Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Taistelu vapauteen
Kirjoitukset ovat syntyneet vuonna 2010
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu kirjoittajan omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuodelta 2010. Silloin taistelin itseni vapauteen vaikeasta työsuhteesta. Se synnytti nämä runot.
 

 

 Tervetuloa mukaan.
 



           

        
Taistelu vapauteen


 
Nousi aamu toukokuinen,
nousi maasta raukea mies,
taisteluiden jälkeinen helpotuksen hetki,
- uutta elämää se minullekin ties.

 
Tarina kulkee alhaalta tähän ylös.

31.05.2010

Kasvun alku

Luulin olevani perillä,
luullut olevan jo monta kertaa,

vaan en ymmärtänyt,
ett' elämästä en ymmärrä
viel' hetken vertaa.

Siks' kasvu kaikkinen.
kuin ian-aikainen,
se vaikuttaa vasta,
kun portille tuotiin lasta,

todellinen kasvu
alkaa siitä vasta.

-   

Niin,
runois', sanois', kulkevat aatteeni, tieni,
Ja mitä kauemmas käyn,
ma huomaan:
-Oi, kuinka olenkaan vielä pieni.

  *

 

 

31.05.2010

Vapauden vihko

Samalla päättyi vihkoni, tuo sinikantinen,
vapautta kuin ennakkoon julistaen.

 

Siin' sininen on taivas,
valo outo hohtava,
ja linnut lentävät vapaina.

Ja lehtiköynnökset monen muotoiset,
kuin vertauksia vapaiden runojen.

  *

 

 

31.05.2010

Koskematon

Päättyy kuukausi taisteluiden,
mieleni vapauden takaisin sain,
vai, sainko taistelon kautta viel' enemmän.

Kasvoiko vapaus suuremmaksi,
kuin ollut koskaan ennen,
vuosien, vuos'kymmenten, mennen.

Kasvoiko todellisemmaksi,
ymmärrykseksi, mitä vapaus oikein on,
tunne sisäinen - olen koskematon.

Nyt jo joudun äärelle uuden ulottuman,
sisäisen tunteen - koskemattoman.

Mikä ihme on tuo,
olenhan lihaa ja verta,
ja elän keskellä ihmismerta?

Kuinka voisin olla koskematon,
kun kehoni kiinni kaikessa on?

Kaikki minua koskettaa,
koko maailma tavallaan,
sen muutokset, vaikutukset,
ja kehoni hauras, vähin erin hajoava,
moneen herkästi reagoiva.

Miten voin olla tuo koskematon,
kun kaikki kaikessa kiinni on?

-Se on kuin taso ylempi,
mieli vakaampi, vahvempi,

olet oma herrasi
ja itsesi oma,
kulkusi ei ole ontuva,
ei tiesi horjuva,

ja yhteys ylempi,
tunne näkymättömään syvempi.

  *

 

 

25.05.2010

Toisenlaista vapautta

Tarjolla
toisenlaista vapautta;
   vapautta riidoista,
      elämän paineista,
tarjolla läheisten rakkautta.

Vaan, vapaus paineista
vapauden syö,
sen suuremman,
jossa sinulla elämän työ.

Siihen se vapaus uusi
ei apuansa antaa voisi,
vaik' hetken
onnea, iloa, sydämelle soisi.

Vaan, sydän on suurempi,
sen tavoite kaukaisempi,
sen sanomalla laajempi lukija,
kuin vain hän,
kelle oisit hetkisen tukija.

Siks' valitse vapauksista vapaus,
johon kuitenkin sisälläsi suurempi kaipaus.

 

  *

 

 

24.05.2010

Varo stressiä

Varo stressiä
sairautta kavalaa,
keho salaisesti hajoaa,
vaikket sitä sairaudeksi tunnista,
vaivat kasvaa mukana.

Illalla uni ei ehdi tulla,
ajatus kiivaana kulkee,
sulkee levon jonnekin
monien lukkojen taa,
unettomuus hermostuttaa ja voimat syö,
aamuväsyneelle uusi päivä
on yhä raskaampi työ.

Et keskity,
et pysty,
et kuuntele, et kuule,
et muista,
et jaksa seurata,

hermostut vähästä,
et painetta kestä,
kyynelsilmiä saa herkästi pestä.

Ja sydämesi,
moni elin sisälläsi väräjää,
koko keho jännittää,
sinut pian jo lamaa,
olemuksesi ympäristöä huolestuttaa.

Älä siis jää tähän tilaan,
älä paikkaan, ajatukseen,
joka sinua lyö, ja syö,
vaarassa pian koko elämän työ.

Ja ellet varo,
hoida pois tätä vaivaa,
haudankaivaja pian
sinulle jo kuoppaa kaivaa.

  *

 

 

18.05.2010

Vapautta haistelen

Vapautta haistelen,
maistelen kevättä
ja alkavaa kesää.

Kuuntelen lintujen lauluja,
…tuota varistakin,
joka kaiken päälle kraakkui.

Ja ääniä, puheita, näyttelijäin,
jotka osiaan harjoittaa.

Hauskaa!

 

Näytelmä jonkun kirjoittama,
ajatuksistaan,
muistoistaan,
historioista, yhteen punoma,
jonkin hetken, tilanteen, kuvaava,
vuorosanoista rakentuva.

 

No, entäs elämä sitten? minä jo mietin taas.
Onko sekin näytelmä,
jonkun joskus,
jossain, kuvaama,
kulkunsa kummallisen kullekin,
jonkin osan minullekin.

Osan miss' toteuttaa
jokin aivoitus,
min kuvitteli kirjaaja jo ennen minua
- ajattelenko tässä nyt sinua.

Vaan, ois siinä puuhaa,
kuvaukset kirjoittaa kaikille,
eläville
ja jo pois kuolleille,
kullekin omansa osa ja tie,
ja miten vielä ne kaikki yhdessä
elämän salaisuutta eteenpäin vie.

Olis' siinä puuhaa,
ja kiire esille saada tarinat ja sanat
uusille tänne putkahtaville.

-

 

Tässä samalla penkillä

 

Tässä samalla penkillä istunut
jo monet kerrat,
kirjannut elämän hetkeä,
jotenkin juuri muuttunutta,
vuodattanut monta kyyneltä.

Jokin taitekohta aina,
päättynyt yksi,
alkamassa jokin uusi,
sisin siinä välissä tuskaansa huusi.

Ei nähnyt, mikä edessä ootteli,
mieli menneitä kaipaili,
sen sulkeutuneita ovia kolisteli.

…Ei auennut vanha uudelleen,
ei tietenkään,
vaik' monesti oisin valmis
ollut takaisin lähtemään.

Jokin lie kirjoittaja suurempi
uusia jo eteen kuvaili,
aatteli että:
-muutetaan taas tien suuntaa,
vanhassa jo pyörii
ja turhia puurtaa.

Vaan minulle ne vanhat
ois turvallisia olleet,
niissä olisin viel' mieluusti jatkanut,
elämän sulo-hetkestä nauttinut.

Ei kelvannut kirjoittajalle,
ett' oisin saanut onnessani olla,
muutoksia jo mietti,
…vai, eteenpäinkö lie,
ois aivoiteltu tään kulkijan tie.

Jos nähnyt oisin,
min valmiiksi piirteli,
miten asiat, ihmiset, uusiksi siirteli,
- siit' iloita jo ehkä olisin voinut,
kiittänyt raskaasta hetkestä,
luopunut kyynelistä.

Vaan, suurempi on suuruus,
mi kirjaili kulun,
päätti, että käytävä on
läpi tään suuren surun,

sillä suru se on,
joka ihmistä suuresti kasvattaa
ja uusin voimin uuteen varustaa.

Sellainen kirjoittaja se,
älä sinä näyttelijä käsikirjoittajaa tuomitse,
äläkä itseäsikään suuresti soimaa,
ethän ole itsesi oma,
…vai oletko?
omien tekojesi upea,
tai surkea, sokkelo.

  *

 

 

11.05.2010

Aikaa - ja vapautta

Ymmärsi sen jo mestarikin,
kun aikoinaan sanoiksi lauloi,
elämää avosylin kauhoi,
riemuiten ja kärsien
elon hetkeään väristen…

"Elämä on kaunis,
          ja hyvää elää sille,
jolla on aikaa
          ja tilaa unelmille,
ja sielun vapaus,
   - ja sielun…vapaus."

Aikaa unelmille,
elon kauneudelle
ja kuvitelmille...

   - aikaa!

ja sielun vapauden
ihmeellistä taikaa.

Matkata maissa,
joit' ei silmin nähdä voi,
siel' kauniit laulut
ainaisesti soi.

Katsella kuvia unelmien,
tuntea huumat tuoksujen,
min tarjoaa vapaa maa,
siel' sielu vaeltaa.

  *

 

 

09.05.2010

Kuin uudeksi synnyin

Portista kuljin,
kuin uudeksi synnyin,
kaksi viikkoa synnytys kesti,
tuskainen olo,
taistelut, huudot,
elämän hetkeksi esti.

Koitti vihdoin aamu,
hyvin nukuttu yö,
katosi peilistä aamuinen haamu,
suoritettu on synnytystyö.

Nyt ihmettelen,
kun itseäni tutkailen:
-Mikä muutos minussa olisi,
yks' portti takana kiinni kolisi.

Katselen eteeni raukein mielin,
kevein kielin huokailen:
-Toteutuuko lupaus, min kuulla sain,
kun yösydännä tuskissani unta hain.

 

Luotilanka jo kerätty pois,
rakennusurakka voi alkaa.
Tähän kohtaan, tähän juuri,
rakentuu se paikka,
jot' ympäröi salaisuuksien muuri.

Vaan, talossa sisällä salaisuuksien,
kuulen jo äänen ihmeellisen.
Uusi ääni,
uusi viisaus rinnalleni käynyt,
vaik' en mitään vielä nähnyt,
vasta rakennuspaikan sisälle käynyt.

 

Voiko rakennuksella kuvata tietä, 
mit käytävä on,
matka mittaamaton.

-Rakennus on tie,
rakennuksen kasvu, se kulkijaa vie,
mitä korkeammalle kohoavat muurit sen,
sen suuremman saa kulkija ymmärryksen.

Rakenna palasista muuri ja talo,
sanoista sen ihana muoto,
ja mitä ylemmäs kohoavat seinät,
sen etäämmälle katselet,
ja huoneet,
jotka talon täyttävät,
kukin ain uuden viisauden näyttävät.

Rakennustyö alkakoon!

Sanoja kulkija kaivakoon!
Yhdistäköön ne
paloiksi, runoiksi, aiheiksi,
seinien ja huoneiden tukikiviksi,
joista vihdoin muodostuu se luvattu,
monin sanoin jo edeltä kuvattu.

  *

 

 

06.05.2010

Uuden maailman uusille teille

Kuin maailma synnyttäisi
minut ulos ja pois
uuden maailman uusille teille,
synnytystuskien kautta,
koetuksien,
uusin ihmein avautuvin,
uusia meille,
uusia heille,
uuden maailman kuvia kaikille.

Ei synnytys tuskaton,
ei portti raskas apposen auki,
vain raollensa hieman,
siit' vilahtain
ja sulkea ainaisesti.

Mi kuljettu,
mi suljettu,
ei paluuta lain,
oppaan uuden rinnalleni sain.

Oppaan uuden maailman,
sen mestarin, taitajan.

Uudet on maat,
uudet on kuvat,
taistelut totuutta käydä,
silmin uusin avautuvin
salaisuuksia nähdä.

Suuret on vaarat,
suuret on haavat,
mi matkalla kulkien kohtaa,
kuvat uudet ja oudot kumpuaa,
kirkkaina silmille hohtaa.

Kestääkö silmät,
kestääkö pää,
kaikkea outoa käydä,
kestääkö jalka,
kestääkö kunto,
kaikkea kaunista nähdä.

Ei kestä ihminen taisteluita,
ei kohdata kolhuja kestä,
iloin, riemuin, rinnalla
saa kyynelsilmiä pestä.

Siks' opas on puolesta taisteleva,
pystyyn nostava, kantava,
illalla peittävä, silittävä päivän päälle,
uuteen aamuun herättävä.

Kuljettava kuin yksissä tuumin,
vaik' toinen edellä vie,
toiselle valmiiksi valmistettu
on valmis, outo tie.

Minä jo huokaan sun suuruuttas:
-Et siis ole voimallinen minua parantamaan,
vaikka oletkin suuri viisautta antamaan.

Sinä hiljaisesti vastaat vain:
-Viisaus suurempi kuin parannus,
kehon murenevan helpotus.

-Etkö siltikään voisi,
minä tivasin vielä,
kun hetkin jo väsyttää tällä oudolla tiellä.

-Etkö kirjoittanut juuri, sinä muistutat,
painoista viisauden välittäjän,
saithan juuri rinnallesi
uuden ystävän.

  *

 

 

23.04.2010

Ilottomat kasvot

Kun aamulla heräät
ja ensiksi raivosta kiroat,
valvotusta yöstä jotenkin virkoat,
ja peilistä katsoo sua
väsyneet silmät,
ilottomat kasvot…

Hei herää!

Onko kaikki kohdallaan?
Onko elon arvot paikallaan?

Et tuollaisia aamuja monen montaa
   peräkkäin jaksa,
et elottomia kasvoja kepeänä kanna.

Mikä valvotti?
Mikä ajatukset tiukalle kiristi?
Mikä synnytti kierron katkeamattoman?
Mikä yön unettoman?

Selvitä se!

Ja poista se pian,
ennen kuin saat
   itseesi pysyvän vian.

Kas, ihminen on herkkä,
   vaik' kestääkin keho
      ei kestä mieli,
ja jos lisänä kaikkeen
   viel' pettävä kieli.

Lähde!

Katoa kauaksi pois,
elämä toisenlaistakin olla vois:
iloista,
   onnellista,
      työstä tyydytystä,
suoria rehtiä sanoja ja ihmisiä.
joita vastaan ei tarvitse
   ylen aikaa taistella ja pelätä,
      millä sinua seuraavaksi lyö,
sellainen ihmisen pala palalta
   hengiltä syö.

  *

 

 

05.05.2010     08.00-

Toipuminen

Fyysisestä rasituksesta palautuu
syömällä.
   juomalla,
      lepäämällä,
pian on taas takaisin teillä.

Henkisestä rasituksesta palautuu
nukkumalla,
   odottamalla, ett' aika hoitaa, 
      unhoitus,
         mielen rauhoitus.

Fyysisestä rasituksesta
kuin voimia lisää.
Henkisestä väsymys,
   totaalinen uupumus,
      unohdus,
         suuttumus,
            unettomat yöt,
               yhä vain raskaammat työt.
Elämän ilo pian kokonaan pois,
kuin onnea ei ollutkaan ois.

Varo tätä!
Henkistä lamaa,
se herkän ihmisen sairastuttaa.

  *

 

 

05.05.2010     08.45-

Mitä on vapaus

Mitä on vapaus,
sekin vielä tutkittava,
ettei ois jonkin vanhan luulon varassa.

Vapaus on mielen vapaus
- ja kielen.

Jossa voi kuulla,
ja itse valita kuulemansa,
pitää oman mielensä,
ajatuksensa,
ettei toinen niitä muuttaisi,
askelia toisin suuntaisi.

Olla vapaa omissa valinnoissa,
seuroissa,
päätöksissä, jotka itse tekee,

se ei ole vapautta,
jos joku koko ajan aivoja pesee,
…siis, pesee omista pois,
toisen ajatus kun niin paljon
parempi ja viisaampi ois.

Saada tehdä omat virheet,
se suurta vapautta on,
kasvaa niiden kautta,
etsiä uutta,
vaik' kokonaan uusi suunta,
…omien virheiden kautta.

Jos siihen jo kiiruhti toinen neuvomaan,
ohjeitaan antamaan,
arvokasta opintietä muuttamaan…

-missä vapaus? minä kysyn nyt,
neuvoihin kyllästynyt.

Vapautta on kulkea oma tie,
minne ikinä se vie,
ei sitä tiedä ain' itsekään,
ympäristön viisaus muka järkevänpää.

Ellen itse vapaana
saanut tietäni käydä,
sen iloja, suruja, nähdä,
kuljin sitten toisen tien,
toisen viisauden,
toisen ymmärryksen,
ihan erilaisen näkemyksen kuin minulla oli,
-minulla omakin tie - oli.

Miks' toinen ain' viisaampi toisen teistä,
ois ohjeillaan jo toisaalle opastamassa,
ristiriitaa,
riitaa, hiljaisuutta,
kulkija huokaa:
-kun minä haluaisin näin,
-minusta itsestäni tämä olisi oikein päin.

Ja mistä tiesi toinen,
että sinulla oli näky,
sisäinen syvällinen tunne,
kuin tehtävä,
jota salaisesti, ehkä tietämättäsi,
tavoitat aamusta iltaan,
rakennat jotain unelmien ihanaa siltaa,
jonka vain itse näet,

…ei ymmärrä toinen, hulluna pitää,
vain omassa mielessä tulevaisuus itää.

Jos jätät tuon kaiken
toisen mielen tähden,
et löytänyt omaasi ollenkaan,
sisäinen rauhattomuus
jatkuvasti seuranaan,
kun toisen tahtoa raahustaa.

Vapaus! se on:

Ole itsesi oma,
ja ajatuksesi,
toiveesi,
unelmasi,
tulevan kuvasi,
ne vain sinun on,
ja tie mutkainenkin
kuin mutkaton.

Sillä tiellä lepo ja rauha on.

 

Joku jo huokaa,
sano lyhemmin, mikä vapaus on.
Lue tuo loppu vain.

Vaan laajempi kuvaus tarpeen lie,
ett' ympärillä olevat näkisivät
millainen olla voi
toisen ihmisen vapauden tie.

  *

 

 

05.05.2010     00.45-

Minä taistelin

Minä taistelin läpi vääryyksien,
pitämättömien lupauksien,
huutojen, haukkumisten,
keväisen ankaran flunssan
ja tulevan tuskaisten kuvien.

Poistui vääryys,
se taakse jäi,
sopimuksille huonosti käi,
tauti hellitti,
pää selveni,
ja tulevien raskaitten huokaukset
- ne hetkeksi katosi.

Minä väsyin kaikesta,
kun kaikkeni annoin,
taakat päällekkäin kannoin.
Nyt nukun,
minä vain nukun tuskani, pelkoni, pois,

…tulee kesä!
kuin raskasta kevättä
pian ei ollutkaan ois.

  *

 

 

05.05.2010    00.20-

Maailman vapaa

Jos kuolema vaanii mua sisälläni,
olen silti mä maailman vapaa.

Jos päättää se hyökätä kimppuuni,
ain' aiemmin menneitä tapaan.

Vaan, usko en kuoleman päättävän tästä,
joku viel' suurempi estää mua lähtemästä
ennen aikaa.
Ennen kuin kaikki on paikalleen piirretty,
kuvat muistoihin siirretty.

Ole huoleti, ystäväin,
eloni täällä voi vielä kestää.

  *

 

 

06.05.2010   (kadulla kävellessä)

Pääsin kynsistä

Pääsin kynsistä tappajan,
pääsin käsiin parantajan,
pääsin eroon tuskaisista teistä,
pääsin eroon - meistä.
Löysin lohduttajan.

Vapaus! mi jälkeesi sun.
Vapaus! - iloni mun.

Vapaus, se avoin portti on,
tunne uskomaton.

  *

 

 

03.05.2010

On aamu toukokuun

On aamu toukokuun,
jälkeen huhti-taisteluiden.

Auringon aamuinen lämpö,
lintuin kirkas viserrys: -On kevät!
Oi, kultani,
on aika taas eloa jatkaa.

Nousi aamu toukokuinen,
nousi maasta raukea mies,
taisteluiden jälkeinen helpotuksen hetki,
- uutta elämää se minullekin ties.

  *

  

 

02.05.2010

Onhan se aina mahdollista

Onhan se aina mahdollista,
ettei minusta koskaan tule sitä,
mitä sisälläni jossain,
…jossain syvällä, huokailen,
mihin uskon,
mihin luotan,
mitä kohti ojennun
ain' uudesta aamusta sen iltaan saakka,
moni yökin tässä uskossani
ollut raskas taakka.

Voihan olla,
ettei minusta koskaan tule mitään,
vain valtava kasa sanoja,
runoja,
kirjoituksia,
ilon purkauksia ja
itkuisia huokauksia,

viisauksia,
joist' ei varmuutta,
ajatuksia,
joill' ei ehkä pohjaa,
kaikki vain kuluttavia unelmia.

Jos,
tai kun, joskus lähden täältä,
poistun pois jonnekin,
jääkö jälkeeni tarina kaunehin,

vaiko vain epämääräinen
huokauksien mytty
kipinöitä,
lastuja,
elon hetkien kuvauksia,
pienen kulkijan pieniä unelmia.

Jos kaikki onkin
vain unelman harhaa,
joka uskossa kulkijaa
kumaraan painaa joka elämän hetki
ja lupaa:

-Hyvä tästä tulee,
älä hetkeäkään tuhlaa,
sillä sanottavaa viel' paljon on,
ole rohkea ja usko!
Sinulla hyvä osa on.

  *

 

 

03.05.2010

Raskas hetki

Se on raskas hetki,
kun hyvät tyypit osoittautuvat heppoisiksi,
ja jumalat putoavat jalustoiltaan.

  *

 

 

03.05.2010

Äidilleni kukkasen

 

Äidilleni kukkasen
vuoteensa vierelle laitan,
lasisen,
ikuisen, taitan
ja muistan:

niin monia sinisiä vuokkoja sulle,
vuotten mittaan ma kantanut oon,

sinä monia kauniita ajatuksia mulle,
eloni taisteloon.

  *

 

 

04.05.2010

Matkata, vapautua taakoista

Matkata,
vapautua taakoista maan
voi korkeuksia tavoittaa,
syvyyksiä sisäisiä,
elämän kauneuksia.

Vapautua taakoista maan,
kaukaisuuteen matkustaa,
sielun sisälle, syvälle,
ulkoiselle olotilalle.

Vain vapautumalla taakoista maan
voi aavistaa,
mitä suuruus on,
mitä pienuus ihmisen,

miten pienuus ihmisen
on osa suuruuden,

ja miten osanen suuruutta
voi tavoittaa kaikkeutta.

  *

 

 

04.05.2010

Irtoavat siteet rasahtaen

Irtoavat siteet rasahtaen,
katkeavat kahleet,
muodot syntyä maan,
tavoitat taivaat, mit vaativat
vapauden unelmat.

Katkoa kahleet maailman,
sen suurempi voima teki,
tykönsä veti ja osoittaa tahtoi:
tämä suunta,
tämä tie,
nyt sinua vie,

ja kaukana matkasi ääressä,
joka samalla on ihan lähellä,
on salaisuuksien maailma,
-sitä vapaana nyt tavoita!

 

Sillä lihan maailma
on osa kaikkeutta,
kaikkeus on yhteyttä,
yhteys on yhteistä tapaa, muotoa,
- yhteyden salaisuutta.

Siks' muoto maallinen
on muotoa kaikkeuden,
vaik' tapansa toisilla
on elää ja kasvaa,
tavoitteita saavuttaa,
tilansa omistaa.

On yhteys välillä tasojen,
on yhteys kasvujen,
ja portit välillä maailmojen,
portit sisäisten unelmien.

Ja portista toiseen
voi käydä ken
on löytänyt tien vapauden,

kasvanut,
katkonut, siteensä sen,
löytänyt ikuisuuden, iäisen.

  *

 

 

04.05.2010

Jos nyt katsot

Jos nyt katsot maata
ja menoa sen,
onko se tavoite unelmien.

Siitä kiinni,
ja vain sitä kohti,
moni tätä vajavaisuutta
jo kauan ennen pohti.

Löysi tien,
kilisteli portit auki,
odotteli,
ett' tulisi hän,
ken ymmärsi opettaa,
käteen koskettaa ja tarttua,
viedä edelleen ja näyttää,
miten kaikkeudessa voi varttua,
miten löytää ratkaisut
elomme teihin ja jälkeen sen,
miten tavoittaa ikuisen.

Palata takaisin ja kertoa,
miten kaikkea uutta ja outoa kuvata,
miten luoda uskoa ja luvata:
-Ei tämä ole tässä,
ei alkuunkaan!

Turhuuden turhuutta
ei kannata tavoittaa,
siin' hetken on oltava kiinni vain
suurempia tavoittain.

  *

 

 

04.05.2010

Lentoni alkoi

Rakkaani,
tämä lentoni alkoi jo,
vaik' vyöt, siteet,
uumallani viel' katkenneina liehuvat,
eivät edes maahan ehtineet,
voimat uudet minut irti nostaneet.

Rapisevat viel' siteet,
kilisevät kahleet kuin näyttäen,
unelmia täyttäen:
-Anna pudota päältäsi menneitten ikeet,
poista itse viel' viimeiset siteiden rippeet,
ja olet näkevä,
miten korkealle voi vapaana nousta,
miten syvälle laskeutua,
miten avaralle astua jalkasi,
miten poistuvat vaivasi,

miten tyyni voi olla maa
- tavoitat salaisuuksien unelmaa.

  *

 

 

04.05.2010

Jos poistettu jotakin

Minä tiedän,
jos poistettu jotakin on,
tilalle vapaus uskomaton, kun mennyt jäi taa,
sisäinen jo uutta tavoittaa.

Poisto on porras,
ja ilman sitä,
en nähdä voi, mitä
tarjolla on tään vaivan takaa
- näen uutta
- matkaan kohti unelmaa.

  *

 

 

26.04.2010

Vapaudu taakasta

Vapaudu taakasta,
vapaudu kaikesta,
nauti levosta ja rauhasta,

sillä levossa ja rauhassa
on mieli avoinna,
nähdä uusia maita kaukaisia,
kuin unelmia
- salaisia.

  *

 

 

3.04.2010

Jos maailma sitoo

Kuinka sitoo tämä maailma
ihmisen mieltä,
mieltä, joka tahtoisi olla vapaa,
ilossa,
onnessa,
hän korkeampia arvoja tapaa.

Vaan, murheen vallassa
hän on vankina,
ajatusten,
taakkojen raskaitten, kantaja.

Niistä pitäisi olla vapauttaja!

Siks' ilo mielelle
on matka vapauden kielelle,
ja vapauden kielellä kuulla voi,
miten näkymätön kauneus
sielulle soi.

Jos huolet myrskyää,
mustuu herkkä ihmisen mieli,
sammuu kauneuden kieli,
lukittuu ovet sisäisen ihanan maailman,
sitä vain hetkiksi raotan,
ja suljen kiinni kuin raskaan oven,
vajosin synkkyyden loveen.

Ylös! Ulos! synkkyydestä,
poista pois, mi mieltäsi masentaa,
ilo ja vapaus avartaa,
maailmaa kaunistaa,

maailmaa, mi kaunis
on kauniin katsella,
ruma rumalle huokailla.

Jos jokin on, mi sitoo sinut
murheen, varjon, maahan,
musertaa sinut,
saat ain' uuden syvän haavan,

nouse pois!
puhdista ajatuksesi,
astu sivuun,
sano hyvästit sille,
mi sitoo sinua,
ole vapaa itsesi kanssa
ja lähellä korkeampaa minua.

Näin säilyt terveenä ajassa,
ja kasvat ajattomassa,
opit,
kuulet,
ihania luulet,

etsit ilojen tietä,
joss' murheet on pieniä,
nouset nopeasti sieltä,
loistat ympärillesi valoisaa mieltä.

  *