Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Salainen Erakko
Kirjoitukset ovat syntyneet vuonna 2012 ja 2014
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu kirjoittajan omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuodelta  2012, jolloin syntyi Erakko. Myös kaksi runoa vuodelta 2014.

Kirjassa kuljetaan Erakon salaisuuksissa ja salatussa matkassa jonkin aikaa.
 

 

 Tervetuloa mukaan.
   


            

1. Kutsu Erakon tielle

 

 

 

            Salainen Erakko



23.03.2012

Erakon matkassa

Jos haluat sinä kulkea Erakon matkassa
löytää
ja kuulla uutta
mit' kohtaa hän matkalla

niin, Sinulle vain sen annan
   sinulle
      - etsijälle
salaisuuksien kaipaavalle
   kuulevalle
      kasvavalle.

Laita tieto - annan sulle  avaimen
... jokin postiosoite vain
niin, siin' kuljet sä vierellä, ystäväin

Lähetä viesti...    erakko9 (at) gmail.com

  *
 

-Aha, sinäkin olet sitten lähdössä…
-Joo … ei sua yksin voi päästää tonne… vieraille maille.

-No hyvä, kiva kun lähdet mukaan (huokaus) … ja mikäs tuo nyt oikein on?
-Aitää... sauva vai?
-Niin.

-Som-mun sauva, helpottaa kato kulkua jos tulee niitä munkkeja … tai siis, eiku … sanoja.
-Jaa, mutta toi hattu kyllä sais jo j….
-Som-mun matkahattu. Onha sullaki ... toi ...
-Mikä toi? ... eihän minulla ole mitään hattua.
-Onha! ... toi silee nahkahattu.

-Aai, sitä käydään niin kuin vitsikkääksi vai... mutta tuo sinun on ... jouluhattu.
-Mullon joulu aina … niinku sullaki on toi aina ... ja joulu on kiva.

-Mutta kun siinä on tuo kilisevä kellokin…se voi häir...
-Joo, seon hyvä … sulle … et sitte eksym-musta, kun kuulet missä mä meen.
-Ai siis ettää … ahaa... okeei …
-Ni!

-(huokaus) ... Noniin, sitten mennään, kaikkine keppeineen ja kilisevine kelloineen. On tää aika seurue.
-Sä mutiset taas... ja mikä seurue? meitähän on vain … me … me kaks.

-Jaa, on täällä muitakin … ja kohta tulee viel' lisää, mä luulen.
-Aha… tulee vai … no, nekään ei sitten eksy ku mulla on tää kello… ja sauvva.
- ... (huokaus) … joo, hyvä.

  *

 

 


2. Portilla

 

  -Kas, sinä tulit!
     Tule portista... ja liity seuraani. Kaksin on mukavampi.

 

                 
               
 


 

3. Erakon matkaan
 
             
           

             Erakon tie                                        


 
Jatka suoraan tarinoihin  - alla >
 
08.07.2014 Erakko >
08.07.2014 Erakko on unelma >
 
30.05.2012 Uutta - 8. Ihminen >
25.05. Uutta - 5. Valkeuden esikartanoa >
Uutta - 6. Taustoja vasta >
Uutta - 7. Ulottuvuuksia >
24.05. Uutta - 3. Ei monikaan oikeasti >
Uutta - 4. Kuin kaikki valhetta >
23.05. Uutta - 1. Uutta tulossa >
Uutta - 2. Et oikeasti ole ollut >
04.05. Mitä jälkeen sen (4/4) >
26.04. Maailman lopusta (3/4) >
23.04. Maailman lopusta (2/4) >
21.04. Maailman lopusta (1/4) >
19.04. Erakko taas huokaa >
Erakko - ja ensi elämä >
18.04. Ulkopuolella >
16.04. Viisauden lähde >
  + Kenelle, missä... milloin >
  + Unelmien kaukainen kuva >
12.04. Erakon lapsi >
Pimeän valoa >
Ihminen - vajavainen >
Älä usko tätäkään >
Kuin kauas kulkenut >
Salainen rakkaus - tuntematon kaipaus >
Runoilijan kaipaus >
 
05.04. Vain pieni valo >
Aika iso juttu >
04.04. Suuria kysymyksiä >
02.04. Väittely on turha >
Jokainen on oikeassa >
Elämän tasoja >
29.03. Ihminen viisas >
28.03. Kuun valo - auringon >
27.03. Tie salattu >
Kuu-kirja >
26.03. Ratkaisetko tämän? >
Salaisuuden malliksi aukaisen >
23.03. Ei juosta suin päin >
Kortti on vain kuva - tila >
Jo kiitän sinua >
Koalakin lähti matkaan >
Erakon matkassa >

 
23.03.2012

Erakon matkassa

Jos haluat sinä kulkea Erakon matkassa
löytää
ja kuulla uutta
mit' kohtaa hän matkalla

niin, Sinulle vain sen annan
   sinulle
      - etsijälle
salaisuuksien kaipaavalle
   kuulevalle
      kasvavalle.

  *

   

 

23.03.2012 

Koalakin lähti matkaan

-Aha, sinäkin olet sitten lähdössä…
-Joo … ei sua yksin voi päästää tonne… vieraille maille.

-No hyvä, kiva kun lähdet mukaan (huokaus) … ja mikäs tuo nyt oikein on?
-Aitää... sauva vai?
-Niin.

-Som-mun sauva, helpottaa kato kulkua jos tulee niitä munkkeja … tai siis, eiku … sanoja.
-Jaa, mutta toi hattu kyllä sais jo j….
-Som-mun matkahattu. Onha sullaki ... toi ...
-Mikä toi? ... eihän minulla ole mitään hattua.
-Onha! ... toi silee nahkahattu.

-Aai, sitä käydään niin kuin vitsikkääksi vai... mutta tuo sinun on ... jouluhattu.
-Mullon joulu aina … niinku sullaki on toi ... aina ... ja joulu on kiva.

-Mutta kun siinä on tuo kilisevä kellokin…se voi häir...
-Joo, seon hyvä … sulle … et sitte eksym-musta, kun kuulet missä mä meen.
-Ai siis ettää … okeei …
-Ni!

-(huokaus) ... Noniin, sitten mennään, kaikkine keppeineen ja kilisevine kelloineen. On tää aika seurue.
-Sä mutiset taas... ja mikä seurue? meitähän on vain … me … me kaks.

-Jaa, on täällä muitakin … ja kohta tulee viel' lisää, mä luulen.
-Aha… tulee vai … no, nekään ei sitten eksy ku mulla on tää kello… ja sauvva.
- ... (huokaus) … joo, hyvä.

  *

   

 

23.03.2012

Jo kiitän sinua

Jo kiitän sinua seurasta
vierellä kulkevasta
vaik' en tiedä viel' itsekään
minne vie
tää outo, salainen tie.

Mutta, minä luotan…
jos jo tuonut on tänne saakka
mist' oikeasti kuin kaikki alkaa vasta,
niin, lähdetään urheasti
kohti outoja, uusia
kummallisia tulevia

miss' omissa käsissä ei monikaan asia
jos ainutkaan…
sitä voi vain arvailla,
jos sitäkään

mutta, me kulkijat kuitenkin
kuin yhtä pidetään.

  *

   

 

23.03.2012

Kortti on vain kuva - tila

Kortti
on vain kuva
mi ilmentää tilaa
tulevaa

kuin portti
kohti unelmaa
ja kortit kaikki kuin porttien ketju
ylimaallinen tapa ilmoittaa
miss' kulloinkin mennään
mitä tehdään
ja miten

… kuin vaivan ja matkan palkka
joka olet sinä itse
ja kortti on kartta
  tilasta
    paikasta
ja tulevan lupauksesta.

Siis, ei voi jäädä kuvaan
joka on vain hetki
ja sen tila

… matka jatkuu
matka outo ja aina uus
edessä tuntemattomuus

vaik' kuljettu siellä on monin voimin
moni käynyt
mennyt menojaan
mut' jokainen
kokee sen tavallaan.

Siks' ei ole vain yhtä tietä
ei yhtä tapaa kulkea ja kasvaa
kas, tehtävä on se
mi palkan maksaa.

Ja olemalla paikalla vain
on matka vaivain
mut' matkaten
läpi vuorten, valojen
läpi outojen kulkujen, kuvien
on elämä suuri seikkailu

… vaik' ulospäin ei sitä toiset nää
sisäinen vain
kaiken ymmärtää.

Ja vaivalla
on aina palkkansa
vaik' ei se yksin kannusta, vaan tuleva
sen tie ja kasvu, joka on arvokasta
- siitä suuri voima vasta.

Ja kuitenkin muista!
täss' koko ajan
viedään vain lasta
- aikuisuus
on todella salaista.

Ja nyt, kohti Erakon tietä ja matkaa…

  *

   

 

22.03.2012 

Ei juosta suin päin

Ei juosta suin päin
vaan kuunnella
miss' ois jotain luvattua
- ei kuviteltua.

Eikä mitään ole puuttunut
ei menoistasi kukaan ole suuttunut
ei siitä, ettet ollut
ei siitä, että olit
silloin aina suuria koit.

Miksi siis nyt ois juostava
  mentävä jonnekin
    jossa ois jotakin

sillä kaikki tarpeellinen ON
eikä puutu mitään juuri nyt
- älä ole omistasi onneton.

Sillä etenee kaikki
anomukset on kuultu
kaikki ne
jotka vie sinut perille.

Ja matkalla mit' tarvitset
ne sinulla jo on
- kas, ohjaus on suunnaton.

Ja anna nyt vain ajan mennä
odota - ja toivo
vaik' sekin tarpeeton
sillä kaikki tarpeellinen on.

Ja se,
mitä mietit sä nyt
tulee lähelle
ja kohtaa kasvo kasvojen
silmä katseen hymyillen
jonkin väreen tuntien

- ja se on siinä
mitä kaipasit sinä illoin
kun huokailit
hiljaisin mökki-illoin.

  *

  

 

 

26.03.2012     02.30

Ratkaisetko tämän?


 

Jaa, sinä ratkaisit sen
yksinkertaisen salaisuuden
- löysit kuin avaimen salaisen.

Ja se on täällä.

Vaan, tämä oli vertaus vain
miten salattu on maailmain
miten täällä himmeän lyhdyn
liepeeseen käärityn valon maassa
asiat ovat tarjolla.

Tosin, ei niitä avata näin
kuin merkkejä toisiksi kääntäin
vaan, ymmärrys on itsellä oltava
ja sekin muualta avataan
korva kuultua kuulemaan.

Sitten vasta
salaisuus on avattuna
muutoin ovat vain sanoja
kauniisti kulkevia
mutt' ymmärrys takana sanojen
pysyy salassa takana verhojen.

Kuin sanakirjaa
ei matkalle ole
eikä sanoja selitetä
ne vain ovat
ja aukeavat salvat
jos ne avataan.

Se tapahtuu vain matkalla
joskus
kuin huomaamatta
saavutettuna.

Siihen asti
sisältö säilyy lukittuna.

Eikä sanoille ole
vain yhtä sisältöä
vaan, kuulee sen kukin matkansa mukaan
eikä syvintä olemusta
ymmärrä ihminen kukaan.

Mutta ymmärrys
avautuu matkan mukaan
ja sanat kantavat
vievät kulkijan yhä syvemmälle
himmeän lyhdyn
liepeen alle piilotetun valon maahan
salaisuuksien matkalle.

Ja harvat kuulevat
ymmärtävät
sanat, mitkä avautuvat
ja sanojen takana oleva maa
on kaunista katseltavaa.

  *

  

  

26.03.2012

Salaisuuden malliksi aukaisen

Salaisuuden
kuin malliksi aukaisen
rohkaisuksi matkalle
ajalle katoamattomalle.

Sillä,
jo ilmitullut on aiemmin
tää matka
on ihmisen sisäisin.

Ulkoinen elää toista maata
sisäinen kaukaista
vaik' kuori on tässä
maassa näkyvässä.

Elämä on todellinen molemmissa
näkyvässä
ja siinä näkymättömässä

vaan, toinen on
katoava, lahoava
toinen on
ikuisesti jatkuva
kasvava.

Ja silloin voi ymmärtää ja nähdä,
kuolemaa ei ole
on vain ulkoisen laho
näkyväisen kato

ja sen,
min matkasi kuin varjojen maassa
se vapaampana jatkaa kirkastuneena.

-Mitä hyötyä?
kysyy ihminen jo
se näkyvä osa hänessä
kun haluaa selvittää
syytä ja varmuutta
sisäisen taivalluksesta.

Ei sitä sille voi selittää
ei se ymmärrä tarkoitusta lain
luulee vain
ett' on tie vaivain ja puntaroi
laskeskelee, kannattaako
ja epäilee.

Vaan, se sisäinen
näkyvälle salainen
se ymmärtää
kuulee jokaisen sanan

ei arvioi
ei pähkäile matkoja, hintoja
ei tarvitse lupauksia
palkkoja

hän vain matkaan tarttuu
ja iloitsee
avautuvaa kauneutta huokailee
ja uskoo
tietää, mitä edessä on
eikä ole näkyvän osansa osasta
lainkaan onneton.

Tämä ihan toisenlainen maailma on!

jossa ei mitään oleta
kaikki annetaan
ja matkalaisen matkaa
niin tarkoin viel' varjellaan
ett' saavuttaisi sen
matkaan pään salaisien lupauksien.

Ja hän kulkee matkaa niin iloiten.

  *

  
 

 

27.03.2012     05.40

Tie salattu

Erakko
tie salattu
ei tietoa aamulla, minne matka
ei suunnitelmia
ehkä jotain toiveita
- nekin lie omia -

mutta pieni matka matkasta
himmeän lampun valossa
ja askel nähdä vasta
lampun valon kajossa.

Ei huolta huomisesta.

Matka jatkuu
- tai sitten ei -
sen päivän matkan
toinen vei

jokin
joka kuin liepeeseen tarttuen
rinnalla kulkien
erakko varttuen ajattomuudessa
toisen voimassa kulkien eteensä tulevat
liepeensä kätköön sulkien

ja niitä avaten
perässä tuleville tavaten:
mitä merkitsee tämä tie
ja minne se vie.

Kuka ehtii?
aikaa tämä vaatii
ja kasvua kaikki tyynni

sisäistä rauhaa ja kuljetusta
valmistusta monien porttien läpi
muutoin vain kuulija kuuli
ja valui pois
kuin ei mitään hän kuullutkaan ois.

Täss' ymmärrys tämän tien
sen opetus
ei vallassa erakon
hän vain kulkea voi
lampullaan uusia valaista
niitä vaatimattomin sanoin kuvata.

Ja toinen ymmärtää
- tai sitten ei -
kasvunsa mukaan kaiken
tai viel' enemmän
tai sitten
- tuuli kaiken vei.

Matkaa taas käyty
täyttyi vihko 300-sivuinen
matka vajaa puolivuotinen
tääll' salattujen maissa
jossain kaukaisissa
- tai läheisissä

kuka sen sanoo.

  *

  

 

 
27.03.2012     06.00
(uusi kirja)

Kuu-kirja

Kuu! Ohhoh!

Hän ken ymmärtää
hän näkee…

 

  *

  

 

 

28.03.2012     06.00

Kuun valo - auringon

Niin kuin kuu maata valaisee
niin valaisevat myös sanat
jotka maahan valuvat.

Niin kuin kuu luo valoaan
niin luo myös erakon himmeä valo
mi liepeensä suojasta hetkin heijastaa
ja maahan lankeaa.

Ja niin kuin kuu ei valaise omalla valollaan
ei myöskään valaise erakko
vaan heijastusta suuremman
kuin myös kuu
min valo auringosta kuvastuu.

Ei lämmitä kuun valo
ei lämmitä erakon sana
ovat heijastumia vain
suurempien voimain.

Mutt' kummankin lähde
- kirkkaus
elämän on edellytys
muutoin pimeys vallan saa
ja kaikki katoaa.

Vois' ajatella, ett' sanoilla
ei ois niin suurta tarkoitusta
eikä ees lähdettä nää
se tuntemattomiin häviää

päinvastoin kuin aurinko
jonka kukin silmillään nähdä voi
ja tuntea ihollaan.

Mutta sana kuitenkin
on kaiken takana
ja sanojensa säteillä
luo erakko lämpöä.

Ulkoinen sit' ei tunne lain
mut' sisäinen huokaa:
-Minä lämmön tuntea sain.

Ja samoin kuin polttavi auringon säde
samoin polttavi sana
sisäistä virvoittava
elämän voimaa antava
sisäistä kohti valoa kantava.

Ja polttaa se myös
jos tehtävänsä sellainen;
  puhdistus
    kuivaus
      uusi virvoitus
ja elämä
ikuisesti kestävä.

Ja jos vielä vertaat sä sanoja
ja aurinkoa
vaik' toinen onkin näkyvä
toinen salassa
ovat sanat kuitenkin auringon takana

ja sekin vain heijastusta suuremman
niin kuin on myös kuu
ei lämmitä se
vaik' kirkkaana kuvastuu.

Sillä, niin kuin kuu loistaa valoa
niin myös aurinko loistaa
sanojen kirkkautta.

  *

   

 

29.03.2012

Ihminen viisas

Ihminen on niin viisas
ett' sitä mitä hän ei tunne
tiedä
sitä ei ole.

Vaan, joskus kuin sattuman kautta
hän törmää uuteen
kuin uuteen ulottuvuuteen
sitten hän uskoo
- ja hänet palkitaan.

Mutta kaikki näkymätön
ja tuntematon
mihin hän ei törmää
hän ei usko
vaikka uskoisikin sydämessään
sen keho kieltää.

Täss' onkin ongelma ihmisen
hän jollain tasollaan uskoo
toisella tasollaan kieltää
ja toimii siksi kuin päinvastoin;
kieltää sen mihin uskoo
ja uskoo sen minkä kieltää.

Siks' on niin paljon kieltäjiä
jos on paljon myös uskojia
ja uskonsa muuttajia
kieltonsa perujia.

Ihmisen taistelua itsensä kanssa!

Sillä, siitähän aina on kyse
oman itsen näkemisestä
ymmärryksen vähäisyydestä.

Vaan, kun ymmärrys kasvaa
kuin jonkin sattumuksen kautta
tulee hänelle taistelustaan kuin palkka
ja hän huomaa
  hän alkaa uskoa
    toivoa
      ja nähdä
tuntematonta;

sitä,
mitä hän ei nähnyt ennen
vastusti kuin ohimennen
sisäisensä valoa
sitä pientä kaukaista kajoa.
(kuin Pietari)

-Kuule... totaa ... ooksany...

-Älä kysy

-Okei... E.

  *

   

 

30.03.2012

Väittely on turha

Outo -
ja väittely on turha
ei näe hän
ken nähdä ei voi
kell' viisaudessa vain
menneitten kellot soi.

Uusi on aina outoa
ja opittu vanha turvallista
niissä tulee pysyä
jos aikoo paikassaan pysyä.

Ei ole hyväksi
tulla oudoksi - uudeksi.

Siksi ei kannata väitellä
näkemättömän kanssa
ja näkevän kanssa ei väittelyä tule
vain sula sopu
ja sulautuminen yhdeksi
yhteiseksi uudeksi.

Siksi, jätä vain väittely
ja anna kuin ominasi palaa
myöhemmin hän luoksesi halaa
ja tahtoo kysyä
jos tahtoo uudelle avautua.

Muuten on kaikki turhaa.

Ja jos katsot, sinä nuori erakko
matkasi määrää
ei siinä ole ollut mitään väärää
vaan kaikki on ollut tarpeen kasvusi tähden
- minä tulen, minä lähden -

noukittu kuin palaset elon pelistä
sillä ilman niitä
vois' vain tyhjänä helistä.

Mutta kerätyt palaset
muodostavat kuvaset
jotka rakentavat tulevan lupaukset.

  *

   

 


02.04.2012

Jokainen on oikeassa

Jokainen on oikeassa kasvunsa mukaan
eikä toisen päätä käännä helposti kukaan.

Ja jos kuljetaan vielä
kuin eri hengessä
ollaan erilaisessa asemassa
eri maailmassa
ollaan jo sellaisessa matkassa
ett' toinen ei voi ymmärtää toista
eikä toisen tieto toiselle loista.

Mutta helpottaa, jos muistaa
ett' kukin kasvunsa mukaan
eikä toista voi helposti toisaalle suistaa

…kas, opittu mikä opittu
kasvettu miss' kasvettu
nähty mikä nähty
ja koettu mikä koettu ja hyväksi havaittu.
Se on ! … ja se pitää.

Siis, jokainen on oikeassa kasvunsa mukaan
ja on sellaisiakin kasvuja
joista ei ymmärrä kukaan.

Joten, turha on väitellä
moittia ja syyttää
ei kenenkään tarvitse ajatuksiaan
toiselta anteeksi pyytää.

  *

    

 

02.04.2012

Elämän tasoja

Elämä on tasoja
kulkuja ja kasvuja
löytöjä kysymyksiin: Miksi?

Ja hiljaisesti kulkien
huokaillen
hän löysi vastauksen
toisen toisensa perään
- uutena aamuna uudessa viisaudessa herään.

Kulkea täällä
oudossa maassa
miss' kaikki on avoinna
nähdä ja kuulla

ja missä oppaana rinnalla
on jokin näkymätön, tuntematon
ihmisille vieras
... vaik' onkin kuin tuttu

voi vain huokailla löytöjensä keskellä:
-Onpas outo juttu!

Ratkeavat salat
ihmismielen piilevät kolot ja voimat
syyt ja seuraukset
menneitten kaukaisten lähtökuvat
tulevien käsittämättömät uni-kuvat.

Vain täällä
oudossa maassa ne voi nähdä
kuulla ja ymmärtää
sillä ilman ymmärrystä
ei näkeminen mitään auta
ei kuuleminen kosketa
ellei ole kasvua johon tarttua

pintaa min elämä raapinut tarttuvaksi
kuluttanut karheaksi
vastaanottavaksi.

Vain silloin
voi kulkija tajuta
arvoituksia avata ja niistä iloita
ja kiittää menneistä
karheuksista
raaputuksista
verille nirhatuista hetkistä
ihmisistä inhottavista, jotka söivät
selän takana löivät

eivät tienneet onnettomat
ett' hyvän tekijöitä vain olivat
kulkijan sydämen kovettivat
jotain salaista avasivat ja kasvattivat
valmistivat näkevän näkemään
kulkijan kulkemaan.

Ja täällä
jo kaukana rajattomassa maassa
hän kiittää voi kaikesta
mi tapahtui rajojen maassa
miss' syntyi ja kasvoi
miss' ensi lemmet, riidat
miss' kasvut kaikkea täynnä
ne voi nyt uudelleen täällä nähdä ja huomata
ett' kaikki oli kuitenkin niin kaunista

- ja tarpeellista.

  *

  

 

04.04.2012

Suuria kysymyksiä

-Ensinnäkin, älä usko!

Katsos, on opettajia jotka opettavat
mitä ovat toisiltansa oppineet
edellisiltä oppilailta
jotka taas opettajiltaan.

Ei se takaa
ett' viisaus vanhoissa makaa.

Ja miksi ees enää tehdä työtä
ja nähdä vaivaa
jos ratkottu jo kaikki kuin pohjia myöten.

-Turhaan enää etsijä silloin uutta kaivaa!

Ei niin!
 

Anna menneitten olla
he ovat löytäneet sen
tai oppineet
sitten siten opettaneet.

Eteenpäin on mentävä.
Löydettävä uutta.
Etsittävä todellisuutta viel' suurempaa.

Elämme nyt aikaa uutta!

Jos joku sanoi, ett' eli täällä jo ennen
se oli silloin
ja siten kuvitteli silloin
- jostain sen päätteli
sitten sitä opetti.

Toinen sanoo, ett' sielu on kuolematon
ja kasvunsa tiellä
elää jossain siellä.

Sekin jo ymmärrys vanha
älä siihen enää tartu
sillä muutoin jää matka kasvamatta
elo kuin elämättä
- turha.

Vaan, etsi viel' syvemmin
kuule
ja ymmärrä
sinulla on tehtävä.

Kas, ei kulje se niinkään
vaik' osataan ilmaista
sulavin sanakääntein julkaista.

Sielu kerää - se on totta.
Ihminen välittää - ja se on niin.
Vaan, mitä sitten…

tulos kertyy kuin 'taivaisiin'
vaik' ei 'taivasta' olekaan
on vain tasoja
  muotoja
    olotiloja
      kuin unia.

Ja kasvavi kaikki
kehittyvi elon perusta
etenevi elämä
aukenevi uus'
toisenlainen tulevaisuus.

Salassa vielä
ja vain harvat näkevät
tulevien viel' hämärät.

Mutta ei kaikki ole turhaa
ei kaikki ole väärää
osoittavathan ne kuitenkin suuntaa

mutta ei se vielä ole se
elämän kaiken tarkoitus ja tavoite.

Ja lukemalla
kuulemalla
uomat yhdeksi muuttuvat

mutta etsimällä
kasvamalla
uomat uudet aukeavat.

Ja kirkastuu totuus toisenlainen
ja tarkoitus
vaik' suunnaksi sekin vasta
mutta se suunta on uusi
ja arvokasta.

Totuus kaikkineen on kaukaista
eikä ole vielä sanoja
ei tapoja
sitä julkaista.

Eikä aikakaan ole täysi
ett' sanoa voisi: -Etsijä totuuden löysi.

Sillä, ei tiesi ole vielä täysi
eikä etsijä viel' ees viimeinen
tulee jälkeesi taas toinen
yhtä kiireinen

ja hänkin halajaa
sitä samaa unelmaa
kuin 'taivaallista mammonaa'.

Sitten kaikki katoaa
ja yksi jää
mi toteuttaa salattua tehtävää

- sitten näkyvää.

  *

 

 

04.04.2012

Vain pieni valo

Kas, erakko!

Siks' kuljettava sun on
vain pieni valo liepeesi alla
ettet näkisi
mitä kaikkea
on maailmalla.

Jos kaikkialla
ois valoa
et erottaisi oikeata
vaan, kun maailman valo
on pimeyttä
on oma pieni valosi
ainoata oikeata matkallasi
etkä kaukaisuuksiin
sä katsele lain.

On siis uskottava vain
ett' se paikka, miss' seisot
se valo
mi paikan valaisee
… se totuutta sinulle huokailee

ja sinä näet
vain sinä, ei kukaan muu
ja maailma seisahtuu
hetkeksi sun eteesi
ja salaisuus aukeaa…

  * 

 

 

04.04.2012

Aika iso juttu

Olen syytön!

Olen syytön siihen, mitä joku muu
muka joskus on tehnyt
ja tehnyt miksi.
Kuka selvittää vaikuttimet
syyt, seuraukset.

Ja jos joku jossain
jotain teki
olen minä syytön siihen.

Miksi minun tulisi siitä kärsiä
ja jotain siitä vaikka oppia
sellaisesta, jota en ole itse tehnyt.

Sitä nyt mietin.

Ja jos omani osa
päättyy tähän
kun täältä lähden
onko jonkun joskus jossain
kuin kannettava tekojeni seuraukset
kuin opittava näistä
opittava rangaistuksesta
tai palkinnosta
jotka tekojeni seurausta on.

Miksi,
ihan tuntematon
tietämätön
minusta ja minun teoista
vaikuttimista
ajasta jolloin elin
teoista, joita koin
ja jotka johti mitä tein
mitä tekemättä jätin.

En ymmärrä!

Ja vaikka asia onkin
suuri ja merkittävä
en sittenkään ymmärrä.

Ja jos sieluni,
tai se jokin suuri sisäiseni
jatkaisi uudelleen,
mitä hänen pitäisi oppia;
suuren kuin jumaluuden,
osasen iankaikkisuuden.
Virhekö hänen?

Ei!

Ehkä hän yritti parhaansa
minä en vain osannut
minä - näkyvä.

Ei ollut aikaa
ei mahdollisuutta
ei tilaisuutta
ei ehkä edes oikeanlaista elämää
tarkoitusta toteuttaa.

Mutta minä kävin
itseäni toteutin
tekojani tein
elämäni elin ja keräsin sen
min itselleni talletin ja mukanani vein
jonnekin…
jonnekin…
jossa sillä jotakin
… jotakin.

Nousinko nyt
kuin vastustamaan jotain
… jotain suurta oppia
joka pitää oppia
ja sitten elää kuin sovussa
jolla uhata
valvoa
elämän tietä ja kulkua.

Jos onkin se oikea
ett' pitää painaa jarrua ihmiselämälle
ett' tottelis hän lakia
min joku säätänyt on:
Älä ole tottelematon!

Ja tällä jo itse tekojasi tarkkaat
kuin pelossa elät
ja uskot:
pahasta paha palkka
hyvästä hyvä.

Vaan, kun ei kuitenkaan käy niin
- joskus ehkä -
ja ajassa jo moni.
Vaan ajan jälkeen enää ei
kuolema niin hyvän
kuin pahan vei.

Usko siihen, ett' palkitaan
on lujassa
hyvässä ja pahassa.

Vaan, ihmisen teko
ei mitata rahassa
ei tavarassa
ei omassa mittapuussa
ei toisen mitassa
ei opissa.

Ja kun vielä hyvä
voi olla paha
ja paha
voi olla hyvä
niin, miten palkitset sen
teon vilpittömyyden.

Ei ihmisen mukaan
ei ihmismielen
ei kielen
ei valtarakennelman
ei menneitten tapojen
sanojen
ei omaksi eduksi laadittujen ohjeiden
määräysten
oppien.

Ei ihminen ole mittari mikään
ei ihmismieli
ei kieli.
Vaan, jokin suurempi
- universaali.

Ja ihminen on vapaa
hän elonsa taakkaa vain kantaa
ja siin' oppii hän
sen tärkeän tehtävän: miksi tuli.

Moni suuri oppi
nyt pois suli.

  *

 

 

 

10.04.2012

Erakon lapsi

Taikuri
kulkija kahden maan
irtosi erakko
syviä tavoittelemaan.

Yksi ja sama
on kulkijain mieli
yhteinen
on kulkijain kieli.

Toinen on kulkija
näkyväisen maan
toinen
lähti kaukaisia tavoittelemaan.

Yksi ja sama
on ihminen
on kulkuja
eri kerrostumien.

Niin moninainen
on ihminen
  pinnallinen
    syvällinen
muodostaa yhden kokonaisuuden
kuulee kaukaisuuden vaik' elää tässä
ajassa näkyvässä.

Oi Taikuri, Taikuri
ei osasi ole helppo!
Toinen sun osaasi yhä enemmän syö
toinen elää
... toisen on työ.

-

Erakko rauhassaan katselee
menneitään tutkailee
teitänsä kaukaisia menneitä
huomaa niissä monia enteitä.

Kuin ois tulevat jo kirjattu menneitten teillä
tuntemattomilla
tietämättömillä
mit' tapahtuivat Taikurin askelissa
salaisissa kosketuksissa.

Erakko viel' nukkui silloin
kun Taikuri taisteli teitänsä aamuin illoin.
Nyppi palasia
tekosia tämän maan
nyt heräsi niitä sisällään hautomaan.

Evästä kaikki
  ruokaa
    piirasta
Erakon matkalle…

ja aukeavat akkunat
avautuvat salvat - ovet aukeavat
käy tuuli sisälle mi tiedon tuo
raikkaus puhdistaa
tulee viisaus luo.
 

-Voi tätä
menneitten päivien pitkää ketjua! jo Erakko huokaa
ja huomaa, miten
kaikella paikkansa Taikurin tien.

Ja vaik' Taikuri syntyi vast' hetki sitten
oli hän käynyt kuin naamioin salatuin
pienen poikasen askelin.

Taikuri on arvo
sen tajuaa vasta
kun huomaa
ett' kaikki on arvokasta.

Ja katoavat taivas
ja katoaa maa
Taikuri ain' arkea taivaltaa

ja Erakko
mi rinnalla kuin salaisesti käy
- sillä eihän mitään näkevälle silmälle näy.

Hän valtaa näkyväisen maan
tarttuu Taikuria opastamaan
ja Taikuri - kuin parka
huomaa kantavansa Erakon lasta
mi kasvavi sylissä näkyväisen maan

… ja Taikuri katoaa.

-Ota sit sylii ja ala kantaa mua!

-Aaai hei koala… totaa … minä taisin...
-Joo, sä unohdit mut … taas … tänne.
-Heh juh … matkalla huomasin ett' sinä un..ohduit kotiin

koala: -Ei haittaa … olihan mulla sit hyvää aikaa ajatella - rauhassa.

Harri: -Ai oikein aikaa ajatella … ja rauhassa. No, mitäs sinä sitten ajattelit täällä ... rauhassas.
koala: -Noo, muistelin kaikkee meidän tekemistä …
Harri: -Jaa…
koala: -… ja niit sun kaikkii ihme touhujas.
Harri: -Älä älä, kuule ala …

koala: -Joo joo … ja kato, mä päädyin vähä samaan ku säki tossa.
Harri: -Ai missä?
koala: -Not-TOssa … mitä sä just kirjotit … nii-ett alahan-nyt sit kannella mua.
Harri: -Ai miks?
koala: -No, etsänyn-nää! Jos kuule mä oonkit-toi lapsi.

Harri: -Mikä lapsi?
koala: -Hö! tyhmä… nott-TOOi … erakon lapsi josta sä just kirjotit. Nii-että syli auki vaa! mä tuun-nyt.
Harri: -Usp… oho!

     

koala: -Noni… ja kato, lasta pitää hoitaa .. jote, alahan nys-sitte hoidella mua.
Harri:
-Just. … yksinäisyys on tehnyt sen ihan höperöks.

koala: -Ai mitä sanoit, mäen kuullu?
Harri: -Niin että, yksin ei kannata olla… tulee vielä vaikka ihan höperöksi.
koala: -Joo, sitä mäki aattelin ku kattelin sua. Noh! alahan kannella.

Harri: -Minne … mihin minä nyt sinua kantelisin?
koala: -Elämään! Elämään!   -  Noh, hopi hopi.

Harri: -(huokaus) … vai että oikeen erakon lapsi.

  *

 

Ja katselivat taivahalta
aurinko ja kuu

 

niin ovat kuin nuo kulkijat
- yhteen sulautuu.

  *

 

  

10.04.2012

Pimeän valoa

Vaik' tietääkin Erakko
seuraajiensa vähenevän
viereltä kulkevien poistuvan…
se ei kannusta häntä
ei mieltään muuttamaan
ei suuntaa vaihtamaan

sillä kannustaa häntä vain
se pieni valo
mi jalkoihin valaisee
se pieni intuition olento
joka suuntaa aukaisee.

-Soon mä!

 

Sillä kuu, tähdet
aurinkokin
paistavat täällä kirkkaammin
kuin siellä
mist' lähti hän kerran tietänsä kulkemaan
ovia perässään sulkemaan.

Näin on! Erakon tie
henkinen viisaus
yksinäisyyteen vie.

Siinä on - se tie.
 

Siel' aurinko sammuu ja syttyy uus'
siel' kuu loistossaan kirkastuu
siel' tähdet ne tuikkivat viel' kauniimmin vain
- pimeyden ympärilleni seuraksi sain.

Ja se pimeys on valkeutta
sen valkeus on kirkkautta
kiitos … on kunniaa
ja päämäärä ikuista.

Mutta maailman valo
on siellä pimeyttä
aurinkokin vain himmeä tähti
kuu ei ees loista valoaan
eikä tähdet luo tuikettaan.

-Outo paikka! pitää myöntää,
huokailee Erakko matkansa määrää
täytyy vain uskoa
ja toivoa
ettei tie vie väärään.

Ja… jos veisikin
on sillä taipumuksensa
oieta aikanaan kohdalleen
... jos siis olikin se vain opin tie.

Kuka näistä teistä
ja minne ne lopulta vie?
  

Sillä, jos ihmisten mukaan
hän teitänsä kuvaisi
ei löytäisi hän perille
ei perille minnekään
ja vois' olla
ett' seuraajien joukko ois sankka
ja lopputulos… ooi, niin rankka.

Parempi siis
ett' seurasi vaik' yksi ainoa vain
hänestä hetken seuran sain
ja jos löysi hän
tieltä omansa tehtävän

… se kannatti käydä
ja tietänsä näyttää
sillä yksikin on tärkeä
se voi jo elämän tehtävän täyttää.
 

Eikä ole uutta tää auringon alla
ett' vain harvassa ois seuraajia kulkijalla
… vaik' ei yhtä ainuttakaan

vaan, aikain saatossa
maan, taivaan muuttuessaan
joku löytää - hän
riveiltä kohtaa ystävän
ja vahvistuu hän matkallansa
ties' vaik' mukaansa uudet kulkijansa

ja silloin…
se kannatti käydä
tää hiljainen tie
tää kuin pimeyden valon tie

hmmm… jospa vaik' silloin
kulkijoita perille vie.
 

Kuka näistä teistä
ja niiden perille menoista
kuka niistä
elon tarkoituksista tietää voi
- jonkin osan vain elämä
kohdallensa soi.

  *

 

 

11.04.2012

Ihminen - vajavainen

-Olenko kuin tuomittu
oman vajavaisuuteni tähden?

Huokailin,
kun puutteeni huomasin
joidenkin 'viisaitten' kirjoitusten tähden:
-Eikö minusta olekaan!

-Jos vajavaisuus
ois ollut este ihmisille
lähestyä totuutta
löytää uutta

… ei yksikään
ois löytänyt mitään

sillä, kaikki annetaan
ei mitään oteta
ei ihmisvoimin
ei teoin, suurinkaan
… ei Jeesuskaan

teki hänkin vain tekoja
jotka sai tehtäväksi Isältään.

(Joh 5:36, 9:4, 10:25, 10:37, 14:10)

  *

 

 

11.04.2012

Älä usko tätäkään
(minkä juuri netistä luin)

Sillä, se ei vain mene niin
ett' ois kasvu kaikkineen
liitetty lihan ihmiseen.

Onko lihassa jotain hyvää?

On, paljonkin,
vaan syvissä kysymyksissä ei ratkaise liha
ei näkyvä maa

vaan, suuret tapahtuvat suurissa
ulottuvuuksissa uusissa…

    uusissa ihmisille
      uusissa lihallisille

mutta, ne jotka luovat
uutta esille tuovat
he tietävät sen
ett' uusi on tulosta suurten syvien kosketuksien.
Ja siellä on kaiken salaisuus
siellä, 
ei ihmisessä itsessään.

Älä siis lähde ihmistä seuraamaan
lihassa kaikkea kadottamaan
mi varattuna kuin eteesi on
vaik' salaisuus on rajaton.

Älä luota, älä usko
että lihallinen teko ois voimissaan
ett' tekoja tekevä ois oikeissa toimissaan.

Äläkä usko,
että kehosi salaiset toiminnot
ois voimalliset
antaisivat oikeat opinnot.

Ei!

Sillä todellinen viisaus on ylimaallinen
sen tavoittaa vain ylimaallinen
ja jos jotain tuot näkyville
sen kiitos kuuluu ylimaallisille
- ei maallisille.

Siksi, älä turhaan ole huolissasi 
kehosi eväistä
ei sen olemuksesta
puutteista, voimista

sillä, ne eivät mitään auta
eivätkä mitään lisää tuo
sillä, ainoa
joka jotain suurta viisaudessa on
on tieto koskematon

… siitä maljasta ain' voimaa juo.

  *

 

 

12.04.2012

Kuin kauas kulkenut

Kuin kauas ois kulkenut
muutamassa päivässä vasta
vaik' viedään kuin lasta
… vaan kyse ei olekaan ajasta
vaan paikasta.

Sillä paikka miss' kuljetaan
miss' asioita syliin suljetaan
ja ovia avataan
ei olekaan ajallinen vaan paikallinen
ei maallinen
vaan, kuin 'taivaallinen'

… vaik' ei taivaallinenkaan
vaan toisenlaisen maan.

 

Matka käy
vaik' ulkoisesti ei suuria näy
pään sisällä vain
kuljen askeliain

eikä kuitenkaan pään sisällä
vaan hengessä
syvällä sisällä
miss' ihmisen ydin
- se mitä ennen hylin.

Nyt erakkona
henkensä hiljaisena kulkijana
asiat kaikki on toisin
kuin väärin päin
… asiat monet jo toisin näin.

Ja kun yöllä kuljeksin
erakon askelin
rakkauden syvän olemuksen aukaisin      (katso alla)
sisäisen kaipauksen, jota ei selittää taida
ei ymmärrystä jakaa
ellei toinen sitä itse nää
- sanat hukkaan häviää.

Mikä lie
onkaan Erakon määränpää.

  *

 

 

12.04.2012     03.22-

Salainen rakkaus - tuntematon kaipaus

Jos etsii hän toistansa
... puolikasta
ei etsi hän lihaa ja verta

vaan jotain viel' suurempaa
mi yhtä on ollut kerta.

Sisälleen piirtynyt kuvanen
sisälleen piirtynyt osanen
omansa suuri puute
salainen syvä toive

se, mi elämästä puuttunut aina
jota täyttänyt matkalla
  etsinyt
    ja löytänyt
itseensä sovittanut
  - pettynyt

sillä, sen sisäisen toive
ei täyttynyt
vaik' hetkin
niin hyvältä jo näyttänyt.

Raskas tie
ja opettavainen
huomata
ett' toinen toisensa perään vajavainen

vaik' silmin
tuntein
kuin mitään ei ois puuttunut
jokin kuitenkaan ei koskettanut

ja sen jonkin tähden
niin monesti: -Minä lähden!
 

Jokin sinussa
   jokin minussa
ei täyttymystään saa
sisin huutaa…
jotain kaukaista tavoittaa.

Kaukaista jostain aikain takaa
kaukaista, jonka toivoo
ett' vielä matkallaan tapaa.

Ja se yhteys
se täyttymys
se sisäinen suuri tyydytys...

jos se kohdalle sattua vois' kerta
ovat puolet
kuin samaa verta
samaa sydäntä
samaa sielua kaukaista:

-Oi, vihdoinkin
on sisälläni niin rauhaista!

  *

 

 

12.04.2012    03.30-

Runoilijan kaipaus

Ja runoilija
nojaa pöytänsä ääreen
  aatoksensa
    katseensa
kaukaisuuteen

 

haaveilee
huokailee: -Oi, sanoja!

Vaik' syvemmin
sisällä on kaipausta

  jonnekin
    jotakin

mit' sanoillaan hän kuvaa
pyytää kuin anteeksi
anoo lupaa

ja kirjoittaa jostain
mit' koskaan ei vielä hän tuntenut oo
mutt' jokin
    … jokin!
sisällänsä huokaa

kaipauksensa tähden
valmis vaik' kuoloon.


 

Ja Erakko kulkee
hän selittää jo voi
mikä kaipauksen suuren
runoilijalle toi

sen kirjasi
   sen piirteli
kuvan kauniin kaukaisen
syvän toiveen huokauksen:

-Oi jokin, joku,
oi jossain… kuule mua!
Voisiko tuo sisäiseni palo
tulla mun luo!

 

Ja kirjoitettu on niin paljon
kirjoitettu salaisesta kaipauksesta
se puettu hahmoon näkyväisen;
Liisan, Sirkan, Leilan, Tarjan
monen niin kauniin kukan ja marjan

vaan nuo monet
ovat vain elämän hetket kuumat
kuin hulluuden huumat
… mi haipuneet pois

-Oi, ... jospa se sisäiseni kaipaus
joskus täyttyä vois!

  

Näin kuunteli Erakko
hiljaisessa yössä sanojen virtaa
kosketti sauvallaan rakkauden pintaa

rakkauden
mi rakkautta ei ole tämän näkyväisen maan
vaan sisäisen
kuin haavemaan.

Se haavemaa viel' jossain on
ihmisen kaipaus kuin pohjaton.

 

Ja Erakko tiellänsä näkee sen
tuntee tuskan sydämen
  - ihmisen
    - sisäisen

ja valollansa osoittaa
hän suuntaa oikeaa
... ja huokaa:

-Oi, jospa ihminen
sais' oikein rakastaa
ja löytää sen
sisäisensä tyydytyksen

… kuin elonsa täyttymyksen
osan iäisen.

  *

  

 

16.04.2012

Viisauden lähde

-Oi jos oisin mä puhdas ja vapaa
uudet asiat
uutena tapaa
ei menneitten polvien läpi
he omalla tavallaan asiat näki, huokaa erakko
kun, kuin suurin pelko on ura
mihin voi luiskahtua;

… näin on kerrottu
kirjoitettu aina
näin asiat ovat siis totta.

Vaan, entäs jo ei olekaan
asiat aikaisemmat vain kulkeneet
muuttaneet viel' muotoaan;

… joku kirkkaasti näki
ja muistiin kirjasi
perässä tulivat uusi väki
kirkkauden samensivat
uran sotkivat
ja uusia omin voimin kaivoivat
ja sanoivat: -Asiat onkin sitten näin.
Vaik' ihan ois se toisin päin.

Ja huokaa jo näkijä kaukana jossain:
-Minä sen kyllä ihan toisin näin.

Siis varo!
miss' on ura
miss' kulkeneet sankat joukot
ja matkat sotkeneet
omiansa polkeneet
totuuden hukanneet
ja omaansa tavoittaneet.

Asiat on ensin
löydettävä kuin uudelleen
noustava urista pois
poljetuista mutasotkuista
joiss' ei valoa enää
miss' vain menneitten luita kerää.

Ja sitten katsottava
uudelleen kirkkautta kohti
sinne, mi lähteissä kaukaisena hohti
ja puhdas maa tutkittava
uudestaan ratkottava miten asiat on
kuvattava
kirjattava se vanha kuin uus'
- sisäisen tuttavuus.

Ja voi!
miten paljon on vanhoja uria
mutaisia polkuja
tahrittuja totuuksia
julmuuksia joill' piilotettu se ihana valo
joka on sen kaukaisen kajo.

Siin' erakko nyt kulkee lamppuansa kantaen
lähellensä katsoen
ymmärrystä etsien

     

hetkin sauvaansa nojaten
ja huokaillen: -Oi, miten paljon
tääll' onkaan pimeyttä.
Onneksi on tää, ees pieni valo
sen kaukaisen esikuvakajo
ja tuo
edellä kulkeva hengen kilkutin
joka ohjaa mun jalkojain
etten tieltäni eksy.

                                            -Soom- mä… mä!

Ja … onhan tääll' varmasti muitakin
en vain näe
mutta minä tunnen sen
salaisen ohjauksen.

Ja minä anon:
-Varjele jalkani uraan putoamasta
sillä silloin on pian kaikki turhaa
ja päädyn sinne
minne monet muutkin
… ties minne.

Mutta uraton polku
on viisauden lähde
siel' elämän vapaus
ja löytämisen riemu
… perässä kulkevan lippu
ei korkealla liehu.

 

Täss' uuden viikon avaus
suljettava menneitten urien tutkimus
… ja kuuluu kuin huokaus: -Nouse
ja rohkeasti käy.
Vaik' mitään ei kauempana viel' näy
ei se tarkoita
etteikö siellä olisi
totuuden tulikivi mihin iskeä
sen kipinässä hetken nähdä ja huomata:
-Olen matkalla! kohti totuutta.

  

... ja jatkuu vielä...

Kenelle, missä… milloin

Sillä, kuka näki
  ja missä
    ja milloin
merkityksensä sillä
  ja kenelle tarkoitettu
    ja missä tilanteessa

se jo sisällön määrittää
  mihin tarkoitettu johdattaa
    mihin apu
      mihin pelastus
        turva.

Sen hetken kuva!

Ei siitä oppia
yleistä kaikille
kaikkialle.

Se oli sen hetken pelastus
  ratkaisu
    vapautus.

Ja oppi lähti maata kiertämään
muotojansa uusia etsimään
kasvamaan
vallaksi, rahaksi vaihtumaan
vaik' tarkoitus…
se oli toinen:
hetken pelastus ja apu
turva ja lohtu.

  

... ja jatkuu vielä...

Unelman kaukainen kuva

Sillä elämä
ei tarjoa valmista ratkaisua
eikä sen teitä
voi selitellä

uskoa, ett' tämä vaikutti tämän
ja tuo tuon
kas, minä uutta koko ajan luon.

Siksi,
jos sanotaan
mistä ja miksi
ja mikä on tulos
mennään jo totuudesta ulos

sillä,
niin kuin on vaihtuvainen elämä
niin on vaihtuvainen
myös kaikkeuden kulku
että ois ihmisen tiedolle sulku

ettei selittäisi hän
kaikkea ratkaisisi
sitä omaksi ansiokseen katsoisi
ja sitten uskoisi: -Minä sen tein.

Sillä,
jos ihminen ratkaisisi kaiken
  tietäisi elämän
    totuuden kulun
muuttaisi se jo kaiken kulun
rummuiksi, rahoiksi,
elon kuluiksi pahoiksi
elo pian ansioiksi
ja pian jo myytäisiin tapoja
joilla kerättäisiin elämän voittoja

ja pian jo joku taas kaiken kuninkaaksi
valtiaaksi
muut alamaisiksi ja rahat pois!
ett' kuninkaalla yksin
valta ja voima ois.

Näin ois ihminen
… näin on ollut aina ...
itselleen sovittanut
valtansa voimaksi vääntänyt
toiset allensa kääntänyt
ja tullut suureksi toisten silmissä
ja hirmuisissa teoissa, jollet usko;
jollet sääntöjä
lakeja seuraa
… siitä sinulle pahaa seuraa.

Siksi,
ja kuin vain siksi jo
tulee olla vaihteleva kohtalo
jolla ei ole lakia
ei ihmismielen kulkuja
ei sovittuja tapoja
jottei niistä tehtäisi omia
vallan polkuja.

Kas, vapaus vallalla maailmassa
  vapaus kulkea
    etsiä ja löytää
ja ellei ole tuota vapautta
on silloin orjuutta
ja orjuus
ei vie sinne
minne kaiken tarkoitus on
- unelmille.

Unelmille?

Niin, se on tähän kuin ainoa sana
jolla sen voisi kuvata
kas, sanoja kaikkeudesta kun ei ole
- ei ole kuvaakaan

mutta kuitenkin,
on jokin suuri usko aina
ja suuruuden suuri voima ja järjestys
toteutus ja tavoite
… se… on unelma.

Ja ihmisen unelma
on sen suuren unelman kaukainen kuva.

  *

  

 

18.04.2012

Ulkopuolella

Ulkopuolella
jossain kaukana... kulkee erakko
vaik' fyysisesti läsnä
näkyvässä elämässä.

Kahden maailman
on hän kansalainen;
  ulkoisen näkyvän
    ja omansa sisäisen
miss' kaikki on yhtä tavalla tai toisella.

Ulkopuolella omat edut
omat vedot suuntaan ja toiseen
ei yhteyttä kaukaiseen
… ei aina ees läheiseen.

Näkymätön maa meitä yhdistää
vaik' ei tunnekaan sitä näkyväinen ihminen
mut' sisäinen sen tietää
ja sisäisensä kautta
hän monesti myös ulkoisia sietää

vaik' ei itse aina ees tiedäkään, miksi
mut' sisäisensä kasvanut kaunihiksi.

Mikä kasvatti ulkoisen
   mi kaikkoaa
mikä kasvatti sisäisen
   mi kaukaisia halajaa?

Niin…,
ulkoiselle oma etu ennen kaikkea
  oma ympyrä
    oma maa
joita vain toisten kautta tavoittaa.

Sisäiselle etu yhteinen
tavoite on kaukainen
- elämä - ihminen -
ja ulkoinen ei niin tärkeä
... mut' ulkoiselle tuossa
ei ole mitään järkeä.

Mut' toinen kestää vain aikansa
toinen tavoittaa ajatonta
   toinen - ajallinen
   toinen - ikuinen
ja ihminen
on molempien kansalainen.

Ja mitä hyödyttää siis ihmistä
vaik' voittaisi hän itselleen koko maailman
  sen herraksi
    sen omaksi
kun kaikki kuitenkin katoavaksi
vain hetken hurmaksi

- sitten on kaikki poissa
kaikki se ihana
mitä tarjosi näkyväinen maailma.

Ja mitä hyödyttää häntä se
min elonsa eli toisille
jos näkyväistä vain rakensi
aika kaiken piankin hajotti
ja muisto vain jäi?

- Hänelle hyvin kävi
sillä ulkoisen hyvistä teoista
viel' sisäinenkin palkitaan
auttoihan hän ulkoisia tavallaan
ja teoillaan.

No, entäs hän
ken unohti kuin koko elämän
keskittyi vain jonnekin kaukaisiin
tuleviin unelmiin
ja niiden kautta kuin palveli toista
maailmaa toisenlaista

vaik' koskettihan se tietenkin
myös näkyväistä maailmaa
- ajaton ajallista koskettaa.

-Niin, mitenkäs hänen sitten? jo erakkokin huokaa
kun sanoista jo itseään tunnistaa
- maailmassa
ja kuin maailman takana
kulkee hän omia polkuja

ja miettii: -Mitä hyötyä on näistä
näkymättömistä mietteistä
joit' monikaan ei koskaan ees kuule
sanat menevät kuin tuuleen.

-Niin, 
jo vastaa kuin ääni kaukainen
vaiko lie läheinen
sisäinen

-... ei ajatella tule ihmisen lailla
ei tämän maailman tavalla
sillä katso,
maailmat eroavat toisistaan;
  näkyvässä nähdään
    näkymättömässä tiedetään.

Ja jos jokin sana
on kirjoitettu näkyväisessä
se elää myös näkymättömässä

ja vaikkei sitä näkyvässä näkisi kukaan
sen näkymätön maailma
vei iloiten mukaan
ja siellä sen kuulivat kaikki
se oman tekonsa teki
- sitä rakensi.

Siksi, oi nuori erakko vielä
älä katsele teitäsi näkyväisen mukaan
- se vain masentaa sinua

vaan, katsele kauemmas
aikain ajattomien taa
siell' jokainen sananen
kuulijan tavoittaa

ja sinne!
heille!

on sanojen tie
sinne se vie itse kunkin.

Ja ne
joille sanat ei kuuluneet näkyväisessä
ne odottavat heitä näkymättömissä

ja silloin tulevat kaikki kuulluksi
… joka ikinen
pikku sananen
myös se virheellinen min väärin kuulit
tai, jonka toisenlaiseksi luulit.

Siel' oikenevat virheelliset kuulot
siel' korjataan väärät luulot
ja vääriä oikeaksi muokataan
siel' yhteisesti huokaistaan:

-Olihan se matka
raskas
ja hetkin niin kauniskin
… lyhyt se kyllä oli
vaan taival… oi, niin opettavin.

Minä sen elin!

  *

  

 

19.04.2012

Erakko - ja ensi elämä

Vaan hyvä lie ois
ett' erakkokin ajattelis sitä
- olis' sitten sekin mielestä pois.

Siis, sitä
ensi elämää
… tai edellistä.

Oliko sitä?
Tuleeko se seuraava
mi kaiken korjaa
… tai palauttaa
ilon antaa
tai koston surmaa?

Siinä sitä, ajatusta.

Ja voi raukkaa - sitä seuraavaa;
kärsiä saa rakkauden tuskaa
… ilonsa jälkeen siis
tai joku tuntematon sun surmaa

… ja sinä olit kuin syytön
et tiennyt miksi;
miksi rakkauden tuska?
miksi ymmärtämätön surma?

Oisko siinä… elämän hurma.

-Kuka näistä
elon teistä, jo huokaa taas erakko
ja omassa rauhassaan kaukana kulkee
pienen valonsa kajon syliinsä sulkee.

-Tiiä noista,
elon kuvioista ja uusien odotuksista.
Tässäkin elämässä
niin paljon on oikeata, niin paljon on väärää
ihminen kaikessa
niin tosissaan häärää.

  *

  

 

19.04.2012

Erakko taas huokaa

Kyllä jo erakko huokaa
kun katselee mitä kaikkea
maailma eteen tuokaan…

kirjoja
  oppeja
    ajatuksia
      uskomuksia
syitä
  ja seurauksia

totuuksia ja unelmia
mitä ihmeellisimpiä kuvitelmia.

Ja totisia kaikki! Totuutta.

Minkä pidän niistä?
Minkä laitan pois?
… ett' elämä jotenkin… selkeämpää ois.

Että tietäisin
miten eläisin oikein
mihin pyrkisin
min kaiken hylkisin.

Niin, siinä sitä - keitosta
ja melkoista soppaa
… elämä kuin heittäisi noppaa;

tuo on hyvä, sen pidän
tuo on ihan mahdoton
tuot' en ymmärrä mä lain
… heei! minäkin tällaisen ajatuksen sain!

Oman rikkani rokkaan
joka ehkä jo toista lyö kuin … nokkaan.

Siinä sitä on - erakon tietä ja matkaa
kuka sitä seurata jaksaa

on kuunneltavaa
  löydettävää
    muistiin piirrettävää
uskottavaa ja toivottavaa
- pelottavaa…

-Hei, onko vielä paljonkin aikaa?
Tää sarka on ihan mahdoton!

-Aikaa on
ja sarkaa myös.
Tee kuitenkin rohkeasti sun työs.

Onko joku joskus luvannut
että tämä olisi helppo
ja että tällä ois jokin määrä.

Tulee vain elää se tehtävä
mi eteen piirretty on
vaik' näyttäisikin hetkin ett' mahdoton.

Kas' eihän tehtävä ole erakon
ei ihmisen
vaan sen suuremman, sisäisen
ja voiman sen
mi valmisti sisäisen.

Eikä murhetta kannata taakasta kantaa
  elämä ottaa
    elämä antaa
…samoin on täällä
toinen ottaa
ja toinen antaa
erakko vain osansa kantaa.

Älä itsellesi tavoitteita
  pyrkimyksiä
    määränpäitä

ne tulevat
ja olevat
kaiken tarpeellisen saavutat
… ja sitten olet poissa
uusissa maailmoissa.

Ja erakon tie on matka sinne
josta tänään et vielä ees tiedä, minne.

  *

   

 

21.04.2012

Maailman lopusta  (1/4)

Huolestuu jo erakkokin
maailman lopusta
suuresta mullistuksesta mi tulossa
monen mielessä
luulossa.

21.12.2012
tasan kahdeksan kuukautta
sitten ois kaikki toisin
miten sen muutoksen määrän
ymmärtää voisin.

Niin, onko totta se
miten varmistua
ettei turhia hermoile.

Sillä, oishan se melkoinen juttu
jos päättyis kaikki tää
… ja mitä kaikkea sitten
jäljelle jää.

On kelloja
enteitä
ennusteita satojen
jopa tuhansien vuosien takaa
kaikissa maata jokin odottamaton kohtaa

ja suuri osa katoaa
vaik' ei kaikki
mutta elämää kuitenkin
se suuresti muutti…

          -jatkuu (toivon niin)

  *

   

 

23.04.2012

Maailman lopusta  (2/4)

Kerran jo kirjoitin aiheesta,
ei kyse ole näkyvästä
vaan näkymättömästä
suuresta muutoksesta
joka ei silmille näy
- ei näy heti.                       

- jatkuu alla

 

Ja näin minä silloin kirjoitin:

30.12.2011

Tulevien edessä

Tään kirjoitin jo aiemmin
kun vuotta 2012 käsittelin
sen tulevia muutoksia ja enteitä maan
- lähdin niitä taas tavoittelemaan.

Miten monet kellot
käyneet kuin määränsä päähän.

Miten enteet salaiset
vuosituhantenkin takaa.

Miten kirjoissa ja kansissa
mystisissä jakeissa
on kuvattuna tulevia tapahtumia.
Ne hurjia muutoksia lupaa.

Niitäkö nyt tulisi uskoa ja pelätä
kuin karkuun lähteä, vaik' lähteä ei voi.
Enteet oudon vuoden vihdoin eteen toi.

Vaan, tulkinnat ovat vain tulkintoja
  arvailuja
    kuvitelmia:
      - se tarkoittaa sitä
      - tuo tuota
      - karvasta kalkkia kohta ihmisten juoda.

Ja pelko lisääntyy.

Ja pelko jo kuviteltu
saa aikaan pahoja muutoksia
varautumia johonkin.
Syntyy paniikki.

Ja kaikki väärän tulkinnan tähden!

Johon pian jo joku tarttuu
ja sillä rahoiksi lyö.
Jollakin sellainen kuin elämän työ.

Myllertäähän tämä aika
ja merkit näkyvät
sopivat
- jo kauhistuttavat.

Vaan, mihinkäs täältä ihminen.
Mihin pakosalle.
Miten kaivautua
pelastautua kuin poteroon
päiviksi muutamiksi
pitkiksi hetkiksi.

Avuton ois ihminen muutosten edessä
loppuisi hetkessä ruoka ja juoma
ja tahto lamaantuisi
loppuisi kaikki.

Ja ahmisivat jotkut
hoippuisivat hetken pidempään kuin toiset
sitten tyhjään potkut.

Koruton ois kuvaus
jos ois tuollainen toteutus kuin piirtelee ihminen
turhia kuvaten
luvaten.

Vaik' onkin haavoittuvaa kaikki
miten pienestä
voi olla kiinni elomme päivät:
  jos loppuu sähkö
    jos saastuu vesi
paniikki jo ympärille pesi.

Kuvat ovat ankarat
ei ees käsitä ihminen
millainen ois ketju toteutumien.

 
Ja tällainen vuosi on alkamassa;
hurjien lupausten vuosi.
Kuin viihteeksi piirretty
elokuvaksi
hetken nautinnoksi.

Vaan, siitä ei voisikaan vain kävellä pois
ei nappulasta sulkea
ei mielestä unohtaa näkemäänsä.
Se koskettaisi koko elämäänsä
mikä ois jo lyhyt.

Ja jos noihin kuviin yhdyt
sinä pakenet
etsit turvaa jota ei ole
- hetkeksi vain
ei pitkäksi ajaksi
- vain hetkeksi.

Ja loppuisi kaikki.
Ja alkaisi uusi.
Taas kerran… taas kerran.

 
Vaan, ei ymmärrä ihminen
ei merkkejä tulevien
ei enteitä kuvitelmien
vaik' kaikki mahdollista oisikin.

Miks' piirrellä piruja
miksi kuvata katastrofeja
pelokkaita tulevien kuvia
ja niillä hämmentää herkkää ihmistä.

Ja joku viel' luulee
ett' ois paremmassa asemassa kuin toinen
- ei ole!
Yhteinen on elo
sama on vene
miten siitä pakene.

 
Etsiä mieluummin sopua ja ratkaisua
sovitella tulevia
olevia
suunnitella aikoja ja tapoja
miten toteutua uus
miten viel' parempi tulevaisuus.

Siihen keskittyä ois viisautta
tietoa, taitoa
ja elämää aitoa
eikä paeta outoja julmuuksia.

Turha synnyttää sellaista mitä ei ole.
Ei oikeasti kuvattu.
Ei oikeasti luvattu.
Niillä vain aikaan saadaan kurjuutta.

Ja, vaikka muutoksia tuleekin
tulevat ne toisin,
-Oi, kunpa tulevia ymmärtää voisin!

Onnellisen elämän kaikille soisin.

  

- jatkuu ylhäältä

Vaan, tuo kaikki ennustettu
on tapahtumaa ylemmässä energiassa
muodossa ohuemmassa
mutta kuitenkin
suuremmin vaikuttavassa
kuin on tämä näkyväinen maa
mi kaikkea hajottaa.

Tuo energia
mikä muutoksen kouriin
se uutta rakentaa
ja kaikki alkaa siitä
… vaik' alkanut jo aiemmin
mutt' alkaa vaikutus näkyvän
se tekee vain ensi tehtävän.

Siis, kaikki aina ensin näkymättömässä
sitten vasta näkyvässä
näin on järjestys ollut aina
ja näin on aina oleva
vain siksi
voi olla ennustuksia.

Ja nyt,
nämä ennusteet
nämä merkit kuin
oudot
julmat
ovat ihmiset kuvikseen muokanneet
kun eivät ymmärrä
eivätkä näe
ett' kyse on henkisestä suuruudesta
ylemmästä energiasta
ja siellä tapahtuvasta muutoksesta
jonka heijastuma
maahan
näkyvään
on ihan muuta
kuin kuvauksen ymmärretään.

Sillä, kuvat mi kuvataan
ovat näkymättömät
ja siksi mahdottomat kuvata
mitä oikeasti on luvassa
ja miksi ne näyttävät miltä näyttävät
kun silmin
ihmismielin
ja viel' pelon läpi katsotaan
outoon tulevaan.

Kyllähän näyt muutosta lupaavat,
mutta ei muutos ole
ihmisymmärryksen mukainen
eikä ees sen suuntainen
vaan toisin on kaiken käyvä
toisin
muutoksin
mi johtavat ihmisen ymmärryksen kasvuun
ei tuhoon.

Vaik' tuhoutuukin vanha ajatus
kuin vanha maailma ylemmällä tasolla
ja se on siirtyvä uuteen
… uuteen aikaan
ja kuin ulottuvuuteen
joka ratkaisee monet asiat
uskomukset
odotukset.

Ja ihmiset muuttuvat
- eivät heti tietenkään
vaan ajan myötä
min uusi aika käynnistää
min muutos aikaansa saa
ja vanhat tavat katoaa.

Siis, kyseessä vertaukset
ylemmän maailman muutokset
jotka ihminen nähnyt tavallaan
oman maailmankuvansa läpi
hän asiat kuviensa läpi näki.

Kas, eihän ollut sanoja
ei kuvia millä tulevia kuvata
oli vain aivojen ajatuksia
ja mielikuvia
"… oli kuin ois ollut…
tullut
tapahtunut…"
sen kuvan mukaisesti
mi mielessä tuttua oli
sillä, miten nähdä tulevan muoto
jos sellaista ei koskaan viel' nähnyt.

Ja jos sen vaik' oikein näkikin
miten sen kuvasi
kun ei ollut sanoja
ei tuttuja muotoja
vain asioita mihin verrata.

Ja kyseessä viel' henkinen ulottuvuus
ei maallinen näkyvä

- siis, mahdoton tehtävä!

  *

   

  

26.04.2012

Maailman lopusta  (3/4)

Tapahtuu suurta
vaik' ei silmä nää
sen herkkä ymmärtää.

Jotain on toisin…

-Oi, kunpa sen nähdä voisin!

Vaan, salattu se on
muutos kuin kohtalon
- ja suuri se on
se päivä
ja merkittävä tehtävä

vaik' aamulla
kun katson akkunasta
kaikki näyttää samalta;
ei kaikki kadonnutkaan
ei kivi pudonnut taivaalta

mutta,
jotain on muuttunut
jokin kulkee nyt toisin…

-Oi, kunpa sen nähdä ja ymmärtää voisin!

Vaan, näethän sinä sen
pieninä palasina esiin ilmaantuen
- se alkoi … kuin uusi aika
  uusi vaiva
    ja aika vaikea

- mutta, nyt sitä
on turha arvuutella.

koala: -Jee! joulu on kiva.

Harri: -Joo, se me vietetään sittenkin kuin ennenkin.
koala: -Etkä sit unohdam-mua… tänne.
Harri: -Een en … enhän minä nyt sinua.

koala: -… just! parempikill-lupaaja.

Harri: -Mitä sinä mutisit, koala, en kuullu?
koala: -Nii... muisteliv-vaa ett' kiva ku tulee taas lunta.
Harri: -No mitä sinä nyt sellaista... vastahan se lähti, muutama viikko sitte.
koala: -… niij-just! 

  *

   

  

04.05.2012

Mitä jälkeen sen  (4/4)

Mitä jälkeen sen
tulevan suuren muutoksen
sitä jo joku tiedustaa
   - erakko rauhastaan huokaa:

-Kas, muutos on tulossa
vaan ei nopsaan kaikki
pikku hiljaa se muutos
myös ajallisen tavoitti.

Kosketti jokaista
tavalla ja toisella
vaan ei kadota.

-Oi, uutta valmista!

Vaan, miten kuvata se uus
kun ei ole kuvia sille
ei muotoja ihmis-silmälle
ja ettei puutteellisista sanoista
tulisi vääriä tulkintoja.

Mutta, sen voi sanoa
että tulee muutoksia
eikä kukaan niitä paeta voi.

-Torvet muutoksille jo soi!

Tääll' ollaan
samalla pallolla
joku voi jonnekin kaivautua
toinen moneenkin varautua
mutta pallo on sama
  sama ilma
    vesi
      sama maa
turha on turhuutta tavoittaa.

Vaan, ei kannata huolestua
ei huolettomaksi heittäytyä
sillä…
tehtävää on paljon
vaik' moni sortuukin uusiin
asettuu aloilleen
paikoilleen
uusille kohdilleen

ja silloin nähdä voi
tää hetki
muutoksen esiin toi.

  *

   

 

21.05.2012
(kirjojen sisällöt häiritsee)

1. Uutta tulossa

Niin kauan kuin se häiritsee
olet turvallisella tiellä.

Jos häiriön tunne poistuu
olet hyväksynyt sen
- aikaisemman ilmoituksen.

Vaan, eivät asiat ole niin
vaik' niin sanotaan
se on vain joskus
jossain sovittu
ja niin edelleen jatketaan.

Vaan, asiat eivät ole niin kuin sanotaan
kas, maailma on suuri
ja tieto muuttuvainen
kasvavainen
ja kasvun mukaan on annettu ymmärtää
- tai otettu käyttöön ymmärrys
ett' elämä koostuu näin
- vaik' ois sitten ihan väärin päin.

Mutta, uusi on uutta
uusi uutta on ollut aina
ja nyt on edelleen vallalla
kerran esiin tullut uusi
mi syrjäytti edellisen.

Ja uusi
mi nyt on esiin pyrkimässä
on uutta uuden päälle
ja tuntuu
kuin kulkisit sinä heikolle jäälle.

Vaan, se kantaa kyllä
vaik' onkin uutta
ja vahvistus tulee aina alle kantamaan
ajatusta tukemaan
sillä kas,
ilmoitettu asia ain' monelle on
ettei yksinäinen ois turvaton.

Se löydettävä vain on
mutta, eteen se tuodaan
kuin vaivatta etsijälle suodaan.

                                    - jatkuu …

  *

   

  

22.05.2012

jatkuu...

2. Et ole sinä ollut täällä

Et ole sinä ollut täällä
et elänyt aiemmin
kas, asiat voivat olla
vaik' miten.

Siks' on se hiljaisuuden paikka
tarpeen sulle
ett' ois aikaa kuunnella
ja antautua 'minulle'
  kuulemaan
    poistamaan vanhaa kuultua
todeksi luultua

kas, uusi on sijaan tulossa
  uusi aika
    uusi ilmoitus
      uudenlainen tapa elää ja nähdä
millainen on ihmisen elämä.

Kas, tarkoitus
on vapaus
  ei vangittu menneitten teitten tähden
    ei rangaistuksien pelossa
      ei karmojen kauhuissa
vaan, uusissa ajatuksissa
elää kasvussa
ja tietoa kasvattaa
sitä kuuleville julistaa
… salaisesti vain
              - salaisesti vain.

Sillä, säilyyhän järjestys, jotenkin
jos pelkoja pidetään yllä
  syntejä
    karmoja kammottavia.

Vaan, vapauksia
on luvattava kulkijoille
joille elo kaunista
ja uudenlaista tarkoitusta.

Vaik' niin se on ollut ennenkin
mutt' jokainen luo kuin omansa
  toteuttaa tahtonsa
    kulkee matkansa
      ja tekee tekonsa
- joko pelossa tai vapaudessa.

Ei monikaan asia oikeasti
ole sellainen …
                                    - jatkuu …

  * 

   

 

jatkuu...

3. Ei monikaan asia oikeasti

Ei monikaan asia oikeasti
ole sellainen
miltä se näyttää
… tai on pantu näyttämään

mutt' uskottava lie
kun ei muutakaan ole tarjolla
ja toinen toiselleen antaa vahvistusta.

Vaan, miten syntyneet on uskomukset
elon, kuolon kuvaukset
  kuka valvonut
    kuka hyötynyt
kuka halunnut vaikuttaa kansaan
  alaisinaan hallita
    pitää aisoissa.

Niin, kuka - ihminen.

Ihminen itse
ja arvonsa
paikkansa
on vaatinut vahvistusta
siks' keksitty moni juoni
- moni juonineen kuoli.

Ja vastustaja on vastustaja
vihollinen kavala
joka vainosi valtoja.
Mutt' juoni
on edelleen voimassa.

Tai, jos jonkun juoni
on vahvempi kuin toisen
-sen itselleni ottaa voinen
ja sillä taas hallita
rakentaa maallisia voimia.

Ja polvet ne kulkee
juonet ne elää
ihminen uraansa polkee
laulut juonista kauniina helää.

Ne turvaa luo!
                                    - jatkuu …

  *

   

 

jatkuu...

4. Kuin kaikki valhetta 

-En oikein tiedä, mistä aloittaa,
huokaa erakko ja jatkaa
kun tuntuu, ett' kaikki on valhetta.

Kaikki vanha, mi opetettu
kaukaa kuljetettu
matkalla viel' muutettu sen sadannet kerrat
mieluiseksi itse kullekin
sopivaksi vallalle
ja vallan tahdolle.

Miten tätä vois' nousta vastustamaan
tai oikomaan
kumoamaan
valheeksi osoittamaan
- ja kuka uskoisi sen
uuden kuvauksen.

-Sitä ei tule miettiä
onko vaikea uskoa
tai seuraako kukaan.

Seuraa!

Ja jos ei heti, niin kohta
ajassa
tai uudessa.

Ei suuret muutokset
haluta ees tapahtua.

Mutta se ei hillitse erakkoa
jolle tulossa on paljon sanoja
ja ilmoituksia uusia
toisenlaisia totuuksia
julistuksia.

Katsos, niin paljon ois pantava pois
jos uutta tahtois'
ymmärtää vois'.

Ja ett' yksi mökillä köllijä
vois' ymmärtää syviä
korkeita
- vaatii rohkeutta olla vapaa.
vaan, tällä vapaan matkalla
hän uutta tapaa.

Siks' valta
mi rakennettu valheitten päälle
on vallalla
  on kaunista
    on uskottavaa
kun niin monet sitä julistaa.

Mutta maailmassa on monia
toisenlaisia katsontoja
kuultuja totuuksia
joita ei ole vallalla
ovat vain piilossa
pienissä pirteissä ja seuroissa
miss' uskalletaan kulkea toisin;
hyväksyä valo
valkeus
kirkkaus suurenmoisin
eikä seurata sitä
mit' suuresti puhutaan
minkä varaan kaikki rakennetaan
millä ihmistä palvellaan
ja - tietämättä
totuudesta kadotetaan.

Mutta asiat eivät ole niin.
Niin monet
ovat kulkeneet eksyksiin.

Vaik' eksymys turvaa tuokin
se on turhaa vaivaa
totuuden kadottaa
… ja jos uskaltaa sitä vastustaa
on paha.

Jos sanotaan,
ett' valkea on valkea
- se uskotaan.

Vaan, jos sanotaan
ett' valkea on musta
- sitä parjataan.

Sillä ei nähdä valkeutta
sen valkean takaa
koska valkea
valkeuden rajoittaa.

Ja pimeys
voi olla valkeutta
jos valkeus valkeuden
pimeydeksi osoittaa.
                                    - jatkuu …

  *

   

  

jatkuu...

5. Valkeuden esikartanoa

Kyllä erakkokin valkeuden tuntee
sitä nähnyt monelta suunnalta
mutta täällä
miss' vaeltaa hän kuin pimeässä
onkin valkeuden esikartanoa
… se on taistelua
vanhasta valosta pois
sillä se uusi valkeus
viel' kirkkaampi olla voi.

-Löytyykö koskaan se suurin kirkkaus?
erakko jo huokaa.

-Sitä on turha miettiä
sillä jo suunta on tärkeätä.

-Tässähän menee kaikki uusiksi!

-Niin pitääkin.
Siks' tärkeätä on
heittää menneitten kirjat pois
ettei yllättäen edessä
vain vanhat urat ois.

Sillä niissä urissa
ja ojissa
on monenlaisia kulkuja
ja kulkevia
joit' ei ojista enää tavoiteta.

Mutt' aina on joku
joka tahtoo nousta urasta pois
uusi valkeus hänelle
kuin tikapuut nousulle ois.
                                    - jatkuu …

  *

   

   
jatkuu...

6. Taustoja vasta

On kuin taustoja tää vasta
suuntia, mitä tuleva on.

Ei viel' suoraa puhetta
vihjausta vain
kuin varoituksen sanan
kirjojen viisauksista sain.

Ne pois!

Koska, "kenen joukoissa seisot
sen lauluja laulat"
ja kirjojen seuraaminen
on pian joukossa seuraamista
- ja laulut vaihtuvat
omat suunnat kuihtuvat
katoavat.

Siks', tarkka kuulo
hiljaisuuden tie
on enemmän kuin mitkään kirjat
se totuuden juurelle vie.

Ja siihen on rakennettava se talo
se viisauden talo
mitä varten tää kaikki matka ja hetki
ett' vois' ilmi tulla se
mi tulematta viel' on
suunta
ja totuus uskomaton.

Onhan se suuri virka
ja vaikea
- pelottavakin
mutt' siihenhän täss' kasvettu
sen kymmenet vuodet
ett' ois sanoja mitä sanoa
mitä muistiin piirtää
ja mitä kaikkea viel' lisää anoa.

Ja anova saa
ja kolkuttavalle avataan.

 

Vertauksin
on kerrottu paljon
kuvattu millainen maailma ois
ja on
vertauksin
kaukaisin kuvin
koska ei ole ollut sanoja totuuksia kertoa
siks' moni asia kuin "jonkin kaltainen"

ja sitten on luultu
että totuus on kuin on tuo vertaus
ja sitä sitten muotoiltu
oman mielen mukaan
ja katoaa se oikea vertaus
mi enemmän oli kuin ymmärrys
mihin muutettiin
- ja oikea suunta kadotettiin.
                                    - jatkuu …

  *

   

   
jatkuu...

7. Ulottuvuuksia

Neljäs ulottuvuus täss' kurkistaa
  menneet
    tulevat paljastaa
sillä siellä ne on
ja salaisuudet aukeaa
moni kysymys vastauksensa saa.

Korkeus
  leveys
    syvyys
sen silmä paljastaa

vaan, korkeutta korkeammalle
  leveyttä leveämmälle
    syvyyttä syvemmälle
      ja aikaan ajattomalle
- ja pääsemme yli tään ajallisen maan
mi meitä rajoittaa

ja aukeaa uusi maa
sitä ihminen nyt tavoittaa
- se salaisuudet paljastaa.

 

Vaik' onkin se vasta neljäs
siel' näkee tään ajallisen taa
ja on viel' viides
mi tarkoituksen paljastaa
kuudes
kuvaa kirkkautta
seitsemäs
jo kaukaisuutta kaukaisuuksien takana

näissä kaikissa on mahdollisuus matkata
ja nähdä uutta;
  kuulla sanoja, joita ei oo
    nähdä kuvia, joita ei tunne
      kuulla ääniä, joita ei tunnista
        koskettaa valoa, jolt' ei silmää ummista.

Ja jos joku sanoo,
ett' kaikki on tässä
silmän eessä näkyvässä
hän ei tiedä vielä
millaisia salaisuuksia on elämässä.

Sillä, vaikka me elämme
kuin pienessä tilassa pimeässä
on meillä kuitenkin avoimia ovia
ja ikkunoita
joista kurkkia ja kulkea
kohdata menneitä ja tulevia.
ja olevia
katoamattomia.

Jos vaik' näkyväinen kaikki katoaa
… aika ain' aikansa saavuttaa
on näkyväisen takana maa
mit' ihminen sisällään tavoittaa
hän halajaa sinne
ja levon taas saa
kun tarkoitukset kaikki se paljastaa.

Ja erakko huokaa
lamppuaan pientä hän kantaa ja toteaa:
-Uskomaton paikka tääll' kulkea
ja nähdä outoja.

Ja kuin ääni jostain kaukaa
vaik' kuitenkin lähellä, vastaa:

-Oi, ystäväin
et vielä ole nähnyt mitään.
Kuullut vasta kuin lupauksia
ja suuntia salaisia.

Ans'olla kun matkaa jatketaan
mitä kaikkea viel' kohdataan.

Mutta sanoja uusia… niitä tarvitaan
ja monia vertauksia
kun ei ole sanoja, joilla sanoa
eikä kuvia, joilla kuvata aukeamia.
                                    - jatkuu …

  *

   

 

jatkuu...

Ihminen

Parempi on lähteä alhaalta
- siel' on tää ihminen -
vaik' onkin jonkinlainen pää
jos allaan jokin värähtää
hän häviää.

Mutt' ihminen tällä pienellä pallolla
tuskin näkyvällä
elää elämää kehittyvää.

Ja monia asioita löytänyt
elämäänsä helpottanut
vaik' ainaiset sodat, taistelut
ain' rinnalla vaivannut.

Kukin palvelee paikallaan
rakentaa tulevaa
maailmaa tavallaan muuttaa
ja sanoo: -Maailman kaikkeus on näin!
... vaik' se viel' eilen
oli ihan toisin päin.

Ja kuka sanoo
vaik' huomenna jo
taas toisin päin.

Tieto lisääntyy
ihminen kasvaa
elää hetken
toinen siitä jatkaa, mihin ehti toinen
mi kiitoksin palkittiin teoistaan
mitkä uusi taas kumoaa.

Kehitys tietään jatkaa
mutt' ihminen yltää ain' sinne
minne on kuin lupa
  mi annettu
    ilmoitettu
      ilmi tuotu
ja joku ain' uuden tuodun viran saa
hän sillä mainetta ja kunniaa.

Se on vain se tie sellainen
jollekin kuin onnellinen
jost' pääsevät sitten nauttimaan kaikki
ja elo helpottuu.
Ja sikiää taas hyvää ja pahaa;
  molemmille valtaa
    ja molemmille rahaa.

Ja aina on
kuin väliin putoavien joukko
joille elämä kuin loukko.
kuin peili
vastapaino

sillä jokin tasapaino on oltava aina
ett' pyörä pyörii ja pallo
vaik' toiselle toinen onkin
kuin turha.

Ja sitten sanoo ihminen
tää elämä on näin
ja vallan rakentaa
toiset kaikki alamaisekseen haluaa;
  luo säännöt
    antaa lait
      piirtää kuvat
antaa luvat ja ottaa pois
ett' järjestys jonkinlainen olla vois.

Ja ihminen tutkii
  rakentaa
    saavuttaa
palloa muuttaa ja avaruuksia kahmii
tutkii kaukaisuuksia ja kuvia piirtelee
ratkoo kaiken syntyä ja olemusta
elämän pienen tarkoitusta;
-mikä ihme meidät tänne toi
ja päättää… ett' joku loi.

'Loi' - yksi pieni sananen vain
joka onkin jo kokonainen maailma
tuon sanan takana.

 

Mutta 'loi' ... siis tämmöisen!

Minkä ihmeen takia?
Ja miten paljon sille 'luodulleen' vaivaa
kun kuitenkin … kaikki jo on.

Mitä ihminen siihen lisää
ja raukka eksyksissään
etsii kuin kadonnutta isää.
                                    - jatkuu …

  *



08.07.2014

Erakko

Erakko
mikä ihana olotila;
olla vain oman itsensä herra.

Toteuttaa vain omiansa
eikä kuunnella ketään toista;
   kuin pakottaa itsensä huomioimaan muut
      puhetta, puhetta toisten suut.

Oman itsensä kanssa rauha;
   levottomuus on poissa
      tahtojen täyttäminen
         huono omatunto, kun en suostu muiden haaveisiin
- saa sukeltaa vain omiin unelmiin.

Tai olla sukeltamatta
… olla vain
omat ajatukset seuranaan.

Ah' erakon ihanuus!

Vaan, eipä tuo kaikille sovi
ei onnistu monelta.
Kas, pitäisi aina olla joku rinnalla
jonka kanssa eloa touhuta
ja rakentaa jotain tulevaa.

Erakko rakentaa vain omaa unelmaa.

  *

 

 

08.07.2014

Erakko on unelma

Erakko on unelma
- vapauden unelma.

Sillä ilman vapautta
ei ole sisäistä kasvua.

Ulkoinen erakko on yksinäinen
oman elämänsä herra.

Sisäinen erakko
on ajatuksin kulkija
omien sisäistensä syliinsä sulkija.

Ja jos erakko ulkoinen
on viel' erakko sisäinen
on hän jo onnellinen
sillä, hän on vapaudessaan vapaa.

Ja silloin hän oman tahtonsa mukaan
muita kulkijoita tapaa.

Tai jos haluaa
hän voi olla myös ketään tapaamatta
ja olla myös muita vaatimatta omaan tahtoonsa.

Hän elää omaa unelmaansa.

  *