Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Maailmoitten matkaajat
Kirjoitukset ovat syntyneet vuonna 2011-2012
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu kirjoittajan omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuosilta 2011-2012, jolloin kuljin Sinisessä maassa. Oli alkamassa Taikurin aika ja vuosi.
 

 


 

 Tervetuloa mukaan.

 


                   
      

      

         Maailmoitten matkaajat


 
Uusi aika alkamassa
Taikurin aika... ja vuosi...
 
 

02.01.2012

Ja tarina jatkuu…

Siinä sitten jatkavat matkaansa nämä pienet kaverukset kohti uusia seikkailuja.

Harri: Minä en ole mikään pieni!
koala: Enkä-mä! ... moon iso!

Niin, ... hyvässä yhteisymmärryksessä, sovussa ja ajatuksessa - ja niin samanmielisetkin aina; toinen ei ole pieni, eikä toinenkaan, joka on iso.

koala: Joo, nii-oonki!
Harri: Niin minäkin.
koala: Joo.. mut sootki iha hirvee iso!
Harri: Ite oot… hirveen pieni.

Niin, (huokaus) ... ja niin samanmielisetkin aina. Kuin yhdestä puusta… tai karvasta tehdyt. Niin samanlaisia he ovat.

koala: Mitä toi horisee tossa?
Harri: En minä tiedä. Ja kuka se oikeastaan on?
koala: Emm-mä tiä, mutta se näkyy niinku kirjottais meistä.
Harri: Hmmm…

Viime vuosi oli pitkä matka. Oikein jo aika seikkailu se oli. Ja rajamaahan siinä vihdoin päädyttiin, paikkaan missä tulisi jo nähdä asioita toisin. Ja kavereitakin siellä tavattiin, ei tosin kovin monia vielä, ja kaikki niin kiireisiä.

Oli mm. Thoth, jolla hallussaan menneitten viisaudet ja salat ja… niin… kukas niistä tulevista? Kenellä ois oikeita näköaloja niitä eteen piirrellä ja kertoa, mihin oikein ollaan menossa.

Harri: Niin! Onkos täällä ketään sellaista, joka vois raotella tulevia!
koala: Kysy multa vaa.
Harri: Jjust! Sinultako? Miksi?

koala: Nooo… siks-ku…
Harri: Ai kun sulla on noi lasit, vai?
koala: Nnnih!
Harri: Jjust!
koala: Nää-on kuule semmoset taikalasit… ja näillä kuule näkee… ja kuule...

-Tulevista voin minä sinulle kertoilla, mikä luvallista on.

koala: Hei! kuulitsä! Kuka tääl oikee puhuu?
Harri: En minä tiedä… ei näy ketään.

-Minä se olen… tällä ylhäällä. Katso tänne!

koala: Hei kato! Valkee lintu!
Harri: Joo… valkea kotka. Sinäkö?

Ja kuin sinisen harson läpi laskeutui suuri valkea lintu, kotka, joka oli kuullut kaverusten keskustelun ja kysymyksen tulevien kertojasta. Se laskeutui liitelemään kumppanusten yläpuolelle ja siinä kaarrellessaan jatkoi:

-Minä lennän korkealla tulevien maissa, ajoissa kaukaisissa.

koala: Ooho!
Valkea kotka: ... ja näen sieltä tarkasti eteen ja taa. Katselen maailmaa avaraa ja tasoja sen. Sinulle niitä nyt piirtelen.

koala: Piirtelen? Höh… eihä sillä oo ees kynää… eikä kät…
Harri: Sshhh, koala! Kuunnellaan nyt.
koala: Höh... piirtelen.
Valkea kotka: Sanoilla voi piirrellä, sinä pikkuinen.
koala: Momm-mikää pikkune!
Harri: Shh… kuunnellaan nyt.
koala: …pikkune! … ite-o... pikkune muka!

  *

 

Ja syntyy keskustelu kauniin valkean kotkan ja matkaavien kaverusten kesken. Onhan sen mielipidettä heti kysyttävä.

 

03.01.2012

Ihminen kiinni ajassa

-No, mitäs tuumit, sinä kotka kiitävä
joka näet
ja tiedät olevat ja tulevat?

-Niin, vaik' ihmistä kiehtoo tuleva
hänelle tärkein kuitenkin on oleva
hetki tässä ja nyt
siihen on hän keskittynyt
ja siinä elää
sen asioissa ja tapahtumissa
sen odotuksissa
ja toiveissa

ja yrittää katsoa eteen
kuin rahan tähden
ja jollekin lie tärkeätä
milloin täältä lähden
- ja minne
sekin yhä tärkeämpää
on ihmisille.

Mutta tulevista
saattaa kiinnostaa vain
jokin yksittäinen asia
ihmissuhde oleva
tai haaveiden tuleva.

Ja jos joku piirtelee tulevia
jotain kaukaisia tapahtumia
ne kiinnostavat vain hetkisen
kuin elokuvan rahtusen
sitten taas arkeen palaa
ja tätä hetkeä tiukasti halaa.

Vain harva kulkee kaukana tulevissa
sen enteissä ja unelmissa.

Sama koskee mennyttä
kaukaista tapahtunutta
ihmisen juurta;
mistä tullut todella
mistä saanut alkunsa.

Se ois kiva tietää
vaan kun ei ole varmuutta
on vain mielikuvia
menneitten unelmia

sitten jo palajaa
ihminen takas tähän hetkeensä
mi täynnänsä kaikkea 
  tapahtumaa
    sarjaa
      elokuvaa
ja ajankohtaisia uutisia
elämän kuvia mielikuvissa
ja tässä ja nyt
elämä on niin hetkestä täyttynyt.

Vaan, harvoja kiinnostaa
mistä on tultu
minne menossa on ihminen
minkä on hän kuvajainen
onko ehkä jotenkin ikuinen.

Ei noihin ole aikaa
ihminen niin täysin elää aikaansa
tai sitten
kun aikansa pysähtyy
hän on vain siinä
pohtimatta sen enempää
ett' mitä ja missä.

-Ja sitten on hän poissa
ja vain harva kiinnostunut
elääkö lie jossain
muissa maailmoissa.

Mutta kaikella on aikansa
ja hetkensä
ja jokin elonsa tilanne
  murhe
    raskaus
      menetys
tuo suuret kysymykset lähelle
ja niitä etsii
vastauksia syviä
etsii lohdun jyviä.

Ja silloin
niitä on hyvä olla
kantavat ylitse hetken
joss' elämä kuin nolla
eikä näe
  ei ees
    ei taa
kun kaikki siinä hetkessä kuin katoaa.

Silloin ihminen itseään
ja uutta rakentaa
silloin on mennyt ja tuleva paikallaan
ja tieto murheesta vapahtaa.

Silloin sanat palkkansa saa.

  *

 

 

05.01.2011

Myrsky laantui

Myrsky laantui
  ja mieli
    - ja kieli
tuli hiljaisuus kuin odottava
ett' ois jotain tapahtuva.

Pitäisi tarttua johonkin.

Elo täynnänsä muistoja
mietin tulevia
olevia
  läheisiä
    kaukaisia
- on niin hiljaista.

Ja kuitenkin nautin siitä
tästä hetkestä
saada olla vapaa.
Tämä hiljaisuusko tulevaa rakentaa.

En tiedä
vaan, toivon niin
ett' matka viel' joskus
veis' kaukaisiin
  jonnekin…
    jonnekin, miss' aika pysähtyvä
vastais' sisäisiin unelmiin.

Mutta jotain…
jotain puuttuu juuri nyt.
On niin hiljaista.
Jonkin odotusta.

Pitäisikö…
uskaltaisinko… jotain anoa.

Hiljaisuus rakentaa tulevia.

 

Olisiko viisautta tähän sinulla,
sinä kotka liitävä
kaukaisuuksiin näkevä?

-Niin, on aikoja, ett' liitää vain
etsiä
odotella uusia paikkoja
ja liitäessä levätä.
Antaa vain tuulen ja ilman viedä.

Ja tulee taas hetki
ett' silmä kiinnittyy johonkin
sen tarkoin jo kaukaa näkee
syöksyä sitä kohti ja poimia pois.

Vapaana liitävä
ei vapaampi olla vois.

 

Huokaus:

-Oi, miks' sanani ei lennä
liidä Leinon laulun lailla
näki kauneutta, tuskaa
hän kaikkialla.

-Sen vastasin ma sulle jo:
Sanat liitävät kirjoitetut
kansiinsa talletetut.
On tehty jo se työ.
Eikä sanojesi uusi aika
ole yö.

  *

 

 

08.01.2012

Pakkasrauhaa

Kuin ois rauha laskeutunut päälle maan
valkea vaippa yllä kristallihaan
- tuli talvi.

Ja kylmä!

Luonnon pauhu hiljeni vihdoin
tuli rauha päälle maan.

Alkaa kasvu uuteen
      kylmän kukkien kautta
jäätyneet rannat
valkeat puut
huuru hengityksestä punaisten poskien
joulun ripe
      seass' jouluisten korujen.

   

Ja minä odotan
ett' syttyis tulehen mun sanojeni maa
ett' aukeaa taivas
      voimaansa raottaa
kutsuu tykönsä ja sanoo: -Herää!
ja vihkosi avaa.
Uusia sanoja mielesi tavaa.

 

Ja ikkunani alla Hakaniemen tori
ja pakkas-markkina-aamu. Hrrrr…

 

  *

 

 

09.01.2012     02.00 -

Sielun vapaus

Unestani heräsin
kuvittelin, ett' keskellä oppineiden
  kuuntelen
    itseäni vertailen
ja minulta kysytään: -Entäs sinä
sinä oppimaton
  arvoja vailla
- kas näillä teillä ei arvoja jaella -

ja minä vastaan sanoilla, ett'…
… sielun pyrkimys
on ihmisen vapaus
ja ihmisen vapaus
on sielun kaipaus.

Ja vaik' sielu ei vapaa
voi ihmisessä ollakaan
se toivoo kuitenkin
aina vapauttaan.

Ja maallinen viisaus
tieto ja taito
ei ole elämä aito
ellei se sielua vapauteen vie
sillä elämän kasvu
on sielun vapauden tie
… ja kahleet auki!
on sielulle kuin ainainen vakava tauti.

Ei ole lupa
mulla mitään näyttää
vain suuremman tahto täyttää
siks' en sanoa voi: -Annas kun minä näytän!
ja sillä kuin omaa tahtoani täytän.

Ei!

Minä vain saan sanasen
sen muistiin kirjailen
… ja se on siinä
  ei pullistusta
    ei esille tuloa
vain tehtävää kuin ujoa: -Minä sain sanoja.

Olen ainainen anoja.
Tunnen sanojen janoa.
 

Ja kohtaa ajatus
jo tunnetun huokauksen:

-Elämä on kaunis
ja hyvä elää sille
jolla on aikaa
ja tilaa unelmille
ja sielun vapaus
- ja sielun… vapaus.

  *

 

 

09.01.2011

Uneni kulta

Ja unessa
mun nuori uneni kulta
ponkas viereltäni hakemaan
jotain tuntematonta
   tanssiin
   ... valssiin.

No, minäkin toisen
itselleni vieraan
valssiin vein
saman tein.

Vaan, ei osannut hän
ei vasemmalle kääntyä
oli tanssijana jäykkä.

- Oi, kuinka oletkaan sinä, omani
sylilleni hyvä.

Ja sinä palasit vierelleni
yhden tanssin jälkeen
huulesi, leukasi väräjävä
- ei ollutkaan hän mieluisa ystävä.

Ja minä katsoin pettyneitä kasvojasi:
-Hei, olenhan minä tässä, sinua lohdutin.

Siihen unestani heräsin.

  *

 
 

09.01.2012

Unien rajamailla kuvittelin

Ja edelleen
minä unieni rajamailla kuvittelin
itseni sodassa
kenttäsairaalassa
kuolevan pelokkaan vierellä istumassa.

Käteni otsallaan häntä lohdutin:
-Älä ole pelokas, älä murheellinen
sillä se maa on kaunis
minne siirtyä saat
kipuja, pelkoja vailla.

Näen kasvojen pelokkaitten rauhoittuvan
tunnen syvän huokauksen
- viimeisen
ja hän on poissa
lupaamissani kauniissa kartanoissa
joiss' ei sodan kauhuja
ei kipuja viiltäviä enää
ikuisuuteen siirtäviä.

  *

 

 

09.01.2012

Outo tie

Kas, tämä tie
on ilojen
ja menetysten tie
ja menestysten, joist' on pois luovuttava
ja huomattava;
se, mistä jouduit luopumaan pois
siinä elämä ihan toisenlaista ollut ois.

Ja se, mistä jouduit luopumaan
on vähemmän kuin se
mitä sijaan tilalle annetaan
sillä se
on aina enemmän kuin se
mistä jäi vain muisto jäljelle.

Ja kun tällä tiellä
ei arvoja jaella
se on kuin arvotonta
... ovat vain sanoja.

Mutta ne sanat ovat painavia
puhkottuja kuin läpi näkyväisen maan
näkymättömiä tavoittelemaan.

Ja arvonsa näkevät vain näkevät
kuulevat vain kuulevat
ja ne
jotka kuljetetut kuin elämän aallokoista äärelle
perustalle kestävälle.

Siellä sanaset sieluun tarttuvat
sylissä varttuvat ja kantavat
voimaa antavat.

Sinne ne ovat annetut
ammutut kuin nuolet etsijäin tykö
joiden kilvet jo matkalle karisseet
ylpeydet varisseen ja oma tahto
joss' huokaa: -Mahdotonta!

Silloin sanat kantavat onnetonta
ja tekevät hänestä vahvan
vahvan, mi heikkoutta on tämän maan
vahvan suuria tavoittelemaan.

 

Ja minä huomasin
että voimaa lähti!
Olin kuin yön hiljainen valvova tähti.

Enkä enää ehkä jaksakaan sitä
mistä mä haaveksin;
matkalle luontoon, maalle
pakkasen armoille
mökin yläpetin lempeään lämpöön
sanojen kehtoon.

 

Ja tämän kirjoitin kuin väittelijä sulle
eloni kulkijan teistä
ja taipaleista
joss' sanoissa on aina voima
- ottaa ja antaa.
Kulkijalta ottaa
      ja kulkijalle antaa.

  *

 

 

09.01.2012

Tulinen pallo

Josko tämän vielä jaksaisin
- koko yön näissä valvonut ja kirjoittanut...

Oli ohjelmassa "Outoa vai mitä?"
ilmassa leijuva tulinen pallo
ja nuori poikanen sen näki
ja kaksi valtavaa pamausta
kilometrien päähän kuuluvaista.

Monta oli selitystä asialle
ei yhtään pitävää
tyhjentävää
ajatuksia, arvailuja vain.
Se minutkin nyt miettimään sai,
ja päädyin tähän:

Kas, ulottuvuuksia on monia
erilaisia elon tasoja ja eloja
- ufoja
siis, tuntemattomia
selittämättömiä.
Eivät kaikki lentäviä.

Ja tasoilta tasoille vaikea päästä
edellyttää värähtelyn, 
muodon muutosta.

Ei ihminenkään tällaisenaan
luineen ja lihoineen minnekään uuteen
mutta kuollessaan jo uudelle tasolle
kevyemmän vapauteen.

Tämä on raskas
tämä näkyväinen maa
ja tuosta tulipallosta ajattelin:
toiselta puolen jostain
joku päättänyt lähteä
tänne tietään puhkomaan.

Kuin kaasupillillä
siis, kuin...
vaan kuitenkin jollain suuremmalla
voimalla, tulella
yrittää polttaa, puhkaista
aukkoa tänne
maailmalle näkyvälle.

Vaan, energia on raskasta
ja maailmoitten ero,
raja, seinä
on vaikea puhkaista.
Mutta, kuumennus
se yritys tänne näkyy ja paukkuu.

Vaan ei aukea tie
toisesta ulottuvuudesta noin vain tulla
eihän meillekään mahdollista
noin vain mennä.
Kuoleman kautta vasta.

Ehkä sieltäkin missä yrittävät
vasta kuoleman kautta tänne
ja synnyttävä eläväksi täällä
niin kuin mekin kuoleman kautta
eläväksi sinne ja vapaaksi.
Vaikka, eläähän meistä osa siellä
ja varsinkin unissa
kuljemme maissa vapaammissa.

Jospa sieltä nyt joku yrittää oikaista
kuolemansa ohi ja rankan syntymän.
Toivommehan mekin
ett' helpolla saisimme jonkin terveen
iankaikkisen elämän.

  *

 

  
09.01.2012

Seikkailijan tie

Minä muistan,
on seikkailujen tie.
Se outoihin vie.

Minä muistin sen aamuisen näyn vuosia sitten
joessa seisoin vuorilta virtaavan
kauniin, kirkkaan, puhtahan
ja taustalla soi tuttu laulu "Seikkailija"
jota Danny laulaa
"... ja seikkailijaa maailma rakastaa...".

Yksin seisoin joessa
vettä puolisääreen
ja talteen poimin tavaroita
esineitä, joita virta mukanaan jostain toi.

Unikuva mieleeni piirtyi
paperillekin siirtyi kuin kirjan aluksi.

Nyt muistin sen taas
kaukaisena talvisena aamuna
lähes kahdeksan vuoden takaa.

Siin' joessa seikkailija edelleen matkaansa mataa
ja poimii mitä virta mukanaan tuo
ja mitkä tulevat poimijan luo.

  * 

 

 

10.01.2012

Varhainen pakkasaamu

Vuoteellain maaten
kuuntelen hiljaisuutta
- on yö.

Vain kaupungin väräjävät valot
pakkasaamun kirkkaat vilinät ikkunani alla
hiljaisuutta viel' kaikkialla.
Ja sanat ovat mun työ.

Vaan, eihän niitä mistään väkisin purista,
voi vain anoa,
pyytää kuin johdatusta, lupaa
astua sisään sanojen tupaan,
istua ison pöydän äärelle
ja kysyä isännältä: -Onko mitään uutta?
Olisiko jotain salaisuuksien kaukaisuutta?

Ja hän silmiin mua katsoen
paikallansa kääntyen osoittaa sormellaan
huoneen perällä olevaa ovea.
Oven päällä lukee erikoisin kirjaimin

      

  *

 

 

11.01.2012

Ei ratkea syvin

Ei ratkea syvin
vaik' selitetään hyvin.

Vaik' ilmeiseltä näyttää
ett' luomisessa on jotain muuta
mitä ihminen nyt totuutena käyttää;

on jumalat piirretty esi-olennoiksi
enkelit kehittyneiksi ihmisiksi

ja että maita ja aikoja on ollut jo ennen meitä
- meidän rotujamme

ja että täällä
on ollut "vieraita" jo ennen meitä
- ja vieläkin

jää edelleen voimaan moni mysteeri salaisin
ja luontomme ihmeellisin.

Jää syvä usko
  ja toivo
    ja luottamus
ihmisen kasvu ja katumus
ja tulevien kuva
elomme tehtävä ja tarkoitus
kuin ennalta määräys.

Ja että jossain ois silti joku joka valvoo
tietää ja tahtoo mihin suuntaan
... ja tulevia hautoo.

Vaik' kuinka ois piirretty menneitä outoja
selitetty rakenteita ja tarkoituksia
tuotu esiin menneitä totuuksia
  aikoja
    julmuuksia

ei ne selitä elomme tarkoituksia
ja kasvumme tarkkoja teitä
ei ne selitä minua - ja meitä
ei ihmisen kerroksia
outoja uniamme 
ja mielemme suuria mysteereitä.

Vaik' kaikki ei olekaan miltä näyttää
mitä opetettu meidät uskomaan
mihin luottamaan
miten valtakoneisto meitä hyväkseen käyttää

ei se kuitenkaan
ole vielä toisinkaan
miten menneemme piirrellään
miten jatkamme tulevaan.

On kuvassa
viel' salassa
piilossa ... se jokin
joka kuin arpoo tään kaiken
omaa suuruuden voiman
jolle kaikki nuo piirrokset ovat
kuin pelinappuloita vain
näiden outojen kasvu-tarhain.

Evoluutio on totta
se selittää osan
mutt' mistä mä sain
tään kirjaajan osan oudon kulun
ja tehtävään kasvun.

Ja mistä sinä omasi
osasi oudon tulevan.
Mistä sain minä unelman.
Mistä sinä!

Mistä me
tään hienon elomme kudelman.

Näitä vastauksia
ei menneitä tonkimalla
ratkomalla
eikä tulevia arvailemalla.

Ja vastaus
on lähempänä kuin uskonkaan
katson sen läpi tulevaan.

  *

 

 

17.-19.1.2012

Kylmän kourissa

Mökillä yöllä
yläpetillä
hrrr… makuupussissa
kylmän kourissa
aamulla plus kymmenen astetta tuvassa
… mutta ulkona niin kaunista
- tullut vihdoin kunnon talvi.

Ja toisena aamuna;
luonnon rauhaa
ja jo yöllä makuupussi tarpeeton
- lämpö säilyy.

Aamun hiljaisuutta
takana hyvin nukuttu yö ja unia paljon
yläpetillä kyljellään
yksinään.

Koalakin unohtui alas sohvalle
lapasien ja pipojen sekaan…
eeikun … tuollahan se
yläpetin toisessa päässä
kiivennytkin sinne
ja katselee viisaan näköisenä
ulos ikkunasta - mietteissään…
Mitähän se?

Vaan, miksi ei sanoja.

Kolmantena aamuna:

Tulisi astua ovesta
miss' lukee "Tuleva".
Vaan, miksi?
Miksi ei askeleeni sinne?
Tupaan jäin pyörimään
hyörimään ympäriinsä ja miettimään:
-Miksei sanoja!

Vaan, sanat ovatkin kait oven takana
ei tässä tuvassa
turvassa.
Pitäisikö ovi vain avata
ja ovesta astua
sisään
vaiko ulos
… ja mikä olisi tuvasta poistumisen tulos.

Ei tässä tuvassa sanat kulje.
Huokaillut vain jo monta yötä ja aamua
- ei anna sanoja
ei lupauksia
vain ovi "Tuleva".

Mikä tämän hetken lukitsi?
Olenko itse aiheuttanut.
Tehnyt jotain väärin
nyt kuin toimettomana häärin
vai, onko jokin aika vain
odottaa täyttymistään
näyttäytymistään.

Vai, ennakoiko lie muutosta
uutta suuntaa
uudenlaista kuljetusta
jotain toisenlaista tapaa sanoa, kertoa
mitä tulevaisuus lupaa.

Voisihan kaikki muuttuakin.
Johan tätä tietä on kuljettu kait kahdeksan vuotta.
Aleksis Kiven päivänä se lähti, sen muistan
yhdestä L. Onervan runosta
tunnelman kuvauksesta
kuolevan Leinon ikkunan alla.
Se sisäistäni liikautti
ja runoihin kuljetti.

Pitkä tie!
Ja täällä ollaan nyt
mökin lämmössä
yksinäisyydessä
jokin talven orpo kesken herännyt yöperhonen
tuossa vain valokiilassa vilahtelee.

Koalakin on hiljaa
ollut jo monta päivää.

     

Mietteissään killittelee jonnekin
ja pohtii omiaan.

Ja minä tuijotan tuvan perällä olevaa ovea - "Tulevia".

Kas! Ulkona alkaakin nousta aamuinen lumimyrsky
ja kello on kuus.
Jospa tuo tuleva onkin jokin uusi tuttavuus
ja sanojen uudenlainen virka.

-Laskeudu vuoteeltasi, seikkailija
ja pue yllesi
sormesi aseta näppäimille - ja kuuntele.
Älä enää turhia huokaile.

Ja minä laskeuduin
pienen toivon kipinän sisälläni tunsin…
mieleni rohkaisin ja

... ja Tulevien ovea varovasti raotin.

  *

 

 

23.01.2012

Ja Kertoja kehiin astui

Ja astui kehiin kertoja
hän itseään ei paljasta
salaisuuksien hunnun takaa
tarinaa jo yhteen tapaa.

     

  
Siin' on hän hieman nyt näkösällä
vaik' kurkkinut on pitkin matkaa
yhteistä taivalta matkalaisten kanssa jatkaa.

Sivusta seurannut koko ajan
ja ohjannut kuin huomaamatta
kohti salaisuuksien maata.

Ja tässä mennään tänään…

Kertoja: -Hooi, nuoret matkalaiset! Nyt mennään tarinaan sisään.

koala: -Soon mä, toi nuari… sä et oo mikää nuori. Sä ootjo aika vanha ja ryp…
Harri: -Itse olet. Etkö muista kun laskin sun ikääsi silloin kerran ja…
koala: -Älä älä!
Harri: -Nii'i, katsos kun yksi ihmisen vuosi on seitsemän koalan vuotta… vai mitenkäs se nyt olikaan… niin…
koala: -Älä älää … mä varotan sua!

Harri: -Niin, niin silloin… kun sinä tulit meille joskus vuonna 1996… tai seittemän, niin siitä on jo ainaskin siis … viistoista vuotta. Ja sitä ennen…
koala: -Lopetaa!
Harri: -Niin, ja sitä ennen sinä jo olit ollut jossain, josta sitten meille putkahdit… sanotaan nyt vaikkaa… viis vuotta. Niin se tekee yhteensä…
koala: -LOPETAAA!

Harri: -Niin, … se tekee jo kakskytvuotta. Ja sen kun sitten kertoo sillä seitsemällä … niin siitä tulee… tollaseet pyöreestiii … satanelkytvuotta. Mitäs sit siihen sanot "nuorukainen"?
koala: -Tyhmä! … iha tyhmä!

Kertoja: Niin, ... molemmat ovat nuorukaisia, kuten nyt tuostakin saattaa kuulla. Niin samanmieliset ja aina niin sovussa keskenään, kuin yhdestä karvasta punotut.

koala: -Mitä toi oikee horisee. Mistä ihmeen karvasta me… tai siis sä … olisit muka punottu. Tai siis me … molemmat.

Harri: -Niin, olenhan minäkin aika… karvainen. Ja korvissakin minulla kasvaa paljon karvoja, niin kuin sinullakin. Jos me ollaankin kuule… veljeksiä.

koala: -Eikä varmanana olla! Soot tommone … hirveen iso. Ja mäoon tämmöne suloine pikkune.
Harri: -Joo mutt' jos minä olen vain tämmöinen iso koala ja …
koala: -Nii, tai minä tämmöne piäni ihmine. Just! … iha tyhmä!

Kertoja: (huokaus) Siinä siis jatkavat matkaansa nuo suloiset nuorukaiset. Matkaa jonnekin… jonnekin tuntemattomiin seikkailuihin. 
Vaan, mistäs sitä ollaankaan tänne tultu? Kelataanpas matkaa hieman taaksepäin, vaikka muutaman vuoden taakse. Mitä kaikkea siellä tapahtuikaan… ja miten tälle matkalle oikein lähdettiin.

Ja tarina alkaa.

  *

 

 

24.01.2012

Aamuinen ajatus - Olet tärkeä

Elämä on matka
kulku jostain jonnekin
se tullessa on kulku salaisin.

Ei tietää voi pienestä rääkyvästä
kuin mitättömästä alusta
mitä kaikkea elämä eteensä tuo
mitä kaikkea hän luo.

Kas, yksikin matka jos puuttuvi täältä
elämä ei enää samalta näytä.
Moni asia jää toteutumatta
moni ihminen tapaamatta
- moni ehkä syntymättä
keksintö keksimättä.

Jää elämä elämättä.

Siks' jokainen kulku on tärkeä
vaik' ei ihminen tiedäkään
mitä kaikkea hän teoillaan
  sanoillaan
    kosketuksillaan aikaan saa;
hän maailmaa kasvattaa.

Ja jos joku onneton lie yksinäinen
oisko ollut niin
ett' kumppani joutunut eksyksiin
  ei päässytkään tänne
    ei ehtinyt pitemmälle
ei suunnitellun suloisen syliin
saa toinen kulkea yksinäisiin, hiljaisiin kyliin.

Jos puuttuisit sinä, mietihän
mitä kaikkea oiskaan vähemmän;
yhdeltä puuttuisi yksi
ja moni ois jäänyt synnytetyksi.

Moni teko ois tekemättä
moni rakkaus elämättä
- moni suru surematta.
Moni kasvu kasvamatta.

Siis, sinä olet tärkeä
ja aivan ainutlaatuinen.
Ja, mitä kaikkea puuttuisikaan
ellet olisi päässyt matkaasi alkamaan.

  *

 

 


31.12.2011

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille!

    

Onhan rauha maass'!

Uusi vuosi voimissansa
vanha vähenevi
mennyttä joku surkutteli:
           -Olihan vuosi taas!

Vaan, onhan rauha maass'
ja se on hyvä.
Kuin ehto hyvälle ololle
tulevien suunnitelmille.

Sillä ilman rauhaa rauha katoaa
pelkoon ihminen vajoaa
ja tekoihin arvaamattomiin.

Mutt' uusi vuosi
uuden tuopi;
uuden ajan
ja uudet tavat, muuttuvat
ja päätökset lujat
joilla maata rakennetaan
ja kansaa sen

… täss' nyt tulevia kuveilen:

Ei pysy paikallaan monikaan asia
ei tosin katoa
mutta muuttaa muotoa.
Mutta säilyyhän rauha
ja vapaus!

Eikä puutetta tule
vaik' koettelee jo kovin
ja Eurooppaan kuljetaan
avoimin ovin.

Ja johtaa maata uusi mies
… sen jo monikin ties
vaan vaikutuksensa arkeen
on vähäinen
on kuitenkin selkeän kuvajainen
ja rohkea
pitää yllä arvoja suomalaisia
ja valvoo kansan etua.

Nousee monen arvo, hinta
vaan pidetään pinta
eikä sorruta
turhia juoruta
tartutaan kaikki ja vastustetaan
turhaa jouten oloa.

Kansa kasvaa
ja kukoistuu
vaik' toisin vois luulla
- turha on huonoja kuulla.

Vuosi on kova
mutta lupaava
uusi on eteen tuleva
ja aika
on monen vääryyden korjaava.

Uuteen Vuoteen!

Ole vain urhea!

  *

 

 

30.12.2011

Tulevien edessä

Tään kirjoitin jo aiemmin
kun vuotta 2012 käsittelin
sen tulevia muutoksia ja enteitä maan
- lähdin niitä taas tavoittelemaan.

Miten monet kellot
käyneet kuin määränsä päähän.

Miten enteet salaiset
vuosituhantenkin takaa.

Miten kirjoissa ja kansissa
mystisissä jakeissa
on kuvattuna tulevia tapahtumia.
Ne hurjia muutoksia lupaa.

Niitäkö nyt tulisi uskoa ja pelätä
kuin karkuun lähteä, vaik' lähteä ei voi.
Enteet oudon vuoden vihdoin eteen toi.

Vaan, tulkinnat ovat vain tulkintoja
  arvailuja
    kuvitelmia:
      - se tarkoittaa sitä
      - tuo tuota
      - karvasta kalkkia kohta ihmisten juoda.

Ja pelko lisääntyy.

Ja pelko jo kuviteltu
saa aikaan pahoja muutoksia
varautumia johonkin.
Syntyy paniikki.

Ja kaikki väärän tulkinnan tähden!

Johon pian jo joku tarttuu
ja sillä rahoiksi lyö.
Jollakin sellainen kuin elämän työ.

Myllertäähän tämä aika
ja merkit näkyvät
sopivat
- jo kauhistuttavat.

Vaan, mihinkäs täältä ihminen.
Mihin pakosalle.
Miten kaivautua
pelastautua kuin poteroon
päiviksi muutamiksi
pitkiksi hetkiksi.

Avuton ois ihminen muutosten edessä
loppuisi hetkessä ruoka ja juoma
ja tahto lamaantuisi
loppuisi kaikki.

Ja ahmisivat jotkut
hoippuisivat hetken pidempään kuin toiset
sitten tyhjään potkut.

Koruton ois kuvaus
jos ois tuollainen toteutus kuin piirtelee ihminen
turhia kuvaten
luvaten.

Vaik' onkin haavoittuvaa kaikki
miten pienestä
voi olla kiinni elomme päivät:
  jos loppuu sähkö
    jos saastuu vesi
paniikki jo ympärille pesi.

Kuvat ovat ankarat
ei ees käsitä ihminen
millainen ois ketju toteutumien.

 
Ja tällainen vuosi on alkamassa;
hurjien lupausten vuosi.
Kuin viihteeksi piirretty
elokuvaksi
hetken nautinnoksi.

Vaan, siitä ei voisikaan vain kävellä pois
ei nappulasta sulkea
ei mielestä unohtaa näkemäänsä.
Se koskettaisi koko elämäänsä
mikä ois jo lyhyt.

Ja jos noihin kuviin yhdyt
sinä pakenet
etsit turvaa jota ei ole
- hetkeksi vain
ei pitkäksi ajaksi
- vain hetkeksi.

Ja loppuisi kaikki.
Ja alkaisi uusi.
Taas kerran… taas kerran.

 
Vaan, ei ymmärrä ihminen
ei merkkejä tulevien
ei enteitä kuvitelmien
vaik' kaikki mahdollista oisikin.

Miks' piirrellä piruja
miksi kuvata katastrofeja
pelokkaita tulevien kuvia
ja niillä hämmentää herkkää ihmistä.

Ja joku viel' luulee
ett' ois paremmassa asemassa kuin toinen
- ei ole!
Yhteinen on elo
sama on vene
miten siitä pakene.

 
Etsiä mieluummin sopua ja ratkaisua
sovitella tulevia
olevia
suunnitella aikoja ja tapoja
miten toteutua uus
miten viel' parempi tulevaisuus.

Siihen keskittyä ois viisautta
tietoa, taitoa
ja elämää aitoa
eikä paeta outoja julmuuksia.

Turha synnyttää sellaista mitä ei ole.
Ei oikeasti kuvattu.
Ei oikeasti luvattu.
Niillä vain aikaan saadaan kurjuutta.

Ja, vaikka muutoksia tuleekin
tulevat ne toisin,
-Oi, kunpa tulevia ymmärtää voisin!

Onnellisen elämän kaikille soisin.

  *

 

 

29.12.2011

Sanat tulevia tavoittaa

Mennyt vuosi myrskyineen
  epävarmoine askelineen
    muutoksineen
vain edeltää sitä
mitä tuleman pitää:
Suurta muutosta
monesta asiasta puutosta
vaik' tuntuisi se juuri tänään,
ett' mahdotonta.

Vaan, järjestys on tämä:
  ensin näkymätön
    sit' näkyvä
ja jos nyt jo heijastuu se näkyvään
on toteutus tapahtunut
näkymättömään.

Ja jos jokin jo tapahtunut
näkymättömissä
on se varmasti ilmaantuva
myös näkyvissä.

Sellainen on kuin elämän laki
näkyväinen voimansa
näkymättömistä haki.

Ja mitä tarkoittaa se
jos näkymättömissä roihuaa
myrskyää ja pauhaa:
Muutos ei anna rauhaa.

Se vain jauhaa
              ja jauhaa
tarkoitustaan toteuttaa
ja kun tulos on valmis
on muutos kaunis.

Sillä, eihän muutosta
vain muutoksen tähden
vaan tulevien tähden
ett' valmistuisi maa
uutta vastaanottamaan.

Ja kukaan ei vielä tiedä
mitä se oikein on
mutta moni tietää sen
ett' ohittaminen on mahdoton.

Ja kulkevat myös tähdet
muutosta enteillen:
uutena vuotena
uusia piirtelen.

Ja tapahtuu kaikki se
mistä enteen jo taivaalla näät
siks' maailma nyt myrskyää.

Se vain heijastusta näkyvää
sillä suurimmat muutokset
ovat näkymättömissä
silmiltämme salassa
ajatustemme ulottumattomissa.

- Ja hyvä niin
emme kuitenkaan ymmärtäisi
miten vaikuttaa kaikki tuleviin.

Mutta muutos on suuri
ja kellot ne käy
hitaasti jauhavat
vaik' ei mitään kuin näy.

Mutta kuitenkin,
jos huomasit
miten suurin askelin
minä etenin.

Ja muuttuu suunta ja kehitys
ei mikään paikalleen jää
vaan, kiihtyy
kiihtyy se vain
muuttaen kuvia tulevain.

Sitä tällä muutoksella
ihmiskunnalle hain.

Ja jo joku kysyy,
ett' kuka täss' oikein puhuu?
- Se, joka valvoo.

 

-Mäkioon valvonu… ja miettiny ett'…

Harri: Ootas vähän, koala.
koala: Höh! Ensin se kirjottaa ett' joku valvoo… ja sitkumäsanon ett' mäki oon valvonu, niin sit se sanoo ett'…
Harri: Odota! ... nyt.
koala: No joo jooo

 

Ja minä kun jo luulin taas
ett' sanat ois loppu…

-Ei sanoihin aina ole hoppu.
Kas, eivät ne katoa
vaik' hetken ois kuin patoa.
Ja sit' purkautuvat taas pauhinalla
virtaavat
syöksyvän kosken lailla.
Etkä ole silloin sanoja vailla!

Eivätkä lopu sanat
muotonsa vain muuttuvat
- jotkut viel' suuttuvat

mutta,
ei paikallaan polje sanaset
ei paikallaan polje maa
sanat tulevia tavoittaa.

  *

 

 

28.12.2011

Tulevien kuvia

Taikurin on anottava
- minä juuri muistin sen
anottava sanoja
eivät muuten voi kulkea.

"Päiväsi verran
riittää sun voimas",
minä kerran kirjoitin
kun samaa asiaa huokasin: -Anna sanoja!
- hiljaisuutta ihmettelin.

Näin nytkin taas
kun joulu juuri jäänyt taa
vaihtuu kohta vuosi
käymme kohti uutta aikaa

tulevaa
joka on täynnänsä tapahtumaa
ja vaikeita asioita
joita ihmisen tulee ratkoa.

 

Rahatalous pahasti horjuu
eletty ylitse varojen - siitähän se
eikä siitä kukaan toista tuomitse
kas, se kun käy niin helposti
suosiosi eteen liikoja lupaile.

Ja ihminen on aika ketku
vääryyden eteen on moni metku.

Mutta, ei pyöri vääryydellä
ei epärehellisyydellä
kuin aikansa maa
sitten lama tasoittaa
oikeus kansan tavoittaa
ja oikeat olot palauttaa.

Se tie on nyt käytävä
ja löysät pois
ett' elämä taas tasaista ois.

 

Salaisuuksien vuosi on alkamassa
enkä tarkoita nyt yksin Taikuria
vaan, kaikkea tietoa
min ihminen menneestään haalii
ja rakentaa
kuin pelottavaa tulevaa.

Se salaisuuksia avaa
ei se, että kaikki katoaa
vaan se, että
kaikki tieto mennyttä raottaa

sillä, "mennyt" on se salaisuus
ei niinkään tuleva
sillä se vain antaa vastauksia.

Mutta, mennyt kaukainen
kaukaisuuksien takana
on ollut monia aikoja ja tapoja
joit' ei vieläkään arvata
ei osata sanoiksi pukea
ja monista ei vielä
ole lupa puhua.

Mutta salaisuutta tulee nyt avata
sillä menneitten takana on tuleva
ja siihen tulee nyt varautua.

 

On hyvä tietää
mistä kaikki on tullut
mikä aikaan saanut tämän taivaan
ja tämän maan
- ja harhat vähin erin katoaa

vaik' ei katoakaan kaikki
sillä ihminen on tottumuksen
ja oman totuutensa vanki.

Mutta näkevien joukko on kasvava
vaik' ei siitä olekaan luvassa
mitään palkintoa.

On vain kuin mielensä rauha
kun karisee pois moni kuvitelma.

Näitä kaikkia tulee
nyt uutena vuotena avata.
Aika on siihen valmista.

Kas, ihminen on tapojensa vanki
- on ollut aina
ja vaikea on tavoista pois poiketa
tehdään vaikka murhia, ettei paljastuta
ja suuria tekoja totuuksia avata
ja salaisuuksien paljastua.

Enää ei polteta roviolla
sana on nyt vapaa
ja sanoja jopa kuuluisuutta tapaa.

Vaan, se ei ole tavoite
- olla kuuluisa
vaan, elämä
valheista vapaana.

Ja niitä ON
niitä valheita
jotka ihmisille asettaa suuria taakkoja
joista elo raskasta
jos hetkin myös kuin turvattua toisille
ja miekan
aseen
käteen toisille.

Sillä kas,
jos hajoaa maahan moni valtarakenne
on moni valtaansa vailla
ja vallan hallitsija totuutta vailla
eikä hän uudelleen enää valtaansa palauta
- joten, vallasta on taisteltava.

On taisteltu aina
ja eletty vääryyden tähden
aikoja raskaita.

Eikä kaikki vielä ole muuttunut
pian moni
vallassa oleva valtaansa pitävä
on suuttunut
ja vääryyden puolustukseen puuttunut.

Mutta totuus voittaa aikanaan
- on voittanut aina
ja matka totuuteen
on vaatinut aikoja raskaita.

Kirjoitit nyt tulevien kuvia.

Sillä, kyse on maan piirin historiasta
johon ei ole lupa kaukaisien kajota
sillä ne/he ovat niin kaukana ajassa
ja tavassa elää
ett' ihminen ei sellaista edes nää
eikä voi sitä käsittää.

Siks' tärkeä on
tämä oman maan piiri
  ja menneet
    tulevat sen
joka ottaa nyt askelen
  eteen
    ja taa
sillä toinen toistaan ne rakentaa.

Ja miten käy uskon eessä tulevien
kun kaikki mennyt
kokee suuren muutoksen

miten luottamuksen
oikeudenmukaisuuden
miten elämän ennen
ja jälkeen
tään maallisen vaelluksen.

Se kaikki vähän horjahtaa
ja muuttaa muotoaan
vaan, ei katoa kaikki
antaa uuden selityksen vain
kuin osan uskovain
joss' kaikki onkin toisin ja huokaa ihminen:
-Oi, kunpa tämän uskoa mä voisin!

 

Sillä, entäs jos kaikki tuo
mitä kuvattu tulevaksi
tuleekin sun luo toisin
- henkisellä tasolla
näkymättömillä muutoksilla
… ja alkaa uusi

rakentua uusi aika
ja kuin uusi maa
ja vanha ajatus (malli) katoaa.

Siks' loppuu kellot
ja päättyy ajat
alkaa muutoksien vaivat
kun vanha (ajatus) kuolee
ja alkaa uuden ajatuksen aika
kuin näkymättömän taika.

Vaan, kun ihminen ei näkymätöntä nää
hän tekee näkymättömästä näkyvää
ja piirtelee kuvat hirmuiset
maailmanloput, julmuudet

ja kyseessä vain
näkymättömien ajatusten vallankumous
ja alkaa kasvaa uusi
ja näkymättömän edessä näkevä ihminen
jo pelosta huusi.

Mutta, tuo "vain"
ei olekaan mikään vain
vaan kaiken uuden kehityksen avain!

Sillä kaikkihan tapahtuu
ensin näkymättömissä
silmiltämme salassa
siirtyen sitten näkyviin
tuoden muutoksen ihmissilmiin
ja -mieliin.

Ja suuret henkiset muutokset
myös näkyväistä maailmaa pyörittää.
Muutokset ovat suuria
osoittavat: Mikään ei ole pysyvää.

Sillä muutos
mi tapahtuu voimissa suuremmissa
myös heijastuen esiintyy näkyvässä.

Siks' myrskyää ja pauhaa
luonto ei anna rauhaa
ja asiat monet vaikeutuvat
kun tulossa suuret muutokset.

Vaan, erilailla kuin piirtelee näkevä ihminen
sillä hän pukee kuviksi näkymättömän salaisuuden
eikä onnistu siinä
- ei tietenkään
eihän se ole näkyvää
ja se on tulevaa
kuin unelmaa, jota ei vielä ole.

Oi ihminen,
et sinä tähän muutokseen kuole!

Sinä etenet vain
ja ihmettelet nyt eessä tulevain.

  *

 

 

14.12.2011

Kulkevat rinnan etsijäin tiet

Kulkevat rinnan etsijäin tiet
kulkevat puistot ja rannat
totuutta kannat … mi pakenevi vain
tänään taas hippusen
matkaani sain.

Hyvää Joulua
ja salaisuuksien vuotta 2012.

  *