Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Vastakohtien maailma
Kirjoitukset ovat syntyneet vuosina 2011
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuodelta 2011, jolloin kirjoitin tuntemattomien tiloista ja maailmoista.
 

 

 Tervetuloa mukaan.

   




                 

           Vastakohtien maailma


Vastakohtien maailma
antaa elolle tunnetta
   kauneutta
      - tarkoitusta.

 

31.01.2011

Vastakohtien elämää

On mentävä kauas
että voi nähdä lähelle

ja on katsottava lähelle
jotta voi nähdä kauas.

On mentävä hiljaisuuteen
jotta voi kuulla
mitä hiljaisuus puhuu

melulla, äänillä,
kovalla menolla
voi vaientaa sisäisen
salaisen kaipauksen.

Vastakohtien elämää!

On oltava pieni
jotta voi tulla suureksi
ja ylhäinen
jotta voi alentua.

On oltava paikallaan
jotta voi mennä kauas
ja jo takaisin alkuun
- mentävä kauas
jotta voi nähdä lähelle.

Tullaanko tästä taas
jonkin kuin mystisen äärelle?

On vaivuttava uneen
jotta voi liikkua

on kuoltava
jotta voi taas elää

on sokeuduttava
jotta voi nähdä

on sairastettava
jotta voi parantua

on sammutettava valo
jotta voi nähdä pimeydessä

on tultava köyhäksi
jotta voi tulla rikkaaksi

on tultava vanhaksi
jotta voi tulla uudeksi.

On menetettävä
kuin elämän tarkoitus
jotta voi löytää sen.

On menetettävä ihminen
jotta voi löytää itsensä.

Menetettävä uskonsa
jotta voi löytää sen.

Uusi löydettävä
on piilotettuna ain' vanhan taa
ja vasta menetyksen jälkeen
uusi porttinsa avaa.

-Apua! jo huokaa
   mun kehoni vähenevä
-Anna minun jotenkin
täss' hullutuksessa säilyä!

  *

 

 

02.02.2011    04.00-

Vastakohtien maailma

Vastakohtien maailmassa
kaikella ain' parinsa
hyvällä ja pahalla
uudella ja vanhalla

ja vastakohtien takana
on jotain rajatonta.

Mutta sen
min käsittää ihminen
- hyvän ja pahan -
on elämänsä aina
siinä välissä
   ja ilman toista
      ei ole toista.

Sillä, ei voi tuntea sitä
ellei ole
mikä vahvistaisi sen
minkä havaitsen

silloin se olisi
vain jokin olevainen
jota ei voi tuntea
   ei todeta
      ei nähdä

vaik', sellaisiakin on
vaan ei elinpiirissä.

Vastakohtien maailma
antaa elolle tunnetta
   kauneutta
      - tarkoitusta

ja suuntaa jotain kohti
jossain ain' elon tarkoitus hohti
ja ihminen pyrkii
aina toista kohti.

Ja jos ihminen saavuttaa
sen toisen pään
hän pyrkii viel' enempään
katsomaan, josko
jotain viel' takana sen:
   -Miten sinne näen?

Kaiken takana on elämää
se vain ei ole näkyvää
ihmisen aistit häviää.

Vaan, aisteilla toisilla
syvemmillä
korkeammin väräjävillä
voi nähdä vastakohtien taa.

Mikä meitä sinne vetää
ain' kauemmas ja kauemmas
näkyväisen taa?

Jokin sisällämme
sitä kaikkea halajaa.

  

Ja jos emme sinne nää
mielikuvitus
   kuvat
      tunteet
näpertää.

Etsitään pahuuden takaa
   viel' suurempaa pahuutta

kauneuden takaa
   viel' suurempaa kauneutta

oikeudenmukaisuuden takaa
   viel' suurempaa oikeudenmukaisuutta

vääryyden takaa
   - elämän tarkoitusta.

Jos tähän
tään uuden kuun...
jos näistä rakennan
taas uuden puun
tai tiedon puun oksan vain…

tämän alun
mökin hiljaisuutta kuunnellen 
   sain.

  *

 

 

05.02.2011

Hiljaisuutta kuuntelen

Hiljaisuutta kuuntelen
   hiljaisuuden ääntä
      - äänettömyyttä.

Sanat
   sanattomuudet
vain hiljaisuus kantaa
sisäisten korvien
   kuulla antaa.

Ja matka jatkuu
   nyt hiljaisuuden taa
sen salaisuuksia tavoittaa.

Sillä hiljaisuus
   ei vielä ole sanoja
      sanattomia
ei salaisuuksia

mutta hiljaisuuden takana
   on sanojen maa
se menneitä
tulevia tavoittaa.

Siel' asiat
  kuvat
     tapahtumat
ovat ajattomat
nähtävänä nyt ja tässä
ihmeellisessä tilassa
   näkymättömässä.

Oi, päästä kurkistamaan!
tuonne hiljaisuuden taa
se maailman
   kerralla avartaa.

eikä mikään enää
   kuin ennen, nyt
tietoisuus
   jo tiedosta hämmentynyt

kun syy ja seuraus
   ovat yhtä aikaa läsnä
kun mennyt ja tuleva
   ovat nyt ja tässä.

Miten kaikki on mahdollista
   nähdä ja
      ymmärtää ajaton

-sinulla viel' suuremmat aivot on

jonka kuvat
   ja opit
eivät ole tästä maailmasta
   vaan menneestä ja tulevasta.

  *

 

 

06.02.2011

Kauniita lauluja

Miks' laulaa
   en saisi
      lauluja maan
miks' laulaa
   en saisi
      kauneuttaan

en kertoilla voisi
elosta
   mi onnen toisi
ja ilon
   ystävän rakkaan…

…hetken kestävän
sitten mä pakkaan.

 

     koala: Kyynikko kyynikko!

Harri: Aai, huomenta koala. Mitäs sinä nyt:
kolaa: On olemassa kaunistaki!
Harri: Oon on… totta kai on.

vaan, lauluilla ain aikansa
   tunteilla
      hetkillä, tapahtumilla
sitten taas arki palaa
   mieli arkeaan mataa.

koala: On… elämä… kauniski - ja kiva!

 

Harri: Mutta koala, … sinähän olet rakastunut.
koala: Enn-o.
Harri: Olethan. Sinä tykkäät tosta… mikäs sen nimi nyt onkaan.
koala: eee… nojoo… vähäse.
Harri: Noni… sellaista se elämä on… "kivaa" sillon kun on rakastunut.
koala: …nih…

Harri: Voi noita pieniä ja onnellisia
koala: Rakastu säki… sit sä voisit kirjottaa niit sun rakkauslaulujas.
Harri: Aijaa… tuohon sun kaveriis, vai… onhan se kyllä nätti…
koala: Ääh… hae ittelles oma!

Harri: Ai joku koala vai… pitäisköhän taas käydä kirpp…
koala: Hää… hölmö!  Ihmine!  Eksä oo ihminen… hä!
Harri: Juu juu… juu juu… onpas se nyt äksy.
koala: Mitä sä sanoit, mäen kuullu?
Harri: Nii-että… ihan kuin ois vähän yskä mulla.

 
Mutta, laulaa laulu kauneimmasta
   - tulevasta
      unelmasta
se suurempi on
   kuin kuvaus ajallisesta
      katoavasta

vaik' paikkansa sillä
ja aikansa
toteuttaa tekoa
tarkoitusta
- rakkauden hulluutta
suvun jatkamista

sitten palata taas kuin tielle
sisäisille unelmille.

 

koala: Höh! taas se alko ton. Mikä sitä oikein vaivaa?

Harri: Oho! ...taas loppu vihko.
koala: Hyvä kun loppu. Jos vaik uuteen vihkoon jo vihdon jotain uutta.

Harri: Mitä sanoit, koala… en kuullut.
koala: Nii-että… näitkös yöllä kuuta?
Harri: Jaa… rakastunut se onihan koalan oikeesti näköjään.

Harri: Ai, ja katos… sinullahan onkin jo joulu loppunut.
koala: Miten-ni?
Harri: No ku... lakki on veks.
koala: …toi käski.
Harri: Njaaa… sellaista se… elämä on.

        (kolmen tunnin kuluttua)

Harri: Heips koala. Katos mitä mä löysin kirp…
koala: (silmät pyöreinä ihmettelyä)huokaus … Hölmö!  Sähä oot…
                                               
IHMINE! …tosin kyllä ihan pöhkö sellane.

         
Harri: No kato nyt… ku se on nätti.
 
koala: (huokailee) …joo joo… on se… nätti on… tosi nätti. Pöhkö!

  *

 

 

06.02.2011

Hyvä ja paha

Vastakohtina hyvä ja paha
   - ja raha
kuin molempia
hyvä - jos on
paha - jos ei ole.

Vaan itsessään hyvä ja paha
   - kummallinen asia -
kun molemmissa aina
   ihminen paikalla.

Jos jossain on hyvää
   sen ihminen aikaan sai
jos jossain pahaa
   siitä ihmisen
      ain' jotenkin tavoittaa.

Ja siinä kuin kaiken alkujuuri
   - ihminen suuri.

Ja jos ihminen
   ei ole paikalla
kuka voisi hyvän ja pahan
   arvostella.

Ja jos onkin hän siinä läsnä
toisen paha
   onkin jo toisen hyvä.

Siin' elää ihminen
hyvän ja pahan välissä
ja vaikutuksia tekonsa
ei voi loppuun asti nähdä.

Ja vielä…
kuin niin monesti ennenkin
hyvä pahaa palvelee
ja paha palvelee hyvää
kuka arvioisi sen
jos katsoo vain näkyvää.

Ja jos palveli pahaa hyvä
oliko se hyvä sittenkään

ja jos palveli hyvää paha
oliko se paha kuitenkaan.

   *

 

 

07.02.2011     00.30-
(Joe Black -elokuvan innoittamana)

Kuoleman kasvot

Jos kävisin keskusteluun
kuoleman kanssa
kulkeehan hän kuitenkin
kuin ylen aikaa matkassa.

Jos kasvonsa
saisi hän näkyväksi
muotonsa tunnetuksi
mitä sanoisin minä hänelle
ja uskaltaisinko ees katsoa
olisiko silmissään lie raivoa
vaiko hyväntahtoisuutta
…silkkaa rakkautta.

Tunnistaisinko lainkaan jos näkisin
- viekö hän minut täältä väkisin
sitä ehkä ensitöikseni kysyisin
- ja koska
onko minulla vielä aikaa
haavetta toteuttaa
kirjoittaa jotakin suurta ja tulevaa
tai kaunista olevaa.

Olisiko hän ymmärtäväinen
minua kohtaan
sanoisiko lempeällä äänellään:
-Ei vielä aikaan
vielä on paljon matkaa.

Vaiko vain julmasti:
-Älä turhia kysele!

Pelkäisinkö
jos seisoisi tuossa - edessäni -
maailman suuri valtias ja voima
   - onko hänellä rakkautta

ja onko kuolema ihmisen
aina tekonsa hänen
vai, voiko syy olla jonkun muun
tukkisiko minulta pian suun
kun kaikkea kyselen
elon suurta arvoitusta ihmettelen.

Ja hän jo vastaa
kuin salaperäisesti:
-Kuka antoi elämän
   kuka otti sen
      kuka määritteli elon merkityksen.

-Lahja on tulo
ja lahja on lähtö
ja kuka antoi lahjan tänne tulla
kuka lahjan päästä pois
vaik' monesti
kuin kesken kaikki vielä ois.

Jos nyt silmäni suljen
ja kuvittelen
eteeni kasvot kuoleman
näkisinkö silmät säihkyvät
suun hymyävän
- vaiko vain hahmon
         tummanpuhuvan…

 

-Ei kasvoja kuolemalla
ei muotoa tummanpuhuvaa
kaikki vain ihmisen mielikuvaa

hän vain on
kuin aika joka raksuttaa
ei aikaa näe ihminen
ei ilmaa edessään tunne
ja jonnekin tulevaan
on merkitty portti sinulle.

  *

 

koala: Totaa… miks-sä laitoit tohon ton mun kuvan… tohon sun kuolemasrunoon?

    
Harri: Jaa… juu… minä aattelin että kun ihmiset kuitenkin muodostaa
                                                                   asioista jonkin kuvan…
koala: Niin…
Harri: …niin minä aattelin että… jos se ois vaikka sinun kuvasi näköinen,
                                                                         …ei ois niin pelottava.
koala: Jaa… niinn-no… miksei… vaik emmä ny oikein tiiä.
Harri: No, mikä sitten ois parempi kuva - sanohan, sinä ain viisas ystäväin.

koala: Nooo… niin… tota… hmmmm … Heei! KELLO! se se vois olla... toi sun kellos...

 

Harri: Njaaa… ei hassumpi… hyvä koala. Jospa minä vaihdankin sen 
                                                                tuohon sun kuvasi pai…
koala: eeee-Ei!   älä vaihda… sittenkään.
Harri: Jaa… no, miksei?
koala: Mä oisin sitten niinku vähän pelottava… hurrrr murrr….

Harri: Aha… no sinusta nyt ei saa pelottavaa millään.
koala: Mitä sanoit, mäen kuullu.
Harri: Niin…sanoin vaan kun sinulla on niin pelottavat silmätkin.

koala: (murisee itselleen peiliin ja tuijottaa silmiinsä) …hurrrr murrr.. 
                                                             moon pelottava… murrr…             
                          

Harri: (huokaus) … mut on se sittenkin aika kiva… ja viksu.

  *

 

 

08.02.2011

Vastakohtien ihminen

Ja ihminen itsessään
on täynnä vastakohtia:
on elämä
      on kuolema
on iloa
      on surua
on lempeä
      julmuutta
vihaa
      rakkautta
olevaisen kaipausta.

Ja yhdessä hetkessä
on vallalla toinen
kun selän hän kääntää
valtaa mielen jo toinen.

Ja vaihtuvat tunteet
   ...mikä tunteiden vyyhti
ilosta, surusta
   kyyneliä pyyhki.

Ja jos julmuutta toiseen
se toista jo kasvatti
...paha teko kuin hyvä
salaisesti rakasti.

          ... jatkuu alla ...

  *

 

 

08.02.2011     06.00-

... jatkoa yllä olevalle ...

Ihmisen ulottuvuudet

Ja näkyväisen takana
   ain' näkymätön maailma
ihmistä voi katsoa
   kantaa mukanaan salaisuutta.

Niin kuin puu
hän seisoo siinä
juurensa maan uumenissa
sieltä voimaa, ravintoa
ja hän seuraa aurinkoa.

Ja jos on mennyt
on myös tuleva
ei kukaan ole
vain hetkessä oleva
sillä olevan vastakohta
ois olematon

   - mikä se sellainen on?

                   ... jatkuu alla ...

  *

 

 

09.02.2011    05.40-

... jatkoa yllä oleville ...

Rikasta ja köyhää

Ja vielä...
elo ihmisen
   on niin vastakohtainen

kenellä rikkautta
   kuin ylitse kaiken
      elämä loistokasta
toisella puutetta
   arjen tarpeista
jollain pelkkää kurjuutta.

Epäoikeudenmukaisuutta!

Toinen elää terveenä
   ja kaikesta nauttii
toinen sairastaa kehdosta hautaan
   ilon hetkiä harvoin noukkii.

Epäoikeudenmukaista!

Toinen on turvassa
   ja rauha maassa
toinen on sodassa aamusta aamuun
   jatkuvassa pelossa.

Toinen elää elon pitkän
   saa kuuluisuutta, kunniaa
toinen hiljaisuudessa vaeltaa
   ellei kuollut jo nuorena
      maailma heti unohtaa.

Vastakohtien julmuutta!

Miten selität sen
kuin epäoikeudenmukaisuuden?

Sano se!

  *