Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Maihin kaukaisiin
Kirjoitukset ovat syntyneet vuonna 2013
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu kirjoittajan omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuodelta 2013, jolloin tapahtui myös suuri muutos, muutto Toijalaan.
 

 

 Tervetuloa mukaan.
 


                
                  

         
Maihin kaukaisiin


... ja katse nyt ylemmäs
ja matka maihin viel' kaukaisiin
menneitten
ja tulevien kuviin.

Sillä, sillä
jos jollain
on tarkoitusta päälle maan...

 

 

Kaukainen yhteys

Ei takaa tähtien
vaan takaa ulottuvuuksien
ei läheisten
vaan kaukaisten

sieltä,
miss' kaikki avoinna on
mi ihmisille viel' tutkimaton.

Siellä kulkevat sanaset
siellä lupaukset
toivehet
siellä menneet, tulevat
siellä kaikki unelmat.

Siellä on henkien maailmat
maailmat avarat.

Sieltä osanen yhtyy sun osaseen
saat sieltä kimmokkeen
… ja avautuu
sun mielesi herkkä kanava
- sen tulee olla avoinna.

Sieltä kulkevat sanaset
  siellä virtaavat lupaukset
    sieltä avautuvat salaiset
      sieltä menneet, huomiset.

Ja ajaton on maa
kaikki kaikkea tavoittaa
ja ainoa, min ihminen nähdä vain voi
on sanojen laulu
ja sävelet, mi siellä soi.

Muut ovat kuvia
mit' ei ymmärrä ihminen;
  värejä
    saloja menneen
      ja tulevien.

Ja hyvä niin,
pian jo kulkis' ihminen ihan eksyksiin.

Mutta sanat
- tosin vajavaiset
ja sävelten herkkä kulku
- muulle kaikelle on sulku.

Joku tavoittaa sanasen
joku sävelen
tai värin ihmeellisen
ja tulkitsee sen sanoilla
merkeillä ajallisen.

Siin' on se yhteys
ja unien maa
ihminen kaukaisuutta tavoittaa.

  *

 

Ohjeet on annettu
lupauksetkin
- ne pidettävä salassa -
kuvattu on tie
ja minne se vielä vie...

 

 

05.03.2013

Avaa hana!

Hiljainen hetki
kuin ois joku lyönyt
  vaivoilla
    väsymyksellä
voimia syönyt;
nenä valuu, nuhattaa
aivastuttaa, kehoa satuttaa

… ja hetkessä taas kaikki on pois
kuin ei mitään vaivaa ollenkaan ois.

Ja sanat olleet hiljaa
jotain vain lukenut
muiden kokemuksia kuunnellut

… hyvääkö
vaiko pahaa - en tiedä
seurannut hetken toisten ihmisten rataa.

Jo kuolleita kaikki, mä luulen
vaan, matkainsa antia sanoista kuulen
- oikeaksi luulen
vaan, varmuutta ole ei.

Se seuraaminenko
kunnon nyt heikoksi vei
vaiko väsymys omasta tiestä
taistelusta "elämän puolesta ja elämää vastaan"
- oma tieni tärkein on ainoastaan.

Kas, voi olla niin
ett' toisten tie vie eksyksiin
ja voimat syö
väärä työ.

-Mitä niitä!
Jos niitä tutkimaan
ei mikään riitä.

Vaan, aikansa heillä
sanomansa
kuulemansa
- omansa totuutensa.

Ei niitä nyt enempää
eivät edelleen vie
- edessähän on uusi tie
ja uusi tapa sanoa
  tietä
    tulevaa kuvata

ja olevaa
mi on niin muuttuvaa
ei kannata katsoa
… se on niin levotonta;
  tänään tätä
    huomenna jo toista
tuleva edessä on suurenmoista.

Sinne katseesi taas käännä
mielesi menneistä pois väännä
ja hyppää porttisi paikalle
  näköalalle
joss' kaikki on edessäsi avoinna
  katsella
    ja kuunnella.

Katsos, jos sinä tähän jäät
näihin virtoihin kulkemaan
… ne kulkee vain omia uomiaan.

Vapaus!
on uudet virrat
joit' ei vielä kukaan tiedä.

Uoma jo on
vaan vesi viel' virtaamaton.

Avaa sinä se hana
jost' vesi voi vapaana virrata
ja etsiä sen tien
uoman uuden tuntemattoman
uusiin kutsuvan
avaavan kuulon kuulevan
ja silmän näkevän
uskomaan
sen uuden ulottuman
joka viel' tuntematon on.

-Lähteeko sitten vaivani pois?
Poistuuko voimattomuus?

-Vanhoissa ei ole voimia
uusissa on
… ja se voima on tutkimaton.

Kukin napsii voimansa;
  toiset vanhoista
    toiset uusista uusiin kantavista
uusia voimia antavista.

Avaa sinä hana
jost' virtaa uusia
voimia antavia.

  *

 

-Moon iha samaa mieltä!

No-nousen-nyj-jo sielt sänkys pohjalta ja ala taas elää. Noni… missäs se ... hana-O!

-Nojoojoo… tullaan tullaan.

 


-Onkse tää?

-Odota nyt… minä kerron kohta.

-Hö! … kohta ja kohta … aina sitä saa oottaa.

  *

 

 

06.03.2013

Ihme - ihminen

Ilma on täynnä värettä
sykettä elämän
- näkyvän.

On myös olemassa värettä
sykettä elämän
- näkymättömän.

Nuo yhdessä muodostavat ihmiselämän
ja elämän kaikkineen
näkyväisen näkymättömineen.

Yks' väreen raja
on ihminen näkyväinen
ja toisen muodostaa
se ihmisen osanen
mi ei ole näkyväinen.

Ja jo tässä
on kylliksi ihmettä;
  ihminen näkyväinen
    ja ihminen näkymätön
maailma ihmisen näkyväisen
  ja maailma näkymättömien.

Näkyväistä käytetään
luodaan ihmettä suurta;
  taloja
    ja tekniikkaa
     ihminen näkyväisen vaatettaa
       monipuolisen elämän rakentaa
silmillensä
  korvillensa iloksi
    tunteillensa nautinnoksi
elämän jatkumoksi.

Ja ihmettä suurta se kaikki jo onkin
ja ihminen itse se suurin ihme näkyväisen maan
… ja sen ihmeen syntyä
nyt käymme tavoittelemaan.
 

Ei ihminen, ihme, itsestään
rakentunut muotoaan
vaan kätten taitavien työ
- täss' näkymätön ja näkyväinen
nyt kättä toisilleen lyö.

Sillä, jos ihminen jo ihme on
on viel' suurempi ihme se taito suunnaton
mi ihmisen, ihmeen, loi
hänet näkyville väreille toi.

Ja nyt katselee tää ihme, ihminen
mi näkee vain tään näkyväisen
ja sanoo: -Ei ole olemassa mitään muuta.
Näkyväinen vain näkyväiselle antaa suuta.
 

Ja on tapoja ajatella
  uskoa, toivoa
ett' ois jotain enemmän
  muuta
    jotain jatkuvuutta
ettei vain katoaisi tää
mi silmää kaikkineen niin viehättää.

Ja on rakennettu malleja
muotoja sen
miten turvaan elon jatkumisen;
  mielikuvilla
    sanoilla
      uhkauksilla
lupauksilla suuremmasta
tulevasta paremmasta.

eikä ajatella: se on jo tässä
ihmisessä näkyvässä kaikki se
mi ihme on
myös tuleville ajoille.

Sillä ihminen kantaa mukanansa
menneen ja tulevan
syntynsä salaisuuden
ja tulevansa unelman.

Ja nyt tää ihme
ihminen
on viel' suurempi ihme
... kuin kuva maailmankaikkeuksien
kätkien sisällensä suuruuden
ollen sen suuruuden osanen.

Oi, miten minä ymmärtäisin
tään suuren suuruuden
ja ihmisen
sen osasen.

Sille matkalle nyt huokailen.

 *

-Totaaa ... ei siin-sit koalast mitää sanota?
-Jaa, katsotaan, josko vaikka huomenna.

-Hö! huomenna ... taas-vaa huomenna ja huomenna.

  *

 

 

07.03.2013

Kaukaisissa maissa

Kaukana
unessa
menneissä kuljin
Suomen historiassa
kovissa ajoissa
puutteissa.

Poikia talossa.
Poijes lähtivät:
Yks' Ruotsiin suuremman rahan toivossa.
Toinen tehtaalle suureen kaupunkiin.
Kolmaskin viel' jonnekin katosi
uuden elämänsä perään.

Kuin todellisista muistoista
aamulla unestani herään.

Oli vielä' suuri sotapäällikkö, Napoleon
joka poikkesi tupaan matkallansa
... kuin pakomatkallansa
sotansa lopuilla.

Ylläpidettiin
ja parasta pöytään matkalaiselle laitettiin.
Kuin viimeisistä kestittiin ja huokailtiin:
-Loppuu täss' kaikki.
Millä sitten elettiin?

Vaan, ei kulkija, kuningas unohtanut
vieraanvaraisuutta vieraan maan
viimeisillään lähetti taloa palkitsemaan;
lehmiä ja ruokaa suurella kärryllä.

Ja pojat
kaupungeissa menestyneet
toivat kotiin tuomisiansa
vanhusten vanhuutta helpottamaan.
Vaan, liianko kauan viivyttelivät
ehti äiti jo heikkouteensa vajota
kaukaisille kartanoille.

Siitä suru
ja huono omatunto.
Pitikö näyttämistä niin pitkään venyttää
ett' ehti väsynyt jo lähtemään.
 

Tuon unissa kuljin
kuin rinnalla
Suomen sydänmailla kaukaisilla.

Yhden elämän
kahden sukupolven tunteet ja puutteet
ajan ankaran
silmille viereltä katsojan.
 

Näin tallessa ovat
menneitten kuvat.
Niitä unet tavoittavat.

Entä tulevat, missä ne?
Ovatko lie talletettuna kuin filmille
mist' katsoa unten herkissä maissa
yön matkoilla kaukaisissa.

  *

 

 

08.03.2013

Muuttuvainen muuttumaton

On aika
miss' aikaa ei oo.

On paikka
miss' paikkaa ei oo.

On vain kuin hetki tää
... kaikki on näkyvää;
mennyt on tuossa
tuleva
sen vierellä
ja taitetta vaikea tavoittaa
sillä sitä ei ole.

Ihmeellinen
ja vaikea käsittää
mi ei ole silmille näkyvää.

Vaan, onhan se näkyvä!
Juurihan sen kuvasin;
"mennyt on tuossa
tuleva sen vierellä."

Vaan, kysymys suuri onkin se
onko pysyvä tuo käsite;
mennyt on eletty
miten sitä muuttaa vois

ja tuleva on edessä
voiko toteutua toisin se
vaik' tuoss' näemme
miten kaikki on jatkuva
millainen on kuvan tuleva.

Niin, elämä
on piirtyvä
teot kuin filmille siirtyvä

mi tehty on
on talletettu
mi tekemättä viel'
se elämättä siel'
ja muuttuvainen on muuttumaton
- noissa sanoissa vastaus on.

On elämä
siihen tarttua on mahdollisuus
saada sille muoto uus.

Kas, tulevainen kaikkineen
on salaisuus
ja kulku sen
on kulku tulevien tekojen.
 

 
-Hoo… ollako vai eikö olla, kas siinä pulma.

-Ooho, koala… mistäs sinä nyt tuon. Aika napakka.
-Jooo… kerran kuulin jossain. Aattelin ett' tohon se niiku sopis … lopuks.

-Joo! Hyvä! … sinähän ootkin aika mestari.
-Nooo … mitäs tosta…pikku juttu.

- ... Mistä ihmeestä se tonkin nappas.

  *

 

 

11.03.2013

Salaisia voimia

On apuja ihmisen
  maallisen
    yliluonnollisen
- on osattava vain pyytää.

Maailman sivu on apua pyydetty;
  anottu
    käsketty
      tanssittu
        loitsittu
          hyvää tarkoitettu
tahdottu toiselle vain parasta:
vapautusta vaivasta
… jopa nousua kuolleista
tai matkaa kuoleman takana.

Uskottu, ett' rajoja voi rikkoa
ylittää
- kuin luonnollista
luvallista

ja luotettu, ett' näin on ja tapahtuu
- ja niin tapahtui
eikä kukaan selittänyt, miksi
ja miten kaikki kävi
moni vain toteutuneen näki.

Mihin hävinnyt
on tuo usko yliluonnollisen
voiman ja vallan näkyväisen yli
- näkymättömän apu
oli arjen turva.

On se edelleenkin.
Ihminen vain on itse turvansa vaihtanut;
se lääkkeisiin vaihtui
kaikkivoipaisiin.

Ja hyvää paljon niissäkin.

Vaan, lääke on tekoa ihmisen
vaik' ois johdatus yliluonnollisen;
  ajallisista tehty
    ajallisista aineista valmistettu
      teollisesti kehitetty
ihmisen parhaaksi alkujaan
- ja edelleenkin
vaan, raha
ja rahan valta
on paha
... ne puhuvat puolestansa.

Ihminen avun saa
mut' vallat rajoittaa
aineet ain' vaikuttaa
  hyvää
    ja pahaa
- ravintokin
se monella tavalla
ja tasoilla koskettaa.

Ihminen on ajan vanki
ja armoilla sen
  lain ajallisen
    ja sen voimien
      ravintojen
        ravinteiden.
Hän elää niillä
ja kasvaa niistä.

Mut' ihminen
on monikerroksinen
ja hyvinvoinnin tulos
on kerroksien hyvinvoinnin tulos.

On ruokittava
elettävä niin
ett' ravintoa riittää myös muihin kerroksiin
jost' kaikki voima ja valta alkunsa saa
- huono kunto ihmisen eloa rasittaa.

Ja on valtoja
  ja voimia
    ajatuksia
      kuin loitsuja
        tahtoja hyviä ja pahoja
joilla kosketuksia eloon ihmisen.

Nuo kaikki ovat voimia näkymättömien.
 

-Mäki-aattelen aina vaa hyviä aatteluita… enks aattelekki.

-Juu, kyllä kyllä …

-Ja muistaksä sillonki-ku oltiin niit taikureita, kumä sulle kaikellaista kivaa loitsin … muistaksä!
-Juu, muistan muistan. Tuolla ne keltaiset kengät on edelleen eteisen kaapissa. Ne punaiset vaatteen taisin jo viedä UFFiin.
-Jaa... no hyvä. Millosme taas oltas niit taikureit? ...mullois monii juttui ku...
-Hnjaa... miksei ... jos vaikka ... huomenna.
-HÖ! ... taas toi huomenna ja huomenna.

 

Näistä suurista kysymyksistä olikin jo pari vuotta sitten: Taikuri  ja siellä mm. Mystisen portti.

   *

 

 

12.03.2013

Taikuri-narri tarinoi

Taikuri-narri kertoo tarinaansa
kuulijoita naurattaa
tarinat ne hauskuuttaa.

Hän lankavyyhdistä sanojansa purkaa
toinen viereltä kurkkaa: -Mitä ihmettä siinä on?

))

Toiset tirskuvat
luulevat ymmärtävänsä
kuulevat mieleisensä.

Ja taustalla kaksi vanhempaa
sisällänsä jotain tajuaa ja huokaa.

Vaan, yksi edessä Taikurin
on nuori tyttö suloisin
hän sormillansa kutoo
kuvioita sanoista sommittelee
- hän kuulee
ja tarkoin kuuntelee.

Näin on, Taikuri-narri;
on kuulijoita ja kuulijoita
tirskujia, tutkijoita
hiljaisesti seuraajia

- ja yksi pieni jossain hiljaisesti vain
kuunteli, kuuli salaisuuksiain.

Ja palaa Taikuri-narrin tuli.

  *

 

 

12.03.2013

Mielen valta

Mielen voima
  tahto hyvään
    ja tekojen tie
sinut voimaan vie.

Ajatukset
kauniit rakentavat
välittävät voimia auttavia
  maailmaa
    ihmisiä
parantavia.

Siksi,
hillitse pahat ajatukset
mielesi pimeät lonkerot
ja käännä ne hyväksi
  anteeksi antavaksi
    voimaksi auttavaksi

ja autat toista kuin huomaamatta
ja itsekin vahvistut
  kirkastut
    puhdistut taakoista kantavista
voimia antavista pahaan
… et keskity enää rahaan
tämän maailman voimaan.

Huomaat:
sinä vapaudut
ajallisista taakoista
harmeista
… ja saat ilon
minkä kautta katsot maailmaa
uusin silmin.

Ja silloin
sinun valtasi aineen vallan yli kasvaa
ja vaikuttaa sen
min puhdistunein mielin ajattelen.

Ja jos seurassa on joku
joka voimia syö
on raskas
vaikea työ kantaa hyvää
kun voima pahan
on niin näkyvää.

Ajatus maailman on vahva;
näkyväisen voima
ja lain alla sen
miss' fyysisesti elelen.

Vaan, valta kauniin
  hyvän
    näkyvän
on herkkä ja helposti hajoava
- on niin paljon saastutuksia.

Siks' on tapahduttava sen
tasolla näkymättömien
miss' voima hyvän on suurempi
kuin voima pahan näkyvien.

Sinne yllä
ja kurkota
jos haluat tuloksia;
  helpotuksia
    vaivojen parantumisia
      ja apujasi antaa

sillä,
'eipäs juupas' -elämä
hyvän tappaa.

Hyvä salaisesti ihmistä kantaa.

  *

 

 

13.03.2013

Sanan valta

Sanan valta
tekojen yli
sanoilla karkotat
tai sanoilla syli.

Sanalla voi
  vauhdittaa
    käskeä
      komentaa

sanalla voi
  pitää huolta
    kavaltaa.

Sanalla voi
  sulkea
    tai paljastaa.

Sanalla voi
  sitoa
    tai avata
vangita
    tai päästää vapaaksi.

Sanalla, jos valta on
- sanan valta on tutkimaton.

Mistä valta sanoilla
  tekojen
    toisten yli
mistä valta: sanojen syli.

Valta sanoille annetaan
ei sitä kukaan ota
vaik' sanoilla vallattomilla voi olla
kuin kuoleman ota.

Siks' valvo sanojasi
oli sinulla valta tai ei
sillä, vallatonkin sana
voiman itseltä, toiselta vei.

Sanalla voi
sanoista vallattomista vapauttaa
ja vaik' sanoissa valtakin ois
toisen valta voi käskeä
sanan vallan pois.

Mistä valta sanoille
- vallattomillekin
mistä valta ajatuksille
- ajattelemattomillekin
sillä niissäkin valta on
… sanojen valta on suunnaton.

Ajatus on sanoja
teot ei
yks' huonosti valittu sana
teot turhaksi vei.

Vaan, sanat yhdessä tekojen kanssa
samaan suuntaan kantavissa
voimaa antavissa
… tai voimia kaatavissa
on oikeitten tekojen tie
- ne auttamisen perille vie.
 

"Minulla on valta sinut sitoa tai vapauttaa"
sanoi kerran yks' suuri mies.
Siihen vastasi toinen, viel' suurempi
mi vallassa ol' heikomman:
"Ei valtaa sinulla, ellei sitä sinulle annettu ois."
Sillä, antamaton valta voimaton ollut ois.
 

Valtaa ei valitse ihminen
se hänelle annetaan
- voima lahjaksi annetaan.

Ja annettu lahja on vastuuta;
  miten käytän sen
    mitä ajattelen
sillä jokainen
vaikka kuinka pieni sananen
sisältää voiman suuntauksen.

Ihmisillä kaikilla
vaik' ei ois valtaakaan
on sanoillansa voima
ja siksi myös valta
  olla rakentava
    tai hajottava

- ole siis sanoissasi tarkka
ettei toinen sanojesi tähden
ois kärsivä parka.

Sillä sana hyvä - pienikin
on kuin lahja suloisin.

 

Jos joku jo miettimään ehti
sanoja, valtoja pahojen tekojen
niin…
ihminen vallassa
on suurien suunnitelmien
eikä ajatus ihmisen
ole ajatus suuren oikeuden.

  *

-HOO! …nyt mä käsken… ett noi kaikki muut hörhöt katoaa tost jonnek…
             
-Koala! lopeta toi! Ne on mun kavereita kaikki. Älä nyt kiusaa niitä.
-Okeei okeei. Mä-aattelin vaa-ett-ku… no okei okei... ei sitte. Ja sä eile lupasit ett tänää oltas niit taikureit.
-Ai niin, no ... vähän myöhemmin ehkä.
-Niij-just! ... taas myöhemmim-myöhemmi.

  *

 

 

14.03.2013

Ihminen haluaa tietää tulevaa

Ihminen haluaa
tietää tulevaa
- on halunnut sitä aina
päivinä onnekkaina
… tai raskaina
elämän kysymyksissä
ja käännekohdissa epäselvissä;
  tie edessä, varmistusta sille
    tai risteys, minne?

Paranenko tästä?
Nousenko vielä
vaivasta salaisesta?

Ja monille syytä: Miksi?
  Miksi tapahtui.
    Miksi minulle.

Ja … (ja pieni huokaus):
Onko hän se oikea
vai tuleeko viel' uutta.
Ihminen haluaa tietää
elonsa jatkuvuutta.
 

Onhan se piirretty aikansa tauluun
siel' kirkkaina kimmeltää menneitten teot ja tiet
vaan, … Oi elämä!
minne sinä minua nyt viet.

Siinähän sekin… elosi taulussa
vaan, ei niin vahvana kuin tuo kaikki
mi oli jo valmiina.

Suunta siellä olisi
tahto min toteutua
jossa suunnitelma valmiina;
  mitä tehdä
    miten edetä.

Vaan, elämä oikukas
... ihminenkin
kulkee seass' tuulien
vaik' ois jonnekin tahto sisäinen
hän valitsee toisin
… joku vain voiton sai
sattuman satonen
tai tuli halu ihmeellinen.

Ja poikkesi tie kuin kartalta pois
vaik' elon tarkoitus
toinen ollut ois.

Meneehän se elämä niinkin
vaan, kuin tarkoitusta vailla
ja sisällä jossain ihmisen
hän kuulee kuvansa kutsun sen.
 

Ei kai täss' hukkaan mikään elon tiellä;
  kokemuksia
    viisauksia…
vaan, ois ollut se todellinen tarkoitus
tarjolla siellä.

Miten löydän sen!
sitä täss' nyt kyselen.
 

Kuinka monella onkaan
tie kerrasta vaihtunut
kuin uskomattomaan uuteen
kun pysähtyi hän suuntaansa huokaamaan
  jonnekin
    jostakin kysymään
kuin pyytämään: -Näytä minulle se!
Anna minun ymmärtää se
mikä antais' tarkoitusta
ja rauhan mun sisälle.

Ja silloin vahvistuu karttasi kuva
se valmiiksi piirretty
… sivuun siirretty
  ja sinä sytyt!
    sinä palat sille!
ja se tie
jos siihen nyt tartut
voi viedä sinut ties minne.
 

Kuinka monta sivuun sysättyä
kuinka monen ois pitänyt pysähtyä
ja kysyä: Onko tässä nykyisessä menossa mitään järkeä?
kun elon pohja kuin kadonnut ois
elon ihana liekki sammunut pois.

Kysy, ystäväin
jos kuljet elossasi allapäin
ja kuin tarkoitusta vailla:
-Onko silti jossain viel' se himmennyt kartta
joka minulle oli aikaa sitten tarjolla
ja valmiina.
 

En tiedä, olisiko se helppo
tai keveä
vaiko raskas, tie kapea
mutta…
sillä tiellä olisi elämän paloa
  voimaa
    ja tarkoitusta
jonka jokin syvällä sisälläsi tuntee
ja pitää hyvänä.

Kannattaa kysyä.
Pysähtyä hetkeksi - ja kysyä.

  *

-Ooi suuri tuntematon… mikä mun eloni tehtävä oon…

-Ai, hei koala, mitäs sinä siellä mutiset?
-Eem-mitää…

-No, kyllä sinä jotain siellä … minä kuulin.
-Niin-no… aattelin vaa-ett oisko mullaki joku ihan oikee elämäntehtävä … kuiteski.
-Njaa.

-Nii … jotai enemmän ku roikkua vaa täss sun sohvas reunalla päivät pitkät.
-Noo, äläs nyt, siinähän on ihan hyvä paikka … ja olethan sinä minulle apuna näis…

-Joojoojoo … sulle … mut kuiteski … jotain semmosta jos-ois sitä oikeeta paloa, niiku sä tossa just kirjotit.

-No mitä ihmeen paloa sulle nyt vielä pitäis olla … voi vaikka karvas viel' palaa.
-ÄLÄ älä kuule! … moon iha vakavissani.
-Mutta… olethan sinä ollut palava, etkö muista… kun maista toisiin kuljettiin ja yhdessä jännättiin silloin matkalla … ja ton erakonkin kanssa olit ihan liekeissä.

-Niin-no … olinhan mä. Mutta ny.
-No, mitä nyt?
-On-nii hiljasta.
-Noo, pikku hetki täss' kuin huokaistaan. Ja onhan tässä nyt kaikenlaista.

-Nii… sulla! … mut ei mulla.
-Jaa … no jos hakisit sen taikasauvas, niin voitais vaik' taikoa taas jotain.
- ? ? JOO! KIVA! Taiotaan joo. Ootas vähä….

-Noni! Mitäs me sit taiottais.

-Hmmm … keksi sinä, minä menen keittämään sillä aikaa aamupuuroa meille … eiku, mulle.

-Mitässs-sitä … oikee … nyt taikos … hmmm. HAA! Tuolla nurkassa on joku laatikko! Mäpäs taionki sen näkymättömäks… tulee sinnekkiv-vähä tilaa. Hoopoti poopoti…

-EEET! Apua! et kyllä sitä. Sehän on mun tietokone!
-Aijaa … no hyvä kus-sanoit … mitähäm-mä sitte kekkasisin … hmmm…

- … (huokaus) Apua. Olikohan tää taas ihan viisasta auttaa sitä.
-Mitä sä mutisit… en kuullu.
-Niin aattelin vaan että, kiva kun taas autat minua.
-Jooo … ainaham-mä. Jos mä-sit vaikka sulle sitä voimaa… niinku-sillo-kerra, muistaksä ... MUISTAKSÄ!
-Jaa juu … muistan muistan. Kai. Apua mitähän mulle silloin tapahtuikaan.

-Noni, alkaa! Ootsä valmis?
-Olen olen ... kai.
-Noni tuleee! … hiiputa vaaputa harrille voimaa …NAX!

-Apua!
-No, miltäs tuntu? Tuliks-sitä?
- ... Apua!

  *

 

 

19.03.2013

Loppuun palanut

Kuinka vaikeata
on auttaa sairasta
loppuun palanutta
kaikkensa antanutta
joka luovuttaa
antaa itsensä kuin tahdottoman käsiin
… eikä usko iäisiin.

Kuinka vaikeata on vain sanoa: -Olet loppu.
Loppuun palanut
kaikkesi antanut
itsesi tyhjiin kuluttanut
- siksi oireilet.

Kuin vain ois bensa loppunut.
Vaatisi tankkausta.

Ja entä jos samaan hetkeen sattuu
elämän koulun kasvatus
suunnan tarkistus
- kuin pelastus vanhasta menosta
irrotus elämästä uuteen elämään
...
on silloin kuorma jo suuri
ja moni pelko;
  vanhan menetys
    elintavan muutos
      ja uuden oudon kohtaaminen
- on siinä jo ihmettä kerrakseen.

Mutta,
elämä on ihmeitä täynnä;
  tapoja
    ja toteutuksia
      teitä
        ja suuntia
tahtoja salatuita
  lupauksia uusia, parempia
uskomattomia.

Luulitko,
että tunsit ja tiedät jo kaiken;
  mitä elämä on
    mitä se osaa
      mihin se pystyy.

Siis, elämä!

Ja tunnetko ees itseäsi
sinä pieni ihminen?

Tiedätkö, mitä sisimmässäsi haluat
tiedätkö, minne olet menossa.

Vastustatko vain muutosta
  tuntematta mitä
    ja miksi
      ja mikä kaiken tarkoitus on
- kas, elämä voi olla seikkailu uskomaton.

Ja miten monta seikkailua
on kuin tyhjästä lähtenyt
jokin vain ottanut kuin niskasta kiinni ja vienyt
  kysymättä
    tahtoa kysymättä
      tai lupaa pyytämättä.

Ottanut vain
tarttunut ja vienyt mennessään outojen teitten kautta
ja valmistanut sen
jonkun sinulle viel' salaisen.

Vienyt läpi outojen muutoksien.

Opettanut vähin erin uuden
… ja mitä elämä on.

Avannut silmät näkemään
korvat kuulemaan jotain sellaista
mist' et mitään tiennyt.

Se on prosessi
kasvun prosessi
jonka läpi moni kulkee kasvoin harmain
  haparoivin askelin
    vapisevin käsin
      kyynelin.

Mutta,
se on vain sisäistä työtä
jota sinussa tehdään
- sinua valmistetaan johonkin uuteen.

Se vain tapahtuu niin:
  kerrasta poikki
    koulu
      ja matkaan taas
kohti sun unelmaas.

Älä unohda sitä.

Ja sinä löydät sen
- elämäsi vapauden.


Sillä,
mitä ihminen ei näe
sitä ei ole - olemassakaan
vaikka kuinka hyvin tietäisi
ett' näkymätön on olevaa
ja elämää täynnä

ja ett' ihmisen juuret on näkymättömissä
piilossa
aivan niin kuin puu
mi kohti taivasta kurkottuu.

Vaan, jos vioittuvat juuret
pian koko komeus lakastuu
ja kuolee pois
vaik' ulkoisesti ei mitään vikaa ollut ois.

Sillä,
näkymätön on ihminen
toisellensa tuntematon
sillä ihmisen sisäinen on salainen
näet vain sen kuvan ulkoisen.

Se tankkaus tuolla
ei ole auton sairaus
vaan voiman puutos.

Se puu, mikä lakastuu
ei ole huono
vain juuri viottuu.

Tankki tankattava
juuret autettava kuntoon
jotta voima taas kulkee
ja elämä kulkijansa
taas syliinsä sulkee.

Puutos
ja korjaus
elämän muutos
- siinä se … IHME!

  *

 

 

20.03.2013

Hiljene (mietiskele)

Mietiskele = hiljene
kuin sammuta tietoisuutesi tila
ja parane.

Hae voima ylemmästä
ihmistä ylemmästä kerroksesta
jossa kaikki voima ja viisaus on.

Hiljene
ja itseäsi huolla
sillä, syvässä rentouden tilassa
sinä kosketat suuruutta
jota et tunne.

Saat voiman kuin itsesi yli.

Katsot kuin kauempaa tätä ajallista muotoa
joka sinua kuljettaa
ja jolla olet ajassa kiinni;
  jolla tekojasi teet
    jolla tarkoitustasi toteutat
      jolla elät ja unelmoit tätä elämäsi tietä
- et tätä jakoa tällä tavalla tiedä.

Ja kun katsot itseäsi kauempaa
ja ajallisesi hiljaisesti huokaa
sinä voit sitä vahvistaa ja parantaa
- jopa käskeä ja komentaa, jos tarvetta on
sillä sinun ylempi voimasi on uskomaton.

Voit vain kuin helliä itseäsi
kuin silittää
ja rentouttaa.

Voit myös korjata matkasi vaivaa
jonka olet sille aiheuttanut elämäsi menolla
  kovalla ja vaativalla
    toista kuluttavalla
sillä, kuluvahan se kuitenkin on
väsyvä ja ajallinen vain
- ajan vanki.

Mutta,
antamalla sille;
  itsellesi
    ajalliselle
hetken lepo
ja kuin vapaus ajallisesta paineesta
sinä autat sitä vapautumaan taakasta
joka sen kannettavana on
- sen vapauden voima on uskomaton.

Ja sinä voit käskeä sitä
- itseäsi
  paranemaan
    vahvistumaan
      vapautumaan
kuin lähettämällä sille voimaa
jonka se kuluttanut - ehkä loppuun - on.

Ja tuokin voima on uskomaton.

Ja kun sanon "uskomaton"
se tarkoittaa
että se on suuri
eikä lainkaan uskosi rajoissa
vaan, siellä … takana
itseltäsi salassa
piilossa.

Siis,
vapauta se itsesi auttamiseksi ja pyydä:
-"Anna apua" - ja "parane!"

Näin sinä puhut kuin itsesi kanssa;
syvempien osiesi
  näkyvän
    ja näkymättömien

ja sinä eheydyt
vapautat voiman kulkemaan
näkyväisen ja näkymättömän välillä
- siinä, missä nyt on häiriötä.

Sillä ihminen,
tämä näkyväinen
on väsyväinen
sen voi elossaan kuin kuluttaa loppuun
- palaa puhki!

Siksi, auta itse itseäsi.
Etsi se yhteys
  ano
    ja anna voimaa sille
sinun ajalliselle keholle.

  *

 

 

20.03.2013

Voimia ja väreitä

Voimia
ja väreitä
kaikki
on värähtelyä;

toisissa
  on alhainen
toisissa
  korkea;
ihmisissä
  asioissa
    sanoissa
      sävelissä.

Ja mitä korkeampi on värähtely
sen koskettavampi on säteily.

Synnyttää väreitä
… se vaatii voimia
sillä, ilman voimia
ei voi toimia.

Voit luoda sen itse;
  omastasi antaa
    asiaan kaiken itse kantaa
      ja valmistaa sen
jonkin näkyväisen, kuuluvaisen

- ja sinä väsyt
omastasi annat
voimasi siirrät siihen
tahtosi luomaan
  itsellesi
    muille
iloa tuomaan.

Ja on olemassa tapa toinen
luoda
ja näkyville, kuuluville saattaa
siihen voimaa antaa
sitä eteenpäin kantaa
… olla kuin välittäjä vain
- minä tehtävän jostain sain.

Silloin ei ole tahto itsen
on tahto toisen
jonkin suuruuden
mi yllä sun
vaikutti muotoilun
näkyville, kuuluville
ihmisille iloksi, avuksi.

Kaksi tapaa
kaksi tietä;
  toteuttaa itseä
    tai jotain sellaista
mist' ei mitään tiedä.

Mutt' mikään
ei voimatta synny
oli se sitten itsestä
tai kaukaisesta
- kaikki vaatii voimansa
esille ajalliseen.

Mutt' kyse onkin nyt väsymisestä
  tehtävän tekemisestä
    ja voiman antamisesta, välittämisestä
sillä, molemmat voimia syö

… voiman välityskin
on raskas työ
vaik' monesti luullaan
ett' jos olen minä "kanava" vain
voiman muualta sain.

Niin sinä saitkin
- sen suuren voiman
vaan, ajassa
on lakinsa
ja esille saattaminen
väreitten aikaan saaminen
vaatii välineen mi resonoi
ja se väline
kaiken esille toi.

Siks' väsyvät he kumpikin;
  oman ilon
    toisen avun tekijät.

Molemmat synnyttävät värinät
mutt' toisen voimaan
astuu viel' suurempi voima
  mi salassa
    piilossa on väreitten
ja aukeaa vain
eessä näkevien, kuulevien.

Ja silloin
on sen voima suuri
- maallinen voima sen kuljetti.

  *

 

 

22.03.2013

Salainen

 
Oi, kerro mulle varpunen
haluan tietää totuuden

kuinka on asiain laita
joit' en nähdä saata.

 

Ole mulle silmä
näkymättömiin viedä
  ja paljasta
    avaa
ymmärrys ylempi
ett' elossain oisin turvatumpi.

 *

-Hö! tommone tipu! Mikset multa kysy… kyllä mä tiedän.

 

 


04.04.2013

Joko uskaltaisin

Uskaltaisinko jo koskea
sormeni näppäimille asettaa
kynällä paperiin sivaltaa
sanoja kuulumattomia kuuluvia
saloihin uppoavia.

Ne voimia vie
sellainen lie
on erakon tie
… ja itseni loppuun poltin
altistin vaivoille rasittaville
voimat kadottaville.

Tulee kevät - on jo!
aurinko lämmittää ja voimia suo
minusta jo tuntuu… tuntuu… että
sanat tulee
… sanat tulee taas mun luo.

  *

-No jo sua on täss vähä ooteltukki.

 

 

04.04.2013

Toiselle luulin

Toiselle luulin
toista autoin
sanoillani kannoin… niin luulin
ja sanoja kuulin.

Ne toiselle luin
ihan toiselle, asiasta tuntemattomalle.

Hän kuunteli
nyökkäili
oli samaa mieltäkin
vaan, sitten tokaisi: -Itsellesi kirjoitit nuo
myös itsellesi, etkö huomaa
siitä vaivasi
heikot voimasi - olet puhki.

Kajosinko johonkin liian suuriin?

  *

 

 

08.04.2013

Kysymyksistä vastaus

Kotiasia - Helsinki-Akaa
mieli vakaa.

Vaan, miten tietäisin sen
tahdon suuruuksien
kuink' olla
  asua
    kasvaa
      kulkea tää tie
ja mihin kaikkeen
tämä vielä vie?

Mikä ois hyvä paikka elää ja olla
miss' mahdollisuus kasvulla
elon tarkoituksella
jollain tuntemattomalla suuruudella?

Ja vaik' merkkejä
tietoja kaikesta saan
miten uskoa voisin tulevaan?

Ja onko paikka tärkeä
  onko väre
    etäisyys
      rauhansa
        leponsa.

Mistä tietäisin sen
suunnan tulevien askelten?

"-Oi varpunen! sinä pyysit.                  >>
Tahdon tietää totuuden."
Sen tekoihin et itse vaikuttaa saata
se kertoa voi elosi tarkoitusta.

Eikö sanoilla
  eikö kuulevilla korvilla
    eikö hiljaisella hetkellä
      kynän kysymyksellä
voi vastausta
  ohjausta
    varmuutta saada
miten tulisi kulkea?

-Mistä pitää kiinni
  mistä vapautua
    mitä katsoa silmin
      mihin uskoa
        mitä kuunnella
          mitä toivoa
            mitä tahtoa tulevalta
mitä odottaa elämältä päättyvältä?

Siinä vastausten kirjo kysymysten kautta.

Onko uskallusta muuttua
  kasvaa
    antaa tilaisuus
aloitta elämän vaihe uus.

Mitä puuttuisi - todella?
Mitä tulisi lisää?
Entä vapaus
sanojen herkkä kulku?
- Onko nyt jokin sulku?

Oisko mullat uudet
  uudet tuulet
vaiko vanhasta - kaupungista
kitkeä kuin tongilla voimia
vaiko luonnon vapaudesta;

avarasta
  avaruudesta
    silmien levosta ja rauhasta
      hiljaisuudesta
uudesta mahdollisuudesta
ja tulevan salaisuudesta
jot' silmä ei vielä nää
mikä ois todella tärkeää?

Onko se
ett' olla lähellä
… onko se tärkeä

vaiko irrottautua
kuin heittäytyä uuden virtaan
elämän pirtaan ja toivoa
viel' suurempaa kosketusta?

Jo vastausten summa
on elon suunta.
Ja sisäinen rauha
  rauhattomuus
    kuuliaisuuden uskollisuus
      ja tahto suuremman
uuden ulottuman…

Onko kaikki mahdollista sen
  rinnalla
    hinnalla
menetyksen?

Miettiä kysymykset
etsiä vastaukset
ja vakuuttua niistä
- onko niissä jotain
joka ei riitä?

  *

 

 

09.04.2013

Kuin huomaamattomia vastauksia

Korteista
voi lukea muutoksista.

Toisen unista
salaisesti tulkita.

Omista tuntemuksista
yliluonnollisista mittauksista
suuntaa antavista.

Vaan kuitenkin
epävarmuutta suuren muutoksen edessä
… etten vain tekisi virhettä.

Odotan jotain vahvistusta
kuin korvillani kuulevia sanoja
ohjauksia: -Tee niin
tai älä tee noin.
Kerran elossani vastaavasta virheen koin.

Tai, ainakin virheeksi luulin
vaik' selkeän ohjauksen kuulin.
  Palasin
    pelastuin.

Ja nyt…
tahdon olla tarkkana
etten tekisi uutta virhettä raskasta.

Mistä varmuus nyt
jos varmuuden lopullisen vasta
kun muutoksen tehnyt?

Silloin voisi huokaista: -Oi minua onnekasta!

Tai toisin: -Oi miksi tein!
ja elo raskasta.

Oi, puhu sinä
suuri ja tuntematon.
Anna kuulla tahtoasi askelteni edessä
ettei tarvitsisi kulkea kuin uskossa
… sillä, usko on heikko.

- Ei vastausta -

Hän ei vastaa
ei sanojansa suo.
Onko lie hyljännyt
mennyt jonkun toisen luo?
Jättänyt minut yksin ratkomaan
tulevani salaisuutta.

En kuule. Puhu!
Keksi keino
etten vain vahingossa itseäni kuule
jotain omaa tahtoani toteuta
vailla elon suurempaa tarkoitusta.

- Ei vastausta -

-Siis, odota!

Minä odotan.
Heitän kuin verkkoni veteen ja luotan
ett' saisin jotain saalista
jolla kysymykseen vahvistusta.

Pitäisikö jokin syötti heittää:
  kokeilla
    kysyä?

-Yksi ainut elämä
toteuttaa jotain tarkoitusta
sanojen valtoja
salaisia voimia
joilla ajassa toimia.

Toteuttaa tekoja
joita varten vuos'kymmenten kasvua
… ja vieläkin.

Olen kuin lapsi onnettomin.

Järkeily antaa suuntaa
kuinka järjen mukaan rakentaa tulevaa.
Mutt' järki pettää
ei tiedä se tulevaa
vain tään hetken tuntee se
sekin vajavainen ihmiselle.

Tunteet… niin
jos ohjais' ne
huominen vois viedä karille.

Siks' ainoa vastaus
ohjaus tulevalle
on yliluonnollinen
joka kertoa vois' ihmiselle:
-Katso!
tuoss' on sun menneesi
tuoss' kulkee tää hetki
ja tuossa… katso tuonne
tuoll' kulkee sun huomisesi.

Silloin ei olisi vaihtoehtoa.
Olisi vain selkeä tie
mi tulevien kuville vie.
 

Mut' jos itse kuvani rakennan
tulevani haaveilen ja annan niille valtaa
- ja haaveet romahtaa?

-Yksi elämä vain
… yksi elämä vain.

-Revi irti juuresi.

Mitä! Kuulinko jotain?
Sanoiko joku jotain?

-Revi irti juuresi
ja istuta ne uuteen multaan.

Poikkasta niitä ei saa
silloin vanha kasvu katoaa.
Vaan, jos varovasti ne irrotat
vaik' repimiseltä tuntuvat
ne kulkevat matkassasi ja uudessa kasvavat
… vanhat arvet lakastuvat.

Ja uusi multa
vahva
antaa uutta kasvua
ja taivas
on avoinna katsoa
voimia tulevia
ja elon tarkoitusta.
 

Sanoiko joku jotain?
Antoiko vaivihkaa vastauksia?
Vahvistiko heikko hetkeä
kaipaavan huokausta.

Sanoillako kosketti;
  ei kuvin
    ei äänin kuuluvin
vain ajatuksin
hiljaisin huokauksin.

Näki onnettoman mi kompuroi
essä tulevien päivien.

-… (huokaus) … kysyis multa.

-Aai, hei koala. Mitäs sinä siellä supiset?
-… eemmiitää … aatteliv-vaa ett … kysyisit multa.
-No, mitä … kerro sitten.

-Haluatsä kuulla!

-Nojuu … kerro.

-JOO! … no … ootsä valmis?

-Oon oon … kerro nyt sitten.

-Okei! … hookota vookota harrin vaiva, vastaus esiin kaiva!
-Ääh, lopeta! ei tosta ole mitään apua.

-Hö! … se ei sit koskaa usko mua, vaik' mulla ois iha selvä vastaus sille.

  *


 

 

10.04.2013     06.50

Hiljaisuutta ja rauhaa

Hiljaisuutta
ja rauhaa
uskoa, johdatusta
seurata elämän tarkoitusta
- ja olla rohkea.

Siinä suuntia
joita seurata.

Miksi epäillä
vaik' nähdä
kuinka kaikki niin kaunista ja kohdallaan
aloittaa uusi elämä paikallaan
jost' ei mitään puutu
… eikä kukaan ees suutu.

Pientä kätten näpräystä
ja, kun ei puutu mitään
niin, eikun vain
uuteen elämään sisään

ja nauttimaan
elon rauhaa ja tarkoitusta
miks' kaikki tää vaiva;
  elon kulku
    kasvu nähty

sillä, nyt ois aika aloittaa
toteuttaa sen
mit' varten elänyt kaiken.

Ehtii vielä
aikaa on
mut' elo ei ole ajaton
sillä, sillä ain' rajat on.

Kutsun kuulet, vaik' et nää
… vieläkään
sun tulevan elämäsi tehtävää.

Nämä ovat vain puitteita sen
- paikka asumisen
ja vähemmälle viel' jäänyt on se
tehtävä ajalle
ihmisille.

Se, jos jokin
tässä tärkeä on
ei asuinpaikka kuitenkaan
mutta täällä
ois tarvittavaa rauhaa
ja elämän
luonnon voimaa

ja ihmisiä
joita auttaa ja palvella
ja joiden kanssa
rakentua se uusi
mit' varten tänne
nyt kannat luusi.

  *

 

 

11.04.2013     05.00

Heikkous valtaa

Heikkous valtaa
eessä muutoksien
  asuinpaikkojen
    ihmisten

- kuin uudeksi kaikki

elon portaaksi
  askel ylemmäs
    lähemmäs taivasta
      avaruutta
luonnon helmaa
  sen kauneutta ja voimaa

- ei kukaan muutosta soimaa.

Mutt' heikko on ihminen
heikko edessä muutosten;
kaikki mennyt niin kaunista
vaik' ei ois mitään kiinni pidettävää

- vain näkyvää.

Tapojensa orja on ihminen
tottumusten arkisten
ne kuin rakkaaksi käyneet
vaik' luopua vois

- antaa kaiken pois.

Mieli on herkkä
ihminen itkee
  totuttua kuvaa
    maisemaa
      askelia kaupungin katujen

- ikävää utukuvien

eikä hän nää
mikä jo edessä häämöttää;
  mitä kaikkea luo eteen uusi
    näkyy ikkunasta moni kuusi
ja taivas kirkas avoinna
luonto kutsuva.

Ja voima
mi maalla on suurempi

ja voima
mi maalla on kauniimpi

kuin kaupungin pölyt ja sauhut
katujen melut, kauhut

ja ihmisten määrä
voimia sotkeva
herkän mieltä rajoittava
hajottava.

Sitä hän ei nää
sillä rakastaa
totuttua elämää.

Miks' oot niin suruinen
eessä suurten muutoksien
vaik' kaikki
kuin vastausta sisäisten haaveiden
kasvun kipujen
tuloksien.

On aika
tarttua uuteen
tarttua tulevaisuuteen
ja ohjata se
elon tarkoitukselle

mi oottanut vain
  aikaa
    ja paikkaa
hetkeä vanha hajottaa
ja uusi rakentaa.

Nyt valmius on
ja voima kaikkeen
on suunnaton

voima
mi kasvanut vuotten mennen
elon kipujen
kulkujen.

Eikö uusi
vois' olla lepo
rauha kaikesta
elon kiivaasta tahdista
… ja antaa
kuin voiman virrata lävitse sen
kasvaneen ihmisen.

Olet odottanut
ett' aukeaisi eteesi se uusi maa
uusi taivas
  miss' tahtoa toteuttaa.

Olet kulkenut läpi porttien
läpi monien unelmien
ja odottanut, ett', milloin, milloin...
ois aika sen
min sisälläni haaveilen.

Se on nyt
  etkö näe sitä
    etkö tunne
sen rauhan suuruutta
tahdon tapahtunutta
mi hiljalleen syttyi
  kasvoi
    valtasi mielen
      vallitsi kielen sanoille
ja uusille lupauksille.

Etkö näe
  tunne
    kuule sen
kutsua rauhan nummen.

 

Voinko ohittaa
jättää pois tie kulkematta
pitäytyä kiinni
olla uuteen kasvamatta

olla kuin vanhassa turvassa
piilossa tulevalta
tehtävältä odottavalta?

 

-Tapahtukoon sinun tahtosi,
huokas kerran eräs
oman tiensä suunnan edessä
jolla oli tehtävä tehtävänä.

Oisko voinut jättää hän sen
kesken työn tekemisen.

Ois kulkeneet kirjat toisin
  askelet
    avut tulevien
poistuneet sanat unelmien.

Urheasti kulki hän tiensä
vaik' tiesi
mihin se veisi.

 

On aikoja
hetkiä
kulkea teitä
toteuttaa tahtoja jonkin suuremman
luottaa elämä käteen tulevan
ja antaa elämälle se
mit' varten elon matkalle.

Ja oikotietä ei ole
oikotietä tahdolle sisäiselle
  sen unelman kaipaukselle
mi oottaa
ett' vihdoin koittais aika sen

- tehtävän kuin salaisen.

  *

 

 

11.04.2013

Huhtikuu, ja yhdestoista vuosi

Ain' huhtikuussa
   keväällä
     kesän kasvun korvalla
tapahtuu minulla muutoksia.

Ja vuosien välein
- yhdentoista
joutunut lähtemään tietä toista.

Ihmeellistä sattumaa
vaiko, aikojen kirjojen kirjaamaa
ett' kasvuilla aikansa
vuottensa määrä
ja alkunsa aina
- keväällä.

Nyt on taas… huhtikuu
ja muutoksesta edellisestä se yksitoista vuotta
  olen kasvanut
    noussut monesti kuin suosta
ja matkaa jatkanut
kohti jotain unelmaa
- salattua kuvaa.

Ja tässä istun nyt
mökin pöydän äärellä
aamuinen aurinko paistaa
kevät voimaansa avaa
- valo lämmittää
ja mieltä pelottaa
tää yhteensattumien hetki:

- on huhtikuu
ja yhdestoista vuosi.

Muutosko pelottava
taas kulkijaa suosi.

  *

 

 

14.04.2013

Ihmisen taistelusta

Toinen puoli minussa
- tää runoilija-persoona
kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta

ja se toinen puoli
mi elämän makuja nuoli
pelkää sitä
mihin tuo toinen vois' viedä sen
elämän rakkauden.

Siin' taistelevat nyt nuo kaksi;
  runoilija sisäinen
    ja elämän ulkoinen
ja hetkin kuin riidoissa ovat he keskenään
yrittävät sopeutua yhteiseen elämään.

Toinen toivoo: -Lähde täältä!
                         Anna mulle tilaa
                           rauhaa maailmasta!

Ja toinen huokaa: -Mitä ihmettä!
                              Jättääkö kaikki tää ihana elämä!

Ja siin' välissä värisee
mun kehoni raukka.

Päilyy milloin toista, milloin toista
  hetkin kestää
    hetkin murtuu
kahden vahvan taisteluista.

- Kumpi lie on voitolla tänään?

Millaiset kasvot peilistä nään;
iloako pitävän elon nautinnoista
vaiko, sisäisen kaipaavan
eroon haikaavan kaikista noista.

Ja kun kuuntelen, minä
mun kehoni raukka;
… vallassa toisen tänään katson
kuin toiseen suuntaan juoksen
ja huomenna
mielen jo toinen valtaa;
kaipaan tutun ja turvallisen elon luokse.

Toinen
kuin seikkailija armoton
ois valmis vaik' kaikesta luopumaan
tuon hullun tahtonsa vuoksi

ja toinen… niin…
on elon arjessa kiinn'
  ja ikävöi
    kaipaa
kättensä helliä kosketuksia
turvaisia, rauhaisia iltoja ja öitä
ilman tuon seikkailijan värinöitä.

-Oi, minun kehoni raukka!
Sun on kestettävä noiden molempien laukka.
Ne kuin erilleen veisivät sun…

… -Oi, mistä tiedän, mikä ois hyvä mun!
Sinunko, mun arkeni armaan
vaiko sinun, sisäiseni haaveilun.

  *

 

 

16.04.2013

Ihmisen teot - ja voimat

Ihminen
on suurempi kuin tekemänsä
  rakentamansa
    aiheuttamansa
vaik' luulla vois' niin
ett' voimansa kaiken keskellä
jää unohduksiin.

Ihminen keksii säteilyitä
  laitteita
    lähettimiä
esineitä, joiss' kaikissa väreitä
  värähtelyitä
eikä yleensä ymmärrä
  aikaan saamiansa häiriöitä
    terveysvaikutuksia
elämän haittoja aikaansaatuja.

Ja, ei yksikään ihminen enää
ole niiden koskettamatta.

Mutt' ihminen kasvaa ja vahvistuu
tai sitten kuihtuu, lakastuu
kuolee alta pois
… heikkous ei uusia voimia vastustaa voi.

Mutta ihminen voi vastustaa
hän kasvaa
ja vahvistuu vastustamaan kättensä töitä
nukkumaan levollisia öitä.

Mutt' oireita hän saattaa tuntea
uusi keksintö kuin julkea;
  ei säästä
    ei armahda
      ei vaikutuksistaan päästä
aiheuttaa sairauksia lamaannuttavia.

Ja noita tulisi vastustaa
ei niitä voi enää mihinkään kadottaa.

On elettävä keskellä
tai kuolla pois
- miten elämä muuten jatkua vois.

On oltava
valta ja voima ylitse sen
ihmisen aikaansaannoksien
sillä muuten… käy huonosti
ja ihmetellään vain
mikä takana sairauksien, vaivain.

Ja täss' astuu kuvaan ihminen
kera aikaansaannoksien
hän itse on syyllinen
alkusyy monien vaivojen.

Mutta hänellä on myös valta
ja voima
korjata ja palauttaa
maailman harmoniaa

mutta, se vaatii voimaa ja kasvua
olla rohkea ja sanoa
voimasanoja auttavia
ja parantavia.

Vaatii hieman uskoa
  ja toivoa
    auttamisen halua
      ja lujaa tahtoa
ett' käskeä ja vaatia
  suojausta
    ja parannusta
voiman lisäystä
ja vahingollisen vastustusta.

Ja silloin
on hän voittanut sen
min keksinyt itse kehittyen.

Vaik' tarpeellista kaikki auringon alla
tarpeellista kehitystä
kasvua
on aina myös seurauksia
hyviä
ja huonoja.

Siksi tarvitaan voimia;
  vastustavia
    ja oikeita toimia.

Ihminen niissäkin se avain on.

  *

-Siinoli aika monta kertaa sanottu ku sama as…
-Jaa… niin taisi olla - mutta toisto on opiksi ja hyväksi.
-Juujuu… niin-o. Hyvähyvä.

 

 

16.4.2013

Kysy neuvoja

Kysy muilta: - Mitä mä teen?
Mihin mä meen?

Saat suuntia monenlaisia;
  turvallisuuteen ohjaavia
    tai jopa rohkeuteen kannustavia.

Jokainen puntaroi omaansa:
Mitä tekisin minä
jos oisin sinä.

Rohkeus puuttuu monelta
joillakin sitä on
- oikeaan ohjaus kuin mahdoton.

Joku näkee kauemmas
kuin sumuverhon taa
hän tulevia tavoittaa.

Toinen arvioi salaisia
tuntemattomia voimia.

Mutt' kuka sanoisi lopulta
miten tulee toimia
kun, kullakin on oma
  katseensa kulma
    ja ajatuksensa kanta.

Täss' välissä pitäisi
kysyjän pysyä rohkeana
… kas kun,
kuka sanoa voisi
mitä tuleva todella eteen toisi.

Jos itsellä näky
ja ymmärrys
sekin vain suunta ja pyrkimys

askelista tulevista
ei osaa, tiedä kukaan
ja elämä vielä niin muuttuvaista
se voi miten vain
viedä sinut mukaan.

Siks' oma näky
  suunta
    intuitio
      ohjaus salaperäinen
voi olla todellinen

… vaik' ei se kerrokaan
min kulun se eteesi tuo
mutt' elämän uusissa askelissa
elon rikkaasta maljasta juo.

  *

-Etsit jo vihdov-viittis kysyy multa. Mä tiiän kyl mit...
-Mitä mutiset koala siellä?

-Niii... aattelin täss vaa-ett... miksetsä kysy multa.

-(huokaus) No just ... sultahan mä nyt ekaks kysyisin.
-(huokaus) ... Niijjust ... ja oikee tieto ei sit kelpaa vieläkää.

 

 

09.04.2013

Velkaa elämälle

Velkaa elämälle;
  kasvattaneelle
    huolta kantaneelle
      kaiken antaneelle.

Olen velkaa elämälle.

Miks' kaikkea hyvää ois annettu
  miksi teitä ohjattu
    kasvatettu
kuin valmistettu johonkin
jotakin varten
… ja sit' vain lähtis pois
kuin ei koskaan täällä ollutkaan ois
… ja hukkaan ois mennyt kaikki tuo vaiva.

-Velkasi esiin kaiva!

On tuettu
  kannettu
    voimia annettu
tarpeet täytetty kuin ihmeen kautta
  kasvatettu
    viisautta annettu
ja elämän kokemusta
… tuo kaikkiko ilman tarkoitusta
ilman tulevan lupausta, että:

-Käytä
   voimasi, taitosi näytä
     paikkasi täytä
ja velkasi maksa elämälle
mi kantanut sinut on
kaiken antanut
… tämän hetkenkin mi edeltää
sun maksusi tietä.

-Et vielä kaikkea tiedä.

Ja huokasit juuri itsekin: -Jos tähän kuolisin
jäis' paljon kaikkea kertomatta
  sanoja jakamatta
    ja voimia koskettavia
apuansa antavia.

Jos nyt kuolisin
ois kuin hukkaan mennyt tää elo kaikkineen
ja toteutumattomine lupauksineen.

-Vaan ei!

Tilit on tasattava
  velat maksettava
    apu saatu annettava
      edelleen jaettava
jotta et jäisi
kuin elämälle velkaa.

Kyllä elämä kantaa
vaik' huokailetkin: -Jaksanko kantaa.

Jos on annettu
on annettu myös voima
lunastaa lupausta
ja valta toteuttaa se
mit' varten matkalle.

Siksi katso!
Paikka, miss' toteuttaa tahto
  nähdä vaiva
on uusi multa
ja maa
mi kasvaa lupaustaan.

  *

-Nooni... alkaakse jo vihdonki tajuta.

 

 

24.04.2013

Monta puolta taistelussa

Mieli taivutettu
    ailahtelevainen
keho käännytetty
    ikävöivä
tahtoon jonkin
    syvemmän
sisäisen näkevän.

Mieli vaihtelee:
  tänään tahtoo
    huomenna epäröi
hetkin on perumassa
toisin jo pakkaamassa.

Keho suostuu
toimii kuin kone
tekee koko ajan jotain
kohti sitä
syvän sisäisen näkyä.

Mieli taivutettu
keho käännetty
katse kohti uutta
… tulevaisuutta.

Montako puolta minussa
montako taistelussa
… ja voittaa se
mi tietää, mikä on se... "perille".

Ja siihen suuntaan johdattaa
maasta nostaa, irrottaa
  kehon
    mielen
kaiken vieden voittoon yhteiseen
ja huokaukseen: -Minä sen teen!

Ja työtä sillä;
  mieltä pidellä
    ja kehoa lohduttaa
kantaa
kyyneliä kuivattaa

lupaa: -Ei ollut elo tässä kaikki
mi nyt taakse jää
eessä luvassa
viel' parempaa elämää.

Ja rauhoittuu mieli
tyyntyy tahtoon syvemmän.

Lakkaa keho raukka värisemästä
pelokkaana pälyilemästä
kääntää pään kohti uutta:
-Sen jo nään!

Ja se syvä sisäinen kuin hymyää
noita kahta auttaissansa
toiset toimii ajassa
toinen kuin ajattomassa.

  *

 

 

25.04.2013     05.00-

Kyse on kasvamisesta

Kyse on kasvamisesta
    ihmisenä
auttamisesta
suuntaan kantamisesta
mit' tuntenut toinen ei
- elämä tietään kiihkeästi vei.

Aika on ottaa
  kaapata mukaan
    kuljettaa tietä
jota toivois' ei kukaan

vaan, ainoa tie:
tapa nostaa
kuin elon suosta
vapauttaa tuosta
paineen kourasta

ja vapauttaa kasvamaan
  ihmisenä
    auttajana
      palvelijana
sillä se
on tärkeätä ihmiselle.

Ei näe hän tahtoa suuremman
kuin tuntemattoman
vaik' kuullut joskus kuin vaivihkaa on.
-Minä siitä olen osaton, hän huokaa vain.
-Osan paremman sain.

Vaan, mi ihmiselle kuin parempi
on osa huonompi
ja osa huonompi
on parempi.

Sillä, elämä
on tehtävä
  tunsi
    tiesi sitä tai ei
se kuitenkin alusta asti ihmistä vei.

Siksi, tulee aika
ja hetki
  tarttua
    pysäyttää
      kasvattaa
kohti tulevaa
sitä oikeaa
mit' varten on hän täällä
maan päällä.

Vaik' näkis'
  tuntis'
    tietäis'
sitä ei lain
minä suuren avun sain:
-Minä jostain …
jostain…
tuntemattomuudesta apua hain.

Ja se
tuo suunnan haku
tuo sisäinen
salainen turva
jot' tunne hän ei
se mukaansa nyt otti
ja elämään mukaan vei.

Vaan,
jos usko ei
ei tunne elämän teitä
se silti mukaansa vei
ja näytti: -Katso!
tää on vapaus
tää on kuin kutsu, kutsumus
elon kasvulle
tehtävän alulle
jot' sisällään hän tietää
mit' tunne hän vielä ei
mut' jo!
ajatukset suuntaansa vei.

Ja kautta tään elon murskauksen
se eloon parempaan vei.

Tunnetko
näetkö jo
ett' elämä on enemmän…

- kuin ennalta kohtalo
joll' tarkoitus
  suunta
    suurempi
kuin ajallinen ahdinko.

Ja se silmien avaamisen hetki on nyt!
eikä elo
ole päättynyt
sillä, sehän kuin alkaa vasta
… täss' viedään kuin pientä lasta

ja kasvaa hän
näkee vähin erin hän enemmän
sai rinnalleen uuden ystävän
silmillensä näkymättömän.

Nyt sai hän tehtävän
Ja hän huokaa: - Minä ymmärrän!

  *

 

 

09.04.2013    (klo 13.40 Kylmäkosken sillalla)

Itke itkusi

Itke itkusi, poika
juuresi katko sua sitovat
vanhaan nitovat
ja kerää luusi;
  elämäsi
    kokemuksesi
      kaikkesi
ja etsi se maailma
- ilma ja maa
mi sieluasi rauhoittaa.

Itke itkusi, poika
sillä olethan sinä myös ihminen
maallinen, ajallinen

vaan, olet myös henkinen
  jolla virkansa
    toteuttaa tahtonsa
ja maallinen
on vain sen kuvajainen
… ei ikuisesti olevainen
niin kuin henkesi on.

Siks' henkesi vapaus
  sen tarve
    ja tehtävä
on suunnaton.

Anna sille se tila;
  ympäristö
    valta olla se
mistä apua
hyötyä
on ihmisille.

Sillä, täällä vasta
on elosi arvokasta.
Aikaisempi kaikki
oli kasvua.

  *

 

 

30.04.2013

Askel askelelta

Askel askelelta
selviän taistelusta
muutoksesta elämän
uudelle tielle lähtevän.

Olenko onnellinen siellä?
Tuntemattomalla tiellä.

-Jos siellä odottaa sua elämä
mihin tulee lähteä
voiko olla väärin se
uhrata päivät tarkoitukselle?

Tääll' on sotku ihmisten
  autojen
    ruuhkien
tääll' on sotku katujen
  melujen.

Jos on rauha toisessa
  lepo mielen
    sydämessä.

Joss' on aika
    mi pysähtyy
joss' on käsi
    mi kaunistuu
- auttaa elämän tiellä.
 

Mitä varten tahdot elää?
Mistä saada tyydytyksen?
Mistä etsit onnen sisäisen
- elon tarkoituksen?
 

Siellä kaikki nuo sua odottaa.
Käsi lepää käden päällä.
Siel' on rauha joka säällä
- ja purkautuu elon voima
  näkyville
    kuuluville
      auttaville ajatuksille
käsille koskettaville.

Jos siel' on luvassa kaikki tuo
ja se tulee sun luo…

niin, mikä on se suurempi
mikä on se parempi
ettet noukkisi iloa
  rauhaa itseesi
ja toteuttaisi sisäisen tahtosi

ettet lähtisi pariin sen
voiman uuden ilmeisen
jok' oottelee sua siellä
hiljaisesti väreillen

odottaen vain ottajaa
toimeen tarttujaa
ja työtä
joss' ei ole päivää
eikä yötä.

  *

 

 

02.05.2013     05.30

Pelko pois!

Sinä pelkäät
- pelko turha on
vaik' luopumus pakollinen
ei jatko ole onneton.

Kas, uusi elo voiman saa
kasvu sua lohduttaa
… et näe sitä vielä … et näe sitä vielä.

Vaan, uusi uutta tuo
moni uusi tulee sun luo
ja näet sitten
mit' varten
kaikki tää taistelun vaiva
- lähtökuoppia vain nyt iloiten kaiva.

Tulee kesä
alkaa uusi kasvu
kukoistus sun kuorestas
vihdoin puhkeaa
… vaik' suru hetken
ikävä
mieltä liikuttaa.

Vaan, vapaus
mi myötä sen
vapaus ihmisen
on arvo suuri, voimainen
katse kohti tulevien
avaa kaiken sen
mi haave on sisäisen.

Siks', älä pelkää
ei pelolla paikkaa
luonto kaunis antaa voimaa
ja yksinäisyys suurivoimainen
… on kasvu henkinen.

Ja ystävien määrä
… ei vähene se lain
vaan, uuden ystäväin parvi
on pian seuranain.

Ystävien ymmärtäväin
- tuon kuvan jo mielessäni näin.

  *

 

-No oisimmäki voinu sua lohduttaa... mutku säet ollenkaa kysy multa.

-Ai, mitä tuumit siellä, koala?

-
Eemmmitää ... aatteliv-vaa ittekseni. Moon tienny koko ajan mitentäs käy ... mutku se ei haluuk-kuulla ... mua.

 

 

02.05.2013    05.45

...jatkoa yllä olevaan

Alku suurten voimien

Kas, alku suurten voimien
on alku taivainen
vaik' "taivainen" ei ole taivainen
vaan takana näkyvien.

Se on näkymättömien maa;
  tila
    aika
      avaruus
uskollisuus ylitse sen
maallisten voimien.

Ja kun istut sinä paikkaan
äärelle näkymättömien
  sinä näet
    kuulet
      uudet äänet
kuvat salaiset kulkevaiset
menneet, tulevaiset
… kaikki äärellä sen
avarain näkymien.

Eikä voimaa puutu
  ei tietoa
    taitoa
kohdata, käsitellä se
mi avautuu sun sisäisille silmille
ja korville kuuleville.

Ota tämä lupaus
- ja pelko pois!

Tämä kaikki mahdollista on
… ja lepo
rauha
uskomaton.

 

Lupaukset suuret kuulin
  pelon poistavat
    katseen kääntävät
      rohkeuden antavat
ja uskon
ett' tulevan voiman määrä on suuri.

Pyöristyy viel' moni huuli
kun kulkija outoja ääniä kuuli
ja näki silmillänsä salaisilla
voimallansa takaisella
  sanat
    teot ihmeiset
tuot näkyville.

Itku…
turha itku on
paikka rauhan
kuin koskematon
ja laskeutuu se
kuin kulkija vuorelle
ja katselee hän kaukaisuuksiin
kuviin uusiin mi uutta avaa
- taikuri taitoja tavaa.

Näillä mennään - lupauksilla
kohti uutta maata
ja taivasta mi oottaa
ja kutsuu kulkijaa
… mi vielä hetkin väristen
- näkee jo uuden.

  *

-Noni, näätsä nyjjoviimein, mitä kaikkee se mun taikani sai sulle aikaan.

-Juujuu... näen näen. (Ei kai se vaan tosissaan luule, että kaikki johtuu sen hokkuspokkuksista)

 

 

30.04.2013

Uusi multa

Voin ymmärtää mä kukkaa
kaunihisti kasvavaa
mi keväällä
ruukusta raivataan
uuteen multaan laitetaan
kuin tietämättä miksi
… oli edellinen ruukku
tullut niin rakkahaksi.

Vaan, ei tuntenut se uuden mullan voimaa
viel' mielessä edellisen muisto soimaa.

Mutta, kun uuden mullan voima ja tahto
uuden auringon valo ja mahto
tarttuvat kasviin kaunoiseen
se puhkeaa kukkaan uuteen
- murheen muistot kaikkoavat
kasvun salaisuuteen.

Ja kiittää se
vaik' kärsi hetken
ei aavistanut tulevan
uuden kauneuden.

  *

 

 

07.05.2013     04.50

Taikurin taivas

Taikurin taivas
… se lähenee
kutsuu kulkijaansa
äärellensä

voimallensa
helmaan luonnon
kaukaisuuteen katsomaan
rauhaa tuntemaan.

Taikurin taivas
… se siinä on
ja yllänsä sen
on ääretön

ja alla mi avautuu
on ajallinen
elonsa arkinen.

Ja siinä välissä
- äärettömän ja ajallisen -
on Taikurin taivas
… mist' katsella
kurkkia
urkkia yliluonnollisia
ja ajallisia ihmeitä

etsiä yhteyksiä
… ja mi yhdistää
ajatonta
ja näkyvää.

Se
kuin voiman pesäksi ristitty on;
alla aamuisen auringon
ja illan myöhä
viel' aurinko myötä
ja voimansa vaihtuu alle tähtien.

Voimasta lähtien
alas maailman äärelle
ajalliselle tehtävälle.

Kas, siinä se
paikka ihmiselle
ajalliselle voimalle ja kauneudelle
- elolle ihmeelliselle.

...jatkuu alla...

  *

 

 

07.05.2013

...jatkoa yllä olevalle...

Älä sanojasi säästä

Älä sanojasi säästä, sinä Taikuri
älä karkuun päästä ainuttakaan
mi ylläsi vilahtaa.

Sillä jokainen
kuin lentävä sananen
on salainen
ja sisältönsä arvo
on arvo uus
... avautuu sanojen uusi avaruus.

Siel' kiitävät
liitävät sanaset
  voimansa
    tunteensa
mukanaan tuoden

niistä Taikuri juoden
ajallisen voiman
- sillä sanoissa on voima
ja salaisuus
ja tunteiden ikuisuus.

-Tunteiden?

-Niin,
sanoissa on tunne
  voima
    ja värähtely
min tuntea voi
sanoilla väreet maailmaan toi.

Tuo tuntematon
on sanojen voima;
… sanottu ja puhuttu vain
mutt' sanoissa kaiken alkuvoimain.

Ja sanottu sana
on voiman lähde
ja väreet liikkeelle lähtevät
  saavuttavat
    tekevät tehtävät
      tavoittavat elämät
menneitten
ja tulevain
… sanat kaiken paljastain

ja avaten maailman näkyvän
ja näkymättömän ylemmän.

Yksi sana vain
maailman avaa ain'.

Kuin tuon "ylemmän" näkymän.

Ja sanojen virta kuin loppumaton
vaik' kaikella aina
myös loppunsa on.
Ei mikään ole loputon
ei myöskään aluton
- ja siinä välissä kaikki ON!

 

Kuin suunnaksi
näytiksi
nuoleksi tuo
sanojen virta tulee sun luo

ja Taikuri tarttuu sanoihin
niihin varttuu elonsa määrän
tekee kuin tehtävän väärän

vaik' arvonsa vasta
- kaikki oli arvokasta -
myöhemmät ystävät näkevät
ja ymmärtävät elämät
… ja elämän tehtävät

  *

 

 

07.05.2013

Outo aavistus

En tiennyt mä alussa aikain
- tään vuoden -
min matkan tuoden
tää "kohti uutta maata" (sivun osio)
tuo mukanaan.

Miten konkretiaa
ei vain sanojen valtaa
ei ulottuvuuksia sisäisen
vaan, myös muuttaen ulkoisen.

En tiennyt sitä.
En arvannut tätä
tulevaista elämätä.

Taikuri kuin taioillansa
tutki tulevaansa
- yliluonnollisin aistein
sanoin sulavin
tunsi
tiesi tulevin
…jostain vain
kuin lähtökäskyn sain.

Ja yhdessä hetkessä muuttui kaikki.

Ja oppaat ne rinnalla häärivät
hihansa käärivät ja kantavat
voimaansa antavat
ett' jaksais Taikuri matkansa muuttaa
etsiä uutta suuntaa
- ja toteuttaa se
mi vie perille.

Ja se "perille"
on viisauden taloille.

  *

 

 

13.05.2013

Mieli levoton laantuu

Ajatus tottuu
mieli levoton laantuu
ennenaikainen ikävä poistuu

astuu sijaan odotus
toiveikas tuleva
rauhallinen oleva.

-Minä lähden!

Jätän taakse kasvuni kodin
kaupungin tornin
mi toiseksi torniksi vaihtuu
maalle
miss' kaupungin häly ja kiire haihtuu…

Ja tulee kesä!

  *

 

 

15.05.2013

Jos en tottele

Mitä sitten
jos en tee;
  kulje tietä kulkevaista
    eessä olevaista.

Jos vain poikkean pois
kuin ei sitä ees eteeni piirretty ois.

Jättäisin vain tien ilon
tai vaivan
sillä kuka sanoo sen
mitä kaikkea toisi se etehen.

-Niin,
poiketa pois hyvästä
eteen piirretystä
kasvattavasta
elämää muuttavasta
… on hetken kuin kuolema
tyhjä askelma
jok' ei kanna

kuin lipsahdus sivuun
miss' ei lupausta
elosta toivotusta.

Tie sitten toisin vie
- eri tie -
sille kasvaa uutta
… jotain muuta.

Vaan, ei enää sitä
mitä piirretty tielle luvatulle
eteen kuvatulle.

Ei odottaa enää voi niitä
mist' jo, kuin edeltä riemuittu
- ja se siitä
lupauksen tiestä.

Ja tulee toinen
jolle mikään ei riitä.

  *

 

 

20.05.2013

Rattaat ne jauhaa

Juhlien jälkeen
palautui arki ajatuksineen
elon kulun suuntineen…

Kaikki kuin hetkeksi keskeytyi
vaik' rattaat ne taustalla jauhoivat elon muutosta;
   olen muuttamassa maalle
      Taikurin taivaaseen
vaik' ajatus viel' harhailee
nykyisen ja tulevat välimaastossa;
      tahtoo… ei tahdo… tahtoo…

Mut' joku…
joku täss' kuin kantaa
ja voimia antaa
… ja niin hellävaraisesti
pieniä juuria katkoo.

  *

 

 


21.05.2013

Ovi on auki

Yks' hetki
pikku taistelu
- ja kaikki ohi.
Löytyi se
mi vie minut "perille".

Sydämen
sisäisen rauha
vaik' kaikki niin kaunista
min ikkunastani nään
- matkaan nyt uuteen elämään

kohti sitä
mit' yli kuukauden kirjoittanut
kuvannut
min elämä luvannut minulle
monin kauniin lupauksen sanoin.

Tätäkö minä salaisesti sisälläni anoin
vaik' hetkin taistelin
…vastustin
ja taas toivoin
kohti uutta astelin.

- Ja nyt! on ovi auki
edessä se luvattu uusi.

  *

 

 

22.05.2013

Nousua huipulle

Matka Taikurin taivaalle
oli pitkä
vaik' nousu huipulle nopea.

Matkojen päästä;
kaukaisista
  pienistä kummuista
    laaksoista
      lepokeitaista, risukoista
tie kulkenut on.
Matka muokannut kulkijansa
toteuttanut elon kohtalon.

Avannut;
  silmät näkemään
    korvat kuulemaan
sisäisen ymmärtämään elon tarkoitusta
… ja sen salaisuutta.

Ja mit' korkeammalle
on matka käynyt
sen pitemmälle on nähnyt
ja yhä vain pyrkinyt: -Oi, ylemmä! Ylemmä!

Ja nyt!  -  edessä Taikurin taivas.

Sen ydin ei ole korkeus
- vaik' korkealla onkin -
vaan tila
  ulottuma
    ulottuvuus
runoilijan tutkimaton avaruus
joss' ei ole aikaa
ei paikkaakaan
siel' kaikki katoaa
… ja avautuu se
mi näkymätöntä on ihmiselle.

Ja se kaikki on tuossa
… katso, tuon pienen nyppylän takana

- minä jo tunnen sen
    - minä jo näen sen

         ja hiljaa kuuntelen.

  *

-Nonni, koala… alahan pakkailla.

-Hä! mtäh?

-Niin että, alahan pakkailla - kohta taas matka jatkuu.

-…nojo-oli aikaki… mäaloijjo ryytyy tähä oottamisee.

-Niin-no, kestihän tämä hetken.
-… ai, hetke!
-No niin-no… kaikella aikansa auringon alla, ja kaik…
-Älä älä älä … moon kuullu jo-ton.

-Aha… no kuitenkin, alahan sitten valmistella.
-Joo … niin mitä.
-Ainiin ... eihän sulla ole muuta kuin noi sun …

-Joo joo … kuullu tonkin, "noi sun karvas"

-Heh.. niin… mut… älä unohda tota sun lakkias.
-NO E! - sitä mäen kyllä unohda - mut kiva ku mennää taas.

-Joo… ja kato, koala!
-Mitä?
-Katso tuonne, tuon pienen nyppylän taakse…näetkö.

-…Hoo… ai toiko. Sinneksmeny ollaan menos?
-Juu, sinne.
-…nonni… sit kai alkaa taas tapahtuu jotai, vai.
-…niin…. vois luulla.
- ... justnii ... luulla ja luulla...

-Ai mitä mutisit, koala?
-Niii... sanoiv-vaa ett .. kiva kuulla.

  *

 

 

    

             -Oi, älä itke, mun ihana kaupunki!

 

 


24.05.2013

Hijainen hetki

Hiljainen hetki
taistelut taisteltu
mielialat vaihdeltu
luovuttu hitaasti menneestä
usko yhä lujemmin tulevaan
luottamusta unelmaan
ja sen toteutumaan.

Kesä kaikkineen helpottaa
… oikeastaan, ihan ihanaa.

Ja jo nyt
ennen varsinaista alkua
avautuu jo uusia ovia
paljastaa salaisuuksia maailman
ja rahan vallan

ja kuinka vaarallista
on uskoa kaikkea
mit' ihminen himossaan
ja halussaan
vain keksiä saattaa
kun omaansa haluaa kasvattaa
hinnalla millä hyvänsä
- vaik' toisten hengellä
ja kustannuksella
ja katteettomilla lupauksilla.

  *

 

 

25.05.2013

Tieto lisää tuskaa

Tieto lisää tuskaa
ja tietämättömyys myös
mut' tiedon tuska ja taistelu
on tulevien palvelu
ja apu armas auttavainen
vaivoist' vapauttavainen.

Vain uskottava
ja toimittava
elon tapoja korjattava
ja ennalta ehkäistä elon painoja
pian raskaita.

Uusi sarka
vaik' luulin mä muuta
mut' arjen apu on apu parhain
sitten vasta muu
- salaisuuksien taivas eteen kuvastuu.

-Ei paikalla poljeta päivääkään
vaik' ootellaan
… se on jo tehtävää
mi avautuu sun taivaassas
elo tyyni rauhassas.

  *

 

 

26.05.2013

Oma keho anturi

Oma keho anturi
olevia tutkivi
sillä elää, kokea;

   tuntea tuskat
     ilot, nautinnot
        nauttia ravinnot

ja kerää se itseensä
  tiedon
    taidon
      uskon aidon
kuin myös hyvän ja pahan
ja rahan vallan
- salakavalan.

  *

 

 

26.05.2013

Istun hiljaa

Minä istun hiljaa
ja kuuntelen
mielessäni huutelen:
-Onko tämä se
se paikka mun unelmille!

Ja rauha
mi vallitsee mun ympärilläin
vastaa
sen kuulen jossain sisälläin:
-Tää on se paikka
katso vaikka
… ulos maailmaan
- ja katso taivahalle!

  *

 

 

29.05.2013

Ääni yllättävä

Ja kuului ääni yllättävä
eteen piirteli tulevat päivät
elon uudet tehtävät
… kuin sanoiksi, kuviksi puki
mitä runoissa jo salassa luki.

Kertoi syyn
selitti tarkoituksen
elon muutoksen
jot' en huomannut itse
… vaik' itse kirjoitin

sanoja katselin… ja todella
monta on lupausta uudesta voimasta
ja tehtävästä aidosta pariss' ihmisten
palvelusta voimien.

Näin kertoi
kuvasi outo
mi eteeni tuli kuin tyhjästä
avasi pyrkimystä jonkun suuremman
ja elon tulevan

- joss' "käsi lepää käden päällä".

  *

 
 

03.06.2013

Uusi ruukku

Ja nyt
kuin elon uusi aamu…

kesä kaunein eteeni avautuu
   vanha ruukku
      uuteen vaihtuu.

Uusi maa
   uusi multa
      uusi kasvu kaunoinen
eteen avautuu silmien
   nähdä
      ja katsella
kuunnella hiljaisuutta
   sen uusia sanoja
      puheita
ja voiman lupausta.

- Avata viel' yksi ovi - "palvelu".

  *

 

 


03.06.2013

Illan hetki puiston penkillä

Minä puiston penkille istahdin
iloisen pullon kaupasta ostin - Taurus virosta -
sen aukaisin
… ihanan maukasta olutta.

 

Ja mietin täss' itsekseni
mitä jätän minä pian taakseni;
tämän Manskun kaikkineen
hälyineen, pölyineen
tämän puiston tuoksuineen.

Niin, ja tämän hetken
tässä illansuun auringossa
ihanassa kaupungissa
…jossa joku jo heti mun pulloani silmäili
- keräilijämummu
sitä tyhjäksi himosi.

Noo, ei tämä aurinko tänne jää
sen vien mukanani.
Samoin puiston penkki
sellainen varmaan mua uudessakin odottaa.

Melu! Ja liikenteen häly!
Ne minä jätän tänne
kuin myös tuon pullojen kerääjän.

Ja tuoksut … niin …
siel' tuoksutkin on mua oottamassa
kuin myös tämä ihana hetki
puiston joku penkki.

Vaan, entä suru, ikävä
jääkö se tänne
vai vienkö mukanani
… vai, josko se jo oottelee mua siellä
uudellä tiellä? - En tiedä.

Mut' olut on hyvää ja maistuvaa
sillä itseänsä hetkin voi armahtaa
ja uskoa, ja toivoa
ett' jotain… jotain… on viel' parempaa.

  *
 

 

14.06.2013

Itken sisälläni

Itken sisälläni, en tiedä miksi
  menneittenkö muistoja
    vaiko uuden alkua.

Näen itseni hautausmaan penkillä
yksin
vaik' ympärilläni suuri näkymättömien joukko
  menneitä
    ja olevia
salaisia voimia

he minua kaikki lohduttavat
ja lupaavat: -Yhteytesi on ylitse maan
tavoitat sanoillasi
teoillasi taivaat
… mitä ne sitten ovatkaan
tiloja outoja muotoaan.

Minä itken
vaik' en itke kuitenkaan
tätä hetkeä
mi kantaa mua tulevaan.

  *

 

 
20.06.2013

Sillalla

Ja täss' on vain kuin silta
… tuolla toisella puolla on mennyt aika
tämä silta on kuljettava
ja toisella rannalla
on mun uusi tuleva.

Ja vesi virtaava välillä
on elämän voima virkistävä
joka pukee mun
  puhdistaa
    pyyhkii pois
      unohtaa
sen mi taakse sillan nyt jää
edessäni kajastaa jo uutta elämää

… ja vapautta kuunnella kuusten huminoita
vapautta kierrellä kulokallioita
ja elää elämäänsä
ja elää … elämäänsä.

  *

 

 

20.06.2013

Katkeavat siteet

Katkeavat hiljallensa
  siteet
    juuret kaupungin.

Katoaa sen kauneus
  aamuisten kattojen uljas loisto
    kanavan
      lahtien kimmellys

- kuuluu melu
kutsuu hiljaisuus.

Aika tekee tehtävänsä

… ja jokin muu
viel' aikaakin suurempi
mieltä muuttavi
luopumaan siitä pois
mi viel' hetki sitten
ei ihanampaa ollut ois.

Kaupunki suuri nyt jäädä saa
sen elämä
kasvu kaikkineen.

Kutsuu pieni
kutsuu maaseutu
maa
mi huokuu vapauttaan.

  *

Ja alkaa uusi!