Sinivalkoinen portti


-Oi, kohta tullaan
oi, maailman voimat suuret
ja elon juuret!

-Kohta tullaan… ja voimia tapaan
juuriani jossain kaukana halaan.

Näin huokailen mä reilua viikkoa ennen
kun mun rintani avataan
ja vioittuneet kohdat paikataan...

 

 

14.01.2015 klo 21.35
(TAYS Sydänsairaalassa leikkausta edeltävänä iltana)

Viimeisiä sanoja ennen operaatiota

Nyt unille
unilääkkeillä
yritän olla ajattelematta tulevia
- aamulla herätys klo 6.

Siitä sitten… alkaa se
mi kuljettaa mua uusille askelille.

Jännä päivä tulossa kaikkineen
   kokemuksineen
      kipuineen
vaan, eiköhän niistä
… hyvissä käsissä
ja luottavaisella mielellä.

Nyt itseni haltuun suurempien mä jätän
ja aamulla… niin
aamulla
minä alan parantua
kaikista vaivoista. Amen.

15.01.2015 klo 05.00
(operaatiopäivän aamu, tuntia ennen herätystä)

Aamu uus
   odotettu
      toivottu
vähän kait myös pelätty.

Sairaalassa heräilen, kello on 5
kuudelta herätys
sit' aamutoimet
ja valmistautuminen yhteen elämäni tärkeään
- uudesti syntymään.

Sanat on loppu
nyt niistä rauha
mutt' silti minä uskon
ettei apulaiset, auttajat ole kaukana.

Mennään!

Kiitos kun olette seurana
tukena, turvana.

  *

 

 

12.01.2015

Runoilijan rinta avataan

Runoilijan rinta avataan
sydän esille kaivetaan ja pysäytetään

sit' korjataan paikat
mit' kuluneet elon matkalla
ja virheet
mi olivat jo lähteissä valmiina.

Kaikki kerralla!

Sit' kiinni parsitaan
hetki ootellaan ja toivutaan.

Sitten matkaa jatketaan.

Tällä kanavalla (Facebook) voit seurata
elää rinnalla ja huokailla
kiitellä ja vaik' rukoilla
ett' enkelten parvi ja kädet taitavat
minut uhkistani vapauttavat.

15.1. torstaina aamulla
pelastajat hommaansa tarttuvat.

Tervetuloa runoilijan matkalle.

  *

 

 

08.09.2014   su klo 02.45-
(Siis, jo aikaa sitten nähty tää hetki, mi on nyt)

Pysähtyy taikurin sydän

Pysähtyy taikurin sydän
pysähtyy menneistä teistä
kuin merkiksi vanhan ja uuden
menneen, ja tulevaisuuden.

Kuvainnollista
- ja totta
vaik' ei pysäytäkään se elinvoimia
- toimia
on se kuitenkin merkki
hetki elämän
mi kertoo vanhan päättyvän.

Vaan, on se paljon muutakin
valmistuu astia puhtahin
ja uus'
jonka varassa jatkuu ajallinen
- ikuisuus.

Se on merkki
kuin pimennys
min aikana alkaa ystävyys
kanssa uuden uskollisuuden

joss' lepää hän
ken näkee sun tehtävän
ett' minä olen tässä
sun rinnalla värisemässä
ja kantamassa
voimaa antamassa arkeen ja uuteen
matkalla tulevaisuuteen.

Se on hetki
se on suuri
miss' kohtaa voima ihmisen
tieto
taito tekojen
ja voima ulottumien näkymättömien.
 

Miten kuvata se
kuin toisen elämä annetaan toisen kädelle
miss' ajallisen voiman keskus
otetaan käytöstä pois
- kuin kuollut ihmisen ranka ois.

Vaik' tekniikka ihmeellinen
hoitaa sillan menneitten - tulevien
on se silti hetki
kun pysähtyi kaikki
 
ja alkoi uus'
elon mahdollisuus
miss' kestettävä on viel' kaikki
mi annettu
luvattu matkalle.

Ei pelätä sitä tarvitse
siin' voima voimalle hetkeksi kättä lyö
ajallisen ja ikuisuuden yhteistyö.

Sillä, ilman toista
ei ois ihmisille toista;

ilman ajallista
ei ois ikuisuutta

ja ilman ikuisuutta
ei ois ajallista ulottuvuutta.

Se on kuin kohtaaminen kahden ulottuvuuden
vaik' kaikki onkin yhtä
- ilman toista ei ois ihmisille toista.
 

Silmä näkee teon
sormet tekee tehtävän
näkee ajallisen

vaan, kuka näkee takaisen
taakse näkyvien
iankaikkisuuden ihmeiden
joss' joukot valvoo ja kättä ohjaa

elää myötä ja valvoo
kun toinen unessa nukkuu
ja vaihtaa kuin maisemaan uuteen
herää tulevaisuuteen jälkeen sen
unen
kuolon
hetken ikuisen.

Sellainen paikka on ihmisten tutkijalle
ikuisuuksien kuulijalle hieno hetki
kuin jännittävä pikku retki

ulottumasta ulottumaan
unohtumattomuudesta unohtumaan
menneitten kuvista tulevaan
jonnekin kauas ihmisen unelmaan.

Se on! matka unelmaan.
 

Se on kuin uni
joss' ollaan kaukana poissa
jossain unien maissa
oudoissa kartanoissa
mut' jonka telakka on maissa
odottamassa paluuta.

Vaan, tässä unessa
on telakka sammuneena
ja henki on vapaa
- hän outoja kaukaisia tapaa.

Ja jos onkin vain se hetkinen
on se kuitenkin hetki ikuinen
ja ikuisuuden aika on ajaton
- näkyvällä vain aika on.

Yks' päivä
yks' hetki
voi olla kuin tuhat vuotta
ja tuhat vuotta kuin yks' hetki vain
jonka elon pysäyksessä kokea sain
kun elin
kuolin
vaihdoin ajasta aikaan
ajattomaan aikain taa.

Siin' ihminen ikuisuutta koskettaa.
 

Siin' runoilija matkustaa ajast' aikain taa
ja palaa hän matkaltaan
vaan, mitä kaikkea tuokaan hän tullessaan
mukanaan
sanoja taivaan ja sanojen maan
hän ihmeitä sanoillaan avaa.
 

On se niin, Thanos (leikkaava kirurgi)
ett' runoilija lähtee sun kanssas' matkalle
- tosin, sinä jäät kentälle
olet siinä kun minä lähden
ja olet siinä, kun minä palaan
- minä matkallani tuntemattomia tapaan.

Ja kun minä palaan
minä kaikkea uutena halaan.

  *

 

 

11.12.2014

Ennen ja jälkeen

Elämä jakautuu ain' ennen ja jälkeen:

on lapsuus
     ennen aikuisuutta
aikuisuus
     ennen vanhuutta
vanhuus
     ennen kuolemaa

kuolema
     ennen tulevaa
elämä
     ennen unelmaa
… ja jopa elämä ennen syntymää.

Ajatus ihmisen pysäyttää.

Onko aina
jotain ennen seuraavaa?

On aikaa
     ennen Kristusta
ja jälkeen sen
suuren muutoksen.

Näin on itse kullakin
elon jaksoja ennen ja jälkeen
milloin minkäkin vaiheen.

Samoin on myös runoilijan:
  mitä oli ennen alkua
    mitä oli ennen suunnan muutosta
mitä oli ennen kuuluisuutta
  ja mitä jälkeen sen…

- sitä täss' nyt mietiskelen

ja muistelen…
mitä oli ennen runoilijan kuolemaa
mitä onkaan jälkeen sen
uuden syntymisen?

Mitä ennen lopullista kuolemaa
mitä jälkeen sen?

Näitä hetkiä nyt … elelen.

Ajattelen…
millainen… on ajallinen kuolema
millainen lopullinen
sillä niilläkin on
tuo ennen ja jälkeen.

Nyt on edessä… se ajallinen
- olen tässä nyt runollinen:

Kuolema ajallinen
olla hetken poissa
jossain maailmoissa, joissa...

- ehkä unien maissa
intuitioiden kartanoissa
sanojen, taiteilijoiden ulottumissa
musiikin purojen lähteillä
… ehkä tulevien viheriöillä niityillä.

Minä käyn siellä.

Minä pääsen! voisin jo kuin huokaista
malttamattomanako huokailla
kuin odotuksen huumalla:
-Oi, mitä se onkaan?
Kai minä taas palaan.

Ja uutena maailmaa halaan
ja mukanani jotain sellaista
mitä täällä ei nähdä voi
- ehkä uudet laulut mielessäni soi.

Niin, ystäväin,
minä lähden tuolle matkalle
kuin kuoleman takaiselle
  kurkistamaan
    katsomaan
      noutamaan
        kokemaan
jotain runoilijan uutta
- ja sitten minä palaan
ja jatkan matkaa.

Kuin runoilijan viimeinen portti
- ennen sitä viimeistä.

Vaik' mistä minä tiedän
onko se viimeinenkään viel' viimeinen.
Josko sekin todellisuudessa
vaik' kaiken uuden alku - ensimmäinen.

Jospa tuohon kaikkeen
saan matkallani vastauksen
ja sen tänne aikaan muistiin kirjailen
ja uusia näköaloja ihailen.

Vaikka,
kyllähän minä runoilijana jo tiedän tuon kaiken
olen kirjoittanut ne jo ennakkoon.

Aamuvarhaisilla kulkenut
tulevien polkuja eteeni avannut
muistiin kirjannut.

Nyt vain… elän todeksi sen
min aamuöisin kirjaillen
ja… toivottavasti ihailen:
-Se totta on! Se totta on!

Minä todeksi elän
yhden elämän kohtalon.

- Oman elämäni kohtalon.

  *

 

 

11.01.2015

Myrkkyä kalvavaista

Katkeruus ja viha
on myrkkyä kalvavaista
hitaasti tappavaista
ihmisen sisäistä syövää
kuin itseä lyövää.

Nakertaa
nakertaa herkkää kehoa ja mieltä
ellei syytä poisteta sieltä

heijastuu se kuin kirous
ympärille
ja tuleville polville
- syyttömille
koko asiaa ymmärtämättömille.

Siksi, heijastusvaikutus
on ankara, paha teko
tuleville polville.
 

Sopimalla
katkomalla kirouksen kahle
…ole vapaudelle kuin ahne
ja pyri kahleesta pois.

Oi, miten paljon helpompaa
elo kahleitta olla vois.

Moni vaiva ja seuraus
on pienellä teolla kokonaan pois.

  *

 

 

11.01.2015

Viimeinen ja ensimmäinen

Viimeinen
   viimeinen
      viimeinen

sit' ensimmäinen
   ensimmäinen
      ensimmäinen

uuden elämän ensimmäinen
ja alkaa uus'
rakentuu siitä parempi tulevaisuus.

Vanhan luovutus ja taakse jättö
ja uuden sijaan tulo
on ihmiselle totta joka hetki
- ja koko elämä on tätä ketjua;

tänään taakse jäi tämä päivä
ja huominen sijaan tuli
mennyt muistoihin suli.

Ja aina
kun kohtaa elossa uutta
jää taakse jotain vanhaa
joka silleen sinne jäi
- elo uusiin käi.

Ja sama oli jo tullessa
kun ei oltu vielä ajassa
vaan ajattomassa;

ajaton sinne jäi
aika vierelle käi
… ja taas aikanansa
palaa ajasta
ja jatkaa ajattomassa.

Aina mennyt taakse jää
ja uusi tulee sijaan
nyt minä nukahdan ja aamulla katson
miten uuden päiväni sijaan.

  *

 

 

11.01.2015

Ajatukset kiertää

Yöllä
ajatukset kiertää
menneitä ja tulevaa:

Mitä kaikkea vielä tulis' toimittaa?
Miten tietoa esille laittaa?

Miten ystäville ilmoittaa
miten minulla menee:

-Elossa!

Vaiko hiljaisuudella heitä huolestuttaa?

Mitä ottaa sairaalaan mukaan?

Voiko vaik' kaiken unohtaa
hetkeksi kadottaa
jos joku pisara pikkuinen
sulkee ajatuksen?

Tai, jos vain iäksi katoan
taakse jonkin tuntemattoman?

Ajatukset kiertää
vaik' en niin huolissani olekaan
… tilanne nyt kuitenkin aamua valvottaa.

-On mulla ihana koti!
     Oi, kumpa taas tänne palaan.

Kaks' aamua vielä - sitten matkaan.
 

Ja mielessä vilahti laulun sanat:
     "Päättyneet on päivät oppipoika olostain".

  *

 

 

10.01.2015

Outoja tuntoja

Outoja hetkiä
   ja outoja tuntoja
kuin kaikista viimeisiä kertoja - ennen muutosta.

Siis, näillä putkilla
- ja tällä sydämellä.

Viimeiset tanssit
   viimeinen lauantai
      viimeinen sunnuntai… maanantai… tiistai...

Pelkoako? - Ei.

Huoltako? - Eei … kai.

Tai, ... vähän kyllä,
vaik' tiedänkin, on mulla hyvä ystävä.

Oikeastaan, hyviä ystäviä on montakin
mutta, yksi kuin ylitse muiden
ajallisten sulosuiden.

Vaik' tiedänkin:
minua kannetaan
autetaan ja voimaan varustetaan
ja elämän tielle uusitaan

on aina olemassa se elämän arvaamattomuus
ett' se, mikä eteen avautuu, se uus
oisikin jotain, mi ois ihmiselle kipeä
ja sen kautta vasta
elon tarkoituksia syviä.

-Minä tanssia tahdon!
Ja tahdon laulaa!
Elää viel' elämää kuin täyttä kaulaa!

Ja siin' sivussa kirjoittaa
rinnalla kulkevia sanoillani auttaa.

Olla onnellinen
en mikään petiin peitelty
kuin elosta sivuun heitetty
… vaik' synnyttäiskin se sanoja
kauas ulottuvia.

Ei!

Elämän vapautta! minä pyydän - toivon -
minä anon: -Oi anna! elämän rakkautta ja rauhaa.

Mun uusi sydämeni, viel' syntymätön
jo uusia sanoja pauhaa.

-Oi, anna! mun tanssia
ja laulaa sanoja maailmaan
- ja elämän rauhaa.

  *

  

 

10.02.1015

Pikku pyyntö

Ja kyllä minä ajattelin
kun enkelten luetteloa katselin
- ne ihan todellisia olla taitavat, vaik' en niitä nää
vertauskuvin ne nyt minua piirittää.

Sinivalkoinen portti
mist' kuljen ma kohta
on kuin portti kahden enkelin;
sinisen Mikaelin
ja valkean
runojen, sanojen taitajan
sen kuiskivan Sandalfonin.

Ja heidän kuin siipeinsä alta mä pujahtaa saan
kohta tulevaan.

Varjelus ois - on - valtava
yks' elämän unelma
olla kuin suurten siipien suojassa ja turvata
- olla turvassa tulevassa.

Mutta, kun enkelten listaa mä selasin
huomasin…
ettei yksikään heistä ole tanssija
vaik' varmaan osaisivatkin kaikki

- mutta, tämä on kuin runoilijan leikki
ja aattelin…

ett' kumarrun ma eteen tuon sinisen Mikaelin
ja ehdotan: -Ett' miten ois
jaa... oisko se nyt keltään pois

jos minusta - ei tietenkään nyt vielä
vaan, sitten kun aika ajast' jättää
ett' voisin saada paikan
olla kiiltävänharmaa tanssin enkeli
tai, vaik' vielä… runoileva tanssin enkeli
       

joka ihmisiä liikuttais ja koskettais
yhdistelis ystäviä toisiinsa
- tekisin onnellisia pareja

ja samalla saisin myös itsekin edelleen nauttia
tanssin hurmasta.

Kas, minä kun luin, että pari teistä
suurista enkeleistä
on korotettu sinne suoraan täältä
maan päältä…
niin, mulle tuli vain mieleen, että jos…
vaikka… ois mahdollista
jos oikein oisin ma kiltti ja ahkera
tanssija ja sanojen puurtaja, niin että…

-Palaahan poika paikallesi
ja toimita toimesi
,
ma kuulen vain

… ja jos oikein mä tunsin…
myös pienen hymyn mä toiveestani sain.

 

-Niin! ja ootas vielä…
jos sais' siivet myös tuolle
mun pikku kaverille, koalalle

    -Moommikää sun "pikku"!

-Niin-no, että sekin vois' sitten siinä autella mua
kun ohjailen ihmisiä toistensa luo.

-Mommikää sun pikku-enkeli! Pöhkö! Mitä seon taas juanu.

  *

 

 

06.01.2015

Sininen enkeli

Enkelin minä seurakseni sain
  enkelin
    sinisen
sinivalkealle portillen
ja matkalle sille… ja jälkeen sen
käsi kädessä kanssaan kuljen.

Väreet hällä on voimakkaat
ja tahto hyvään

minä turvaan…
      olen turvassa
matkaan kuin tehtävään pyhään.

  *

 

 

06.01.2015

Ei kait täältä vielä

Vaik' en uskokaan
että tästä vielä
matkaa jonnekin kaukaisuuksiin jatketaan

on tää hetki kuitenkin pysäyttävä
ajatuksia herättävä
- jonkun mielestä peräti järkyttävä

vanhasta kuin pois lähdettävä
ja johonkin…
jonnekin uuteen siirryttävä.

Sanoisinko, elämässä edettävä
ja etsittävä jotain uutta
ehkä jotain … suurta
mist' en vielä tiedä.

Testamenttikin tässä aamutuimasessa
edessäni välähti
… loppiaisaamuna
yhdeksän päivää ennen leikkausta.

Vaan, oi … niin paljon pitäisi
jos aikoisin…
jos jotenkin, opastaisin
miten toimia jälkeeni mun
vähän yksinäisen
sanoihin unohdetun.

Vaan, yks' ainut huoli on minulla vain
ett' nää sanat kaikki
jotka mä matkallain sain
… ett' ne … jotenkin säilyä vois
etteivät ne tyhjiin katoais kanssani pois..

Ett' ois joku jossain, joka huolehtis
ei minusta
vaan, kauttani tulleista sanoista
… ettei ois ollut tää turha matka
vailla katoamatonta tarkoitusta.

Ihmiset pärjää kyllä;
  läheiset
    kaukaiset
- hetken muistavat
sitten unohtavat.

Mutt' sanojen kautta minä elän viel' kauan
tai sitten totaalisesti kuolen.

Hulluutta lie monenlaista, vois joku vaik' aatella
mutta, sanojen työ, min kirjoitin mä matkalla
on kaunista
ja kaukaisuuteen ulottuvaa
monelle viel' apuansa antavaa, mä luulen
... toivon niin
kun kohta sukellan mä outoihin tuleviin.

Toivon, että ajassa
vaan, saatanpa poiketa hetkiseksi vaik' ajattomassa
jossain kaukana, mist' ei vielä
olekaan mulla kokemusta.

Joten,
muulla kaikella tehkää mitä vain, mutt' sanat säästäkää
irti päästäkää ne maailman tuuliin
kulkekoot ne monille korville
ja moniin huuliin.

Tää kirja päättyi nyt
- kirja sinikantinen
  
oliko tää kaikki lie
kuin tulevia enteillen
kun värikin jo porttia kuvaillen
ollen sinivalkoinen.

Amen.

  *

 
 

05.01.2015

Portti lähestyy

-Oi, kohta tullaan
oi, maailman voimat suuret
ja elon juuret!

-Kohta tullaan… ja voimia tapaan
juuriani jossain kaukana halaan.

Näin huokailen mä reilua viikkoa ennen
kun mun rintani avataan
ja vioittuneet kohdat paikataan
- ukko vanha ehostetaan voimaan uuteen
jaksaa taas matkata tulevaisuuteen täällä ajassa
kun kohtaan voimat suuret
jossain kaukana.

Portti lähestyy
se kuvaamani sinivalkoinen
outo, salainen
suurivoimainen

jost' mut' lävitse kannetaan
voimaa annetaan
ja enkelten parvi, toivon mä niin
minut turvallisesti saattavat tuleviin.

Näin huokailen minä aamulla kello 3.45
… siin' ajassako jotain kaukaisen kaikua
kun niin monena aamuna
herään samassa ajassa
huokailemaan olevia ja tulevia.

Ja nyt minä jatkan taas aamuisia unia
… ellei sitten viel' lisää tarjota
olevani sanoja.

  *

 

 
01.01.2015

Portin takana

Sinivalkean portin takana
avautuu uusi maailma
joss' tieto
taito toisenlainen
arjess' auttavainen
ja kauas ääriin kurkottava
- on vain uskottava.

Siitä portista käydä saa
ken tietoa janoaa
kuulla sanat, sävelet uudet
ihmiselon tarkoitukset ja tulevaisuudet
- sanat uudet.

Se on kuin portti vain
portti porttien ketjussa
mut' viimeinen
tään ajallisen.

Ja sit' lopulla
joskus
kun alkaa ajaton
se vain kuin liukuma on
ajast' aikaan
katoavasta katoamattomaan

aikaan parempaan
joss' kaikki mennyt tallella on
mi selittää tään kohtalon
- siellä kaikki ON!

Mutta ennen sitä
jost' et vielä tiedä
on käytävä tämä tie
mi tarkoitukselle vie.

Sille, mi kuvattu jo eteesi on
toteutat elosi kohtalon.

Eikä yksin kulje matkamies maan
ja lopulla matkan nähdä mä saan
ken kulkevi rinnalla
ken apuansa antanut on

ken suojasi, kuiski
ken aamuöisin valvotti ja kuin eloa häiritsi
ja sanoja välitti suuren tuntemattoman

ken vahvisti olemaan rohkean
ain' päivien elon loppuun saakka
jonne asti sull' kannettavana taakka
tarpeellinen ja uljas
- ja sanojen voima on puhdas.

Ja nyt, rohkeasti vaan
kohti tulevaan
ja elon unelmaan
mi oottavi sua takana uuden portin

sen eteesi valmistin ja osoitin:
-Siit' käytävä sun on.
Ole iloinen, äläkä lainkaan onneton.

-Oi varjele, minä huokaan, -ettei mitään turhia
vahinkoja, vaivoja!

-Portti on puhdas ja kaunis
siin' enkelet valvovat sua
ja uusi voima tulee sun luo
mi varjelee
rinnallas' kulkee ja suojan antaa
- sinut portin läpi kantaa.
 

koala: Ja mua ei sit kyl jäteätä! Mä tuun kans!

Harri: Pääseehän tuokin… siin' samalla?

-Pääsee pääsee… (huokaus) ett' ne sit jaksaa

koala: Noni! Kato! Mä sit tuun sun kaa.
Harri: Kiva. Ei ole sitten niin yksinäistä.
koala: Hö! Arvaas kellä on ollu viimeaikoina yksinäistä.
Harri: Juu juu… tiedän tiedän… sinulla.

koala: Noni! ... kolkuttaako … ees vähä. Hä!
Harri: Kolkuttaa kolkuttaa… mutt' minä lupaan, että tänä vuonna…
koala: …joo joo joo… sä lupaat ja lupaat.

-(huokaus) - ett' ne jaksaa tota aina vaan.

  *

 

27.12.2014

Pakko - tolpalla

Vaik' on pakko
en tunne niin
pakko on matkata muutoksiin
syviin

joss' matka kuin kerralla katkaistaan
opetetaan katsomaan vain tuleviin
kun, kas…
mennyt on mennyt, ei palaja se
enää takaisin matkan kasvulle.

Ei ole enää mennyttä
- se on eletty elämä
jokainen hetki
päivä
vuosi
elämän kasvua suosi

opetti katsomaan, kuulemaan
menemään, tulemaan
olemaan paikalla, miss' oltava on
elettävä kuin tie kohtalon.

Nyt tolppa!

            

virstan pylväs kuin viimeinen
on merkki menneitten, tulevien
- sen raja
kuin hieman haikea.

Täss' on nyt aikaa hetki katsella
tätä taivallettua taivalta…

onhan matka ollut pitkä ja tapahtumia täynnä
on ollut kuin pakko nähdä ja oppia
varten tulevia matkoja

jotka nyt - tässä tolpalla
edessä jotenkin häämöttää
vaik' en niitä oikein nää.

On siellä viel' jotain, minä näen sen
vaan, edessä taas portti… sinivalkoinen.

Minkähän takia on tuon värinen
vaik' niin… olenhan suomalainen.

Väreillä aina virkansa
paikkansa
väreensä, voimansa
tarkoituksensa kaikelle
- nyt siis tulevani matkalle.

Tutki värit tuleville
värit vapaudelle;
siniselle taivaalle
valkealle valolle
… kuin puhtaalle lumelle
koskemattomalle.

Ei jälkiä sinelle, ei valkealle
ei askelia mihin astella
eikä jälkiä jää
- kuin leijalla tulevien taa
ja hahmottaa
tätä maailmaa

ja lennättää kuin lappusia
mit' maahan laskeutua
silmille
korville sanoja
kaukaisia ulottumia.

Piirrellä niitä
ja siirrellä kuin seiniä
ovia avata ja katsella
tulevia tapahtumia.

Sen portin takana vasta
on matka arvokasta.

Siks' käytävä nyt on sinne
portille sinivalkoiselle
miss' taivaat ja valkeat avautuvat
ja kutsuvat unelmat

ja asiat vaikeat tajuta
vaik' ovatkin kuin rakkaita
ajallisia ja ajattomia
niitä "Taikurin taivaita"
joita sanoiksi pukea
- ja matka… on upea

jos vaik' hetkin viel' raskasta
mutta kaunista…
niin, kaunista se on
matka tulevien - unohtumaton.

Siinä … se unelma on!

  *

 

 

04.01.2015

Mikä on tämä hetki

Mikä on tämä hetki
kun ystävät kauniit ja rakkaat
tuodaan mun uniini.

Ja päättyvi yksi
kuin ikuinen ystävä
- vain jätettävä matkasta pois
ett' jollekin uudelle enemmän tilaa ois.

Mikä on tämä hetki
kun kaikki, joille sydämeni värissyt
joita rakastanut ja onnesta tärissyt
ja sitten jättänyt, jäänyt
kuka mistäkin syystä rinnaltani lähtenyt
- vain ikävä jäänyt kumppaniksi matkalle
pitkälle kaukaiselle.

Ja nyt
juuri ennen kuin sydämeni palat poistetaan
uusiin vaihdetaan
heidät unissa eteeni marssitetaan toinen toisensa perään
ja ikävässä, muistoissa herään ja mietin:
-Mikä onkaan elonsa hetki
kun rinnallaan nyt hetkisen vietin?

Viel' näkemättä yksi - tai kaksi
enkä puhu nyt vaimoista, vaan niistä
jotka todella kasvoivat eloni rakkaiksi.

Kai viel' heidätkin kohdata saan
kunnes eloani jatkan jossain oudossa maass'.

Kuin inventaari entisen elämän
tämän pian päättyvän
ja sitten alkavi uus'
edessä tulevaisuus, jost' en tiedä - vielä.

Mutta, kohta
kun kaikki on valmista;
aika
ja hetki
tehdä raskas kuin syntymäretki

ja uudelleen nousta uusin voimin
uusin kuvin
- ehkä uusin huvin
vaik' tiedän,
se ei olekaan se uuden syy ja tarkoitus
vaan, jokin aivan muu
- uudet mun eteeni avautuu.

-Oi! jo huokaan, -Oi tule - tuu!

Hetki joss' vanhat unohtuu
ja uudet avautuu.

  *

 

 

04.01.2015

Hetki muuttavin

On hetki
     jolloin tuuli uinahtaa
on hetki
     jolloin tuuli valvoo
on heti ystävien
on hetki menneitten
on hetki
     yksinäisen sydämen

On hetki
joss' sammuvi tuuli
mieli
hetkiseksi - ja muuttuvi kaikki;
mennyt tähän jää
ja uusi, viel' tuntematon avautuu
- mun sydämeni muuttuu.

Syntyy uus'
… minä toivon niin
ja uusin voimin kurkotan tuleviin
joss' häämöttää jo jotain sellaista
min tähden kannattaa vanha paikata
ja kuin uusiksi rakentaa

minä kuvaan maailmaa
ja elämää sen
miss'…
miks' tänään eloani taistelen.

Hyvää matkaa täss' itselleni toivotan:
-Olkoon onni myötä
ja enkelten parvi
ihmiskätten viisaus ja taito
 
- tämä on elämän hetki aito
kuin jakaja
joss' piirretty tolppa;
tätä ennen
ja tämän jälkeen.

Ja minä uskon johonkin suurempaan henkeen
jok' kulkevi rinnalla, katsovi
kaiken oikein asettavi

ja kutsuvi taas takaisin
... mihin tässä elämässä
minä paremmin turvaisin.

On hetki - muuttavin.

  *

 

 

31.12.2014

Portin takana vasta

Palloin vuosi, puhkottu
  on moni usko
    turha lupaus
      tahto paremmasta luulosta

ja etsitty pallojen syitä ja seurauksia
  toteutumia salaisia
    ongelmia kaukaisia.

Koko vuosi kuljettu kuviteltujen takana
  taottu
    etsitty apuja
      kuuloja
luuloja putsattu
vaik' kaikkea vast' raotettu: -Siel' jotain on!

Jotain suurempaa
  kauniimpaa
    todellista haettavaa

ja sinne voi ulottua vasta
kun valmista tietä käydä
ja uusia uusin silmin nähdä.

Ja nämä… oli palloja vasta
  kuin helmeileviä kuplia
    ihmisille maistuvaisia
- eivät totuuksia.
 

Mutta, portin takana vasta
on valtarakenteita
- ja se! on arvokasta
osoittaa paikkoja ja tahtoja
ihmisiä vahingoittavia
- pahoja.

Uskoo ja kuulee
kenen kuulla tulee.

Ei karjalauma käänny
eikä tarkoituskaan sen
vaan, sanoillani piiloja availen
totuuksia esiin kaivan ja tarjoilen
esille nähdä ja ymmärtää
tätä elämää.
 

Ei maailmaa muuttaa voi
rataansa kulkee se
mut' hyvä on tuoda asioita esille
ett' se, kell' tahto
kutsu, kuulemaan
asioita muuttamaan
ja elämäänsä kautta sen
- sen vuoksi täss' tietäni taistelen.

Ei kaunista
vaik' kaunista kuitenkin
ken kuulee korvin kuulevin
se heille kuin musiikkia on
ja jatko elon mahdoton
kera väärin turvin
harhoin opein.

Onnekkain on nopein
ken irti itsensä kahleista päästi
- elinpäiviä itselleen säästi
kun tiesi totuuden
takaa varjoavien valheiden.

Siin' on polkua käydä.
Ei riemusaattoa, vaan hiljaista kulkua
ja salaisuutta, joll' on ulottumia
ain' maailman ääriin saakka.

On tuo kaikki
ihan sopiva taakka.

  *

 

 

31.12.2014

Uusi sijaan lasketaan

Itke itkusi
suru surtava pois
ett' elo vapaampaa olla vois.

Kahdella sydämellä
jaetulla
ei elo jatkua voi
vaan, tilaa on annettava uudelle
- tulevaisuudelle.

Vanha vaihe on taakse vain jätettävä
vaik' oiskin toinen nyt lempeä
ei se mitään muuta siitä
mi sanottu jo on.

Tilanne mahdoton.

Ja jos uusia hamuat, tahdot
tiedät jo, on se uusi kohtalo
jossa ei sijaa vanhalla
entisellä elolla.

Sillä, uusi sijaan lasketaan
sit' aletaan me tehdä työtä
joss' ei ole päivää eikä yötä.

Oikein kaikki on
vaik' sanat sattuvat
surut osuvat
ja itkut irtoavat siellä ja täällä.

Hetki on merkittävä.
Mutta, tärkein on tehtävä.

  *

 

 

30.12.2014

Mielien taistelut

Mieli yhtä
jokin suurempi mieli toista
- hankala paikka

hillitä itsensä omasta
arjen tahdosta
ja kuunnella kuin suurempaa
ihmiselle kuin salaista

vaik' ei se salaisuus olekaan
onhan vain se syvempi tahto
min kuuleminen on suuri taito.

Näin on se ihmisen elo vaikea
kun on kuin kaksi tahtoa;
tämä mielen tahto
mi ajallista seurata tahtoo
ja sitten se syvempi tahto
mi katsoo, kuulee kauemmas
tietää tulevan tarkoituksen ja tuloksen
antaen oikean ajatuksen.

Osata kuunnella sitä
syvintä
ja ohittaa kuin tuo
mi ajallisen onnesta vain mieluiten juo.

Siinä se vaikeus
kun mieli on vahva
eikä se tahdo kuunnella
syvemmän tahdon ääntä
mikä kuitenkin ois elolle selkeätä.

Mielen halut, kiemurat
monet vaivat raskahat
vaik' virkansa silläkin aina
vaikka tulisi olla tarkkana.

Tuo syvemmän kuuleminen
vaatii herkkiä korvia ymmärtää
ja lujaa tahtoa totella
ja olla urhea
sillä, sen tien päässä
on se unelma.

Tuo mielen tie
on mutkainen tie
jopa monesti kuin mieron tie
kauas karkottava siitä syvän tahdon tiestä
jonka tulisi viedä miestä ja naista
monesti niin oikukasta.

Mutta, tässä syy epätietoisuudelle:
mielen tie
ja syvän tahdon tie.

Mielen tiellä on tunteet
arvot, asemat
raha ja monet matkat
hauskuus ja ilo
- jonka päässä monesti suru.

Vaan, ei syvän tahdon tie aina
ole sen kummempi
vaik' kulkeekin se ehkä toisin;

ilot silläkin - ehkä toisenlaiset
surutkin - kasvattavaiset
tulokset palkitsevaiset
asematkin vaativaiset.

Vaan, yksi ero niillä suuri on
sen lopullinen tulos
ja syvä rauha sisäinen
ei yksin hetki ulkoinen
joss' vietetään vaik' meditoiden
lepoa etsien.

Toisen tien päässä on
väsymys ja rauhattomuus
toisen päässä
rauha ja tyytyväisyys.

Toisessa vaik' raha, rikkaus
tai vahingon köyhyys
sairaus.

Toisen päässä nöyryys
uskollisuus elämän arvoja kohtaan
vaik' kulkis' se millaisten teitten kautta
ollen hetkin vaik' raskasta
on se kuitenkin turvattua
kohti suurta salaisuutta
sitä omaa unelmaa
johon kunkin tulisi kurkottaa.

Vaan (huokaus) … niin
elämä vie
sen himot, halut, kaikkineen
ja monine turhine tarpeineen ja mutkineen
ajallisine tuloksineen
- jotka poikkeavat suuresti siitä (syvästä)
missä kuin mikään ei ihmiselle riitä.

Näissä valinnoissa taistelee ihminen
tekee päätöksiä kuin arvaten
… joskus kuulee tahdon syvän sisäisen

vaan, mieli ajallinen
voi voittaa, sen alleen jyräten
perustellen ajatuksen hyvällä
asemalla, rahalla
vaik' matkalla maailman ääriin
vaik' tuntemattomaan sfääriin.

Ja … se onni
syvä tahto
ja sisäinen rauha
onkin siinä aivan lähellä
kulkee kuin vierellä kuiskien
kuin huiskalla huiskien: -Kuule minua, kuuntele
minun puoleeni huokaile ja kysele
etsi tahtoa viel' syvempää
sinulle hyvempää.

Ja sitten vertaile rauhassa ja hiljaisuudessa
mikä ois sun syvän sisäisesi - sydämesi tahto

ja sitten - ole rohkea
sillä ei se esillä oleva
ole vaihtoehto ainoa.

Tämä vaatii hiljaisuutta
- ja taitoa.

  *

 

 

28.12.2014

Suru tappaa

Suru tappaa, sanotaan
- ja se on totta.

Syvä suru ihmisen sammuttaa
hän unohtaa elämän
ja elämän tehtävän

ja jää siihen paikallensa
sekaan menneittensä
ja hetkeen sen
mi aiheutti suremisen.

Mutta, surulle ei mitään voi;
suru surtava
aika kestettävä min surun sulaminen vaatia voi
surun jälkeen vast'
vapauden taas saada voi.

Ja se tappava osuus
on herkät solut
joilla ihmisen elossa
on monet polut.
 

Ja ihminen elossaan
riemuaa joka solullaan
- samoin hän surressaan
rasittaa jokaista soluaan.

Ja solu pieni herkkä
ei kestä
vaan vaurioituu ikävästä
ja stressistä
min suru syvä tuo
- hän herkästi pian ajautuu masennuksen luo.

Suru voimia syö
ja elimistöllä on kova työ
korjata vaurioita ilottoman elämän
raskaan hetken
tummanpuhuvan retken.

Miten siitä?

Suru aikanaan, sanotaan
helpottaa
mutta siihen voi mennä aikaa
ja se aika koko ajan ihmistä rasittaa
ja vaurioittaa

ja vaurioista vaurioita herkälle keholle
mielelle
ravinnolle.

Lakkaa kaikki luonnollinen toimimasta
keho palautumasta
ja pikku kuolemat siellä ja tuolla
- ihminen väsyy kuin raskaalla suolla

pian uppoaa ja katoaa pois
kuin ei iloa koskaan ollutkaan ois.

Mutta! Yks' välähdys
yks' ihana silmän pilke ihmisen uuden
sammuttaa pian voi surun juuren
- ja se tarpeen olisi monelle
suruunsa katoavalle.

Vaan, miks' toiselle annettu sammutus suuri?
Miks' toiselle vain kytevä surun juuri?

Sillä, antamisesta ja saamisesta tässä kyse lie
toiselle ilon
toiselle surun tie.

Ja tehtävänsä kumpaisellakin;
toisella surun murtaminen
toiselle ilo uus'
elämän uusi mahdollisuus.

Selittää tuota
ei ihminen taida
syy-seuraus on kaukana
ajatusten, toiveiden takana
elon tarkoituksissa
joiss' annettuja lupauksia
sopimuksia matkasta
ja kasvusta ajalla sen
min täällä ajassa elelen.

Sinne kuin piirretty on surun ajat
ilotkin
kasvun hetket kaikki tyynni.
- miten ihminen niistä mitään pois pyyhki.

Elettävä vain ja kestettävä
ilot siin' kuin surutkin
elon pikku murutkin
jotka kasvattavat aikuisen
elon matkallen.

Ja siin' on tehtävänsä ilolla
ja surulla
ja joka pikku hetkenkin murulla
- kuljettaa kohti sitä
mitä varten kaikki tää vaiva.

Ole vain rohkea!

Rinnalla kulkien surevaa auta.
Se on kaunista ja kasvattavaista.

Siin' surun tunnetta rinnalla maista.

  *

 

 

18.12.2014

Ei oikeasti viel' ees alkanut

Ei matka oikeasti
ole viel' ees alkanut
- tämä on ollut vasta
sen kuin tapailua
kaikua kaukaista sen todellisuudesta
min tavoitat sinä vielä
- sillä uudella tiellä.

Hyvä tiehän tämäkin ollut on
välttämätön taival kaikkineen
ja suunnan muutoksineen.

Vaan, se
mitä etsimme me tästä
matkalta tältä
on viel' syvempää
kuin vain tää ajallinen apu
- vaik' suurta sekin

mut' oikeasti kiinnostaa ihmistä
se syvempi suuri
enemmän kuin se
mikä on tään ajallisen ruuan juuri.

Merkityksensä silläkin ja ajallisen apu
mut' kaukainen
kaiken tään näkyväisen takainen on se
mi todellisesti lohduttaa
ja voimaa, uskoa antaa

- se ihmistä elossaan kantaa
enemmän kuin se
mitä kaikkea ihminen kanalle antaa
tai possulle, raukka
elämä kuin turha laukka.

Mutta, nähdä se ja ymmärtää
ett' elo kaikkineen on tärkeää
sen saavutukset, tulokset
sen lähteissä annetut lupaukset
ja toteutus sen
antaa elolle merkityksen
- syyn elää ja olla
ei ihminen ole vain pieni nolla

vaan, kukin paikallaan tärkeä
ja ett' kaikella tällä elon tiellä
on jotain järkeä.

Ja jos tehtävä tehdyksi tulee
on se, se toteutunut unelma
jota ihminen kaikin tavoin yrittää korvata

mut' mikään muu ei riitä, ei lohduta
vaik' ois rahaa
ja elinkenttänä koko maailma
… mut' sisäisen tyhjyys huutava
on yhäkin vain häntä kutsuva.

Ja jos löytää hän ajassaan vihdoin sen
mille antoi hän lupauksen
ja jos suostuu hän lähtemään
toteuttamaan sitä tehtävää
hän sisällensä rauhan saa
ja elämä hänet vapahtaa
- kaikesta turhasta kunnianhimosta
ja halusta kuin mahdottomasta.

Se on vapautta!

Elämän tarkoitusta
- suorittaa se tehtävä
joka on ajallista

mutta jonka todellinen tavoite
on "taivaallista"
siis, näkymätöntä todellisuutta
joss' kaiken alku ja juuri on.

Hän toteutti elonsa kohtalon.

  *
 

 

27.11.2014   klo 05-

Yön hiljainen hetki

Yön hetki hiljainen
  elämääni kelailen
    muistelen…

hetkiä, jolloin lyötiin mua
jolloin kärsin ikäväni tuskaa
jolloin itkin - iso mies
kun erkanemaan jouduin jostain rakkaasta;
  mieskaverista
    lapsista
      ihanasta naisesta
kuin tämän elämän tähden.

- Runoilijaksi kasvun tähden.

Ei murru ihmisen sisin
ei herkisty luonto
ei syvene elämän ymmärrys
ellei, surua
  kaipausta
    ikävää…

Oi, miten vieläkin kaipaan rakasta ystävää!

Kuin värisee mun sisälläin moni ikävöivä solu
ja aivojen ajatusmutka
ihana muistikuva.

Kestettävä vain
elämän edettävä
on tehtävä, joka on tehtävä
ja se vaatii, ett' on mentävä
  lähdettävä
    jätettävä vanhaa elämää taakse
ja löydettävä uutta
elon salaisuutta.

Jos runoilija, ihminen
ois vain paikallaan
eikä tapahtuis mitään kummempaa
- sitä samaa arkea vain
oisin kait pian ihminen haurain
eikä jaettavaa sanaa ois ainuttakaan.

Elämän kokemus
  matka
    tie
se, mi ihmistä elossaan vie
- se on rikkaus
ja tarpeen, ett' kasvaisi hän
ja jaksaisi elon ehkä pitkäänkin kestävän.

Sillä, elo kuin riisuva
on samalla myös pukeva
  ja hauraus
    hajotus
      itkut ja kaipaus
on aina myös ihmisen vahvistus

kuin panssari elon hetkiin tuleviin
kun kulkee hän elonsa syviin unelmiin
tulevansa ihaniin kuviin
- ja uniin.

  *

 

 

21.11.2014   klo 04-

Tulevien lupauksia

-Alkaisko jo olla valmista? minä arkana kyselen
ja menneitä kipujani muistelen (selkä)
tietä, minkä käynyt olen
puhdistusta
valmistusta johonkin uuteen
ties vaikka suureen
kuin tehtävään, mi tähtää tulevaisuuteen.

-Joko ois valmista?
Elo liikkuvana, terveenä
ois niin kaunista.

-Älähän hosu vielä, sinä vastaat vain.
Vielä on eessä se lopullinen kuori
se portti
josta tulee kulkea.

Mutta älä huoli
siin' on sulla matkalaisia rinnalla
  auttamassa
    kantamassa
      ja voimaa antamassa
ettet itseäsi loukkaa
etkä murheeksi elosi tietä.

Tulevasta sinä et vielä tiedä.

Mutta, monta on syytä portille sille;
  henkistä
    ja hengellistä
fyysistä kehosi korjausta
  kunnostusta
sitä uutta varten.

Siitä kulkea saat
kuin käsissä onnetarten ja enkelein
- kaiken valmiiksi yksintein.

Ja siitä kun sinä nouset
sinä olet kuin uusi
nuori varsa
täynnä intoa ja halua
olla rohkea ja taistella
kohti tulevia

joss' todellakin on se työ
joka sinua kuin kasvoille lyö.

-Kasvoille lyö?

-Niin, mielesi pauhaa
ei anna se rauhaa
asioiden virta kiivaana käy
- mitään siitä ei vielä näy.

Vaan, odotahan hetkinen
olet taas onnellinen
ja kestää kehosi kaiken sen
tien kuin taisteluiden

vaikkei se sotaa olekaan
asiat vain myyttejä murtaa ja paljastaa
mikä kaikki maailmaa nyt valtaa
ja pelastaa se
mi vaaraksi on ihmisille

kun jo yhdestä sanasta, kuvasta kiinni saa
mikä maailmaa valtaa
ja mikä todella ihmistä kantaa ja auttaa.

Siis, taistelua puolesta ihmisten
suuntien tulevien
joss' ahneus vain ihmistä korville lyö
- tuo puolustaminen on raskas työ
ja voimia syö.

Mutta, ei huolta
voimas' on aina päivän myötä
- ja se on oikeata työtä.

Ja nyt,
valmista itsesi portille käydä
ja saat nähdä
ettet yksin sinä kulje siinä

vaan, rinnallas on arvoisa joukko
  sanojen antajia
    voimassa kantavia
      suuntia antajia
ja suloisia, auttavia kasvoja
ja käsiä taitavia

joita ohjaavat viel' toiset kädet
kun sinä hetkeksi täältä lähdet.

Ja kun sinä palaat
sinä maailmaa aivan uutena
ja uudella tavalla halaat.

Eikä mahda sulle kukaan
ja moni tulee sun mukaan
matkaa jatkamaan ja jakamaan
tätä upeaa unelmaa
miss' ihmistä saa palvella
ja todellisilla avuilla autella.

Siihen vain herää ja tartu
elossasi vartu ja auta
tää elosi kaunis matka.

Amen.

  *