Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Tulevia tapahtumia
Kirjoitukset ovat syntyneet vuoden 2012 vaihtuessa vuodeksi 2013
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu kirjoittajan omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuoden 2012 ja 2013 vaihteesta, jolloin mentiin koalan kanssa sisään oudosta ovesta. Oven takana avautui jokin uusi maailma.
 

 


 

 Tervetuloa mukaan.
 


                
                  

         
Tulevia tapahtumia - menneitten arvoituksia


Vaan, mitä takana sen
uuden eessäni kajastavan oven
… sitä nyt jo edeltä arvailen.

 

27.12.2012

Edessäni kajastaa

Ja edessäni jo kajastaa
uus ovi
- portti - johonkin tulevaan.

Tuo edeltävä "uusi aika ajattomien"
vain valmisti tänne tien.

-Sinut uusiin pian mukanani vien!
 

Mitä se on! … En tiedä vielä
mutt' jokin osa minusta
jo kulkee siellä. …

koala: -Soon-MÄ! … mää täällä jo meen ja oottelen sua.

Tän erakon kanssa on paljon jännempää.
Tuunn-NY pian sieltä, me-ootellaan sua!

harri: -(huokaus) Joo, tullaan tullaan! Pari päivää vielä
tätä vanhaa tietä.

koala: -"Pari päivää" .. HÖ! Soon-sit hi-das!

 

  *

Oven päällä tunnen
kuin ois sanottu: "Tulevia tapahtumia". 

Ja jotta voisi tietää tulevia
on tiedettävä menneitä,
on joku viisas joskus sanonut.

Nyt vasta minäkin ymmärrän sen
tuon viisauden viisauden.

Vaan, mitä takana sen
uuden eessäni kajastavan oven
… sitä nyt jo edeltä arvailen.

-Siel' yhdistyvät kaikki
mit kulkenut oot
katsellut ovista
ikkunoista
kulkenut monista porteista

rakentanut tien viittoineen
ohjauksineen
opastanut: -Katso tuonne!
-Ymmärrä tämä!

On eroa sillä
mikä on näkymätöntä
mikä näkyvä.

Siel' kuljet sä kohta
ja huomaat sen
tärkeyden jokaisen oven, ikkunan
astutun askelen
jokaisen hiljaisen hetken
ilon, surun kyynelen.

Ne kasvatti
  murskasi
    vahvisti
      rakensi
… viimein portin aukaisi
tämän,
min edessäsi nyt näet siintävän.

  

Niin, sinä huokaat: -Pitkä tie?
Monien vuoskymmenten mittainen
olet nyt saavuttanut sen
- kasvun tuloksen.

Ja työ voi alkaa.

 

Ja alla välkkyväin valojen
sateenkaaren värein heijastuen
… ja torvet ne soi!

 

Suunnitelma suuri
kaiken niin tarkoin esille toi
… ja esikuvin esille loi.

 

Ja kuin ois ollut se räjähdys
uuden eteen pyrkimys…

vaik' näe sit' ei kukaan
esikuvat kulkevat
sen tulevan mukaan.

Ja päättyi vanha juuri ennen
- päättyi vanha aika
toteutui kuin taika
mi ennustettu jo aikoja sitten:
  esikuvin
    merkein
      laskelmin
yliluonnollisin voimin, yhteyksin.

Ja nyt!

Tämä räjähdys
on merkkinä sen
uuden huomisen.

Kunhan päättyy ensin tää
mi juuri nyt päättyy
ja menneisiin häviää.

  *

 

 

28.12.2012

Ovi

Ja kun lähestyn minä ovea
näen siinä
monenlaisia uurteita.

 

Se on tämä puoli mist' tullaan
ja puoli mist' mennään
on samanmoinen.

Se kuvaa sitä:
  ei suuruutta
    ei suuria voittoja
      ei palkintoja, loistavia matkoja.

Ei!

Se kuvaa kärsimyksen kulkuja
  matkoja hiljaisia
    odotuksia
toiveita jo kuin kadonneita…

Kun siitä sisälle
… se kuvaa sinua
kun siitä ulos
… se kuvaa tulevan tietä - vaatimatonta.

Portti on siis tietä myöten
ja ovi kertoo sen;
hiljaisen saapumisen.

  *

 

 

31.12.2012     klo 01.00-

Portilla kohtasin

Portilla kohtasin kuninkaita
useampia anteliaita
  valtaa ois
    ja rikkauksia…

   

niihin jo miellyin
  käsissäni pitelin
    pyörittelin
aattelin: -Täss' esikuvaa takana tuon oven
jonka kohta takanani suljen.

Vaan sitten…
tuli eteeni uusi hahmo;
  pitkä
    laiha
      kumaraselkäinen
        vaatimattomasti pukeutuen
          katseensa maahan painaen
… ja kädessään lyhty
toisessa sauva.

 

Minä tunnistin sen
ystäväni hiljaisen;
erakko kohdallani kuin aidoksi muuttui
hän muodon oikean sai.

Kuninkaat käsistäni päästin
erakkoon tartuin ja muotoonsa uin
viittansa alle sukeuduin.

Ja nyt,
portilla seison vanhan oven takana
koala innoissaan - kuten aina -
pyörii jaloissa

                                               -Enkä pyäri! …ite pyärit.

Ja odotan ajan muuttuvan
vuoden vaihtuvan
oven aukeavan.

Mitä takana sen?
mitä tuokaan eteen huominen?

Ja kun ovi takanani suljetaan
se taas on suljettu
ei paluuta
epäilen… edessä uutta kasvua.

  *

 

 

31.12.2012     klo 09.10-

Viimeisenä aamuna

Viimeisenä aamuna
ennen uutta ajanlaskua
ennen ovesta kulkemista
vanhan taakse sulkemista.

Viimeisenä aamuna
yläpetin lämmössä



katselen kuin itkevää maailmaa:
lumikauneus sulaa … sataa vettä
vanha maailma katoaa

ja syntyy uus
avautuu eteen tulevaisuus
mi toisenlainen
mi muuta lupaa kuin tätä
mi kohta taakse jää;
päättyvää elämää.

Eihän tässä nyt olla kuolemassa
ei maailma-raukka katoamassa
ei tuhoa tulemassa…

    ei!

vaan, avautuu uus taivainen
tila uusi näkymättömien
- ei uusi näkymättömille
mutta, uusi näkeville.

Ja loistaa se sieltä
kuin salaisen auringon lailla
vaikuttaen kaikkialla

niin kuin aurinko konsanaan
levittäen valoaan
niin hyville kuin pahoille
niin köyhille kuin rahoille

vaikuttaen kasvua
ollen kuin lähde elämän
- nyt sisäisen.

Elämä muuttuu
maailma muuttuu

kuka näkee sen
kuka tuntee sisäisen muutoksen
sillä, elämä arkipäiväinen
kokee silmien avautumisen.

- Ja vaikuttaa se!

antaen uutta kasvua
  voimaa
    uutta muotoa
      muutosta

mi tihkuu hiljallensa
kuin sumu
kuin tihkusade päälle maan
raviten kasvuaan.

 

harri: -Nonni, koala! … nyt sitten mennään ovesta - kohta se aukeaa.
koala: -Jaa, … no hyvä. Mutt missäs se erkku-o?
harri: -Ai erakko vai … se meni jo edeltä.

koala: … ja jätti mut tänne … sun kaa.
harri: -Noo, kohta mekin mennään, malta vain mielesi.
koala: -Hö! … malta … miks?

harri: -Kaikella on aikansa.
koala: … aikansa … hö! … mäejj-jakSA enää oottaa!
harri: (huokaus) Enää tähän iltaan.

koala: -Mitä sit tapahtuu?
harri: -Maailma kuin räjähtää, näet sitten … ja siinä samalla se ovi aukeaa.

koala: -Aha! … no ootellaan sitte. - - - onks-viel … kaua?

  *

 

 

31.12.2012    klo 24.00

BRUMMM!!

harri: -Kuulitsä koala. Hei, kuulitsä!
koala: -Apua!
harri: -Kuulitsä ton. Äsken. … ja tuu nyt pois sieltä pöydän alta. Kuulitko tuon äskeisen.

koala: -Kuulin kuulin! … mua pelottaa.

harri: -Se oli se, se räjähdys!
koala: -Olivai… sekö… jostsä just puhuit.
harri: -Juu, minä luulen niin… ja KATSO … toi ovi … se on auki nyt.

koala: -Oho.

harri: -Nyt koala, pian tänne… nyt mennään. Tule nyt … pian pian.
koala: -Joo jooo … ootan-nyv-vähä.
harri: -Noni, minä en tiedä miten kauan se on auki. Mutta, mennään nyt pian… kuitenkin.
koala: -Joo joo… noni. Täss ollaan.

harri: -Ja sitten sisälle… ota kädestä kiinni… no niin … nyt mennään.
koala: - … apua.

harri: -Noni… tääll ollaan. Mitäs sanot, koala.
koala: - - - -

harri: -Ja kato, toi ovi meni saman tien kiinni. Huhhuh… olipas se tarkalla.
koala: - … joo…

harri: -Mitäs tuumit nyt, koala?

koala: - - - -

  *

 

 

01.01.2013

Sisällä ollaan

harri: -Nonni! tääll' ollaan.
koala: -… joo
-Mitäs tuumit, koala?
-?
-Hei, mitäs tuumit!
-… mäennääm-mitää.
-Joo, en minäkään.

-Mitäsnys-sitte … tää-o just tätä … ensin kauhee matka… sit sihtaus ton oven kaa… odotusta ja odotusta… ja sit hirveellä kiireellä sisää kuse vihdon suostu aukeen… ja sit… tääll-ei-om-mitää … tää-o just tätä…

-Odotas vielä hetki, koala, jospa silmien pitää vaikka jotenkin tottua.
-Tottua tottua! … siell-oli sentäs jotain katteltavaa ton oven takana - mä meen takas!

-Hei odota … ei se varmaankaan käy … se ovi meni kiinni ja…
-Ja kum-mua ei kuule yks tommone vanha ovi pitele! Tuupp-peräs!

-Älkää huolehtiko, kyllä kaikki avautuu;
uusi aika
uusi taso
uusi värähtely
… se vaatii tottumista
ja kuin uuden silmän avautumista…

-Oks-mulla jotai uutta silmää … kato! Eihänm-mulla ookkun-nää samat … eikä sullakaa ookku… hei, sä näytät iha…
-Mitä niin?
-Sä näytät iha silt… erakolt.

-Ei vai, … eiku siis, näytän vai?
-Joo… mut säet-oo yhtää harmaa. Ooksmä viel… harmaa?
-Olet.
-Hö!

-Niin, muoto muuttuu
aikakin
ulottuvuus uus
puhtahin…

-Mut miks mun pitää olla harmaa kusä et kerra enää-o!
-Kuunnellaan koala…
-… joo joo joo.

-Aika täällä
ulottuvuus
on muoto uus…

-Se sano sen jo!
-Shhh...

-… ja matka teille
on uus tuttavuus…

-Kato! … seki runoilee… iha niinku säki.
-Sshhh… kuunnellaan
-… kuunnellaan kuunnellaan.

-Tääll' moni arvoitus aukeaa
moni kysymys ratkeaa
kun katsoo täältä läpi harsojen
vuos'satojen, tuhansien
eikä aika ole sama täällä
kuin on se maan päällä.

Ja kaikki täällä
on edessä nähtävänä;
mennyt ja tuleva
ja olevaa ei ole
siten kuin siellä
mist' tulitte te juuri
… siinä ensimmäinen arvoitus suuri.

-Mut oonham-mä tässä… ja säoot siinä… kai … soot ihav-vieraan-näköne… tollane… nuorempi ja vähä… pelottavaki,
-Ei hätää, koala… jos se on vaikka joku näköharha tai jotain.
-… joo… ehkä se menee ohi. Mut mä kyllä kaipaan sitä harmaat harrii.
-Tässähän minä olen, älä nyt hätäänny.
-…joojoo… en en … tommone… nuari... .

-Niin,
täällä ikä on toinen kuin siellä
mist' kasvoitte tänne
täällä aika on ystävänne

se ei kuluta
ei voimia syö
eikä kasvu ole ruumiillinen työ.

-Hei koala, pitäisköhän sinun jo luopua tuosta kilkutinhatusta.
-E! … eiks täällä sit-oo jouluu, vai?
-(huokaus) jaa… en tiedä.

Niin,
joulu on joulu ihmisten
ja aika on aika ajallisten
vaan, kaikki ne katoavat
kun ajat vaihtuvat
tasot
tiheydet
ulottuvuudet iäiset.

Ei täällä ole tapoja ihmisten
ei valtoja, voimia ajallisten

täällä on uudet
toisenlaiset lait
ja silmillesi nyt kyvyn
tämän kaiken nähdä
sait.

-Heei! … kato! … KATO!
-Ooo…ho! Onhan täällä… sittenkin…
-Anna käsi.

-Mitäs jos mustaki tulee tollane… nuari… ja muutun vaikka valkoseks… tai untuvikoks tai jotai - mäen haluu!
-Et sinä muutu, ole huoleti vain. Sinä olet jo tuollainen ajaton … ja nuori.
-Oovvai? … mut sähä-oot aina sanonu ett mä oon sellane vanha.. jotai sataviiskytvuotta tai sellasta.
-Se oli vain leikkiä. Sinua kiusailin.

-Hoo! moon-nuari! Soot sitteski mun paras kaveri! … moon-nuari moon-nuari!
-Sshh… kuunnellaan vielä.
-Joo! kuunnellaan … moon-nuari moon…
-Ssshh.

 

Ja nyt minä ymmärsin…

ei se ovi auennutkaan siitä suuresta pamauksesta
vaan rinnalla olevasta lähes kuulumattomasta
pikku suhauksesta

 

joka ei mitään huomiota
  ei ihastusta
    ei välähdystä, pamausta
… pikku suhaus vain
joka pienen hymynkareen kasvoille sai.

  *

 
 

01.01.2013   klo 01.15

On vuosi vaihtunut

On vuosi vaihtunut
ei maamme kadonnut
vaik' koetuksia kovia
monia uhrauksia.

Vaan, hyvin vielä kaikki on;
turva pelaa
… älä ole onneton.

Mutt' uusi vuosi
uutta tuopi
ahdinkoa pahenevaa
… vaik' moni ei moista
ees huomaakaan.

Kellä työ
hän hyvin syö.
Kellä loppuu työ
häll' kiristyypi vyö.

Ei tuossa mitään uutta
noinhan se on ollut aina

vaan, jokin on paheneva:
  epävarmuus kaikesta
    työstä
      toimeentulosta
maailman taloudesta…

hmmm…

            klo 12.40

Ajallinen ennustus
on turha ponnistus
se menee menoaan
asiat tapahtuvat muotoaan.

Väliäkö sen
hetkellisen
ajallisen.

Vaik' tärkeätä ihmiskunnalle
ois monikin asia
se on kuitenkin hetkessä katoava.

Siksi, viisastella ajallisilla
on ajan haaskausta sinulla
… tähtäin on tulevissa
  kaukaisissa
    pysyvissä
asioissa, jotka kerran kohtaavat kaikki
kun ajallinen elämä on poikki.

No, miksi on se niin tärkeää? pian kysytään.
Miksi pitäisi minun kiinnostua siitä
kun ajallisissakin on niin paljon kaikkea
eikä mikään riitä.

Se onkin sen sisäisen rauhan tähden
sen perspektiivin… kun täältä lähden.

Se ajatukset keskittää syvempään
arkea helpottaa
kun ymmärtää pysyvää.

Ja elämän muoto
muuttuu hetkestä pois
kun kokonaisuus kaikessa
tärkeintä ois.

Kokonaisuus? - niin.
Arjesta pois? - niin.
Hetkestä? - niin.

Levottomuudesta
ja ajallisen ahneudesta
kun käsitys kasvaa seurauksista
… ja siitä
kuinka kaikki kuitenkin on yhteistä.

Ja tehtävä elämän
on tärkeä.

Ja… elämässä ON järkeä!

  *

 

 

02.01.2013
(Täss' aamukahvia keitellessä muistelin…)

Että, merestä

Että sitten "merestä"
huokas ystäväni keskustelun keskellä.
"Ja mihin se kaatuu
se siihen maatuu."

Että merestä tultu
tähän mittaan kasvettu
ajan hampaissa muotouduttu
kehitytty
kasvettu.

Niin,
yhden ihmisen viisaudesta
suuri päätös ihmisestä
sen alkuperästä
kokonaisuudesta silmän mukaan

ja aivo ihmisen ajattelevi
maailmankuvia rakensi
sillä muokkasi
… ja silmiä ummisti.

Voi sinä ihminen itsessäsi
voi viisauttasi ratkoa suuria
ja jo ensi askelissa juosta
kuin päin näkymättömyyden muuria.

Sillä, kas…
silmä näkee … min näkee
aivo ajattelee … min ajattelee
käsi tuntee … min tuntee

vaan entäs,
jos silmä ei nää
jos ajatus ei yllä
jos käsi ei tunne

eikö sitä sitten … lainkaan ole?


Minusta tuntuu, että tästä puhutaan vielä.

  *

 
 

02.01.2013

Polut myllätyt

Elämässä pitää kasvaa;
mennyt on mennyt
… ja kohti tulevaa!

Pitää osata luovuttaa asioita pois
  ihmisiä
    elon hetkiä
      rakkaita…

ei saa jäädä niihin kiinni
on osattava päästää irti.

Ja siitä moni suru
  katkeruus
    paha mieli
kun halutaan säilyttää se
mistä pitäisi jo irrottautua.

Sitä vain on niin vaikea nähdä
elämän todellista hetkeä
ja tarkoitusta

kun vanhasta luopuminen
onkin uuden avautuminen
ja tulevassa on lupaus uudesta.

Jos jää kiinni vanhaan
roikkuu kiinni totutussa
on kuin turvassa elämän turhuudessa
… jää kasvu pois
sen ihana mahdollisuus näyttää:
-Tällaista elo olla vois.

Se, onko se aina parempaa
  onko se enemmän
    upeampaa
ei ole se tavoite
vaan,
sen tulee olla kasvattavaa
joka kantaa tulevaan.

Siksi se,
mihin elo muutoksessa muuttui
ei ole mittari mikään
eikä ihmissilmä tulevia nää
mutta muutos kaikkineen
on tärkeää

sillä se
tuo eteen sen
min kasvussani joksikin
tarvitsen.

Mutta,
ei suin päin muutokseen
ei oman pään mukaan
... muutoksessa voidaan tehdä asioita
joita ei ymmärrä kukaan.

Mutta, on tunnettava merkit
  on kuunneltava sisintänsä
    sen haluja
      toiveita
sen herkkiä utu-kuvia tulevasta
- ja oltava rohkea.

Sillä, moni ihana
sisäisen herkkä unelma
voi olla tarkoitus toteutua
- on vain osattava irtautua totutusta
jos se jo tuntuu
kuin elämän turhuudelta.

Ano!
  uskallusta
    tulevan kuvan tarkennusta
      elämän tarkoituksen kirkastumista
- ja sinä yllätyt!

Pian näet jäljessäsi polut myllätyt.

 

  *

 

 

02.01.2013    klo 11.00

Totuus on vaikea

On taitoa
paljastaa totuuksia
sillä aina
tulee myös vastustuksia.

Kuin astuisi jonkun varpaille
kun puuttuu toisten totuuksille.

Sillä moni "totuus"
on monen perustus
ja monen leipä
  asema
    saavutus
on sen totuuden turvaus.

Ja vaik' tiedettäis
ett' asia ois toisin
siitä on pidettävä kiinni
sillä: -Miten muuten elää voisin!

Siksi maailmassa
on enemmän valhetta
kuin totuutta.

Ja moni totuuskin
aikain saatossa valheeksi vaihtuu
aikaisemmat saannokset
kuin tyhjiin haihtuu

vaik' oisikin ne kehitysteitä sille
mi tänään totena pidetään
… ja mi jo huomenna taas hävitetään.

Mutta, eteenpäin on elävän mieli
ja totuutta kohti, sanoo moni kieli.

Mutta, kuinka monta totuutta
on ostettu pois
ett' vanha meno jatkua vois

ja ettei perusta järkkyisi
mi rakennettu on
vaik' turvaksi ihmiskohtalon
…alkaen synnyistä syvistä
jatkuen ain äärettömyyksiin.

Ja miten moni yksinkertainen asia
on vaaraksi paljastua.

Elä tässä
valheiden verkossa
ja liehuta totuuden lippua
- ja varo!
ettei sinua jo pian ammuta

sillä ihminen
on kiivas omissaan
pitää kiinni lupauksistaan, joita saanut on
jotka selittää tään ihmiskohtalon.

Ja moni rakentaa
elonsa turvaa
  majaa
päälle sen
opetuksen lapsuuden.

Joten, älä kajoa!
  älä maahan hajota
toisen elon turvaa
ja tulevien lupauksia.

Totuus … on vaikea asia.  (...jatkuu alla)

 

02.01.2013    klo 23.00

Mutta "totuus totuus"
on harvojen herkku
ei sitä tule viljellä
ei heitellä tuulen mukaan
jos sitä ei ymmärrä kukaan.

Vaan, jossain
  salassa
    piilossa
on se pieni ihmisten joukko
joille "viisaus viisaus" ei ole loukko
johon voisi pudota

vaan, arvokas asia
jota tulee varjella
ja suojella niitä tiedoilta
joilla ei ole valmiutta kuunnella.

Sillä tieto liian aikainen
viisaus keskenkasvuinen
on vaaraksi itselle
ihmisille
osaamattomille.

Eikä hyödytä se
  tieto vääränaikainen
    tai vääräseurainen;
vain pilkaksi
ivaksi
ymmärtämättömille suille
korville kuulemattomille.

Siksi, vaikene!
  talleta tieto ja lukitse
    hiljaisesti, hartaasti kuuntele
ja ota opiksi: -Älä kiivaile!    (...jatkuu alla)

03.01.2013    klo 03.30

Ja täällä vihdoin
poistuu se viimeinenkin inhimillinen hinku;
  olla jotain
    tietää
      paljastaa
maailmaa tulevaa, olevaa
sillä tieto … on sotaa.

Se on sotaa tietämättömyyttä vastaan.
Se on eroa väittelyistä pois;
kuka enemmän oikeassa ois.

Mittaansa
määräänsä
kukin nähdä voi
henkilökohtainen oivallus
lisätiedon toi.

Ei se, ett' sanotaan,
ett' asia on näin
käännä ajatusta toisen
jos se on ihan väärin päin.

Se on uskottava
muutoin se ei ole puhdasta.

Jos se on vain sanottua
se on opittua.

Mutt' määränsä mukaan
kukin kulkea voi
  aikansa
    ja paikkansa
ain' uuden viisauden esille toi.

Siks' opittava on olemaan
ett' kukin on kohdallaan;
  tietää
    ymmärtää
min tietää voi
elämä askel askelelta
uutta tietoa esille toi.

 

Näin jatkaa nyt erakko kulkuaan
huppunsa suojaan hän kätkee pään
pitää omanaan min ymmärtää.

Ja koala … niin …
tuoll' loikkii hän innoissaan edellä
ja ihastelee matkan valoja
joiden alla avautuu ain' uusia totuuksia.

                                            -Heei, kato … KATO!

Tämä on paikka
miss' oppiminen ei loppunut
sehän oikeastaan alkoi vasta
… se on tietoa arvokasta.

Mutta sanominen
  kaiken kertominen
    jakaminen
      vahingon aiheuttaminen tiedolla
… se on loppunut.

Vain pienen
kuin kultasäteen antaminen
on enää luvallista

ja senkin pukeminen
sanoin salaisin
on mahdollista
jonka sisältä tiedon poimia voi hän
kell ' auennut on silmä näkevän.

Näin on kerrottu ennenkin.

Monilla on kirjoja
joita tutkia voi silmin näkevin
mutt', takana sanojen näkyvien
on salaisuus
tieto puhtahin.

Ja sen kaiken nähdä vain voi
kell' matka avaimet kaulaan toi.

Muutoin saa sanoja käännellä
kuin kirjaimia kiliseviä
ja jokainen niistä voi rakentaa
omansa mukaista oppiaan.

-No tuun-nyj-jo sieltä! … aina sitä saa oottaa, hö! Vaik se just ku nuortu, nis-silti se ov-vaa noi hi-das! Tuunn-nyjj-JO!

Ja erakko huokaa: -Juu juu… tullaan tullaan. Eikös… joku kerran tuolla aiemmin sanonut että "intoa pitää olla". No, tuosta koalasta sitä ei kyllä puutu.

-Son ihas-samallaine ku-se harmaaki harri… höpisee tuol iteksee … vai… onkse sittenki… se sama. Hmmm… Mua kyllä vähä häiritsee ku-se-o iha eri näköne… tollane… nuari.

Ja matka jatkuu…

 

-Nonni, koala, lähdetääs himaan täältä mökiltä. Alahan pakkailla.
-? … hä.
-Ai niin, eihän sinulla olekaan mitään tavaroita.
-Onham-mulla … tää … lakki. (tonttuhattu)
-Ai niin se, no … älä sitten vain unohda sitä tänne.
-No-E!

  *

 

 

08.01.2013

Liian suuri kysymys

Sanotaan, ett' Jumala on kaiken alku ja loppu.
Ja puhutaan, ett' oli kerran alkuräjähdys
josta kaikki liikkeelle lähti
- kaikki näkyväinen.

Ja runoilija jo taas kysyy: - Mitä oli ennen
kun pamahti se ensimmäinen
mist' kaikki liikkeelle lähti.

Sillä, olihan lie jotain jo silloin
- ties milloin
kun ei viel' ollut mitään muuta kuin se
mikä sai kaiken alulle.

No, jo runoilija vastaa taas:
ett' olihan jotain olemassa
- näkymättömien maassa
jost' käsky
  toive
    suunta sille
mi tänään näkyy silmille.

Mutta takana sen
silmille näkyväisen
on viel' voima
  tahto
    suunnitelma sille
mi suurta päänvaivaa aiheuttaa ihmisille.

Sillä, kaiken tään näkyväisen takana on maa
min heijastumaa
tää näkyväinen on
vaik' se on todistamaton
  kaavoin
    yhtälöin
ja lakinsa sen on toisenlaiset.

Siellä
on se kaiken alku ja loppu
ja sieltä
saa voimansa tää näkyväinen kaikkineen
suunnitelmine suurineen.

Ja nyt jo loppuu sanat
  kuvat
    ja mielikuvat
kuvaamaan sitä
min kuvasin vain sanalla "maa"
koska se ei ole maa
  ei maailma
    ei universumi
      eikä maailmankaikkeus

se on vain…
            toinen ulottuvuus.

  *

 

 

15.01.2013
(Maailmanlopun jälkeen)

Alussa

Alussa
oli hiljaisuus

ei ees valoa
ei ääntä korvin kuultavaa
ei mitään silmin nähtävää

vain voima
mi liikkuvi hiljaisuuden seassa
eikä kukaan
nähnyt sitä.

Kuin kulkisi jokin suuri alus
kuin tähtien rykelmä
  hiljaisesti
    arvokkaasti
kohti tummaa pimeyttä
jossa ei ole äärtä
ei ääntä
vain tämän hiljaisesti lipuvan tähtialuksen kulku
kohti pimeyttä.

Mittasuhteita mahdoton sanoa
kun niitä ei ole.
On vain tämä kuva suuressa pimeydessä.

Ja tämä pimeys…

 

jatkuu...

Ja tämä pimeys synnytti
kuin suuren kannun
  läpinäkyvän
    tyhjän
ja suuri käsi kannatti kannua
… ei ole mitään mittoja
sillä mittoja ei ole.

Ja minä näin
suuren avoimen oven aukeavan
ja planeettojen suuren joukon
kiertyvän ovesta ulos tyhjyyteen
pimeyteen
... mutta yksikään ei ollut aurinko.

Ja minä näin edestäni vilahtavan
kuin nauhana
ihmishahmojen joukon;
korkea-arvoisia
kuin kuninkaita
pitkissä kaavuissa
tummanoloisissa vaatteissa
miehiä ja naisia
liikkumattomia kuvia.

Ja käsi kädessä pomppivien
kuin pienten keijujen nauha
edestäni vilisti.

Vaan, kaikki vielä kuin hämärässä
sillä ei ollut mitään suurta valoa.

  *

 

 

15.01.2013

Aukeni kukka

Ja aukeni
mun uusi maailmani
joka ootteli aikaa valmistua
- kuin taikaa…

ja kukka mi kuvasi mun kasvuni matkaa
suuresta sipulista…
varsi alkuun, toinenkin

 
sit oottelin viikkoja
jotain uusia kuvia.

Ja sitten … aukeni viimein jo viimeinen
kukinto korkean latvuksen.

 

Kuus kukkaa aukeni
laulavat mulle:

-Uusi maailma aukeni sulle!

  *

 

 

18.01.2013

Vastaus: ON

Sivilisaatioita
  ihmisheimoja
    alkuja ja loppuja
on ollut aina
ja on aina oleva.

Ei tämä ole ainoa
joss' elät sinä nyt
moni suku on päättynyt jo ennen meitä
etsineet elämän teitä;
  hukanneet
    kasvaneet
      vaurastuneet
        viisastuneet
nousseet toinen toistaan vastaan
  kadonneet.

Elämän kiertokulkua
ja kaikella ain aikansa auringon alla
ja kaikella aikansa kaikkialla.

Ja nyt puhutaan vain "maasta"
nimetystä paikasta
  … ja ajasta tunnetusta
    … ja tilasta tunnetusta.

Vaan, on aikoja
  on tiloja
    on paikkoja;
läheisiä
  kaukaisia
    korkeita ulottuvuuksia
joist' ei tietoa ihmisillä
ei havaintoja silmillä.

Vain sanoja tuntemattomia
mit' ei salaisuus paljasta.

Mutta "ON"
on vastaus moneen kaipaukseen;
  kysymykseen menneistä
    kysymykseen olevista
      kysymykseen tulevista

sillä, kaikkea on
ja kaikkea on oleva.

Ja tuleva
on pieniä ovia avaava
jotta ois uskoa
että kaikkea "on".

Mitä sillä tiedolla?

Vastauksia
kun kerran on kysymyksiä.
Maailmankuvaa avartavia.

Mutt' kaikki kuitenkin "on"
vaik' ihminen oisikin uskomaton.

Ei se poista
vaik' ihminen ei usko
mutta salattu on tieto
jossa vastaus on aito.

Ja ellei näe ihminen
... sitä ei ole.

Ainoastaan uskonsa kautta
  uniensa
ilman sanoja
kuvia
ajallisensa.

  *

 

 

18.01.2013    04.15-

Totuuden rakastaja

Runoilijan
  ajattelijan
    totuuden rakastajan
pitää itse löytää
  kuunnella
    ja kirjoittaa
omaa totuuttaan

sillä,
kuulopuheista
  taruista
    tarinoista
jos kirjoittaa hän
hän kirjoittaa pian totuuden hämärtyvän.

Ja jälkipolvet mi lukevat
  tutkivat
    kuulevat
kirjoittamansa tarinat
joutuvat harhaan
kun kuulevat vain
kuin tarinan parhaan.

Siks' runoilijan
  totuuden rakastajan
tulee kirjoittaa vain
min kuulee ylemmän sanoman

vaik' ei itse ees ymmärtäisi
mit' tarkoitti hän sanoillansa
… hän vain välitti edelleen kuulemansa...

 

 

18.01.2013    04.30-

Ja minä näin kimaltelevia
  kristalleja
    vaiko timantteja
kauniin ympyrän muotoisen
kuin valaisimen
pimeyttä vasten.

Mittasuhteita ei voi sanoa
sillä mittoja ei ole
  ei aikaa
    ei äärtä
      ei määrää
        ei ääntä.

 

 

18.01.2013    04.40-

... sillä, runoilija
joka kirjoittaa kuulemansa
näkyinä näkemänsä
välittää ain uutta
jolla on tarkoitusta juuri tälle ajalle
elettävälle hetkelle.

Eikä hän tavoittele suosiota
ei suuruutta
vaan uskollisuutta viralle min saanut on.
Ja se sanoma
on aina arvaamaton.

 

18.01.2013    05.00-

Sillä, niin pian
kun hän alkaa tavoitella kuuluisuutta
kansan suosiota
hän alkaa kirjoittaa omiaan.

Vaik' oiskin se hauskaa
se ei rakenna
ja on siten voimaa vailla
eikä toteuta enää sitä tahtoa
min piti toteutua.

Siitä ei kauaa onnea niitä
eikä tulevaisuus häntä kiitä
sillä, kiitos mi kiittää häntä
ei ole ihmisten
vaan tulevien aikojan.

                    ...jatkuu alla

 

22.01.2013

... jatkuu ...

Eikä katsella voi
hän teitänsä silmän mukaan
sillä niitä ei ymmärrä monikaan
- ei ehkä kukaan.

Eikä kulkea saa
toisen mielen mukaan
sillä ne johtavat harhaan.

Omansa pitää olla
tehdä
kuulla kuulemansa
ja pitää se
sanoa vain se
mi lähti jostain kaukaa liikkeelle.

Sillä, jos keskittyy hän
vain ajallisen halun mukaan
ruotii niitä
niin niissä ei mikään riitä

ja katoavat ne
saman tien kuin tulivat
tyhjiin sulivat
sillä aika ne söi.

Mutt' ajaton tieto
  viisaus
    valta
pysyy aina
eikä katoa vaik' ihminen ois poissa
jo muissa maailmoissa

sillä ne seuraavat häntä sinne
toimivat valoina askelille.
 

Esillä on pidettävä
ja esille tuotava
niitä juotava
ja niistä vahvistua itsekin

eikä välittää maailman menosta
sen teoista ja tarpeista
sillä niitä ei enää huomenna
  kuule
    muista kukaan
eikä kukaan ota niitä mukaan.

Mutta ajaton ajatus
  toive
    tarve tulevien aikojen
olevien totuuksien
menneitten tekojen

ne säilyvät
ja kantavat aikaan ain aikain taa
käsittävät nykyistä
  mennyttä
    ja tulevaa.

Ne ovat tietoa olevaa.

 

Sillä ajaton ajatus
on ajatus tänään
  ajatus huomenna
    ja tulevassa
kantaa elämää unelmassa kaukaisessa.

Ja jos millä on aikansa
ja paikkansa aina
on ajattomalla ajatuksella
sillä sitä ei ole
  annettu
    lausuttu ihmiselle
vaan ihmisen ajattomalle sisäiselle.

Siks' on se tärkeä
vaik' ihmiselle ajalliselle
siin' ei ois mitään järkeä

mutta, kuulee sen hän
ken kuulla voi
ja sisäisensä kaukainen kiittää
häll' riemulaulu siitä soi

ja kantaa se
ihmistä ajallista
vaik' on se salaista
sillä ihminen on kokonaisuus kahden maan
joss' toinen tavoittaa toistaan
ja yhdessä
he matkaavat tulevaan

vaik' osa jääkin tänne
tehtävänsä tehneenä
mutt' osa yhtyy iäiseen
rakentuu palaksi kokonaisuuteen

ja kasvaa valmiiksi
se ihmisten ihminen
joka kuvaksi luotiin
suuren suuruuden.

  *

 

 

29.01.2013

 

-"Mitäs tuumit erakko, hiljaisella tielläsi.
Mitä vastaan tullut?

-Asiat vaikeita
täältä katsottuna.

Elämä avautuu,
sen herkkyys ja elon vaarallisuus
ihmisen raadollisuus
ja rahan himo
mi sotkee monen hyvän asian
tuo eteen kysymyksen vaikean.

Siin' kulkenut jo viikkoja monta.

Mietin, miten sanoa
pelkään etten uskalla kaikkea esille tuoda
sanoista voi pian ongelmia juoda.

Kas,

Uusi kysymys

Uusi kysymys
kuin uusi aika
elämän elämisen oikeus ja taika
- lääkkeet
ja niiden vaiva.

Moni apu ajallansa
lääkkeillä vaivansa, apunsa
osattava arvonsa
välttää vaivansa.

Monella lääkkeellä
apunsa vaivaan
monella
- melkein kaikilla -
vaikutuksensa raihnaan.

Siks' katsottava tarkkaan
mit' aiheuttaa se
jos helpotusta yhdelle vaivalle.

Sillä,
ei vähäpätöinen ole lainkaan se
min muassaan tuo hoito ihmiselle.

Siks' kaikki
min tehdä voi lääkkeitä vailla
on nauttia elonsa päivistä onnekkaina.

Ja, jos joku vaatia voi lääkkeen avun
on katsottava myös aina
minkä tuo se uuden vaivan.

Onko tarpeen se
mihin lääke
vaiko, elo ilmankin onnekasta ois
ja sivuvaivat vaivoista pois.

Ja apu mi annettu
mihin lääkkeitä ei tarvittu
on apu suuri
- auttoi tai ei -
sivuvaivat torjuttu
elon päivät kepeämmin vei.

Siksi,
ole tarkkana vaivaisi kanssa
onko tarpeen ees parantaa
lääkkeillä vaarantaa
viel' tervettä puolta
ettei hoito
tois' viel' suurempaa huolta.

  *

 

 

On apuja, on tapoja

On apuja
on tapoja
kehoa koskettaa
sitä auttaa
parantaa
miss' voima kulkevi
kuin alkuperäinen auttavainen.

Ja ellei auta käden kosketus
  luonnon voiman läheisyys
    ihmisystävyys
      ylivoimallisuus maallisen
        kuin taivaallinen apu

kyseessä jo
kuin luonnollinen tuho
avun ajallisen loppuminen
matkan päättyminen.

Sillä sen
kuin väkisin pitkittäminen
on vain vaivojen keräämistä
kasaamista päälle sen
min tarkoitus
jo päästä levollen.

Mutta ... vaikea paikka
elämän asenne
kuin ihmisen ylpeys hallita ihmiselämää
vastustaa kuolemaa
ja sen otan aikaa
- ja siitä
monta monta vaikeaa vaivaa.

Ihmistä ei kuin päästettäisi pois.
Luullaan
ett' elo aina ja aina vaan ihanaa ois
vaik' ois ollut jo aika päästä pois
… ja muisto elon terveen
ihana ollut ois.

  *

Vaan, nyt minusta tuntuu - minä vaikenen
ja kuuntelen
miten jatkuu tuo kaikki.
 

Tai ... jospa vielä tämän
sanat kuin oudolle matkalle lähtevän...
 

Ja nyt vasta
luin lääkkeitteni haittavaikutuksista.
(verenpaine ja kolesteroli alemmas)

-Voi helvetti! mä huokaan.
Ja rintaan puristaa.

Painanut jo muutaman päivän…
lääkkeitten oton jälkeen.

 

Mitä ihmettä minä nyt teen?
Ja vaihtoehtoja mietiskelen - elämän syviä totuuksia
ja sitten kirjoitin taas:

-Kuten juuri kirjoitit:
  Kätten taidot
    henkiset ulottuvuudet
      luonnollinen elämä ilman lääkkeitä
ja niiden rujo-vaikutuksia.

Sillä, mitä hyödyttää se
ett' yksi vaiva on poissa lääkkeen kautta
ja kaksi uutta sijaan
ja elämä huononee
sen teot ja tehtävät
ja vähenee voimat.

... ... ...

On oltava jokin muu tapa
elää
ja olla onnellinen
kuin se
ett' lääkkeillä pysyvillä pilata
tää hieno matka.

Jos heittäydyn minä
kuin suuremman varaan
ihmisen lähellä apua antavan
ja luonnon helman
ja suuremman suuruuden
silmiltä salatun
avun luvatun.

Ja päätän: Mun eloni on tässä
terveenä pysyvässä
miss' ikä mun vähentää
ja ajallaan korjaa pois
- luonnollinen lähtö ihana olla vois.

Se aika
ja paikka
miss' matkani määrä
se ei voi olla väärä.

Ja jos pitkitän sen
itseäni lääkitsen
ja vaivoja vaivojen päälle keräilen
niin...
oisko oikea elämä se;
kuin viimeiseen asti
(kuolemaa vastaan) taistele.

Ei se lie ihmisen tarkoitus
kitkuttaa kitkuttaa
kitua ja kärsiä
elon pitkä määrä.

Vaan, kun tehtävä on tehtynä
silloin on valmius lähteä.

Aika on täys!

Siks', nyt heittäytyä tahdon
kuin suuremman käsiin
  luottaa
    ja toivoa
ett' tehtävä ja matka
tulee tehtyä sen mukaan
jonka lähtöä ja lupausta
ei tiedä kukaan.

Vaan, merkitty on
matkani määrä
ja pää
sen kun saavutan
tää maailma minulta taakse jää.

Enkä ehdoin tahdoin
viivytä sitä
mikä ois lopulle tärkeä  -  oikea aika!

 

Herätessä
näin selkeän kuvan
jossa ihmishahmoja
valkeissa kaavuissa
ripustettiin nenistä koukulla kiinni
pään yläpuolella olevaan kiskoon.

Siinä sitten
hiljaisessa jonossa
ne lipuvat samanlaisina - jonnekin.

 

Onko se kuoleman pelko
vaiko ikuisen elämän toivo
joka sitoo ihmiset lääkekoukkuun
kulkemaan kuin talutusnuorassa
ja tottelemaan määräystä;
syödä lääkkeitä

kysymättä, mitä tämä minulle muuta
kuin helpotusta vaivalle
… jos ees vaivaa on
jos on vain kuin kuviteltu uhka
tai sovittu
ett' jokin arvo
ois oltava noin.

… Jospa taas minä
jonkin valheen join.

Ihminen on auttavainen
ihminen on julma
ahneuden kautta
aukeaa moni kulma.

Auttaminen
ja raha
yhtälö paha.

  *

Ja nyt... minä vaikenen.

-Hei oota erkku, oota ... kerro mulle… kerro mulle. Mä haluun kuulla.
Kerro kerro … mitese sit jatkuu.

-Ei sinulla huolta, pikkuinen

                             -Mommikääp-piäni!

…ethän ole sinä ihminen

                             -No-e … onneks, jos se kerra onnoim-monimutkasta.

…niin, se kaikki on ihmisen osa
ja elo vaatii taitoa.

-No … kysyssit multa vaa, mä tiedän.

-Niin ... (ja hiljainen huokaus)

-Hö, toiki huokailee … iha samalla tavalla kutoi … harmaa.

  *

 

 

29.01.2013

Miksi?

Ja minä mietin nyt
tätä eloa ihmisen
tarkoitusta kaiken tapahtumien
  ilojen
    surujen
      onnettomuuksien
        vaivojen.

Miksi kaikki tää;
hetkin elämä ihanaa
sitten taas vaivat rasittaa.

Kuinka löytäisin viisauden
vastauksen tälle
kuin ikuiselle kysymykselle: Miksi?
 

Ja jo muistan…
siitähän kirjoitin juuri:

 

 

25.1.2013     6.00-

Ihminen kuin anturi

Ihminen on kuin anturi
tänne näkyvien maahan
  tuntea
    kokea
      katsella
elon vaikutuksia

ja kerätä tietoa
  tunteista
    tapahtumista
ja tallettaa ne
'maailman pankille'

jost' palaa tieto takaisin
  viisauksin
    kokemuksin
ain' uusille polville
tuleville ihmisille.

Sillä, miten muuten
vois' kehitys kehittyä
maailma edistyä
ellei tieto entinen
ois viisaus tulevien.

Hopealanka kuljettaa
tietoa kasvattaa
ja antaa takaisin
tavoin yliluonnollisin
näkyvin
- tieto ... kuin salaisin.

Ihminen on kuin anturi
  tietoa kerää
    kuljettaa
rakentaa tulevaa ja olevaa
näkyväistä maailmaa.

  *

 

Mutta miksi minä
ja elämäni tällainen
oudosti kulkevainen
- ja kuin vaaroja täynnä.

Niin monesti olen kurkkinut
syviä rotkoja
kuin pimeitä kaivoja
kärsinyt reunallaan vaivoja
… hieman pudonnut
sit' kuin ihmeen kautta pelastunut takaisin
- ja taas kirjoittanut.

Kuin ilman rotkoa
uhkaa
kaivoa karmeaa
ei voisi kirjoittaa.

-Niin … ja kertoa.

Mitä sinä kertoisit kaivosta karmeasta
  rotkosta
    vaarasta suuresta
ellet itse eläisi
  kokisi
    ja näkisi ees viereltä sitä
mitä siellä pohjalla on
miks' pudonneen osa on onneton.

Sinut ain' nostettu takaisin
ett' voisit kirjoittaa
mitä nähnyt
tuntenut
kokenut oot.

Ilman sitä
sanasi ei mihinkään riitä
eikä auta ne kulkijaa
  eivät lohduta
    varoita
      eivät rinnalla kulje
        eivät rotkoissa, kaivoissa kulkevia syliinsä sulje.

Eivätkä kulje kenenkään edellä.
Eivät toimi elon esimerkkinä.

Siks' on elosi sellainen kuin on.

Kaikkea on katsottava
  kuunneltava
    koettava
      uskottava
        toivottava
ett' löytyisi sieltä se pohja, josta ponnistaa
ja apua tarvitsevalle antaa.

Ne ovat "elämän sanoja"
ja sanoja elämästä
… niin kuin alussa lähteissä oli tarkoitus.

Ja sinun ilosi on siinä
että saat kulkea edellä
ja vierellä
saat kuunnella ja kertoa
salaisuuksia
ja elämän oppia.

Siksi on elämäsi sellainen
eli, juuri nyt tällainen.

Ja omasi mukaan kulje
ja sen mukaan muita syliisi sulje.

  *

 

 

24.01.2013

Taitoa elämään

Miten sitten toipua
parantua vaivoista
joita jo tullut on
ett' elo ois tuskaton, vaivaton.

-Miten eletty ennenkin
  eletty
    tehty työ
      loputtu ajallansa
tavalla tai toisella.

Mitä outoa siinä.

Päästy pois
joku vaiva päästäjä ois.

Ei tänne kukaan
ole iäksi jäänyt
vain ajaksi.
Itse kullekin aika on
- ei aika ole loputon.

Mutt' maailma muuttunut
aika jatkunut ylitse sen
min ennenaikaa tääll' viipyillen
elivät tehtävänsä tehden.

Nyt korjataan
  paikataan
    muutetaan
      uusitaan
        ja viel' ennalta ehkäistään
ett' turvattais pitkää elämää.

Miksi?

Kas siinä kysymys. Siksi, että…

(jatko myöhemmin)

 

 

Vaan, viel' suurempi kysymys on se
mitä aiheuttaa hoito ihmiselle

vaik' kuin hyvää toivottais
toiselle terveitä elon päiviä ja pitkää ikää
hoito tuokin vain tuskia lisää
ja vaivoja uusia
elämä rakentaa muuria elämän ympärille
  pienentäen
    kaventaen
elämän tietä
sitä ei ihminen siedä
… vaan, minkäs teet
elät kuin kituen elämäsi tähteet.

Taitoa elämään
  ja tahtoa
    toivoa oma tie
mikä parempaan elämään vie

sillä, ei se ole tavoite
ett' elää pitkään
vaan tavoite on elää elämä
mit ei vallitse mitkään.

Luonnollinen on luonnollista;
  ikä
    vähennys ihmiselon
      ymmärtää ajan
ja tien kohtalon.

Sit' kiittäen poistua
lähteä pois
elo kauniisti päättyä vois.

Vaan, älä luule
ett' ois tää elämä helppo;
asettua kuin vastaan
kun koko ajan toimitaan
kuin elämän puolesta ainoastaan.

Eikä mahdollisuutta ole poiketa pois
vaik' se harras toive ois.

  *

 

 

24.01.2013

Hypnoottinen sana

Hypnoottinen sana
jota hokea
kokea kuin suurempi ulottuvuus
vaik' onkin läsnä
näkyvässä.

Hypnoottinen sana
vetää puoleensa
  voimia
    valtoja
      ajatuksia
muuttaa tekoja
  tottumuksia
- ja parantaa raihnautta.

Hypnoottinen sana
voimallinen vaikuttaja
  halpa lääke
    tehokas
      uskon määrä
- unohdus.

Se sana: 'Parane - anna voima' -hokema
on voimallinen kokema.

  *

Ja minä muistin Plasebo-vaikutukset
ja mielen voiman
… ja Edgar Caysen.

Noihin palataan vielä.

  *

 

 

Ja minä herätessä näin 
suuren harmaan betonisen talon
yli kymmenkerroksisen
suoralinjaisen kuution
hieman pelottavan näköisen
jossa kuin kadonneet ikkunat
pienet
betonikaltereiden takaiset.

 

 

31.01.2013

Onko oikeaa asiaa

Ja minä jo kysyn sinulta, erakko:
-Onko tämä oikeaa asiaa
puuttua elämään?
Eikö pitänyt tutkia tulevaa.

-Elämä on tulevaa
ja merkitystä on sillä
miten antautuu elämälle
miten elää elonsa päivät
millaiset hetket tänne muistoon jäivät.

Kas, ne rakentavat tulevaa
jokainen hetki ja päivä
siksi on tärkeätä muistaa ja nähdä
tarkkailla elämän tietä.

Eikä antautua kaikkeen
mit' ihminen vain keksiä saattaa
moni keksintö ihmiselle
on vain taakkaa.

-Miten tietää, selvittää se
mikä on taakka
mikä vaaraksi ihmiselle?

-Se onkin vaikea asia
siksi tulee siitä nyt hetki puhua ja osoittaa
tietä toista
- oikeaa.

Huokaus! Vaan, niin
kuka suostuu mun ajatuksiin.

Ehkä joku … jos yksikin
se kannatti sanoa
kuin toive ihmeellisin.

  *

 

 

25.-29.1.2013

Lääkkeillä - ja lääkkeittä

Maailmassa uskotaan monenlaisia sanoja
ja ihmisiä
vailla tarkoituksia
moittivat turhia
kun omat halut ei täyty
odottavat jotain, jota ei voi saada
ja sitten haukkuvat, kun eivät tiedä
ett' syy on itsessä.

 

Sillä luottamus suuri
on voima suuri
ja parantaa
saa ihmeitä aikaan
ja eloa helpottaa.

 

Ilma kulkee
vaiva on poissa.
Kuka sanoo
miten kaikki toimi
miten tapahtui
- apua antoi

ett' näkisit
on voimia maailmassa
suuria
viel' suurempia kuin on omasi
eikä sinultakaan mitään puutu.

  

Avaruutta katsella
kaikki kuuluu samaan nyt;
  vaivat
    apu
      parannus
eri tavoin ja yhdessä
- ilman lääkkeitä
vaik' niin hyviä ovatkin
  raha
    ahneus
paha

katoaa ihminen
vaik' kohde onkin;
  tulos
    tavoite
      arvo
        osake
          tuottovaatimus
ihmisarvon unohdus.

Vaik' halu näkyy päälle;
auttaa ihmistä hädässä
hänestä tulee tärkeä tehtävä
vaan, ajan paha: raha
hämärtyy se
mi tavoite ol' ihmiselle.

Mutta tässä on vastassa vallat suuret
voimat jo väkevät
kaiken näkevät ja tekevät
ett' turvaavat
tulot hurmaavat
- vaik' apuakin antavat.

  *

 

 

Monenlaisia tapoja

Avartuva maailma
monenlaisia hoitoja ja tapoja
ilman sivuvaikutuksia
- kuten homeopatia;
vaikutus uuteen ulottuvuuteen
mi ihmisille viel' salassa
mut' mi kaiken elollisen takana vaikuttamassa
ja mist' kaikki voima arkeen:
  teot
    ajatukset
      ideat
        uudet löydöt.

Ei kaikki aina omasta päästä ihmisen
vaan suurin osa on vaikutus näkymättömien.

Ja lääke mi vaikuttaa
vain ihmisen näkyväisen
ei paranna kokonaisuutta
vaan, vain näkyväisen osuutta.

Mutta, jos näkymätön on sairas
on ihminen sairas
se, mist' ihminen kaiken alkunsa saa
ja voimansa tänään
ja tulevaan.

Ei tämä ole kaikki
mit' ihminen on.
Ihminen on suunnaton
- se näkyväinen
vain osanen.

Mut' se näkyväinen
on enemmän kuin vain silmille näkyvä
korville kuuluva.
On viel' paljon muutakin taustalla takana sen
mit' silmilläni katselen.

Ja siellä on … se ihminen
olento henkinen
osallisuus henkivaltojen.

Vaan, yhtä ovat he keskenään
liha ja henki
ja henkivalta

ja ne muodostavat kokonaisuuden
sen pienen ihmisen
mi osanen on suuren suuruuden.

Ja tuos' kulkee tuo armoton raja;
  keho
    ja henkivalta.

Mi keholle annettu
  se kehon on
mi hengelle annettu
  se molempien on

ja vain hienot väreet ylittävät rajan
kuljettavat avun ja voiman.

Puhutaan energioista
voiman eri tasoista
ja rajat voi ylittää vain:
  ajatus
    voima
      rukous
        henkinen ominaisuus ja lahja
mi saatu varten sen
rajan ylityksen
ja ihmisen palvelemisen.

Ja tuos' on vastaus apuun lääkkeiden
apuun muiden voimien
joita siis paljon on
ain arjen teoista tekijään
jolla suuri valta ja voima on.

Näissä ei kannata olla uskoton
sillä silloin on moni voima poissa.

Vaik' moni vaikuttaakin
oli sitten uskoa tai ei
- paha ajatus kaiken voiman vei.

 

Ja tätä
näitä, jos ei ymmärrä ihminen
hän armoilla on vain ajallisien

ja ihmettelee: -Miks' kaikkea
kaikkea pahaa on
kun kokonaisuus on hoitamaton.

Kuka kuulee tämän
hän kuulee
ja henkensä vahvistuu
ja ymmärtää:
ei teko ole mittari mikään
- ei pelkkä teko ja sen määrä
  vaan ajatus
    tahto sisäinen
      palvelun alttius
        ja lahja
- ne antavat apuansa.

  *

 
 

Elimistö elää
anna sen tehdä työtään.

Parannuksessa apu lääkkeistä;
  akuutti apu
    kivun poisto
      huumaus

siinä paikallansa
antavat apuansa
eivät vielä vaurioitansa.

Siinä hyvä
kuin taivaan lahja
- niin kuin onkin.

Mutta, syödä jotain koko ikä
               - vauriolisä.

        

Plasebo;
mielen vaikutus
kuviteltu odotus
tulos.

Keho on kokonaisuus;
mieli ja keho
ja viel' henki.

Mieli huijaa kehoa
niin hyvässä kuin pahassa.

Pelko kuviteltu pahentaa
mieli keveä, toiveikas, parantaa.

 

Plasebo
- luulotauti.

Mielen uskomus
on parannus tai pahennus
sen uskon mukaan
jota ymmärrä ei kukaan.

Mieliala
masennus
ruokkii masennusta.

Iloinen mieli
  usko
    hyvään uskomus
ruokkii hyvää
ja karkottaa monet vaivat.

Ja sitten on se myrkky:
uskot mitä tahansa
tekee tekoansa
  keholle
    mielelle
      ajatukselle
- koko ihmiselolle.

Huume mieltä keventää
antaa apuansa, lievittää
jos ei vaik' paranna
antaa hetken apua
… pitkä kesto sairautta
salakavaluutta.

  *

 

 

05.02.2013

MIKÄ ON RUNO

Runebergin päivänä mietin, mikä on runo
  sen syvin olemus
    sen sisältö, tarkoitus:

Se on oleellisen kiteytys
salaisuuden paljastus tavalla
joka avautuu vain tarkoin kuulemalla
ja monelle
jotain muuta luulemalla.

Oikea runo
on salaisuuden kieli.

Se piilottaa taakseen
  riviensä väliin
    sanojensa sisään
viestiä jostain kaukaisuudesta
  menneestä
    tai tulevaisuudesta.

Se aukaisee salatulla tavalla
jotain elämän olennaista.

Se on kieli
  se on sanat
    se on tunnelma, joka koskettaa jonnekin silmien taa
korvien kuulumattomiin
syvälle mielen uumeniin
ja viel' kauemmas se lähettää kuin nuolia sisäisen
jotka putoavat päälle kuulevien ihmisten.

Runo - oikeasti - on salaisuus
joka voi olla tänään tätä
ja jo huomenna näkemys, sisältö uus.

Se elää!

Ja ellei se sitä tee - se on kuollut
kuin oli kuollut myös kirjoittaja
joka sen kirjoitti.

Mutta, elävä runo
synnyttää elämää
antaa vastauksia;
tänään yhtä
huomenna jo toista
… lääkitsee joka päivä kun sitä syö.

Joka päivä - on runon työ.

  *

 

 

05.02.2013

Ja sitten se runo
kuin Runebergin kunniaksi.

Tärkeä hetki

Elämä
se meille tärkeä
  on tässä
    ja nyt
eilinen on mennyt
ja huominen
on usvainen.

Vaan, tää hetki
min elät, elit
min hengität, hengitit
- se meni jo

ja tulevan hengähdys
huokaus
on sun tulevaisuus.

Aina kun katselet elämää
sen tekoja
kauneutta
… sen julmuutta
sinä katselet jo mennyttä
ja tulevasi on arvoitus
… vaikket ajattele niin.

Yks' hetki
voi viedä sinut taivaisiin
- tai upoksiin.

  *

 

 

07.02.2013

Ihmeellinen DNA

Aamusella ajattelin
kuuntelin, kun vuoteellani pyörin…

 

On ihminen
hän lähdössä vasta
saa evääkseen ohjetta arvokasta.

Suunta on selvä
mitä elossaan tulee tehdä
vaan, millä voimalla
  millä tiedolla, taidolla
hän vois selvittää sen
mihin saa kuin lupauksen.

Ja se suurempi
mi lähteissä matkalle saattelee
hän arkistoja selailee
kaivaa, löytää elettyä elämää
mi talletettu on holveihin
salaisiin maailmoihin.

Hän ojentaa
matkalle mukaan
pari elämää auttavaa
tehtävää jo edeltä valmistavaa.

Sijoittaa sen sisälle ihmisen
koodiksi salaiseksi matkallen
ominaisuuksien nauhaan sen piilottaa
ajallaan aukeamaan
elämän tehtävää auttamaan.

Ja syntyy ihminen
pienestä kääröstä nopsaan kasvavasta
kasvaa aikuinen
löytää sisältään hän lupauksen
mi talletettuna on ominaisuuksiensa nauhaan
jossa tietoa, kokemusta, valtaa.

Ja hän herää kuin tyhjästä
ymmärtää kuin sanasta yhdestä:
-Tämä on minun tieni, minun tehtäväni!
Tämä on kasvanut sisälläni.

Minä tiedän sen!
Minä tunnen sen!
Kuljen sylissä valmiiden suunnitelmien.

  *

 

 

30.01.2013

Suuria voimia 

Tahto
  ja luja luottamus
    usko suurempaan
      ja toivo paremmasta
ovat suuria voimia ihmisen
kantavat yli elon hetkien
- tuli vastaan mitä tahansa.

Mutta stressi
  kiukku
    paha mieli ja pahat puheet
      uskon menetys
        toivon kadotus
          ja mielen saastutus

ne ihmiseltä voiman syö
ja paha kaikille on:
  huono työ
    ja nukkumaton yö.

On kuin mahdotonta elää terveenä
sillä kaiken aikaa ympärillä
on kaikenlaista saastetta
  huonoja uutisia
    pahaa puhetta
      sairautta tarttuvaa
        ja ilmaa ain' huononevaa.

Sukkuloida kuin seassa noiden
ja unohtaa kaikki moinen.

Ajatella kaunista
toivoa parasta
uskoa yliluonnolliseen suurempaan
- kukin elää ja uskoo tavallaan -

liikkua ja harrastaa jotain ihanaa
se antaa mielen valoa
ja ajatuksen kirkkautta
puhtautta tään kaiken elon keskeen
- näet peilistä ihmisen terveen.

Terve mieli
terveessä kehossa
ja kiitosmieli ajatuksessa
… siin' on merkki ihmisen
onnellisen.

  *

 

 

07.02.2013

Elämän lait

Laki
on lakia ihmisten
välisten asioiden hoitoa varten
ett' ois järjestys
turvattais' tulevaisuus ja tehty työ
ettei toinen toista
vääryydellä lyö.

Laki on elämän
  kulun
    tehtävän
lakinsa silläkin
ett' vois toteutua se
mi aikoinaan lähti liikkeelle.

Silläkin on lakinsa
ei sitä valvo ihminen - onneksi!
Liian ois se muuttuvainen;
  ihmisten mukaan
    mielen vaihtelevan
ja suuremman, ain' suurimman vallan.

Ihmisten lakia valvoo ihminen
  elon päiviä
    omaisuuksia
      tekoja turvaten.

Ylemmän lakia valvoo ylempi
joka sen asetti
kulkemaan rinnalla
kasvamaan
muuttumaan ihmiskunnan myötä.

Sekin valvominen on työtä sille
joka kaiken toi esille.

Ei laki ole sama;
  ei kehdosta hautaan
    ei alusta loppuun

sillä, alussa annettiin laki
min päälle rakentui laki.

On annettu uusi laki
- puhtaampi.

  *

 

 

08.02.2013

Selittämättömän selitystä

Ei elämä ole helppo
ei yksinkertainen
ei selitettävissä sanoin
- niillä vain suuntaa antaen.

Siks' tuo taisteluni
  lääkkeistä
    lääkkeittä
on vain minun
… yks' kuilun reunan pyöriminen
yks' katsominen syvyyksiin
miten joutua voi ihminen eksyksiin.

Ja jos minä
vapaudun jostain lääkkeittä
toiselle lääke jo avun suo
helpotusta elonsa päiviin tuo.

Minullekin monesti
piti apu saada nopeasti
- kipeä kohta parani.

Ei elämää selitetä
  tekemällä jotain
    tai tekemättä jättämisellä
ei tarkoitusta tekojen takaisen
- se turvata voi ihmisen kehityksen.

Mutta, valvoa tulee elonsa tietä
tekemisiänsä
… miten aikasi vietä
ja aineita
joita ei keho siedä
sillä, se ON herkkä
ja helposti sairastuva
- jos on se myös ihmeellisesti parantuva.

Elämä on uhkia täynnä

ja omilla teoillaan
ihminen aiheuttaa monia vaivojaan
- silloin on apu paikallaan.

Mutta, vielä on se
kuin selittämättömien vaivojen kirjo
joista ei ole tietoa
  miksi
    ja mistä
… moni vain ikääntymisestä

mutta, moni on kuin
piirrettynä kohtalonsa nauhaan
  elämäänsä ohjaamaan
    tehtäväänsä auttamaan;
kuin painamaan alas
ett' ihminen vois' nousta ylös.

Ajallansa
paikallansa
on elossa niin monenlaista
selittää niitä ei taida kukaan
… mut' tuloksen
hän vie mennessään mukaan.

  *

 

 

07.02.2013

Keho parantaa, vaiko lääke

-Lääke auttaa
ei sivuvaikutuksia, sanoo joku.

Hyvä niin,
vaan, mistä tiedät sen
sivuvaikutuksen
jos ei sitä näe
jos ei tunne
ja se kuitenkin joka päivä sinua syö
- se on lääkkeen työ;
  muovata
    tappaa jotain
      poistaa pois
ett' elo helpompaa ois.
Ja voihan se ollakin sitä.

Keho taistelee
vaurioita korjailee
… ja voihan se silti olla kehon työ
vaik' lääkkeitä syö.

  *

 

 

11.02.2013

Unen tasapainoa

Ajattelin
kun katselin äitiäni nukkuvaa
… nukkuu aina vaan - vanhuuttaan

ett' onhan tässä ajassa jonkun nukuttava
kun toiset vain valvoo
ja nukkuvat liian vähän.

Jospa se onkin se selitys tähän
ett' tasapainon tähden
ett' unen valta
ois maailmassa läsnä

ja koituisi se hyväksi kaikkien
kun vanhemmiten vietän
yhä enemmän aikaa unest' nauttien.

  *

 

 

12.02.2013

Tutkia kehoa

Tutkia kehoa
  oppia uutta
    sen rakennetta
ja salaisuutta

ja uskoa: Se on hieno!
  osaava ja toimiva
    oppiva ja kasvava.

Vaan, kuten kaikki ajassa
myös rapistuva.

Ei se ikuinen ole
ei sellaiseksi tarkoitettukaan
vaik' ihminen ryhtynyt
kuin ikuisuutta sille tavoittelemaan.

Mutt' opettaa se viel' ihmisen:
Ei tarkoitus ole yli luonnollisen
… yli sen tarkoituksen
mit' varten hän tuli

- tehtävä jo aikaa
alta pois suli.

  *

 

 

13.02.2013

Elämän puolesta ja elämää vastaan

Taisteluni elämän puolesta
ja elämää vastaan
- jatkan matkaa.

Tutkittu kehoa
opittu uutta
paperit täynnä lyhenteitä
numeroita.

Kuka niistä?
Ohjearvoista ihmisen
elän keskellä vertailulukujen.

Ja kuinka veltoksi ihminen
jälkeen tutkimuksen:
  kolotusta ja kuumetta
    vapiseva yö
joku rauhoittava lääke
minua koko vuorokauden lyö.

Tuloksena uhka:
saatan jossain vaiheessa vaik' kuolla.

Se riskihän täss' elämässä ylen aikaa on
vaan, onko määränpää
kuin kädessä kohtalon
… ei teoiss' ihmisen
tai tekemättä jättämisien
- vaiko tehtävän
mi ensin tehtävä on.

Luotanko itseni siihen
voimaan viel' suurempaan
enkä usko uhkaan
mill' ihminen ihmistä pelottaa.

Ja onko varmuutta ihmisten teoista
jotka tänään käskevät tekemään näin
… ja jo huomenna käsky
vaik' ihan toisin päin.

Joku lääke
  tapa elää
    syödä
      itseä ravita
on tänään oikea
… ja jo huomenna taas väärä.

Asioista ei varmuutta
eikä yksimielisyyttä seass' ihmisten
jotka viel' elävät
keskellä rahan valtojen.

Tiesivät sitä sitten tai eivät
heitä muuttuvat tuulet vievät.

Ei jää kuin yksi valta, johon turvautua
- se on elämä itse
sen ylläpitävä voima
ylempi ulottuvuus

ja keho ajallinen, joka sanoo: -Näin minua ravitse.
Ja sen tunne: -Minulla on hyvä näin.
Vaik' sanois' joku toinen, ett' eikun, ihan toisin päin.

Siispä, korvani herkistän
ja katseeni käännän suuremman puoleen;
itseni sisäisen
    jolla toivon yhteyden
ja kyselen: -Mitä teen minä nyt,
miten viisaasti elelen,
ett' kestän viel' sen matkan,
jolla tulokseni saavutan?

Ja keho, ystäväin:
-Anna ohjaus sinäkin.
Ole tarkka ja korvaani kuiski;
  kerro hyvä
    osoita paha
ettei sinua harhaan veis' rahan valta
ja päivän harha.

Anna hyvästä hyvä mieli ja olo
ja anna pahasta paha, huono olo.

Ja ohjaa ajatukseni ain' oikeaan
sinua ravitsevaan ja hoitavaan
etten kaikenlaisten
  ohjeiden
    toiveiden
      tutkimustulosten mukaan
veisi itseäni tielle
  suolle
jot' ei pian kohta ymmärrä enää kukaan.

Mitäs sanot, sinä ymmärrykseni ylempi
jolla yhteys
ihmistä itseään korkeampi
joka tiedät
ja tunnet
ihmisen perimmät
  - ja hyvät
      ja pahat
erotat luistansa rahan vallat
ja tavoitteet pahat.

Miten ohjaat sinä elossaan ihmistä niin pientä
kuin vähäpätöistä
joll' kuitenkin on tehtävä tehtävänä.

-Kääntyä puoleen ja kuunnella
suuruutta kaiken takana
ja uskoa vastausta
on luottamusta elämän voimaan
ja uskoon ihmisen
syvän sisäisen.

Kuin käsiin heittää itsensä
käsiin elämän
ei ihmisen vain vajavaisen

ja kuunnella vastausta
uskoa suuruutta kaiken takana
ja kehon ajallista totuutta.

 

-Kuin hulluutta! jo joku huokaa.
Lisää lääkettä ja ajallista ohjetta mulle tuokaa!

- Eikä ohjeen antajasta
ole mitään takuuta, varmuutta.

Siks', ei jää kuin kuunnella yhtä
ja katsella merkkejä toisen
eikä pelätä kuollutta, ei kuolemaa
- sehän vain kaikesta taistelusta
ihmisen vapahtaa.

Ja siis,
kuuntele sinä nyt näin:

-Ei omassa voimassa ihmisen;
  keksii
    testaa
      lääkitsee
sit' ihmettelee
minkä vaivan se muassaan toi
uuden vaivan vaivassa ihminen piehtaroi.

Ihminen on viisas
ei sitä kieltää saata.
Mut' katoaa rahan vallassa tarkoitus hyvä
vaik' jokin apu oisikin hyvä.

Ja hyvää onkin paljon
ei sitäkään kieltää saata
vaan,
  valta
    ihmisen ahneusviisaus
      ja raha
rakentaa kuin julmuutta: Olet sairas
vaik' olet ihan terve.
Jokin arvo
jokin poikkeama jostain
edellyttää toimia
vaik' oisit täynnä elämän voimia.

-Ja ne toimet voimat vei
ja toisilla toimilla toisen vaivat poies vei.

Onko tarkoitus ollut tämä
  hoidossa
    auttamisen työssä
ett' hoidetaan tervettä
joka elonsa innossa työtään tekee.
Nyt hän huolissaan
kyyneleisiä kasvojaan pesee.

 

Vaiva on jo asia toinen.
Vaiva, min saanut on matkallansa
loukannut kehoansa.

Sitä pitää hoitaa ja kuntouttaa
nostaa pystyyn elossaan jatkamaan.

Vaan, siinäkin jo vaarana
ett' kajotaan sellaiseen
mik' ei ollut vaivana

ja tehdään tekoja vahingoittavia
ja luodaan elolle uhkakuvia:
-Ellei tätä hoideta,
tulee vaikeuksia.

Mistä tietävät sen
ihmisen tulevan vaikeuden
… ja ties' vaik' sen tarkoituksen
elonsa matkalla.

Onko ihminen kohta Jumala?
valvoo kaikkea.

Ja kun kuitenkin on edessä kuolema
eräänä tulevana aikana … kun aika on täys'
lähtee tehtävänsä tehneenä
huokaisten onnellisena.

Mitä pahaa siinä.
 

Ja nyt, niihin hoitoihin:
ei ennakkoon
  lääkitä
    ruokita
      tulevan uhkia
sillä pianhan se lähestyy
vain uusin vaivain.

Jos elo onnekas
ja elämää täynnä
miksi olisi se tärkeä
ennalta ehkäistä jotain sellaista
mistä ei ole edes varmuutta.

Kas, eihän elo ole kädessä ihmisen
vaan suuremman
- suuruuden.

 
Ja keho
ei se ole tyhmä.
Se tietää
jos sille antaa valtaa
ja kuuntelee sen ääntä
ruokkia sitä ja sisintänsä.

Sillä, ei keho yksin ole elämä
ei kehonsa vallassa eläminen
vaan, sisäisensä kuuleminen
sen tarpeiden
ja hyödyntäminen sen yhteinen työ

sillä henki ja ruumis
monen asian laudalta lyö.

  *

 

 

14.02.2013

Hetki on piirretty

Piirretty on tää hetki ajallisen
  kuvin
    taisteluin.

Köykäiset havaittu
vaaratkin karkotettu
enempään ei ole tarvetta
… sillä se ois jo suo upottava
tieltä tarkoitetulta kadottava.

Tämä on tehty
tämä käyty
... kuiluun kurkittu

ja katse nyt ylemmäs
ja matka maihin viel' kaukaisiin
menneitten
ja tulevien kuviin.

Sillä, sillä
jos jollain
on tarkoitusta päälle maan
  ajalliset arvot
    teot, tavat
      ja kasvut
kulkevat teitä omiaan.

Ja kestää se keho
min kestää tulee;
  aikansa
    ja paikkansa
      ja tehtävänsä määrän.

Ja kun kaikki on valmista
on aika poistua
tehtävänsä tehneenä.

Ei siinä ole mitään kummallista
vaan, enemmänkin luonnollista;
  lähteä
    kun tehtävä tärkeä
      on tehtynä.

Ja aika on täys'.

  *

 

 

14.02.2013
(Ystävänpäivänä)

YSTÄVÄ

Ystävä
  on ylhäällä
ihmisen yllä.

Hän seuraa
katsoo päältä
- ja ymmärtää.

Ei hylkää.

Ellei hän ymmärrä
ja hylkää
- ei ollut hän ystävä lain.
Jonkin vain keveän rinnalleni sain.

Ja rakkaus
… mi kaukana on ystävästä
  hyväksyvästä
    anteeksi antavasta
      rinnalla kulkevasta

sillä rakkaus… niin,
se kestää vain sen
kun saa se itselleen lämmityksen.

Ja jos kylmeni toinen
tuli vastoinkäyminen
… suli rakkaus hetkessä pois.
Jo huomenna, kuin ei ollutkaan ois.

Siksi, etsi ystävyyttä - ystävää.
Se on suurta ja pysyvää.

Ja jos saat rakkautta
katso, ett' kasvaa se
ett' rakkaasta tulee ystävä rinnalle.

Muuten elämä
on kyyneliä täynnä.

  *

 

 

15.02.2013

Avautui maailma

Se olikin huomaamatta kuin rukous
huokaus suuremman puoleen
anomus                       

                                            

"Siispä, korvani herkistän
ja katseeni käännän suuremman puoleen;
itseni sisäisen
    jolla toivon yhteyden
ja kyselen: -Mitä teen minä nyt,
miten viisaasti elelen,
ett' kestän viel' sen matkan,
jolla tulokseni saavutan.

Ja keho, ystäväin:
-Anna ohjaus sinäkin.
Ole tarkka ja korvaani kuiski;
  kerro hyvä
    osoita paha
ettei sinua harhaan veis' rahan valta
ja päivän harha.

Anna hyvästä hyvä mieli ja olo
ja anna pahasta paha, huono olo.

Ja ohjaa ajatukseni ain' oikeaan
sinua ravitsevaan ja hoitavaan
etten kaikenlaisten
  ohjeiden
    toiveiden
      tutkimustulosten mukaan
veisi itseäni tielle
  suolle
jot' ei pian kohta ymmärrä enää kukaan.

Mitäs sanot, sinä ymmärrykseni ylempi
jolla yhteys
ihmistä itseään korkeampi
joka tiedät
ja tunnet
ihmisen perimmät
  - ja hyvät
      ja pahat
erotat luistansa rahan vallat
ja tavoitteet pahat.

Miten ohjaat sinä elossaan ihmistä niin pientä
kuin vähäpätöistä
joll' kuitenkin on tehtävä tehtävänä."

 

- ja hän kuuli
ja vastasi.

Ja avautui maailma alempi
mit' tutkia
ja avautui ylempi miss' kulkea

molemmat tarpeellisia
molemmista runoja
- salaisuuksia avata.

Uskoa niitä sitten, tai ei
uskomattomuus salaisuudet kauaksi vie.

  *

 

 

21.02.2013

Tietoa ihmistä palvelevasta

Tietoa ihmistä palvelevasta
  apua antavasta
    näkymättömästä maailmasta
jot' ei usko hän
ken toivoo vain kaiken näkyvän.

Näkymätön maailma
  takanamme
    yllämme
      allamme
on täynnä voimia vaikuttavia.

Ja elämmehän mekin siellä;
öisin kuljemme oudoilla teillä
ja mielen liikkeet salaiset
saa sieltä monet kimmokkeet.

Ja osa meistä
- halusimme sitä, tai emme -
kulkee mukanamme
  aistien
    vaistien
enemmän kuin on näkö silmien
kuulo korvien.

Se osa meistä
joss' voima viel' suurempi on
kuin näkyväisen maan
on herkkä vahingoittumaan;
  saasteet
    elämän tapamme
      paineet
        monet myrkyt
          huumeet.

Miksi on se niin herkkä sairastumaan
vaik' niin suuri on se voimiltaan?

Se on osa sinua
ja sinussa kiinni
- se on sinun heijastumaa.

Ne myös siitä voimia syö
- terveenä pysyminen on vaativa työ.

Ja ravinto kaikkineen on se
mi vie sinua perille.

Ja mielesi liikkeet
  elosi paineet
    sen ilot ja surut
      ja menneitten haamut
kantavat sinua, tai lyövät
antavat voimia, tai sitä syövät
… ja heijastuu se kaikki
mielesi näkymättömille alueille.

Vaan, on kehoja ja kehoja
on kehon osia
ulottuvuuksia.
Vain alin
se lähin
on elämälle altis
sen vaivoille, puutteille
iloille, suruille.

Ylemmät ei alttiita
maallisille vaivoille
- siellä, miss' ajatus ylempi on
se, mi tietää sun kohtalon.

Vaan, alempi
mi on sun vaivana
sitä tulee vaalia
… ja se vaalii sinua.

Jos sen voimat on loppu
ei ole enää eloon tekoa
sillä, sieltä lähtee kaikki;
  ohjaus
    kokemus
      ja anteeksi anto
        saavutus
… unohdus.

Siel' on sun elosi voima
tai uupumus.

-Totaa (pikku puhallusta) oonks-mulla … tai siis … eiku…

-Älä kysy. Mutta, tulehan tänne mun syliin, niin luetaan toi yhdessä viel' uudelleen, jooko.

-Jess! Joo! … se taitaa sittenkin tykätä must.
-Noni, oletkos nyt hyvin siinä?
 
-Juh!

-Noniin, siis … "tietoa ihmistä palvelevasta, apua ant…"

- ... Mistähä se tonkit-taas nykäs.

  *

 

 

26.02.2013    yöllä

-Ai, mitä mietit, koala?

-Niiett' aatteliv-vaa-ett' … mistä sä ton … äsköse ...

-Jaa … ootas vähän … Erakko hei! Onko sinulle selvinnyt tää sanojen lähde? Koala toss' kyselee.

 

Kaukainen yhteys

Ei takaa tähtien
vaan takaa ulottuvuuksien
ei läheisten
vaan kaukaisten

sieltä,
miss' kaikki avoinna on
mi ihmisille viel' tutkimaton.

Siellä kulkevat sanaset
siellä lupaukset
toivehet
siellä menneet, tulevat
siellä kaikki unelmat.

Siellä on henkien maailmat
maailmat avarat.

Sieltä osanen yhtyy sun osaseen
saat sieltä kimmokkeen
… ja avautuu
sun mielesi herkkä kanava
- sen tulee olla avoinna.

Sieltä kulkevat sanaset
  siellä virtaavat lupaukset
    sieltä avautuvat salaiset
      sieltä menneet, huomiset.

Ja ajaton on maa
kaikki kaikkea tavoittaa
ja ainoa, min ihminen nähdä vain voi
on sanojen laulu
ja sävelet, mi siellä soi.

Muut ovat kuvia
mit' ei ymmärrä ihminen;
  värejä
    saloja menneen
      ja tulevien.

Ja hyvä niin,
pian jo kulkis' ihminen ihan eksyksiin.

Mutta sanat
- tosin vajavaiset
ja sävelten herkkä kulku
- muulle kaikelle on sulku.

Joku tavoittaa sanasen
joku sävelen
tai värin ihmeellisen
ja tulkitsee sen sanoilla
merkeillä ajallisen.

Siin' on se yhteys
ja unien maa
ihminen kaukaisuutta tavoittaa.

 

-No just! Sehä-sit selittiki kaike. Mihi ihmeel-lössii mäoon oikee joutunnu!

-Ai, selvis vai?

-Jjepp! … oisinham-mäki nyt-ton-osannu selittää. (ja koala pyörittää pientä päätään... ja kello se kilkkaa))


  *
 

 

22.02.2013

Lääke hyvä - lääke paha

Ei lääkkeet hyväksi terveen ihmisen
rasitus vain kehollen
- sairaallekin -
vaik' sairaalle ehkä avuksi
terveelle sairaudeksi.

Tarkkana tulee olla siinäkin, mihin suostuu
mihin uskoo … itsensä tähden
sillä, kuka korjaa virheen
jos sen itse itselleen hankkinut on
- lääkkeellä
ja elämä pian käsissä kuin lääkekohtalon.

Eikä nyt pidä ymmärtää väärin;
apukin lääkkeestä olla voi
vaik' muassaan lisää vaivoja toi.

Vaan, turha lääke on pahasta
ei kyse ole ravinnosta
vaan, tappavasta aineesta
jonka tehtävänä on tuhota
sairauden aiheuttaja.

Vaan,
mistä tietää lääke sen:
tuon poistan
tuon minä varjelen.

Eikö ennemminkin:
kaiken mihin pystyn
sitä vastaan taistelen.

  *

 

 

26.02.2013      klo 12.25

Ulos sieltä!

Ihana tuuli talvinen
lyö vasten kasvojain

lumi hohkaa maisemaa
järvi kutsuu suksijaa

ja aurinko -

se tietänsä raivaa läpi pilvien
kuin kutsuen:
-Ulos, ulos!… sinä mökkihöperö siellä
katso ulos kuin on kaunista
- luovu hetkeksi sanoista
ja nauti talvesta. - Se on kohta ohi!

 

Ja minä lähdin ulos
järven jäälle ja ladulle...
 

                  - ooh!

  *
 

Ja nyt,

"...Tämä on tehty
tämä käyty
... kuiluun kurkittu

ja katse nyt ylemmäs
ja matka maihin viel' kaukaisiin
menneitten
ja tulevien kuviin.

Sillä, sillä
jos jollain
on tarkoitusta päälle maan
  ajalliset arvot
    teot, tavat
      ja kasvut
kulkevat teitä omiaan..."          
                          (lainaus ylhäältä "Hetki on piirretty")