Yöllisiä höpinöitä



19.12.2007
Päätäni roikotan

Minä lepään ja roikotan päätäni taa,
…ja runoja pulppuaa.

Pitikö päätä vatkata,
ett' sanat seinistä irtoais',
että kielen kannat uusiin sanoihin kirpoais',

vai luovuusko uus'
minut väsyneen valtas',
mieleni vallattomuus, kun päätäni roikotin,
kaikkea hetken nurin päin katselin.  (ks. asentohuimaus)

Jo lentävät sanani vapaitten lintuin lailla,
parvina kurvailevat ain kaukaisilla mailla,
menneissä ja tulevissa,
ja ajatuksissa jouluisissa.

Jo lentävät taas mun huoleni perään,
pää sanoja täynnä aamulla herään,

yks' porrasko hiljaisuuden kautta,
yks' porrasko noustu taas,
kuinka kuljinkaan hetken niin yksinäin,
oli mieleni synkeä, maass'.

Sanat synnytti elämä mi mukanaan vei,
sanat synnytti tuleva joulu,
hiljaisuuden tunneli on aina kova koulu.

-päätään roikottava

---

 

20.12.2007 yöllä
Kuoresta kuoreen

Mistähän tämäkin aforismi mun päähäni,
kirjasin työhön kävellessä,
kadulla aloitin,
porraskäytävässä,
perillä pöydän ääressä viel' pari sanaa,
silmin pyörein tää mies kirjoittamaansa tavaa:

Olenko ymmärtänyt jotain väärin,
josko nöyryys ei olekaan se oikea tie, vaan ylpeys,

…minä tiedän,
ylpeyden perään lankeemus,

mutt' nöyryys on kuin jokapäiväinen lankeemus,
ylpeyden perään kerran vasta,
siihen asti elo, tiedä vaikka kuinka onnekasta.

Ja kuka sen on keksinyt, että nöyryys ois suurikin hyve,
kun tuntuu ettei se ainakaan tässä ajassa
kovin hyvin miestä pue.

-

Nii'n, oisinko lie riittävästi saanut
tuosta nöyryyden tavoittelusta,
nöyristelystä ja sen yrittelystä,
kun kuitenkin saan itseni ain hetkin kiinni ylpeydestä.

Jospa oisinkin oikein kunnolla ylpeä,
itsestäni,
sanoistani,
teoistani,
ja katsoisin, miten se minua vie,
kun ihan perseestä näkyy olevan tää nöyristelyn tie,
joka ei vie minua minnekään,

…kasvattaa kyllä,
mutta ei saavuta tavoitetta,
vaikka viekin sitä kohti,

tätä mies taas yön hiljaisina hetkinään
itsekseen pohti,

…mikähän minut tähän asiaan oikein johti.

-

Ja vieläkin valvon taas yksinäistä yötä
ja mietin, mitä minulle tapahtuu,
mies kuin kuorestaan vapautuu,

sanojen virta kuumana,
kuin laavana,
ja mieli sanoihin ja tekoihin rohkeana,

ja tuo nöyryys,
min taistelin kuin hetkessä pois,
toivottavasti se väärällä tavalla
ois nyt elämästäni pois,

ja ylpeys min luulen kimppuuni käyneen,
nostais' mut lentoon sanojeni kanssa,

ylpeys näyttää olevan samaa kuin toimia rohkeana,
ja edelleen sen kautta vapaana.

Ja mietin, mitä minulle tapahtuu,
mies kuin kuorestaan vapautuu,

sanojen virta kuumana,
kuin laavana,
ja mieli sanoihin ja tekoihin rohkeana.

-öinen pohtija

---

 


18.12.2007
Kello jo neljä

Mä valvon yötä,
en tiedä miksi,
kiihkeä mieli,

rytmini sekaisin
yöunet lyhyitä,
päivisin napsin voimia
pikku nokosista.

Nyt valvon seurausta illan unista,
kello yli kolme,
kolmelta nousin,
otin paukun,
…pakko, että rauhoittuisin,
jospa vapauttaisi ajatukseni
pomosta ja sen saarnoista,
runoista ja naisista,
kaikesta ees hetkiseksi.

Luen pari runoa,
en omia, toisten,
jollekin nauran,
jonkin ohitan, käsittämättömän.

Kädet ristin rintani päälle, rauhoittaa,
kädet ristin munilleni,
jomottavat kun jalkoja paleltaa.

Yritän nukkua…

Tämän vielä, taas ylös nousen ja kirjoitan,
edeltäneiden kymmenen jälkeen.

Jospa nyt nukkuisin, kello jo neljä,
olen yksin,

onneksi yksin,
ei kukaan kestäisi tällaista hyppijää,
tällaista huokailijaa,
tällaista….mukamas runoilijaa,

ja kattia kans'.

-harri

---




18.12.2007
Yöt päin persettä

Päin persettä menevät mun yöni,
yritän runoilla
ja jaksaa tehdä työni.

Viime yökin sitä samaa päin,
kun nainen rinnallani selkänsä käänsi,
halusi niin päin mun tulla,

aikamoista tää elämä minulla,
runoilijan plantulla.

-harri

---


20.12.2007 yöllä
Naisen ja miehen ero

"Minä voisin kuolla lasteni puolesta",
sanoit sinä nainen, ja jatkoit,
"vaan elää en heidän puolestaan voi,
jokaisella oma elämä elettävänä."

En epäile,
se on sitä äidinrakkautta.

Minä mies ajattelen,
minä en kuolisi heidän tähtensä,
minullakin oma elämä
elettävänä niin kuin heillä,

mutta kodin ja isänmaan puolesta kyllä,
…onkos se sama asia?

…vaiko, saatana,
tästä et kyllä tule,
olen sua vastassa,
ja kaikki nää mun kaverit kanss',
eilen veit perkele kymmenen parasta,
haudon vielä kostoa…

-öinen ajattelija

---