jo vihaksi vaihtuu
tai pahojen tekojen tähden
jo rakkaudelta niska taittuu.

Ja jos ihminen haluaisi rakastaa
hänen tulisi myös kuin vihata
tehdä julmuutta
jotta voisi toteuttaa
sitä oikeaa rakkautta.

Siihen ei ihminen pysty.
Tai jos sen tekee
kaikkoavat käsistä kaikki
jotka kuin rakkaudettomuutta näki.

Mutta SE rakkaus
joka pyrkii vain hyvään
on salassa
ja voi olla kätkettynä vain sanassa.

Ja sana sanottu
lausuttu
muistiin piirretty
voi toteuttaa sen
hyvän tuloksen

eikä se aina ole kaunista
ei hellää kosketusta
ei pään silitystä
ymmärrystä
vaan, kuin julmaa silmiss' ihmisen
käsittämätön ihmisajatuksen.

Ja jo kysytään: -Miksi
rakkaus tekee pahaa
miksi sallii sen
kun kaikki menee
yli ihmisymmärryksen.

Ja siinä
- juuri siinä
oli se rakkaus
joka ei katso ihmiseen
ei rakkautta sovita ulkoisen mukaan
vaan, sisäisen
ja viel' suuremman:
   kehityksen
      lopputuloksen.

Ja siinä on rakkaus
ylitse maan
turha on ihmisen
ryhtyä rakastamaan

… se on vain
myötätuntoa silmän mukaan
ja sillä ei todellisuudessa
parantuisi kukaan.

Aika julmaa!

Ja siksi
on Taikurilla eväinään
vain sanat ja suu
sillä, sanojen rakkaus
syvälle sisälle murtautuu

ja ratkoo salat
murtaa lukot ja salvat
ett' vapautuisivat
parantavat voimat
- ne todelliset
ja vuotaisi se oikea rakkaus
mi ei kulje silmän mukaan

- sitä rakkautta ei ymmärrä
ihminen kukaan.

  *

 

      - Totaa... öö...

Harri: Ai, huomenta koala. Mites sulla?
koala: ... nii... aattelin vaan jotta...
Harri: Noh, mitä sinä aattelit... kerro.
koala: Nii että ... rakastak-SÄ ... mua?

Harri: No mistäs sinä nyt sellaista?
koala: Noku... kirjotit tossa että se ei ole mahdollista... niim-mä vähä huolestuin.
Harri: Aai tooi, no kuule ... ei tämä sinua koske... tai siis meitä.

koala: Ai eivai ... no miten-ni... sit vaan muita ... ku meitä.
Harri: Niin no... totaa... hmmm ... siis ...
koala: ... vai, koskeekse sittenki mua ... ja sua kans?
Harri: No... eei (apua!) ... tota... ei tietenkään meitä ku... (apua, miten mä sanon sille, ettei se oo ihminen, vaan eläin... eikä se nyt oikeastaan ole eläinkään ... vaan nuk...)

koala: Mä tunnen ton ilmeen.
Harri: Ai... minkä ilmeen?
koala: Not-TON! ... mikä sulla just on, ku sä taas mietit jotain sopivaa vastausta mulle.
Harri: Eeen minä mitään sellaista...

koala: Ja sit sä kohta yrität taas sanoo, että mä en-noo ihmine... ehkä eläinkää... vaan joku ihan muu.. joku...
Harri: No... enhän minä nyt sellaista... olethan sinä...
koala: Just juu, ... olenhan minä ... ja olethan sinä.

Harri: Mutt' kuule koala. Rakastan minä sua.
koala: ? ?  oho... no mikäs ny. Mistä sä sen nys-sit keksit?
Harri: Eiku... asia vaan on niin, että mä...
koala: No hyvä... toi jo helpottiki paljo. Mut, miksä sit kirjotit tollasta että oikeeta rakkautta ei oo, jos kerran o.

Harri: Hei kuule, puhutaan siitä myöhemmin... mulla on tää vielä vähän kesken ja mun pit...
koala: ...juu juu... kirjota vaan. Pannaav-vaa maton alle ootteleen... se on jo muuteski ihan muhkurallaan näit selvittämättömii juttui.

Harri: Ai mitä sanoit, koala, ... en kuullut.
koala: Niin, sanoin vaan että.. pitäiskö mennä kaiveleen matoja jotta päästäs kalaan tonne rantaan... ja otetaan joku matto mukaan ett' voidaan loikoilla siellä.

Harri: Aaai, mutta... sehän onkin hyvä ajatus... tulee niin helteinen päiväkin... mut ootas hetki että saan tämän valmiiksi. Ja pääset sitten uimaankin, kun sulla on toi paksu turkki... varmaan aika kuumakin se (haa, mä selvisin taas).
koala: Mä en ui!  eikä koalat ui! ...(luuli taas tietenki selvinneensä tost pälkähästä. Mutta mä kysyn silt rannassa uudellee... katotaas mitä se sit taas mulle säheltää.)

  *

 

 

09.06.2011

Sanojen vaikeutta

Tuo eilinen 
"tarina rakkauden" 
on kyllä vähän vaikea. 
Siis, vaikea minulle.
Vielä muistin varaisesti sitä miettinyt...

... vaikea löytää sanoja
joilla suuria kuvata
kun, katsos...
sanoilla vajavaisilla omat merkityksensä
ja kullakin viel' omansa

miten siis kuvata vaikeita
vajavaisilla sanoilla ja ilmauksilla
kun minulla ei muita ole ... ainakaan vielä
vaan, jospa ne kasvaisivat
tällä oudolla teillä.

-Voisiks-mä joteski... auttaa sua?
-Aai... sinä?  Noilla... sun sanoillas vai?
-Nih!
-...(huokaus) ...tai jaa'a ... eihän sitä koskaan tiedä vaikka...
-Nih! ... noh!  kysy!

Harri: Tai, kuules koala.
koala: Nnnoh!
Harri: Luin sen nyt uudelleen... 
koala: ... niin ... ja?
Harri: On se sittenkin ihan ok, pitää vain lukea ajatuksella... 
eikä muuttaa sanaakaan
muuten voima katoaa.

- ? ... mutt eksä sen eile ite...
-Joo... kiitos kun autot taas.
- ?  joo ... kysy multa vaa.

  *

 

 


09.06.2011

Kirjoita jotain kaunista

Kirjoita jotain kaunista, sinä sanot.

Kaunista…
      mikä ois kaunista?

Eräs suuri sanoi kerran:
"Rakasta vihollista."
Oliko se kaunista
vaan ihmiselle kuin mahdotonta
vaik' ajatus on kaunis.

Ja jos mietin taas
miten kirjoittaisin kaunista
… ja mistä:
  linnuista
    kedon kukkasista
      kauniista kesäisestä päivästä
        rannan rauhan välkkeestä
… se olisi kaunista

tai rakastuneesta sydämestä
… rakastuneesta
joka tuskaa tuntee
  ikävää
    pelkoa
ett' jos toinen sittenkin jättää.

-Kirjoita hetkestä!
tuon kuin sisälläni jossain kuulen
sen viisaudeksi luulen.

-Sillä, hetki vain
voi olla kaunis
ja toinen hetki sen
jo poijes vei
se kauneus kun kestänyt ei.

Mutta se hetki ihana
oli ihmiselle kaunista
… ja niistä hetkistä kirjoita.

Ja minä kirjoitan niistä…
 

Vaan, nyt uimaan!
Ulkona on kaunista ja ranta kuin kirkuen kutsuu
lämmennyt iho huokaisten kastuu.

 

Ihanaa! On kesä!

- Nonni... nyt se sekos taas! Ja mäen-sit tuu  mukaan ... sinne rantaan. Pärjää itekses... joteski.
-Joo... vahdi sä sit tupaa! Nyt uimaaan!
- ... son iha pöhkö... ton uimisensa kans.

  *

 

 

12.06.2011

Magia

Maailma on täynnä magiaa
ihminen muuttuu
   unohtaa
alkuvoimat ihmistä kantavat
   voimaa antavat
      parantavat milloin tarvetta
rohkaisevat
… kostavat

tuovat rakkaan rakkaan luo
viholliselle vaivoja suo.

Ihminen kasvanut
   kehittynyt
muut vallat
   voimat
sijaan tulleet
vanhat unohtuneet.

Vaan, aina on vallassa vanhat myös
nukkuvat
kuin synkässä yöss'

vaan, sanoilla vahvoilla
voimakkailla
voi vieläkin voimia ohjailla

hyvään
tai pahaan
… jopa rahaan.

Ja vaikka kuin piilossa
ois voimat menneitten aikain
joku viel' tuntee
käskyt taikain.

Sieltä ne sanat maallisten voimain
ja voimain tuntemattomin
vaikutus vaik' suloisin.

Vaan, ihminen pilaa
ahneus valtaa
ja kosto
ja toisen on oltava
suurempi toista
taikuuden oltava
niin suurenmoista.

Siks' kielletty hyvä
sen pahan tähden
vaik' vaikutus hyvän
silmin nähden.

Siks' voimaa on käytetty
kuin pahaa vastaan
vaik' tarkoitus oli
hyvää tehdä ainoastaan.

Hyvällä taistellaan
nyt pahaa vastaan
unohdetaan tarkoitus
auttaa matkalla ihmislastaan.

Mutta vielä…
vielä on tallella hyvien voimat
- pahojen myös -
ja niiden
kuin takaa salaisten sanojen 
löytyy vastaus arvoitusten.

Sillä, hyviä sanoja
maailma tarvitsee
ne ihmistä matkallaan ravitsee.

Ja magia
on vain valittu sana
jolla jo vaikeuksien kaikua.

Oikeampi sana ois…
   pelasta
      vaivoista vapahda
         anna apua

ja lyhyesti vain:
lohduta ja kanna

- voimia anna!

 

Annoinko minä henkeni
elämäni
Taikurin tähden
- vai sainko sen,
sitä nyt kyselen.

 

Ja voimat kasvaa
ain' kuoleman kautta
luopumisen
… elämästä luopumisen kautta

ja jokainen portti
on kuoleman portti
ja uuden elämän
   uuden tehtävän

ja vanha
mi taakse jäi
tie
jonka kulkija portille käi
on mennyt
- ei enää palaa

vaan, uudella portilla kulkija
ain' uutta elämää halaa
ja voimaa
min uusi portti eteensä avaa.

Siks' tie Taikurin
on tie porttien:

portilta portille elämä vie
kuolemien kautta
kulkee Taikurin tie

ja elämä
mi eessä häämöttää
on taikurin elämää.
 

- Ahaa! taas aletaan! … Missäs se… mun… taikasauvva o?

Harri: Aai se … vispilä vai?
koala: TAIKASAUVVA! pöhköettä mä pääsen taas taikoon.
Harri: No mitä sinä nyt sitten taikoisit …"taikuri".

koala: … hmmm… noi sun kaikki kutees on jo punaset… hmmm
Harri: Niin, niistä minun pitikin sulle san…
koala: JOO! … kengät keltasiks! son hyvä… sopii tähän kesään… kekkuta kakkuta kengät keltasix jajj … jex!

- Heeei … EEEI! … mun kengät. 
     Ja ANNA TÄNNE …
se vispilä!

koala: …Höh… iha huumorintajuto.

  *

 

 

13.06.2011

Ajatus

Jo ajatus on voima
ja monen asian alku
mutt' mistä ajatus saatu
   moni suunnitelma
      hyvä asia
- paha myös.

Ajatus kuin alkuna
vaik' kaiken alunkin takana
on suuri suunnitelma,

Mutta ajatus on muutakin
energia salaisin
se liikuttaa
saa aikaan hyvää ja pahaa
kantaa
tai hajottaa
- vaik' surmaa.
jos taitoa käyttää osaa.

Ajatuksen voima
on voima suuri
vaan lausuttu sana
viel' suurempi
   ajatusta kantava
      sille voimaa antava.

Sillä, ei sanaa
ole ilman ajatusta
ei sanan voimaa
ilman alkuajatusta.

Siis, sanassa on voima
vaan takana sen
on voima ajatuksen
ja sen on oltava
puhdas ja vilpitön

vaan, kuka sanoo sen
puhtauden
ja kuka vilpittömyyden määrittää
- ihmisaivo hämärtää.

Sillä, puhdas
on puhdas suuruuden
ja vilpittömyys
on tahto iäisen.

Ja tuossa tahdossa
puhdas ja vilpitön
on ihmiselle käsittämätön.

  *

 

 

14.06.2011

Yön ajatelma

Parempi lukea vähä
ja pitää
kuin lukea paljon
ja olla pitämättä.

  *


14.06.2011

Teko

Teko
   toteutus
on ajatuksen tulos.

Sana
on jo teko
mi siirretty näkyville
tulos iloksi ihmisille.

Ei teko
   ole aina tehty työ
jokin suoritus
fyysinen ponnistus

teko voi olla
myös sanottu sana
   lupaus tulevasta
      olevasta
tapahtumasta
   joka on tuleva
asia
   joka on oleva
- ja siinä on voima.

Sillä, sanottu sana on työ
annettu jollekin hyvin nukuttu yö
tai parannus sairaudesta
   pelosta
      petetystä
rauha rikotusta sydämestä
suunnasta elon
   tai turvasta
tulevan hurmasta.

Millä kaikella teolla
   tuon kaiken tekisit
kaivamalla?
rakentamalla?

Sanalla!

Jopa yhdellä ainoalla
   ja elon pelko on poissa
ei vaella ihminen enää teoissa joissa
   yrittää paeta kaukaista
      tai piileksiä olevaa

hän vapautuu
   ja eloaan rakastaa.

Ja siinä
sana on voimallinen
ei lääke pelot piilottaen
vaan voimallinen poistamaan
tulevaisuutta valaisemaan.

Tämä vain siksi
että ymmärtäisit sanojen voiman
ja että sanat ovat työtä
enemmän kuin moni työ
eikä sanoilla tehdyllä työllä
tarvitse kiristellä vyötä.

Vaan, rauha on oltava tekijällä
   jos rauhan hän välittää
voima oltava välittäjällä
   sama mi lähettäjällä
joka sanoja lähettää.

  *

 

 

14.06.2011

Ottaa vastaan - vaikuttaa

Ottaa vastaan
   vaikuttaa
sanottu sana parantaa.

Vaan, ei kaikki kuule
ei usko kuin mitätöntä
pientä sanaa voimatonta.

Ei ees huomaa
ett' siinä oli sananen
mi liikkui parantaen.

Mutt' sanan voima
onkin salainen
ja sanan nähdä
   kuulla
sillä on voima tarttua
vaik' kuulija
   ei ajatellut mitään luulla.

Ja moni sana jo sellainen
   niin voimallinen
      ja ihmeellinen
että sen sanominen
   näkyville piirtäminen
tuo jo valoa
   parannusta
vaik' ei sitä lukisi kukaan
ei kuulisi
ei kukaan ottaisi mukaan

sillä, se on kuitenkin täällä
maan päällä ja vaikuttaa
hohtaa kuin tähti taivahalla pientä valoaan
ja pimeydess' kulkijaa
salaisesti tavoittaa.

Luoko tämä uskoa sanojen voimaan?

Antaako intoa piirtää
kirjoittaa
vaik' ei kukaan koskaan
näkisi sitä
mitä teit sinä salaisissa istunnoissa
tai makuulla aamusella
kun piirsit kuulemasi sanasen
- annoit lupauksen.

Ole kiitollinen!

Ja rauha oltava sanojen kanssa
rauha oltava matkassa
sillä, sanat ovat jo olemassa
   vaik' eivät näkyisi vielä lain
ja sanat mi näkyvät
   elävät taivaita tavoittain

ja vuotavat sieltä valoaan
täyttävät tarkoitustaan
   salaisesti
   tai salaamatta
vaikuttavat tahtomatta.

Mutta, on myös sanoja
joita on hyvä tavata
kuunnella ja puhua
joilla voima ravita kuulijansa
jolla koskettaa huuliansa

ja korvasta sisälle käydä
sisälle syöpyä ja nähdä: -Tääll' on hän!
Sana löysi etsijänsä
toteutti tehtävänsä minkä lupasi
kuulija onnesta huokaisi.

Hän parani!

 

     -Hei mut kuule…. mikä se on… se taikuri.

Harri: Aai, huomenta koala, sinäkin heräsit jo. Mitäs sinulla miel..
koala: Niin että… mikä mä sit oon… ku mä oon taikuri… ja sä kans … jonkillaine... mukamas.

Harri: Aijaa… katsotaas vaikka netistä…
koala: Luulis että se tekee jotain temppui tai sellasii hokkus kokkus juttui.
Harri: Se on hokkus pokkus.
koala: No olkoon… "hokkus plokkus" … mutta…

Harri: …(huokaus) on siinäkin taikuri… ei ees taikasanoja opi.
koala: Mitä sä sanot?
Harri: Aattelin vaan että hyvä kun sinä olet oppinut noita sanoja.
koala: Joo… eiks okki… ja tupa täynnä punasii vaatteit ja keltasii kenkii.

Harri: Joo'o. Ihmiset jo kadulla katselee minua aika pitkään.
koala: Jaa! … no, pitäiskö ne sitte muuttaa jokskim-muuks… vaik harmaiks... vaik tämmösiks ku tää mun karva… NII! ja karvat kans sulle! .. niinku mullaki. Oltais sitte ku veljeksii. JOO! Hoklus pokluuus … harrille harmaat kar…

Harri: LOPETA! heti. Et kyllä sellaista. Kuka sitten käy kaupassa ostamassa ruokaa?
koala: ... Mä en syö mitää.
Harri: Mutta MINÄ syön… ja kaupassa on käytävä. Siistinä. Ja lopeta toi. ... Ja anna se taikas... se vispilä tänne!

koala: En-anna.
Harri: Ann-natt-PA! Nonni. Mokomaki taikuri. Heei.. mitä mun korvalle on tapahtunut? … sehän on … ihan … karvanen.
koala: Mä … ehtisin jo … vähä.
Harri: Palauta! HETI!
koala: … mä tartten sentaikasauvvan.
Harri: En anna! Olkoon korva sit tollane tään päivän. Mutta huomiseksi sitten palautat sen.

koala: Joojoo.. Sois ollu kivaa ku säki oisit ollut tälläne karvane ku mäki.
Harri: Nii just… tosi kiva. Eikä sit yhtään taikasanaa enää tänään.
koala: .. no eei eei. Taikos itekki… ei tarttis siin valitella.

  *

  

 

15.06.2011

Mielenkiintoinen ajatus

Sinä sanoit: -Elämä on tässä ja nyt.
Ja kun sen sanoit
se oli jo mennyttä
elettyä
pois kadonnutta.

Vain nuo sanat siitä jäivät
pian unohtuvat
kuin myös se hetki
kun lausuit ne.

Siis, elämmekö tässä ja nyt
vaiko oikeammin
kuten sinulle kirjoitin:

"Ja muista,
ei elämä ole tässä,
tässä hetkessä näkyvässä,
vaan huomisessa
ja tulevassa
- ja sun unelmassa."

Ja elämämme on siis tulevassa,
sen uudessa hetkessä
jota ei vielä ole
eikä sitä näe
ei kuule.

Mielenkiintoinen ajatus,

kun elämä onkin siinä mitä aiot
tehdä ja olla
ja sen, minkä teit
sinä jo elit.

Mihinkähän tuo ajatus vielä johtaa!

  *

 

 

17.06.2011

Elämän rytmit

Elämän rytmi
kuin sydämen syke
  hengitys
    silmän räpäys
      tahti, värähdys
- kaikessa on rytmi

soitossa
  laulussa
    runossa
lausutussa sanassa
  luetussa.

Ja mitä lähempänä
  lausuttu
    luettu
      kuultu
on elämän sykettä
sen terveellisempi se on
      - lähellä sydäntä.

Elämä kulkee rytmissä
monenlaisessa syklissä:
päivässä ja yössä
vuoden hetkissä
nousuvedessä

ja mitä lähempänä
elämä on sykettä
                     sykliä
sen rauhallisempi on mieli
sen kauniimpi on ihmisen kieli.

Ja jos riitasointu
väärä syke
valtaa ihmisen
hän jo pian menettää terveyden.

Ja jos taas uudelleen
löytyy harmoninen tahti
moni paino
jo mielestä lähti.

Siks' sanoilla näillä
Taikurin
on aina elon rytmi
se ihmisen helpommin pysäyttää
hän kuulee
salaisesti ymmärtää
millainen on elämän sykli.

ja hän tuntee
miten sanat häntä hoitavat
ja sanojen rytmi
ja jokin jossain sisällään
kaivatun rauhan löysi.

-Tattadaa tattadaa tattadattadaa...

Harri: No, mikäs sulla on menossa?
koala: Tahti!  tattadaa tattadaa tattadattadaa... nyt marssitaan. Tus mukaa.
Harri: Een tu! Mistäs moinen?
koala: No lue... mitä sä just kirjotit. Tattadaa tatt...

Harri: Aijaa... sun elämän sykettä ja tahtia, vai?
koala: Jep!
Harri: Ja oikein "taikasauva" olalla.
koala: Jjjep! ... mites muute se sun korvas. Jokos se ... poistetaan?
Harri: Eeei, ... eiku, antaa olla vaan silleen kun on.

koala: No mikäs... justaha sä hetki sit pyysit et mä taikosin sen veks.
Harri: Jaa juu ... mutta antaa nyt olla vaan ... tiedä mitä tässä vielä tapahtuu, jos se pääsee taas taikomaan.

koala: Mitä sä mutisit, mä en kuullu?
Harri: Niin aattelin vaan ... että tämä tällainen karvainen korva on sittenkin aika kiva.
koala: Nonni... mähän sanoin. Haluuksä viel lisää karvoi... hookota pookota harrille lisää k...
Harri: EEeei! Lopeta!  Minun täytyykin tästä just mennä. Mooi!
koala: Nom-mikä ihmeen kiire sille nyt-tuli.

  *

 

 

21.06.2011

Toivo - ja halu

Toivo
ois vain lukea
   tai kuulla
lohdutuksen sanoja
parantavia kosketuksia sanan voimalla
   ja luulla
      uskoa
minä paranin
tai sain avun vaivaani
sain voimani takaisin.

Tää toive ois ihmisen
jos hän vain luottaa voisi
ett' apu sanojen onnen toisi
ja vapauden vaivasta
kalvavasta.

Vaan, mikä ois se sana
missä voima apua tarjota
vai, pitääkö sitä
kuin jostain anoa?

Sanan pitäisi riittää
ja usko kuin ihmeeseen
ja toivo
halu saada apu.

Sanan sinä saat
usko on tila sisäinen
ei usko ulkoisen
sillä sitä
ei monesti ole

ja toivo
halu
se yleensä on
- olen piirtänyt nyt
parantumisen kehikon.

Vain aika puuttuu
aika tapahtua
   tehdä
      sanoa
sillä, ei kaikki
ole aina valmista toteutua
kun kuulet sanat
mutta sinä teit
parantumisen toiveen valat

ja voima matkaansa lähti
kohti toiveen tulosta
parannusta.

Joskus
se on tässä ja nyt
- se tulos

joskus
se on prosessi
jonka tuloksena
tulee kaivattua apua
mutta kaikki toteuttaa
elon tarkoitusta
- ei temppuja.

Mutta,
eihän kaikki parane
vaikka ois toivoa, halua
ja toisella avun annon tahtoa.

Eivät kaikki parane
vaan toteuttaa
elon tarkoitusta ja tehtävää
- eihän tänne kukaan
ikuiseksi iäksi jää

sairaus toteuttaa tehtävää
ja tätä 
on vaikea käsittää
vaik' hyvän tuloksen näkisikin
elo toteutti tahtonsa väkisin.

  *

 

... jatkui puistossa ...

 
   
Puistossa Hakaniemessä

Vaan, vaivassa taas
pienessä, mä toivon
kyselen ja etsin
että miten?

Vaiko
tahto taas
ois sanoja kirjoittaa
   uusia
      uusia ulottuvuuksia

sillä,
kuten jo aamulla kirjoitin
ei kaikkea paranneta
ei ehkä koskaan
- vie vaikka hautaan

tai sitten,
sillä on jokin tehtävä
niin kuin minulla niin monesti: Kirjoita!
ja opi sanojesi kautta
- ole vain urhea!

 

Mutta halu parantua
pitää olla aina
tahto tulla terveeksi
ja jos se mahdollista
luvallista on
se tapahtuu.

Vaan ei aina
- pakko kuin kuolema
on se ikuinen vaiva.

Mutta, halu pitää olla
   tahto parantua
      tahto elää
silloin uusi päivä
sinulle aina kauniimmin helää.

  *

 

 

21.06.2011

Lupauksia

Lupauksen löysin, kuin aikain takaa      
mies matkaansa mataa
ei runoilija
ei taikuri
ei sanan saattaja
vaan, sanojen taakan kantaja.

Lähteissä portilla kuulin huokauksen     
ja tulevan lupauksen:
Mennyt on mennyt
se taakse jää
uusiin mun askeleni
ennättää.

Ja tulevani tietä
eteeni silloin piirtelin      
arvoja siirtelin
ja suostuin
uusiin sanoihin

ja uuteen porttiin
johon tietäjä minua johdatti      
ja lupasi uudet oppaat
matkalleni.

  *

 

 

20.06.2011

Koalan pikku nielasu

koala: Mut kuule, mites nää mun sanat?
Harri: Mitä niistä… ja mitkä niistä?
koala: No näist kaikist ku mä oon loihtinu… ensin sun kutees kaikki punasiks
Harri: Jaa ne…
koala: Nii! …ja sit kaikki sun kenkäs keltasiks.
Harri: Niin.. nekin… tarkoitatko niitä sanoja…

koala: Nii, ja sitten toi sun korvas… son hiano!… iso ja karvane.
Harri: Niin muuten, siitä minun pitikin sinulle sanoa että…

koala: Nim-mites ne… mun sanat sitte… parantaaks neki? Hookota pookota harrin kaikki…
Harri: LOPETA! ei yhtään "hookotapookotaa" enää.
koala: Ai. Niim-mä kysyin sitä ett parantaaksne kans… ku ne näkyy aika hyvin toimivan suhun.
Harri: No niin näkyy… mokomakin taikuri… en minä tiedä niiden parantavasta vaikutuksesta.

koala: Ai, ett-tiä… mutt pitäshän sun tiätää ku sä noista kirjotat.
Harri: Niin no… ei ole tullut mieleen että… miten noitten koalan sanojen kanssa olisi.
koala: Ai, onks-ne joteski huonompii ku sun, vai?
Harri: No eei kaait… ne huonompia (apua!) … en ole vain ajatellut. Etkä ole koskaan kokeillutkaan… muuta kuin muuttaa kaikki mun vaatteet punaisiksi ja kengä kel…
koala: Nih… ja ton sun korvas! Siit tuli muute aika upee.
Harri: Vai muka upee…

koala: Mut jos mä kokeilisin-NY! Mikäs sull-ois kipee? Tooi korva vai… tai nenä… toi sun iso nenäs… JOO! sitähän vois vaik vähä pienentää… neekuta naakuta harrin nenä pienem…
Harri: LOPETAA! … et kajoa mun nenään.
koala: … se… meni... jo!
Harri: Apua! mitä mun nenälle tapahtu?

koala: … sep…pieneni... Vähä.
Harri: Nyt kuule! Tänne se vispil.. tai siis se taikasauva - ja heti! HETI!
koala: … ookei okeei… mutta… taitaa nää munki sanat joteski toimii.
Harri: Toimii toimii… mutta et minuun enää. Keksi joku muu… uhri noille sun tempuilles.
koala: (huokaus) .. jaa… kukaha suostus… parannettavaks…hmmm mm
Harri: Jaa'a… mietihän sitä siinä joutessas… minun pitää nyt jatkaa tätä kirjoittamista.

koala: Hmmm… toimiskoha se … ton seinän läpi. Jos kokeilis tota maapurin kaverii… sillähän ei ole tukkaa just ollenkaan. Joo! Tuukuta tiikuta… tukka naapurille… TUKS!

Naapurista kuuluu korvia vihlova huuto: -Apua!

Harri: Koala! mitä sä sanoit … tai teit?
koala: Eemm-mitää…sanonu... enkä tehny... olin vaa just menossa pikku levolle.
Harri: Jaa, tee niin… minäkin tulen sinne sun kaverikses ihan kohta.
koala: …joo, kiva…

Harri: Mikähän se … äskeinen huuto muuten oli… ihan kuin olis kuulunut tuolta naapurista. Kuulitkos sinä sitä, koala?
koala: E! emmä mitään kuullu. Joku lintu varmaan kirkas… joku lokki… varmaa… tuolt ulkoo.
Harri: Jaa, ehkä se oli… sitten lokki.. kun kirkas. Mutta 
oli sillä aika kova ääni, vai mitä.
koala: Ai mitä? … aai niin, oli sillä… kovaa se kirkas. Sillon varmaan pesä tossa jossain… katolla...hups! tais toimii taas. (koalan pikku nielasu)

  *

 

 

22.06.2011

Vainajien painoa

Mistä minä arvasin
kun kirjoitin
ett' uusia ulottumia tavoitin       
kun sairastin

jotain outoa tuntemusta
   väsymystä
      jalkojen kolotusta
         heikkoutta, huimausta
- tietämättä miksi.

Siksi
kysyin viisaammalta
hän heti näki: -Vainajia suuri joukko
etsimässä valoa
olivat minussa painona.

Apua! 

Outoa.

Vaan, heidät kun ohjasi hän kimpustani pois
kuin rauha päälleni laskeutunut ois.

Ja mielessäni kysymykset:
   vainajista
      elämän jatkoista
         ja tiloista missä elävät
            mitä etsivät.

Valoa!

Ovea! - päästä tilastaan pois.

Oi, jospa joku
heitä auttaa vois.

Ja onko niin
ett' ihminen
kuin vahingossa kuollessaan
joutuu jonnekin eksyksiin

eikä pääsekään sinne
minne päästävä ois
jotta elämä kuoleman jälkeen
oikein jatkua vois.

Vaan tärkeä lie…

… jatkuu alla …

  *

 

... jatkuu yltä ...

Vaan tärkeä lie
tää tunne min tunsin
tää paino, mi päälläni raskaana
ja vapautus
kuin voimasanan kautta
- olen taas terveenä
vainajista vapaana.
 

Ja nyt, vihdoin
siihen ulottuvuuteen
joka vaivani kautta avautui:

Jos voisin
toimia kuin toisin
ei vain yltäni karkottaa
vaan auttaa ja ohjata
kuin onnettomia palvella
vaan,
… onko se luvallista
tai edes mahdollista.

Sinä sanot, sinä viisas
että he etsivät valoa
ja pyrkivät sitä kohti
etsivät kuin ovea, josta paeta
pois tilasta
ulottuvuudesta
johon joutuneet jäämään jostain syystä
ennenaikaisesta lähdöstä.

Ja kaipaus on: Kohti valoa.

Loistanko minä?
Osoitanko ovea?

Onko tämä vaarallista?
jo kysyn minä taas.
Onko heidän kanssaan rauha maass'
vaik' painoivatkin minua
ihan sairaaksi asti.

Miten?
En ymmärrä vielä
tunsin vain
yllättävän taakan jostain sain.

Sanoistaniko?
Niitä tutkin ja huomaan:
etsijöitä kyselen siipieni suojaan.

Vaan, siivet minulla niin pienet vielä.
Oi, pienet
en niiden suojass' oo itsekään
viisaan luokse
joudun ain' hetkin lähtemään.

Vaan, jos sana voimallinen
opastava
auttaisi heitä
ett' osaisivat kulkea kohti ovea.

Jospa se riittäisi, niin toivon
enhän minäkään voi tähän jäädä.

Oi, voima, jokin suurempi
tämä asia kuntoon säädä.

  *

 

 

22.06.2011

Viisautta kaikki tyynni

Vaan, miksi elävät siinä tilassa
kuin pimeydessä
koska etsivät valoa
jotain kajoa
ovea
päästä pois.

Mikä heidät siihen jätti
kuin huhuilemaan ympäriinsä
ilman kehoa
ilman kotia
elo rauhatonta kaipausta jonnekin.

Niin, mikä?
Ja miksi?

-Kas, siksi
se on levottomien sielujen maa
siel' odottaa hän
kellonsa ajan päättyvän
tai mielensä muuttuvan
ajallisista irti päästävän
kun jotenkin hän
kuin liian aikaisin
koki käskyn lähtevän.

Ois viel' ollut niin paljon
ja täällä niin paljon hyvää
halu säilyttää
tätä näkyvää.

Siks' ei pääse pois
kun vielä vaalii
ja vaanii
sitä hyvää
eloa menestyvää
ja kasvaa siellä irti siitä
kuin elosta
jossa mikään ei riitä

ei luovuta pois
toivoo edelleen
ett' kaikki ikuista ois.

Tai sitten, äkkilähtö
oma käsi
onnettomuus
tai sota julma
elämän kesken jäämisen pulma
ja pahasti kesken
sen koulu
sen tavoite
sitä edelleen etsien
kun kellot ei siellä käy
eikä aikaa näy.

Kuin valmistumatta lähti
kesken kaiken elon
tai karkuun pelon
min aikaan sai tää elon tie
kun ei tiennyt, onneton
mihin se häntä vie.

Etsijöitä he ovat
etsijöitä tämän maan
kuin odottavat vuoroaan
ett' kasvunsa kautta pääsisivät pois
ett' elonsa kasvu
jatkua vois.

 

Vaan, ei selvinnyt minulle vielä
miks' viipyvät siellä
kuin hämärissä oloissa
kuin oudoissa koloissa
joiss' ei elon tarkoitusta.

-Tarkoitus on aina
ja kasvun tie
se myös näin ihmistä vie

opettaa
ja kasvattaa
tietoa antaa ja viisautta
oppia tulevaan ja tulevaisuutta.

Opin tie sekin
vaan ei helppo
kas, monta on sijaa
monta on tilaa ihmisen
monta on tietä elonsa kulkujen
mi kulkevat takana silmien näkevien
ja tiloissa
ylitse ymmärryksien.

Vaan, elämällä oppii ihminen
viisautta kaikki tyynni
vaan, ei hukassa yksikään
hän sitä kuin itselleen pyysi.

Kas, näkymätön näkee enemmän
ymmärrys ymmärrystä suurempi
tämä ajallinen on vain hetkinen
ja toisille kuin julmempi.

Vaan, elo kaikkineen
on niin paljon suurempi
kuin näkyväinen koskaan luuli
hän matkallaan vain
niin pienen osan kuuli.

  *

 

 


22.06.2011

Taistelua

Millä minä vapaudun taakoista
   aaveista
      haamuista
raskaitten kuormiensa kantajista
jotka syövät kaiken
ja lyövät

jotka eivät usko!
jotka eivät ymmärrä
että tää elo on vain aamurusko.

Millä minä vapaudun niistä
jotka etsivät eivätkä ymmärrä
herkiltä vain voimat syövät.

  *

 

 

27.06.2011

Kaikille on sanojen paikka

Keskittyä kuolleisiin
keskittyä eläviin
keskittyä ajattomiin
keskittyä ajallisiin…

kas, kaikella aikansa auringon alla
kaikella paikkansa
kaikella lohtunsa
              kulkijansa.

Sananen yhdelle
sananen toiselle
sananen janoiselle:
   ohjaus
      näytä tie
mihin elämä missäkin tilassa vie

- siin' on paikka!

Vaan,
ei keskittyä yhteen
ei vain toisia ruokkia
vaan, kaikkia
kaikille antaa apua

- sanoja
ja niissä kulkea kuin rinnalla…

(Ja oi, miten paljon ois houkutusta
poiketa tieltä jo pois
kuunnella, katsella
mitä kaikkea muualla ois
ja unohtaa se
- se tärkein
jonka päätä ei vielä nää

- se kuitenkin on tärkeämpää.)


… vaik' ei rinnalla kuitenkaan…
sanojen voimalla vain
matkalaisia kantain.

Kaikilla paikkansa:
kepeillä lemmen lurituksilla
luonnon ihailulla
onnitteluilla
lauluilla
- kaikella

kuoleman säkeillä lähteneille
lohdulla tänne jääneille

ensi henkäyksen henkäisseille
opin ahjon päättäneille

- kaikille
on sanojen paikka
ja aika
elämä kaikkineen
kuin suuri taika.

Kuka selittäisi sen
alkujuuren
elon päätöksen

ja matkan
miss' tilassa hän milloinkin käy
ja tilat toiset
ei toisille näy.

Tällaista tietä nyt rohkeasti käy
vaik' tulevat
ei silmillesi näy.

  *

 

 

30.06.2011
Aamulla
rannassa…

Se päätös - on hyvä

Se päätös, minkä sä teet
on hyvä

kas, ei elämä kaikki
ole näkyvä.

Jos tänään sinua hetki vie
- näytti miltä näytti
sä muista:
Tämä elo on tie,
et tieltäsi suista.

Siis,
käy vain tietäsi rohkeasti
ja kuule kuin sisäisesi ääntä.

Vaik' tuntuu,
ett' elo ei sua säästä,
se silti on hyvä,
jos hetken sinua harmittaakin

ole vain urhea,
ees siintävi parempaakin.

-Taikuri

  *

 

 

18.07.2011

Pitää olla näky

Sanoilla ihminen vapahda
  paranna
    auta.

Yhdellä sanalla
tai sanaparilla
salaisella voimalla
  tahdolla
    lujuudella
ja uskolla sisäisellä
tiedolla kaukaisella.

Vain sana
yksin sellaisenaan
ei riitä
on oltava kuin näky siitä
mikä luvallista auttamista
  palvelemista
    rinnalla kulkemista

ettei sotisi kuin turhaan suuruutta vastaan
joka suunnitelmaansa toteuttaa ainoastaan.

Kas,
moni vaiva, viatonkin
on vaiva kasvun paikan
tarkoituksessa aivan
  johdattamaan
    kuljettamaan

kohti jonnekin
jotakin
mist' suuri hyöty
miss' kasvun paikka ja aika
missä tarkoitus olla läsnä ja oppia
  elon salaisuutta
    ja tarkoitusta.

Siks',
vaikea on sanoa sanoja parantavia
ja ohjata teitä
joiss' tarkoitusta

sillä,
saattaahan pian se saatu hyvä
ollakin paha parhaalle
elon tarkoitukselle.

Siksi,
on oltava näky
kuin tahto suuremmasta
paremmasta kuin vain helpotus vaivasta

sillä,
niin paljon on kukkinut vaivoista hyvää
ja monta tahtoa menestyvää.

Ja sitten apu
mi saatu kuin vaivan kautta
onkin suuruutta
mist' ilman ois jäänyt ihminen
kuin kesken matkan pelastuksen.

Niin,
sanoa se sana
mi vaivasta vapauttavi
ois pian
kuin tahdosta suuremmasta poistavi

ja toteutumatta
jäisi se ihana
mi ois tarvinnut sitä raskautta
jost' huolimaton sananen
ois antanut vapauden.

Siksi,
etsiäkö hyvää ihmisen vain silmän mukaan
  hellän tunteen
    halun

vaiko suuremman tahdon
totuuden
jonka teitä ei tunne ihminen
mi tuntee
  näkee
vain kärsimyksen.

Sillä, Oi!
… kuinka paljon onkaan
raskaus tuottanut ihmiskunnalle hyvää
kuinka monta tiedon jyvää
onkaan ahjoista kuumista löytynyt
joist' jälkipolvet vast' hyötynyt.

Kajoatko sanoilla
komennatko elon kulkua
katkaisetko sen hyvän tien
min joku suurempi jossain sanoi:
-Minä totuuteen sinut vien
   ja näytän sinulle sen tien.

Ei sanan sanominen ole kiellettyä
- ei tietenkään -
vaan,
jos sanot sen ilman näkyä
saattaa hyvä tarkoitus särkyä

ja silloin se hyvä
min sanallasi aikaan sait
onkin paha
kun pelastusta
  kesken matkan hyvän hait.

 

Vaan,
mistä näky
se tieto, taito
miss' auttamisen paikka aito

etten sanallani tuottaisi vahinkoa
ja turhia toiveita
en antaisikaan apua
vaan, kuin vastustusta sille paremmalle
suuremmalle ajatukselle.

Nii'in, mistä?

-Silmästä sisäisestä
   korvasta kuulevasta
      mielestä tuntevasta.

Kas,
ei pelkkä tahto hyvä ihmisen
ole merkki suunnan sen
jos vaikka toisikin vapauden

sillä, tahto viel' suurempi ihmisen
on tahto elon kulkujen
eikä siinä paina
yks' pieni kärsimys
yks' itku ihmisen
ei ees vaiva
kuin vahinko tuhansien

sillä,
kuka näkee sen
suunnitelman suuruuden
hän jo kiittää voisi
mist' toiset parkuvat
tuskissansa huokaavat

sillä se hyvä
mi kuin tuhkasta tulena nousee
siin' kehitys juoksee

ja joskus
jälkeen vuosien
vuoskymmenten, tuhanten
voi nähdä vasta
kuin olikaan kaikki arvokasta.

Mikä on ihminen
että sinä häntä muistat
tieltänsä suistat kuin tulevain tähden
eikä hän sitä nää

… se on - elämää!

 

Kas,
ihminen pieni
yksinäinen
elää vain silmänsä mukaan
eikä kauemmas näe kuin kukaan.

Vaan, hän
ken omaa silmän näkevän
korvan kuulevan
hän ymmärtää

uskoo
luottaa tulevaan
- uskoo suureen unelmaan.

 

-Hmmm… nnniii….

Harri: Noh! … mitäs suuri taikuri miettii niin mietteissään.
koala: Nii… ett … mitesss-sittenn-ne … kaikki mun sanat?
Harri: Aai ne sun taikasanat vai … ne hookota pookotat ja kiiputa kaaputat ja sellaiset, niinkö.
koala: … nih!

Harri: (huokaus) … Jaa'a, hyvä kysymys.
koala: Nii-että … onks ne sit kaikki ollu tarpeen?
Harri: Miten niin?
koala: … Noku sä justi kirjotit, jotta … jos ne oliski ollu vaik' pahasta … tai jotai?

Harri: Niin no. Kun minä nyt katselen noita minun kaikkia punaisia vaatteita ja keltaisia kenkiä ja … mietin tätä isoa karvaista korvaa…
koala: … Nii, ja toi sun pieni nenäs!
Harri: Niin sekin vielä… niin, kyllä se vähän pistää miettimään että … olikos ne nyt kuitenkaan ihan tarpeelliset.

koala: …Niin. Sellaine mullekki tuli mielee kun-ny kuuntelin sua.
Harri: (huokaus) … Hmmm… niin.
koala: Mut! josmä … vaikka … taikosin ne kaikki veks. Iha tost noin vaan kerralla ja POKS!
Harri: EEEI ! ÄL-ä tee mitäään ! Mietitään ensin … vaikka yhdessä, jooko.
koala: Joo … mietitään yhdessä. … Mutta mä voisin kyllä ton korvan vaik…
Harri: EI! Et siihenkään kajoa nyt.

koala: … noo-ookei. Se taitaa sittenkin pitää tost korvast … vaik … onhan se aika erikoisen näköne … tollanen iso ja karvane ja...
Harri: Mitä sinä mutiset, en kuule?
koala: Eeen mitään … aattelin vaan, jotta pitäiskö laittaa toi tuuletin päälle … kun tulee niin kaunis päivä ja minä olen näin karvane ja...
Harri: Jaa juu, laita vaan.

  *

 

18.07.2011

Minä kirjoitan.
Sinä ehdotat tätä ja tuota.
Sinä et ymmärrä, minä itsekseni huokaan.
Ymmärränkö viel' itsekään.

  *

 

 

18.07.2011

Minä olen tehnyt niin kuin sinä käskit

Minä olen tehnyt niin kuin sinä käskit:       
Olen tutustunut vanhoihin suuriin puihin.

Ja olen oppinut huomaamaan: Kuin ois kaikki jo sanottu - ja viel' moneen kertaan vuos'tuhanten aikana. Ja omanakin aikana jo uudelleen ja uudelleen.

Vaan silti
minä pienenä puuna kasvan
- koivuna
ja työnnän uusia lehtiä maailmaan

ensin pienenä sykerönä
sitten avautuen suuremmiksi
samanlaisiksi kuin muissakin puissa
koivuissa
toisissa toisenlaiset lehdet ja neulaset
... minussa vain nämä.

-Mitä sinä mietit niitä,
jos ne vaikka samoilta näyttävät.

Katso tarkemmin... 
ei yhtäkään täysin samanlaista
ei yhtäkään puuta samoin kasvanutta
ei oksaa samoin yhden yhtäkään.

Ja jokainen lehti on erilainen
vaik' niitä ois tuhansin miljoonin.
Jokainen on omansa.

Samoin on sanojesi laita
ajatustesi.

Joku on ajatellut samaa
kirjoittanut muistiin samoja ajatuksia
vaan toisin sanoin kuitenkin
toisin sävyin
   piirtein
      reunoin rosoin.

Se on kasvua
elämä vaatii sen
kasvukseen.

Puusi vain työntää lehtiään näkyville
kerää valoa ja voimaa
ei itseään soimaa
- se kasvaa

kasvaa aikansa sitten lakastuvat
puu vaikenee
kuolee
kuihtuu pois.

Miten elämä toisenlaista ois.

Ja tulee uusi kevät
   uudet oksat
      uudet lehdet

ja tulee uudet puut
ja niille taas uudet lehdet
- samanlaiset - erilaiset.

Kuin iloiten tekevät sen
nauttivat valoista ja varjoista
vedestä ja kasvusta
elon kiertokulusta - kaikesta.

Tee sinäkin samoin, sinä pieni puu,
vaik' tiedätkin:
kaikki kerran unhoittuu.

  *

 

 

29.09.2011

Sanan voiman vaikeutta

Vaik' uskoa voisi ei
sanan voimaan vain sanalla
lisäisikö se sitä
jos lisätään sanoja.

Eikö ennemmin
sanojen runsas käyttö
voisi olla este
epäuskon merkki:
- en luota
vain yhteen sanaan muka voimalliseen
vastauksen antavaan.

Ja sanoihan joku joskus: -Valkeus.
Ja valkeus tuli
ja kaikki se
mikä siihen liittyi.

Ja toinen: -Parane, ja lähde.
Siin' yksi sana
oli voiman lähde.

Kuinka vaikea onkaan uskoa
yksinkertaisia voimallisia sanoja
vaikka, eihän kaikki
ole kaikille
ja tämäkin vain harvoille
voimassa kasvaneille.

Vaan, voima
min sana vapauttaa
ei ole sanojan
vaan lupaavan
jolla suuruus on hallussa
suunnitelma suuruuksineen
ja elon tuntemuksineen.

Ei kaikki ole kaikille
  ei parantuminenkaan
    ei vaivakaan
ja tahto tahtojan vie parempaan
siks' kasvu
koulu
on huomioitava aina
ja varjelus
hetkinä onnekkaina.

Mutta, sanoa sana
vaik' ei vastausta annakaan
sillä toista kanna
se antaa apuaan.

Jos toisin
kuin tahto ois toivojain
tulos aina
on parhain.

Siis, viisautta sanoissa
ja voiman teoissa
ja kuka sanoisi sen
ett' turhia lupailen

sillä, kukaan ei nähdä voi
sen voiman määrää
min sana sanottu käynnistää.

Ja tapoja vastata on monta
kaikessa suurta ihmettä;
  ihmiskäsi
    ihme
      luonnollinen kohde
muutoksen tahto ja toive

-suuruuden haave!

  *

-Mites sitte nää … mun?

Harri: Aai, hei koala! Mitkä sun?
koala: No nää mun sanat ... kaikki. Onks neki sit pahasta.
Harri: Jaa ne sun loruset.
koala: Loruset! Höh. Taikasanat! Non taikasanat!
Harri: Niin niin, just niitä tarkoitin: Ananasakaapa ja hookotapookota…
koala: Nii... ja heekutakeekuta keps - ja sellaset. Onks-neki sit huonoja.

Harri: (apua, mitä mä sille nyt sanoisin)  Totaaa… eei kaai ne huonoja, mutta…
koala: Ei mustakaa… ja onhan ne hyvi toiminu. Toi sun korvaski… ja nenäs…
Harri: Nii'i… ja se naapurin tukkajuttu.
koala: JOO! seki. Soliki aika hyvä… vai mitä. Ja noi kaikki sun punaset vaattees tuol nurkas.
Harri: Oli oli… tosi hyvä... kivoja kaikki (huokaus). Ne oli niin hyviä vaatteita.

koala: Hmmmm… mitähämm-mää sit taikosin… jos mä vaikka…
Harri: Oota oota vähä!... mun pitää käydä kaupassa.
koala: Mikä ihmeen kiire sille nyt sinne kauppaan. Eihän ne oo enää ees auki.
Harri: Siwa on! Mä tiedän. Siwa on.
koala: Höh… mitä meilt nys-si-puuttu.. keskellä yötä.

  *

 

 

07.10.2011

Parantavista sanoista ja käskyistä

Jos sana
on parantava
miks' sanoa sanalle käsky: -Parane!

Kas, jos ei tarkoitus ollutkaan
ett' vaiva poistetaan
menee usko sanan voimaan
ja sanojaan
joka käskyllä tahtoi omiaan.

Jos taas sanoja
on varma sanastaan
sana ei kaipaa vahvistustaan
jos uskomme
että sanassa on kaikki
mitä tarvitsemme.

Kuinka paljon
pieniä jumalia onkaan
jotka käskevin sanoin
vetävät sanojen voimaa lokaan.

Monta on mahtia maailman
monta on…
vaan, yksi on ylitse muiden
ylitse maallisten suiden.

Virkansa saanut on mahtava
paikkansa annettu hälle
- tehtävälle.

Vaan, yksi on ylitse muiden
puhuvien suiden ja tehtävien
- alku suunnitelmien suurien
takana näkymättömien muurien.

  *

 

 

21.10.2011     yöllä

Herkkä Taikuri

Runoilija
on myös herkkä Taikuri
hän salat paljastaa
kuvaa tulevaa
hän näkee näkymättömän taa
- salat aukeaa.

Ei Taikuri taio
hän tietää
kehossaan tuntee
ja kivutkin sietää.

Jos tietää hän
jonkun tulevan
tietää hän
myös päivän päättyvän.

Ja yhä syvemmäs
on silmänsä näkevä
yhä ylemmäs
on korvansa kuulo
- poistuu moni luulo.

Ja unohda hän ei
minkä elämä hältä vei.

  *

 

 

21.10.2011     yöllä

Tunne on herkkä

Tunne
on herkkä Taikurin
ja totuus
mi kätkeytyy sanoihin
ja niiden taa
sen intuitio paljastaa.

Unien maa
kuvaa salaisuuttaan
ja kuoleman merkit
on tuttuja.

Taikuri yötään valvoaa
ja kirjoittaa kuin juttuja
hän salaisia paljastaa:
piirtää kuviksi
purkaa sanoiksi
min näkymätön ilmi antaa
runoilija näkyville aarteita kantaa.

  *

 

 

21.10.2011

Yötä valvoin

Yötä valvoin
kirjoitin
kehossani tunsin
kärsin
vaik' en nähnyt
en tiennyt
en odottaa osannut
vaik' aavistellut jo kaukaa
tuleva
mua kohti laukkaa.

Ja aamulla sanoja kuuntelin
huokailin yöni unia
kuin kuvitelmia
vaik' en mitään nähnyt
en tiennyt
- minä tunsin vain
jotain syvällä sielussain.

  *

 

 

21.10.2011

Pöytäni uudeksi asettelin

Pöytäni aamulla uudeksi asettelin
sielussain mökkini myin
ja rakensin uutta
      tulevaisuutta.

Tunsin kylmää
keho väräjää
ja muistot kantaa ain' vuosien taa
elämä antaa - ja ottaa.

Turha on sanoilla kapinaa
sillä,
kun haavan lehti uudelleen havahtaa
katoaa kaikki vanha
ja uusi on sijaan tullut

… uusi
ja unelmainen maa
uusi eteeni aukeaa.

Kas, elämä…
      se kuitenkin rakastaa.

  *

 

 

21.10.2011

Sanoi Tietäjä kerran

Tietäjä sanoi kerran: Kirjoita kaikki - kaikki!

Ja minä kirjoitan
kun sisälläni liikahdan
se jokin minussa
näkymätön
se jokin - ymmärtämätön

min yhteys
on ylitse maan
mi tavoittaa syvyyden
ja taivaan.

Ja mikä liikahti matkalla sen
minä muistiin ain' kirjailen.

  *

 

 

21.10.2011

On pinta puhkaistava

On pinta puhkaistava
sanojen esille tulla
kuin kalvo,
mikä repeää kuin minulla
- ja paine hellittää.

Näin elin
myös kehossani sen
ja tunnen
kuin salaisuuden
miss' elää ihminen.

Miss' on sen keskus
josta kaikki kumpuaa
se ei ole aivo
se hoitaa motoriikkaa.

Vaan, keskus on keskus
- se on keskellä
ihmisen sisällä, jost' yhteys ulos
ain' aikojen, rajojen taa
siks' vatsa niin herkästi
vaistoaa
      hajoaa.
Sieltä paine laukeaa.

Ja siellä on kaikki
alku ja juuri
kuin salattu muuri
      on yllä sen
sitä sanoillani nyt tavoittelen.

Siel' on keskus
mi värähtää
sinne tulee voima
se sieltä häviää

- vaik' ei mitään näy
ihminen salaisella voimallaan käy.

  *

 

 

22.10.2011

Yksi tulee aina muistaa

Yksi tulee aina muistaa:
Tiedoissa ei ole aikaa.

Kas, kun aika on toinen
ja ajan kulku niin erilainen.
"Yksi päivä kuin tuhat vuotta
ja tuhat vuotta kuin yksi päivä", muistahan
mutta näemme tapahtuman
ja sen kuvan

ja ihminen
ei malta odottaa aikaa
hän niin pian jo tahtoo ja kaipaa.

Ei ymmärrä
että on aikoja ja aikoja
on hetkiä ja tapahtumia

ja aikoja
mi erottaa ajat toisistaan
ja aikoja
mi jakaa tapahtumia.

Oi, malttamaton! sinä ihminen
siks' parempi
kun tiedät vain suunnan sen.

Vaik', ei hyväksi sekään aina
kun ihminen
niin hätäinen
tahtoo jo toteuttaa näyn sen.

Ja mutkia matkaan siitä
kun ei kärsivällisyys riitä
odottaa aikaa elämän
asioiden luonnostaan järjestyvän.

Ja menee pian hältä mielen rauha
eikä osaa enää
elää hetkiä onnekkaita.

Siksi, voisi monesti olla parempi niin
ettei tietoa tulevista oisi lain
ne vain "talletettuna taivaisiin"

mutta, paikkansa silläkin
  tiedolla
    näkemisellä
ett' luvata toinen toiselle voi
millaiset kellot tulevissa soi.

Vaan, kun niin monta
on lahjan kantajaa
ja monta on avun anojaa

ja anova saa
auttava apuansa antaa
- vaan, miten autettu
saamansa avun kantaa…

Osaako hän käsitellä sen
  pitää hyvänä
    hallita
vai, onko piankin jo
saamansa tiedon vankina;
käy monenlaisia taisteluja
kun ei ymmärrä
ett' kaikella on aina aikansa
on paikkoja ja tapoja.

Tuo on vaikea
ihmisen oppia ja hallita
kun on sellainen… ikuinen uneksija.

  *

 

-Mäen kyllä ainaskaa ootam-mitää!

 

Harri: Aai, hei koala, mites sulla?
koala: Mä en ainaskaa oota!
Harri: Ai, odota mitä?
koala: No mitää! Kaikki heti vaa!
Harri: Joo, olen kyllä huomannut… olet vähän sellainen nopsatoiminen.

koala: Joo, heti pitää tapahtuu. Kato, kumä otan ton mun taikasauvvan ja vähä pyöritän niin…
Harri: Ai ton, ... vispilän.
koala: SON! mun … taikasauvva, ja sillä tapahtuu.
Harri: Joo'o, olen kyllä huomannut … ja tuntenut.

koala: Joo, ja niin sen pitää olla. Kuma sanon että VEKS! tai POKS! niin sillo-sen pitää olla siinä, tai sit veks.
Harri: Nii'i, sinä oletkin sellainen taikuri. Sellainen nopsataikuri oikein.
koala: Joo, mitäs-sä tänään tahtosit… mä voisin vähän … auttaa sua.

Harri: Noo, … ei nyt justiin… ja minulla on kohta jo kiire lähteä tonne…
koala: No, kumma… silläki on sitte aina kiire… ja sitku-mä haluaisin vähä jouduttaa sej-juttui, ni sillon sitte viel kovempi kiire. Hö. No, ku-se tulee takas, ni sit mä kyllä sitä vähä hjelpin… hmmm.. mitähä se tarttis tänää…

  *

 

 

23.10.2011

Kaunis ihminen

On ihminen kaunis
hän kurkottuu
suoristuu pitkäksi
                 - pienikin

ojentuu kohti toista
yhteen sulautuu
ja sulavasti liikkuu.

 

On ihminen kaunis
ja kaksin
kuin yhdeksi rakentuu

ja leijuu
kuin perhonen
               - kevyesti
liitää kuin haukka
               - urheasti.

Eikä mikään häntä voita.

Oi, kuinka kaunis
on ihminen
jonkin viel' kauniimman
kuvajainen

jonka kosketuksen
hän tanssin liidossa saa

aika ja paikka katoaa.

-

Ja jo runoilija huokaa taas:
-Kuinka sanoilla…
oi, kuinka sanoilla
voisi niin tanssia
ja liitää mielen tantereilla

koskettaa syvyyttä
puhkaista jonkun
jonkin…
jost' kyynel silmän kostuttaisi
ihmistä niin koskettaisi
kuin tanssin liitävä riemu.

-Hoi! koala. Nyt minä tiedän, mitä minä tarvitsen.


koala: Aha! Nnoh! Kerro kerro… tääll-on sauvva lämpimänä.
Harri: No, luehan nämä, mitä juuri kirjoitin… ja tuo viimeisin… on se mun pyyntöni.

koala: Ootas… hmmm… ihminen on kaunis (oho, son kyllä mahdoton) … leijuu ku perhonen (oho! aika paljo seki)… aika ja paikka katoo (hmmm… mitähän se tolla)… runoilija huokaa (aha! no nyt se kait selvii) … sanoilla tanssii… liitää… koskettaa… puhkasta (oho! mitähän se taas meinais puhkoo).. kyynel silmän kastelis… ja liitävä pie… eiku riemu. Hmmm…

Harri: Noh, mitäs tuumit. Onnistuisko toi?
koala: Njjooo… eiköhän se. Pitää vaan kekata ne oikeet sanat… ne sun... voimasanat.
Harri: No, keksitkö sinä ne?
Koala: … … ootas-ny… okeei, joo… hoituu!

Harri: Apua! Mitähän tästä taas tuleekaan… ja olikohan se sittenkään ihan viisasta pyytää siltä tämmöstä.
koala: Ai-nii-ett… kumpaa sä sit halusitkaa? Tota ekan liitoo ja jotai kosketust… vai tota sun huokaustas… noit sanoi taas.

Harri: Noh… vaikka vähän molempia…mutta aivan erityisesti tuota runoilijan huokausta… kun tuo maha ei vielä oikein kestä noita liitoja.
koala: Noo… okeei! Tulee!  - ootsä valmis?
Harri: Joo… olen…kai.. apua!

koala: Nonni! sit mennää… taakuta tookuta tanssin hurmaa harrille TOKS!   ja sanojen tanssii ja … mitäs se nyt olikaa… ai-nii… sielun syvii kosketuksii… siikuta saakuta siksin saksin SONKS!

Harri: - - -

 

 

- … … noh? kuis kävi?

Harri: ? ? … … apua!

  *

 

Harri: Apua, koala, mitä sä teit?
- ... no, tota ... mä vaa ett...

Harri: Katso nyt tätä!
 

24.10.2011

Heijastus vain

Minä elän sanojen maassa
ja minä kuuntelen
kirjoitan
elämäni tarinan

- ja olen vapaa!

Ja kun ajattelen
mitä minä kirjoitan
ja kuka on hän
jonka tunnen sanojen maassa elävän
- se olen minä
vai olenko minä hän
jonka heijastus vain
on tää kuva näkyvän.

Sillä hän ken on vapaa
on vapauden vanki
elää vapauden maassa:
-Oi, sanoja… sanoja hanki!

Ja kuinka ne minulle
tänne varjojen
mielikuvien
ja heijastumien maahan
ett' ymmärtää voisi hän
salaisuutta elämän.

   *

-Joo...

Harri: No... mitä "joo"?
koala: ... nii-ett ... hiano ... tai siis ... mäen... ymmärtäny siit...
mitää.
Harri: Nii'i, eiks ollutkin aika hieno. Tuon sitten kai se sun taikas sai aikaan.

koala: Ai... saivai?
Harri: No niin kai, heti seuraavana aamuna tuon kirjoitin. Mitäs tuumit siitä "taikuri".
koala: ... emmä tarkottanu...
pahalla.

Harri: Höpsis, koala! Minusta toi oli hienoa. Eikö sinusta.
koala: Jaa juu... ooli se... oli se...
kai.
Harri: Juu, ja se jatkuu vielä, kuunteles...

koala: ...joo... apua!

 

Ja siin' kuin huomaamatta
pääsi ilmoille ajatus
ett' kirjoitus on
mit' itse itselleni kuiskin

ja tuo ihana kuiskiva osa minua
kulkee maissa
miss' ei ole kipuja
vain kauneutta
ja elämän syvintä tarkoitusta
ja unohdusta
tään varjojen maan
joka meitä salaisesti kasvattaa.

Oi, tätä elämän unelmaa!

 

Harri: Noh!  mitäs sanot, koala... mun pikku "taikuri"?

 -Joo, son varmaan ihan hienoo... mut... ettei se taikasauvva sit kuiteski ollu jotenki väärinpäin mun kädes ja sitku-mä...

Harri: Miten niin "väärin päin". Se on tosi hyvä taikasauva toi sun visp... tai siis, toi sun taikasauva. Ihan oikein se oli. 
koala: Olivai?
Harri: No oli!  sinä olet kyllä tosi taikuri.
koala: Oonvai?

Harri: Ja katsos vielä, minkä kuvan minä mieleeni sain siinä samalla. Se on tämä!

koala: ... Ai mikä... siis.. mikä tämä?
Harri: Niin, tämä on se minun sisäinen runoilija, joka tässä kirjoittaa. Ymmärrätkös sinä.
koala: Jaa... joo... juu... E!

Harri: Miten niin, ET!  Lues nyt vielä uudestaan noi äskeiset, mitkä minä aamulla kirjoitin...
koala: Juu.. okei... mä en kyl enää ikinä taijjo sille mitää... vaik-se kui pyytäs. Moon iha pihalla.

Harri: Mitä sanoit, koala. en kuullut. 
koala: Niin ajattelin vain että ... voitais käydä välillä vähän pihalla että saatas happee... ja voitais tuulettaa... tää kauhee runoilijan "tuoksu" täältä tuvasta siin samalla.

Harri: Heei, sehän onkin hyvä idea. Vedäs rotsi niskaan niin lähdetäänkin saman tien.
koala: Nim-mikä?
Harri: Ai niin joo... ethän sinä mitään... tartte. Niin! ja sitten kun tullaan takas, saat kuulla vielä yhden jutun. Senkin minä kirjoitin siinä samassa hötäkässä. Se onkin hyvä juttu.
koala: Aha... joo kiva. Maltan tuskin oottaa.

  *

 

 

Harri: Nonni, nyt on sitten taas niin raikas olo ett-tä!
koala: Joo... niin-o.
Harri: Ainii, minähän lupasin sinulle vielä sen yhden tarinan, oletkos valmis.
koala: E ... tai siis juu, niinhän sinä ... uhkasit. Noh! annas kuuluu.
Harri: Noni, nyt tarkkana.

 

24.10.2011

Kadotettu unelma

Täss' kysymys suuri
nous' eteen nuoren taikurin
                             - kuin muuri.

Miten käy ihmisen
jos ohittaa hän piirroksen
sen elonsa kuvauksen
sen kuin kohtalon
jonka mukaan piti kaiken kulkea.

Onko hän kuin julkea, jos poikkeaa pois
voisiko elämän niin elää
jos kohtalo
pois laskuista ois?

-Kysymys on suuri, oi nuori taikuri.
Ensin on uskottava:
  onko kohtalo
    ja onko hän vapaa
      ja jos on kohtalo
onko hän silti kohtalossaan vapaa.

Kysymys on suuri
ja kuten jo huokaisit:
edessä salaisuuden muuri.

Mutta, jos kuvaan sinulle näin:
Ett' elämä
vois' kulkea oikein päin.
Ettei ihminen ois vanki
vaik' ei olekaan hän vapaa
hän tullessaan
oudon elämän tapaa

kuka missäkin kolkassa maailman
elää hän oudon unelman.
Ja jos se on se: -Tämä elämäsi valitse.

Ja jos sitten
tulee eteen paikkoja
   tapahtumia
      elämän sotkuja
         sattumia
ett' kuva piirretty ois mahdoton elää
ett' elon sattuman kellot
toisaalle helää

ja hän herää kuin unestaan
poikkeaa pois tottumuksestaan
tai jokin vain hänet vie
- on edessä outo
uusi tie

jolle ei ole karttaa
  ei kuvausta
    ei tavoitteen lunastusta
      ei tahtoa
        päämäärää
se kuin ois otettu pois.
Onko elämän kauneus silloin pois?

Ja kuka sanoo
ett' elämä ois ollut kaunis
miltä poikkesi pois
jos sillä vaik' suurikin
varustus varattuna ollut ois.

Jos se on nyt pois
onko elämä… silloin myös pois?

 

Seuraa nyt kulkua kuljettajan
sillä muurin läpi ei nää
vain kuin tuoksua
mi hetkessä häviää.

Ei elämä
ole niin pieni
ettei se eroa niele.

Jos on valinta poiketa pois
jos on sattumus
vaik' toisin olla vois.
Olet tieltäsi pois.

Ja jos et pääse takas
olet silti elämälle rakas.

Toteutat toisen kohtalon
kas, sekin mahdollista on
kuin valita siirto
hypätä pois
voisiko elämä… olla, ett' kauniimpi ois.

Elämän kauneus
on toteutunut unelma
vaan, mikä on unelma
- se on elämän kuvaus!

Eikä kukaan sinua rankaise
jos poikkeat tieltäsi pois
elo toisenlainen ollut ois.

Vaan, jos toisin…
kulkee joku kohta toisin
eihän koko elämä katoa
muuttaa vain muotoa

- ellei se sitten
jotenkin… kerralla katkea
kuin sattuman kuolema.
Vaan, voihan sekin
olla unelma.

Ja tästä jo avautuu
kuin ihana aihe
vaiko vaikea - kadotettu unelma!

joss' vastusti kohtaloa
vaik' rakkauden tähden.
Tekivät päätöksen
koko taivaan nähden…

Ja kellot soi!
Joku sanoi, huokaisi: Voi!
Ja toisaalla riemulaulut niin kirkkaina soi!

  *


Harri: Nnoh, koala... mun "pikku taikuri". Mitäs tuumit?
koala: ? ? ... ... totaa ...

  *

 

 

Kuin jatkoksi yllä olevalle "Kadotettu unelma"

 

27.10.2011

Kohtalon kulku

Tuo kohtalon kulku
ja olla vapaa
siihen kuin törmää nyt tavan takaa.
Ja vaikea asia se onkin.

Joku sanoo, ett' tuo on mun kohtaloni
ja siihen sitten kuin vangiksi jää
oman mielensä sitomana.

Joku kohtalosta vähät välittää
-Antaa vain palaa!
ja elämän meno on kovaa.

Vaan, kohtalo
ei ole yksi viiva vain
ei yksinkertainen kulku ihmisen
ei arvattava ennenaikainen

sillä se voi rakentua
monien teitten ja mutkien kautta
ja voihan viel' olla
että se varsinainen kohtalon kuva ja piirros
vast' myöhemmin esille tulee
   jos valmis olet
      kun valmis olet
siihen tarttumaan
ja siihen ryhtymään.

Ja näin
jos elo heitellyt milloin ees
milloin taa
kohtalon suunnitelma
sinut joskus tavoittaa.

Vaan, jo mutkat toisaalle vei
sinut toisaalle kuljetti
uusiin johdatti

niin, ehkä toisen on tehtävä se työ
nähtävä se vaiva
mikä sinulle piirretty oli:
-Tämä elossasi esiin kaiva!

tai, jos jää se tekemättä
kuin elon kulku elämättä
vaikka yllättävän kuoleman kautta.

Ja tulee joskus myöhemmin joku
joka toteuttaa sen
"unelman kadotetun".

Ei elämä pieni
ei kohtalo ole ymmärrys ihmisen
mut' suunnitelma
           se on suuruuden.

  *

 

 

27.10.2011

Huokaus

Oi, miten niin kauniita sanoja voisin
kuin mit' mestari lähteissä kylvi!

-Eteenpäin on elämän mieli
uusia sanoja puhuva kieli.

Ei jatkaa voi siitä
mihin toinen jo ehti
hän osansa täytti
      - se on tehty.

Vaan, hengessä jatkaa
kukkia uutta
sillä onhan uusi sanojen kevät
      - ja tulee kesä!

Kukkii niin kauniisti uudet kukat
kukkii ja tuoksuu
ja mielet ne huumaa...

... ja ma toivon
ett' saan elää sen kesänkin
mi mieheltä näkemättä jäi
jok' eli vain syksystä jouluun.

  *

 

 

04.11.2011

Sanojen lentoa

"Oi, varjele Herra mun järkeni valo!"
huokaili kerran rakas ystäväin. (Eino Leino)

Ja samoin myös minä nyt
kun huokailen omia outoja sanojain.

Vaan, hei! oisitko sinäkin täällä?
...rajamaan päällä
vai, paikanko viel' kauniimman
sanoillasi valloitit kerran
sinä sanojen taitaja Herran.

Oi, tätä sanojen lentoa, ystäväin
yöt, päivät, pian sekoavat mulla
yöt, päivät…
      - Oi, anna sanojen virrata mulla.

  *

 

 

09.11.2011
(puuroa keittäessä)

Oi, kunpa pysyvää ois!

Sanalla koskettaa
hipaista kuin juurta
ihmisen sisäistä salaisuutta
on lahja
sillä ihmistä auta ja palvele
uutta voimaa
ja viisautta
päivittäin anele ja kiitä
sillä uudelle päivälle
ei eilisen voima enää riitä.

Se pitää nöyränä
kun ymmärtää
ei ole elossa mitään pysyvää
mi annettu kerran
voi huomenna jo olla pois

-Oi, kunpa täss' maailmassa
jotain pysyvää ois!

Vaan ainoa, mi pysyy
on voima salainen
sen hetkin tuntea
voi pieni ihminen.

Vaan, varjele Herra mun henkeni valo!

Etten kuvittele
ett' ois tää kestävä talo
min hetkeksi itselleni asuttavaksi sain
vaik' elämältä
ihan muuta mä hain.

  *

 

 

10.11.2011    05.30

Taikurin taival ja sanojen vaiva

Taikurin taival
ja sanojen vaiva
siunaus
vaiko kirous
olla sanoin läsnä
hetkessä, miss' kulkee elämä.

Yhtäkkiä vain
koskettaa kaiken keskeen

syventää ajatusta
mist' kulkevi puheet

olla kuin julkea
puhkaista kupla

koskettaa sisintä
olla ihana
yllättävä rinnalla kulkija

tai suiden sulkija
ja lentää pihalle
altistua muiden vihalle.

Vaan, ei kysy paikkaa sattuvat sanat
  koskettavat
    auttavat
kantavat hetken taakkansa alla kulkevaa
antaa kuin rakkaalle suudelmaa.

Ja kun sana sattuva
arvoitus aina
miten sen kuulee toinen
miten tajuaa
mitä sisältä syvältä esiin kaivaa

- kuin alastomaksi toisten eteen
kostuu poski kyynelveteen.

-Ole urhea!  minä kuulen vain
jaa rohkeasti sanojain
sillä sanomaton sana
ei ketään auta

- kuin tuuli
ois vienyt sen pois.

Ja jos sanan virta
ei virrata saa
ne jonnekin kuin patoaa
ja alkavat viel' haista…

Oi, elon tuoreutta sanoistani maista!
 
 

Ja paistaa
kuu kumottava taivahalla
öinen kulkija yksinäinen
allaan pikkiriikkinen seuralainen

    

ja valvova runoilija, joka huokailee
molemmat
elämää palvelee.

  *

 

 

26.09.2011

Sanat puhuvat!

Minä kuulen sanat: -Sanat puhuvat!

En ole ennen ajatellut niin
nyt ymmärrän sen kuin kajon;
sanat puhuvat.

-Se on eri
kuin puhua sanoilla asioita
osoittaa
  näyttää
    todistaa
- se on eri.

-Kun sanat puhuvat
sinä vain annat sanan
joka alkaa puhua.

Ymmärrätkö eron?

Siksi on tärkeätä
olla sanan kantaja
sanojen antaja
ei selityksien
sillä ei voi selittää
mitä "sana puhuu" tarkoittaa.

Sillä sana
on itsessään voima
ja yksi sana
voi olla kuin maailma
tai ikkuna
mistä katsella.

Eikä kukaan tiedä
mitä sana toiselle tarkoittaa
mitä puhuu
mitä ilmoittaa
mitä tahtoo toteuttaa
mitä parantaa
jos sen tarvetta on.

 

Sanan kantaja
- sanojen antaja
ain' on sun osasi.

Ole vain Taikuri
mutta siinä on sinun tehtäväsi.

Ja sinä olet jo kantanut
sanoja antanut
virrannut

mutta on viel' suurempia sanoja
ja sanojen viel' suurempia voimia
  tahtoja
    totuuksia
joita voi vain sanoilla ratkoa.

Sano vain sana
ja se toteutuu
lähtee liikkeelle
ja palautuu työnsä tehneenä
todisteena: siinä on voima.

Eikä tarvitse sinun käskeä
selittää...
vain sanoa
julki tuoda se voima
  jota ei näe
    jota ei kuule
      jota ei ymmärrä

se vain on se voima
  tahto
    tarkoitus
      kuin toivomus
- ja se on siinä… se toteutus.

Sanassa
yhdessä sanassa
  kantavassa
    auttavassa
      palvelevassa.

Jos vaik' jalat ovat kipeät
sanot vain: Jalat
ja ne sanalla pannat.

Ei edes tarvitse sanoa: Terveet jalat.
Ei edes käskyä: Parane, tai paranna.

Vain: Jalat.
Sillä sana tietää mitä tahtoo
ja sana sisällään tahtoo
  auttaa
    parantaa
      tai helpottaa.

Kaikki turhat sanat pois.
  Itsen korostukset
    voiman osoitukset

ne vähentävät vain
syövät voiman sanasta
epäuskovat sanan voimaan.

Sillä sana
on aina voima
ja siinä on hyvä tahto
- ja sanojan luottamus on suuri.

Sillä, jos sanojan pitää kuvata
käskeä
se on sanan epäuskoa
ja sana ei silloin toimi
tai toimii vajavaisesti.

Siis, jos sanot sanan: Jalka, tai jalat
sana tietää itse
mitä tulee tehdä
ja mikä on valta
suuremman tahto
  totuus
    ja oikeus.

Ja hokea
toistaa
on epäuskoa.

Sillä sanottu
  on liikkeelle laskettu
    annettu lupa
      osoitettu tahto
        luotettu
          uskottu.

Eleettömyydessä
on se voima.

Sana on yksi
ja ihminen pois
ettei kunnia
ihmisen ois.

  *
 

 

 

22.11.2011     05.20-

Taikuri kiittää

Leijua maassa ja tanssia
… tanssia
ihanaa valssia ja koskettavaa rumbaa
      - ja nauttia

koskettaa korkeutta
hipaista syvintä sisältä

tuntea miltä tuntuu liitää
kuin linnun kepeän lailla
huolia vailla.

Taikuri kiittää taas
jotakin suurta
elon kaukaista juurta
kun salli
askelten taas kepeään nousta
mielen kuin suosta irrota
vapautua maan kahleista

ja olla koko olemuksella
kuin elon perhonen kepeä
… niin kepeä.

Minä vapauduin
elämään taas jotain ihmettä
parantumista
vahvistusta tulevia hetkiä, päiviä varten
nousta kuin vuorelle kera onnetarten.

 

Niin,
ja sitä minä tässä aamutuimasessa…
että, milloinkas taas matkaa jatketaan
syvemmälle
… syvemmälle
sisälle maan uuden ihmeisiin
sukeltaa sen salaisiin
koskettaa unelmiin.

-Kirjat ensin
on niiden aika, mä kuulen vain
ne matkaan laita
ett' monet vois' sanasi löytää
elää hetkiä rinnallas' onnekkaita.

  *

 

 

23.11.2011

Taikurin anomus

Oi, anna mun sanojeni laulaa
anna nousta korkealle
ain' taivaita tavoittaa
anna painua maahan
menneitä kohtaamaan.

Anna sanojeni kulkea
kauas aikain menneitten taa
anna rohkeutta
kohdata tulevaa.

Oi, anna sanojen lauluina virrata
maasta irrota
ja palata
ihmistä rinnalla kulkevaa halata.

  *

 

 

29.11.2011

Sanat maailmalle

Ja Taikuri huokaa
missä kulkee hän, ken ymmärtää…

Löytää hänet
ken ymmärtää
arvostaa
ja haluaa jakaa
ei ole vain näkyväinen asia
se tulee näkyväisen takaa

joss' nähty
ja kuultu
on sanojen voima
mist' annettu tieto
taito
ja tahto, toteuttaa unelma
jossa piirretty esiintulon kudelma.

Ei tätä silmän mukaan
  ei pienen ihmis-ajatuksen
    ei halun
      toivomuksen
vaan, tarkoituksen
  kell' syvempi ymmärrys
    näky
      hyvän jakamisen tunto
kuin vastuun kanto
voimia antaa elon kulkijalle
ja sisäiselle unelmalle.

Kellä tällainen osa maailman
kelle annettu kuin vastuu tulevan
kellä vastuu
enemmän kuin näkyväisen maailman
usko tulevan
- ja oikeanlainen.

Löytää se yks' ihminen
jolla sydän sisäinen
joka kuulee sanan huokauksen
tahdon
ja toivomuksen: - Minut jaa!
se maailmaa
tavallaan kantaa.

Jolla sydän värähtää
sisäinen herkkyys herää
heläjää
sanojen alla kuin toivomus:
- Oi, oispa tietoa maailmalla!

Ja jolla viel' usko
ja luottamus tulevaan
kasvuun
ja ihmisunelmaan

ja joka, hänkin
sanoista voimaansa saa
joka totuutta rakastaa.

Siin' on sulle painaja
siin' on sulle kantaja
avun antaja
ett' osasi sinun
ois vain kirjoittaa ja kuunnella
kaukaisuuksiin huudella
- ja olla hiljaa
leikata kuin kypsää viljaa
ja odottaa uutta satoa

olla se maa
johon kyntää
istuttaa
josta kerran voi
nousta se upea sato
ja uus' aamun koi.

Täss' on sulle kysymykseen vastaus
kenellä ois tehtävänä kustannus

ei vain rahan tähden
vaik' rahaakin on
ei vain tunnettuisuuden tähden
vaik' tunnettuisuus on!

ei vain vaivan tähden
vaik' vaivakin on
ja se vaiva on
      - tuntematon.

Ja löytää itse tämä!
silmän mukaan… ei onnistu
vaan, suuremman voiman käsi
joka kaiken jo edeltä kaukaa näki
ja sääti
lähettää sinulle sen
mitä sanojen kulkuun tarvitsen.

Ja sinä!
levossa ole sinä vain
sen avun sinulle jo hain.

 

Ja se on lähellä, mä tunnen sen...

  *