Taikurin taivas
 

            
Salainen matka


Sairauksien salakavalat syyt
jotka johtavat oireisiin
- ja ihminen pysähtyy...

 

24.12.2015

Kultainen lanka

Kultainen lanka
sen langan pää
on joulu ihmisten
se mieleen jää.

Mut' langan pää
on alku vasta
siitä kerästä
voimasta
joka on taivaista.

Kuinka vähästä
- vain langan päästä -
ihminen sydämeensä tunteen saa
tunteen tunteesta suuremmasta
minkä hän kerran tavoittaa
kun lopullisen rauhan vihdoin saa

… sen oikean joulun
jota syvällä sisällään ain' kaipaa.

  *
 

Ja matka alkaa...

 

 

07.01.2016

Salattuja suuruuksia

Salattuja sanoja
ja kaukaisuuksia
ymmärryksiä ylempiä ihmisen
ja kuvauksia kaikkeuden.

Kas, ihminen
näkyväinen
on vain pieni rahtunen
kulusta elon ja matkan sen
kivun, kehityksen.

Jos näkee hän
ett' kaikki ois tässä, min näkee hän
elää, raukka, elon kuin pimeän
ja kulkee hän kuin elon vain hämärän
… vaik' kasvais hän kuin
ja eläis elonsa merkittävän
- vain hetken kestävän, sit häviävän
ja pian jo unohtuvan
kuin mitättömän matkan, tehtävän.

Vaan, ei se ollut niin
vaik luulis itse, ett' kaikki valui tyhjiin
ja kuin tarkoitusta vailla kulki matkansa.

Ajallisensa kuitenkin aina merkittävä
   monia koskettava,
      muuttava
         kokonaisuutta kasvattava
            eloa jatkava
… ja jos vaik vähäiseltä näyttäisikin hän lähteissä
oli tehtävänsä kuitenkin merkittävä.
 

Mutta, jos merkittävä jo oli näkyvänsä osa
kuinka tärkeä jo olikaan näkymätön ulottuma
siis, se taso
mi matkalla mukana kulki
mikä näkyväisen matkaan mukaansa sulki.

Sillä, jos kasvoi joku, kun kulki hän
elonsa pienen tehtävän
hän matkastaan rakensi merkittävän
tasolla näkymättömän
ikuisesti kestävän.

Ja sitä ikuista tavoittaa hän kaikessa täällä
näkyvän päällä
ja sisällä
tiesi, tai tunsi hän sitä, tai ei
hän kuin tietämättään
suurta kokonaisuutta eteenpäin vei.

Eikä arvioida sitä
näkyväinen silmä, ymmärrys, mitenkään voi
sillä, harvoin näkymätön näkyvälle merkkejään toi
- vaik onhan niitäkin
jotka kokonaisuuksia näkyvässä nähdä voi.

Harjoituskenttä
kasvun paikka ja alusta
on tämä näkyväisen outo matka vain
sen osakseen valitsi, ja sai
varten suuremman suunnitelman ja tarkoituksen
jonkin suuremman rakennuksen.

Ja kuinka vaikeata onkaan täällä ajassa
ymmärtää, nähdä kokonaisuutta
kun, täällä on niin paljon kaikkea
tekoa, pahaa, kaunista
ja kehon kehityksen ulottumaa
- kaikki kauemmas ulottuvaa.

Sillä, yksikin teko arvokas, taitava
laulu, soitto, kaunista
tutkimus aikaan ulottuma
on kauemmas ain kantava
kaikkeutta kasvattava

vaik ois vaikea kuvitella niin
ett' taidollisuus kaikki ihmisen
veis jonnekin tuleviin.

Se kantaa ain uusiin unelmiin
ja tulevien yhä kasvaviin kuviin.


Näin kasvaa näkyväinen
ain ruokkien uutta ja uutta
yhä vain kehittyvää tulevaisuutta
eikä teko, taito, yksikään
jää tulevassa hämärään
vaan, uusi polvi ain uutta luo
se aiemmin opittu ain uutta, ja enemmän
esille tuo.

Näin näkyväinen näkymättömälle
ain enemmän ja enemmän kasvua ja kehitystä suo.

Näkyväinen ain lähemmäksi näkymätöntä tuo
kasvavat aikanaan yhdeksi
ja tulevat toistensa luo.

 
Ja nyt, jos katsellaan
ett' ajassa kaikkea vain ajallista tavoitellaan
vie se kuin salaisesti kohti kaukaisuutta
ja tavoittaa ain sitä
mitä ihminen ei ymmärrä vielä.

Se on kuin kaukana uudella tiellä
vaik lähellä
toisilla väreillä ja värähtelyillä.

Ja kun väreet nuo yhdeksi saattavat
siin' toiset toisensa tavoittavat
kohtaavat ulottumat ulottumat
ja ratkeavat monet kudelmat
ajalliset
ja ajattomat.

 
Vaan, viel' tänään on matka pitkä
ja edessä kuin seinä
minkä läpi, yli, ei nähdä voi
vaik ihminen jo monia askaroi;

   katselee pieniin
      katselee suuriin
         katselee kaukaisiin
… ja aina on seinä vastassa
vaik kuinka tutkii hän kaikkeutta
- kaikkeutta näkyvän
ja sen päässä luulee hän kaiken päättyvän

vaik oikeasti
kaikki kuin alkaa vasta siitä
mihin tämän hetken näkeminen ei vielä riitä.

Niin, siksi on turha sanoa
ett' "maailma on tällainen"
kun se ei oikeasti
ole ollenkaan sellainen.

Ja kaikki on vain
se osa - näkyväinen
ja sen takainen vasta
on todella arvokasta.

Mutta, sitä kohti, oi ihminen, jatka!
Siellä on todella kaunista
- ja ikuista.
 
 

Jo jälkeen tuon minä ajattelin
voiko enää kauemmas mennä.
Onko enää mitään takana sen
- ikuisuuksien.

Vaan, niin … minä ymmärsin
ett' tuossa vasta
oli kuvattuna ihminen
ja sen tuleva ja kasvu
ajallinen ja ajaton ihmisen
ja kasvu, kuvat, tulevien.

Mutta, ei tuossa viel läheskään
ole kuvausta kaikkeuksien
sillä, ihminen on vain ihminen
pien osanen sen todella suuren.

Kuvassa kuvattu vasta matka ihmisen
sen matka salainen.

Mutt' mitä kaikkea onkaan takana ihmisen
   sen yllä
      alla
         sivulla
ja mitä kaikkea tuokaan viel' toinen ulottuma
ja kolmas… neljäs…

Ei ihminen ole maailman napa
ei kaikkeuden
yks vain pieni kuvajainen, vaik meille niin suuri
ja ajallinen, raukka, niin paljon jo itsestään luuli.

Tämä on vain yks pallo.
Millainen onkaan pallomeri!

Kaikkeus on täynnä elämää!

Oi, minne jatkuu matka tää.
Taikuri kaukaisuuksiin tähyää.

  *

Ja vaik kirjoitti hän:
"Pienen pieni murheineen on ihminen"
niin, on hän suuri ajallisen.

  *

 

 

22.01.2016

Kauneudesta

Vaik' kauneus ois katoavaista
on se myös samalla kasvattavaista

sillä, ulkoinen
on vain väliaikainen
sitä ihminen, raukka, voivottelee
ja aina vain tavoittelee

vaik' oikeasti
se kauneus, jota tavoitella tulisi
on se sisäinen ain' kasvava
ei silmin katsottava, vaan kuultava
kuin läpikuultava sisältä ulos
- se on hyvän elämän tulos.

Ja sitä kauneutta pitäisi arvostaa myös ajassa
eikä vasta ajan takana
sillä, sillä on arvoa ikuista.

Oi, ihminen!
älä ole niin huolissasi peilisi kuvasta
muotosi puhtaudesta
sillä, sillä ei kellään
ole kestoa ikuista

kuten on sisällä
sisällä kasvaneella
yhäti kaunistuneella
- kellä se toteutunut on.

Se on kasvu kohtalon.

Mutta
ulkoistakaan ei saa jättää huomiotta
sillä, ohjaahan se elämän tietä;
   avaa ovia
        tai sulkee niitä
   vie paikoille näkyville
        tai pienille hiljaisille
   suurille areenoille
        tai pienille lavoille

näkyville... tai hiljaisille.

Kyllä silläkin virkansa on
ja hän
ken saanut on kuin suuremman valon
on saanut kuin kovemman kohtalon

sillä, se kauneus
mi näkyväinen on
sen katoaminenkin
käsky kohtalon.

Kasvattava sekin on
kuten kasvattava on se hiljainenkin tie
molemmat sisäisen kasvun tielle vie
vaik' eri tavoin;
se kaunis saa viipyä parrasvaloissa
se hiljainen niiden takana.

Mutta, kauneutta
sitä todellista tavoitetta
ei aina näe ihminen
sillä se
   on kasvu
      ja kauneus
         sisäinen

ja se kauneus on iäinen
ja kartuttaa sitä
todellista elämän arvoa ja tulosta
jolla on sitä oikeata tarkoitusta.

Sen arvo… on ikuista.

  *