Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Hurmuri
Kirjoitukset ovat syntyneet vuosina 2006-2007
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuosilta 2006-2007, jolloin tanssi eloa pelasti. Ja sirkeäsilmäiset tanssilavojen tytöt.

Hurmurin, miehen, sielunelämää. Hurmurin...mukamas.
 

 

 Tervetuloa mukaan. 
 


     
               

       Hurmuri  

 

12.01.2007

Mikä tarkoitus elämän

Kuinka paljon kyyneleitä sun lähtösi jälkeen,
ensin omiain,
sitt' toisten, rakkautta kaipaavain,
kun kuvaasi etsin seasta kaunottarien niin hurmaavain.

Enkö löydä, vai sallimusko vain,
estää mun rakkauttain,
kun rinnalla suloisen naisen oon sisälläni onneton ain.

Ei silmäni suloista hyväksy,
ei mieleni kehrää sylissään,
kaksi onnellista taas pian itkee yksinään.

Aikako vain, vai matka kesken merkityn,
rinnalle piirretyn,
kiusaa miestä kaipaavaa,
ystävyyden ja yksinäisyyden välissä taistelevaa,
vapauttakin arvostavaa.

Mikä tarkoitus elämän, kiusatako vain,
vai opettaa arvoa elon, miss' kuljetaan rinnakkain.

-harri

---

 

 

Ihanalleni

Elin uudelleen hetkemme yhteisen,
mielikuvissa sinua hellin ja kannoin,
sinulle kaikkeni, kauneimpani annoin.

Oi kuinka kaunis olitkaan, kuinka hellä ja lämmin,
kun iloisena väristen viereesi kömmin.

Sinä upposit syliini, katosit vahvojen käsivarsieni suojaan,
aatokseni kiittävät kohdistui kaiken luojaan.

Kosketin kauneuttasi, piirteitäsi ihailin,
olin rinnallasi hetken maailman onnellisin.

-harri

---

 

 

(vanha kirjoitus)
Tanssipaikan yksinäinen

Tanssipaikalla yksinäin istun ja odotan,
jotain, jotain,… en tiedä mitä.

Paita jo kostunut, otsa hiess',
hitaan valssin ja humpan jälkeen täss' istuu hiljainen mies.

Kello ihan liian vähän,
mitä hittoa minä teen täällä,
näin aikaisin, kello ei vielä kuuttakaan.

Tulis joku mun sydämeni valtaaja.

Odotan kuin odottavat muutkin yksinäiset,
ja yksinäisyyteensä tottuneet,
siihen ehkä jo rakastuneet.

Minä en kumpaakaan,
en tottunut,
ja en varmasti rakastunut.

Tulis ees yksi, jolla ois jotain piirteitä mun tulevastain,
pituutta, hoikkuutta, kauneutta,
jotain salaista suloisuutta.

Olen yksin, ihan yksin,
enkä ymmärrä mistään mitään.

Ainoastaan sen, että jokin mun sisälläni itkee ja kaipaa,
kaipaa nyt kahteen suuntaan,
mennyttä ihanaa,
ja tulevaa viel' ihanampaa, jonka tiedän pian edessäin olevan.

Tänäänkö täällä, sitä en tiedä.
Ehkä se edellinenkin on kohta täällä, kuka sen tietää.

Odotan, en tiedä kumpaa,
tänään viel' molempia rakkaita, joista toinen on vähenevä,
toinen kasvava,
…siis, sitä kasvavaa näin järjellä,
tunteilla sitä jo mennyttä.

Voi helvetti tätä hetkeä,
tätä inspiraation ja elämän kosketuksen suloista hetkeä,
kun minusta kasvaa se joka minusta tulee,
se -harri, joka minä jo sisälläni olen,

se "suuri ja ihmeellinen",
se rakastettu ja kaivattu onnellinen,
kirjoittaja lemmen sanojen,
...se yksinäinen.

-yksinäinen höpisijä

--- 

 

 

Pitkä ja pätkä

Sinä olet tanssitaituri,
vartalosi notkea ja taipuisa,
silmäsi sirkeät,
puheesi virta jatkuva.

Pidät minusta,
ulkomuodostani ja tavastani tanssia,
minäkin pidän sinusta,

vaan, oisitpa 20 senttiä pitempi,
tai minä 20 senttiä lyhyempi,

ja oisitpa vielä 20 vuotta nuorempi…

niin silloin, rakas ystäväin,
silloin me voistais vaikka pari olla,
katsottais toistamme silmiin kuutamolla,

valloitettaisiin luovuuden lähteet,
elettäis elämää vauhdikasta, jätettäis muille vain tähteet.

Oi, oisitpa sinä, tai oisinpa minä…
vaan, olihan meillä hauskaa nytkin,
kun tanssimme kiihkeinä sylityksin,
…pitkä ja pätkä.

-se pitkä

--- 

 

 

3.1.2007

On siinä miettimistä

On siinä pienellä pohtimista,
muuttaako elämä, vai säilyttää vanha,
jo niin turvaisaksi tullut,
yksinäiseksi kasvanut, sen opetellut.

On siinä miettimistä,
tarttuako uuteen tulevaisuuteen, johon ei voi nähdä,
joka pelottaa,
joka pyörryttää,
joka näyttää kuin julmalta,
…tuoksuu elämän hurmalta.

On siinä miettimistä,
noustako rinnalle ihmisen uuden,
kömpiä esiin kolostaan,
sisäisestä pienestä kammiostaan,

katselemaan aurinkoa mi silmiä häikäisee,
koko olemus ajatuksesta värisee.

On siinä miettimistä,
tarttuako uuteen ymmärtämättömään,
vaiko viipyä vanhassa,
turvassa,
elottomana elämässä julmassa.

On siinä miettimistä, …on siinä.

-harri

--- 

 

 
22.12.2006

Ihana hymy

Kuinka totinen olitkaan kun sinua ensi kerran tanssiin hain.
Olit pidättynyt, jännittynyt, katselit ohi,
olitko lie jossain muualla.

Minä kuin tehtäväksi otin, sinut nauramaan saan,
poistan kasvoiltasi ilmeen harmaan.

Vetkuilin ja tanssissa ketkuilin,
sanojani kauniita viljelin,
sinua kehuin ja ylistin,

…sinä hymyilit,
katsoit silmiin, hyväksyit,
…vihdoin nauroit…

"Oi, mikä ihana hymy!", minä ääneen huokasin.
Miksi piilotat sitä, ihana ystäväin, hymyysi jo ihastuin.

Kun sinua nyt ain uudelleen tanssiin haen,
sinä jo haettaessa minulle hymyät niin kauniisti.
Olet onnellinen, sen näen.

Nautit viipyä sylissäni sen pienen hetken,
ja sinä hymyilet, sinä naurat.

Minä sinulle jo sydämeni palasenkin matkaasi annoin,
sen kämmenesi pohjaan puristin ja pyysin:
"Pidä huolta tästä, sydämeni pienestä palasesta".

Taas pieni pala sydäntäni maailmalla kulkee,
sinun hoidossasi, "ihana hymy",
sinun matkassasi, missä sitä sitten pidätkään,
ehkä mielesi minua muistellessa hymyää…

-harri

--- 

 

 

17.12.2006

Kuinka kauniit ovat
unelman kasvot

Kuinka kauniit ovat unelman kasvot jotka mieleni muodostaa
kun kuulee kauniita sanoja ja ajatuksia.

Kuinka suloiset ovatkaan elämänarvosi,
kuinka ihanat harrastuksesi,
miten monessa oletkaan mukana,
mitä kaikkea on tullut luettua, missä matkattua.

Minä uskon, sinä puhut totta,
vaikk' aina on joukossa niitä,
jotka vähät välittävät siitä… totuudesta.
Leikkivät vain ja kiusoittelevat,
turhia unelmia toisille rakentavat.

Jokainen ajatuksesi niin kauniilta näyttää,
tapasi elää ja harrastaa,
mitä etsit elämältä, mitä arvostat,
miten kovasti tahdot rakastaa.

Kuinka rohkealta kaikki kuulostaa,
…ja tottahan hän tarkoittaa.

Halu on toiseen ihmiseen, hinkukin jo kova,
…oi, oletpa sinä soma,

muotosi jo edessäni kauniina näen,
mikä lie sen mieleeni kasvatti,
olet siinä niin nätisti,
hymyilet kauniisti, liikut sulavasti,
kosketat hellästi, rakastat varmaan tulisesti.

Tämän kuvan sinusta sain, sinä tuntematon,
kun tietojasi netistä tarkkasin ja sinut suosikikseni merkkasin,

kuinka noin kaunis, iloinen ja osaava
voi viel' kulkea vapaana,

eikö voitais jo pian tavata,
jutella ja silmistä silmiin toisiamme katsella,
yhteistä tulevaakin suunnitella.

 

Tapaaminen:

Voi ystäväni,
mielikuvani sinusta toiseksi kasvoi,
kehuitko lie itseäsi liikaa,
vai oma unelmaniko sinusta prinsessan kuvan antoi.

Kiitos kuitenkin kun tulit ja tavattiin,
juteltiin ja tutustuttiin,
...vähän petyttiin,

erotessa hellästi halattiin ja
hyvää matkaa elon tielle toisillemme toivotettiin.

 

Tapaaminen:

Oletpa sinä kaunis!
Kauniimpi kuin aavistinkaan vaikka kuvaasi niin tarkkasin,
suuria sinusta jo toivoin ja ajattelin,

sinua jo heti tavatessa hellästi halasin,
varovasti poskelle suutelin ja huokasin…
…oi, mikä ihana nainen…

-harri

--- 

 

 

Yks' pyrähdys vain

Aamu unet kadotti,
rakkaan kuvan mieleen palautti.

Hän on niin kaunis,
täss' eilen pyrähti,

nopsaan tuli, nopsaan lähti,
loistaa mun silmissäni kuin taivaan kirkas tähti.

-harri

--- 

 

 

14.12.2006

Sisäinen kauneus

Sinä kerroit,
kuinka eräs mies oli ollut tökerö tanssipaikalla.

Ohi kulkiessasi ajatteli kait ääneen,
vaiko tarkoittiko jotain todella sanoessaan:
"Tulisipa tänne kauniita naisia."

Sinähän olet kaunis ja upea nainen.

Siitä sinulle, ja muille pöydän naisille,
siinä hetkessä runon kirjoitin.

Kulkeutukoon sanat salaisesti tuon ajattelijan korviin,
vaikka jo rangaistuksensa lie teiltä saanutkin,
ette häntä huomioi enää, niin luulen.

 

Kauneus mitä ei päälle nää,
on kaikkein tärkeämpää.

Kuka katsoo naista vain silmillään,
ei ymmärrä elämää.

Sillä sisäinen, sisäinen kauneus,
se on kauneutta, jota ei tyhmä nää.

-harri

---

 

 

13.12.2006

Suuret kauniit silmät

Kuinka huolestuneet ovatkaan etsivät silmät,
silmät jotka toista kaipaavat,
väkijoukosta nähdä toivovat.

Ne toinen tunnistaa,
selänkin takaa katse polttaa.

Kuinka suuret ovatkaan ihastuneen kohti katsovat silmät,
omansa etsivät, löytävät.

Koko tila silmistä täyttyy,

ne vilahtaen ihailevat, kaipaavat.
silmät silmiä tavoittavat,
eripuolilta tanssisalia toisensa saavuttavat,
sanovat: 
"Tule jo, tule jo pian, minä odotan."

-harri

--- 

 

 

10.12.2006

Viittain tie  
1 - 8

En tiedä kenelle tään aattelin,
tään runosarjan, kuin hullutuksen,
sinulle, vaiko itsellein,
ajatuksen kulun, kaivatun kuvan sisäisen

Tään kaiken tunnissa kiivaasti kirjasin,
kera aamutoimien, työhön kävelyn,
huoltoaseman Red Bull -telinettä vasten,
yhden porttikongin seinällä raapustin,
yhden viel' takki päällä perillä,
hikisenä ja jo melkein hereillä.
 

1.

Miks' viitta kohahdit mun kaapissain,
miks' käärösi aueta tahtoi,

miks' hehkut malttamatonna,
mitä se merkitä mahtoi.
                                                                        (ks.
Taivainen syli, alla)

"Ei viittais aika viel' oo täys", se huokaa,
"lepatus, lepatus, viel' kesken on, siks' oot hetkin niin onneton.

Ei täyttynyt toiveesi sisäinen,
ei löytynyt rinnalle oikea nainen,
sisäisesi täyttävä kaunokainen.

Vaik' kauniita kaikki, helliä, kuumia, koskettavia,
tulee sydän sydämen kohdata,
olla yhdessä onnekkaita."

Voi viittani, viittani, anna jo lepo minulle,
onko sinulla täss' jokin valta, suunnitelma minulle.

"On, oon, suunnitelma on,
lentää viel' hetki ja katsella tarkkaan,
on hän siellä, sun sisäisesi valo,
sen sykkijä ihana.

On hän siellä joukoissa tansseiss' kulkevain,
älä suutu, älä masennu, elä vain,
tää on sun aikaasi, et kadu tätä lain.

Jos sattuu se illoin kun yksin oot,
on siin' ilotkin, jotka sitoo sinut uuteen kainaloon.

On hän siin', sinun lähelläsi jo.
On hän siin', vaan lepata vielä hetki,
pian on täysi sanojesi hetki,
sitten alkaa uusi retki.

 

2.

En minä jaksa, huokaa mies,
en jaksa enää kiitää,
öissä ja tansseissa liitää.

"On viitassa voima, älä sitä soimaa,
on siinä voima sielusi, kehosi, mennä,
anna lepattaa vain,
vaik' halusi oiskin jo olla sylissä hellässä onnekkain,
nähdä edessäsi elämäsi rakkain.

Ei hän jätä ei petä, ei viittakaan,
joka hakee sinulle rakkaintaan.

 

3.

Täss' taistelee mies kuin viittaansa vastaan,
tahtois jo rauhoittua, tahtois jo ihan muuta,

vaan viitta lie voimakkaampi,
se käskee vain kulkemaan,
hetken viel' eloa jatkamaan, tanssimaan,
tyttöjä ihania sirkeitä katsomaan.

En ymmärrä sinua, sanoo mies viitalleen,
miks' liitää sinun, minun, aina vain täytyy.

"Jotta täyttyy sun sanojesi mitta,
tään lennon revakan matka,
ett' löytyis tästäkin taivalluisesta kaikki se viisaus,
kaikki se taito,
ett' ois elämä oikea, ja aito.

Sitten vapaus viitasta sallitaan,
mieli menosta vapautetaan,
iloiten istutaan ja maailmaa sydämin lempein,
mielin hempein taas katsotaan,
rakastetaan.
Sitten on sanat uudet, ihan uudet ihanuudet.

Vaan ennen sitä tää viittain tie,
katso ja iloitse minne kaikkeen se sinua vie.

Ei se ole huono tie vaikk' huonolta näyttää.
Se tarkoituksensa täyttää kun jaksat vain,
olet rakkain, onnekkain."

 

4.

"Ei vielä oo täys tää viittain tie,
et tiedä, et ymmärrä, mihin se sinua vie.

Näyttää sinun sisällesi:
Katso, tämä on hyvää ja otollista,
sitä itsessäsi kasvata.

Tuoss' on hyvää tuo , täss' on hyvää tää,
vaan kaikki ei vielä sisäiseen kuvaan täsmää,
sen kulma vain kuin kurkkiva.

Saat mitä tuleva matkassaan kantaa,
mikä kuvan kokonaisuuden aikanaan antaa.

Sitt' oot nähnyt palan siellä ja toisen täällä,
kuva oikea jo on, vaikk' ihan levällä.

Kun yhdistyy kaikki yhdeksi,
tulee kuva kokonaiseksi,
…niin siin on hän,
joka täyttää sun etsintäsi määrän.

 

5.

Se minusta jo kuin valehtelijan tekee,
kun yks' kulma on oikein, minä ihastun,
siihen piirteeseen tietty, mi oikein on,
…vain yks' kulma, …voi onneton.

Vaan sitten, sitten kun kaikki kulmat kuvansa täyttää,
miltä sitten elämä näyttää,

ah' onnea sitä, onnea silloin,
kun kehrätä saa sylissä oman rakkaan aamuin ja illoin.

 

6.

Minä pelkään nyt,
pelkään, että jos minun viel' huonosti käy,
jos ei sellaista sisäistä kuvaa vaikk' missään näy.

Minä nähnyt olen vain kulmia,
elänyt myös hetkiä julmia,

yhdellä kädet niin ihanan koskettavat,
yhdellä mitta niin sovelias,
yhdellä hymy herttainen,
toisella sydän, ah' niin lämpöinen,

yhdellä ajatus niin viisas, luonne ihana,
vaikk' elämä kanssaan ihan kihara,

yhdellä liikkeet sulavat,
suudelmat kuumat, vuoteet huumaavat,

vaan nuo kaikki on vielä erillään,
kuka ja koska, ne yhdistää,

tää viittako, tämä viittako vaivainen vain,
tää liehuva, jonka kuin taakaksi sain,

sekö kaiken niin hyvin täyttää, ja näyttää:
"Hän on sinun omasi, kuvasi salainen,
sisääsi piirtynyt sisäinen."

Voi hitsi!
Minä en kyllä tiedä kulkisinko täss' itkien vai naurain.

Nooh, ma huokaan,
…ainakin sanoja, runoja, matkaltain sain.

 

7.

Tämänhän pitäisi minua vain masentaa,
väsyttää, kuin loppuun kuluttaa, rumentaa,

vaan ei, …tuo viittako,
sen voimako salainen, lupaus ihmeellinen, minua vain kaunistaa.

(eihän mies voi noin sanoa, …ei kai)

Silläkö voimalla,
sen sanoilla suurilla, askelilla sulavilla,
sen liepeillä liehuvilla minä jatkan,

jatkan viel' tään matkan mi piirretty eteeni on,
tieksi oudoksi kuin edeltä, ...kohtalon.

 

8. Bussissa

Nyt jo joku miettii ett' hullu mies,
ei täydellistä naista olekaan,
ja mitä luulet itsestäsi.

Kuka niin sanoo, ja täydellistä kenelle.
Kuka tietää mikä minun täydelliseni on,
onko tehtävä lie sittenkään mahdoton.

Ei kauneus ole ratkaiseva, ei ulkoinen tilansa,
vaan luonteensa, elämänsä,
asenteensa miten elämää katsoo, mitä arvostaa,
miten minua vastaanottaa, koskettaa,
miten minua rakastaa.

Piirteet joita toivon ovat sisäiseni toiveita vain,
kuvan, jonka jostain itseeni piirtyneenä kai valmiina sain.

Ja eihän kaikki heti näy, ei ollenkaan,
ja sehän tästä tekee vaikean,
kun vast' vuoden, kahden, päästä nähdä voi,
oliko piirre ihana piilossa,
sen vasta elon päivät esiin toi …jos toi.

-mies viitass' jo repaleisess'

--- --- --- 

 

 

10.12.2006
Kun toinen vastaa

Kun toinen vastaa toisen katseeseen,
kosketuksella kosketukseen,

sanoilla kauniilla toisen sanoihin,
tunteilla tunteisiin,

silloin toinen jo toista rakastaa,
läheisyys kasvamistaan kasvaa,
rakas rakkaansa omistaa.

-harri

--- 

 

 

Juoksijat

Hyvää yötä, pitää kai tässä sanoman kun on nyt yö,
kello kohta kolmea lyö.

Tunnin kai nukuin, sit taas jatkui tää kirjoittajan työ.

Ei tule uni näin virkeään mieheen,
sinä ylen aikaa nouset mun mieleen.

Jo kysyt taas, ma arvaan, milloin sinä oikein nukut,
kun kaiket yöt vain kukut.

Nii'in, sano se.
Nyt hunajavalkosipulikaakaolla itseäni tainnutan,
kunhan ensin näillä sanoillani sinua yön sylissä taivutan,
…ja itselleni saavutan.

Kas näin, kihlattuni, kulkee mun öiset sanani sinulle,
ja myös minulle, …meille,
ja yhteisille elämämme teille.

Olkoon tämän runon nimi vaikka... 

"Juoksijat".

Sinä sanot ettet juokse miesten perässä. Ihanaa!
Minäkään en juokse naisten perässä.

Jos joku ei minua kestä,
tai haluaa minusta kätensä pestä, etsii jotain muuta,
minä annan olla, tai mennä,
ja painan surussani puuta.

Mutta sinun perässäsi minä juoksen jos juokset pois,
minä kannoillesi kipitän, jalkani sua nopsemmat ois,
ja siinä itseni parhaimmilleni viritän.

Ja kun katsot taaksesi,
kun katsot, olenko vielä siinä,
minä oikein sulkani pöyhistän ja rintaani röyhistän,
näytän: "Kas tässä, katso millainen mies,
sinulle vaik' kuin hyvä, kukaties."

Ja jos vielä juokset ja sanot: "Ajatuksiani selvitän",
minä rinnalles' jo kiirehdän,
korvaasi supsutan ja niskavillojasi rapsutan,
poskeasi silitän,
lanteillasi käsilläni vilistän, ja sanon:
"Pysähdy jo, rakas,
ethän sinä mihinkään mennyt,
sydämes jo lähteissä tuli mulle takas."

Olet minulle rakas,
vaik' en vielä tunnekaan sinua,
et sinäkään minua,

vaan sisälläin jo nään, miten me yhteistä mennään,
elämän uutta kevättä eletään,

kuinka silmin kirkkain toistamme katsomme,
onnellisissa syleissä elämää halaamme,
toinen toisiamme arvostamme ja rakastamme.

Näin minä teen, jos sinä harkitsetkaan että: "meen".
Minä sinut viel' onnelliseksi teen.

Tään runon sinulle viidessä minuutissa tässä yön sylissä kirjasin,
sydämeni eteesi taas kerran vuodatin,
ja toivoin:

"Lähetä ees pieni viesti,
ees ihan pikkuinen vain",
sydämeeni sinusta jo haavan vuotavan sain.

-yks romantikko

--- 

 

 

(Sinä sanot - runoilija sanoo)

Tul säpinää

Sinä Porilainen sanot: "Tul säpinää".

Runoilija sanoo saman:

Kohtasi ihminen ihmisen,
kuvan kaivatun sisäisen,
sai mielen levollisen,
olon niin onnellisen,
…kohtasi rakkauden.

Kuinka paljon yks sana voikaan sisältää,
sen toinen kuittaa sanalla "säpinää",
vaan molempien takana huumaavaa, kiihkeää elämää.

-

Sinä sanot: "Hei va, huomen sit tanssit lisä"

Runoilija sanoo saman:

Tahdon tavata sinut pian uudelleen,
tuntea hellän olemuksesi,
katsella kauniita silmiäsi,
keinua sulosylissäsi,
olla onnellinen rinnallasi,
tanssia kehomme tuntevia kiihkeitä askelia.

-runoilija

--- 

 

 

Taivainen syli

Hurmuri huoneessaan levotonna häärii,
viittansa kerälle käärii,

huokaa: "Miss' oot rakkaani, minä kaipaan sinua,
tule joutuin ja silitä minua."

Ei tarvitse enää hurmurin putkena kiitää,
ei haaveisena maita liitää,

kuuli huokauksen Suurempi Mies,
joka kaiken niin hyvin jo ennalta ties,

lähetti eteensä enkelin,
lähetti taivaisen sylin,
järjesti kaipaavalle kaiken niin ihmeen hyvin.

-harri

  (takas Viittain tielle)

--- 

 

 

Kun aamulla herään

Kirjoitin sinulle runomme alun,
kun vasta tunnustelimme tunteita yhteisen halun:

Kun aamulla herään katson kasvojasi kauniita,
sinä nukut vielä,
en herätä sinua,
minä vain ihailen sinua…

-

Tapasimme outoja teitä, ovellasi kohtasimme,
vielä tuntemattomat,
…heti halasimme.

Toisemme jossain sisällä tunsimme,
yhteytemme silmistä loisti,
sydämet yhteistä sykettä toisti.

Kosketin hiuksiasi, poskeasi silitin,
"olet kaunis", sanoin,
ja itseni rinnallesi viritin.

Tanssimme ihanan illan,
sylisi sylissäni tunsin,
seurastasi, nuoruudestasi, iloitsin.

Mikä ilta, ja mikä yö,
mikä ihana silitysten yö,
kello ei aikaa lyö.

Kaksi lämmintä sydäntä, toistansa kaipaavaista,
hetkessä niin rakastavaista,
sylit syleissä yötä kulki,
toinen ain vuoroin toisen syliinsä sulki,
aamu aukeava toi runon alun niin ihanasti julki:

Kun aamulla herään katson kasvojasi kauniita,
sinä nukut vielä,
en herätä sinua,
minä vain ihailen sinua…

-harri

---

  

  

Angorapaitainen tyttönen

Vapaaksi päässyt, viel' suruinen,
oli ihana angorapaitainen tyttönen.

Katsoi elämää uutta silmin niin suurin ja kirkkain, pelokkain,
elää vielä pettymys muistoissaan,
ei uskalla luottaa, jos joku vaikk' pettää taas uudestaan.

Älä pelkää, sinä tyttönen,
jätä mennyt mi meni menojaan,
sinua kasvatti tavallaan.

Avaa silmäsi kauniit, katso elämää uutta,
hymylläsi kauniilla kohtaa tulevaisuutta.

Hyvä se sinulle on,
et ole sinä yksin, et onneton.

Vaan, varjele sydämesi, ettei käy kuin käynyt on mulla,
sydän jaettu pieninä palasina maailmalla,

…ja varo tyttö yhtä runoilijaa,
joka silmääsi jo kirkastaa.

-harri

---

 

 

Angorapaitasi muistan

Angorapaitainen tyttönen,
jo kaksi vuotta uutta eloa kulkien,
kaksi vuotta silmistä surullisista,
yksinäisen hetkistä onnettomista.

Elo kantanut, ma huomaan,
vienyt tietä,
kasvattanut mieltä, rohkeutta,
toivoo sisällään jo eloa uutta.

Elämä kasvattaa,
kuin hitaasti kuljettaa,
ei heti täytä mit' sydän halaa,
oma into veis' pian päiviin,
joissa vanha takaisin palaa.

Ei kiirehtiä pidä elon tietä,
kuin kohtaloa, joka kasvattaa mieltä,

olla vain levollisella mielellä,
katsella elämää ...vähän vesi kielellä.

On se hyvä, se elämä sulle,
onhan se ollut sitä myös runoilijalle, minulle,
johon silmäsi paloi, kätesi kosketus hellä,
olenhan minä tässä, sinua lähellä.

-harri

--- 

 

 

Toteutui silmien katse

Toteutui silmien katse,
toteutui kynttilän valo,
toteutui läheinen herkkä hetki, kuun kirkas kajo,

toteutui toisen rinnalla olo, pienet kosketukset,
toteutui tutustuminen niin ihanaan sieluun,
mi sanoillaan sisäistä tavoitti.

Vaan ei yltänyt kosketus sielun syvyyteen,
ei sinne, miss' kuva toisen ois oltava ett' kohtaisi rakas rakkaansa,
miss' oma omansa tuntis,
miss' etsijä etsijän syliinsä sulkis.

Kohtas ihminen ihmisen,
vaan ei kohdannut jokin ihmisen sisäinen,
syvä tarve rakkauden.

Ei värähtänyt kuin ois värähtää pitänyt,
puuttui veto, se kaipauksen veto mi toisen tunnistaa,
sen oikean, joka kyynelsilmin suudelmassa silmänsä ummistaa.

On viisasta antaa toisen olla,
kulkea puhtaana ja antaa elämän hymyillä.

Jos ei sydän kohdannut sydäntä,
on oikeaa sydäntä säästää toisen sydäntä,

rehellisin sanoin toiveet kohtaamattomat hylätä,
erotessa kiitollisena silmiin hymytä,
haikeana omaan kotiin lähteä.

-etsijä

--- 

 

 

Hidas vierelläsi

Sanoit minulle: "Voi kun sinä olet hidas",
kun autoosi astuin…

...

Poskeni hellä kosketus,
naururyppyni silitys,
katseesi huomaamaton salainen,
ne paljastaa luonteen ujouden.

Ei ois ryppyjä ellei ois iloja matkassa ollut,
ei ois tunnetta, herkkyyttä, ellei elon suruja.

Ja hitaus, tuo kiireettömyys,
kasvattaa upeaan kukkaan sylionnen pieniä muruja.

-se hidas

--- 

 

 

Takaa sanojen suorien

Takaa sanojen suorien, pistäväin,
kurkisti mua nainen niin herkkä ja hellä.

Vain kuoressaan kovuutta,
sisällään patona lempeyttä.

Tuon padon ma murtaa tahtoisin,
tuntea miten se vapaaksi vyöryy,
miten silmänsä kirkastaa,
miten se peittää ja kastelee kuivan maan,
miten virvoittaa onnea kaipaavaa.

Vain pienet purot, nyt padosta tihkuu,
sekin vesi, …se vähäinen,
voi herättää kaipaavan sydämen,

vaan ei kastele kyllin, ei voimaa anna,
ei pieni liru viel' yhteiseen onneen kanna.

-kuiva maa

--- 

 

 

Kuinka pienestä kaikki onkaan kiinni

Kuinka pienestä kaikki onkaan kiinni,
yks' silmän katse,
yks' tanssiin kutsu,
yks' hauska juttu huulilta nauravilta,
syli kieputtava letkeiltä lanteilta,

…ja hän on siinä,
uus' ihminen ihana,
sylissä naurava, hetkessä toista jo rakastava.

Kuinka pienestä kaikki onkaan kiinni,
juopuu ihminen ihmisestä,
sattumalta eteen tulleesta,
sylissään kuin helmeilevä viini.

Mitä suret sinä ihminen elämäsi tietä,
sen hetkeä raskasta ajatuksissa,
raastavissa mielesi sopukoissa,

vaikka kaikki on auki sun silmäisi alla,
ihmisiä ihania kaikkialla,
jotka oottaa ett' joku syliinsä ottaa,
hellin käsin kuljettaa,
korvaan hiljaisesti supsuttaa.

Ja siin', taas siin' on sun elämäsi valo,
joka rinnassa roihahtaa kuin äkkipalo.

Sammuuko heti, vai jatkuuko vain,
siihen vastauksen lähiviikolla kumpikin sai.

Vaan, kuinka pienestä kaikki onkaan kiinni,
kuinka nopeasti kaikki käy,

murheet mi matkassa viel' hetkeä ennen kulki,
niitä ei enää missään näy.

-ihmettelijä

---

 

 

Suudelmat suullani

Suudelmat suullani viel' hehkua tuo,
miss' oot mun ihana tyttönen,
milloin taas tuut mun luo.

Silmiesi katseen, vartalosi norjan,
ma muistan tytön nauravaisen sorjan.

Älä hukkaa minua, mun mieleni huokaa,
väräjävä sylisi oli sylillein niin ihanaa ruokaa.

-harri

---

 


 

Mistä tulit
sinä tyttönen

Mistä tulit sinä tyttönen ihana teittesi takaa,
kuvasi kaunis muistossain hiljaisesti mataa.

Talletti silmät sirkeät, ilmeet nauravat virkeät,
muistaa sanat hyväksyvät,
suudelmat huulilta hersyvät.

Mistä tulit sinä tyttönen mun silmäini eteen,
älä hukuta minua ikäväni kirkkaaseen kyynelveteen.

-harri

---

 

 

Jos valita saisin miten sinut saavuttaisin

Jos valita saisin, miten sinut mieluiten saavuttaisin,
katsoisinko sinua silmiin ja nauraisin,
vaiko herrasmiehen eleilläni hurmaisin,

vaiko ulkomuodollani korealla,
tanssitaidollani sulavalla.

Niin, jos oikein miettisin,
minkä niistä nyt tähän valitsisin,

millä eniten ois merkitystä,
millä elämässä säilyvyyttä,

en valitsisi yhtäkään,
eihän mikään niistä ole pysyvää.

Vain sielun tila ihmisen,
se ruma on tai kaunoinen,
siis, sisäinen oikea ihminen,
sillä sinuun haluan tehdä vaikutuksen.

Se, vain se kertoo, mikä minä olen,
mitä minä elämältä haen,
millaiseksi olen kasvanut,
mitä elämältä etsinyt, löytänyt.

Sillä sinut hurmata tahtoisin,
sisäisellä itselläni,
sanoillani, äänelläni,

sillä niissä minä sinulle todellinen oon,
se ainoa joka kaiken lupaa ja täyttää,
joka oikealta ihmiseltä kuulostaa ja näyttää.

Ja jos sieluni ja sisäiseni jo sinua hellii,
kuinka helliikään sinua ulkoiseni,
joka heijastumaa on mun sisäiseni.

-sisäinen ihminen

--- 

 

 

Olet niin kaukana

Olisi tanssiakin, vaan minä mietin… jäisinkö tähän,
putken äärelle, ja kanssasi juttelisin vähän.

Kuvasi kaivaisin muistoistain,
sinua ja kauneuttasi katselisin,
elämää ihmettelisin ja arvuuttelisin,
…huokailisin.

Vaik' olet niin kaukana, olet kuitenkin niin lähellä,
eilisen puhelumme jälkeen viel' vienona äänenä vierellä
suruna,
ikävänä,
kaipauksena, jota en nyt selittää taida.

Oletko siellä,
ajatteletko ehkä minua,
uskotko…, minä etsin sinua,

sanojesi hellyyttä,
suoruutta ja rehellisyyttä,
tunnen rinnallasi yksinäisyyttä.

Elämä on ihmeellistä, mun pikkuinen siellä kaukana.

Ihmeellisiä ihmisten teitä,
yhdistääkö lie jokin meitä,
jokin suurempi kuin itse olemme,
jokin, joka meidät tuntee,
näkee kaipauksemme ja herkän tilamme,
luonteemme ja elämän tarpeemme.

Hänkö meidät keksi tähän laittaa,
minut tänne kauas istumaan eteesi,
sinut sinne….

Mistä ajatukset ja sanat,
tulevat meille jostain ja matkaavat ties minne,
vaik' joillekin kolmansille,
samoin toisistaan kaukana eläville,
kaipaaville ja rakastaville,
onnettomille onnellisille.

Sinua nyt katson,
minulla on mielessäni kuva sinusta,
kuva kuitenkin haipuva,
mieleen jo vaikeasti palautettava.

Yhden hetken vain toisiamme katselimme,
vähän koskettelimme, juttelimme,
sitten elämä meidät toisaalle vei,
ovelta vilkutin sinulle haikeana: "Hei hei".
Sitten joku sinut otti ja muualle vei.

Äänesi eilen kuulin, sitä kuvaasi yhdistelin,
molemmat kauniita, ne toistaan täydentävät.

En tiedä miten minusta sinulle, sopiiko ääneni kuvaan,
joka minusta sinulle matkallesi jäi. Sopiiko.

Olet hämmentynyt tästä,
tavasta oudosta näin elää,
rakentaa sanoilla ja vain äänellä jotain kuin tuulen pesää.

Vaan kuka sen sanoo, vaikk' pesä viel' kuvissa kulkeva,
vois' joskus olla kestävä,
elämässä ja arjessa kantava,
ihmisiä helliä ja herkkiä rakastava,
vaikka nyt vain hatara,
varottava,
herkästi pienestäkin tuulesta hajoava.

-harri

--- 

 

 

Sinä nauroit

Sinä nauroit,
ja minä vetkutin,
sylissäsi itseäni letkutin.

Minä vein - no tietenkin,
sinä liikkeitä hurmaavia teit,
minulta silmät, arvaas minne, veit,

ja ajatukset jo edemmäs harhaili… voi ei!

-tanssittaja

--- 

 

 

Upean tanssi-illan jälkeen

Kaksi kaunista taipuisaa,
syli vahva kauniita kantaa,
haaveita mieleen antaa.

Silmät polttavat,
kosketukset kuumat, anovat,
askelet tunnelmaiset, raivoavat.

Kuumat ihot toisiinsa sulavat,
katseet katseissa kulkevat,

…parit upeat tanssivat.

Kuinka lähellä elää sydän hellä,
kuinka lähellä, …saa toinen toista kosketella,
syli tuntea sylin, käsi iholla kostealla.

Suut laulujen sanoja tapailee,
silmät silmiä katselee,
mieli haaveilee…

Keho askelin ja kiihkein ottein tunteita luo,
yksinäinen aamu eiliset kaunottaret mieleen tuo.

-hurmuri

---

 

 

"Sinä vain"

Minä muistan kun olit minulle "sinä vain",
kun väristi mun hellissä sanoissain.

Minä muistan sinua tänä runojen aamuna,
hulmuavaa huntuasi, suloista suutasi,
norjaa olemustasi, keinuvia lanteitasi,
rakastavia silmiäsi, kaikkia kauniita sanojasi.

Minä muistan sinua tänä runojen aamuna,
kun kuvasi jostain mökin yksinäisyydessä silmiini nousi.

-harri

---

 

 

Minä muistelin mun kaikkia tyttöjä

Minä muistelin kaikkia mun suloisia tyttöjä vain,
jotka Luojalta rinnalleni matkallain sain.

Kuinka olivat he kauniita ajallaan,
kuinka ihania kukin tavallaan,

kuinka onnekas olin sanojeni kanssa,
kuinka nautinkaan kirkas-silmissä rakkaissa.

Elämä ollut on minulle niin hellä ja hyvä,
jokainen nainen rinnallani arvokas ja pyhä.

-harri

---

 

 

Ystäväni reiättömät alushousut

Ystävälläni on alushousut ihanat,
ihan reiättömät, hän kertoi nauravin huulin.

Oli vähän kiireinen aamu,
ne oli jotkut vanhat, niin kuulin.

Minä mietin miten ne toimii,
miten reiättömät housut saa jalkaan,
miten suojaa ne pientä peppaa.

"Pitäishän niissä nyt ainakin kolme reikää olla", minä viisastelin,
sinun poskesi hullutuksillani taas kerran punasin,
ja ajatukseni villit, typerät, paljastin.

-hurmuri

---

 

 

Mitä helvettiä
minä teen täällä

Mitä helvettiä minä teen täällä,
jossain hornan kuusessa, Ruusulinnassa,

kun kukaan ei mieltäni säväytä,
ei silmääni kirkasta,
ei kauneuden kaipuutani täytä.

Vaiko vain rakkaan kauneus niin silmäni sokaisevat,
ett' yksikään muu…
ei tänään mun syliini tuu.

Musiikki soi, tangoa,
väki nauttii, …minä en.

Ikävä helpottaa,
pitkä puhelu rakkaan kanssa elämää ja elon hetkeä tasaa,
emme toisiamme ehkä enää tapaa.

Kasvua tämäkin tavallansa,
istua täällä ja kirjoittaa,

olla yksin,
kun aina on ollut joku,
jonka kanssa kulkea käsityksin.

Nyt yksin…

eikä kukaan mun mieltäni liikauta.

…Rakkaan muisto on niin kaunis.

-harri

---

 

 

Mikä on hurmuri muuta kuin…

Mikä on hurmuri muuta kuin syliä kaipaava,
rikki revitty, onnea uutta haikaava.

Hän päällensä ottaa hurmurin viitan,
sen alle, sen sisälle, kätkee kyynelten riipan.

Hän kulkee naurain, hellin kosketuksin,
piilotti tunteensa, ikävänsä, taakse naamarin.

Hän vain toivoo ja toivoo, etsii sydämensä puolta,
sitä toista, josta sisällä itsellään viel palanen on.

Muut palat on maailmalla matkassa muiden,
ihanien menneitten naurusuiden.

Nyt palasta etsii hän uudelleen,
joka paikkaisi sisäisen särkyneen.

Rakentais tilalle uuden sydämen,
uuden, uutta lempeä hehkuen.

Siin' on hurmurin kuva, onneton etsijä vainen,
Kaipaa vain syliä, syliä hellää,
…syliä hellää niin kauniin naisen.

-harri

---

 

 

Yön kyynel

Muistoksi Sinulle, mun ihana yön kyynel,

sylini hellä värinä.

-

 

Takana upean matkan hurma

Takana upean matkan hurma,
- elämä kuin julma.

Antaa ihanuutta ja onnea ain' hetken elää,
toisessa hetkessä kaikki on pois,
ei rinnalla hellää enää.

Toisilleen suloiset hetkeksi syleihin lempeisiin ohjas,
kosketuksiin helliin,
sanoihin kauniisiin uusiin,
sulokuviin ruusuisiin.

Sitten jo aamulla kaiken ihanan pois kaapi,
murhe sisällä herkkiä mieliä raapi.

Vaan ilo tapaamisesta,
öisestä ihanasta hetkestä,
yhteisestä sylistä ja lempeästä retkestä.

Se muistona matkassa kulkee,
joskus yksinäisessä, hiljaisessa hetkessä,
molemmat tuon muiston etsii,
syliin lämpimään itsensä salaa sulkee.

jatkuu..

 

Sielun puolikas

Sinun sylisi lämpö vieläkin sylissäin tuntuu,
muistelen kuinka silitin hiuksiasi, kuin ihanaa huntuu.

Tapaamisemme hetkessä pilviin nousi,
öiset pilvet taivaalla sousi.

Kuutamo kirkas, kasvosi kauniit,
käsiesi kosketus hellä,
silmissä katse kirkas kyynelellä.

Mun sieluni sielusi täytti,
sen puolikkaan jota kaipasit kuin salaa,
tää hetki, tää ihana yö, elämään uskoa valaa.

Elo kaunis on meille aina vaan,
ja välillä niin ihania hetkiä tarjoaa.

Kun sinut tanssilattialla ensi kerran näin,
minunkin sieluni värähti,
oli kaikki hetkessä kuin nurin päin.

Hiivin viereesi,
sinua hellästi koskin,
näin silmissäsi ilon,
katsoit minua hieman punoittavin poskin.

Kehräsit sylissäin yön ihanan aamuun,
sitten menit elämääsi omaan,
toimivaan ja somaan.
En kuitenkaan pukeudu nyt surukaapuun.

Hetkemme hellän elän viel' uudelleen monesti tään jälkeen.

Muistan sinua, …….., sinä suloinen nainen,

etsin sinua katseellani elämäni tiellä,
ja toivon, ett' kerran vielä kohtaan sinut siellä.

Silloin sinut uudelleen syliini suljen,
hetken taas rinnallasi kuljen.

Tunnen lämpösi, kaipuusi sielusi toiseen puoleen,
joka vihdoin pääsee sen toisen luo.

"Olen muistellut sinua", sinä huokaat ääneen,
kun elämä meille uuden ihana hetken suo.

-harri

---

 

 

Lantiosi rumba

Kiitokseni Sinulle, sinä upea tyttö,

kun uskaltauduit tanssiin tään elävän miehen,
jonka elämä ei jää puolitiehen.

Minä muistan, minä muistan,
olemuksesi ujon ja arvokkaan,

tanssimme kiihtyvän,
hetkin kuin raivokkaan,

ja sylisi hellän,
joss' tuntui lämpö ja rauha.

Ehkä viel'..
ehkä viel' uudelleenkin,
voi jatkua lantiollesi sopiva niin ihana rumba.

-harri

---

 

 

Kauniit silmäsi

Nuo silmät jos saisin ma omaksein,
jos saisin ne toiseen naiseen,
mun elämäni ainokaiseen.

Jos saisin silmäsi siirrettyä,
katseesi kauniin varastettua,

istuttaa ne toiseen, mit' sieluni kaipaa,
jota sydämeni sisällään huutaa.

…Anna mun katsella silmiäsi kauniita,
kuvitella..., ne toisella on,
olen hänestä niin onneton,
sinussa ilo ja onni on.

-harri

---

 

 

Yllättävä muisto

Sinut pyhäaamuna muistin,
kauniit kasvosi, kyyneleesi paitaani vasten,
…minä muistan.

Käy sivullani katsomassa, miss' runoilija kiitää tänään,
millaisissa mietteissä, toiveissa, ajatuksissa,
millaisissa elämän odotuksissa.

Millaisissa yön yksinäisissä hetkissä,
aamujen itkuissa,
millaisissa töissä,
millaisissa elämän vöissä.

Käy sivullani ja kulje hetkinen rinnallani.

Pidetään yhteyttä, jos voit... ketään loukkaamatta.

-runoilija harri

---

 

 

tuli kurja kulkuri

Katson Rosvo Roopea,
miten se sattuukaan,

miten koskettaa mun elämäni hetkeä,
kun teen samaa retkeä.

"Vaan tyttö jota lempi, hän oli petturi",

ja sillä lailla Harrista tuli kurja kulkuri,
…ja julma hurmuri.

Ei voinut naisensa vastustaa suuruutta suurta,
joka käski, pakotti toiselle,

rakkaastaan luopumaan,
antamaan itsensä elämälle,
oudolle miehelle.

Elämä elämääni tarttui,
otti pois minkä antoikin,
oli hyvä hetken,
sitten suruissani raivosin.

Sain voiman niin kuin Roopekin,
tarttua vääryyteen maailman,

taistella uljaana pahaa vastaan,
rakkaansa kuva rinnassa ainoastaan.

Voima on suuri mi surusta nousee,
kaipauksesta, ikävästä kaikkineen,

loukatusta mielestä, helvetistä,
min rakensi yksinäisyys sydämen.

-hurmuri

---

 

 

Ihana hurmurin viitta

On tämä ihana, tämä hurmurin viitta,

kauniita tyttöjä, kehuvia kiittäviä,
on sylissä joka ilta.

Viittani liehuen lepattaa,
tyttöin silmät ne säkenöi,

otteet rennot, kepeät,
sanat, silmät, sirkeät vilkkaat,
toinen jo itsensä möi.

Vaan, mikä on tuo hurmurin viitta,
se portti on vain,

löytää sydän sykkivä,
jonka vihdoin omaksein sain.

Viel' suurempi ilo kuin on liehuva viitta,
on rauhaisa luonne,
syli lämmin,
joka ootta mua kaivaten joka ilta.

-hurmuri

---

 

 

Silmäsi välähtivät

Silmäsi välähtivät,
tumma tukkasi tutun muodon paljastivat.

Olit piilossa,
vaan katsoit minua kuitenkin.

Sinä muistit,
muistit yhteiset hetkemme,
tanssimme ja pienet keskustelumme.

Katsoin mustiin silmiisi,
tartuin käteesi,

olet lumoava,
vein sinut Taiteiden yönhön mukaani.

-hurmuri

---

 

 

Taiteiden yön ystävälle  (tekstiviesti)

Oisko paikallaan runo sun aamuusi aikaiseen,
yön jälkeiseen vähäuniseen.

Loisti silmäsi, kulki sanasi vilkkaat,
minä rinnallas' kuljin, haaveeni vilkkaat.

Runot, runot, yöllistä ruokaamme olivat,
Silmien katseet,
pienet kosketukset,
lähtösuudelmat, niin herkkiä olivat.

Tunteet ihan pikkuisen kuplivat.

-yön ystävä

---

 

 

Vangitsit minut

Katsoin sinua kaukaa,
olit sankan tyttörivistön takana omassa hiljaisuudessa,
melkein näkymättömissä.

Miten edes sinut huomasin, minä mietin.

En saanut katsettani sinusta,
nöyrästä olemuksestasi,
rohkeastakin.
Olithan tullut aika outoon paikkaan,
Pavin tanssilavalle.

Kaikki muut naiset katosivat silmistäni ja ympäriltäsi,
näin vain sinut.
Arvioin, ajattelin, harkitsin,
askeleni kohti kävivät kuin itsestään.

Saavuin eteesi, kumarsin kohteliaasti, sanoin:
"Tanssitaanko, osaankohan minä."

Silmäsi kirkastuivat,
et harkinnut hetkeäkään,
tartuit toiseen käteeni,
toisella pyöritit rullatuolisi pyörää,
olimme hetkessä kaiken keskellä.

"En ole tottunut, en ennen näin tanssinut,
opastatko hieman", minä arkana puhelin,
vaan turhaan,
askeleni muotonsa löysivät,
tanssi kuvionsa kauniit,
pyöritykset sulavat,
silmäsi säihkyvät iloiset.

Minä nautin, minä osasin,
kaikki ympäriltämme katosivat,
näin vain sinut ja sinun elämäsi siellä alhaalla,
sulavasti liikkuvan tuolin vankina.

Kaikki on mahdollista, minua lohdutit,
kaikki tanssit käy. Olit harjoitellut.

Nautin seurastasi vielä uudelleenkin,
opin elämästä uutta,
ei lopu ilo, ei riemukaan,
jos kyky liikkua rajoittuu, katoaa.

Vain luovuus ja rohkeus kattona on elämän,
mi opettaa kulkemaan rinnalla kärsivän,
elämän pysäyttämän.

Hän oli koulunsa käynyt,
oppinut elämän uuden,
löytänyt ilon, uudet arvot ja ulottuvuudet.

Olit ihana,
ajatuksiani muovasit,
pelkojani poistit,
minua huomaamattasi paransit.

-ihan pieni hurmuri

---

 

 

Ei jäitä hattuun!

Sinä kehotit, laita jo jäitä hattuusi,
kun sinusta intoni kasvoi,
ihastukseni ilmoille päästin.

Mitä!
Jäitäkö runoilijan päälle,
että hehku katoaisin,
että sanat hellät hiljenisi.

Ei, ei…ennemmin hiiliä lisää,
kuumuutta lisää,

ett' sanat kuumat mun kulkis',
ett' lempi räiskyen lentelis' sinne ja tänne.

Ei runoilijan päätä pidä viilentää,
kuumentaa sitä pitää,

ett' ihan palais' se hehkuvan ahjon tapaan,
mikä synnyttäis' sanoja kun seison, teen töitä,
tai yöllä kun vuoteellain makaan.

-hurmuri

---

 

 

Jäitä hattuun
, poika

Apua, mistä löydän jäitä mun hattuuni,
mikä viilentäis hehkuvan pääni.

Mikä sammuttais kaipauksen,
mikä vaientais korvani
miss' kuuluu vain viirun heleä naurun ääni.

-viirusilmän ihailija

---

 

 

Sylisi lämmin
sylissäin tuntuu

Sylisi lämmön viel' sylissäin tunnen,
silmäsi silmiini katsovat.

Naurusi heleän korvissain kuulen,
kädet käsiä hamuavat.

Elämä toista vierelle tarjoaa,
arki tapaamista ihanaa varjoaa.

Jaksatko, jaksatko, viel' odottaa mua,
minä täällä jo aloin niin kaipailla sua.

-hurmuri

---

 

 

Ihana menninkäinen

Sinä tulit viereeni, et katsonutkaan minua,
ystäväsi kanssa puhelit,
olit vilkas ja kovasti touhusit.

Olit erikoinen,
todella erikoinen Lenita -tukassasi,
mustavalkoisissa röyhelövaatteissasi,

silmäsi sirkeät elävät,
kasvosi ruskettuneet…
jotenkin villit.

Karkuunko lähden, ajattelin,
mikä ihme siihen tuli,
kuin puun kolosta oisit ollut,
vilkas menninkäinen.

Anteeksi, en tätä pahalla.

Vaan, vilkkautesi vähän suruisaan mieleeni tarttui,
minä käteesi,
katsoin silmiisi ja itseni rohkaisin:
"Lähdehän tanssimaan, sinä upea nainen."

Lähdit iloiten,
katsoit minua, pitkää miestä,
olet itse pieni.

Ehkä arvioit, mietit, voi hitsi…

Vaan hurmurin otteeni omakseni otin,
vein taidolla, rytmillä, sulavuudella,
ilolla, naurulla,
käsien hellillä selkeillä otteilla, kosketuksilla.

Kasvosi kirkastuivat, aloit nauraa,
pelehdit ja keikutit,
olit onnellinen, sanoit "Vau, mitä menoa!"

Minä pyöritin sinua sylissäni, edessäni, takanani,
vaikka missä olit otteissani.

Katselin kasvojasi eloisia erikoisia, ei enää nuoria.
Silmiäsi säkenöiviä, iloisia.
minua salaa vilkuilevia.

Tauolla kerroit kiitostasi kun sinua hain,
ja elämääsi kahden vuoden ajalta.

Auto-onnettomuus vei kasvosi,
edessäsi leikkausten ketju,
joista tänään viimeisimmän jälkitarkastus.
Siitä onnellisena olit nyt tässä,
edessäni pyörimässä.

Ei helppo paikka naiselle, kerroit.
Minä uskoin, ei helppo kelleen. Ei miehellekään.
Ei ois minullekaan.

Tanssitin sinua useita kappaleita,
voi miten nautitkaan,
kehuit minua taitavaksi… ja rohkeaksikin.

Vielä lähteissäni sinut kolostasi kaivoin ja
uudelleen pyöritin, nautit ja riemuitsit.

Sitten jäit omiisi.
Minä ajatuksissani lähdin kotiini.

-hurmuri

---

 

 

Ihastui silmät silmihin

Askel askelen lomassa,
sydän rinnassa yhtä käy,

silmien katse kohtaava,
onni yhteinen vierellä käy.

Tuli enkeli yltä, tuli enkeli alta,
syli kohtas' sylihin,

ihastui silmät silmihin,
tarttui onnellisiin rakkauden valta,

-harri

---

 

 
Aamurannalla   

Sunnuntai-aamun hento tuulahdus,
rannalla laineen liplatus,
pieni kaukainen ajatus...

miss' heräilee mun viiruisat silmät,
miss' huokaa naurava suu.

Miss' kaipaa yks' mennyt ihana hetki, ilta...
oi, pian takaisin tuu.

-uimarantarunoilija

---

 

  
Punaviiniä ja lakritsaa

Yks' yksinäinen istuu kuistillaan,
herkuttelee punaviiniä ja lakritsaa,

ja miettii...
miss' kiitää mun viirusilmä,
tanssiin lähdössä arvelen.

En moiti.
Itse en lähde vaan olen tässä,
kesäillan lempeässä olossa.
Yksin.

Hyvää iltaa sinulle.

---

 

 

Kuinka voisin ma unohtaa

Kuinka voisin ma unohtaa
silmät kirkkaat nauravat.

Äänensä heleän mi lauluja kanssain tapaili.

Kuinka voisin ma unohtaa
viirusilmät mi kohti katsoivat, hyväksyivät...

Hyvää yötä.

---

 

 

Miss' kiitää viirusilmä

Miss' kiitää viirusilmä,
miss' sielunsa aattehet.

Miss' kulkee kaukaisilla teillä,
onko kauniit vaattehet.

Tuoko kesäilta muistoja mieleen,
muistuuko lie Tulisuudelma,
tuoko veden kieleen...

-harri

---

 

 

Vanha haaska

Vastasit kauniiseen viestiini:
"Voi voi, kunpa vielä oisinkin "tyttö",
nyt vain vanha haaska."

Sen huumoriksesi nimesit.

Vaan, tyttöseni,

huumorinkin sanat sattuvat,
ihmistä kuluttavat, masentavat.
Salakavalat.

Kauniit sanat samoin,
vaan voima suurempi niillä on,
ihmisen nostavat elohon.

-harri

---

 

 

Hurmurin elkeet

Minä hurmurin elkeeni kaapista kaivan,
puen päälleni iloisen viitan.

Hymyn laitan kasvoilleni, päälleni puhtaan paidan,
elon liehussa keveästi liidän.

Minä katson silmin kirkkain,
olen neidoille rento ja luja.

Sanani taitavat saattelen matkalleen,
eessä rakkauden tuoksuva kuja.

-hurmuri

---

 

 

Hurmuri

Miss' kaunis nainen irrallaan kulkee,
siell' hurmurin viitta jo lepattaa,

silmänsä sirkeät kimmeltää,
kätensä liikkeitä kutsuvia,
sanansa kauniita taitavia.

Miss' kaunis nainen irrallaan kulkee,
sen hurmurin syli pian viittaansa sulkee.

-hurmuri

---

 

 

Iloiset askeleet

Sinä katsoit minua silmiin,
nauroit koko illan mun vetkuillein,

sinua tanssitin,
ja siihen laitoin koko sydämein.

Sinun vatsasi hytkyi ihanasti,
askelet yhteen sopivat niin kauniisti.

Minä kehuin sinua, taitoasi mukana tulla,
vaikk' oli millainen päähän pälkähdys mulla.

Olet niin sulava ja tanssisi kepeä,
"askeleesi ovat iloiset", sanoit,
…ja sinä nauroit vaan.

Kai minä sinua viel' uudelleenkin tanssittaa saan.
"No, mikä ettei, onhan tämä niin ihanaa".

Hän kohta tanssia ja minua rakastaa.

-iloinen askel

---

 

 

Työkaverille kahvilassa

Sinä annoit minulle rinkelimunkin,
kun pyysin jotain vanhaa ja hyvää.

Kopsautit lautaselle,
katsoit suoraan silmiin, sanoit:
"Se on viikon vanha", ja minulle nauroit.

Minä katsoin sinua silmiin:
"Lämmitä, kulta, tuo vanha herkku,
kyllä se lämmitettynäkin maukkaaksi muuttuu,
saat palkaksi runon,
kuka tästä nyt suuttuu.

-herkkusuu

---

 

 

Varo tyttö sydäntäs

Pirjo silmiin katsoo,
runoa vartoo,
pian suuttuu,
jos runo veil' pitkään puuttuu.

Salainen ihailija, ma huomaan,
jätän meidän yhteisen jatkon nyt kohtalon huomaan.

Varo tyttö sydäntäs,
sanoissa, runoissa, voima kulkee,
ne pian rakkaudessa
sinut lujemmin hurmurin viittaan sulkee.

No, kelpaako tää runo, minkä hetkessä sait,
kun sydämen kosketusta herkkään runoilijaan hait.

-hurmuri

---