Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Salaisuuksien marras
Kirjoitukset ovat syntyneet vuonna 2010
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuosilta 2010. Erään hiljaisen hetken ajatelmia, kun ei tullut sanoja. - Vai tuliko sittenkin.
 

 

 Tervetuloa mukaan. 
   


              
          

          Salaisuuksien marras


Syksyinen maa
   maa varisseitten lehtien
maa kuolleitten
      lepoon uupuneitten.

 

15.11.2010

Tuosta sisään - ja tuosta ulos

Yks' aamuinen ajatus viel' porteista
   - porteista elämän -
elo niitä täynnänsä.

 

On portti tulla
on portti lähteä
   elämässä
      asiassa
         kasvun rupeamassa.

Tulo, syntyä tänne
      on portti ensimmäinen
lähteä täältä
      portti viimeinen
ja portin jälkeinen
kertoo tarkoituksen.

Portti kouluun
      oppimisen tie
sisään mennessä ei selvillä
minne kaikkialle se vie
ja kun vihdoin valmista
sen jälkeen vasta
raottaa vaivan tarkoitusta.

Jokainen suhde ihmisen
      on portti salainen
portteja toinen toiselleen
   kasvuun
      kehitykseen.

Ja työ
      elon tehtävä
on monien porttien
tulos näkyvä
kuin viimein tarkoitus elämän
vaik' tarkoitus suurin
      on itse elämä.

Jokainen portti sisälle
kätkee myös portin ulos
ja matkan jälkeen
selviää matkan tulos.

Voi tätä porttien elämää!
   kolisten sisään
      kolisten ulos
ja jokaisen portin jälkeen
jossain häämöttää
   - tuolta taas sisään
   tai, tuolta viimein ulos.

Ja jälkeen portin
   sen viimeisen
minä ihmettelen:
-Kuka ikinä keksi
tään porttieni määrän
yhdenkään en voi osoittaa
olleen tarpeettoman
tai väärän.

 

Onko ajatus porttien
   lohduttava
      vaiko pelottava?

Jos kerran ei ole toista ilman toista
kaikki väliaikaista
ja aika väliaikaisen
on vain välimatka porttien.

  *

 

 

11.11.2010

Ees yksi rakkausruno

Jos silti ees yhden rakkauden
mä saisin kuvata
kun katson tätä pientä patsasta
haluaisin luvata:

 

On se mahdollista - on se -
tuntea se oikea
   kun tulee hän vierelle

miten yhtyvät kehot
kuin yhdeksi
   miten kädet
      teot yhteisiksi
miten kasvot toisilleen kaunihiksi
   - ei katsomiseen väsy -
ja sydämet yhteisiksi.

On se mahdollista - on se -
vaikka elämä
   kovin on heitteleväistä

mutta vahvistu - ja usko -
katso näitä kahta
   - kahta lempiväistä.

  *

 

 

11.11.2010

Sinä huolehdit

 

-Sinä huolehdit, pieni
huolehdit sanoistasi
   kaipaisit leperrellä lemmestä
      kuvata luonnon kauneutta
         maan ihanuutta
            ihmisen suhdetta ihmiseen
toivoisit hetkin
ett' voisit keskittyä ajalliseen.

Se on tärkeätä,
ei sitä kiellä kukaan,
mutta viel' tärkeämpää ihmiselle on
mitä saa hän täältä mukaan.

Ei sitä monikaan ajattele
ei ajattele ääneen
   vaan salaisesti
      hiljaisesti
hän hetkin taipuu
tään kysymyksen ääreen.

Ja on hetkiä elämän
elämän pysäyttävän
   tulee sairaus
      tulee pelko vierelle
         tai saa hiljentyä
         arkun äärelle

siin' viimeistään
hän huokaisee
elon arvaamattomuuden
havaitsee:
-Hän eilen viel' oli tässä
emme tienneet
ett' olikin hän lähtemässä.
Vaan minne
minne meni hän
kohtasiko lie
jo ennen mennee ystävän.

Tai jos sairaus riipii
elon voimia
ajatukset kaukaisiin hiipii:
-Miten minun tässä käy
jos huominen ei enää näy.

Siin' ajallinen kauneus
ei suuresti kanna
ei runo rakkauden voimia anna

mutt' sana lohduttava
mikä on sun tuleva
se rakkaaksi kasvaa
ja lohtua antaa

ja jos nousikin vielä
elon päiviä jatkaa
hän toisin kulkee
elonsa loppumatkaa.

Siks'
älä huolehdi, pienoinen
sanojesi kulkua
ajallaan niille
löytyy monta lukua.

  *

 

 

11.11.2010     06.00

Hiljaista

Jo päiviä oottelin
arkisia touhuilin
ja huokailin: -Aika kuluu, ei sanoja,
miks' en tavoita
miksi näin hiljaista.

Oliko lie liikaa arkea
vaik' monia ihania tapahtumia.

Sitt' vihdoin
heräsin aamusella varhain
mieltäni ammensi
                 hämmensi
ajatus portin
ja sen salaisuuden
…sain näkymän uuden:

...jatkuu alla

 

11.11.2010     05.00-05.52

Portti - sisäinen unelma

Portti on hetkessä
      ei paikassa
portti on kasvussa
      ei katoavassa
portti
   on suuremman avata
      ei vajavaisen kulkea
portti
   ei ole tarina
se on sisäinen unelma
jonka toteuttaja
   on elon kudelma.

 

Ei kuin leikitellen
   ei ilman vaivaa
      ei elon piirrettyä tarkoitusta
voi sisälle kurkkia

sillä silloinhan sinne
vois' kuka tahansa
ja pianhan se
tapahtuisi rahasta.

Tarinat
   mielikuvat
kulkevat porteista kaukana
vaik' niissäkin
on monta kaunista

vaan portti
mi kulkee totuudessa
   ei olekaan silmän kaunista
      ei viihtymisen tarkoitusta
vaan elon kasvua
   kohti suuruutta
ja sisälle piirrettyä
   tarkoitusta.

 

Tuo oli minulle
   kun edeltä kuvittelin
      ja syksyn porttia katselin
ett' siitä vois
   jonnekin kurkkia
kuin noukkia
   salaisuuksia
      - ihmisen mielikuvia.

 

Oikea portti
   ei ole nähtävä
      ei silmin
         ei korvin kuultava
             ei mielen luultava.

Oikea portti
   on tapahtuma
hetki
   toisen toiselle avata
kuin sisälle kutsua
   vaik' ei minnekään astua.

Se on tila
   kuin hetki ajaton
      paikaton
vaik' kaikessa aina
   aika
      ja paikka on.

Ja siinä hetkessä
   ajattomassa
siinä paikassa
   paikattomassa
on se portti
josta katsella
   kuunnella
      - suuruutta

ja silloin avautuu
se salaisuuksien maailma
joss' kulkevat
      sanat kulkemattomat
soivat sävelet
      sävelettömät
jossa suuruus
   tuntemattomiaan avaa
ihmismielelle
   suuruuksia tavaa

ja siitä poimii ihminen
   sanasen
      sävelen
saa kosketuksen
   suuruuden

sen piirtää
    muuntaa
näkyvälle
   runolle 
      sanalle
         sävelelle

ja yrittää tavoittaa
   sen hetken
       sen tunteen
min ajassa ajattomassa
   kokea sai
kun vajavuus
   kaikkeutta nai.

Näin aukesi portti
   ei voimasta ihmisen
      ei keksittyjen mielikuvien
vaan kädestä suuruuden
raotti harsoa
   tuntemattomuuden.

Miks' teki hän niin
miksi kutsui kulkijan
   kuin taivaisiin
vaik' kyse ei taivaista olekaan
vaan tilasta
   ajasta suuremmasta.

Miks' katsoi hyväksi
miksi portin aukaisi
sanoja vuodatti korville kuulla
      - korville sisäisille
miksi säveleitä
      - tuntoja sisäiselle

miksi näyttää tahtoi
   kuin alkulähteen
voiman suuruuden
   ripauksen totuuden.

Niin, miksi?

-Voimaksi
   kasvuksi
      sisäisen kosketukseksi
sen sisäisen ihmisen
jolla yhteys suuruuden

joka janoaa
      kaipaa
         suurempaa voimaa

se näin sen sai
   kuin salaisesti
      huomaamattaan
sisällään tunnistain

ja vahvistuen siitä
   kuin pienestä jyvästä
jaksaa katsoa
   uskoa
      kulkea
tätä vajavaisen osuutta
kohti salaisuuksien suuruutta
   - sisäisen unelmia.

  *

 

 

05.11.2010
Minä jo kaipasin

Minä jo kaipasin
matkankin hiljaisuuteen tein
sanoja oottelin yöt ja päivät
syksyiset päivät hiljaisiksi jäivät

vain kuvia muutamia
kauniita portteja kuvittelin
vesien taakse
taakse peilien
uhkailin maita tuntemattomien.

Minä tiesin
   se siellä on
jossain … jossain
vaan en ymmärtänyt
en sanoja kulkemaan saanut
kuin kotona vasta
sormet näppäimillä
sain haltuuni arvokasta.

Arvokasta?
Kuka sanoo, ett' arvokasta?

Sen itsessään tuntea lukija voi,
kuulija sisällänsä
sanat hänelle oudosti soi
ja mielikuvan tulevasta
kaukaisesta maailmasta
jonnekin sisällensä loi.

Ja minä mietin
sitten istuin ja kirjoitin: ... 

jatkuu alla...

 

05.11.2010

Minä mietin

Minä mietin
ja pelkään tulevaa
jos saankin
   astua mun unelmaan

miten veisi se minua
miten koskettaisi sinua
miten olisin silloin
olisinko kuin nyt
nauttisin vapain illoin…
vai, tää ihana rauhako päättynyt.

 

Olen kuvaillut portteja
katsellut kaukaisuuksiin
kuin unikuviin
vaan, mitä siellä oikeasti on
   - maailma tuntematon.

Kuinka kuvaisin sen
saavuttaisin ikuisen
josta kertoa voisin
   sanoin
      kuvin
         lohdutuksin

ettei pelko tulevan
kulkijaa kumaraan painaisi
ei öitänsä valvoisi
tuntemattoman tähden:
-Mihin minä täältä lähden
vai lähdenkö minnekään
kaikkiko minulta tänne jää.

-Mitä mukaani
mistä iloita
…en surra ainakaan…
   ja miten rakkaani kaikki
      tavarani ihanat
         ja suunnitellut tulevat…

- mitä niille?

-Näkyvä jää tänne,
kuulen kuin vastauksen pikaisen,
jätät tänne kaiken likaisen
ja silmille kauniin
sormillasi tunteman
suullasi maistavan.

Kuulevista osan kannat matkaasi,
kaiken min salaisesti
   unissa
      unikuvissa ja haaveissa
niitä et voi kosketella
ne ovat sinulla mukana

ja tunteita
   tietoa
      taitoa
         elämän kasvattamaa aitoa
sen matkallesi saat
niitä viel' uudelleen kelaat.

Ja vaivasi
   ne tänne jää
ja himosi
vapautesi myös
   mi ajallinen
näistä mikään ei ole iäinen.

Ja uusiin sut puetaan
uusiin toimiin ruvetaan
kasvetaan kuin kahta maata
tätä tänne viel' jäävää ja tulevaa
mi kutsuu sinua ja lupaa:
- Helpompi täällä
kuin oli maan päällä,
vaik' vaivansa kaikella
ja kaikkialla
ei ihminen vapaa
vaan etenee vaatimalla.

Vaatimalla?

Niin,
vaatimus kasvun on ihmisen
ei eloakaan paikalla pyörien
vaik' joskus kuin siltä näyttäisi
päivänsä tyhjällä täyttäsi.

Matkaa sekin
ja eteenpäin vie
se nyt oli vain… sellainen tie.

Mutt' joku jossain rakensi
suunnitelman valmisti
ja se suunnitelma vaatii
ja mukanaan vie
tämä oli täällä
se tuntematon
   on toisenlainen tie.

Ja minne se vie,
se toinen tie,
sinä jo kysymään ehdit,
mikä tavoite sen
mikä määränpää
jos kerran kaikki näkyvä
   tänne jää.

Siel' rakentuu kokonaisuus
ei yhden ihmisen taivallus vain
mikä täällä kulki
raahautuvin askelin
tai kuin taivaita tavoittain.

Siellä kertyy kaikki yhdeksi
suureksi viisaaksi kokonaisuudeksi,
josta jokainen nauttia voi
ja sieltä tuleva
taas uudeksi uutta loi.

Ei katoa yksikään teko
   ei sana lausuttu
      ei tunne tunnettu
         ilo, suru, rakkaus, julmuus,
kaikki kertynyt kuin yhteen suureen
rakentuvat uuden juureen
josta kasvavi kaunis
kuin kirkas puu
joka suuruuteen sulautuu.

Ei näe tätä ihminen
ei silmille piirry se
korville kuuleville
rakentuu mielikuville ajatus:
tään kaiken
suunnitteli suuruus.

Mutt' niin paljon vaivaa
eikö helpommalla
ei nopsemmin toisin tahtomalla…

Suuruus on suurempi
kuin suuruuden suunnitelma
suunnitelma on vasta suunnitelma
ja toteutuminen
on suunnitelman toteutuminen

vaan kuka sanoo,
ett' suunnitelma on lopullinen ja ainut
   - se olla voi vast' tulevan airut.

  *

 

 

03.11.2010     01.50-

Elon tuulista vapaata

 

Syksyinen maa
   maa varisseitten lehtien
maa kuolleitten
      lepoon uupuneitten.

 

Kuin portti
   taakse kurkistaa
taa peilien
miss' maailma salainen
      peilikuvin itsensä paljastaa.

 

Siel' riisuttu
   on elon värinä
      havina
kesän vaivasta vapaana

siel' syksyinen keveys
   värien kauneus
muistona kesäisen elon.

 

Kuinka kevyttä
   elon tuulista vapaata
elossa
   vaik' kuin kuolleena
vaipua liikkumattomuuteen
ja odottaa
   valkeaa vaippaa
joka vuorollaan
elon raskauden kaunistaa
   säihkyvin
      kimmeltävin rungoin ja oksin.

 

Tään kuvauksen piirteli
öinen henki
vain humisi takana ikkunain
salaisuuksia paljastain:

-Ei elokaan myös ihmisen
päätös kesän
      jälkeisen syksyisen
vaan siirtyy
hän vapauteen
   odottamaan uutta
      säihkettä
         valkoisiin puettua
ja syntyä taas
   uuteen aikaan
      vuoteen
jälkeen syksyn piiskaavan
elon poijes riisuvan.

 

Ja portti
      niin kaunis kutsuva
- siel' on taivas valaiseva -

teot kauniit kuin kukkia
   - ja tulevan unelma.

 

Ja sataa vettä
   puhdistain
      maan kostuttain
tekojen siihen painua
   kauniina kirkkaina
sitten kadota
maaksi vaipua

kasvattaen uuden mullan
tulevan voiman
   menneistä teoista
vuosisataisista eloista.

  *