Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Romantiikan helmiä - kuumia, kylmiä
Kirjoitukset ovat syntyneet vuosina 2006-2008
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuosilta 2006-2008. Elettiin romanttista aikaa, sen korkeata lentoa - ja vaativia risukoita. Elon kasvatuskoulua, siis.
 

 

 Tervetuloa mukaan. 
    


     
           

        Romantiikan helmiä 
                       
-
kuumia, kylmiä


 

2008

Läpi unien kulkevat sanat rakkauden   

Sinä putosit,
elämän unesta syvempään uneen,
tiedottomuuteen,
missä katoavat toiset,
eivät sinua nää,
elämä hämärtää,
siellä muut sinua salassa tervehtää.

Läpi unien
kulkevat sanat rakkauden,
äänen värähdys,
muiston tuulahdus,
todistaa hengitys, huokaus,

elämän tasot toisissaan kiinni,
näkyen tai salassa,
samoin joulussa,
jossa sukupolvet hetken yksissä käy,
henget ei silmille näy.

Rakkaus, kiintymys,
sitoo sielun sieluun,
vaikk' kaukana toinen, ei kosketusta lain,
…viestin yllättävän jouluuni sain.

Kantavat sanat kauan sitten lausutut,
kantaa käsi ihoa koskettanut,
kantaa ääni, min toinen toiselle suustansa sai,
ikuisen muiston kumpikin tallettain.

Maata hiljaa ja odottaa,
ei elämä,
ei hetkiseen tänne tulla,
ei hetki täältä muualle mennä,
ole sattumaa,
ei yllättävää tapahtumaa, ei tapaturmaa,

tiet piirteli Suurempi,
ne edeltä katseli,
osan antoi keveän, raskahan,
lyhyen,
tai voimat loppuun kuluttavan.

Tien antoi,
sen lahjaksi käydä sai,
kutoi verkon tekojen, ihmisten,
tapaamisten, tapahtumien.

Ei yllätystä ollut yksikään,
sen aikanaan minäkin vihdoin nään,
kun uneni uudeksi uneksi käy,
se syvempi uni ei unelle näy.

Tietäsi kulje luottaen,
se edelläsi kirkkaana koittaa,
Suurempi siivin suojaavin,
kaikki vastukset rinnallasi voittaa.

-harri

---

 

 

2008

Yksi joulu mun mieleeni piirtyi

Joulut tulevat,
joulut menevät,
useimmat kaukaisiin muistoihin siirtyneet,
jotkin syvästi mieleen piirtyneet.

On ollut ihania jouluja,
on surullisia, täynnä ikävää,
kiivaita ja touhukkaita,
pieniä lapsia,
…myös yksinäisiä ja rauhaisia.

Sellainen taas kasvamassa,
laukkuja jo pakkaamassa.

Vaan, yksi joulu kuin ylitse muiden,
kera ihanien ihmisten
ja nauravien suiden,

kun joulun alla joka päivä,
oli lämmin tunnelma läsnä.

Uusi juhliva joukko ain' syliin tuli,
sydän iloisista kasvoista
joka aamu suli.

Se joulu oli Kinaporin joulu,
elämäni yksi ihana koulu.

Kuin enkelit ois leijuneet ympärilläin,
pala taivasta päällä maan,

tänäänkin taas, kun joulu saa,
teitä kaikkia muistoissani halaan,
…minä vierellesi palaan.

-harri

---

 

 

2008

Ikuista rakkautta

Tanssisalin seinustalla pöydän hämärässä
kaksi hiljaista hahmoa toistensa sylissä,
lämpöön käpertyen,
toistansa salaa nypräten.

Hetkin teitä seurasin,
välillä tanssitte,
ihailin,

    

kirkkaat kasvot kasvoja vasten,
silmät silmiä katsoivat,
keho kehoa kosketti,
hiljaisesti liikkuivat,

huokaus kolmen onnellisen,
...myös minun,
silmilläni nauttien.

Tarjoilijalta kynä,
palanen laskunauhaa,
sanat sisälläni jo pauhaa,
tunnot juottotiskin pintaa vasten,
…katson keinuntaa onnellisten lasten.

Anteeksi pyydellen
teidät tanssilattialla keskeytin,
rauhaisia silmiänne ihailin,
kuittinauhaa hämärässä tihrusin,
tunteeni, jotka juuri sanoiksi puin
hiljaisesti onnellisille luin:

"Kuinka ihana on katsoa paria rakastunutta,
toisiinsa kietoutunutta;
silmistä silmiin katsomista,
sylin lämpöä,
sanatonta hellyyttä.

Kuinka ihana on katsoa paria rakastunutta,
elämän uutta aamua
pian unohtunutta.

Kiinni pidä hetkestä tästä,
sylisi lämpimästä.

Äläkä unohda tämän hetken rakkautta,
onnen ikuista kaipausta."

Lappusen taitoin,
muistoksi hetkestä annoin,
onnea elämään toivoin.

"Olemme jo vanha pari, sinä kaunis kiitit ja vastasit,
takana jo kaksikymmentä vuotta yhteistä matkaa,
ja kaksi aikuista lasta katsoo maailmaa."

Olin vähällä runoni takaisin ottaa.

Ihanko totta?! minä huokasin,
ja noin onnelliset vielä,
kuin vasta rakastuneet,
onnellisen elon saavuttaneet.

Teillä ois kateellisia salin täydeltä
jos uskomattoman tarinanne kuulisivat,
itseni mukaan lukien,
kaiken jo monesti hukaten.

Kuinka tuo on mahdollista, minä utelemaan,
kuin suurta salaisuutta kaivoin paljastumaan,
toisianne katsoitte hymyillen,
…tunsin kysymykseni tyhmyyden,

"Eikä meillä kummallakaan ole ollut ketään muuta,
ei suurta riitaa, ei takaisin paluuta", viel' kuulla sain,
nuoret hykersi vain,

Kotimatkalla aattelen teitä,
öisessä sateessa
lentäviä lauseita seiniä vasten,
hotellin matkustajalomakkeen taustaan kirjailen,

ja muistan omaa rakasta,
jota katsoin kuin katsoitte te,
pitkä ja vaalea kuten sinäkin,
olin elämäni onnellisin.

Elämä viilsi,
tapaaminen arpea silitti,
se näkyvissä on vielä,
molemmat kaukana omalla tiellä.

Toivoa antaa tapaaminen tää,
toivoa, on olemassa kestävää elämää,
rakkautta sammumatonta,
toinen toiseltaan katoamatonta.

Minäkin uskon taas,
se mahdollista olla voi,
…myrsky-yössä lähtökappale mielessäni soi:
"On hetki… rakkauden,
ja tuuli valvoo."

-harri

--- 

 

 

2008

Miehen onnea

Kyllä ihminen,
mies, on onnellinen,

kun tuntea voi rinnallaan kehon kuuman peittonsa alla,
koskettaa,
yhdellä käden liikkeellä nauttia suloista ihoa,

tuntea,
tuoss' on vatsa,
tuoss' on reisi niin kiinteä,
hipaista lämmintä väliä,
kuunnella kiihtyvää hengitystä,
nauttia elämästä hiljaisessa yössä.

Ei aina ole ollut niin,
ei aina rinnalla lämmintä,
ei ees koskettamisen halua,
vierekkäin kaksi kaukaista vierasta.

Siks' onnellinen hän,
ken tuntea voi sydämen hellän ja lämpimän,

joss' palaa halu suunnasta suuntaan,
joss' värähdys hipaisun,
poskella tuntea pienen suudelman lipaisun.

Töttöröhuulin hän viereltä aamulla lähti,
töttöröhuulin, loisti silmissään kirkas tähti,

kosketukset tuntenut,
pienestäkin värissyt,
onnellisena rinnalla hyrissyt.

-lähteissään viel' uninen
(luulee olevansa runollinen)

--- 

 

 

2008

Unten maita ja maininkeja

Vanhuus unta tuo,
unten maita ja maininkeja,
menneitä muistoja,
unisia kuvia,
lehtien ja telkkarin aiheita,
…melkoista sotkua.

Väsynyt mieli,
hidastunut kieli,
sotkee asiat, maiset ja kaukaiset,
päivittäiset uutiset,
menneitten kokemukset.

Sit haastelee, kuin kaikki totta ois,
ei itse huomaa, niin paljon jo mennyt pois.

Unten maa,
elämää rauhoittaa,
siel' katselee menneitten polvia,
suloisia muistoja miss' isä, äiti,
siskot ja veljet, läheiset kaikki,
nuoruuden tapahtumat, omat lapset,
nekin pienet hentohapset siin' pyörivät hetkin,
sotkeutuu tää päivä ja menneetkin.

Vaan onnellinen on kaikessa,
muistikuvissa ihanissa,
ja tapahtumissa arkisissa.

Elämä on tässä ja nyt,
kaikki on hetkin läsnä,
mikään ei ole päättynyt.

Elo hiljalleen laskeutuu, ilta hämärtäy,
läheiset ei ymmärrä, ei heille samat näy,
päätään jo pyörittää,
toinen vilpittömästi silmää räpäyttää.

-harri

--- 

 

 

2008

Aamuinen vallaton mieli

Kuulehan kultani,
mitä aatteli jo aamusta varhain mun väsynyt pääni,
kuului sisälläni vieno kuiskaus-ääni,

kun aattelin hetkeä ett' sinut kohtaisin,
edessä työkavereittesi,
ma silloin lausuisin:


Ooi, tämä on minun ihana kultani,
hän on aivan ihmeellinen nainen,
…kunpa tietäisitte, …kunpa tietäisitte…

Jaa!, jospa minä kerronkin,

(näen poskiesi kalpenevan,
silmäsi siristäviksi,
huulesi viiruiksi)

niin, …kerrankin, kun tansseista palasimme,
hikiset vaatteet pois riisuimme,
ja hän oli siinä, …peilistä katsoin,
kaunis ja hoikka mun vierellä,

    

silloin hän yhtäkkiä,

...tai, ...jospa en kerrokaan,
kuvitelkaa itse se hetki:

…ihana viimeinen hidas valssi,
joka polkaksi kiihtyi,
kaksi onnellista toisiinsa liittyi,
ja siinä viel' pitkään viihtyi.

Siirtyi huokaava rinnalle toisen huokaavan,
näin uuden aamun jo sarastavan,
tunnen hänen minua rakastavan.

-harri

--- 

 

 

2007

Metsätiellä

Kuljen kaunista metsätietä,
katselen oksia puun,
sinitaivasta ikuisuuteen siintyvää,
tuuli metsään sulkeutuu.

Loistaa lammen pinta kirkkaana,
auringon säteitä,
häikäisee hetki, kuva ihana,
kesäisiä muistoja.

Siin' kävellään me sanatonna,
sormet sormien lomassa,

kerroit jotain, kuvasit asiaa kaukaista,
näytät jotain ohi lentävää,

ajatuksistani heräsin
kuuntelin, nyökkäsin,
luonto ihmistä hiljentää.

Ei kauneus tarvitse sanoja, kosketuksen vain,
käden käteen, tai hipaisun tunteen hihassain.

Olet siinä, en matkaa yksin,
yksinäisin ajatuksin.

-Oi, millainen mäki.
-Katso, miten kaunis puu.
-Voi, miten tuo kaareva koivu kuuseen kurkottuu.

Jakaa hetki, kuva yhteinen,
pieni asia, vaan niin suloinen.

Siin' kulkevat kaksin yhdessä,
metsäpolkua,

toinen on hiljaa,
toinen pienesti puhelee,
hetkin molemmat omiaan kuuntelee.

Vaan, jokin yhteys,
toinen puhuu, toinen kuuntelee,
lämpö rinnassa, hyvä mieli toisesta,
sydän sydäntä suutelee.

-hiljainen rinnalla

--- 

 

 

2007

Kyynel, voima herkkyyden

Ystäväni, olet oikeassa,
jos elo vain pelkkää iloa ois,
olis tunne pian sanoista pois.

Kyynel on voima herkkyyden,
kosketuksen hellän lämpöisen.

Siks' kiitettävä lie murheesta,
jo aamusta matkassa kulkevasta,
päivällä itsestään muistuttavasta,
illalla uneen mukaan tulevasta.

Ei, ei... ei uneen mukaan tulevasta,
unessa nautin muusta,
unten valtakunnasta.

Hurjia nekin monesti,
sotia, murhia ja tappeluita,
pelkoja, ahdistuksia.

Ja kun aamulla unestani herään,
huokaan, …en ajattele niiden perään,

ja murheeni tää maallinen,
onkin niin pieni, vain hetkellinen.

Mursiko murhe päiväinen,
rikkoiko sisäistä maailma unien,
pehmensikö sanojen esiin tulla,
...voi millainen kasvattaja minulla,

totinen, vaan niin armahtava,
vain hyvää tahtova, ma toivon,
...ett' joskus saisin vaivastani voiton.

-harri

--- 

 

 

2007

Hellän syli hellälle

Sinä toivoit että piirtäisin nimesi tähtiin,
että kuvasi kulkisi saatossa vuotten tulevain,
sieluissa rakkautta kaipaavain.

Miten antaisi muistosi, elämäsi hetki, uskoa muille,
elämä olla voi ihana retki hiljaisille suille.

Kuinka tanssi, kuinka kehojen kiinteys,
liikkeitten sulavien ihanuus,
voi kantaa sielua sielun syvyyteen asti,
kuinka koskettaa toinen voi toista niin taitavasti.

Kuinka yhteinen katse, silmien kirkkaus, hyväksynnän ihanuus,
voi kantaa syliin toisen, jossa helppo kaikkensa toiselle antaa,
yhdessä liitää hetkiä pitkin maailman kaukaista rantaa.

Kuinka hellä on hellän syli hellälle,
kosketus herkkä toisen kosketukselle,
keho ihana alastomalle,
suudelma suudelmalle,
tunne ihana tunteelle,
…aamun kauneus vierellä heräävälle aamuiselle armaalle.

Tämän toivoit sa piirtyvän taivaitten kansiin,
kulkevan matkalle kaukaisen maan,
jota ihminen vain ihanin hetkin voi tavoittaa,

että piirtyisi sinun onnesi liitäviin pilviin,
sataisi sieltä ihanain ihmisten lempeä kaipaaviin silmiin.

-harri

--- 

 

 

2006

Ihmisen toive rakkauden

Ihmisen toive rakkauden,
on löytää ihminen joka särkee sydämen.

…Ja sitten hän särkee sen,
tekee toisesta onnettoman, onnellisen.

Tavata ihminen jolla on tuo särkemisen voima,
hän on juuri se oikea jota etsinyt oot.
Kaikki muu jää vierellään varjoon.

Etsi siis se ihminen, joka rikkoo sun sydämen,
sillä ilman sydäntä vuotavaa,
ei ole elämää rakastavaa.

-harri

---

 

 

Kun aamulla herään

Kirjoitin sinulle runomme alun,
kun vasta tunnustelimme tunteita yhteisen halun:

Kun aamulla herään katson kasvojasi kauniita,
sinä nukut vielä,
en herätä sinua,
minä vain ihailen sinua…

-

Tapasimme outoja teitä, ovellasi kohtasimme,
vielä tuntemattomat,
…heti halasimme.

Toisemme jossain sisällä tunsimme,
yhteytemme silmistä loisti,
sydämet yhteistä sykettä toisti.

Kosketin hiuksiasi, poskeasi silitin,
"olet kaunis", sanoin,
ja itseni rinnallesi viritin.

Tanssimme ihanan illan,
sylisi sylissäni tunsin,
seurastasi, nuoruudestasi, iloitsin.

Mikä ilta, ja mikä yö,
mikä ihana silitysten yö,
kello ei aikaa lyö.

Kaksi lämmintä sydäntä, toistansa kaipaavaista,
hetkessä niin rakastavaista,
sylit syleissä yötä kulki,
toinen ain vuoroin toisen syliinsä sulki,
aamu aukeava toi runon alun niin ihanasti julki:

Kun aamulla herään katson kasvojasi kauniita,
sinä nukut vielä,
en herätä sinua,
minä vain ihailen sinua…

-harri

--- 

 

 

2007

Sanojeni maailma

Minä kirjoitan kirjoitan vaan,
sanoja maailmaan,

eletystä elämästä,
toiveista, haaveista,
mistä ikinä ne tulevatkaan kuin valmiina.

Joskus ne kuulijalle sopivat,
joskus sopimattomat ja maailmaan kuulumattomat,
joskus ehkä loukkaavat,

vaan silti minä kirjoitan,
jokin minulle luo uskoa
antaa varmuutta olla rohkea.

Kaikella elossa ain paikkansa,
vaikka en tiennyt, oli oikea aikansa.

Loi uskoa yks' ikäihminen,
joka silmin kostein kulki miehensä rinnalla kaivaten,
kun minä kuvasin yötä kahisevien lakanoitten.

Minä kirjoitan sanoja, sanoja vain,
ehkä kuvittelin tai totta elin,
toinen omissaan kulki muistoja miettien.

Siks' uskallan minä kirjoittaa,
elää ja lukea,
sanoilla sopimattomillakin sieluja tavoittaa ja tukea,

sillä mistä tiedän, mikä sana,
mikä lause, mikä ajatuksen pätkä, mikä tunnelma
sinuun osuu ja avautuu mielesi muisto ihana,
tai tulevasi unelma.

-harri

--- 

 

 

Kaivopihan suihkulähteellä

Minä istun tässä Kaivopihan suihkulähteellä,
…yksin,
ja elämääni taas hetken mietin:

Tuoss' on tanssipaikka mihin kohta pujahdan,
hetkeksi johonkin syliin kaipaavaan,
ei minua, jotain muuta ehkä,
vaan voihan olla, että olen jollekin "vähän aikaa hän",
samoin hän minulle.

Juovun hieman matkapullostani,
voimaksi otetusta,
iloksi ja energiaksi,
elämän paoksi,
itkun karkotukseksi,

…ikävä rakasta joka lähti,
pois otettiin jotta minulla hyvä olisi,
että kasvaisin ja uusiutuisin,
… voi helvetti!

Eikö todella ole muuta tietä kasvaa kuin ihmistä ilosta riisua,
rakas rinnalta riistää.

Voi näitä elämän lakeja,
salaisia asetuksia:
riisuen kasva,
koetellen vahvistu,
poistaen uudistu.

Mistä saan voiman tuohon,
tälle hulluuden tielle,
sekavalle mielelle.

Niin mistä, taivaastako, vai jostain sen nimisestä,
sillä matkattavahan tätä on, tätä ihanaa kuin perkeleellistä kasvun tietä,
joka minut runoilijaksi valmistaa ja kasvattaa,
niin, … kasvattaa.

Olen onnellinen kasvusta,
surullinen sen kustannuksista, hinnasta jonka se vaatii,
sisimpäni välillä kuin tyhjäksi kaapii.

Sitten taas sen täyttää,
tahtoo näyttää, uutta, uutta…
ettei pilaannu sun sisin,
ettei happane sanojesi vesi.

Siksi on tää kaikki, kasvuksi, uudistukseksi,
elämäksi, elämäsi tavaksi,
sanoiksi,
lohdutukseksi, avuksi autettaville,
elämän kasvattamille rakkaille,
sen pienille kulkeville,
ihmisille armaille,
aina jonkun rakkaalle.

Siin' on taas sun paikkasi,
tehtäväsi, jota salaa kyselit, kun tähän istahdit ja pullosta voimaa naukkasit,
jotain mennyttä huokasit .. rakastit,
itseäsi elämästä armahdit.

-harri

--- 

 

 

Runoilijan tien lupaus

Riistää, raastaa, tää elämän tie,
tää ihmeellinen ja outo runoilijan tie.

Piirrä muistoon, miten elämäsi kulki,
tuo kaikki kauniit muistosi julki.

Siin' on sun runoilijan tiesi,
iloa, onnea, mukanasi ain hetkin kanna,
toiselle rinnallas' kaikki elämän ihanuus anna.

Ja sitten, kun kaikki taas otetaan pois,
suru suurempi ei olla vois.

Siinä on viisaus ihmisen,
kasvaa päiviesi myötä,
on se kovaa, vaan niin ihanaa työtä.

Päiväsi päässä sinä ihmettelet vain:
Kuinka kauniin osan minä elettäväksi sain,
kuka kirjasi minulle tällaisen tien,
kuka valmisti eteeni näin suloisen tien.

Kasvoi viisaus, ymmärrys, elämän alan,
teit lähteissäsi kuin ikuisen valan:
"Minä tahdon, minä tahdon kulkea tään runoilijan tien,
minne ikinä se minut sitten vie."

Sen lähteissäsi lupasit, muistathan, muistathan…

Ja minä lupasin, sinua siunaan, sinua siunaan…

Ilosi nouki matkasi seasta,
suru suuri on tuttua sulle,

vaan voi, miten paljon apua tuovat sanasi elämän raskautetulle.

-?

--- 

 

 

2007

Sun tähtes' vain

Älä huoli, ystäväin, en minä sure enää,

sun tähtes' vain tätä taakkaa kannan,
sun tähtes', ett' sinulle kaipauksen sanoja annan,
ett' omaa ikävääsi käsitellä voisit,
ett' elämä ois kuin toivoisit.

Sun tähtes' vain,
…sun tähtes' vain.

Katsos, on kai se surukin pois surtava,
sisäinen tila käsiteltävä,
rauha mieleen palautettava,
terveys saavutettava,

sillä ikävä on kuin sairaus,
mielen syvä kaipaus,
…se on kuin sairaus,

ja viel' pahemmasta päästä,
se ei ihmistä säästä vaan voimia syö,
elimistölle kova työ.

Jos et siitä jo pian pääse,
tää maailma sinua sairaudella vakavalla lyö,

sillä ikävän takana makaa kuolema,
sisäisen syvä masennus on ihmisen huolena,

ja se sisäisen masennus etsii pakoa,
valitsee pian: en jaksa, …tuu kuolema.

Siks' on tärkeä tää ikävän vapautus,
ett' ihminen näkisi taas,

etsisi elämän päiviä uusia,
ei rämpisi liikaa muistojen maass'.

-harri

---

 

 
Irtos sormet sormien lomasta

Ei auttanut rukous, ei huutavan ääni taivahan suuntaan,
ei mieli muuttunut, ei tahtonsa tulevan suuntaan.

Ei ihmisen teko, ei tahtokaan, ole tää eromme julma,
se muualta säädettiin, tää irti repiminen julma.

Hautasimme kaiken niin kauniisti,
lammilla sydämet yhteiset itki,
oma kahvi keittimen,
lammen rannat kanssamme itki.

Sanat kauniit lempeät sua uudelle matkalle saattoi,
toru, asian avaaminen silmillein, eron lopullisen matkalle saattoi.

Yö yhteinen mi palkkana yhteisen ihanan lennon,
kahden ihmisen kauneus, värisevän olemuksen hennon,
kuin kruunuksi kasvoi tään yhteisen lennon.

Sanat tuhannet,
kuumat suudelmat,
päätti ihanan yhteisen matkan.

Sinut kotiovelle saatoin,
katsoin viel' kerran mun kauneutta silmäin,
nousit sukkelaan, …hidastelit,
katsoit sinäkin kauneutta silmäin.

Irtos käteni, irtos kosketus sormista rakkaan otteen,
irtos sormet mi lomassaan kulkeneet on,

irtos sielu sielusta,
lämpö rakkauden mi lomassaan kulkeneet on.

Silmäs kyynel katsoi sun rakkaasi suuntaan,
ajattelit kaikkea kaunista mi muistutti mua,

vaan en tiennyt, en aavistaa voinut,
et sormies irrottua sormistain,
toisen sormet jo kosketti sua.

-harri

---

 

 

Elämän päätös

Tapasimme sovittuun aikaan,
monen päivän eromme jälkeen,
helvetillisten iltojen ja yksinäisten öittemme jälkeen.

Eilen puhelimessa pitkään puhuimme,
sovimme että tapaamme.

Minä odotin ja toivoin, sinä mielesi muuttaisit,
poistuisi mielestäsi uuden elämän hinku,
jatkaisit mun rinnallain, oisit edelleen mun pikkuinen vinku.

Aurinkoinen ilta kauniissa puistossa, jo kaukaa sinut näin.
Olit kaunis, katsoin sinua vaikka miten päin.

"Olet kaunis", minä sanoin ja sinua hellästi halasin.
"Niin sinäkin", ja painauduit minua vasten.
Olimme kuin rakastavaiset,
tulleet onnensa tapaamiseen ihan vartavasten.

Vaan, me emme siihen tulleetkaan rakkauden syystä vaan eron,
lopullisen päätöksen teon.

Kuljimme käsityksin kasvitieteelliseen puutarhaan ja toisiamme katselimme.
Välillä hymyilimme, hetkin jopa nauroimme.

Aurinko lämmitti ja kukat kirkkaina kukki, illan tuuli vienosti käi.
Puhelimme, puntaroimme, minne kaikki ihana tuleva niin yhtäkkiä jäi.

Sinulle halu tuli elämään toiseen,
enkä toisen rinnalle johonkin vaikk' suurenmoiseen,
vaikkei meiltäkään ole mitään puuttunut,
ennemminkin, kaikkea oli niin paljon, elämä onnestako uupunut.

Kukat sinua hieman kiinnosti, minua ei tippaakaan.
Sinä kukkia katselit, minä sinua ihailin,
hiljaa sisälläni itkin,
...sinäkin.

Penkillä aatteet ilmoille heitimme,
kaiken onnemme ja tilamme eteemme levitimme.
Kuinka ihana on ollut tää yhteinen tie,
vaan mihin lie vie tää hingun uusi tie.

Ymmärsin kyllä vaikken halunnut,
tilanne tuttu jo ennestään.
Elämän on annettava edetä, toinen on päästettävä menemään,
omaa elämää elämään.

Luin runoja riistäviltä päiviltäni, öiltäkin.
Sinä ymmärsit kaiken, niihin piirtyneen uhkankin.

Ei elämä aina onnea tuo, jos vaikka veisikin toisen luo.
Aikansa kaikella taivaan alla,
sitten on taas suru rinnan alla,
elämä pimeätä kaikkialla.

Sinä rakastat minua ja haluaisit jatkaa, vaan et voi.
Jokin sisälläsi sinua vetää,
suorastaan käskee, et enää rinnalleni tulla voi.

Itkimme hetkin, nauroimme toisin,
miten tämän kaiken käsittää voisin.

Ei mielesi muuttunut, sen jo aavistellut olin,
tilanteelle sisälläni jalkaa polin.

Vaan elämän on jatkuttava, tie on kuljettava loppuun ja kasvettava,
ilon jälkeen kärsimyskin vastaan otettava.

Olimme yhtä mieltä, näin elämä kulkee,
ja minulla virkani naisten suhteen,
sylini ain uuden sylin syleilyynsä sulkee.

Ajatus sattuu, samoin kun sinun,
jos joku täyttää sylissäsi paikkani minun.

Viimeisen runoni viel' itkien luin,
sen tapaamisen lähtöhetkellä kiirusti muotoonsa puin:

-

"Anna vielä yksi yö,
anna yksi ihana yö nukkua sun rinnallas.

Katsella kauniita kasvojasi,
kuunnella levollista hengitystäsi,
nähdä ja tuntea, että olet siinä,

jos vaikka aamulla oisitkin poissa,
matkaten jossain muualla,
sielusi, ajatustesi, sopukoissa.

Vaan, anna rakas,
yksi ihana ilta mun kanssasi olla,
katsella silmiäsi elokuisella kuutamolla,
jossa kanssasi olisi niin ihana olla.

Mikä ois yks' ilta enää,
yksi yö satojen öiden perään,
jos vaikka siitä aamulla yksinäisyyteeni herään,

ja hiljaisesti itseni luotasi pois kerään."

-

Ei muuttunut mieli, ei muutosta jatkolle syntynyt.

Käsi kädessä puistosta poistuimme,
käytävällä viel' pitkään halasimme,
toisiamme ja toistemme sylejä niin kaipasimme.

Kysyin: "Kun tiesi on käyty, jos uutesi loppuu ja yksin jäät,
tuletko takaisin mun elämään."

"Tulen jos tulla saan, rakastanhan sinua aina vaan."

Vaan miten lie elämä silloin,
miten kestämme kaiken tään välillä syntyneen,
miten kehomme matkoilla ryvettyneen.

Bussipysäkillä iloisina juttelimme,
toisiamme silitimme, suutelimme.

Suunnittelimme, jos vielä lammille uimaan,
tai vaikka tanssimaan, sen minulle velkaa oot,
viime lomamatkastamme Hankoon.

Sinua pysäkillä viivytin, kuin loppuun asti kiusasin.
"Ootetaan seuraava bussi, sitten vasta…",
sinua vielä ihailla tahdoin, olit niin kaunis.

Bussi tuli, suutelimme,
vilkutimme ja hymyilimme.
Voi kuinka onnellisilta näytimme.

Pysäkillä eräs rouva meitä kaihoten katsoi,
ihaili, muisteli omaa mennyttään, keski-iän rakkauttaan.

"Hei hei, rakas", ja bussi sinut vei.
Oliko se lie viimeinen "hei-hei".

Kävelin luo pysäkin rouvan,
katsoin häntä rauhaisasti silmiin ja sanoin: "Kuule..., me erottiin".
Hän katsoi ihmeissään… "Näytitte niin ihanilta rakastavaisilta…
Muistan kuinka itse rakastuin keski-iässä erääseen mieheen…"

"Niin, mutta me juuri erottiin", minä vielä toistin, ja kyynelet silmäni täytti,
kasvoni jo itkuisilta näytti.

"No mikä teille tuli", hän ihmetellen kysyi.
"En tiedä", minä vastasin, "En tiedä"…vaikka tiedänkin - itkin,
yksinäiseen kotiini yksin kuljin.

-yksinäinen

--- 

 

 

2006

Kulkee elämä oksia vailla

Kulkee elämä kuin oksia vailla,
ei osu mihinkään,
ei ketään kosketa,
ei kukaan näe,
ei ympäristöä kaunista.

Elo kuin oksia vailla,
ei kukkia mistä kasvaisivat,
ei lehtiä mistä aukeaisivat,
ei paikkaa mihin linnun laskeutua,
ei varsia mihin aurinkoa,

vain juuristo piilossa vaippain alla,
kylmyyttä, yksinäisyyttä, kaikkialla,

hiljaista,
kuollutta,
elämä kuin sanoja vailla,
...elämä ystävää vailla.

"Onhan juuret!
Katso, onhan juuret,
ja millä vaivalla ne juuret on suuriksi saatu,

miten leviävät laajalle,
miten ulottuvat syvälle maahan mistä voimansa saavat,
ei vaikuta sinne oksiston haavat.

Ei ees leikkaus raju mi mieltäsi painaa,
vaik' mietit sitä, eikä anna se rauhaa.

Ei vaikuta leikkaus, se vahvistaa vain,
oksia vailla juuret enemmän voimaa saa,
...ne hiljaisuudessa kasvaa.

Näe tiesi kasvuna vain,
juuret suuret tavoitteenain,

ja annas olla kun kesä saa,
kuinka kauniisti kaikki taas kukoistaa,

miten voimaa uutta ne pulppuaa,
kun hetken sielusi kaikesta levätä saa.

Älä katso lehtiä, älä kukkiakaan,
älä varsia pitkiä huituviaan,

katso maahan, katso miss' voima piilee,
katso missä kaikki kauneus todella on,
alla kuoren mi voimaton,

katso taivaalle miss' alku on kaikkeen,
missä juuret oikeasti on,
sieltä kaikki kasvu alkujaan on."

-harri

--- 

 

 
Ontto sydän

Tyhjiö ammottava täyttää mun sydämein,
sieltä rakkaus repien lähti.

Lähti tunteiden kohde, kosketuksien,
ihailevien silmieni kirkas tähti.

Millä täytän tyhjiön mi kirkuen hellyyttä huutaa,
millä ruokin silmäni nälkäiset,
millä kostutan huuleni tiukat ja viiruiset,
hetki anna ei unelle ruokaa.

Onttona kaikuu sisäisein, lempi polttava hetkessä lähti,
mull' on kylmä, oi kylmä, rakkahin,
millä peittelen revityn sydämen,
joka vuotaa vain kylmää verta.

-harri

---

 

 

Jos koko ajan pelkää

Jos koko ajan pelkää että toinen suuttuu,
että kaikki jostain vain yhtäkkiä muuttuu.

Jos koko ajan pelkää,
se painaa kumaraan selkää.

Se tekee ihmisestä aran,
sitoo hänet toiseen heikkoon,
joka toimillaan ja eleillään kuin koko ajan varoittaa:

"Jos teet väärin,
tai jos teet vastoin kuin minä pidän,
silloin olen vihainen,
silloin mökötän,
silloin sinulle suutun."

Voi mikä kahle se onkaan elämälle,
koko ajan tutkia tekojaan.
Arvioida, miten toinen tekemisiin suhtautuu.
Säilyykö onni ja autuus,
vai hajoaako kaikki taas käsiin.
Taas kerran… taas kerran.

Voi, Jos koko ajan pelkää mitä toinen sanoo tai ajattelee,
silloin on itsensä elämältä lukinnut,
elämältä, jonka tulisi olla vapaa.

Vapaa, jossa ihminen sais mielin iloisin mennä.
Nauttia ja laulaa täyttä kaulaa.
Ajatella omiaan,
tehdä omia tekojaan.

Ja toinen jos rinnalla on, hän kannustaa.
Rohkaisee elämään,
auttaa ja tukee huomiseen.

-harri

---

 

 

2006

Unelman tie

...Kun unelma, jokin halu johonkin, mielen täyttää, silloin se jo myös näyttää tien, miten unelmaan edetään. Miten toive toteutetaan. Miten hullukin tavoite saavutetaan.

Vaan eipä se näytäkään sitä, miten pitkä se tie on. Miten kaukana on unelman näkyviin tulo - jos sitä nyt yleensä on ollenkaan. Onneksi niin monesti on. Eikä se näytä sitäkään, mitä kaikkia vastuksia sen tien kulkemisessa on. Mitä kaikkea on opittava, mitä kaikkea kasvettava. Miten paljon sen puolesta on pelättävä. Mistä kaikesta ehkä luovuttava. Miten sen puolesta on kuin kuoltava ja maailmasta kadottava.

Ei se näytä sen tien tuomioitakaan,
ei vähäistä huomiotakaan,
kun toiset vain ohi kulkevat
ja unelmaintoiselta silmät ja korvat sulkevat.

Yksin saa näkijä tietänsä käydä.
Uskoa jos uskoo.
Toivoa jos toivoa on.
Nähdä kuva edessään, jos sattuu sellainen hetki ja päivä.

Voi niitä sumuisia ja sateisia, huonostinäkyviä päiviä,
kun kaikki edestä katoaa,
kuva silmistä ja mielestä häviää.
Usko ja toivo ajatuksista.
Ilo ja riemu elämästä.

Kun murhe ja epätoivo ihmisen täyttää.
Näyttää: olet hullu kun tuollaiseen uskot.
Miksi ikinä tiellesi lähdit, senkin ajattelematon ja hyväuskoinen hölmö.
Mikä minun päähäni tämän mielettömän ajatuksen laski.
Uskoinkin sen vielä.

Voi minua onnetonta. Voi minua tyhmää.
Voi minun älyäni.
Mikä sen niin sumensi, että minut tähän hullutukseen yksin jätti.

Niin, tuota tietä ei unelma kerro.
Ei näky ihana mi eessä siintelee.

Mikä toivoa antaa päivästä paremmasta,
sydämen halusta ja sen toteutumisesta.

Sielun lennosta johonkin uuteen,
omaan ihanaan tulevaisuuteen.

Tai vaikka ihmiskunnan päivään uuteen....

---

 

 

Voimaton kultaruusu

Eikö ruusu onnea säteillyt,
eikö iloa, rauhaa, tuonut.

Vaikk' kirkkaus, kultaus kaunoinen,
kuin ikuisuuden lupaus aineen sen,

niin, eikö kertoa osannut kauniisti,
eikö onnea luvannut aidosti,
eikö sanonut ain' uudelleen ja uudelleen:
Sinua rakastan hellästi suudellen.

Miksi ruusu sinut hiljensi rakkaani,
miksi ilta ikävän toi.

Etkö muistanut onnea suloista,
kuka sydämiimme rakkauden loi.

Vai sekö sinut hiljensi ystäväin,
lähtöhetkeni ikävän tunne.
Olitko liian kiinni, huomasit.
Et itseäsi oikein tunne.

Joku astui sinun sisääsi sanomaan,
katso itseäsi, elämääsi. Pyysikö jotain muuta anomaan.

Luulinko jotain, vain tunsinko vain.
Yks' lause, yks' sana, yksi henkäys joss' ei sanoja lain,
ja olet huolena ajatuksissain.

-harri

---

 

 

Sinä katosit jonnekin

Sinä katosit jonnekin,
jonnekin kauas ihanan hetkemme kesken.

Minä sinua katson... et ole tässä.

Minä olen tässä.

Miksen minä kauas sun kanssasi matkannut.
Miksi jätit minut tänne yksinäni.
Miksi et minua mukaasi ottanut.

En tiedä, en ymmärrä. Olen mies.

Miksi mies ja nainen yhteisen hetken niin toisin kokee,
vaikka yhteys on saumaton,
hetki unohtumaton,
keho irtaantumaton.

Miksi toinen maailmoissa toisissa kulkee,
toinen toisen vain syliinsä sulkee.

Molemmat tuntee omiaan.
Toinen kauas matkustaa,
toinen paikallaan ahertaa.

Voi miestä, mikset sinä lennä pilviin.
Miksi naisesi sinne lähti,
on hetkin kuin kaukainen taivaan kirkas tähti.

Sinä kuin kaukoputkella katsot missä hän kiitää,
minne upeissa tunteissaan sylistäsi liitää.

Voi miestä, sinä onnellinen.
Et onnellasi naistasi tavoita. Hän ihan toisenlainen on.
Tunteikas, iloinen, suruinen, jopa onneton,
vaikka kaikki niin ihanaa on.

Sinä vain katsot häntä, olet onnellinen tietenkin.
Onhan sinullakin hyvä olo saavutetusta ilosta, 
upeasta hetken tunteesta.

Kohta hän jostain viereesi palaa,
kyynelsilmin sinua onnessaan halaa.

Rakastaa, rakastaa, rakastaa aina vaan,
ja ain' enemmän, mitä kauemmas hetkessään taivaltaa.

Ole onnellinen, mies, sinä hetken suloisen annoit.
Sait rinnallesi rakkaan joka kasvaa sylisi syvyyksiin,
sen hellyyden kyyneliin.

Sinun tehtäväsi, mies, on nainen onneen kantaa,
elämään ihanaan auttaa.

Sitten sinulla on rinnalla ihminen upea,
sinua silmiin katsova, onnessaan naurava,
sinulle kaiken iloiten antava.

-harri

-

 

 

Sinä toivot (nainen)

Sinä toivot, että minä kanssasi tulisin,
lentäisin rinnallasi käsi kädessä.

Pitäisin sinua kiinni ja mennessä halaisin,
yhdessä itkisimme ja nauraisimme.
Kädet kietoutuis onnemme kauloihin.

Vaan ei, kultaseni, en minä pääse.
Minut kuin sidottu on maahan,
sinut lentämään luotu.
Sinulleko vain voimakkaat tunteet ja lahjat suotu.

Voi rakkaana, älä sure.
Minun iloni tulee sinun ilosi näkemisestä,
sinun äänesi kuulemisesta kun sinä menet,
sinun kyynelistäsi kun sinä takaisin tulet.

Siinä on minun onneni,
minun sisäiseni ilo.

Siitä minä nautin ja sinua taas yhä hellemmin halaan,
kun uudelleen ja uudelleen matkojesi jälkeen syliini palaat.

-

 

 

Minä toivon (mies)

Minä toivon, kun sinua katson.
Toivon, että matkassasi olla voisin.
Katsella tähtiä läheltä,
katsella maata kaukaa,
liitää kanssasi ja onnesta laulaa.

Voi miten toivoisinkaan, että lentää osaisin kuten sinäkin.
Vaan liekö minulle suotu niin pienet siivet,
joilla vain hetken rinnallasi räpytän,
ja kaihoten seuraan, kun sinä matkaasi jatkat.

Minä räpyttämään jään,
pienen hetken ikävään.

Vaan olethan sinä myös tässä.
Minä tunnen sinut, et ole poissa.

Olethan kiinni minussa.
Sinusta kaiken tunnen ja tiedän.
Olen onnellinen.

Älä sure, rakkaani,
en minäkään sure.

Jos vaikka siipeni pienet on lentämään,
ovat silmäni kirkkaat näkemään,
käteni hellät tuntemaan,
huuleni kuumat maistamaan,
nenäni tarkka nuuhkimaan,
korvani herkät kuulemaan,
ihoni hellä tuntemaan.

Olenhan minä tässä,
yhteistä onneamme elämässä.

-harri

---

 

 

Kaksi kissaa

Kaks' kissaa kehrääväistä onnesta helää,
elon ihania hetkiä yhdessä kerää.

Nauttii päivin, nauttii öin,
levätessä ja arjen töin.

Silmin kirkkain,
mielin iloisin vilkkain kehot yhteen hiertyy,
kaula kaulaan kiertyy.

Täss' on niin hyvä olla,
ollaan arjessa tai kuutamolla

Katsovat maailmaa, se kauniilta näyttää,
unelmat täyttää elämästä uudesta.

Kaikki alkoi Tulisuudelmasta.

-harri

---

 

 

Ihmisellä toive lie yhteen ainoaan

Ihmisellä toive lie yhteen ainoaan,
löytää rinnalle toinen, joka rakastaa.

Se aarre on kuin taivainen,
matkallaan jos sellaisen kohdata saa.

Se lahja on suurin,
kun toinen toisensa täällä alhaalla saavuttaa.

Sitä etsii hän, etsii ja kaipaa,
sydän rinnassaan yöt päivät kuin näkymätöntä haikaa.

Minä tullut oon tänne jo aikoja sitten,
etsinyt ja etsinyt sieluni puolta,
sitä toista,
välillä huhuillut kuin kaukaiselta suolta.

En löytänyt, en löytänyt aikojenkaan takaa,
yhtäkkiä hän onkin siinä ja vierellä makaa.

-harri

---

 

 

Rakas keinui sylissäin

Rakas keinui mun sylissäin illan ihanat tanssit.
Oli elämän suloinen tunti.

Silitin hiuksias, hipaisin poskeasi herkkää.
Sormet sormissa kotihin kulki.

Näin nauravan suun ja iloiset silmät.
Tunsin, vartalos notkea norja.

Sylit kuumiksi syttyi, rinnat onnesta ritisi.
Peilissä tyttö niin hoikka ja sorja.

Silmät leiskuen toistansa katsoivat.
Kädet kuumas ja kiihkeä mieli.

Illan viimeiset hitaat vuoteessa kulki.
Sanat kauniit korviin kieli.

Oot kaunis, oot rakas,
poika tytölleen lausui.
Oli mieli niin keveä, hellä.

Sinä kultainen, herkkä jä lämpöinen.
Sua mielin nyt lähennellä.

Siinä hetki ol' tulinen,
kahden sielun niin onnesta kauniin.

Oli huokaukset, äänet kiihkeät.
Nous' sisin kauaksi pilviin.

Oot rakas, ihana mun sylissäin.
En etsi ma mitään muuta.

Kunhan vierelläs levätä saan,
maistaa aamulla ruususen suuta.

-harri

---

 

 
Onko onnea suurempaa

On niin hyvä,
kun molemmat toivoo että toinen ois tässä,
vierellä ihanaa elämää elämässä.

Onko onnea suurempaa, kun toinen on tässä,
sydämen sopukassa hyrisemässä.

-harri

---

 

 

2006

Olit kylmä

Minä luoksesi saavuin väristen,
pitkän matkan jälkeen. 
Emme olleet tavanneet aikaan.

Otit minut vastaan - olit kylmä.

Minä tulin sisääsi ja sinua lämmitin.
Pukeuduin lämpimästi, ettei kylmyytesi tuntuisi.
Nukuin makuupussissa, sillä olit pitkään huuruinen.

Vähin erin lämpenit.
Minulle sanojesi salaisen arkun aukaisit.
Olit yhtä kanssani.

Tarjosit minulle hyviä juomia ja maukasta ruokaa.
Tarjosit hiljaisuutta,
sen lempeää huokaa.

Minä ihailin sinua.
Koristelin sinut valoilla ja koruilla.
Tein sinusta itselleni ystävän.

Minä hikoilin kanssasi kuumassa löylyssä.
Piehtaroin hangessa melkoisessa höyryssä.

Hiihtelin järven selkää.
Sauvakävelin rinnallasi,
en sitäkään näyttää pelkää.

Tarjosit minulle turvan, ilon ja onnen.
Muutaman päivän minua hellit ja hoidit.

Lähtöpäivänä haikeana toisiamme katsoimme:
Minä sinut lämmitin.
Sinä minulle sivukaupalla sanoja ja runoja annoit.

Olit ystävä minulle.
Minäkin sinulle.

Lähdin pois, sinut yksin jätin kylmenemään.
Talven keskelle yksinäisyyteen kärsimään.

Minä muistan sinua, kuvat mielessäni elää.
Runot sylissäsi syntyneet täällä kotona viel' helää.

Kunhan keväthanget sun tienoosi täyttää.
Kun aurinko voimansa näyttää.

Silloin taas sisälläin syliisi palan.
Runomökiksi sinua kutsua alan.

-harri

---

 

 

Salaiset katseet  

"Muistathan kai,
lempemme suloista aikaa.

Muistathan kai…
muistathan kai."

Muistatko miten silmämme ensi kertaa kuin sattumalta kohtas.
Miten kasvomme ilosta, hämmästyksestä, hohkas.

Muistatko, kun saatoit minut kotiini ensi kerran.
Kun minua sivusta seurasit. Salaa katselit.
Tuijotitkin.

Minä kyllä huomasin sen,
vaan en sitä sinulle näyttänyt.

Nautin siitä, salaisista katseistasi,
kun minua silmilläsi tutkit.

Muistathan miten ensi kertaa kotiovellani olit varovainen.
Et oikein tiennyt mitä olisit tehnyt ja mitä sanonut.
Muistatko.

Muistatko kun ensi kertaa pyysit minua kanssasi ulos.
Voi miten sydämeni pompotti sanojesi jälkeen.
Tulen, tulen… tietenkin, se sisälläni huusi.
Minun sitä rauhoitella täytyi.

Minä muistan miten ihailit minua tapaamisissamme.
Miten kohtelias olit minulle kaikessa.
Olit oikea herrasmies.

Minun eteeni kaiken teit.
Sinä kädestäni söit.

Katselet minua edelleenkin joskus tuolla samalla katseella.
Et joka päivä.
Et arkiaskareittemme keskellä.

Vaan silloin, kun olemme jonnekin lähdössä
ja olen itseni oikein kauniiksi laittanut,
sinä katselet minua kuin salaa.

Tunnen sen saman katseen,
sen salaisen ihailusi kuin silloin ennen,
silloin ihan alussa.

En nytkään sinulle siitä mitään sano.
Tunnen sen vain, ja nautin siitä.

Tietäisitpä miten siitä nautin,
salaisesta katseestasi.
Ja siitä tunteesta, että edelleen minua ihailet.

Vaikka se onkin harvinaisempaa tänään,
otan sen sinulta lahjana.
Kallisarvoisena lahjana,
joka on paljon enemmän kuin sanat,
joskus niin kömpelöt, mutta kauniit sanasi.

Nuo salaiset katseesi ovat enemmän kuin monet kukat,
joita olet minulle yhteisten vuosiemme aikana tuonut.
Paljon enemmän.

Rakas, sinun katseesi, kun ihailet minua vieläkin salaa,
on minulle niin tärkeätä ja suurta.

Rakastan sinua edelleen.

-vaimosi

-harri

---

 

 

Ei kylmyyttä suurempaa

Vaik' ihminen tuntenut ois luonnon julman talven.
Siinä palellut, sormensa valkeiksi kylmännyt.

Ei voita se kylmyyttä sydämen,
katsetta kaunaisen kadehtivan mielen,
kun toinen on sisällään hyljännyt.

Ei kylmyyttä suurempaa.
Ei tuskaa polttavampaa.
Ei ikävää suurempaa.

Kuin rakkaan hylkäävät ohikatsovat silmät,
joita et nää.

Voi hyljätyn elämää!

-harri

---

 

 
Kahta ei voi peittää

Kaks' asiaa mitä ihminen ei voi peittää.

Rakkautta toiseen.
Kateutta, vihaa, toiseen.

Sen kuulla voi sanasta pelkästä.
Sen nähdä voi silmän liikkeestä herkästä.

Rakastan, hyväksyn - sinun silmäsi kirkkaina kohti katsoo.
En hyväksy, vihaan - ei katse katsetta kohtaa.

Vaikka silmä silmän näkisikin.
Pyrkii julmuus esiin väkisin.

-harri

---