Taikurin taivas
 

Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Taikurin laulu
Kirjoitukset ovat syntyneet vuonna 2013-2014
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu kirjoittajan omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuosilta 2013-2014, jolloin innostuin kokeilemaan kuorolaulua. Selkäkivut kuitenkin ohjasivat tietäni toisaalle, enkä kauaa  jaksanut kivun takia harjoitella ja osallistua.

Ehdin kuitenkin tutustua kuorolauluun ja sain mukavia uusia ystäviä.

Runoja kirjoittelin eri tilanteissa, ja luin ne myös ääneen tämän kirjan yhteyteen.
 

 

 Tervetuloa mukaan.
 


                
              
  

       


... miksi tahdon minä laulaa
ääntäni käyttää ja kasvattaa
jotain syvällä sisälläni saavuttaa.

 

26.10.2013

Koalakinko kuoroon

-Heippa koala, kuis pyyhkii sulla.
-Noo… mikäs täs.

-Minä menin kuoroon… oonkos minä kertonut siitä.
-Et. Mut moon huomannu sen.

-Ai mistä?
-No täst mölystä täällä.
-Aijaa… se on ollut laulua, ykkösbassoa. Minun pitää harj…
-
Joo, iha hirveetä.

-Ääläs nyt. Se on hienoa … kun sen oppii.
-
Niinkai, ... ku sen oppii.
-Tulisit sinäkin mukaan, hei. Kivoja kavereita siellä. Hyviä laulajia kaikki.

-En-TU!
-No mikset? Eikös sinulla ole hyvä ääni.
-Entiä. Ennoo koskaa koittannu.
-No koitas nyt.
-E!

-Kooita nyt, minä kuuntelen. Noh… anna mennä.
-
E!
-No mitä sinä nyt minua ujostelet - sun parasta kaverias.
-Joo,
tosi parasta. Ett-o taaskaan pitkään aikaan pitäny mua ees sylissä ja …
-No joo joo joo… mutta tules nyt sitten tähän syliin ja kiek… siis laula jotain kivaa.

-Mitä kivaa?
-No vaikkkaa … miten ois Finlandia-hymni.
-Hä!
-No eei, miten ois joku lastenlaulu vaikka?
-Mommikääl-lapsi!
-Ainiin, et tietenkään… no sitten vaikkaaa …hei, mitenkäs menis se mun marssilaulu intistä: Eikä me olla veljeksiäää, vaikka me ollaan kahden - jala jallajalajala veiveivei vaikka me oll…

  -Noo joo, okei sitte
 
! EIKÄÄÄMEOLLAAAVELJEEKSII
ÄÄÄ VAIKKAAAMEEOLLAAAN KAAAHREN JALALALALALLALALALAVEIVELIVEEII VAIKKKAAA MEE OOLL… !!!

-Okei okei joo, hyvä. Totaa, se oli iha upee veto.
-Olivai?
-Nojoo… oli … ehkä... pikku viilausta vielä, mutta kyllä se siitä.
-Ai ei siis ollu...
hyvä. Hö! Mäentu… mihkää kuoroo sun kanssas. Enkä kestä kunnella noit sun passojaskaa.
-Se on basso… beellä ... ykkösbasso.
-Olkoovvaik mikä. Mäentu! Meessä vaan -
jos kehtaat.

-Mitä sinä sillä tarkoitit?
-
Eeemmitää. Mut omm-meillä kyllä muutaki yhteistä ku nää karvaset korvat.
-Ai on vai? Mikä.
-Koitas arvata.

  *

 

 

07.10.2013

Hautajaisissa          (ääni mp3)

Hautajaisissa
mieskuorolla
lauloimme
Täällä Pohjantähden alla

- kaunista.

Kirjoitin runon
siinä kukkien laskussa
itselleni
… sitten kun sen aika on
omani kohtalon.

Pyydän luettavaksi
itselleni ja muille
sillä, olenhan minäkin siinä paikalla
katson menneitä ja tulevia
ja olevia,
teitä siinä minua muistavia
lohdutan sanoilla:

"Minä istun tässä ja katselen
teitä tänne jääneitä rakkaita
tuttuja
ja kaukaisiksi jääneitä
kuin tuntemattomia.

Minä istun tässä ja näen teidät
ja minä tiedän nyt miten elämä on;
me olemme kuin kädessä kohtalon.

Ja päiväni nään nyt tarkemmin
minä kutsun kuulen nyt selvemmin.

Minä olin
minä menin
ja minä tulen … taas uniin uudelleen."


 

Jäi mietityttämään papin sanat:
"Kaikki elosi päivät olivat kirjatut elosi kirjaan
ennen kuin ensimmäinenkään niistä oli alkanut"

ja

"Täältä lähtevät vain valmiit
tehtävänsä tehneet
- eivät keskeneräiset".

 

Ja minä mietin taas,
siinä haudalle kulkevain joukossa
että oman paikkani täältä jo ennakkoon varaan, jos mahdollista.

Ja kivenkin tekstin nyt aamulla kirjasin:

"Täss' lepää hän
ken kirjoitti auki elämän
elon tien ja kohtalon
jostain tulon ja jatkumon."

Ostan paikan, näin aattelen
valmiiksi… sit' oottelen
kehoni väsyneen laskua sinne
kun itse jatkan kaukaisille.

Käyn siinä äärellä kirjoittamassa:
muistelemassa menneitä
piirtämässä tulevia
pohtimassa olevia
… hetkiä riutuvia.

Tähän voi mennä viel' aikaa
ennen kuin kaikki on valmista
sillä eihän sinne lasketa keskenkasvuista
- näinhän se pappi lupasi

ja jos siihen on luottaminen
ja jos eloni kirjaan viel' piirrettynä on monia mutkia
ehdin tässä
tulevani haudalla
vielä monesti käydä eloni hetkiä kurkkia
ja urkkia tulevani unelmia.

 

Täss' piirretty on nyt se Taikurin taivas
ja maa
ja siin' välissä
hän eloansa taivaltaa.

  *

 

 

16.10.2013

Laulajan laulu     (ääni mp3)

Laulu
   Suomelle
laulu
   suomalaiselle
laulu sydämelle suurelle:

"Oi Suomi, katso,
Sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru
kirkkaudessa soittaa,
kuin itse taivahan kansi sois."

Laulu kaukaiselle
laulu laulajalle itselle
  mielelle
    kielelle
laulu sisäiselle
laulu suuremmalle - suuruudelle.

Laulu
on portti tuntemattomaan
portti kuolemattomaan
ikuiseen ulottumaan.

Ja laululle laulu vastaa
kaikkeuden kutsu soi
- laulu… tuon kaiken laulajan eteen toi.

- Oi laulu, soi!

  *

 

 

21.10.2013   23.45

Miksi tahdon laulaa   (ääni mp3)

En ymmärrä,
miksi tahdon minä laulaa
ääntäni käyttää ja kasvattaa
jotain syvällä sisälläni saavuttaa.

Tehtävä on vaikea.
Harjoitusten jälkeen mieli hieman haikea,
- en onnistunut
vaik' ääneni on kaunis

  jännitys
    yritys
siitä soinnun vei
vapauden ilon poijes vei.

Laulu on kaunista
se on kuin sisäistä taivasta
kuin portti jonnekin näkyväisen taa
- näkymättömissä se suuruutta koskettaa.

Laulussa on voimaa
kuin myös sanoissa
  sävelissä
    tahdissa
yhteisessä halussa
saavutuksessa.

Se koskettaa jotain syvällä ihmisen
väreily saavuttaa salaisuuden
mi yhtyy väreisiin taivaan ja maan…

Siksikö…
tahdon minä laulaa
rakentaa jotain tulevaan
kosketusta unelmaan.

  *

  

OHJE runojen kuuntelulle:

Kun valitset "ääni mp3" linkistä, siitä avautuu äänelle oma musta sivu. Siinä kulkee ääni. Valitse takaisin tämä runosivu, se on edelleen auki siinä vieressä. Siitä voit seurata sanoja.

Kun runo loppuu, voit sulkea sen ääni-ikkunan.

 

 

26.10.2013

Kuoromiesten ilta 25.10.2013  

-Kirjoita runo tästä illasta, sinä pyysit.
-Minä otan kitaran ja napsutan
sun sanoistasi tunnelman.

-Minä yritän, lupasin. 

Ja jo yöllä aloitin
ja aamuvarhaisella sanoja, lauluja tavoitin...

 

Miesten saunailta     (ääni mp3)

Miehet pantihin pimentoon
metsän keskelle piiloon
sivummalle siistehistä
hiljaisista ihmisistä.

Siel' sopivat he säännöistä
vapautta haikoivat
riippuvuudest' suuren seuran
kaukaisien käskyjen.

Eväät ihanat
ja iloinen mieli
lauluun taipui taitava kieli

ohjas opettaja äänen suuren
äänen suuren ja sorian
pian kellarissa, saunas' kaikuvan.

Ja värisi sauna
rämisi laude
irtosi naula ja vapisi koko kellari
äänest' suurest' ja soriast'
monest' miehest' niin komiast'.

-Oi ihana!
Kanssas laulaa mä haluan.

Yöhön hiljaiseen möly haipui
vaik' viel' kadulla ne laulut kauniisti raikui
... talojen uinuvat seinät yössä kaikui.

Ja ystävä ystävää halasi
käden kaulalle asetti
poski poskea kosketti

- veli veljeä ymmärsi.

  *

 

 

26.10.2013

Villi varsa     (ääni mp3)

Lauluni on kuin villi varsa
kesyttämätön
hyppii, pomppii kaikkialla
ja ohi mennessänsä
koskettaa se jokaista.  (stemmaa siis)

Kuka kesyttäis mun villin varsan
kuka aloillensa asettais
kelpo ratsuksi kasvattais.

Vaan, nuori villi on ihana
vailla kuolaita vapaana
se viel' hetken saapi laukata.

- Sit' tulee mestari…

harjaksia silittää
korvaan kuiskii umpiluulle:
-Oi pieni, kuule
vapaus on ihana
ja ain' aikansa se kaunista.

Mut' astu ruotuun muiden ratsuin
yhteiseen kapsuun kavioin.

Yhdes' hirnu
  yhdes' loiki
    yhdes' vedä iestä
vaik' hetkin oisit märkä hiestä.

Sinä kasvat ratsuksi jaloimman
iloksi kuulevain, huokaavain

- ja asettuu... sun menosi villi.

  *

 

 

26.10.2013

Sanat villit ja vapaat     (ääni mp3)

Samoin kuin on villi ääneni
samoin ovat villit mun sanani;
  ne kulkevat
    syliin sulkevat
      tunnelmat vaihtuvat
hetkessä haihtuvat

tallentuvat muistoon
oi, muistojen puistoon kaukaiseen
suistoon iäiseen.

Ne siellä ovat
säilyvät
kuin päilyvät päästä
esille tulla
ett' ois kuulevalla;
  niistä riemu riemuvalla
    suru surevalla
      laula laulavalla

     - ja ikuinen ilo.

  *

 

 

26.10.2013

Laulun lahja     (ääni mp3)

Jokin voima suuri - suurempi
antoi laulun lahjan
antoi lahjan, laulun äänen
antoi tajun ymmärtää
- rinnalla kulkevaa ystävää.

Ei yksin omaksi iloksi
ei omaksi iloksi itsellen
vaan yhteiseksi
toisille jaettavaksi

kannettavaksi eteen ihmisten
eteen elon nälkäisten
joill' sisällään sielus' aukko
kohta, jota koskettaa
laulaja laulullansa saa.

  *

 

 

26.10.2013

Laulajan rukous     (ääni mp3)

Mistä saisin mä sanasen
mistä laulun uuden
mistä äänen kaunoisen
min korvissain jo kuulen.

-Oi anna, anna! rukoilen
anna kuulla kaunoinen
anna sana hellistä hellin
kuulevalle lämmin.

-Anna ääni!
äänistä pehmiä
anna soiva, sattuva
sydämiä koskeva.

-Anna katse!
anna katse ja käsi hellä
kuulijoita kätellä
voima suuri välittää
kantaa ystävää.

-Anna paikka!
anna paikka alla auringon
anna hetki, tila ahdingon
joss' sanoillani, lauluillani
lempeällä äänelläni koskettaa
- poskeansa kosteaa.

  *

 

 

26.10.2013

Niin on mun sisäisein     (ääni mp3)

Niin kuin meri lainehtii
ja laineet rantaan lyö

niin on mun sisäisein
ja näkyville työ.

Niin kuin voima aallokon
se myrskyää ja pauhaa

niin on mun sisäisein
ei anna mulle rauhaa.

Niin kuin ilta hiljainen
tyyni pinta veen

niin on mun sisäisein
yöksi hiljenee.

Mut' aamu uusi aukeava
tuo ihania tuulia

ne sisäistäni koskettaa
kuulen suuria.

- Oi, anna voima, rakkaus
käyttää huulia.

  *

 

 

26.10.2013

Sielun sisään soi     (ääni mp3)

Joka sana erilainen
joka ääni sointuva

joka käsi hellä
toista koskeva.

Joka silmä kohti katsova
se voimaa antaa voi

ajatuskin lempeä
jo sielun sisään soi

- sielun sisään soi

- toiselle ... se onnen toi.

  *

 

 

27.10.2013

Akaan taivaan alla     (ääni mp3)

Akaa alla taivaan
syntyi uudestaan
historiat vanhat
nousee haudoistaan.

Tääll' kulkeneet
on kunnon miehet
naiset yllä pitäneet
pellot yksin raivanneet
(ja) viljat itäneet.

Välkkyy järvet kaunoiset
virtaa joet mutkaiset
moni lempi luokse käynyt
annoit ensi kukkaset.

Sydämin
pomppivin
ensi suukon varastin.

- Saitko ehkä rukkaset?
 
Karjalan
kaunoisen
evakot mä asutin.

Tuli ilo, herkkyys kaupunkiin
silmät kirkkaat (suli) sydämiin
ja eloa … Hämeen hiljaisiin.
 

Nyt on aika uus
Akaa turvallinen tuttavuus
illoin, öin kadut hiljaiset

ja kadun laulut viimeiset laulaa kuoromies
mistä tuli, minne menee hän, kukaties.

Kasvaa Akaan taivaan alla
kunnon nainen, kunnon mies
osansa hän hoitaa aina
- elon runsas ies.

Sen kannat  -  oi, nainen Akaan
oi, Akaan mies!

  *

  

 

29.10.2013

Katselin aamulla kuink' pilvet aukeili…

Pilvet kuin ihminen     (ääni mp3)

Niin ovat pilvet kuin ihminen
tuulen mukana liikkuen
... jostain tuli, tyhjästä
sit' hetkessä jo haipuvi pois
kuin ei taivaalla ollutkaan ne ois.

Ja tehtävänsä
oli varjostaa
tai antaa sadetta
toinen oli harso vain
toinen kumpupilven osan sai.

Joku jyrisi ja salamoi
toinen auttoi
toinen tuhon toi.

Ja jollakin osansa
ol' olla pikku hattara
jossain kaukana
taivaan kannen laella.

Oi, ihminen…
tehtävänsä kullakin
suojata tai kastella
tai olla koriste taivahan
kuin lammas ikuisen.

- Minä osan olla sain
hieman tihkuinen.

  *

 

 

27.01.2014
(sisäpiirijuttu)

Mieskuoron voima

Mieskuorolaulu
on lääke moneen vaivaan
moneen vaivaan alla taivaan;
  yksinäisyyteen
    vapaa-ajan tylsyyteen
      ja elon tyhjyyteen

se johtaa voi riippuvuuteen
… ja moneen ystävyyteen.

Vaan, silläkin
kuten lääkkeillä aina
on myös sivuvaivansa.

Kas, liikaa nautittuna
aiheuttaa aamulla suun kuivuutta
lievää pään särkyä
silmien punotusta
… ja yhden päivän yleistä haluttomuutta.

Mutta, taas…
kun lääkitys on kohillaan
sen hyvät vaikutukset jatkuvat
… oireet unohtuvat.

Ja ystävyys… vain syvenee

- taito, mieli … ylenee.

  *

 

 

27.01.2014

Hyvää yötä

Hyv' yötä
unen myötä
kohtaat menneet, tulevat
… tavoitat sa unelmat.

Ja salaiset sa aukaiset
yöllä kuljet iäiset
… ja aamulla
voimalla uudella
sa jatkat kohti huomista.

Oi, nuku
   nuku
      rakenna
tulevasi maailma.

-Noniin, koala...nukuhan nyt... ja simmut kii.

-...Emmäs-SAA! niit kii.

   *
 

 

06.04 2014

Vanhojen Mestarien konsertti 6.4.2014

Lauloivat miehet
lauloivat laulut kaunoiset
herättivät monet muistot
ja ajat mennehet.

Soi Vanhojen Mestarien kunnia
oli arvoisensa tunnelma
- on toteutunut unelma:

Oi, Suomi! Olet upea!

  *

 

 

01.05.2014

Yksinäisyys

Yksinäisyys.

Toiveitten, toivottomuuden kausi takana
elämää muuttava
paikalleen asettava.

-Miksi? minä kysyn vain.
Vaiva kuin uskollisena seuranain.
 

Kaiken äärelle se kuljettanut.
Ensin omat temput
tutut jumpat ja venytykset.

Hetkin auttoi, sitten pahemmaksi.

Apua ihmisistä;
tietävistä
tietäjistä.
Avut eivät auta vaik' viisautta lisäävät.

Fysioterapia - vain kipeämmäksi.

Naprapaatti - vaik' uskoa oli, molemmilla
ei apuansa antanut.
Lopetin, en enää uskaltanut.

Vihdoin lääkäri;
näytteet
kuvat
pillerit ja piikit pyllyyn
jännitystä poistamaan ja kipua lievittämään.

Rukoukset
  käskysanat
    mantrat
- ei apua ees taivaallisista.
 

Yksinäisyyteen vaivutti
vaik' hetkin ihmisten ilmoille hellitti.

Edelleen odotan kuin ihmettä.
Sitä, ett' yhtäkkiä minä huomaan: -Se on poissa!

Vaan, ei vielä tänään.

Tai, mistä tiedän
en ole vielä noussut.
Sängyllä tätä kirjoitan.

Alkamassa Vappupäivä 2014.
 

Jo useamman viikon sattunut
aina kun olen vuoteelta noussut ja kävelemään lähtenyt.
Just jalat kantaneet… vessaan ja takas.

Täss' ranka taas vaivoissaan makas.

Nukkua on antanut, onneksi
ja istua hyvällä tuolilla.
Ja lattialla pieniä jumppaliikkeitä
hieman helpottavia, vaan ei aina.

Ja välillä muistan taas nuo
viime kesän lopulla kirjoittamani sanat:
"Vaiva on isommasta kädestä
ja sen käden kautta myös aikanaan poistuu.
Ihmisten apu ei mitään auta."

Voi, kuinka näkyykään tuo olevan totta.
 

Vaan, olenhan jo kirjoittanut vapautuksestakin.
Useana aamuna ovat sanat siitä vilisseet
ja uskoa antaneet. - Eivät vielä toteutuneet.

Synnytyskivuiksi nämä tällä viikolla ymmärsin.
Synnytyskivuiksi kirjalleni
jonka kaikki aineisto on tämän kivun ajalta.

Runoja ja tarinoita
joita, ilman näitä vaivoja
ei ois voinut tulla.
 

Olisiko näistä jollekin ehkä apua?
Vai, itsenikö tähden vain
ett' jonkin uuden ulottuman oven avata sain.

Jo taas toivoisin - toivon
ett' tuo "iso käsi" - kenen lie
jo vihdoin minua armahtaisi
vapauttaisi vaivasta
ja antaisi elämän takaisin.

Sen elämän, mistä niin nauttinut oon
ja voisin aloittaa sen
miks' muutin tänne maalle
kuin Herran kainaloon.
 

Niin, ei tässä mitään ole puuttunut
uutta vain tarjonnut ja elo muuttunut.

Jotain opettanut elämästä
sen arvoituksellisuudesta, ankaruudesta
ja ihmisen herkkyydestä ja pienuudesta elämän edessä
- ja kyselemään elon tarkoituksesta.
 

Kohta pitäisi mennä torille laulamaan mieskuoron kanssa.
Katsotaan, kuin äijän käy.
Onneksi ei, ainakaan vielä lunta näy. Onhan Vappu.

-Eikun, katsohan …
kun vuoteellani istualle uskallan ja ikkunasta ulos kurkistan:
-On se! Lunta!

Lyhyt oli Suomen suvi!
Just ehdin kesärenkaat alle saada.
 

Kun niin aikaisin heräsin
ja näitä sanoja vihkooni piirtelin
minä aattelin, josko pikku selkäjumppa eloa helpottais.

Ja minä jumppasin, niitä fysioterapian ohjeita.

Ja voi! Selkäni vain kipeämmäksi sain
ja laulut laulamatta jäi - en kivuilta jaksanutkaan.

Vaan, kun oikein pinnistin
torille piipahdin kavereita kuvaamaan.

Ja kivoja muistoja siitä tulikin
sen tärkeäksi huomasin.

Ja taas jo kyselin: -Mikä kaiken tarkoitus?
Oliko se, se laulu
vaiko muistojen kuvaus?

  *

 

 

Poisnukkuneen kuoroveljen muistolle 28.06.2014
  

24.06.2014

Yhteinen hetki

Juuri vasta opin sinut tuntemaan
kanssas ryhdyin kuorossa laulamaan.

Juttelimme tauoilla
   matkoilla niitä näitä
ehkä ihmeteltiin keväisiä säitä ja selkäimme kipuja
- kerroinko sinulle lie omia runoilijan unelmia.

Muutama olunenkin yhdessä nautittiin
kun tuopin äärellä vieretysten istuttiin
- viimeksi Vappuna
kun torilta Leskirouvaan rinnan kuljettiin.

Sit'! - yhtäkkiä sinä olitkin poissa
ensin jossain unten kartanoissa
sitten pian ulottumattomien unelmissa.

- Olet enää meidän muistoissa.

Elämänkö julmuutta?
Vaiko ihanuutta, päästä kerran pois?

Miten elämä muulla tavoin päättyä vois
kuin kerran olemalla joukosta pois?

  *

 

 

27.06.2014

Hautausmaalla, edellisenä iltana

Täss' istun ma penkillä,
aattelen sua



ja takanani tuolla on paikka, niin luulen,
jok' oottelee sua.

Ja nyt kirjoitan
  sinusta
    tai kuin sinulle
  ja minusta
    kuin minulle

kaikille meille
sanoja elämän teille
tuleville
ja jo menneille
ystäville, rakkaille
tuntemattomille.
 

Oi, kuinka kuljetkaan sinä lähellä
kuin ylen aikaa vierellä
oottaen vain kuin kellosi aikaa
- milloin kellot minulle kaikaa.
 

Tässäkö nyt
sinun porttisi ystäväin.



Tästäkö jatkat, vaik' tiedän
voit hyvinkin olla mun vierelläin
  kuunnella
    katsella
mitä kaikkea tänne jäi.

Tiesi nyt ulottuvuuteen uuteen käi.

Vaik' oikeasti
eihän se tila uutta lie
kas, sieltähän sinä kerran
kun alkoi tää maallinen tie.

Vaan, aikansa kaikella auringon alla
aikansa maallisella vaelluksella

ja palajaa ihminen
mist' tuli hän kerran
tämä matka täällä oli nopsa
kesti vain kuin hetkisen verran.

Ja jatkuu nyt
luona suuremman Herran.

  *

  

 

26.06.2014

Kun hiljaa kuuntelin

-Oi, ystävät rakkaat !
minä tiedän sen
miten upeat ovat näkymät tulevien.

En tiennyt niistä
en arvata osannut
ett' tällaisen osan
oisin tulevassa saanut.

Kaikki on hyvin
vaik' vaikealta näytti
kun lähtöni sieltä
niin pahalta näytti.

Vaan, sanoa sen voin nyt:
Ei surra kannata huomisesta
ei pelkoa tulevien päivistä

sillä toisin,
oi, toisin ovat ne kuin kuvittelemme siellä
maallisella tiellä.

Lähtöhän kaikilla edessään on
sen näen minä täällä
kuin suuremman kohtalon.

Vaan, murhetta turha on ennalta kantaa…

Oi, minä elän! - nyt todellista rauhaa.

  *

 

Oi, uskallanko lukea tuota?

-Uskallat, kun kerran sen sait.
Et ois saanut sitä
ellei sill' ois tehtävätä;

  lohduttaa
    auttaa
      tulevista rauhoittaa

ja elossaan kantaa
ken täällä matkaansa jatkaa.

  *

  

 

2009

Alkujen asema

Aamukahvikupposen äärellä kuvittelin,
mieleni kuvia katselin:

Putkahti ihminen jostain
asemalle, miss' raiteita paljon
määränpäitä
menoja ja paluita
- junat ovat uusia alkuja.

Jollakin on monia matkoja
jollakin yksi vain
siihen kaiken mahduttain.

Ja paluulippu aina taskussa
samalle asemalle, mihin tuntemattomuudesta tuli
- se ihmeellinen portti jo tullessa kiinni suli.

Se on alkujen asema.

Sieltä lähdetään aina jonnekin
  jotakin oppimaan
    elämää katsomaan
      uusia kokemaan
- ja taas takaisin palataan.

Monessa junassa työtä ja vaivaa,
joissakin ystäviä paljon ja riemu raikaa.

On matkoja iloille ja suruille,
pienille tai merkittäville urille.
 

Joskus on hetkiä ei selviä raide
ei löydy juna,
otsalle ehtii jo hiki ja levottomuuden puna.
Epävarmuuden kyynel poskella käy,
- junaa ei vain näy.

Ei ole tullut vielä, se sinun junasi
seuraava matkasi.
Tämä on sinun odottamisen koulusi.
Vai, ohjasiko joku sinut paikallisjunaan,
hiljaisesti kulkevaan,
ei vauhdin hurmaa.

Yhtenään pysähdyksiä
ja paljon kysymyksiä.
Vaan, radan päässä vaihto
junasi odottelikin siellä.
Olit ensin matkalla hiljaisella tiellä.
 

Kaikilta matkoilta aina
paluu alkujen asemalle
uudelle junalle
- viimein sille viimeiselle
siellä … vähän erillään muista.

Sen ehkä tullessa vaivihkaa huomasit
tai jonkin uuden lähdön tohinassa
ehkä vähän hipaisit
- tuntemuksen hihasta pian karistit.

Alussa asemalla ehkä junia paljon
aikajärjestykseen merkitty siellä
aikoja vain ei nää,
vuorollaan kukin tekee lähtöään.

Viimeisen junan palatessa
asemalla rauhallista
se yksi syrjäinen häämöttää vain
vierellä kukka-aitain.

- Odotellut siellä vuoroaan,
hiljaisena, tauluin himmennein.
 

Millainen juna, en sitä näe
onko puhdas, kiiltävän valkea
vaiko tumma lautainen, jossa kuivuneita rakoja.

Kukkien tuoksun tunnen vain
käy luokseen hiljaisesti askel kulkijain
hiljaisuus ja rauha seuranain.

Taskusta kaivan lappusen,
matkoilla rutistuneen,
vaatteiden saumaan piiloutuneen.

Kas, matkalippu!
Meno leimattu jo aikaa
ja, katsopas, tuttu päivä.
Siinähän on … minun syntymäpäiväni.

Ja paluu … siinäkin on aika,
sehän on…
sehän on - juuri tänään.
Ei siis paluuta tänne enää.
Kädellä pyyhkäisen hieman vuotavaa nenää.
 

Missä muut?
Missä seuralaiset
jotka matkoilla rinnalla kävivät?
- He lähtösi kyllä näkivät.

Lensi lintujen parvi ylitse pään
hennosti visertäin.
Rakkaiden kasvot parvessa välähtäin.

Keveni askel, karisi vaikeus, vaiva
menneet jonnekin kauas jäi
kuinka nousin junaan, en huomannutkaan
se niin helposti käi.
 

Täss' istun junassa ja ihmettelen
menneitten kuvia katselen.
Kuinka piirretty esille koko eloni tie
- minne tämä juna minua oikein vie.

Ratkeaa matkalla moni kysymys
avautuu suljettu arvoitus
selviää asiain oikeat laidat
elon monet syyt ja vaivat.

Kuinka kepeää onkaan matkaa taittaa
ikkunoista katselen mennyttä aikaa:
Kas, tuon minä muistan - ja tuon.
Kuinka ihanaa silloin olikaan.

Ja tuo … voi niitä hetkiä,
raskaita retkiä.
Ne olin ihan unohtaa.

Kun kaiken sain ihailla ja katsella
virheet ja vääryydet oikoa
tunteet viel' uudelleen tuntea

- olen perillä.

Rikkaana matkasta
poistun junasta.

Siell' vastassa outo iloinen joukko
tervehtii kuin tuttua
- heissä on jotain tuttua.

Ja kun katselen
kuuntelen, muistelen
kasvoja menneitten mielikuvien
minä tunnistan yhden - jo toisenkin
kasvoja elon kaukaisen.

Kuinka nuoria, onnekkaita
keveitä ja vaivoista vapaita
kuinka puhdasta ja aurinkoista.

Tämän verran näin
se oli pieni laituri vain.
Ei alkujen asema enää
ei junia uusien vaivain.

  *

 

 

26.06.2014

Sanat on mun kukkani

Minulla ei ole kukkaa.

Sanat… ovat mun kukkani
runo seppeleeni

   min synnytin
      kasvatin
kirjasin kappelin penkissä

   katsellessa
      kuunnellessa.

  *

 

 

16.08.2014

Kuin yllättäen
jouduin suureen juhlaan ystävän
- en tiennyt siitä
enkä arvata osannut
kas, uusi kun vielä oon
en tavoille oppinut
en kaikkia viel' ees oikein tunne.

Siin' alkuseremonioitten jälkeen
kahvikupposen äärellä
itsekseni hiljaisesti huokailin:
-Oi, oisko sanoja!
ja netistä etsin omia, josko ois sopivia.

Eei, ei käynyt yksikään
ei sopinut ystävään
siks' huokailin vain, pala palalta

ja sitten…
Ahdin säestämän Vesivehmaan jenkan aikana
kiiruusti kirjasin pulppuavia sanoja
- ja ne sitten luin.

Minä runoilijan onnea koin.

 

(Onnitteluruno Jukalle 80-v)

Sydämet juhlijalle suli

Etsin vanhoista
jo päivänsä elon nähneistä
runoa sulle, Jukka
vaan, en löytänyt - onneksi.

Sillä, ei noin upealle miehelle
mitään vanhaa antaa voi
kas, uusien sanojen kansi
ain' kirkkaana soi.

No, mitä se soisi nyt?
Mitä antaisi ystävälle
kannustavalle
ain' hymyävälle.

Mitä taivaitten kansiin ois sulle tarjottu
sanoiksi juhlasi hetkeen valmistettu.

Kait, nyt jotain, oi, taivaitten mestarit!
Mitä ois Jukalle?

-No, jos katsotte miestä
noin suoraryhtistä
elämää elänyttä iloista nauravaista
viel' kaunista
ja mielensä maisemissa nauttivaista.

Kas, lahja se on
suuremmasta kädestä
puhutaan hyvästä ystävästä
… meille täällä
ja teille siellä.

Katsokaa miestä
mi malliksi käy kelle tahansa
ja rakasta, laulavaista
auttavaista.

Sellaista ystävää toivoisi, oi, moni.

 

 

 

Tällainen sana hänelle nyt tuli.

Ja sydämet juhlijalle suli.

  *

 

 

04.09.2014

Metsähartaus

(Ja) Illan hämärtessä
peikot, henget herää
kas, pimeys on valtakunta
luonnonvoimien.

Maailma kun nukkuu
- ennen kuin käki kukkuu
hartaus metsän on luonnonhenkien
he metsää valvoen.

Ja aamulla kun saa
taas uusi päivä, kukat virkoaa
ja herää metsä unestaan
palvelemaan luomakuntaa.

Se jatkaa hartauttaan
ja odottaa
aikaa viel' kauniimpaa
ja valkeata vaippaa.

  *